Voihan eturauhanen

Miko on käyttäytynyt niin kuin se käyttäytyy, kun naapurustossa on juoksuisia narttuja, varmaan jo marraskuusta lähtien. Se tarkoittaa kovaa kiirettä ja vetämistä lenkin alussa, pissojen nuolemista, syöksyilyä hajulta toiselle, nenän jatkuvaa maassa olemista, vastaantuleville nartuille vikisemistä, (emännän) ärsyyntymistä lenkillä, sohvatyynyjen astumisyrityksiä, vinkumista erityisesti silloin, kun on aika lähteä iltalenkille (Mikon kello on tarkka!) ja levottomuutta. Loman aikana jouduin lähes joka aamu heräämään klo 9.30 Mikon vinkumiseen, kun se halusi pihalle. Normaalisti Miko ei ole tarkka muusta kuin iltalenkistä, jonka tulee tapahtua klo 21. Löytyi tuosta vikisemisestä hyväkin puoli eli enpä nukkunut liian pitkään. Useina päivinä Miko on vinkunut myös muutenkin kuin lenkkiaikojen lähestyessä.

Sunnuntaina Miko oli normaalia (= normaalia tyttöjenkaipuuaikaa) levottomampi ja se vikisi enemmän. Olen pistänyt kaikki levottomuudet ja vikinät tyttökaipuun piikkiin, mutta kuitenkin olen koko ajan tiedostanut eturauhasvaivojen riskin. Mikolla on ollut eturauhastulehdus kerran vuonna 2011. En muista, että eläinlääkäri olisi silloin maininnut sen olevan koiralle kivuliasta, mutta viime vuonna fyssari sanoi, että koira olisi syytä viedä heti eläinlääkäriin, jos sitä epäilee tulehduksen kivuliaisuuden vuoksi. Se jäi mieleeni kummittelemaan, joten sunnuntaina Mikon käytöksen vuoksi googlailin eturauhastulehduksen oireita. Oireet (mm. virtaamis- ja ulostusvaikeudet, veri virtsassa, sohvalle/sängylle hyppäämishaluttomuus) eivät täsmänneet, mutta varasin kuitenkin maanantaina ajan eläinlääkärille.

Sain Mikolle ajan samalle päivälle. Ja pyynnön ottaa mukaan virtsanäyte. Sellaisesta ei ollutkaan kokemusta... Muuta sopivaa rasiaa ei löytynyt, kuin raejuustopurkki, johon sai kätevästi kannenkin. Tulin kotiin niin, että meillä oli vartti aikaa yrittää saada näytettä. Markus piti Mikon hihnaa lyhyellä ja minä olin purkin kanssa odottamassa tilaisuutta. Tarkoituksena oli saada näyte ensimmäisestä koivennostosta, sillä silloin voisi tulla eniten pissaa ja oli odotettavissa missä koipi nousee. Ensimmäinen yritys onnistuikin ihan täydellisesti. Paitsi, että pissaa tuli hyvin vähän, joten piti yrittää uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan... Pari kertaa Mikon jalka potkaisi kipon kädestäni, mutta onneksi ihan kaikkea näytettä ei menetetty, kun se ehti muuttua jäähileiksi. Onnistuimme saamaan vielä muutaman kerran pari tippaa, mutta ei läheskään niin paljon kuin jossain netistä löytämässäni ohjeessa oli. Ohjeiden mukaan virtsa ei saisi jäätyä, mutta kun ulkona on lähes kymmenen astetta pakkasta ja kipossa pari milliä, niin ei siltä oikein voinut välttyä.

Eläinlääkärin vaaka näytti 15,3 kg, joten Miko on laihtunut 0,5 kg. Onneksi laihis on tuottanut tulosta, mutta se jatkuu edelleen. Pyysin eläinlääkäriä katsomaan myös Mikon oikeaa silmää, joka oli vuotanut työpäivän aikana ja lisäksi Mikon kiveksiä, joita fyssari edellisellä käynnillä kehotti tarkkailemaan. Kivekset olivat ok. Toinen oli suurempi, mutta se ei ole epätavallista. Ell kuitenkin kehotti myös tarkkailemaan. Oikea silmä oli selkeästi ärtynyt ja ell värjäsi molemmat silmät, mutta mitään roskia tai viiltoja ei kaiketi löytynyt. Silmään Miko sai 10 päivän silmätippakuurin. Lopuksi ell tuki eturauhasen, joka oli turvonnut ja myös kipeä. Miko sai Tardak-hormonipistoksen. Tällä kertaa toimenpiteitä tehtiin enemmän kuin normaalisti, joten Miko oli pariin otteeseen tarjoamassa syliinottoasentoa (laskee takapäätä ja nostaa toista etujalkaa ylös), jotta nostaisin sen alas pöydältä. Ei ollut eläinlääkärin tutkimukset yhtään kivoja, Miko-raukka. Odottelimme vielä virtsanäytteen tuloksia. Virtsassa oli ollut hieman verta. Ell lupasi vielä soitella myöhemmin, jos löytyisi bakteereja, joihin tarvitsisi antibioottikuurin. Soittoa ei kuulunut. Tällaista siis tähän vuoden alkuun. Onneksi vein Mikon eläinlääkärille. Toivottavasti parin päivän päästä helpottaa, kun Tardak alkaa vaikuttaa. Mielenkiinnolla odotan, onko Tardakilla vaikutusta Mikon käytökseen. Aikaisemmalla kerralla hoitokeino oli eri (antibiootti ja kipulääke).