Tokoilua ja huoltoa

Keskiviikkoiltana meillä oli kesäkauden ensimmäiset tokotreenit. Treenit ovat hallissa koko kauden. Meidän ryhmässä on 6 koiraa, joista kaikki ovat isompia koiria (vain yksi on medi) ja sukupuolijakauma menee tasan. Treeneissä on siis ihan hyvä kokoonpano erityisesti paikalla makaamista ajatellen. Aloitimme kertomalla missä vaiheessa olemme ja missä asioissa on haasteita. Meillä ne on ne tutut motivaatiota seuraamiseen ja varmuutta paikalla makaamiseen. Liikkeistä ensimmäisenä oli paikkamakuu, jossa Miko makasi kahden tytön välissä. Miko makasi hyvin ryhdikkäästi paikallaan ja muutamia vilkaisuja sivulle lukuun ottamatta katsoi koko ajan minua. Kävin kuitenkin palkkaamassa usein, koska edellisestä ryhmässä tehdystä paikkamakuusta on jo lähes vuosi. Tämän jälkeen kouluttaja katsoi perusasennon. Mikon asennossa oli hieman korjaamista, koska aluksi se oli vähän vinossa ja hieman liian edessä. En tosin vaadi täydellistä asentoa, kun ei me kuitenkaan koskaan tulla

kisaamaan korkeimmissa luokissa. Viimeisenä kouluttaja katsoi seuraamisen tilanteen. Lyhyet seuraamispätkät menivät hyvin, mutta pitäisi palkata myös itse seuraamisesta eikä aina perusasentoon tulemisesta. Palkkaan vasta pysähdyttyä, koska kontakti katoaa heti palkan jälkeen. Pitäisi ottaa naksutin avuksi. Perusasentoon istahtamisessa oli hieman epäröintiä eli se ei tapahtunut nopeasti, mutta en tässäkään vaadi täydellisyyttä. Kiva oli päästä pitkästä aikaa tokoilemaan.

Torstaina Miko pääsi jälleen fysioterapeutin käsittelyyn. Miko oli kovin epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan heti kun pääsimme Aistiin ja epäluulo näkyi haukkumisena. Miko haukkui myös fyssarille ja ulkona liikkeitä katsoessa Mikon epäluulo jatkui. Liikkeet poispäin menivät siten paremmin. Fyssarin mielestä Mikon liikkeet näyttivät edellistä kertaa paremmilta ja Miko käytti kroppaansa tehokkaammin. Alkukäsittelyssä Mikon seisoessa se ei enää reagoinut lanneselän

käsittelyyn lihaksia väräyttelemällä. Muuten Miko hoidettiin pöydällä, jolla se makasi nätisti kuten aina, mutta tällä kertaa levollisemmin kuin edellisellä kerralla. Eläinlääkärissä oli paljon hiljaisempaa kuin viimeksi, joten Mikon oli helpompi rentoutua. Käsittelyn aikana, kun oli puhetta mm. Mikon jälkikasvusta (jota ei siis ole), sanoin, ettei Miko luonteen osalta ole valioyksilö kun se on varautunut ja epävarma. Siihen fyssari sanoi, ettei varautuneet ja epävarmat koirat makaa hoitopöydällä kuten Miko. Mutta Miko onkin ristiriitainen tapaus :) Rintarangassa oli edelleen kireyttä, samoin lanneselän oikealla puolella ja hieman sisäreisissä. Fyssarin mielestä Mikon selän jumit johtuvat todennäköisemmin keppien treenaamisesta kuin meidän korkeaan sänkyyn hyppimisestä, sillä jumit olivat "keppialueella". Sängystä hyppiminen vaikuttaisi etuosaan. Lopuksi jumiutuneet lihakset saivat laseria. Uusi aika pitäisi taas varata muutaman viikon päähän. Toivottavasti sen jälkeen päästään takaisin harvempaan rytmiin, kun ei tuo ihan ilmaista ole. Eläinlääkärin vaaka näytti muuten 14,4 kg eli 100 g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Jos se johtui vain märästä turkista?

Miko viis vee

Paljon onnea Miko 5 vuotta!

Onnea myös Mikon seitsemälle sisarukselle Rodille, Nikille, Rikolle, Saskialle, Stellalle, Daralle ja Millalle!

Miko on viettänyt synttäripäivää kotona kahdestaan isännän kanssa pizzaa ja kebabia syöden. Minä jatkoin töistä suoraan koulun penkille, mutta illaksi Miko pääsi tokotreeneihin. Niistä lisää myöhemmin. Kakun Miko saa hieman myöhässä joko perjantaina tai lauantaina ja synttärilahjan ostan lauantain näyttelystä. Kauhean nopeasti aika on mennyt, kun pieni poikani (tunnetaan myös nimellä pikkumies tai isomies) on jo viisivuotias. Ajatella, kolmen vuoden päästä Miko on jo veteraani-ikäinen!

Kesäkauden avaus

Sunnuntaina kävin myös katsomassa agilitykisoja, tällä kertaa Purinalla, jossa Lotta & Terra juoksivat hienot radat saaden yhden nollavoiton. Taitavien koirakoiden kanssa treenasimme talvikauden :) Tajusin viikonlopun aikana, että asettamaani kisauran korkkaukseen on enää kuukausi aikaa. Hui! Ehkä joudun miettimään uudestaan milloin eka startti on, mutta toisaalta jos kykenemme suorittamaan mölliradan ratavirheettä, niin kai ykkösten hyppärikin menee. Kunhan vaan keppejä vielä hinkkaa.

Jotain sinne päin...

Tänään oli sitten vuorossa ensimmäiset kesäkauden agilitytreenit. Meillä oli aiheena äänetön ja kädetön ohjaus. Menimme pikkuradan ensin kerran normaalisti, sitten ilman ääntä käsillä ja vartalolla ohjaten, sitten ilman käsiä pelkällä äänellä ja vartalolla ohjaten ja lopuksi ilman käsiä ja ääntä. Miko pääsi hyppimään medihyppyjä (40 cm), kun talvi on ollut taukoa maksikorkeuksista ja koska Mikon selkä ei ole vielä kunnossa. Meidän kentällä on vähän aikaa sitten uusittu kentän pohja eli lisätty uusi kerros kivituhkaa, joten toivoin, ettei kivoja tyttöjen hajuja vielä olisi. Ennen meidän vuoroa Miko oli kovasti nenä maassa hajujen perässä. Rata meni ensimmäiseen putkeen asti ok, mutta sitten Miko painui hajujen perässä väliaitojen toiselle puolelle. Siellä oli tyttökoira ja Miko nenä tytön takapuolessa... Onneksi Mikon sai helpolla pois tytön luota, mutta se jatkoi edelleen karkureissuaan ja juoksi nuolemaan aikaisemmin haistelemaansa kohtaa odotusalueella. Ja sitten alahuuli väpätti. Vein Mikon takaisin radalle ja kokeilin lähtöä toisesta kohtaa, mutta yhden esteen jälkeen se oli taas hajujen perässä ja välillä pysähtyi kuulostelemaan ääniä ja katsomaan toiselle kentälle. Tuntui, että ympärillä oli aivan liikaa häiriötä. Pistin Mikon kiinni ja päästimme seuraavan radalle. Tehtiinpä tosi hyvä vaikutus meidän uuteen ryhmään.

Olisi pitänyt enemmän viritellä Mikoa ennen meidän vuoroa. Korjasin asian seuraavaa vuoroa odotellessa. Pääasiassa teimme pieniä seuruupätkiä. Ennen kuin yritimme rataa uudestaan, kokeilin kykeneekö Miko keskittymään tekemällä muutamia takaakiertoja yhdellä hypyllä. Ei ongelmaa. Jännityksellä lähdimme suorittamaan rataa, joka menikin oikein hyvin! Ennen seuraavaa vuoroa virittelin taas Mikoa sivulletulo- ja seuraamistreenillä sekä kaukokäskyillä. Miko teki tosi hyvällä vireellä. Sitten suoritimme radan ilman käsiä ja sekin meni tosi hyvin. Ennen viimeistä kertaa taas tokoiluja ja sitten tekemään rataa äänettömästi. Ja sekin meni hyvin! Onneksi pääsimme kuitenkin tekemään tämän kivan treenin, vaikka alun sekoilujen vuoksi meiltä jäi tekemättä äänetön ja kädetön ohjaus. Palaute kouluttajalta oli, että äänen käyttö ohjauksessa on parempi kuin hiljainen ohjaus. Kädettömässä ohjauksessa varatalon käyttö parani. Loppujen lopuksi meillä oli hyvät treenit ja seuraavilla kerroilla muistan viritellä Mikoa tarpeeksi.

Tästä lähtien alkaa blogi päivittymään useammin, kun kesätreenikausi on alkanut. Tällä viikollakin on paljon kaikkea kun huomenna on Mikon synttärit ja toko, torstaina fyssari, lauantaina näyttely ja sunnuntaina hyppytekniikkatreenit. Näyttelystä puheen ollen... Mikolla on reisissä, molemmin puolin, ihan kauheasti pilkkuja. Kuvissa pilkut ei näy niin hyvin, mutta näyttää kamalalta. Toivottavasti tuomaria pilkut ei haittaa.

"Se kyllä seisoo tosi hienosti"

Tänään kävimme jälleen mätsärissä pyörähtämässä, kun sellainen järjestettiin kävelymatkan päässä. Sää oli hieman viileä ja pari pientä sadekuuroa tuli, mutta ei sää muuten niin huono ollut. Porukkaa oli kuitenkin paikalla melko vähän. Isoissa aikuisissa oli 21-23 osallistujaa ja miestuomari. Miko sai pariksi groenendaeluroksen. Ensimmäinen yhteisjuoksutus meni ihan ok, vähän Mikon pää tahtoi painua alas. Tuomari tutki koirat perusteellisesti ja hän oli hyvin vähäpuheinen. Hän ei kysynyt edes koiran ikää. Koko tutkimisen ajan Miko seisoi ryhdikkäästi, hievahtamatta paikallaan ja tuijotti namikättä. Ei edes pientä vilkaisua kohti tuomaria. Tutkimisen päätteeksi tuomari sanoi ihailevasti "se kyllä seisoo tosi hienosti" (tai hyvin). Ja minä olin niin ylpeä pikkupojastani! Yksilöliikkeet menivät hyvin. Tuomari juoksutti edestakaisin ja kolmion. Tämän jälkeen tuomari vielä hieman tutki. Lopuksi koirat juoksivat vielä yhdessä ja sitten Miko sai punaisen nauhan.

3.5.2014 match show Malminkartano PUN3

Punaisten kehässä tuomari juoksutti ensin koiria kolme tai kaksi kerrallaan. Mikolla oli jälleen parina belggari, tällä kertaa tervueren. Ravaamiset ei enää mennyt niin hyvin, kun Miko tuntui bongaavan kaikki maahan tippuneet namit. Koiria sai seisottaa jonkin aikaa, sillä odottelimme yhtä koirakkoa toisesta kehästä. Tuomari sitten käytti ajan hyväkseen ja kiersi koirat pariin kertaan läpi. Joka kerralla hän koski vähän niin kuin ohimennen koiran päähän ja takaosaan. Lisäksi ilmeisesti jonkin päättyneen kehän naistuomari tuli myös tutkimaan kaikki koirat. Kun tuomarin oli aika valita koirat jatkoon, hänen ei kauaa tarvinnut miettiä ja ensimmäiseksi hän pyysi meitä tulemaan kehän keskelle! Tuomari vielä kerran katsoi jatkoon valitut koirat läpi ja taas sipaisi koiria ohi mennessään. Tämän jälkeen juoksimme vielä yhden kierroksen, joka meni taas Mikolla suurimmaksi osin pää maassa yrittäen napata nameja. Koiria sijoitettiin kolme ja odotetusti me olimme kolmansia. Miko ehkä vakuutti seisomisellaan, mutta liikkeissä aina hävitään :)

Tämä oli meidän toinen mätsäri tänä vuonna ja toinen sijoitus! Ja vielä ensimmäistä kertaa sijoituttiin punaisissa! Olen niin ylpeä :) Erityisesti minua ilahduttaa se, ettei Miko suhtautunut tuomariin pienelläkään varauksella. Mätsärissä annettiin myös kirjallinen arvostelu, jossa oli kaikki kohtiin (luoksepäästävyys, liikkeet, rakenne, yhteistyö esittäjän kanssa, esiintyminen/käytös) ruksattu "erittäin hyvä". Asteikko oli erittäin hyvä - hyvä - tyydyttävä - hylätty. Vaikka ilmoittautumismaksu oli pari euroa normaalia suurempi, niin koin saavani kiitettävästi vastinetta rahoilleni, ilman palkintojakin. Kyllä nyt on koiraa tutkittu. Palkinnoksi saimme ruusukkeen ja pokaalin lisäksi neljä RC näytepussia, nahkaluun, pari purutikkua ja lahjakortin Peten Koiratarvikkeeseen. Kyllä kannatti lähteä! (Vielä mainittakoon, että vaikka kehässä Mikon käytös oli esimerkillistä, niin kehän ulkopuolella pikkumies koetteli hermojani nuolemalla pissoja ja yrittämällä vetää niiden pissojen luo, joihin hihna ei riittänyt...)

Ei yhtään haittaa, vaikka menestys jatkuisi viikon päästä Helsinki kv:ssä ;) Hieman kyllä jännittää, miten ravaamiset vinttikoiraradan nurmikolla sujuu. Tämä on meidän ensimmäinen kerta ko. paikassa näyttelyssä ja ne kerrat, kun olemme olleet jossakin muussa tapahtumassa, Miko on ollut ihan hulluna hajujen perässä.

Iltapäivällä menin vielä meidän seuran kisoihin katsomaan, kuinka Taina ja Loki nousivat kolmosiin. Toiset ne vaan on taitavia :)

Viimeistä kertaa Sporttarille

Viime viikon fyssarikäynnin jälkeen on ollut tarkoitus jumpata Mikoa säännöllisesti ja käydä juoksulenkeillä. Jostain syystä molempia on kauhean vaikea muistaa tehdä. Yleensä aamulla tai nukkumaan mennessä muistan, että olisi alkuillasta pitänyt jumpat tehdä. Iltalenkillä sitten muistan, että olisi pitänyt pistää juoksulenkkarit jalkaan. Jos nyt joka päivä ennen seuraavaa fyssaria tehdään jumpat, niin korvaisiko se väliin jääneet kerrat? Yksi ohje oli kulkea mäkisessä maastossa, jota olen noudattanut joillakin lenkeillä. Esimerkiksi vappuna hyödynsimme lähimetsässä olevia juoksuhautoja. Pääosin juoksuhaudat on muurattu betonilla, mutta tuossa meidän lähistöllä on myös ojamaisia, joiden läpi kun muutaman kerran kulkee, niin tulee pientä mäkitreeniä :) Harmittavasti vaan nuo meidän metsän juoksuhaudat on täynnä roskia ja rakennelmissa on majaillut ties mitä porukkaa. Onneksi myös siistejä kohtia löytyy.

Prinsessapeti

Tänään meillä oli viimeiset omatoimiagilitytreenit Sporttikoirahallilla Espoossa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja koska edellinen ryhmä ei ollut ilmestynyt, aloitimme treenit etuajassa. Aloitimme kepeillä. Miko aluksi jopa intoutui haukkumaan. Kepit olivat niin lähellä puomia, että Miko tahtoi olla menossa puomille. Keppien toisessa päässä oli hyppy melko lähellä, joka hämmensi Mikoa. Vaikka kepeillä oli hieman säätämistä, niin Miko teki parit oikein hienot pujottelut hyvällä vauhdilla. Mutta säätö aiheutti sen, että Miko siirtyi haistelumoodiin. Pallon kanssa Miko juoksenteli vauhdikkaasti sekä muristen että palloa vingutellen. Toisella kierroksella teimme hyppy-takaakiertohyppy-hyppy-putki-hyppy-kepit-hyppy-pätkän Lotan ja Terran radasta. Ensimmäinen kerta oli oikein hyvä keppineen kaikkineen. Toisella kierroksella tavalliseen tapaan vauhti tippui, mutta muuten meni keppejä lukuun ottamatta hyvin. Kepeillä Miko jostain syystä pysähtyi. Viimeisellä kierroksella teimme perussarjaa. Vaikka Miko ei parina kertana odottanut lupaa (katsoi minuun, mutta kun käskyä ei tullut, niin Miko teki omat ratkaisut), niin kyllä se myös lupaa malttoi odottaa. Palloleikki hyppytekniikan jälkeen oli raivoisampaa kuin keppien jälkeen. Oli kai vähän patoutunutta energiaa...

Talvitreenien tavoitteena oli opetella ohjaustekniikoita, mutta niistä luovuttiin jo alkumetreillä. Opin kuitenkin saksalaisen. Kepeillä tapahtui edistystä. Aloitukset paranivat ja suoritukseen tuli hieman itsenäisyyttä. Kuudella kepillä vauhtiakin. Muuten ei oikein edistytty missään. Hyvin todennäköisesti taas seuraava talvikausi pidetään agilitysta taukoa, mutta toko- tai hyppytekniikkatreenit voisi olla. Ensi viikolla alkaa kesäkauden ohjatut treenit. Meillä tulee olemaan viikon aikana agility- ja tokotreenit sekä mahdollisesti hyppytekniikkatreenit, jos saadaan sopiva vuoro Saaran ja Huugon kanssa. Näiden lisäksi ostan rally-tokotreenejä silloin, kun mahdollista. Kesää kohden aktiivisuus koiraharrastuksissa lisääntyy :) Meillä on nyt tietty tokokoekin tavoitteena, joten jospa parempi treenimotivaatio syntyisi sen vuoksi.

Suomen Kooikerhondje ry:llä on uudet hienot nettisivut, kannattaa käydä katsomassa osoitteessa kooikerhondje.fi!

Pikkumies huollossa

Olenkin jo odotellut tämän vuoden ensimmäisiä punkkihavaintoja ja tämä viikko on sitten ollut oikein punkkiviikko. Maanantaina lenkin jälkeen Mikon päästä löytyi punkki etsimässä sopivaa verenimemispaikkaa, samoin tiistaina. Torstaiaamuna, kun olin herännyt, pyysin Mikon sänkyyn. Siinä poikaa rapsutellessa tuntui patti päälaella ja punkkihan se. Kovin iso punkki ei vielä ollut, mutta sen on täytynyt edellispäivänä tarttua mukaan. Toinen punkki löytyi myös Mikoa rapsutellessa, sekin torstaina. Tämä punkki oli poskessa. Pitäisi käydä ostamassa liuokset apteekista. Inhoja otuksia!

Eilen torstaina Miko pääsi uuden fyssarin käsittelyyn. Tuntui vähän pahalta vaihtaa fyssaria, koska tykkään Mikoa vuoden hoitaneesta Patriciasta. Vastaanotto muutti hieman kauemmaksi Porvoon keskustasta, kylläkin kävelymatkan päähän, mutta sen vuoksi katselin uutta fyssaria vähän lähempää. Varasin ajan Niina Sorvarille eläinsairaala Aistiin. 50 km muuttui 5 km:ksi. Hieman mietitytti, miten Miko pystyy rentoutumaan käsittelyn ajaksi, sillä ensimmäistä kertaa olimme eläinlääkärissä fysioterapeutilla. Eläinlääkäri ei ole Mikon lempipaikkoja.

Aloitimme ulkona, jossa fyssari katsoi Mikon liikkeitä. Liikkeet olivat ok, mutta fyssari toivoi niihin lisää energisyyttä ja napakkuutta. Sisällä kävimme Mikon historiaa läpi ja Miko sai sillä aikaa tutustua huoneeseen. Ensin Miko käytiin läpi sen seistessä. Selästä tuli jotain kommenttia, jotenkin Miko meni vinoon. Lanneselän lihaksien käsittelyyn Miko reagoi ja sen olin jo itsekin huomannut. Rangan jousto oli hyvä. Hoitopöydällä Miko pysyi hyvin kyljellään, mutta ei se pystynyt kunnolla rentoutumaan. Ympäriltä kuului koko ajan ääniä, joita Miko kuunteli silmät auki. Mikolla oli lihaskireyksiä normaalia enemmän ja kipeää kohtaa käsitellessä Miko yritti nostaa päätä ylös. Välillä Miko piti pientä ääntä. Koskaan aikaisemmin Miko ei ole äännellyt fyssarin käsittelyssä. Lihaksiin Miko sai laserhoitoa. Lihaskireyksiä oli rintarangassa, jossa Mikolla on joka kerta ollut jumia ja vasemmassa sisäreidessä. Lanneselkä oli myös jännittynyt ja Miko reagoi oikean puolen kylkiluiden käsittelyyn. Jos Mikon selkää ei olisi kuvattu ja hyväksi todettu, niin fyssari olisi kehottanut menemään kuvauksiin. Mikon selkä oli sen verran jumissa, ettei sitä vielä saatu kuntoon. Kahden viikon päästä on uusi aika. Mietimme syitä selän jumiutumiseen. Yksi asia, joka ei tullut vielä fyssarin luona mieleen, oli meidän uusi sänky. Ostimme alkuvuodesta isomman sängyn, joka on aikaisemmasta poiketen jenkkisänky ja siten selkeästi korkeampi. Olen mitannut korkeudeksi 60 cm. Täytyy muistaa mainita tuo seuraavalla kerralla. Eläinlääkärin yhteydessä olevan vastaanoton hyvä puoli on se, että mukaan sai potilaskertomuksen. Ei siis tarvinnut muistella kaikkea fyssarin sanomaa jälkikäteen. Miko ottaa vielä tämän päivän rennosti, joten agilitytreenit jäävät tänään välistä.

Pääsiäisen viettoa

Lauantaina menimme äidin luokse syömään. Oli aivan ihana ilma, joten ulkona oli kiva istuskella. Pääasiassa ulkoilu oli kuitenkin Mikon harjaamista. Karvanlähtöaika on alkanut, joten otin siksi harjan mukaan. Karvaa lähti vaikka kuinka. Harjasin niin paljon kuin jaksoin kyykkiä, siitäkin huolimatta, että vajaan kolmen viikon päästä on näyttely. Onneksi "karvattomanakin" uroksilla riittää turkkia, mutta karvanlähtö saa pilkut ikävästi esille. Miko tapansa mukaan vietti aikaa keittiössä, mutta jossain vaiheessa pistettiin yksi ovi kiinni, jolloin Miko pääsi vain olohuoneeseen ja eteiseen. Suljetun oven takana piti sitten vinkua... Mikosta on tullut niin ahne, ettei sitä voi jättää yksin keittiöön, jos ruokaa on esillä. Kotona ei ole ongelmaa, mutta äidillä on keittiössä aina niin hyvät tuoksut :) Mikokin sai osansa pääsiäiskaritsasta. Miko pääsi tutustumaan veljeni 5 kuukauden ikäiseen poikaan. Vauvaa nauratti kun Miko tuli nuuskimaan sen naamaa. Mikon mielestä vauva taisi maistua hyvälle, kun Miko olisi halunnut nuolla vauvan korvia, päätä ja vatsaa...

Sunnuntaina kävimme pitkällä lenkillä koko perheen voimin. Reitti oli Kannelmäki-Maununneva-Paloheinä-Haltiavuori-Hakuninmaa-Kaarela-Malminkartano-Kannelmäki, jolle kertyi pituutta 11,6 km. Aikaa kului 2,5 tuntia. Alunperin tarkoituksena ei ollut tehdä normaalia pidempää lenkkiä, joten meillä ei ollut mukana vesipulloa. Oli hyvin lämmin ja vesi olisi tullut tarpeeseen, mutta selvisimme kotiin asti :) Miko pääsi kahlailemaan ojissa, joten joku meistä pääsi sammuttamaan janoaan. Yli puolet matkasta kuljimme keskuspuistossa ja mietin metsässä kävellessä, etten näitä lenkkeilymaastoja halua jättää. Uusi asunto on ollut nyt kolme viikkoa hakusessa eikä vielä ole tullut vastaan sellaista, joka kelpaisi. Monia kivoja asuntoja on kyllä ollut tarjolla, mutta sijainti on asia, josta en vielä tällä hetkellä ole valmis joustamaan. Vähän alkaa jo tuntua mahdottomalta tehtävältä löytää asunto, jossa on kaikki kohdallaan. Kolme viikkoa asunnon etsimistä on lyhyt aika ja onneksi meillä ei ole kiirettä. Ja onneksi vielä on varaa olla nirso.

Korvatkin pitää harjata