Veteraaniluokan korkkaus

Viime viikon keskiviikkona alkoi viiden kerran koiravalokuvauskurssi. Ensimmäisellä kerralla olimme Vuosaaressa Kallahdenniemessä. Siellä oli tosi kivat maisemat ja jos vaan olisi auto, niin koirien kanssa tulisi Itä-Helsingin kauniissa maisemissa käytyä. Puhuimme ensin valotuksesta ja valon suunnan vaikutuksesta sekä koiran/koiran omistajan ohjaamisesta. Sitten etsimme metsästä sellaiset paikat, jossa haluaisimme koiramallit kuvata. Ensimmäisen kerran malleina olivat tollerinarttu ja bokseriuros. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset kävivät ensin bokserin kanssa valitsemillaan paikoilla kuvaamassa ja toiset tollerin. Minä olin ensin kuvaamassa tolleria. Tolleri oli ihanan rauhallinen ja sitä oli helppo kuvata. Bokseri olikin sitten vaativampi tapaus, sillä se kävi niin kierroksilla, ettei se malttanut pysyä paikallaan ja sen kiinnostus oli ihan jossain muualla. Jossain vaiheessa uskaltauduin siirtymään aukon esivalinnasta manuaaliasetuksiin, mutta iso-arvon jätin automaatille. Oli tosi kiva päästä kuvaamaan muun rotuisia koiria. Erityisesti ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että koiran silmistä pitää heijastua valo. Jos valoa ei näy, niin täytyy etsiä paikka, jossa valoa näkyy. Kurssiin kuuluu myös oma fb-ryhmä, jossa mm. saamme palautetta kuvista. Saimme ensimmäisen kerran päätteeksi lahjakassit sponsoreilta, joka oli mukava yllätys.

Sunnuntaina kävimme Mikon kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Näyttelysäännöt muuttuivat vuoden vaihteessa niin, että terveydellisistä syistä kastroidut urokset eivät voi enää osallistua näyttelyihin. Sen vuoksi korkkasimme veteraaniluokan mätsärissä. Miko oli luokkansa ensimmäinen ja sai pariksi vuoden vanhemman stabyuroksen. Tuomarina oli Armi Toivanen. Kumpikaan roduista ei ollut tuomarille tuttu ja oli hassu yhteensattuma, että molemmat olivat hollantilaisia rotuja. Mikosta tuomari heti kysyi, että sillä on varmaan kokemusta vastaavista tilanteista. Miko seisoi nätisti paikallaan ja tuijotti namikättä. Ei siinä tilanteessa mikään muu kiinnosta :) Tuomari tykkäsi molemmista, mutta antoi punaisen nauhan silmänsä menettäneelle stabylle. Veteraaneja taisi kaikkiaan olla 11. Sinisten kehässä tuomari valitsi Mikon ykköseksi. Syynä oli mm. se, että Miko oli liikkuessaan haistellut välillä. Multitaskaamista ;) Miko heti "palkintopallilla" pisti päänsä palkintokassiin ja selvästi löysi jotain kiinnostavaa. Kassissa oli vaikka mitä ja annoin Mikolle niistä puruluun, jota se varmaan oli havitellutkin. Puruluu oli nautaa ja siinä oli kanaa päällä. Nauta ei Mikon vatsalle sovi, mutta annoin sen tällä kertaa syödä puruluun. Siinä odotteluaika meni näppärästi. BIS-kehässä oli kaksi tuomaria ja 14 koiraa. Veteraaneissa punaisten ykkönen oli meidän pari, joten me olimmekin erinomainen pari :D Koirat ensin liikkuivat kolmessa osassa ja sitten tuomarit tutkivat koirat. Alkuun Miko oli ihan nätisti, mutta sitten kun sen takapäätä tutkinut miestuomari alkoi puhua, Miko alkoi murista ja haukahtikin kerran. Mikon murina ei ollut varoitusmurinaa vaan samanlaista, jolla se mm. kotona tervehtii. Tuomarit ei kuitenkaan enää sen jälkeen koskeneet Mikoon vaikka naureskelivatkin, että sillä on asiaa. Ei ollut yllätys, että jutteleva koira eli Miko käteltiin ensimmäisenä pois. Kaikki loppukilpailuissa palkittiin, joten saimme toisen runsaan palkintokassin mukaan. Oli mukava mätsäripäivä ja Mikon kanssa oli niin kiva olla kahdestaan, sillä silloin se on useimmiten tosi nätisti. Ihan huoletta pystyi mennä läheltäkin toisia koiria. Rion seurassa Mikonkin käytös huononee. Veteraanikehässä ei näyttelyitä varten olisi saanut hyvää treeniä, mutta minua se ei ainakaan haitannut.

Veteraanien SIN1

SIN1 & BIS14 palkinnot

Varasin meille kesäkaudeksi Hurtta Areenan ulkokentältä tunnin treenivuoron. Vuoro on sunnuntaisin. Ensimmäiselle kerralle emme ehtinyt, mutta viime sunnuntaina pääsimme ensimmäisen kerran treenaamaan. Lähtö oli noin 1,5 tuntia sen jälkeen, kun olin tullut Mikon kanssa kotiin 6,5 h mätsärireissulta, joten Miko sai jäädä kotiin lepäämään ja lähdin Rion kanssa kahdestaan. Ajatuksena oli totutella uuteen treenipaikkaan ja tehdä vain lyhyesti jotain. Olin tarkoituksella valinnut sellaisen ajan, ettei muilla ole samaan aikaan vuoroa, mutta kausikorttilaisia voi tulla milloin vain treenaamaan. Kun saavuimme kentälle, se porukka, joiden piti lopettaa hallissa samaan aikaan kuin meillä alkaa vuoro, olivatkin kentällä. Odottelin hetken aikaa, mutta kun heillä näytti menevän yli, niin menimme kauemmalle kentälle. En tiennyt kumpi kenttä meillä oli varattuna. Kumpikaan kentistä ei ollut kokonaan aidattu, joten viivyttelin aloittamista siitä toivossa, että viereinen kenttä tyhjenisi lähiaikoina. Kävin tekemässä meille pari harjoitusta valmiiksi ja sitten kävin leikittämässä Rioa kentällä sponsoripussissa olleella Ke-Hu-lelulla. Se oli kiva lelu ja Rio pystyi hienosti keskittymään leikkiin. Viereisellä kentällä ei millään meinannut loppua treenit, vaikka vähitellen porukka alkoi lähteä. Uskaltauduin sitten jo päästämään Rion irti kentällä ja teimme ensin muuria, joka oli Riolle uusi este. Muuri alkoi sujua ihan hyvin, mutta Rion tarve tökätä kuonolla tai tassulla esteitä aiheuttaa välillä vähän jännitystä. Muurissa oli palikat päällä ja niitä Rio tökkäsi. Olihan ne aika jänniä, kun ne liikkuivat. Mutta onneksi palikat ei mikään mahdoton juttu ollut. Tauon jälkeen ajattelin naksutella rengasta. Olin unohtanut, että sitäkin Rio tökkii ja se onkin jo paljon jännittävämpää. Pari onnistunutta toistoa saatiin enkä viitsinyt yrittää enempää. Täytyisi ensin harjoitella harjoitusrengas varmaksi. Viereinen kenttä lopetti puoli tuntia myöhässä ja sitten pääsimme Rion kanssa paremmin treenaamaan. Teimme paria erilaista putki-hyppy -yhdistelmää. Lopulta olimme paikalla koko tunnin, vaikka aika vähän mitään tehtiin. Treenien päätteeksi sain avaimen kentälle ja tiedon, että se kenttä jossa treenasimme, oli oikea. Täytyy seuraavilla kerroilla katsoa, jos vaikka putkesta saisi vähän estettä kentän laidalle. Kyllähän Rio varmaan ihan hyvin kentällä pysyy, mutta olen vähän varovainen sen kanssa varmuuden vuoksi.

Maanantaina kävimme Konalan Mustissa & Mirrissä Lemmikkien koulukuvauksessa. Mikolle se oli jo neljäs kerta koulukuvauksessa ja Riollekin toinen. Halusin vielä ainakin kerran käydä kuvauttamassa pojat, sillä olisi kiva teettää kuvista vaikka taulu. Viime kerralla Rio oli 4 kk eikä se silloin ollut ihan parhaan näköisessä kehitysvaiheessa :) Mikon housukarvat on melko runsaat ja pitkät. Ne usein Mikon kyykistyessä levittäytyvät nätisti maahan niin, että jätökset tipahtavat suoraan päälle. Miko kävi tarpeillaan hieman ennen meidän vuoroa. Edellispäivän nautapuruluu taisi vaikuttaa asiaan ja tietenkin tällä kertaa tuotos oli löysähköä ja sotki ihan kunnolla Mikon housukarvat. Sain jonkin verran kostutetulla paperilla putsattua karvoja, mutta taskusta löytyi vain yksi nenäliina. Onneksi Mustissa ja Mirrissä sain pari märkää paperia lisää ja sain lopulta siistittyä karvat kohtuu hyvin. Kuvauspaikka oli aika häiriöisessä paikassa, mutta Rio selviytyi kuvauksesta hyvin. Ei se varmaan edes huomannut lasin takana ihastelevia ihmisiä. Nyt odotellaan kuvia ja toivottavasti siellä useampikin kiva kuva :)

 Miko nauttii auringosta ja rapsutuksista