Kenraaliharjoitus ja koulukuvauksen satoa

Keskiviikkona kävimme Rion kanssa Espoossa näyttely- ja käsittelyharjoituksissa. Olimme sisätilassa ja osallistujia oli 5, joista kaksi isoa koiraa. Rioa alkuun jännitti ja toiselle isolle koiralle piti haukkua. Muuten muut koirat eivät onneksi olleet liian suureksi häiriöksi. Harjoittelimme ensin seisomista. Riolta seisominen alkaa sujua jo hienosti, mutta palkkaan sen vielä melko pian. Kestoa täytyy lisätä vähitellen, sillä Rio alkaa helposti muuten tarjoamaan muuta. Tykkään kovasti siitä, kuinka hienosti Rio jo pääsääntöisesti seisoo. Ja kaikkein eniten tykkään sen hännänheilutuksesta. Ihanaa, kun toinen seisoo ryhdikkäästi, katsoo ja heiluttaa häntää. Sillä sulatetaan tuomarin sydän :) Liikkumisharjoituksia teimme yksitellen. Aluksi menimme kerran kehän ympäri. Rioa alkuun kovin kiinnosti hajut matossa, mutta sitten kun sain sen mielenkiinnon, se liikkui ihan ok. Välissä oli tutkimisharjoitusta. Rioa alkoi jännittää pöydällä, kun pöytä alkoi täristä. Silloin, kun pidin pöytää paikallaan nojaamalla siihen, Rio oli paljon rennommin. Kouluttajan tullessa tutkimaan Rioa jännitti kovin. Siirryimme lattialle, jossa kouluttaja sai katsottua hampaat. Rio välillä pakitti, mutta tuli sitten haistelemaan kouluttajan kättä. Tämän jälkeen harjoittelimme liikkumista yhdessä ja edestakaisin. Pienet koirat menivät samaan aikaan ja se meni ok. Edestakaisin liikkeissä taisi Riolla jo väsy painaa (koulutus oli klo 20.30-21.30), sillä se vain hyppi ja yritti tarrata hihaani kiinni. Lopuksi oli vielä tutkimista. Tällä kertaa kouluttaja tutki Rion kokonaan maassa. Hän sanoi, että Riolla on vielä vähän alapurentaa, joka kuuluu ikään. Hän myös sanoi, että kulmahampaat eivät vielä ole kasvaneet täyteen mittaan. Mutta eipä siitä kauaa olekaan, kun viimeinen kulmuri lähti. Kouluttaja myös totesi, että Riolle on ihan ok, kun hampaita katsoessa pistää toisen käden leuan alle. Mutta sitten se alkaa pakittaa, kuin toinen käsi nousee kuonon päälle. Sitä kannattaa siis harjoitella.

Kotimatkalla Rio pääsi kävelemään Kampin kauppakeskukseen. Siellä oli sopivan rauhallista kello 22 illalla :)

Edelleen uskon näyttelyissä seisomisen ja liikkumisen menevän ihan ok, mutta tutkiminen tulee olemaan ongelma. Tämän jälkeen sitten treenaillaan ahkerasti ennen seuraavaa koitosta. Nyt jo hermostuttaa ihan kauheasti. Ja huomenna varmasti reilusti enemmän. (Hengitä syvään...)

Miko ja Rio kävivät Tapiolan Mustissa ja Mirrissä kuvattavana lokakuun lopulla ja viimein olen saanut tilaamani kuvat. Yhteensä koevedoksissa oli 49 kuvaa, joista oli vaikea valita, mitkä haluan. Hienoja kuvia pojista oli saatu. Tilasin kuvatiedostot 18 kuvasta (osa täysikokoisia ja nettikokoisia) ja myöhemmin täytyy vielä tilata pari lisää, sillä muuten kuvista ei jää muuta muistoa. Täytyy vielä ainakin kerran käydä kuvauksissa sitten, kun Rio on täysikasvuinen. Silloin voisi valita jonkun kivan värin taustalle (ruskea, harmaa, musta, tms. ei liian värikäs), jotta kuvasta voisi teettää taulun :) Mikolle tämä oli kolmas kerta, joten olen ollut tyytyväinen ja voin suositella. Tässä osa kuvista. Kuvat © Eläinten koulukuvaus

Herkkuja ja ruokajuttuja

Mikolle nauta aiheuttaa vatsa/suolisto-ongelmia, joten olen yrittänyt sitä välttää. Yleensä koirien namit sisältävät epämääräisiä ainesosia, kuten “lihaa ja eläinperäisiä tuotteita”, joiden tarkemmasta sisällöstä ei voi tietää (vaikka namit olisivatkin vaikka kanan makuisia). Siksi olen yrittänyt ostaa Mikolle sellaisia herkkuja, jotka sisältävät mahdollisimman vähän ja selkeitä ainesosia, esim. pakastekuivattua kanaa. Olen myös keittänyt possun tai broilerin sydämiä. Erityisesti possun sydäntä tykkään keittää ja leikellä namiksi, sillä liha on vähärasvaista ja koostumus on mukavan kiinteä. Ja se maistuu koirille erinomaisesti.

Possun sydänpalat valmiina pakkaseen

Mikon kanssa namien kulutus ei ole ollut kovin runsasta, sillä olen pääasiassa käyttänyt niitä treeneissä tai kotona aktivoidessa. Lenkkeillessä nameja olisi ollut hyvä olla mukana, sillä Mikolta ei toisten koirien ohitus aina onnistu nätisti, mutta jostain syystä namit on ollut kauhean vaikea muistaa ottaa mukaan eikä sopivia namejakaan ihan kauheasti ole yleensä kaapista löytynyt. Rion tullessa taloon myös namien kulutus nousi huimasti, sillä namit ovat aina mukana ulkona (Rion kanssa) ja kotonakin Rion kanssa on tullut harjoiteltua kaikenlaista. Aluksi käytössä oli erilaisia valmisnameja (joilla on epämääräinen ainesosaluettelo) ja välillä keittelin sydäntä. Myös Miko sai näitä nameja joko ulkona tai koulutushetkissä kotona. Noin neljä viikkoa sitten päätin, että on aika parantaa namien laatua, sillä Mikolla silmät vuosivat jonkin verran ja pidin valmisnameja siihen syynä. FB tuntuu välillä lukevan ajatuksia ja niinpä se juuri sopivasti ehdotti sivua, josta voisi tilata koiranherkkureseptin. Olin jo aikaisemminkin miettinyt namien valmistusta itse, sillä Saaralla on ollut hyppytekniikkatreeneissä itsetehtyjä nameja Huugolle.

Niinpä sitten ryhdyin työpäivän jälkeen valmistamaan kana-maksanameja (kananpojan jauheliha, jauhettu maksa, kananmuna, maizena). Jouduin ensimmäisen kokkauskerran jälkeen toteamaan, että kokkailut kannattaa jättää viikonloppuun/vapaapäiville. En ehtinyt yhtään kuivattamaan nameja (se ei ole välttämätöntä), joten nameista tuli helposti hajoavia. Hyvin ne kuitenkin koirille maistuivat. Seuraavalla kerralla lisäsin joukkoon Saaran suosituksesta hieman kaurahiutaleita ja kuivatin nameja nelisen tuntia. Silloin niistä tuli täydellisiä. Näiden lisäksi olen tehnyt tonnikalanameja (tonnikala, kananmuna, perunajauho), joista erityisesti tykkään (siis koostumuksesta, en ole maistanut). Molemmat ovat kaiketi vähärasvaisia, sillä sormiin ei jää ikävää rasvakerrosta. Possunamit (possun jauheliha, jauhettu maksa, kananmuna, maizena) ovat selkeästi rasvaisempia, mutta niiden koostumus on tiiviimpi kuin kanaversioilla, joten ne pysyvät hyvin kasassa.

Kana-maksa namien valmistusvaiheita

Tonnikalanamien valmistusvaiheita

Nyt olen pitänyt nameja mukana aina myös Mikon kanssa ulkoillessa. Namien menekki on suuri ja joudun joka viikonloppu tekemään lisää nameja (kaksi pellillistä). Kustannuksilta omat namit tuskin ovat edullisempia kuin kaupan valmiit (paitsi tonnikalanamit), mutta ovat varmasti terveellisempiä. Jonkin verran käytän edelleen kaupan valmisnameja, joista osa on sisällöltään mitä lie ja osa vähän parempia. Tällä hetkellä kaapissa on mm. kuivattuja, ihanan pieniä naksutteluun sopivia kalapaloja, joissa ainesosana on pelkästään kala (mutta mikä kala?).

Kana-maksa namit (ensimmäinen kokeilu)

Tonnikalanamit ennen kuivatusta

Miko on syönyt raakaa viime keväästä lähtien. Pääasiassa Miko syö Maukkaan pakastepötköjä (jauhettu kalkkuna, broileri, lohi ja sian sydän, joskus myös jauhetut broilerin siivet, poro ja possu) ja lisäksi Miko saa kerran viikossa reilu 20 g jauhettua maksaa ja kerran viikossa sisäelinseosta (silloin kun olen käynyt sitä jostain kauempaa ostamassa). Lisäksi kaapissa on yleensä hätävarana Cesarin tai Hauhaun märkäruokaa sekä tonnikalaa, sillä aina en muista ottaa ruokaa sulamaan ja joskus ruoka pääsee loppumaan. Miko syö noin 130-150 g päivässä jaettuna kahteen ruokailukertaan. Mikon ruokamäärä on pieni sen kokoon nähden, mutta isommalla annoksella Miko lihoo. Lisäksi Mikon ruokakuppiin päätyy BE-liuosta, merilevää, kalsiumia, sinkkiä, D-vitamiinia ja lohiöljyä. Viime aikoina olen pistänyt ruoan sekaan myös hieman nappuloita, jotta ulostemassa olisi parempaa (määrällisesti hieman enemmän ja koostumukseltaan ”parempaa”). Aluksi pistin kuppiin näytepussien sisällöt (Husse & Purenatural) ja nyt Hauhau Championia, jota sain kahden kilon pussin työkaverilta. Nappulamerkeistä Barking Heads kiinnostaa, joten sitä olisi tarkoitus kokeilla seuraavaksi. Hussen lohi tai lammas nappulat maistuivat Mikolle erinomaisesti, joten ruotsalaismerkki voisi olla myös vaihtoehto.

Rio sai kasvattajilta mukaan 13 kg ruokaa (Canami 10 kg, Brit Care 3 kg). 10 kg:n säkistä on vielä noin kilo jäljellä, jonka jälkeen pääsen kokeilemaan muita merkkejä. Olen erittäin iloinen, että ruokaa tuli noin paljon mukaan (Mikokin sai aikanaan 10 kg) eikä minun ole tarvinnut vielä ostaa nappuloita, mutta kyllä tuo 10 kg on kulunut hitaasti :) Näiden lisäksi kaapissa odottaa Royal Caninia 1 kg, Hill’siä 0,7 kg sekä näytepakkaus Hussea, jota olen nyt pistänyt Riolle aktivointileluun. Sitten joskus ensi vuonna, kun pääsen/joudun ostamaan itse nappuloita, niin myös pentunappuloista Barking Heads kiinnostaa. Rio saa päivässä 2,5 - 3 dl nappulaa, joskus vähemmän jos nameja on mennyt paljon. Iltaruoan kanssa Rio saa usein joko jauhelihaa tai Maukkaan Into-pötköstä viipaleen, joskus myös esim. jogurttia, mutta nyt lihaa on ollut niin paljon pakkasessa, ettei muille ole jäänyt tilaa kuppiin. Rio siirtynee vanhempana myös raakaruokintaan.

Jauhettu kalkkuna, lohi ja sydän, alimpana
Riolle Maukas Intoa

Valmiina pakkaseen

Laaduntarkkailijat

Pakastimesta 2/3 on koirille. Alimmassa ja pienimmässä lokerossa on mejä-tarvikkeet (sorkat ja verta). Keskimmäisessä ja isoimmassa on koirien ruuat ja namit sekä eilen saamani hirven sorkka, joka ei mahtunut pienempään lokeroon. Ylimmässä ja keskikokoisessa lokerossa on sitten meidän ihmisten ruuat. Eipä me enempää tarvitakaan, mutta joskus pitää pistää jotain myös koirien lokeroon :)

Viikon tapahtumat

Mikon aina yhtä innostunut ilme

Maanantaina kävimme Rion kanssa jälleen Malminkartanon sirkuskentällä pentutreeneissä. Tällä kertaa tulimme paikalle hieman eri kautta, Kannelmäen asemalta kävellen, ja olimme aikaisemmin paikalla. Matkalla tuli jo muutama koira vastaan, mutta yhtäkään emme ohittaneet niin, että olisivat kävelleet vastaan. Rio taisi myös ensimmäisen kerran nähdä sorsia. Ne kiinnostivat kovasti. Sorsat uivat toiveikkaasti meitä kohti ja alkoivat vaakkua, joka pelästytti Rion. Paluumatkalla pysähdyimme taas ihmettelemään sorsia, mutta tällä kertaa ne pitivät pienempää ääntä eivätkä olleet pelottavia.

Kentällä oli jo kaksi koiraa, treenien vähän vanhemmat osallistujat bc ja hoffi (molemmat tummia). Jäimme ensin kentän laidalle katselemaan muita koiria ja vähitellen siirryimme kentän toiselle laidalle, jossa treenit pidettiin. Porukkaan tuli vielä mukaan Rioa nuorempi tolleripentu. Teimme ensin pujottelua muiden koirakoiden välistä niin, että seisoimme rivissä ja sitten vielä niin, että olimme ympyrässä. Muiden ohittaessa meitä Rio piti hyvin kontaktia. Meidän ohittaessa muita piti koko ajan pitää namia Rion nenän edessä, sillä muuten olisi ollut liian jännää. Harjoittelimme myös paikalla istumista ja lopuksi taas luoksetuloa muiden koirakoiden välistä. Me jälleen tyydyimme vain katsomaan ohi juoksevia pentuja. Tällä kertaa meni paljon paremmin kuin edellisenä perjantaina. Muutamia kertoja Rio pääsi haukkumaan muille, mutta kertaakaan se ei ärissyt. Katsoimme lopuksi, kun bc ja tolleri leikkivät hihnassa. Bc oli ollut jo alusta lähtien kiinnostunut Riosta ja yritti pariin kertaan tulla tervehtimään (mm. luoksetulossa). Ehkä teki ihan hyvää katsella muiden leikkiä, sillä sen jälkeen Rio omatoimisesti lähestyi bc:tä ja pääsi tervehtimään. Tosi hieno juttu! Tosin hetken päästä Rio alkoi pitää pientä vikinää ja oli varmaan hampaat irvessä. Ehkä bc oli kuitenkin hieman liian jännä.

Keskiviikkona kävimme Vantaalla näyttelytreeneissä. Paikkana oli iso sisäpiha teollisuusalueella. Paikka oli Riolle hyvin jännittävä, vaikka oikeastaan muita ääniä ei kuulunut kuin rekan äänet viereiseltä tontilta. Jossain vaiheessa pihan toisessa päässä oli jokin muu koiraporukka, jossa oli rähisevä koira. Sekin oli Riolle häiriö. Osallistujia oli meidän lisäksi 5-6 ja kaikki Rioa isompia koiria. Sekin oli yksi häiriötekijä. Ja tietenkin oli vielä pimeys. Pääasiassa teimme liikkumisharjoituksia, jotka olivat Riolle vaikeita paikkoja, sillä vaikka olimme viimeisenä, niin melko pian ensimmäinen koira oli perässämme. Liikkeistä ei siis tullut juuri mitään koko treenien aika, koska Rion piti jännittää perässä tulevia koiria. Liikkeiden lisäksi harjoiteltiin vapaasti seisottamista sekä yksilöarvostelua. Seisominen alkoi sujua treenien aikana. Pöytätreeniä tuli myös. Rioa vähän jännitti kun kouluttajanamme ollut mies tuli tutkimaan, mutta muuten se oli hienosti pöydällä. Kouluttajamme oli selkeästi hyvin kokenut ja osasi asiansa. Hän muutamaan kertaan otti Rion (kun meidän meno näytti niin toivottomalta :D ) ja olin hyvin vaikuttunut siitä, miten hän sai Rion kanssa yhteyden. Ensimmäisellä kerralla, kun he lähtivät liikkeelle, Rio katseli minuun päin, mutta hyvin pian Rion keskittyminen oli miehessä. Näytti ihan siltä, kuin kouluttaja olisi esittänyt Rioa jo pitkään ja siltä, että Riokin osaa jo hienosti liikkumiset ja seisomiset. Olisi jo melkein tehnyt mieli kysyä, olisiko hänet voinut palkata händleriksi Messariin :D Minun kanssa meno oli ihan toisenlaista (täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että silloin kun Rio oli kouluttajalla, kaikki muut olivat paikallaan, joten Rion ei tarvinnut huolehtia muista koirista). Olin tosiaan vaikuttunut ja täytyy käydä uudestaankin.

Kahden kerroksen väkeä

Lauantaina oli tarkoitus käydä katsomassa agilitykisoja, kun sellaiset oli ihan lähellä eli Purinalla. Harmittavasti en vain ehtinyt ennen veljenpojan synttäreille lähtöä. Seuraavat kisat Purinalla taitavat olla vasta keväällä. Jos joku on menossa katsomaan kisoja (esim. Ojankoon), niin meidät saa ottaa mukaan :) Synttäreiden jälkeen äitini ja siskonpojat piipahtivat meillä, sillä toivoin, että Rio tapaisi muitakin ihmisiä. Vaikka Rio oli tavannut heidät aikaisemmin, niin en uskonut sen enää heitä muistavan. Siskonpojat ja äidin Rio näki kahdeksanviikkoisena. Äiti on kyllä sen jälkeen käynyt meillä, mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Rohkeasti Rio tuli tervehtimään ja hyppi lapsia vasten. Päin hyppiminen ei ole hyvä juttu, mutta en ole halunnut siihen puuttua, sillä mieluummin niin kuin väistäen. Lapset eivät varmaan ole niin jännittäviä, kun heitä vasten Rio lähtee helpommin hyppimään. Rio sai äidiltä ja vanhemmalta siskonpojalta namia. Sohvalla he pääsivät silittämään Rioa, mutta alkuun Rio väisti äitiä.

Tänään sunnuntaina kävimme Vantaalla match showssa. Tulevaa viikonloppua ajatellen mätsärin puitteet olivat erinomaiset, sillä mätsäri oli sisätiloissa, kehissä oli matot ja paikalla paljon muita koiria. Jouduimme odottamaan meidän vuoroa pitkään. Pääasiassa istuin lattialla ja syötin Riolle namia. Välillä seisoin ja pidin Rioa sylissä, jotta namit eivät loppuisi ennen aikojaan. Olin jo osannut varautua namien runsaaseen menekkiin, sillä Rioon pitää pitää koko ajan kontaktia, ettei se ala haukkua lähellä oleville koirille. Pari rähinää se pisti pystyyn, kun alkoi jännittää liikaa. Siinä kahinassa Rio nappasi huulestani ja vähän myöhemmin nenästä. Rion ei varmastikaan ollut tarkoitus minua näykkäistä eikä onneksi jälkiä jäänyt. Seisomisharjoituksista on alkanut olla hyötyä, sillä odotellessa Rio alkoi tarjota seisomista namin toivossa.  Rio oli viimeinen pieni pentu ja parina meillä oli tipsu. Ensimmäinen ravaus yhdessä parimme kanssa ei mennyt ihan nappiin, sillä Rio kiinnostui matossa olleista hajuista. Pöydällä Rio oli rauhallisesti, kunnes naistuomari tuli vierelle. Rio väisti niin, että minun piti olla tarkkana, ettei se tipahda pöydältä. Rio myös nousi minua vasten ja yritti päästä pois. Tuomari ei sitten katsonut hampaita tai tutkinut muutenkaan, antoi vain kättään haisteltavaksi. Liikkuminen edestakaisin ja kehän ympäri menivät hyvin. Rio jäi myös hienosti hetkeksi seisomaan. Riolle sininen nauha ja jäimme kehään, sillä sinisten vuoro oli heti perään. Rio seisoi edelleen hienosti ja tuomarin tultua meidän kohdalle, Rio kävi häntä tervehtimässä. Liikkeet eivät menneet enää hyvin, sillä Rio joko haukkui toisille koirille tai yritti syöksyä eteenpäin. Kun Rioa alkaa jännittää, niin siihen ei meinaa saada kontaktia. Ehkä sitten jo väsymyskin painoi, sillä meillä oli useampi tunti reissua takana. Mutta joo, eipähän ainakaan tarvii viikon päästä jäädä isoon kehään... Ensi viikolla vielä vähän treenaamme, mutta eipä sillä paljoa paikata puutteellisia käsittelytreenejä tai toisten koirien jännittämistä.

Pentutreeniä, match show, pentupainia

Perjantaina kävimme Rion kanssa pentutreeneissä, jotka pidettiin ennen omatoimitokotreenejä. Useampi pentu oli ilmoitettu mukaan, mutta viisi taisi olla paikalla. Riolle pimeä + vieraat koirat oli ihan liian pelottava juttu. Kenttä oli valaistu, mutta olihan siellä hämärää kuitenkin. Rio rähisi muille pennuille, joten meidän piti pitää vähän etäisyyttä muihin. Pentujen kanssa harjoiteltiin pujottelua muiden koirakoiden ohi sekä luoksetuloa pentukujassa. Pujottelu onnistui hyvin eli Rio kykeni pujottelemaan muiden välistä ja muut pääsivät Rion ohi. Luoksetuloa en ottanut Rion kanssa ollenkaan.

Positiivista oli se, että Rio jännityksestä huolimatta kykeni ottamaan kontaktia ja namit maistuivat. Silloin, kun muihin oli enemmän etäisyyttä, niin Riolla häntäkin heilui. Mutta tuo tilanne oli kuin isku vasten kasvoja. Rion rähinä ei ollut mitään pikkurähinää. Siitä tulee pahempi kuin mitä Miko on, jos asialle ei tee mitään. Riolle olisi jo aikaa sitten pitänyt alkaa naksutella, kun koiria tulee vastaan, sillä jo kahdeksanviikkoisesta lähtien oli nähtävissä kuinka sitä pelottaa vieraat koirat. Alkuun Rio yritti karkuun ja sitten tuli tuhina ja lopulta rähinä. Ei tuo ensimmäinen kerta ollut kun Rio rähisi, mutta hyvin silmät avaava kerta kuitenkin. Namit on kyllä aina mukana ulkoillessa ja välillä minulla on kokoajan naksutin kädessä, mutta silloin ei tule toisia koiria vastaan. Oikeastaan aika harvoin kohtaamme Rion kanssa vieraita koiria. Tajusin myös, ettei Rio ole juurikaan ollut paikoissa, joissa on useampia koiria. Kahdesti se on ollut mukana rallytokokisoissa, mutta niistäkin on jo reilusti aikaa. Kahtena edellisenä viikonloppuna on ollut tarkoitus käydä katsomassa agilitykisoja, mutta en ole jaksanut lähteä. Ojankoon kestää julkisilla 1,5 h / suunta, joten ei se kauhean houkutteleva matka ole.

Perjantai-iltana pentunäyttelyihin osallistuminen ei enää tuntunutkaan niin hyvältä jutulta ja mietin, ettemme varmaan voi osallistua lauantain mätsäriin. Paikanpäälle olimme kuitenkin menossa. Matkalla Purina Areenalle vastaan tuli pari koiraa, joiden ohituksista selvisimme hienosti. Parkkipaikalla otin Rion syliin ja menimme sisälle halliin. Menin suoraan ilmoittautumisjonoon. Hallissa oli paljon koiria ja aluksi Rioa sai pidellä tiukemmin, mutta sitten se rauhoittui. Ilmoittautumisen jälkeen menimme ulos, jossa oli väljempää. Ilmoitin Rion pieniin pentuihin. Kävelimme hetken kentällä ja sitten jäimme kentän nurkkaan katselemaan muita. Saara ja Huugo tulivat paikalle. Ensin Huugolle piti haukkua, mutta sitten Rio totesi sen vaarattomaksi ja pojat pääsivät tervehtimään. Kun Huugo oli ilmoitettu, kävimme lyhyesti kävelemässä ja menimme sitten halliin. Rio sai alkuun olla hallissa sylissä, mutta väljemmän kohdan löydyttyä se pääsi maahan. Viimeinen kehä tyhjeni nopeasti, joten kävimme siellä harjoittelemassa liikkumista Huugon kanssa. Rio oli hallissa tosi nätisti ja vaan muutaman kerran haukkui joillekin koirille. Meidän kehän lähellä porukkaa oli niin paljon, että Rio oli aina sylissä, kun kävin tarkistamassa missä mennään.

Meidän vuoron tullessa myös kannoin Rion kehään. Kaverina meillä oli tarupi. Oli oikeastaan ihan hyvä, että Rio oli ensimmäisenä, sillä myös Messarissa Rion pitäisi molempina päivinä olla luokkansa ensimmäinen eli liikkeissä joku tulee sen takana. Ensin menimme yhdessä kehän ympäri. Rion liikkeet eivät ihan pääse oikeuksiinsa Rion seuratessa ja vasemmalla puolella sen seuramainen ei edes ole niin hyvää kuin oikealla. Mutta Rio piti lähes koko ajan minuun kontaktia eikä takana tullut pentu kiinnostanut. Pöydällä Rio oli rennosti. Tuomari oli erittäin mukava ja syötti nameja pennulle. Tuomarin siirryttyä Rion etupuolelta sivulle, Rioa alkoikin jännittää ja se painautui minua vasten. Tuomarin siirryttyä takaisin etupuolelle Rio hyppäsi pöydältä maahan. Harmitti, etten osannut ottaa sen mahdollisuutta huomioon. Nostin Rion takaisin pöydälle. Tuomari kehui Rion korvien asentoa. Rio meinasi vielä uudestaankin hypätä alas, mutta nyt olin valppaana. Laskettuani Rion maahan, tuomari totesi, että häntä heiluu jälleen. Tuomari katsoi edestakaiset liikeet ja sitten menimme odottamaan. Lopuksi seisotimme pentuja, mutta Rio ei malttanut pysyä paikallaan ollenkaan. Ei varmaan pitäisi olla namia ollenkaan kädessä. Riolle sininen nauha. Yritin päästä takaisin meidän repulle niin, että Rio kävelee itse, mutta reitillä oli niin paljon koiria, että oli parempi nostaa Rio jälleen syliin. Piti odottaa vain hetki ja sitten oli sinisten kehä. Vaikka kehässä oli nyt 14 pentua, niin Rio pystyi edelleen keskittymään vain minuun. Koko kööri meni pari kertaa kehän ympäri ja sitten tuomari valitse neljä pentua jatkoon. Ei Rio edelleenkään malttanut seisoa paikallaan eikä päästy jatkoon. Tällä kertaa Rio pystyi kävelemään itse repulle, vaikka pari jännää kohtaa lyhyelle matkalle osui.

Olen ihan hirmu tyytyväinen Rion käytökseen mätsärissä. Perjantainen epätoivo katosi, sillä Rio oli niin reipas ja hieno poika. Vielä kun sen saisi seisomaan paikallaan :) Meiltä ei ole kovin pitkää matkaa Purinalle, mutta kuljimme kuitenkin osan matkasta bussilla, sillä Riolle matka olisi ollut turhan pitkä. Käytin tilaisuuden hyväkseni, kun hyppäsimme tyhjään bussiin päättäriltä eli annoin Rion kävellä itse bussiin. Normaalisti Rion bussimatkustaminen tapahtuu kokonaan sylissä. Kyllä nytkin Rio istui matkan sylissäni, mutta reippaasti se hyppäsi bussin kyytiin ja olisi mielellään tutkinut bussia enemmänkin.

Tänään sunnuntaina Rio pääsi treffaamaan Jackiä. Ensimmäisestä kerrasta oli vierähtänyt jo kuukausi. Espoossa oli lunta reilusti enemmän kuin Helsingissä, mutta ei sielläkään paljoa ollut. Lunta oli vielä liian vähän, jotta Rio olisi sen noteerannut. Aluksi Rio katsoi epäilyksellä Jackiä ja Hetjaa, sitten pojat varovasti haistelivat toisiaan ja lopulta muistivat tavanneensa ennenkin :) Irti päästyään pojat juoksivat ja painivat sydämensä kyllyydestä. Riossa ja Mikossa on samaa se, että molemmat tykkäävät juosta ja erityisesti jahdattavana oleminen on kivaa. Välillä leikissä oli taukoja ja sitten taas hurjat takaa-ajot jatkuivat. Välillä Rio murisi leikkiessään ja välillä murina koveni, mutta onneksi se ei missään vaiheessa muuttunut rähinäksi. Rio ja Jack ovat hyvin tasaväkiset leikkikaverit, mutta Rio on hieman dominoivampi ja varmaan sen vuoksi Jackin kanssa Riolla ei pala pinna. Irran kanssa Rion pinna palaa varmaan siksi, että Irra on hyvin innokas leikkijä, joka valtavan energian ja hieman isomman koon vuoksi on hieman päällekäyvä. Sisälle päästyämme pojat simahtivat melko pian. Leikkiminen on niin rankkaa puuhaa. Levon jälkeen pojat kävivät vielä ulkona leikkimässä, jonka jälkeen lähdimme kotiin. Meille tarjottiin ystävällisesti kyyti kotiin, joten Riokin pääsi pitkästä aikaa autoon. Rio sai lainaan Jackin turvavyövaljaat. Rio oli kuin tottunutkin automatkustaja valjaissaan, sillä se nukahti saman tien auton penkille. Kotimatka oli liian lyhyt, sillä Rio ei olisi millään jaksanut nousta vielä ylös. Kuvia Rion ja Jackin leikeistä löytyy täältä.

Kotiin tultuani söin pikaisesti ja pistin Mikon treenikamat reppuun. Sitten olikin vuorossa Mikon hyppytekniikkatreeneihin lähtö. Teimme etäisyyksiä ja korkeuden arviointia. Mikolla oli jälleen vire kohdillaan ja se teki harjoituksia hyvin innokkaasti ja hyvällä vauhdilla. Etäisyyksissä Miko ähkäisi laskeutuessaan viimeisen hypyn jälkeen. Alastulossa olisi siis parannettavaa. Korkeuksissa teimme 25-45 cm, joista jälleen 45 cm sai ponnistukseen epävarmuutta.

Jack ja Rio

Rio & Jack

Söpöläinen

Rio & Jack

Rio & Jack

Rio, Jack & Hetja

Rio, Jack & Hetja (Riolla ja Jackilla on samanlaiset sivuprofiilit)

Väsynyt matkustaja

Rio 5 kk

Ripa Rippana on tänään tasan 5 kuukautta. Painoa pojalla on 6,5 kg ja korkeutta 35 cm. Siitä tulee siis medi ;) Kooltaan se on hyvin samoissa lukemissa kuin isänsä ja siskopuolensa samanikäisenä. Loki oli sentin korkeampi ja noin kilon painavampi. Miko huiteli jo silloin omissa lukemissaan (12,1 kg, n. 41 cm).

Viiden kuukauden ikäinen pentu voi vaikka osallistua pentunäyttelyyn. Yleensä mätsäreissäkin ikäraja on 5 kk (tai sitten kun rokotukset on ok). Rion ensimmäinen match show on lauantaina. Mitäköhän siitäkin tulee... Rio ei vielä malta pysyä paikallaan seisomassa, haukkuvat koirat ovat pelottavia ja vieraat koirat yleensäkin ovat aika jännittäviä. Kukaan vieras eläinlääkäriä lukuun ottamatta ei ole tainnut katsoa Rion purentaa. Huomenna toivottavasti siihen tulee muutos, kun käydään pentutreeneissä. Onneksi Messariin on vielä kaksi viikkoa, mutta ei siinä ajassa ehkä ihmeitä tehdä :) Aikataulut ilmestyivät eilen. Molempina päivinä kooikerpentuja on 4 kpl. Luulen tietäväni kaikki lauantain pennut ja sunnuntain pennuista 3 kpl. Aika mukava määrä pentuja; ei liikaa eikä tarvitse olla yksinkään. Pentunäyttely on omassa hallissaan erillään muista tapahtumista. Kepo eli isäntä on onneksi tulossa mukaan, joten apukäsiä on käytettävissä. Siten myös tarvittaessa Rion saa aikaisemmin kotiin. Minunhan täytyy olla paikalla ainakin kooikereiden ajan (ei siis ole pakko vaan haluan olla :) ). Onneksi pentujen ja aikuisten aikataulut ovat lähekkäin, muttei päällekkäin (paitsi jos sunnuntain pentukehä myöhästyy). Melkein jo jännittää!

Rion 5 kk poseerauksia alla. Niitä on useita samanlaisia, kun en osannut päättää mitä julkaisen. Kuvien perusteella Rio osaa ihan kivasti seisoa, mutta muistikortilla ei ollut yhtäkään peräkkäistä kuvaa, joissa Rio on samassa asennossa... (Muoks. paitsi kahdessa eensimmäisessä kuvassa)

Harvahammas

Viime maanantaina pidin pienet näyttelytreenit, sillä pentunäyttelyt lähestyvät koko ajan. Meidän eteisessä oli sopivasti tilaa liikkumisharjoitukselle. Rio liikkui tosi nätisti, mutta olisi tietenkin parempi jos se ei pitäisi kontaktia. Toki kontakti on parempi kuin hyppiminen. Mitä enemmän meni aikaa, sitä enemmän Riolla alkoi kierrokset nousta ja sitten ei enää liikkuminen mennyt niin hyvin. Naksutin ja palkkasin aina, kun Rio oli sivulla ja liikkui niin kuin sen haluaisin liikkua. Teimme myös seisomisharjoituksia sekä minun seisoessa että ollessa kyykyssä. Sen pari sekuntia Rio malttaa nätisti seisoa, joten täytyy vähitellen lisätä kestoa. Pitää myös pitää huoli, etteivät namit ole liian hyviä.

Perjantaina kävimme treffaamassa Irra-bretonia. Riolla ei ole ollut leikkiseuraa kahteen viikkoon, jos ei lyhyitä leikkisessioita hihnassa meidän talossa asuvan pennun kanssa oteta huomioon. Irralla oli valopanta, joka näkyi kivasti pimeällä niityllä. Oli niin pimeää, että piti tarkkaan katsoa, ettei kukaan yllättäen tule lähelle. Taas loppua kohden Riolla alkoi hermo mennä ja lyhyiden leikkihetkien päätteeksi se alkoi rähistä. Ikävää, että joidenkin pentujen kanssa leikkiessä Rio hermostuu. Onneksi niin ei kuitenkaan käy kaikkien kanssa. Poikkesimme lopuksi tallin kautta. Kentällä ratsastettiin yhdellä hevosella. Riosta oli aika jännää, kun hevonen laukkasi. Naksuttelin, kun Rio katsoi hevosta, ja hyvin namit maistuivat.

Lauantaina kävin aamupäivästä kuuntelemassa Rion pentukurssiin kuulunutta luentoa koirien elekielestä. Koirien elekielen tunteminen on todella tärkeää. Jos olisin osannut Mikon ollessa pentu lukea paremmin sen elekieltä, olisin todennäköisesti aikaisemmin ymmärtänyt sen olevan hyvin epävarma. Oli kiva, että luennolla näytettiin videoita, joista elekieltä piti tarkkailla. Nyt tekee mieli lukea uudestaan Turid Rugaasin kirja "Rauhoittavat signaalit". Pari muutakin kirjaa tuli hankintalistalle. Pitää vaikka pyytää joululahjaksi.

Lauantaiaamuna ennen luennolle lähtemistä kurkkasin Rion suuhun ja huomasin, että vasen yläkulmahammas lähtee kohta irti. Kotiin palattuani katsoin suuhun uudestaan ja hammas oli poissa. Huomasin samalla, että myös alaleuasta oli kulmurit poissa. Ne olivat lähteneet jo varmaan aikaisemmin, sillä tulee helposti katsottua vain yläleuan hampaita, kun niitä on helpompi katsoa. Ei nyt oikein onnistu Riolta vetoleikit, sillä ei se saa ilman kulmureita kunnon otetta lelusta :) Viikon aikana myös pari poskihammasta on vaihtunut. Pikku harvahammas.

Luennon jälkeen kävimme poikien kanssa ulkona ja tarkoituksena oli ottaa ennakkoon Rion 5 kk kuvat, sillä arki-illat ovat liian pimeitä kuvaussessioille. Olin kotiin palatessani törmännyt isääni, joka asuu ihan muutaman sadan metrin päässä meiltä. Hän oli kuullut, että Pirkkolassa olisi myös koukkuja sisältäviä nakinpaloja. Ei sitä koskaan tiedä kuinka paikkaansa pitäviä huhut ovat, mutta en halunnut ottaa riskiä, joten menimmekin viereiseen pikkumetsikköön. Ihan yhtä hyviä kuvia ei tullut kuin viimeksi, sillä Rio ei oikein malttanut pysyä paikallaan. Silloin, kun se pysyi, se tuli niin lähelle, että Rion pää oli suoraan ylöspäin. Ennen kuvia kävelimme pikkulenkin. Ensimmäistä kertaa Rio lähti linnun perään. Onneksi se ei mennyt kauaksi ja tuli kutsuttaessa takaisin. Palkattuani sen, se lähti uudestaan, mutta tuli onneksi taas takaisin. Sitten Rio sai olla hetken hihnassa.

Sunnuntaina oli Mikolla hyppytekniikkatreenit. Teimme okseria ja korkeuden arviointia. Miko oli normaalia paremmassa vireessä, joten harjoituksetkin onnistuivat paremmin. Taisi itse tehdyt tonnikalanamit maistua hyvin. Korkeutta teimme 25-45cm. 40 cm oli vielä ok, mutta 45 cm:ssä oli jo ponnistuksessa epäröintiä. Riolla oli jälleen näyttelytreenit kotona. Tällä kertaa ei mennyt yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, mutta ei nyt ihan toivotontakaan ollut. En tiedä mikä olisi paras keino naksutella seisomisesta, sillä Rio ei ole vielä hoksannut, mistä palkka tulee.