perjantai 3. heinäkuuta 2015

Sekalaisia osa x

On taas pitänyt kirjoitella, mutta en ole saanut aikaiseksi. Aloitin loman tiistaina ja tänään avasin läppärin ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun vietän loman "yksin". Isännällä alkoi työt pari viikkoa sitten, joten hänen kesä menee töitä tehden. Kyllähän loma näinkin menee. Tällä viikolla kävin mm. Kehärata-ajelulla, kun uusi rataosuus avautui. Kehäradan junat pysähtyvät täällä Pohjois-Haagassa, joten ihan kotiasemalta pääsi kyytiin. Mikokin pääsee tällä viikolla Kehäradalle, mutta meidän yhteisellä reissulla on muu tarkoitus kuin huviajelu :) Mutta siis kirjoitteluun palatakseni... Mitäänhän tässä ei ole tapahtunut, mutta ajattelin ajatuksia kirjoittaa ylös.

Miko 2 viikkoa sitten satutti tassunsa, joka on jo parantunut ihan hyvin. Viime viikonlopusta lähtien Miko on kävellyt normaalisti eikä se varo tassua. Hyppytekniikat jäi kuitenkin välistä vielä viime viikolla.


Viime viikon keskiviikkona Espoon Nuottaniemessä oli kooikertapaaminen, sillä Suomessa vierailulla ollut hollantilaispariskunta halusi tavata suomalaisia kooikereita. Heillä on uros nimeltään Sammie. Mikon oli tarkoitus osallistua tapaamiseen, mutta tassun vuoksi se joutui jäämään kotiin. Minä kuitenkin menin paikan päälle. Paikalla oli kaksi suloista urospentua Chriskooi's kennelistä sekä 7 aikuista kooikeria + Sammie. Sää ei ollut ihan suosiollinen ja vettä tuli pariin kertaan, lopuksi ihan kunnolla ja reippaan tuulen kera. Melko kuivana kuitenkin pysyin. Kotiin pääsin hollantilaisten kyydissä. Kiitos Merville kyydin hankkimisesta! Kuvia täällä.

Tämän viikon keskiviikkona olin talkoilemassa meidän seuran agilityepiksissä. En osannut yhtään odottaa kotiutuvani vasta klo 0.30 jälkeen... Kisaavat aloittivat Agirodun Open Class -radalla ja kisaavia riittikin varmaan hyvien kelien vuoksi. Möllit alkoivat lähempänä kymmentä ja kisat olivat ohi klo 23 jälkeen. 23.30 kenttä oli palautettu normikuntoon ja 23.58 meni päivän viimeinen bussi. Siitä meni reilu puoli tuntia, että olin kotona. Onneksi Suomen kesäyöt ovat valoisia. Ja onneksi aamulla ei tarvinnut herätä töihin.

Huomenna Miko pyörähtää näyttelykehässä vuoden tauon jälkeen. Turkkia sillä ei vieläkään ole, mutta ei se enää ihan kauhealta näytä. Kehtaa sen ehkä kehään viedä. Niskaan on alkanut kasvaa pidempiä haituvia ja vatsaan myös. Turkkiin on tullut jo kiiltoakin takaisin. Ehkä karvanmenetys kertoo siitä, ettei ruokinta ole vielä ihan täysin tasapainossa. Nutrolin öljyn voisi vaihtaa lohiöljyyn, joka saattaa närästää. Mikoa jonkin verran närästää ruuan jälkeen, mutta ei mitenkään pahasti. Yleensä vain yksi röyhtäys tulee ruuan perään, mutta välillä se myös maiskuttelee. Kokeillaan lohiöljyä silti.

Karvaton koira

Ruokinnasta tuli vielä mieleen, että vielä noin 3 viikkoa sitten, kun Miko oli kovasti tyttöjen perään, sen ruokahalu huonontui ensimmäisen kerran sitten nuoruusiän ruokahaluttomuuskauden. Miko saattoi vain katsoa kuppiinsa ja kävellä pois. Sen mentyä ohi ilahduin kovasti, kun Miko söi hyvällä ruokahalulla ja nuoli kuppinsa puhtaaksi.

Olin ajatellut, että uuteen kämppään muutettuamme (eli maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien) ryhdyn vihdoin panostamaan toisten koirien nätisti ohittamiseen. Eli vastaehdollistaa vastaantuleviin koiriin (sitä minulle ehdotettiin vuoden alussa). Välillä Miko ohitti toiset koirat pääsääntöisesti hyvin ja välillä tuntui, että se ärisee lähes jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Muuton jälkeen Miko oli hyvin epävarma ulkona. Se ei oikein viihtynyt ulkona ja lähimetsässä se kääntyi takaisin kotiin päin, jos siellä oli joku muu koira. Miko on epävarma ja sitä jännittää vieraat koirat. Joitain koiria kohdatessa Miko jää seisomaan paikalleen ja tuijottaa häntä pystyssä. En tykkää siitä, joten olen jatkanut matkaa, jolloin Miko on väkisin  joutunut kohtaamaan jännittävän koiran. Ja ärinähän siitä seuraa. Ja siitä, että Miko oli lähes aina koiria ohittaessa lyhyessä (kireässä) hihnassa. Kun muuton jälkeen Mikoa jännitti toiset koirat entistä enemmän, niin aloin vaihtamaan suuntaa, kun vastaan tuli koira, joka sai Miko jämähtämään paikoilleen. Suunnan vaihtaminen sai Miko rentoutumaan ja jatkamaan matkaa. Samoihin aikoihin aloin antaa Mikolle riittävästi hihnaa ohitustilanteissa, jolloin se usein siirtyy pientareen puolelle/pusikoihin tai on muka haistelevinaan, kun toinen koira menee ohi (samalla koko ajan kulmien alta toista koiraa katsoen). Toisille koirille ärisemiset on vähentynyt reilusti. Näin olen toiminut huhtikuusta lähtien, joten aika kauan kesti tajuta, miten Mikoa jännittävissä tilanteissa pitäisi toimia. Silloin, kun Miko oli pentu tai vasta tulossa meille, hankin Tuire Kaimion kirjat "Pennun kasvatus" ja "Koirien käyttäytyminen". Jälkimmäistä vain selasin ja ensimmäistä luin jonkun verran, mutta liian vähän. Nyt minulla on ollut "Koirien käyttäytyminen" kesälukemisena ja täytyy todeta, että olisi ehdottomasti kannattanut lukea kirja jo kuusi vuotta sitten. Olin silloin vielä hyvin kokematon koirien kanssa ja olisin todennäköisesti osannut toimia Mikon kanssa toisin, jos tietoa olisi ollut enemmän. Juuri tänään pääsin ongelmakäyttäytymisestä kertovaan lukuun, jossa mm. mainittiin, että hihnan kiristyminen vain pahentaa esim. rähjäämisongelmaa. Onneksi koko ajan vain kehittyy paremmaksi koiranomistajaksi.

Mikon Rodi-veli siirtyi tiistaina sateenkaarisilloille autoimmuunisairauden vuoksi. Liian aikaisin joutui velipoika lähtemään...

Miko & Rodi

Veljekset halailevat

Tulipahan nyt sillisalaatti. Ja käsi tykkää huonoa. Loukkasin tänään oikean käden peukalon, joten olen aika paljon joutunut toimimaan vasemmalla kädellä. Pakko oli kuitenkin ottaa välillä myös oikean käden sormet mukaan kirjoittamaan. Peukalo taittui, kun sormi jäi ovesta kulkiessani oviaukon ulkopuolelle. Olin avaamassa viikattua pussilakanaa ja levitin käsiä vähän liikaa juuri oviaukon kohdalla. Isäntä ei voi vieläkään ymmärtää, miten näin voi käydä, mutta kaikki on mahdollista :D Maanantaina täytyy näyttää kättä lääkärille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti