Alkuvuoden kuulumisia

Tässäpä alkuvuoden kuulumisia. Mitään sen kummempaa koirien elämässä ei ole tapahtunut, joten ei ole oikein ollut kirjoittamisen aiheita. Syksyllä mietin treenivuoron varaamista alkuvuodelle, mutta laiskuus iski. Minulla on ollut kovin paljon töitä jo jonkin aikaa enkä sen vuoksi ole halunnut viikonlopuille kovin paljoa menoja enkä ole enää kotona jaksanut istua tietokoneen ääreen. Kesäkaudelle treenivuoron kuitenkin haluaisin, joten toivottavasti saataisiin vuoro.

Rio alkaa olla jo aikuinen mies, sillä se täyttää 2,5 kuukauden päästä 3 vuotta. Kylläpä aika menee nopeasti :) Olen ollut iloinen, ettei Rio ole pahemmin hötkyillyt tyttöjen perään. Se kyllä ulkona nuolee toisten koirien pissoja ja kotona Mikon jalkoväliä. Rio ei ole samalla tavalla levoton ja vikisevä kuin Miko oli tyttöjen juoksujen aikoihin. Rio on kyllä välillä levoton, mutta olen ajatellut sen olevan enemmän sitä, että se kaipaa tekemistä. Rio ei juurikaan yritä astua, mutta välillä jos on esim. tyyny tai vastaava kädessä, niin se yrittää tarrata etujaloilla siitä kiinni tai välillä yrittää astua minun kättä. Ulvomista ei ole onneksi ollut ollenkaan. Se vähän "pelottaa", että jos Rio jossain vaiheessa ryhtyy sellaiseen puuhaan, sillä Rioa ei voi pistää minnekään muualle työpäivän ajaksi tai ottaa töihin mukaan. Toivottavasti Rion hormonit eivät liiaksi ala hyrrätä :)

Harvinainen näky: Rio koiranpetillä

Petikaveri

Pikkuvampyyri

Rio on edelleen juoppo tai oikeastaan yöjuoppo. Joudun jättämään yöksi vesikuppiin ihan vähän vettä, sillä muuten Rio käy yön aikana juomassa useamman kerran ja sitten voi käydä niin, ettei se kykene pidättämään aamuun asti. Alkuvuodesta Rio on tainnut kerran pissata petiin. Muutaman kerran sillä on aamulenkillä ollut ihan kauhea hätä ja se on muutaman ensimmäisen koivennoston lorotellut usean sekunnin ajan. En tiedä, mikä sen saa juomaan niin paljon. Ehkä stressi? Hyvä on kuitenkin ollut se, että pissat ovat pääsääntöisesti tulleet joko koiranpetiin tai matolle. Kaksi kertaa taisi viime vuonna joutua peittopesulle sen vuoksi, että Rio oli pissannut sänkyyn. Riohan nukkuu vain sängyssä ja välillä matolla. Koiranpetiin Rio ei koske. Kerran sängyn petaamisen/lakanoiden vaihdon ajan Rio makoili koiranpetissä ja silloin oli pakko ottaa siitä kuva. Niin harvinainen näky se on!

Ulkona Rio vetää edelleen aika paljon. Se saattaa myös syöksähdellä eri suuntiin, joten valjaat on sen kanssa välttämätön varuste. Rio ei tykkää valjaista ja voihan olla, että ne tuntuvat ikävältä päällä. Varsinkin silloin, jos vetää sivulle/syöksyy. Käytän kuitenkin lyhyillä lenkeillä myös pantaa, sillä se on niin paljon helpompi pukea päälle. Toisia koiria Rio myös edelleen pelkää, mutta pääsääntöisesti se kykenee ohittamaan koirat hiljaa. Rion kanssa etäisyys on tärkeä. Liian läheltä ohittamiset on sille liian jänniä ja tilanteesta riippuen se voi reagoida kovinkin aggressiivisesti. Kaikkein ikävimpiä on ne tilanteet, joissa ei pysty väistämään/ottamaan etäisyyttä ja joudumme ohittamaan läheltä ja vastaantulevan koiran omistaja pitää koiran oikealla puolella eli niin, että koira kävelee lähes keskellä tietä. Ja sen lisäksi saattaa innokkaasti pyrkiä Rion luo. Riolle se on liian pelottava tilanne ja se haukkuu usein silloin hampaat irvessä. Tai no ehkä ikävin tilanne on se, kun ohituksen jälkeen toinen antaa koiran vaihtaa heti puolta meidän perään. Se on tosi ikävä tilanne pelkäävän koiran kannalta, vaikka sillä toisella koiralla ei ole minkäänlaista kiinnostusta ohittamaansa koiraa kohtaan.

Kahdestaan Rion kanssa on kuitenkin mukava ulkoilla (jos vaan Rio ei vedä liikaa). Metsässä voi hyvin antaa Rion käyttää koko flexin pituuden hyödyksi, sillä se kuuntelee hyvin. Jotain on tullut tehtyä sen kanssa oikein :) Miko sen sijaan on metsässä niin omissa maailmoissa, että sillä on turha sanoa mitään.

Helmikuun alussa lumi paakkuuntui karvoihin...

Helmikuun lopussa oli kovat pakkaset

Tykkään tosi paljon siitä, että asumme Helsingin Keskuspuiston vieressä ja pääsemme sinne metsäpoluille lenkkeilemään. Poluilla harvemmin tapaa muita ulkoilijoita ja metsäpolut ovat paikkoja, joissa koirille voi antaa flexin hihnan verran vapautta. Samat polut ovat maastopyöräilijöiden suosiossa ja maastopyöräily on nostanut suosiotaan viimeisen 2 vuoden aikana tosi paljon. Viimeisen vuoden aikana erityisesti. Nättinä talvipäivänä voi joutua väistämään yli 10 kertaa pyöräilijöitä. Varsinkin tänä talvena pyöräilijöitä on ollut tosi paljon, joten kuinka paljon niitä on sitten kesällä... Mielestäni koiranulkoiluttajat ja pyöräilijät mahtuvat poluille eikä minulla ole mitään pyöräilijöitä vastaan. Pääsääntöisesti he ovat ystävällisiä ja kiittävät, kun antaa tilaa. Mutta pyöräilyn suosion kasvu vähän huolestuttaa. Ei ole montaa paikkaa, joissa koiria voi flexin kanssa ulkoiluttaa (pitää olla tilaa ja vähän muita ulkoilijoita, jotta kaivan flexin esille) ja mietin, kuinka turvallista se enää on metsäpoluilla, joissa ei välttämättä näe puiden takaa, jos joku tuleekin vauhdilla vastaan.

Näköjään innostuin kirjoittamaan, mutta vielä Mikon kuulumisia. Miko täyttää kuukauden päästä 9 vuotta. Se on edelleen pirteä, mutta Miko nukkuu nykyään enemmän kuin aikaisemmin. Se tykkää leikkiä Rion kanssa ja se haluaa leikkiä lelulla yhdessä ihmisen kanssa. Itsekseen se ei leiki niin kuin Rio leikkii. Mikon silmänympärykset eivät ole vielä vaalenneet, mutta päässä on enemmän vaaleita karvoja kuin aikaisemmin.

Mikon painonhallinnan kanssa on ongelmia. Mikolla on nyt ylipainoa 2-2,5 kg. En tiedä, miten saisin sen painon tippumaan. Jo kastroinnin jälkeen vaihdoin Mikolle light/senior ruuan ja pienensin ruoka-annosta. Enää en voi annosta pienentää, mutta nappulamerkin vaihdoin hetki sitten vähemmän rasvaiseen. Miko ei ole kylläinen ruuan jälkeen ja ulkona se etsii täydennystä ruokavalioonsa, mm. papanoita, toisten koirien jätöksiä ja ruuantähteitä. Toisten koirien jätöksiä Miko ei ole ennen kastrointia syönyt, mutta nykyään jotkut maistuvat. Veikkaisin, että ne ovat vähän huonommin sulanutta ruokaa sisältäviä. Myös ihmisen ulosteet käyvät. Mikolla on aina nälkä. Liikuntaa tarvitsisi varmasti lisätä. Mikolla on senioritarkastus ensi viikolla ja katsotaan mitä vinkkejä saamme eläinlääkäriltä.

Ulkona Miko on se, joka todennäköisemmin haukkuu muille koirille. Välillä myös ihmisille. Hämärässä lenkkeillessä Miko haukkui usein risteystä lähestyessä ihmisille, jotka kävelivät edessä poikittain risteyksestä. Veikkaan, että Mikon hämäränäkö on huonontunut sen verran, että se ensin näkee jotain hahmoja, joka saa sen haukkumaan ja sitten kun se tajuaa niiden olleen vain ihmisiä, se jatkaa haisteluja eikä kiinnitä enää ihmisiin huomiota. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, niin kyllä kastrointi on selkeästi korostanut Mikon epävarmuutta eikä varmasti näön heikkeneminen helpota asiaa. Mikolla on siis silmät hieman samentuneet ja silmäpeilauksessa reilu 1,5 vuotta sitten ell sanoi, että se voi vaikuttaa hämäränäköön. Turkki on pysynyt ihan hyvänä. Ainoastaan housukarvoja, ja joskus häntäkarvoja, trimmaan välillä, jotta ei niin usein tarvitsisi lenkin jälkeen käydä pesulla. Kastroinnista huolimatta Miko käy välillä astumassa sängyn päällä olevaa tyynyä...