Liukastellen

Viime viikko oli koko vuoden kiireisin viikko töissä. Intensiivikurssin suorittamisestakaan ei tullut mitään kun kahden viime viikon aikana olen joutunut tekemään pitkää päivää, muutamia kertoja töissä on mennyt kellon ympäri. Saldo on kasvanut 20 tuntia näinä neljänä viikkona, jotka olen ollut loman jälkeen töissä... No saanpahan pitää muutaman pitkän viikonlopun tässä syksyn aikana kun kiire hellittää. Mikolle nämä pari viikkoa ovat olleet hyvin tylsiä, sillä se on joutunut olemaan paljon yksin kotona. Agility- ja tokotreenitkin jäivät viime viikolla välistä. Odotin kovasti viime viikonloppua, sillä Mikolle olisi ollut luvassa ohjelmaa koko viikonlopuksi. Kohtalo sitten päätti toisin. Perjantaiaamuna Miko liukastui portaissa, kun olimme menossa aamulenkille. Miko lähti liukumaan portaita alas, mutta olin onneksi Mikon edellä ja sain pysäytettyä pojan. Pidin Mikosta kiinni kunnes se oli taas tukevasti jaloillaan. Miko sitten jatkoi portaiden laskeutumista, mutta liukastui portaiden lopussa uudestaan. Ulos päästyämme Miko alkoi ontua. Kävin heti vasemman etujalan läpi. Miko ei aristanut mitään kohtaa, mutta äännähti kun vähän painoin jalkapöydän päältä. Teimme hyvin lyhyen lenkin. Koko ajan Miko varasi jalalle, mutta ontui kuitenkin. Liikkuminen näytti vähän paranevan loppua kohden.

Prinka rally-tokossa

Kotona Miko hyppäsi heti sängylle ja se taisi tuntua jalassa. Mietin sitten ääneen, että Mikon pääsy sängylle pitäisi estää eikä se saisi hypätä sängyltä alas. Ennen lähtöäni Miko varoi tassua enemmän kuin ulkona. Ajattelin odottaa iltapäivään ja katsoa miltä jalka sitten vaikuttaa. Olin töissä, kun Markus huolestuneena viestitteli, että Miko todella varoo jalkaansa. Soitin sitten eläinlääkärille, josta neuvottiin antamaan kipulääkettä. Meillä ei ole koirille sopivaa kipulääkettä, joten aamupäiväksi varattiin Mikolle aika. Kun tulin kotiin, Miko tuli iloisesti vastaan eikä ontunut enää ollenkaan. Makkarin ovi oli auki ja vasta hetkeä aiemmin minulle selvisi, että Miko oli aamulla tullut itse alas sängyltä. Ilmeisesti sen vuoksi Miko oli aamulla lenkin jälkeen reagoinut voimakkaammin. Meidän korkealta jenkkisängyltä alas hyppääminen teki varmasti kipeää. Vaikka Miko vaikutti olevan ok, menimme lyhyen matkan eläinlääkärille bussilla.

Vaaka näytti 15 kg eli Miko on lihonut 600g. Laihikselle siis. Eläinlääkäri kävi tarkasti Mikon etujalan läpi, mutta Miko ei reagoinut tutkimiseen mitenkään. Ell huomasi jalassa vain hyvin lievää turvotusta. Hän kuitenkin antoi Mikolle kolmen päivän kipulääkekuurin (Dolox vet.). Viikonloppu piti pitää Mikoa levossa ja ottaa alkuviikkokin rauhallisesti eli agilitytreenit jäävät nyt kolmannen kerran putkeen välistä. Ell teki myös perustutkimuksen ja totesi Mikon olevan hyvässä kunnossa. Samalla reissulla Miko sai kennelyskärokotteen, sillä se oli mennyt vanhaksi elokuun alussa.

Makkarin ovi on nyt pysynyt kiinni muulloin paitsi silloin kun menemme nukkumaan. Alaspäin menemme taas hissillä. Olemme aikaisemminkin käyttänyt hissiä lenkille lähtiessä liukastelusta johtuen. Miko on tainnut elokuun aikana kaksi kertaa aikaisemminkin liukastua portaissa niin, että se on lähtenyt liukumaan niitä alas. Olisi pitänyt jo silloin tajuta vaihtaa portaat hissiin... Jouduin perumaan meidän paikan lauantain epävirallisessa tokokokeessa ja sunnuntain virallisessa rally-tokokokeessa. Rally-tokokokeen väliin jättäminen harmittaa tosi paljon, sillä paikkoja alo-luokkaan on vaikea saada. Toivottavasti meitä kuitenkin vielä onnistaisi syksyn aikana. Kipulääkkeen varoaika päättyy onneksi ennen seuraavaa mahdollista koetta. Minulla tosin oli epäilyksiä kipulääkkeen käytön suhteen, sillä Miko ei ole vaikuttanut yhtään kipeältä perjantaiaamun jälkeen. Jotenkin se tuntui turhalta, mutta enhän voi tietää onko Mikolla kipuja vai ei. Lepoa on hyvä joka tapauksessa pitää, sillä jos jalkaan tulee jotain isompaa vammaa, niin meidän agilityura on sitten siinä.

Muuta kuva rally-tokokeesta löytyy täältä.