tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kooikereita kävelee vastaan

Kesäloma lähenee jo loppuaan. Mitään kummempaa ohjelmaa ei ole ollut, mutta loma on mennyt oikein mukavasti. Töihin palaaminen ei ahdista yhtään. Oikeastaan on jo kiva palata töihin. Ehkäpä siksi, että alkuun saan melko rauhassa lyhentää to do -listaa, sillä kollegat pääasiassa palaavat vasta viikkoa myöhemmin lomiltaan. Elokuun puolivälissä, kun opiskelijat ja opettajat palaavat lomilta, on niin kauhea härdelli, että sen parempi mitä enemmän saa sitä ennen hoidettua alta. Ajattelin jopa lyhentää lomaani parilla päivällä :D

Viime viikon lopulla Mikolla oli muutakin ohjelmaa kuin perusarkea. Torstaina teimme iltalenkin Purinalle, jossa oli epikset. Miko ei toki osallistunut vaan kävimme vain katsomassa. Miko heti kisapaikalla bongasi Xeman, joka oli oman osuutensa kisaamisesta jo suorittanut. Meidän molempien silmään osui myös toinen punavalkoinen, Cleo. Cleo kiinnosti Mikoa, mutta ei samalla tavalla kuin Xema. Xema on kuitenkin tuttu. Ja tyttö. Miko pääsi tervehtimään Xemaa, mutta se ilo päättyi kun viereen tuli toinen uros. Vaikka Miko muuten oli melko nätisti kisapaikalla, niin tuohon toiseen urokseen Miko reagoi voimakkaasti. Olen huomannut aikaisemminkin, kun lähellämme asuu yksi corgityttö, jota Miko pääsee aina tervehtimään, että Miko reagoi, jos toinen uros lähestyy hänen tyttöä. Tämä on hyvä pitää mielessä. Toki en ennenkään ole päästänyt Mikoa tervehtimään tyttöjä samaan aikaan muiden poikien kanssa.

Kun alkoi sataa riittävän reippaasti, lähdimme kotiin. Lassilan liikuntapuiston nurkilla meitä vastaan käveli kooikeri. En tunnistanut urosta eikä siinä juttusillekaan viitsinyt, sillä ulkoiluttaja keskittyi ohitukseen. Normaalisti ihan jo se, että kooikeri tulee vastaan, riittää jutunaiheeksi vastaantulijan kanssa. Niitä kun ei kävele vastaan paitsi joskus tosi harvoin. Jossain meillä päin asustelee yksi uros, Chico, mutta senkin olen vain nähnyt vain kahdesti ja niistäkin ensimmäinen kerta oli joitain vuosia sitten.

Lauantaina menimme Saaran ja Huugon kanssa Nummelaan rallytokoepiksiin. Osallistuimme ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan. Parina edellisenä iltana treenailimme kotona liikkeitä, jotka ovat vielä epävarmoja. Eteen istuminen vaatii vielä reippaasti treeniä ja samoin vasemmalle kääntyminen eli takapään käyttö. Matkalla paikkaan, josta Saara nappasi meidät kyytiin, meitä vastaan tuli kooikeripentu. Meidän lenkkireitillä! Pysähdyin juttelemaan ja jonkin ajan päästä tajusin, että olinkin nähnyt tämän kolmen kuukauden ikäisen virolaisen jo aikaisemmin, kesäkuussa kooikerkoulussa Espoossa. Hipsa asuu lähellä meitä ja se on vähitellen pääsemässä laajemmille alueille kävelyille, joten tapaamme varmasti vielä uudestaankin. Hieman Hipsaa jännitti Miko, mutta kyllä se silti yritti leikkiä. Miko oli normaaliin tapaan kiinnostunut, mutta ei se mitenkään erityisesti ole pentuihin ihastunut.

AVO-luokan radalla ei ollut onneksi yhtään vasemmalle kääntymistä eikä houkutusta. Vasta kisapäivänä aloin jännittämään hihnattomuutta. En sillä, että pelkäsin Mikon lähtevän omille teille vaan siksi, ettei me olla juurikaan treenattu ulkona ilman hihnaa, agility pois lukien. Kyllähän sillä joku vaikutus on Mikoonkin. Ja jännitin myös Mikon paineistumista ja kun se selkeästi reagoi omaan jännitykseeni, niin eipä tuo auta asiaa... Ja niinhän siinä kävi, että paineistumisen vuoksi Mikolla oli alhainen vire. Meno tuntui taas niin tahmealta, kun tuntuu ettei Miko pysy perässä vaan jää jälkeen ja turhaudun, kun Miko suorittaa liikkeitä niin hitaasti. Alussa tuli pisteen vähennys puutteellisesta yhteistyöstä. Pyörähdyksen sivulla uusin eikä onnistunut siltikään, joten siitä -13. Hitaasti kävellen käännöksessä Miko pysähtyi, joten temposta pisteen vähennys. Pisteen vähennys myös yhdestä vinosta perusasennosta ja -3 yhden eteenistumisliikkeen uusimisesta. Joissain kohdissa Mikon vire parani. Saimme hyväksytyn tuloksen 81 pistettä ja tuomarin kommentit "Pientä jännitystä, mutta taitava koira :)" Kiva, että se näkyy, että Miko osaa liikkeet, vaikka se ei niitä innokkaasti teekään. Tuomari antoi palkintojenjaossa kaikille myös suullista palautetta, joka oli tosi kiva juttu. Ei pitäisi mennä mukaan Mikon hidasteluihin, vaan edetä reippaasti. Kyllä Miko lopulta tulee mukaan. Rallattelujen jälkeen menimme Nuuksioon kävelemään. En yhtään osaa sanoa, minkälainen lenkki tehtiin, mutta kyllä siellä aikaa vierähti. Sopivasti alkoi sataa juuri, kun palasimme autolle.

Sunnuntaina hyppytekniikkatreeneissä teimme perussarjaa ja pingistä. Perussarja meni ok. Pingistä teimme uudella ALO-luokan tokohypyllä, jossa on kosketuksesta putoava rima. Miko ei ollut ikinä sellaista hökötystä nähnyt, joten se kiersi hypyn. Kävin ohjaamassa Mikon hypyn yli, jonka jälkeen Miko välillä hyppäsi hypyn ja välillä kiersi. Vähän ohjausta se kaipasi, mutta lopulta Miko ylitti hypyn sekä minun että Saaran luo mennessään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti