Viimeistä kertaa... tänä vuonna

Tänään matkustimme Tervakoskelle kansainväliseen näyttelyyn. Alun perin ilmoitin Mikon mukaan CACIB mielessä, mutta kun ne CACIBit tulivatkin jo Oulusta, josta niitä en odottanut, niin lähdimme näyttelyyn ilman sen kummempia odotuksia. Kiva välillä niinkin :) Ainoa toive oli laatuarvosana erinomainen. Eikä meillä kyllä mahdollisuuksia mihinkään olisi ollutkaan, kun näyttelyyn oli ilmoitettu 15 kooikeria, joista 11 oli uroksia.

Bussissa oli erittäin mukava mieskuski, joka rapsutteli Mikoa ja oli heti ojentamassa istuinsuojaa. En kuitenkaan sellaista ottanut, kun Miko matkustaa jaloissa. Miko olisi varmasti tykännyt olla penkillä, mutta aikanaan sain monet kerrat pitää pään kylmänä, kun opetin Mikoa matkustamaan jaloissa. Pentuna Miko sai olla sylissäni, joten ei se kovin mielellään lattialla ollut. Kova yritys sillä pitkään oli päästä syliin tai penkille, mutta ainakin jossain asiassa olen osannut olla lipsumatta :) Kävelymatka näyttelypaikalle oli pitkä ja tuskainen. Auto olisi kiva varsinkin silloin kun häkkiä raahaa mukana... Paluumatkan kyydistä pysäkille kiitos Kaapon emännälle.

Kehän laidalta bongasin kooikerkeskittymän, jonne mekin leiriydyimme. Leirissä kaikkia ilahdutti ihana pentu Iiris (Tuulikaislan Gabrielle Zapphire), joka oli hyvin sosiaalinen ja rohkea. Kehä alkoi aika paljon myöhässä, mutta mikäs siinä hyvässä seurassa istuessa. Valioluokassa oli 4 urosta, joista Miko oli viimeinen. Tosin jos joku olisi osannut aakkostaa oikein, niin Miko olisi ollut toiseksi viimeinen. Mikoa ennen oli velipuoli Viljo, joka on Estaika's F-pentueesta ja Miko D-pentueesta. Mutta mitäs pienistä. Ravaaminen meni hyvin. Mikoa ei tarvinnut vetää perässä, mutta nurmikon hajut vetivät vähän liikaa pojan päätä maahan. Viljoa arvostellessa tuomari pyysi heitä vähän siirtymään, kun juuri siinä oli seissyt juoksuinen narttu. Eipä ihme, että hajut kiehtoivat poikia. Miko antoi hyvin tutkia pöydällä. Tuomari ei kysynyt kuinka korkea Miko on, mutta sanoi tai oikeastaan kysyi "42?" Vastasin, että on se vähän korkeampi ;) Tuomari sanoi, että jalostuksessa kokoon olisi kiinnitettävä huomiota. Seisotus arvostelun ajan meni myös hyvin. Mikolle erinomainen ja kilpailuluokassa 3. sija.

Gerda Halff van Boven, Alankomaat: On the biggest size. Well build. Good proportions and nice masculine head. Well shaped head and nice expression and dark eyes. Lovely earrings and well placed ears. Good neck. Well placed shoulders. Good body. Well angulated behind. Nice coat quality and colour. Shows some spots on the legs. Shows very well with correct tail action.

Ihanaa, että tuomari saneli niin pitkät arvostelut. Mikosta löytyi paljon hyvää, huonoa oli vain koko ja pilkut jaloissa. Miko sai nyt jo 10. erinomaisen putkeen ja eri-putki alkoi tasan vuosi sitten Tervakosken näyttelystä! Tähän vuoteen ja kymmeneen ERIin on mahtunut 7 x SA, 2 x varaserti, 2 x serti, 2 x cacib, 2 x ROP ja 1 x VSP sekä valioituminen, melkoisen hieno poika! Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Nenä maassa...

Nyt on aika siirtää näyttelyt taka-alalle ja keskittyä muihin harrastuksiin. Ei tämä kuitenkaan Mikon viimeinen näyttely ollut. Todennäköisesti kesäisin käymme parissa lähialueen näyttelyssä ja erkkareissa. Tänä vuonna erkkari jää kuitenkin välistä. Näyttelyt on kiva harrastus kun niitä ei ota liian vakavasti. Joka tuomarilla on oma mielipide eikä niitä kannata sen kummemmin enää jälkikäteen murehtia. Vaikka arvostelun pohjana on rotumääritelmä, niin silti aina kyse on tuomarin mielipiteestä. Ja tuomarihan saa olla mitä mieltä haluaa.

Kun rotumääritelmästä oli mainintaa, niin tuli nyt sitten verrattua Mikoa siihen. Mielestäni Miko sopii ihan hyvin rotumääritelmään, mutta selkein virhe on koko, joka poikkeaa sallitusta. Rotumääritelmän mukaan koon poikkeaminen sallituista rajoista on virhe. Ei vakava virhe eikä hylkäävä virhe. Arvostelussa, rotumääritelmän mukaan, virheet suhteutetaan virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä sen kykyyn suoriutua alkuperäisestä tehtävästään. Koolla ei ole ko. asioihin merkitystä, joten kyllä Miko menestyksensä on ansainnut ;)

----

Vielä pari asiaa tähän loppuun. Perjantaina ostin vitriinin Mikon palkintoja varten, kun aikaisemmasta paikasta loppui tila. Hieman oli hankalaa saada ruusukkeet jotenkin fiksusti, mutta naruviritelmillä sain ne joten kuten. Enpä olisi uskonut, että Miko tällaisen määrän toisi palkintoja kotiin :) Vielä kun vitriiniin saisi pari sellaista punamustaa ruusuketta ;) Tarkoitan siis agilityn luokkanoususertejä, en niitä toisia. Ne ei ole mahdollisia, paitsi jos meillä joskus kävisi ihan mielettömän hyvä tuuri. Eikä varmasti käy.

Ennen:

Jälkeen:

Punkkiraportti: tiistaina Mikon suupielestä poistettiin punkki.