Rion toinen BAT 2.0 -treeni

Kävimme vuosi sitten Rion kanssa ensimmäisessä BAT-treenissä (viime vuoden kirjoitus täällä). Jo silloin tuli todettua, että se on Riolle hyvä tapa harjoitella koirien ja myös ihmisten kohtaamista. Jostain syystä en kuitenkaan saanut sen jälkeen aikaiseksi ottaa BAT-hihnaa normaaleille lenkeille ja treenata samalla. Pohdin tätä ennen treeniä ja totesin, että jännitän varmaan pitkän hihnan käyttöä. Kahdenmetrin grip-hihna tuntuu turvalliselta vaihtoehdolta. En ole ostanut Riolle enempää ohjattuja treenejä, sillä en ole kehdannut mennä uudestaan ilman, että emme ole tehnyt omatoimisesti mitään. Kaksi viikkoa sitten maanantaina FB:ssa oli ilmoitus, että tiistain (eli seuraavan päivän) treeneihin on tullut yksi peruutuspaikka ja treenit ovat meidän lähellä Malminkartanossa. Varasin treeniajan meille.

Tiistaina lähdin kävelemään Rion kanssa kohti treenipaikkaa (iso nurmikenttä lähellä Hurtta areenaa) ja vaihdoin jo kotona BAT-hihnan käyttöön. Sain samalla muistuteltua, miten hihnaa käytetään. Tapasimme kouluttajamme Miiran läheisellä parkkipaikalla. Olen jo aikaisemmin hämmästellyt sitä, miten hyvin Rio muistaa tapaamansa ihmiset ja Miirankin Rio näytti tunnistavan jo jonkin matkan päästä. Ilmavainun se näytti ensin saavan ja sitten Rio veti kohti Miiraa. Jarruttelin matkaa ja päästin Rion toki etenemään vain löysällä hihnalla. Viimeksi vielä treenien päätteeksi Rio oli haukkunut Miiralle ja nyt ei ollut mitään ongelmaa. Rio meni suoraan luokse ja ensin sille heiteltiin nameja maahan ja sitten Rio sai syödä niitä myös kädestä. Miira kehui, että Rio on reipastunut tosi paljon sitten viime näkemän. Kun kävelimme kohti nurmikenttää, huomasi, että olemme ehkä Rion kanssa harjoitellut perusasentoa ja pieniä pätkiä seuraamista, sillä Rio seurasi Miiran vierellä ja istui, jos hän pysähtyi tai hidasti vauhtia :D

Rio ei malta odottaa mustikoiden kypsymistä

Treeni lähti käyntiin hyvin eli Rio haisteli maata ja keräsi tietoa ympäristöstään. Se on juuri BATin idea. Heti alkuun Rio löysi puun juurelta ihmisen jätöksiä, joita se sai hetken aikaa mussuttaa, ennen kuin huomasin, mitä se tekee. Puun juurella oli paperitkin vieressä... Näitä paikkoja oli kuulemma tuolla enemmänkin, joten sen jälkeen Rio ei enää päässyt puiden ja pensaiden lähelle. Häiriökoirana oli vaalea amstaffiuros, johon Rio ei kiinnittänyt huomiota. Varmasti Rio oli sen huomannut haistelujen lomassa, mutta pysyi koko ajan rentona. Pariin otteeseen Rio vilkaisi koiraa ja jatkoi sitten taas matkaa. Sekin on BATia parhaimmillaan, joten Rio sai kehuja hienoista valinnoistaan. Välillä se teki spurtteja ja kerran se juoksi muutaman kierroksen meidän ympäri kuin olisi ollut juoksuliinassa. Rio myös piehtaroi useaan otteeseen ja pureskeli keppejä ja leikki niillä. Vaikka amstaffi pyöri lähistöllä, niin Rioa se ei tuntunut mitenkään häiritsevän. Pariin kertaan Rio jäi pidemmäksi aikaa katsomaan koiraa, joten silloin kutsuin Rioa, jotta sain sen kääntymään pois. Loppupuolella kävelimme rinnakkain niin, että väliä oli ehkä nelisen metriä. Sen jälkeen Rio lähti kauemmaksi koirasta. Jos koira haluaa ottaa etäisyyttä eli lähteä vähän niin kuin tauolle, niin se sille pitää suoda. Toki BATissa jo muutenkin seurataan koiraa ja annetaan sen tehdä valintoja itse. Jatkoimme vielä hetken aikaa treeniä amstaffin lähellä. Rio lähti reippaamme eteenpäin ja pääsi sitten haukahtamaan kerran amstaffille. Miira sanoi, että olisi kannattanut lopettaa treenit jo siihen, kun Rio itse lähti pois. Nyt tuli vähän liikaa ja siksi Rio reagoi. Onneksi haukku jäi kuitenkin tuohon yhteen ja Rio palautui heti sen jälkeen. Itsekin olisi pitänyt tajuta, että kun Rio lähti ryntäämään, niin olisi pitänyt jo silloin puuttua. Jatkoimme treeniä vielä hetken aikaa, jotta viimeinen kokemus amstaffista olisi parempi. Treenien jälkeen jäin vielä ihmishäiriöksi toiselle koiralle. Isäntä oli tullut Mikon kanssa lähistölle ja hän lähti koirien kanssa kotiin. Rio pääsi pitkällä hihnalla tervehtimään Mikoa ja tein siinä huomion, että Rio ei syöksynyt suoraan Mikon luo, vaan se kaartoi hieman. Niinhän se on, ettei koirille ole luontaista mennä suoraan kohti. Lyhyellä hihnalla sitä ei huomaa niin selkeästi, joten siksi tämä pisti silmään :)

Miira kehui moneen kertaan kuinka reipas Rio on ja miten iloinen ja rento se on. Jäi kyllä tosi hyvä mieli treeneistä :) Miira oli sitä mieltä, että BAT sopii Riolle oikein hyvin. Joillekin koirille haistelu ei tule niin luontaisesti, mutta tällaisille nenäkoirille ei tarvitse sitä erikseen opettaa, joten BAT sujuu jo heti niin kuin pitääkin. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja jatkaa treenejä.