Miko kipuilee

Lauantaina Miko aika paljon makoili lattialla ja välillä vikisi. Luulin, että sillä on taas tytöt mielessä. Kävimme välissä ulkoilemassa enkä huomannut mitään erikoista. Joskus illemmalla kävin silittämässä maassa makaavaa Mikoa. Se näytti surkealta. Kun koskin Mikon takaosaan, Miko huudahti kivusta. Hetken päästä se reagoi samalla tavalla, kun isäntä koski takaosaan. Yritin varovasti kokeilla missä kipupiste on. Miko ei enää reagoinut kosketukseen. Ulos Miko lähti mielellään eikä sen liikkeissä näkynyt juurikaan epäpuhtautta. Koipi nousi molemmin puolin eikä isomman hädän kanssakaan ollut ongelmia. Kotona Miko pääasiassa makasi matolla, mutta se pääsi hyppäämään sohvalle. Yön Miko nukkui Rion pienessä petissä, joten sänkyyn se ei halunnut hypätä. Eipä ole Miko nukkunut muualla kuin sängyssämme sitten Rion tulon...

Sunnuntaiaamuna soitin Viikin pieneläinsairaalan päivystykseen. Sieltä kehotettiin tarkkailemaan tilannetta ja tuomaan paikan päälle, jos Mikon olo pahenisi. Lähdin sitten Rion kanssa Jackiä tapaamaan. Isäntä jäi Mikon kanssa kotiin. Palatessamme Miko oli jo selkeästi reipastunut. Se nukkui sekä sohvalla että sängyllä ja se makasi useammissa erilaisissa asennoissa. Ulos se lähti edelleen mielellään. Vaikutti siltä, että voisimme mennä maanantaina omalle eläinlääkärille.

Maanantaiaamuna Miko meni ulkona ihan normaalisti. Lenkin puolivälissä vastaan tuli nuori uros, josta Miko kiinnostui. Miko halusi kovasti päästä tervehtimään, mutta en päästänyt sitä. Ilmeisesti vetäminen vaikutti Mikon takaosaan ja ohituksen jälkeen Miko meni maahan ja ulvahti kivusta. Koskin sitä ja takapään kosketuksesta Miko vingahti uudestaan. Se vaihtoi paikkaa polulta hankeen ja jäi sinne makaamaan. Yritin houkutella Mikoa ylös, mutta se vain pysyi paikallaan ja laski päänsä hankeen. Jonkin aikaa seisoin ja odotin, jonka jälkeen yritin saada Mikon uudestaan ylös. Yritin nostaa sitä, mutta Miko murahti. Lopulta, kun ulkona oli mennyt jo useampi minuutti, pakotin Mikon ylös vetämällä sitä hihnasta. Oikopolkua pitkin pääsimme kotiin nopeammin. Miko tuli ihan reippaasti, mutta yritti välillä mennä makaamaan. Hississä Miko tärisi. Kotona Miko jäi makaamaan eteisen matolle, jossa se makasi siihen asti, kunnes parin tunnin päästä lähdimme eläinlääkärille. Välillä se vaihtoi asentoa ja paikkaa. Miko oli niin kipeän oloinen, että pidin ex tempore saldovapaan. Soitin eläinlääkärille heti aamusta ja sain Mikolle ajan puoli yhdeksitoista. Kysyin voinko antaa Mikolle yhden Dolox vet -tabletin, joka on koirien kipulääke. Lääke ei ollut vielä mennyt vanhaksi, mutta se pitäisi käyttää 6 kuukauden sisällä avaamisesta ja muistelin purkin olleen vuoden takaisista eturauhasvaivoista. Epäilyksenä kipujen aiheuttajalle oli eturauhanen. Minun piti siksi tuoda myös virtsanäyte.

Huolena oli, miten pääsemme eläinlääkärille, sillä epätasainen bussimatka tuskin tuntuu kivuliaana kivalta, autoon (taksiin) Mikoa ei välttämättä saisi, kun en sitä halunnut nostaa ja juna-asemalle on kilometrin kävelymatka. Päädyin lopulta junaan, sillä ne ovat matalalattiaisia ja matkaa on vain yksi asemanväli. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin, sillä en tiennyt kuinka mielellään Miko liikkuu. Sain Mikon nousemaan ylös ja ulkona se käveli ihan ok. Pysähtyessä Miko olisi halunnut mennä maahan, mutta sain sen pysymään pystyssä. Tarpeiden teko onnistui eikä vaikuttanut tekevän kipeää. Laiturit ovat meidän asemalla "sillalla", joten laitureille pääsee joko portaita tai hissillä. Ajattelin mennä hissillä, mutta Miko meni itse portaisiin. Matkan ajan Miko makasi junan lattialla. Olimme sen verran ajoissa, että kävelytin Mikoa jonkin aikaa, jotta sain hyvin pienen määrän pissaa purkkiin. Miko painoi 14,8 kg. Edellisellä kerralla painoa oli 15,3 kg, mutta silloin Mikolla oli takki päällä.

Miko pääsi edelliseltä kerralta tutun eläinlääkärin tutkittavaksi. Pissanäyte oli ok, joten eturauhasesta ei ollut kyse. Ell tutki Mikon rankaa ja lihaksia. Kolmessa kohtaa tuli voimakas kipureaktio. Ensimmäinen oli lannerangan alkuosassa (L2-3 välissä) ja muut lannerangan loppuosan lihaksissa ja lonkan lihaksissa. Hän suositteli selän kuvaamista. Sanoin, että selkä on kuvattu vuosi sitten eikä silloin ollut mitään (toki vuoden aikana on jotain voinut tulla). Ell kyseli onko minulla kuvat ja kyllä ne sähköpostista löytyy. Ell sitten määräsi kahden viikon kipulääkekuurin (Rimadyl 50 mg, sama vaikuttava aine karprofeeni kuin Doloxissa) ja yhtä pitkän levon. Ulos vain tarpeiden tekoa varten, mielellään valjaissa, ja kotona pitää välttää liukkaita alustoja, riehumista ja hyppäämistä. Miko pitäisi kaksi viikkoa pitää poissa sohvalta ja sängystä... Jos on sateista, niin ell suositteli manttelia, että selkälihakset pysyy lämpimänä. Sadekelejä nyt onkin luvassa... Jos oireilu ei helpota, niin sitten neurologille ja mahdollisesti magneettitutkimukseen. Mielestäni ei ole tapahtunut mitään, joten en yhtään tiedä mistä kivut ovat lähtöisin. Toivottavasti ei ole mitään selässä/välilevyissä. En huomannut mainita eläinlääkärille, että Miko on tärissyt silloin, kun kivut ovat olleet kovimmillaan. Ell totesi, ettei neurologisia oireita ollut.

Kävin eläinlääkärin vieressä olevassa eläinkaupassa ostamassa pari aktivointilelua. Kipujen hellittäessä ja ajan kuluessa tarve aktivoinnille lisääntyy, joten täytyy miettiä muunkinlaista Mikolle sopivaa aktivointia.

Meniköhän nukkumapaikat oikein päin...

Miko vietti lähes koko maanantain eteisessä maaten. Välillä sillä takaosa tärisi. Luulen, että antamani kipulääkkeen teho oli aika olematonta, sillä purkki olikin avattu 1,5 vuotta sitten eikä vuosi sitten. Illalla Miko sai puolikkaan Rimadylin. Jo ennen sitä Miko reipastui ja nousi ylös nuolemaan leikkuulautaa, jossa olin pilkkonut sille ruokaa. Lenkillekin Miko lähti ihan mielellään. Menin molempien kanssa samaan aikaan, sillä menimme isäntää vastaan. Jo heti alkuun Rio kahdesti syöksyi Mikoa päin niin, että Miko huudahti. Sen jälkeen Miko meni hetkeksi hankeen makaamaan ja alkoi täristä. Sitten se halusi kotiin. Sain sen kääntymään takaisin ja lopulta saimme ihan ok tarpeidentekolenkin tehtyä. Iltaruoka maistui hyvin ja sen jälkeen Miko vielä kävi kerjäämässä meidän iltapalaleipiä. Oli tosi kiva nähdä Miko illalla reippaampana, sillä se oli koko päivän ihan surkeana. Tänään Miko on ollut jo selkeästi reippaampi ja aktivointilelut olivat jo testissä. Kipeä se toki edelleen on. Rio on ollut ihan nätisti Mikon kanssa ja pääasiassa nuollut sen naamaa ja korvia. Välillä Rio innostuu niin, että Mikoa täytyy suojella. Rion innostus ei siis välttämättä kohdistu Mikoon, vaan se innostuessaan hyppii varomatta mitään.