sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tapahtui joulukuussa

Ei ole blogi päivittinyt juurikaan joulukuun aikana... Enimmäkseen kiirettä aiheuttivat viimeisten kurssien tehtävät, varsinkin yhden tilintarkastustehtävän vaatiman ajan aliarvioin oikein kunnolla. Sen parissa meni ilta jos toinenkin enkä saanut sitä edes määräpäivään mennessä valmiiksi. Mutta nyt olen palauttanut kaikki tehtävät, mitä viimeisiin kursseihin kuului. Tammikuussa ei siis tarvitse istua enää yhtään iltaa koulussa :) No, ehkä pari iltaa menee opinnäytetyöryhmän tapaamisessa, mutta kursseja ei enää ole. Vain opinnäytetyö ja raportti, jolla kuittaan työharjoittelun. Kylläpäs tuntuu hyvältä, että loppu häämöttää! Koneen äärellä ei ole kauheasti tehnyt mieli istua sen jälkeen kun loma alkoi.


Joulukuuhun ei sisältynyt ollenkaan treenejä Mikon jumien aiheuttaman treenikiellon vuoksi. Mietin kyllä, että kai rally-tokoa voisi tehdä, mutta parempi kuitenkin vaan pysyä poissa treeneistä kunnes toisin sanotaan. Tähän syksyyn meille mahtui vain hurjat kaksi treenikertaa rally-tokoa. Onneksi omatoimiryhmä ei maksa kovin paljoa...

6. - 7.12.2014 oli Messariviikonloppu. Olin taas paikalla kuvaamassa kooikereita ja Miko sai jäädä kotiin. Olin varautunut ostoslistalla, sillä kaikenlaisia tarpeita oli ilmaantunut. Miko sai mm. ruokaa, Dentastixejä, Nutrolin-öljyä, herkkuja jumppaamista varten, hihnan rally-tokoon / tokoon sekä Back on Track verkkoloimen. BoTin hankin Mikon lihaskireyksien vuoksi. Joskus joku fyssari on puhunut BoTista ja ollut sitä mieltä, ettei siitä ole hyötyä, joten en ole nähnyt sitä tarpeellisena. Mikon jumien vuoksi päätin kuitenkin kokeilla, sillä Mikon fyssari sanoi, että lämpö olisi hyväksi lihaksille. BoT oli ehkä hieman iso Mikolle, joten kävin vielä sunnuntaina keskustelemassa siitä. Myyjät olivat erittäin asiantuntevia ja olin erityisesti ilahtunut siitä, että rotu oli myös tuttu. Näytin sunnuntaina yhdelle myyjälle kuvia Mikosta loimi päällä. Hän oli sitä mieltä, että koko 52 on parempi kuin edellinen koko, koska kooikerurokset on usein melko leveitä edestä. Olenkin joutunut löysäilemään loimea edestä, kun se tuntuu vähän tiukalta. Miko ei edes ole kovin leveä edestä. Viikonlopun aikana oli tarkoitus käydä kuuntelemassa paria luentoa, erityisesti Tommy Wirénin luento hienosti hihnassa kulkemisesta kiinnosti. Aikataulullisesti luento olisi molempina päivinä sopinut, mutta en kumpanakaan päivänä jaksanut mennä sitä kuuntelemaan. Se harmitti kovasti jälkeenpäin, varsinkin nyt kun Miko on koko joulukuun ollut tyttöjen perään ja se aiheuttaa välillä ikävää hihnakäytöstä (vetämistä, syöksyilyä sinne tänne). Flunssa oli iskenyt ja ainakin tuntui siltä, että olin viikonlopun kuumeessa. Siksi kotiinlähtö silloin vaikutti paremmalta idealta kuin luento. Kuvia lauantain Helsinki Winneristä löytyy täältä ja sunnuntain Voittajasta täältä.



Perjantaina 19.12. kävin iltapäivällä hakemassa Mikon töihin. Halusin ennen lomalle jäämistä saada joitain töitä tehtyä, sillä heti tammikuun alusta riittää taas kiireitä. Markus lähti aikaisin sählypeliin, joten lenkitysapua ei ollut saatavilla. Neljän aikaan, kun saavuimme työpaikalleni, oli lähes kaikki jo lähtenyt, joten saimme olla Mikon kanssa keskenämme. Pidin huoneeni oven raolla, jotta Miko pysyisi huoneessa, vaikka alue, jossa työhuoneeni sijaitsee ei ole kovin iso. Yksi työkaveri tuli käymään opintotoimistossa ja hänelle Miko kovasti haukkui, vaikka menikin heti tekemään tuttavuutta ja antoi rapsutella. Vaikka tulija oli todettu vaarattomaksi, niin Mikon piti silti jonkin aikaa jatkaa haukkumista. Juuri sillä hetkellä vartija oli kävelemässä ohi. Itse en häntä nähnyt, kun en ollut lasiseinien kohdalla, mutta työkaverini viittoi vartijalle, että kaikki on ok :) Miko oli melko levoton koko sen 4,5 tuntia, jotka työpaikalla vietimme, mutta loppua kohden se alkoi levätä enemmän. Tosin levoton se on ollut myös kotona tyttöjen takia, kun pihalle pitäisi koko ajan päästä. Lähdimme kotiin vasta klo 20 jälkeen.



Kylläpäs olikin ihanaa, kun ennen joulua alkoi sataa lunta ja tuli pakkasta. Nautin näistä keleistä ihan kunnolla ja Miko tykkää myös. Ihanaa kun on valoisaa eikä tarvitse joka lenkin jälkeen viedä Mikoa suihkuun. Motivaatio lenkkeilyynkin on kasvanut ja lenkit siksi pidentynyt. Toivottavasti nyt talvi kestäisi helmikuun loppuun asti. Maaliskuussa voi sitten alkaa jo kevät tulla :)



Jouluaaton vietimme äidin ja Mikan luona Vantaalla. Meitä oli vain neljä plus Miko (illalla myös äidin anoppi liittyi seuraan), joten aatto oli melko rauhallinen. Miko viihtyi tapansa mukaan keittiössä, mutta jossain vaiheessa se aloitti äidin ahdistelemisen ja sitten myös Mikan. Miko siis yritti astua heidän jalkaa... Miko ei malttanut levätä ollenkaan ja se seurasi äitiä kuin hai laivaa. Miko kyllä lopetti astumisaikeensa kun sitä kielsi, mutta silti se vaan yritti ja yritti. Kyllä Mikolle sitten kotimatkalla ja kotona maistuikin uni. Kuusen alla olleet lahjat kiinnosti Mikoa kovasti ja se oli hyvin iloinen, kun pääsi avaamaan lahjojaan, joista tuli kivoja leluja. Jossain vaiheessa iltaa kaikki neljä ihmistä leikki Mikon kanssa heittelemällä palloa :)



Joulupäivänä menimme myös äidille ja Mikalle, mutta porukkaa oli sitten vähän enemmän, muistaakseni 15. Veljen poika Niklas on nyt vuoden ikäinen ja ajattelin, että parempi pitää Miko Niklaksesta erossa, sillä pieni lapsi voi napata ikävästi turkista tai korvasta tms. enkä tiedä miten Miko siihen reagoi. Syytä huoleen ei ollut. Miko oli heti kiinnostunut Niklaksesta (ei tosin mukavissa merkeissä) ja oli koko ajan nuolemassa tai yrittämässä nuolla Niklaksen korvia. Yritti Miko ottaa sitä syleilyynsäkin... Niklas tykkäsi erityisesti Mikon tassuista, joita se yritti ottaa kiinni ja Mikon naama oli myös kiinnostava. Olen tosi tyytyväinen, ettei Miko ollut moksiskaan, vaikka Niklas kopeloi sen naamaa ja välillä vähän läiski kädellään. Olen myös tosi iloinen siitä, että vaikka paikalla oli ihmisiä, joita Miko harvemmin näkee ja yksi uusikin mies, niin Miko haukahti vain pari kertaa ja oli sen jälkeen kaikkien kanssa kaveria. Se välillä meni jonkun viereen rapsutuksia kerjäämään. Vaikka osin sain olla hyvin tyytyväinen Mikon käytökseen, niin ei vierailusta kovin hyvä mieli jäänyt. Myöskään joulupäivänä Miko ei malttanut levätä vaan se oli koko ajan jonkun kimpussa. Joko se yritti kosiskella Niklasta tai sitten oli jonkun muun jalassa kiinni. Siskon pojat Miko jätti rauhaan. Mikoa joutui olla kieltämässä ihan koko ajan. Ja silti se vaan jaksoi ja jaksoi yrittää astumista. Normaalisti Miko ei ole tuollainen. Tällaisina aikoina, kun ulkona on paljon ihania tyttöjen hajuja, Mikon tekee mieli astua meidän sohvatyynyjä. Pari kertaa kun sitä kieltää, niin se lakkaa yrittämästä. Välillä minä tai Markus otimme Mikon sohvalle viereen emmekä päästänyt sitä hetkeen mihinkään. Ruokailun ajan syötin Mikolle jotain pientä vähän väliä, jotta se pysyisi meidän vieressä eikä menisi pöydän alle jalkoihin tarttumaan. Mikoa selkeästi välillä ahdisti kaikki se kieltäminen, mutta tuntui, ettei poika vaan voinut itselleen mitään. Jäi sellainen fiilis, että onko tuon pojan kiusaamista, että se saa pitää pallinsa. Tapaninpäivänä kävimme isän ja Päivin luona, mutta jätin silloin Mikon kotiin.



Jatkan vielä lomailua viikon ajan. Vielä en ole päässyt opinnäytetyötä tekemään, kun siivoamista riittää ja tv:n ääressäkin on ollut kiva viettää päiviä. Ensi viikolla pitää ryhdistäytyä. Mikolla on jumppapäivä joka toinen päivä (välillä kyllä vähän venähtää väli). Yksi liike saa Mikon selän värähtämään, joten jumeja vielä on. Fyssariaika täytyy varata vuoden alkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti