sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Hyppytekniikkakoulutus III

No niin, tässä se nyt olisi eli raporttia neljän viikon takaisesta hyppytekniikkakoulutuksesta, jonka piti Ulla Kaukonen. Tämä oli meille kolmas Ullan koulutus ja ihan yhtä hyödyllinen oli kuin edellisetkin. Jos ensimmäisen hyppytekniikkakurssin jälkeen jatkaa harjoitteiden tekemistä, niin kannattaa ehdottomasti käydä vielä uudestaankin koulutuksessa. Postauksen kuvat on luvalla kopioitu.

Lauantaina päivä alkoi luennolla, joka on alkeiskurssilaisille tarkoitettu. Asioita on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen ja uuttakin asiaa tuli. Luennolla tuli muistutus miksi haluan kuvauttaa Mikon olat, jos vaan vielä joskus tulee aihetta rauhoitukselle. Ihan vaan olkien kuvausta varten en halua Mikoa rauhoittaa ellei ole syytä epäillä niissä olevan mitään vikaa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun ajattelin, että voi kun olisin tiennyt silloin reilu viisi vuotta kaiken sen mitä tiedän nyt...

© Jukka Pätynen / Koirakuvat

Olimme Mikon kanssa toisessa ryhmässä, jossa oli kaksi muutakin koirakkoa, joilla oli aikaisempaa hyppytekniikkakokemusta. Myös Saara ja Huugo olivat samassa koulutuksessa, mutta eri ryhmässä. Koulutus oli Konalan hallissa, joten mukavan matkan päässä meiltä. Sain vielä hankittua Mikolle kuljetuspalvelun, joten Mikon ei tarvinnut olla häkissä ensin muutamaa tuntia ennen meidän vuoroa. Miko tuotiin hallille isännän toimesta lounastauon aikana. Oi, kuinka kätevä tuo kuljetuspalvelu olikaan! Sain siis valmiiksi lämpätyn koiran, jolla riitti energiaa.

© Jukka Pätynen / Koirakuvat

Aloitimme set pointilla, joka oli vähän erilainen kuin aikaisemmin. Se aiheutti Mikossa hieman epävarmuutta, mutta myös rimojen korkeus kaipasi säätöä ennen kuin alkoi sujua. Seuraavaksi teimme perussarjaa ja sitten kasvavaa sarjaa. Mikolla harjoituksen vaihtuminen aiheutti alkuun epävarmuutta, joten vaihtelua kannattaa tehdä. Kasvavaa sarjaa meidän kannattaa tehdä medietäisyyksillä 5-6-7-8, sillä maksien viimeiseen väliin Miko ottaa ylimääräisen askeleen. Miko kyllä pystyisi venymään, mutta se kokee sen epämiellyttäväksi. Perussarjaa meidän kannattaa tehdä niin, että aloitus on useamman metrin päässä. Vaikka Miko lähestyy sarjaa varovasti, niin se osaa tehdä hyvin painonsiirron. Päivän viimeinen harjoitus oli alastulon lyhyt versio. Olemme tehnyt aikaisemmin pitkää, mutta lyhyt sopii paremmin Mikolle. Harjoituksessa piti säätää sekä rimakorkeuksia että etäisyyksiä.


Sunnuntaina Mikon harjoituksena oli etäisyydet. Mikon askel on pidempi kun lähdemme matkaan samaan aikaan, en juokse liian kovaa ja kun Miko on hieman edelläni. Silloin tulee parhaat suoritukset. Jos otan liikaa välimatkaa alkuun tai juoksen liian kovaa, niin Mikolle tulee kiire ja silloin tekniikka kärsii (tulee etupainoisuutta). Muutaman toiston jälkeen yhtä rimoista alettiin nostamaan 5 cm kerrallaan alkaen 20 cm:stä. Pääsimme 35 cm:iin ja tauon jälkeen nostamista jatkettiin. 50 cm:ssä tuli hankaluuksia alastuloon (sen lisäksi, että alastulo on äänekäs niin videon hidastuksella näkyy, ettei matka seuravaalle esteelle jatku ihan sujuvasti). Ulla oli jo edellisenä päivänä miettinyt onkohan Mikolla riittävää tukilihaksistoa edessä. Täytyykin puhua asiasta seuraavan kerran fyssarilla. Olen lihasten vahvistamisessa keskittynyt takapäähän. 55 cm:n hypyn Miko kiersi. Syynä siihen saattoi olla se, että olin liian edellä ja kiireessä Miko ei uskaltanut hypätä tai sitten sitä alkoi jännittämään. Ulla meinasi, että on järkevän koiran merkki kiertää este sen sijaan, että ottaisi riskin päin estettä hyppäämisestä. Rima laskettiin 45 cm:iin, jolloin hyppy oli taas rento. Sitten nostettiin taas 50 cm:iin. Mikoa taas vähän jännitti ja se mietti ponnistusta. Tässä siis menee Mikon raja. Viimeinen toisto oli 20 cm:n rimalla. Tätä meidän myös kannattaa tehdä ja nostettavan riman paikkaa voi vaihtaa, mutta maksimikorkeuksia ei kannata pistää 12 jalkaa lyhyempiin etäisyyksiin. Lopuksi teimme hevosenkenkä harjoitusta, joka oli meille uusi. Sitäkin kannattaa tehdä taipumisharjoitusten lisäksi.


Kannatti ehdottomasti käydä jälleen koulutuksessa. Sain siitä paljon irti. Meidän ei kannata ajatella kisaamista ennen kuin Miko pystyy rennosti hyppäämään korkeampia hyppyjä. Mikolle on tullut lisää rohkeutta ja itsevarmuutta ja sen hyppytekniikka on parantunut. Ei me siis ihan turhaan olla hyppytekniikkaa treenailtu jo pidemmän aikaa. Toki edelleen epävarmuus näkyy, mutta se tulee enemmän esille korkeissa hypyissä. Ulla meinasi, että neljän etäisyyden harjoitus, jossa nostetaan yhtä rimaa vähitellen, sopii hyvin sellaisille koirille, joilla on hankaluuksia ponnistuspaikoissa ja etäisyyksissä ja joilla korkeus pahentaa epävarmuutta. Kuten Miko ja Huugo. Harjoitus ei kuitenkaan sovi aloitteleville koirille ja muutenkaan hyppytekniikkaharjoituksia ei kannata tehdä omin päin, jos ei ole ensin käynyt koulutuksessa.

© Jukka Pätynen / Koirakuvat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti