maanantai 14. joulukuuta 2015

Rio agilitykoulutuksessa

Keskiviikkona pidin lomapäivän, jotta pystyin osallistumaan Rion kanssa Jenna Caloanderin agilitykoulutukseen. Kolmen tunnin koulutukseen osallistui 10 koirakkoa, joista kuusi kooikereita. Olimme Rion kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Agility Akatemialla Vantaan Kivistössä. Kiinnostuin koulutuksesta, sillä niin moni on kehunut Jennaa kouluttajana. Itse asiassa jo ennen kuin Rio tuli meille, mietin meidän agilityharrastuksen aloittamista ja aloin jo silloin miettiä, että olisi tosi kiva, jos Jenna vetäisi pentujen agilitykurssia joskus alkuvuodesta Akatemialla ja me pääsisimme sinne (olen lähettänyt tiedustelun, mutta en ole saanut vastausta...)

Hallilla tajusin, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Rio on paikalla agilitytreeneissä. Onneksi kaikki koirat eivät olleet samaan aikaan sisällä, mutta kyllä Rioa jonkin verran jännitti, kun suoritusvuorossa oleva koira haukkui. Keinu oli pelottava. Rio on muutenkin vähän herkkä äänille. Täytyisi ottaa Rioa useammin hallille mukaan (mutta kun sillä on aina menoa viikonloppuisin). Ja täytyy alkaa kolauttelemaan sille keinua. Välillä Rioa alkoi jännittää vähän liikaa (jos hallissa oli enemmän koiria tai ääntä) ja silloin se yritti pakoon sylistäni. Kävimme välillä ulkona ja Rio tuli mielellään takaisin halliin, joten ei se ehkä ihan traumatisoitunut :) Ennen meidän vuoroa, kun hallissa oli rauhallisempaa, leikitin Rioa ja ilokseni se leikki oikein hyvin.

Meidän vuoro oli ryhmämme viimeisenä. Tarkoituksena oli aloittaa niin, että alkuun leikittäisin Rioa ja sitten tehtäisiin kepin kiertoa, kun olin kiertämistä jo ennestään tehnyt. Alkuun Rio alkoi leikkiä, mutta sitten tuli liikaa häiriötä, mm. keinutreeniä viereisellä kentällä, eikä Rio pystynyt rentoutumaan. Pistin Rion kiinni ja Jenna alkoi tiputella nameja maahan. Minä sitten jatkoin sitä ja Rio alkoi rentoutua. Temppuakin eli istumista yritettiin, mutta Riolla oli näyttelyistä niin seisominen jäänyt mieleen, että temppuna oli sitten seisominen (ja kontakti).

Sitten Jenna haastatteli minua kysyen mm. onko Riosta tulossa mini vai medi ja olenko ajatellut juoksu- vai pysäytyskontakteja. Sanoin, että olen ajatellut pysäytyskontakteja, koska minulla ei ole mahdollisuutta treenata niin paljon, kuin juoksukontaktit mielestäni treeniä vaativat. Jennan mielestä hyvä kompromissi olisi juoksu-A ja pysäytys-puomi, sillä medikokoisella koiralla laukan askeleet sopivat hyvin kontaktille eli jos alusta asti treenaa juoksaria, niin kontaktille osumisen ei pitäisi olla ongelma. Juoksu-A ja pysäytys-puomi kuulostaisivat kyllä hyvältä, sillä jyrkän A:n kontaktille pysähtyminen on koiran kropalle kuormittavampaa kuin puomin kontaktille pysähtyminen.

Jenna myös tiedusteli minkälaisen agilitykoiran toivoisin Riosta tulevan ja siihen sanoin, että kun on ollut motivaatio-ongelmainen Miko, niin sen jälkeen riittää, että pääsisi vaan sille tasolle, että voisi käydä kisaamassa, jos niin haluaa. Sen ei Jennan mielestä pitäisi olla ongelma eli siihen varmasti päästään :) Menimme sitten hieman sivuun, että seuraava ryhmä pääsi tutustumaan rataan (ja tässä vaiheessa loppui video, kun kuvaajamme Tytti meni tutustumaan rataan, täytyy siis muistella mitä Jenna sanoi).

Jenna antoi vinkkejä, mitä pennun kanssa kannattaisi tehdä. Hän sanoi, että esteitä kannattaa lähteä opettamaan tarjoamisen kautta. Se onkin ollut tarkoituksena. Tarjoamisen kautta tulee vähän niin kuin ilmaiseksi kaikki ohjaustekniikat paitsi sylkkäri ja päällejuoksu, joissa koiran pitää tulla ihmistä kohti. Siksi sylkkärit kannattaa ottaa mukaan harjoituksiin. Koira kannattaa totuttaa sekä etu- että takapalkkaan. Eli että este suoritetaan, vaikka palkka odottaakin eikä juosta suoraan palkalle. Jenna tiedusteli myös millä tavalla aion opettaa kepit. Sitä en ollut vielä miettinyt, mutta namikädellä houkuttelu, jolla Miko on kepit oppinut, ei ehkä ole ensimmäisenä ollut mielessä. Jenna suositteli läpinäkyvillä ohjureilla opettamista, niin että ensin koiraa kuljetetaan hihnassa esim. neljät kepit. Tällöin koira oppii tekniikan eikä läpinäkyviä ohjureita ole yhtä vaikea häivyttää kuin verkkoja. Meiltä onneksi löytyy agiseurasta läpinäkyvät ohjurit. Muistaakseni nämä olivat Jennan vinkit agilityn aloitukseen eli esteiden tarjoaminen ja etu- ja takapalkan kestäminen.

Lopuksi Rio pääsi kokeilemaan putkea. Jenna piti Rion hihnaa ja minä kutsuin Rioa putken toisesta päästä. Muutama kerta tehtiin ja joka kerta Rio tuli vauhdilla. Lopuksi leikitin Rioa. Tykkään siitä, miten hyvin Rio leikkii silloin, kun se on rento. Leikissä on sellainen kiva raivo :) Jenna sanoi, että kannattaa leikittää Rioa esim. muiden treenatessa ja heitellä nameja maahan silloin, kun se täytyy saada rentoutumaan. Näillä opeilla on hyvä lähteä eteenpäin. Vaikka me ei Rion jännityksestä johtuen päästy juuri mitään tekemään (enkä muuta odottanutkaan kuin putkea ja esim. esteen tarjoamista tai kiertämistä), niin olen tosi tyytyväinen koulutuksen antiin. Vinkkejä agilityn aloittamiseen juuri kaipasinkin. Olisi kyllä tosi kiva päästä ensi vuoden puolella Jennan oppiin pentukurssille (jos sellainen vaan järjestetään). En silloin kuusi vuotta sitten vielä tiennytkään, miten tärkeää hyvän pohjan rakentaminen agilityyn on.

Rio oli kuulemma kovasti isänsä näköinen, samanlainen kroppa luisuine lantioineen :)

1 kommentti:

  1. Jos Rio jännittää keinun paukahdusta, kokeile naksutella sille kaapinoven sulkemista :) Siitä kuuluu vähän samankaltainen ääni, ja pentu tottunee helposti keinua kevyempään versioon, kun saa itse tuottaa paukahduksen. Riena ei reagoi ääniin, mutta opetin sille tuon temppuna paitsi temppuilemisen ilosta, myös tulevaisuuden keinutreeniä ajatellen.

    VastaaPoista