Kooikerkokoontuminen

Sunnuntaina menin aamupäivästä Rion kanssa Espooseen kooikereiden arkitokoon. Rion julkisissa kulkuvälineissä panikoimisen vuoksi Rion kanssa vähän pidemmälle matkustaminen tuntuu kovin epämieluisalta, mutta en sen takia halua olla menemättä minnekään. Yritän itse olla mahdollisimman rento, kun matkustamme, mutta kuitenkin hermoilen jonkin verran. Kaksi noin 20 minuutin bussimatkaa meni tällä kertaa ihan ok, vaikkei Rio ihan rennosti ollutkaan. Enemmän sydämentykytystä aiheutti bussista poisjääminen määränpäässä, sillä Rio syöksähti sivulle ja minulta pääsi hihna irti. Rio pysähtyi melkein heti, mutta ennen kuin ehdin ottaa hihnasta kiinni, Rio näki edellä vaunuja työntävän miehen koirineen ja lähti juoksemaan heitä kohti. Onneksi Rio reagoi huutamiseeni ja pysähtyi. Samalla mies kääntyi katsomaan, mitä takanaan oikein tapahtuu. Nappasin hihnan ja luikimme takavasemmalle. Enemmän, kuin se, etten tiedä miten Rio olisi reagoinut koiraan, pelotti, että Rio olisi voinut mennä autotielle. Siinä kohtaa oli mutka, joten auton olisi huomannut liian myöhään.

Kokoontumiseen osallistuivat meidän lisäksi Jack ja Hetja, Savina ja Bene, Havu sekä Guido ja Esteri-setteri. Kolmea jälkimmäistä odotellessa pojat pääsivät painimaan. Pistin Rion kiinni, kun näin Guidon ja Esterin tulevan, sillä uskoin Esterin olevan Riosta pelottava. Ei Rio sitä kohtaan lämpimiä tunteita osoittanutkaan.

Rio keskittyi paljon paremmin kuin viimeksi. Oli paljon kivempi touhuta, kun kontaktin sai helpommin. Teimme mm. seuraamisharjoitusta kiertämällä ympyrää, liikkeestä maahan menemistä, 360 käännöksiä seuraamisen yhteydessä ja istuvan koiran kiertämistä. Rion kanssa teimme oman osaamistason mukaan. Eihän Rio vielä juurikaan mitään osaa, ainakaan pysyä paikallaan. Välillä Rio piti taukoa, jolloin harjoittelimme saalistusleikkiä. Narun päässä oli lelu, jota vetelin Riolle. Rio oli ihan innoissaan leikistä. Täytyykin tehdä tuommoinen lelu. Sellaista joskus suositeltiin Mikolle, mutta en sitten ryhtynyt tuumasta toimeen. Erityisen iloinen olin siitä, ettei muiden koirien haukkuminen häirinnyt Rion leikkimistä tai treenailua. Varsinkin ulkoillessa Rioa pelottaa vieraiden koirien haukku, tai oikeastaan myös Mikon haukkuminen, mutta hyvä vain, jos se ei treenitilannetta häiritse.

Lopuksi Rio pääsi vielä leikkimään Jackin kanssa. Vähän hermostutti vapaaksi päästäminen, sillä en tiedä, miten Rio reagoi sitä pelottaviin koiriin. Hihnassa se reagoi välillä kovinkin aggressiivisesti. Rio ei huomioinut Esteri-setteriä ennen kuin Jack meni leikkimään sen kanssa. Rio meni haukkumaan sekä Esterille että Guidolle. Rio meni lähelle, muttei tullut iholle. Esteri ei onneksi ollut moksiskaan Rion rähjäämisestä, mutta Guido sanoi takaisin. Yritin saada Rion pois, mutta kun minä taisin olla ainoa, jota se häiritsi, niin se sai jatkua. Ei Rio pitkään haukkumista jatkanut, mutta oli yllättävää, että Rio meni muutamaan kertaan Esterin ja Guidon luokse, sillä olisin luullut, että se enemmin välttelee pelottavia koiria. Guidon ollessa vapaana se antoi Riolle pariin kertaan lähdöt, kun Rio kävi sille haukkumassa. Riolla on hyvin vähän kokemusta toisten koirien kanssa olemisesta, joten nämä tapaamiset tekevät varmasti hyvää. Silti vähän epäilyksellä mietin jännittävien koirien tapaamista, mutta kai Rio ajan myötä huomaa, ettei niistä ole vaaraa. Kuvia löytyy Hetjan ja Jackin blogista.

Olisin halunnut iltapäivällä jatkaa Rion kanssa edellisviikon putki- ja hyppyharjoituksia, mutta isäntä oli huonovointinen ja minun piti mennä yksin treeneihin. Rio oli väsynyt kahden tunnin leikkimisestä, treenaamisesta ja uusista jännittävistä kokemuksista, joten lähdin sitten Mikon kanssa. Miko hidasteli matkalla asemalle ja vaikka yritin kiriä loppumatkasta, niin emme ehtineet junaan. Vuoroväli oli liian pitkä, jotta seuraava junaa olisi kannattanut odottaa (meidän treeniaika on puoli tuntia), joten kävelimme sitten tunnin lenkin.