torstai 16. lokakuuta 2014

Takaisku

Niin se aika on taas kulunut. Pahoittelen, että tulee runsaasti tekstiä. Noin kolme viikkoa sitten oli agilityn piirinmestaruuskisat Purinalla. Kävin katselemassa meininkiä ja näin pitkästä aikaa Xema-pennun, joka olikin jo paljon kasvanut sitten edellisen kerran. Purinalla vierähti useampi tunti enkä sitten jaksanut jäädä katsomaan palkintojenjakoa. Se harmitti jälkikäteen, sillä meidän seura menestyi joukkuekilpailuissa loistavasti: medeille kultaa, makseille hopeaa ja mineille pronssia!

Viikko piirinmestaruuskisojen jälkeen oli kooikereiden tokomestaruuskoe Ojangossa. Tämän piti olla meidän tokodebyytti, mutta peräännyin viime hetkillä enkä ilmoittanut Mikoa. Oli ihan hyväkin, etten ilmoittanut, sillä en meinaa tässä kokeessa olleelle tuomarille Mikoa viedä ollenkaan. Ja jos joskus vielä järjestän tokomestaruuksia, niin en valitse tämän tuomarin kokeita. Hän ei ole tämän rodun ystävä. Toki hänellä on siihen syynsä, mutta... Kokeeseen oli ilmoittautunut vain kaksi kooikeria, joista toinen perui. Harmittavasti ainoa kooiker jäi ilman tulosta, joten mestaria ei tälle vuodelle saatu. Mutta oli kiva nähdä kooikereita, joita oli kuitenkin paikalla neljä. Ja erityisesti oli kiva nähdä pentuja Xemaa ja Velmua, kun pennut on aina ihania! Kuvia löytyy täältä.

Viime viikon perjantaina meillä alkoi rally-tokon talvitreenit. Olemme omatoimiryhmässä ja treenaamme joka toinen viikko. Koska meillä oli seuraavana päivänä rally-tokokoe, niin ajattelin tämän olevan kenraaliharjoitus. Vaikka halli oli tuttu, niin koirat ja ihmiset olivat uusia ja se sai aikaan paineistumista. Sekin vaikutti, että lähtö oli liian lähellä seinää/esteitä ja se tuotti vaikeuksia perusasentoon tulemiseen. Miko oli siis aluksi epävarma perässä löntystelijä ja jouduimme uusimaan muutaman kyltin. Radan lopussa Miko yhtäkkiä rentoutui ja loppu meni siksi oikein mainiosti. Radan jälkeen Mikolla oli kova kiire repulle, josta löytyy palkka (toki palkkasin sitä myös radalla, kun vire oli mitä oli). Toinen kerta meni jo paljon paremmin. Yksi ryhmästämme palkkasi Mikon pari kertaa radan aikana laskemalla namikupin maahan. Tarkoituksena, että palkka voi tulla milloin vain. Tällä oli myös sellainen vaikutus, että Miko alkoi liikkeiden jälkeen vilkuilla "tuomaria" palkan toivossa. Eikö kokeissa voisi saada ensin harjoittelukierroksen...



Lauantaina oli sitten rally-tokodebyytin vuoro Karjaalla. Pääsimme Robinin (Chriskooi's Robin) perheen kyydillä kisapaikalle. Olin edellisen viikon lauantaista asti käynyt joka iltalenkillä läheisellä kentällä tekemässä pienet treenit, joissa palkka tuli vasta lopuksi. Treenit menivät oikein hienosti, mutta edellisen päivän treenit hallissa palauttivat maanpinnalle. Aluksi ostin kisakirjan ja sitten tarvitsi koiran mukaan kisakirjan varmentamista varten. Mikolta katsottiin siru ja se mitattiin. Vaikka tiesin, mitä on luvassa, en silti osannut varautua siihen. Agilitymittaustahan stressasin paljon, koska Miko pelkää kaikenlaisia välineitä, joita tuodaan sitä kohti. Ennen agimittausta harjoittelimme sitä kotona ja muuallakin. Miko pelkää mittaa yms. vaikka se olisi tutullakin henkilöllä, jopa minulla. Miko haisteli maata kun vastaava koetoimitsija tuli ensin katsomaan sirun. Miko tietenkin väisti ja murisi. Otin sitten pannasta kiinni, jolloin sirun katsominen onnistui. Miksi en heti voinut ottaa pannasta kiinni ja pistää vaikka nameja nenän eteen... Mittauksessa kävi sama juttu ja sitä Miko pelkäsi enemmän, joten se myös murisi kovemmin. Koetoimitsija pyysi ottamaan Mikon kuonosta kiinni ja sitten mittaus onnistui. Tämän jälkeen Miko oli hetken mielistelevä. Tilanne ei ollut sille lainkaan mukava. Harmitti niin, etten vaan suoraan pistänyt Mikoa naama toiseen suuntaan, kuten teen näyttelyissä, jotta se ei näe mittakeppiä heti. Koko tilanne olisi voinut mennä paljon paremmin, jos olisin valmistautunut paremmin eli ollut Mikon tukena.

Tämän jälkeen tein Mikon kanssa pätkiä radasta hallissa. Miko oli jälleen ihan paineessa enkä millään saanut sitä rentoutumaan ja siten virettä nousemaan. Radan ensimmäinen liike oli liikkeestä maahan, joka tokossa on täysin varma liike. Mutta paineistuneena Miko ei oikein kykene toimimaan ja se jäi koko ajan istumaan. Hallin matossa oli myös paljon hajuja, jotka vetivät puoleensa myös muiden koirien neniä. Yllättävän vähän jännitti ennen rataantutustumista, mutta ihan kauhean hyvällä fiiliksellä en kuitenkaan meidän vuoroa odottanut, kun tiesin, ettei radan alku ainakaan mene hyvin.

Juuri ennen rataantutustumista lähtölistasta käytiin vetämässä nimi/nimiä yli ja sanottiin, että kaksi koiraa on poissa. Robinin emäntä Johanna huomasi, että meidän nimi vedettiin yli ja hän kävi sanomassa, että vetivät väärän nimen yli. Koetoimitsija sanoi sitten kovaan ääneen, että Miko yritti purra, joten se on suljettu kilpailusta. Kävin ihmettelemässä tilannetta ja sanoin, että eihän Miko yrittänyt purra. Siihen koetoimitsija sanoi, että mittaamisessa yhden murinan hän olisi hyväksynyt, mutta koska Miko murisi vielä uudestaan ja pidin sitä kuonosta kiinni, niin hän ei voinut enää hyväksyä sitä. Sain sitten kisakirjan takaisin, jota tuomari ei varmentanut. Ei kai sille sitten mitään voinut. Vähän tämän jälkeen tuomari tuli sanomaan minulle, että hän ei tee ilmoitusta aggressiivisesta koirasta. Jos emme olisi käynyt katsomassa, mitkä nimet vedettiin yli, niin olisin iloisesti mennyt rataantutustumiseen. Olisi ollut kiva, jos joku olisi voinut tulla sanomaan asiasta.

Ei sitten ollut meidän rally-tokodebyytti tässäkään kokeessa. Johannalla ja Robinilla meni hienosti ja he sijoittuivat hyvillä pisteillä isossa luokassa toiseksi. Mikolla tästä reissusta tuli vain road trip. Mutta jos jotain hyvää, niin Miko edelleen hyväksyy Robinin eikä sitä edes haitannut, vaikka Robin hyppi naamalle. Sietihän Miko sitä Lokiltakin. Ainoastaan silloin Miko päästi pienen haukahduksen, kun lenkillä Robin hyppi minua vasten ja silittelin sitä. Miko sitten itse hyppäsi minua vasten. Hänen emäntä ja hänelle kuuluvat rapsutukset...

Ihmeen vähän kisoista sulkeminen kuitenkaan harmitti. Ehkä juuri siksi, että Miko ei kyennyt rentoutumaan enkä tuskin olisi voinut olla tyytyväinen meidän suoritukseen. Mutta se harmitti, kun asiaa kotona miettiessäni tajusin, että koetoimitsija todennäköisesti oli sanonut tuomarille, että Miko yritti purra (kun hän niin kaikille kuulutti). Ja luulen, että kun kävin oikaisemassa puremisyritysväitettä, jolloin myös tuomari oli paikalla, niin tästä syystä tuomari tuli sitten sanomaan ettei tee ilmoitusta. Tietenkin jos koira yrittää purra, niin se pitää sulkea kisoista pois enkä murisemistakaan voi puolustella. Silti tuntuu, ettei tuo ollut ihan reilua meitä kohtaan. Mutta antaa asian olla. En ole katkera tai muutakaan. Yritämme tällä viikolla uudestaan.


Sunnuntaina meillä oli hyppytekniikkatreenit, joissa olimme Mikon kanssa kahdestaan. Teimme ensin korkeuden arviointia, jossa 45 cm vaikutti hyppäämiseen. Minun on pitänyt viedä Miko fyssarille tässä syksyn aikana, mutta se on jäänyt (osittain siksi, että samana päivänä, kun fyssarilla on vastaanotto, on ollut opiskelua). Nyt on aika varattuna kuun loppuun. Lopuksi keskityimme seuraamiseen. Sain siihen mukavan vireen vinkupallon avulla. Lopuksi vielä heittelin Mikolle palloa ja juoksutin sitä hallissa. Juuri, kun olimme lopettelemassa ja palaamassa repun luokse, hallin ovi avautui ja sisään tuli seuraavasta ryhmästä nainen koiransa kanssa. Meillä oli vuoroa jäljellä vielä 5 min. Ei ollut kiva mennä irti olevan Mikon kanssa repulle ja hihnalle, jotka olivat 1,5 metrin päässä naisesta koirineen. Miko oli epäileväinen isoa koiraa kohtaan, kunnes hihnassa ollessaan tajusi, että se on tyttö. Siinä sitten suuresti ärsyyntyneenä pakkasin meidät kamat enkä edes saanut sanotuksi, että olisi ihan ystävällistä odottaa ulkopuolella ja antaa treenirauha. Ensi kerralla sitten, jos hän vielä ilmaantuu halliin meidän vuorolla.

Nyt vietän parin päivän syysloman ja lauantaina sitten kolmas kerta toden sanoo.

6 kommenttia:

  1. Kun Terralle hain rally-toko-kisakirjan, niin sanoin heti alkuun että tämä on kyllä vähän yli 40cm, myönnän, muttei läheskää viisikymmentä senttiä, onko pakko mitata? Tyyppi katsoi pari sekuntia ja totesi että katsotaan vain se siru. Riippuu vamasti tuomarista, mutta ehdottomasti kannattaa avata suu ja kysyä että onko pakko mitata, kun on aika itsestäänselvä tapaus. Miko on kuitenkin selvästi yli 40cm, muttei sitä vissiin saa viiskytsenttiseksi yrittämälläkään. Samoin on tietty agilityssä, jos on valmis myöntämään että se on maksi niin mitä järkeä sitä enää on mitata? :)

    Tsemppiä lauantaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mikon kisakirjaan on jo merkitty korkeus, joten en usko, että lauantaina on enää tarvetta mittaukselle. Katsovat varmaan vaan sirun. Mutta oli jotenkin jännä, että mitattiin onko Miko yli 40 cm :D Mittaaja sanoi mittauksen jälkeen "on yli 40 cm" ja minä sitten sanoin, "ja alle 50 cm", kun se kai se oleellisempi tieto oli :) Tuomari ei ollut ollenkaan mukana mittaus- ja sirun tarkastustoimenpiteissä. Lauantain tuomari on tuttu, tosin Mikolle vain yhdesä agilitytreenistä alkusyksystä.

      Poista
    2. No johan oli harmillinen tapaus! Itse tein niin, että kävin mittauttamassa Daven ja varmistamassa kisakirjan jo etukäteen, niin ei tarvinnut sitten ekoissa kisoissa vielä tästäkin stressata.

      Poista
    3. Agilityn kisakirjan hankin ja varmensin vuotta ennen kuin aloitimme kisaamisen. Olisi pitänyt tehdä samoin rt kisakirjan kanssa, mutta sitä en jännittänyt etukäteen.

      Poista
  2. Onko rally-tokossa jotain koiran kokoon liittyviä tehtäviä vai miksi siihen tarvitsee mittauksen? Se kyllä harmittaa aina paljon, jos/kun joku menee pieleen vain siksi, ettei itse osannut/tajunnut tilanteessa ajatella järkevästi ja pilaa sitten koirankin. Meillekin on käynyt niin, erilaisessa tilanteessa toki, mutta kuitenkin. Mutta tsempit jatkoon, kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylemmissä luokissa tulee hyppyeste, jonka vuoksi mittaus tarvitaan. Kokoluokkia on kolme, mutta ei ihan samoilla rajoilla kuin agilityssa. Tänään meni jo paljon paremmin ja pääsimme ihan radalle asti :)

      Poista