sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Nose Workia ja viimeinen pentunäyttely

Sain vihdoin alkuviikosta tuotua töistä kaksi pahvilaatikkoa kotiin, jotta pääsimme jatkamaan Nose Work treeniä. Pistin toiseen laatikkoon huopatarran, jossa oli eukalyptuksen hajua. Aloitin Mikon kanssa yhdellä laatikolla. Miko oli ihan varma, että kyseessä on laatikkoon meneminen, joten sitä se yritti ihan koko ajan. Miko pistää vain etujalat laatikkoon. Lopulta sain naksutetua siitä, kun Miko pistää päätä laatikkoon. Ja sitten Miko alkoi pistää leukaa laatikon reunalle. Oli näköjään tullut naksutettua, kun Mikon leuka osui laatikon reunaan... Rio oli hommassa paljon etevämpi ja sille sai onnistuneita toistoja useita. Toisella kierroksella laatikoita oli kaksi, joista toisessa ei ollut hajua. Miko oli edelleen laatikkoon menemisen kannalla, mutta se oli kiinnostunut laatikosta, jossa hajua oli. Riolle kaksi laatikkoa ei ollut ongelma ja se onneksi jaksaa yrittää, vaikka heti ei tulisikaan palkkaa.


Torstaina oli Nose Work treenien vuoro Mikolla. Purkin haistelu (tai ainakin toivottavasti Miko haisteli) meni oikein hyvin, mutta laatikot tuottivat vaikeuksia. Mikolla taisi ensin olla kolme laatikkoa ja sitten niitä vähennettiin kahteen ja lopulta yhteen. Miko ei ymmärtänyt mitä sen pitäisi tehdä ja koska Mikoa ei ole koulutettu niin, että se omatoimisesti tarjoaisi asioita, niin se lopettaa yrittämisen hyvin nopeasti. Ja sitten se ei tee mitään. Toisella kierroksella helpotettiin niin, että laatikot olivat pystyssä. Pariin kertaan naksutin vahingossa silloin, kun Miko pisti tassun laatikkoon (en ajoissa huomannut, että jalka liikkuu), joten Miko oli koko ajan pistämässä tassua laatikkoon. Saimme sitten hajupurkin, jotta hajun haisteleminen vahvistuisi. Tässä osuudessa ei mitään vaikeaa olekaan, mutta Miko varmaan luulee saavansa palkan kuonon pistämisestä purkin päälle, ei tietyn hajun haistelemisesta. Lopuksi Miko sai vielä etsiä hajun lähteen steppilaudasta ja se onnistui. Täytyy treenata kotona enemmän.

Lauantaina Riolla oli pentunäyttely Lahdessa. Näyttelyyn lähteminen ei tuntunut hyvältä idealta ja näyttely jännitti niin, etten saanut kunnolla nukutuksi. Tarkoituksena oli matkustaa bussilla Kamppiin ja sieltä bussilla Lahteen, mutta toisin kävi. Puolivälissä matkaa Kamppiin bussissa vaihtui kuljettaja. Istuimme Rion kanssa heti kuskin takana. Vaihdosta kuuluvat äänet, kai pääasiassa kuljettajan kopin oven sulkeminen, sai Rion hermostumaan ja se meni paniikkiin. Rio yrittää silloin kiivetä olkani yli ja lähteä kai karkuun. On iso työ saada pidettyä Rio aloillaan. Ja kun se ei pääse mihinkään, se tärisee ja läähättää sekä haukottelee kovaäänisesti. Panikoivan koiran kanssa matkustaminen ei ole kovin mukavaa ja lopulta jäimme pois jo aikaisemmin. Menimme Oopperan pysäkille odottamaan Lahden bussia. Oikeastaan se oli hyvä ratkaisu myös siinä mielessä, että Rio olisi saanut uuden paniikin aikaan käynnistyvän bussin äänistä. Bussia odotellessa meinasin kääntyä takaisin kotiin. Näyttelyyn meneminen tuntui entistä huonommalta vaihtoehdolta. Matka Lahteen sujui ihan ok, mutta Rio oli pääosin jossain määrin hermostunut. Ja loppumatkan vielä hermostuneempi sen jälkeen, kun yksi matkustajista oli käynyt bussin vessassa. Istuimme ihan takana, vessan vieressä. Ihan uskomatonta, kuinka pienestä asiasta Rio saa paniikin aikaiseksi... Miko on helppo koira, vaikka sillä on omat haasteensa. Rioon verrattuna Miko on ihan superhelppo koira. Rion kanssa taas haasteita riittää enemmän kuin haluaisin...





Pentunäyttely oli Lahden Messukeskuksessa, jossa ei tällä kertaa ollut muita näyttelyitä, joten tilaa oli kivasti. Hallissa oli mukavan väljää ja meidän kehällä melkein tyhjää. Edellisellä kerralla oli niin ahdasta, ettei se ollut yhtään mukavaa. Saavuimme meidän kehälle juuri tuntia ennen Rion arvioitua arvosteluaikaa eli klo 11. Kehässä olleen koiran poistuttua tuomari lähti kehästä oman koiransa kanssa. Katselin aikataulusta, että äskeinen koira taisi olla Rioa edeltävän rodun edustaja. Kävin kysymässä kehäsihteeriltä, mikä koira äsken oli ollut ja hän sanoi, että kooiker eli me ollaan seuraavana, mutta ennen klo 12 ei voida jatkaa, sillä aikatauluun merkittyä aikataulua ei voi aikaistaa. Hän ehdotti esim. pöydän harjoittelua. No, mehän harjoittelimme. Ja se olikin hyvä juttu, sillä alkuun Rioa jännitti pöytä ja se meinasi peruuttaa pöydältä alas. Sain sen rentoutumaan, jonka jälkeen Rio seisoi pöydällä ihan reippaasti. Harjoittelimme myös liikkeitä yhden kierroksen verran, jonka jälkeen tuomari palasi kehään ja toinen kehäsihteeri kehotti poistumaan (koska se ei ole reilua muita kohtaan, eipä meillä kilpakumppaneita olisi ollutkaan :) ). Hän jäi juttelemaan ja mainitsin Rion jännityksestä. Kehäsihteeri meinasi, että meillä on nyt hyvin aikaa totutella tunnelmaan eikä heti kehän jälkeen kannata lähteä pois. Ja hänestä Rio oli jo vähän rentoutunut, sillä se kävi häntä tervehtimässä.

Tunti kului yllättävän nopeasti. Kävimme kerran ulkona ja muuten istuimme kehän laidalla (ihanaa, että oli tuoleja). Rio oli rennon oloisesti ja välillä se meni kerälle syliini. Yksi kehäsihteereistä sanoi ohi mennessään, että onpa se rento. Jokin Rioa alkoi ahdistaa hieman ennen meidän vuoroa, mutta se rentoutui, kun laskin sen alas ja verryttelimme kehää varten. Hieman ennen kahtatoista tuomari arvosteli koiran, joka oli ilmeisesti myöhästynyt arvostelusta, kun tuomari oli ollut niin kovin nopea. Sitten oli meidän vuoro. Ensin tuomari katsoi liikkeet yhdellä kierroksella kehän ympäri. Sitten pöydälle. Tuomari lähestyi Rioa sanoen "Kukas se siinä on" :) Hän katsoi Rion hampaat ja sitten kehui kuinka hieno Rio on ja samalla Rio painautui minua vasten. Muutoin Rion jännitys ei näkynyt pöydällä. Ja sitten piti pistää Rio seisomaan maahan. Kauaa ei arvostelu kestänyt, kun kehäsihteeri sanoi, että KP ja rotunsa paras. Olipas yllätys, kun odotukset olivat ihan muuta! Se oli kyllä tosi nopea arvostelu eikä tuomari tutkinut Rioa muuten kuin katsoi hampaat. Kävimme hakemassa palkinnot ja ilmoitin, ettemme jää ryhmäkehiin. Miko oli yksin kotona eikä muutenkaan olisi kiinnostanut jäädä. Päästiin siis tunnissa näyttelystä pois. Ihan kivaa vaihtelua aikaisempiin usean tunnin odotteluihin.

13.2.2016 Lahti PN, tuomari: Rainer Vuorinen
"Tasapainoinen pentu. Kaunis pää ja väritys. Korvissa jo oikea rodunomainen väritys. Hieno ylälinja. Hyvät kulmaukset ja hyvin vapaat liikkeet." PEK1 KP ROP-pentu


Kotiin menimme IC-junalla, jossa Rio pääasiassa lepäili, mutta välillä ääntelevät kanssamatkustajakoirat hieman hermostuttivat. Pasilassa vaihdoimme meille päin menevään junaan. Laskin Rion junan lattialle ja yllätyin, ettei se vaikuttanut olevan siitä moksiskaan. Syöttelin Riolle nameja ja ne maistuivat hyvin. Yksi aseman väli meni näin, seuraavalla Rio yritti päästä syliin ja kolmannella ja viimeisellä aseman välillä otin Rion syliin. Syli on sille turvapaikka, joten ajattelin, että parempi päästää Rio turvaan kuin antaa sen hermostua.

Viiden pentunäyttelyn tuloksena 4 x KP ja 3 x ROP-pentu, ei huono :) Miko pyörähti aikanaan pentuluokassa kuusi kertaa saaden 3 x KP ja ollen 2 x ROP-pentu.

Kennelliitolta tuli tällä viikolla postia. Olisin
mieluummin halunnut sen A5:n kokoisen
läpyskän, jota meille ei kehässä jaettu, mutta
kyllä tämäkin kelpaa :)

2 kommenttia:

  1. Kylläpä Riolla on mennyt hyvin :)
    Me ei olla Totin kanssa käyty kertaakaa messarin jälkee näyttelyssä vaikka välillä ois iha kiva käyä taas kokeilemas jos se vaikka ois vähän rennommin ku viimeks! Mutta onnittelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ulkonäyttely voisi olla sisänäyttelyä parempi vaihtoehto kokeilla kehässä pyörähtämistä, sillä sisällä on ahtaampaa ja enemmän melua.

      Poista