Ohjatut treenit

Perjantaina meillä oli agilitytreeneissä vierailevina tähtinä Tytti & Jana. Tytti toimi meidän kouluttajana, joka oli oikein mukavaa vaihtelua treeneihin. Radan alku meille hieman haastava, sillä pitäisi olla aika lailla suoraa, jotta Mikon saa vauhtiin. Ensimmäinen kerta oli hyvä ja Miko haki hyvin kepeille, mutta sitä ei ole videolla. Sen jälkeen alkoi alku hidastua. Ainakin ensimmäisellä kerralla Miko pujotteli kepit kokonaan, mutta sitten alkoi jäädä viimeinen väli pujottelematta. Pieni hetki tuli aina mietittyä, että mitä nyt, mutta jatkettiin rataa. Ei kai muutakaan voinut, kun ei virheitä voi alkaa korjailla. Renkaan jälkeen en yhtään tiennyt miten ohjaisin seuraavalle esteelle. Tytti ehdotti persjättöä, joka olisi ollut hyvä valinta, mutta en sitä saanut onnistumaan. Eikä jääty hinkkaamaan, joten aloitus siirtyi seuraaville esteille. Jos joku meni hyvin, niin ohjaus ensimmäiseen putkeen. Tauon jälkeen päästiin puomille asti, josta Miko tuli läpi. Palautin, jonka jälkeen puomi oli hitaampi. Niin, ei pitäisi korjata. Tehtiin sen jälkeen puomia, jotta saatiin siihen vauhtia. Enempää ei ehdittykään tekemään, kovin nopeasti meni aika. Oli tosi kiva, että pitkästä aikaa oli joku sanomassa miten pitäisi tehdä :)

Vuosi vaihtui

3.1.2014 © Lotta Franck

Normaaliin tapaan täällä alkoi satunnainen rakettien ampuminen heti kun ilotulitteet tulivat myyntiin. Miko ei onneksi lenkeillä reagoinut kovin voimakkaasti. Miko vähän säpsähti kun pauke kuului, mutta jatkoi sitten matkaa. Poika kuitenkin ahdistui pamauksista, joka näkyi siinä, että Miko kantoi häntäänsä normaalia alempana, sillä oli korvat vedettynä taakse ja se pysähtyi harvemmin haistelemaan. Jos olimme jo lähellä kotia, niin Miko saattoi kävellä reippaammin kotia kohden, mutta muuten raketit eivät aiheuttaneet haluttomuutta liikkua muualle kuin kotiin päin. Näin siis muina päivinä kuin uudenvuodenaattona.

3.1.2014 © Lotta Franck

Uudenvuodenaattona teimme pitkän lenkin jo aamulla. Tai aamupäivällä, kun en viimeisen viikon aikana ole saanut itseäni kovin aikaisin ylös :) Lenkin aikana paukahti pari kertaa ja lenkillä oli jo havaittavissa pientä haluttomuutta. Tarkoituksena oli tehdä normaalia päivälenkkiä pidempi lenkki, mutta se jäi vähän vajaan tuntiin, sillä ainakin kerran Miko pysähtyi hetkeksi eikä suostunut liikkumaan. Kyllä se suostuttelujen jälkeen taas jatkoi matkaa, mutta ajattelin sitten, että ei väkisin ulkoilla. Seuraavan kerran kävimme ulkona noin klo 16.30. Ehdimme olla ulkona noin 2 min kun alkoi paukkua ja Miko löi jarrut pohjaan. Se ei suostunut menemään mihinkään muulle kuin kotiin ja sinnekin kovalla kiireellä. Miko oli ehtinyt pari kertaa nostaa koipea, joten menimme sitten kotiin. Kotona Miko ei juurikaan reagoinut pamauksiin, kuten ei aikaisemminkaan ole, mutta pistin kuitenkin olohuoneen verhot kiinni. Isoimmat pamaukset saivat Mikon säpsähtämään. Illalla Miko sai pakastetun Kongin, jossa oli jauhelihaa. Tunti Mikolla kesti sen tyhjentämisessä ja jossain vaiheessa pojalla alkoi jo mennä hermo kun se alkoi heitellä Kongia :D Ei se jäinen jauheliha taida kovin helposti irrota :) Viimeinen ulkoilu oli noin klo 1. Mikolle olisi riittänyt koivennosto talon kulmaan, mutta Markus vei sen väkisin noin 10 min lenkille. Ihan hyvä niin, sillä Miko oli sitten nostanut koipea useampaan kertaan ja välillä pidemmäksikin aikaa, joten hätä oli varmasti ollut iso.

3.1.2014 © Lotta Franck

Uudenvuodenpäivänä lenkkeilyt sujuivat normaalisti. Viime vuonna Miko ei olisi vielä aamullakaan halunnut lähteä ulos, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä voisi sanoa, että tämä uusi vuosi meni paremmin kuin edellinen. Taas mietin, että olenko syypää Mikon ilotulituspelkoon. Ensimmäinen uusi vuosi meni ok, Miko ei silloin 7 kk ikäisenä pentuna raketeista juuri välittänyt. Seuraavan uuden vuoden Miko vietti koirahoitolassa Oulunkylässä ja sen jälkeen Miko on pelännyt ilotulituksia. Koirahoitolan lähellä on varmasti paukkunut enemmän kuin Nummelassa, jossa silloin asuimme. Ja siihen vielä päälle se, että me jätimme Mikon sinne "yksin" ja ympärillä muita ikävää potevia ja ehkä ahdistuneita koiria. Ei voi tietää, olisivatko asiat toisin, jos olisimme olleet uuden vuoden silloin kotona.

3.1.2014 © Lotta Franck

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koko porukka koossa agilitytreeneissä ja lisäksi mukana olivat myös sheltit Tessi ja Teppo. Teimme aluksi Mikon kanssa lyhyttä ja yksinkertaista radan pätkää, joka päättyi A:han. Mikolla oli aluksi ylimääräistä virtaa ja sillä oli enemmän vauhtia kuin normaalisti. Ensimmäinen kerta päätyi A:n sijasta rallatteluun. Sen jälkeen meno oli hallitumpaa, mutta kontaktille Miko ei malttanut pysähtyä. Se tuli niistä läpi useamman kerran. Toisena harjoittelukohteena oli keinu, jota teimme putken kanssa ja Taina oli palkkaamassa. Ei auttanut, vaikka kiva ihminen oli keinun päässä, silti keinut olivat joka kerta hyvin hitaita. Joko ryhdytään treenaamaan keinua toisin keinoin tässä talvikauden aikana tai sitten odotan, että pääsemme keväällä omalla kentälle treenaamaan laskettavalla keinulla.

Huomenna alkaa taas normaali arki. Kahden viikon loma oli erittäin mukava ja päivät kuluivat kovin nopeasti, vaikka en kauheasti ole edes kotoa poistunut. Kaikenlaista tekemistä on riittänyt ja aherruksen tuloksena kaikki kooikereiden vuoden 2012 näyttelyarvostelut on nyt kirjoitettu. Siitä olen hyvin iloinen! Ja sitten vuoden 2013 arvostelujen kimppuun...

Tavoitteet vuodelle 2014

Toki tällekin vuodelle täytyy asettaa tavoitteet, sillä tavoitteiden tarkoituksena on toimia motivaattorina. Onhan se kiva jos tavoitteet ovat vuoden aikana täyttyneet :) Tosin omalla kohdalla tavoitteiden asettaminen on toiminut vähän huonosti motivaattorina, mutta ehkä tänä vuonna...

Tässä ne nyt ovat:

Agility
Isoimpana tavoitteena on vihdoin aloittaa kisaaminen. Keväällä Miko täyttää jo 5 vuotta, joten olisi jo senkin puolesta aika kisauran aloitukselle. Pitkää kisauraa meille ei ole luvassa, mutta eipä se haittaa. Mikon kanssa ei kuitenkaan ole mitään sen kummempia tavoitteita, enemmin me vain harjoitellaan kisaamista. Tai siis minä harjoittelen ja ehkä sitten tulevaisuudessa saan sellaisen kooikerin, jonka kanssa voin asettaa isompia tavoitteita, kuten vaikkapa valioitumisen. Vielä on paljon pieniä asioita, joita pitäisi saada kuntoon, että olisimme kisavalmiita. Mutta toisaalta minua ei haittaa, vaikka emme olisikaan ihan kisavalmiita vielä kisaamisen aloitettua, pääasia että meillä on kivaa, tuloksilla ei niin väliä. Paitsi ehkä siinä vaiheessa kun meillä on kymmenen hylkäyksen putki 1. luokassa ;)

Toko
En tiedä viitsinkö enää asettaa tokotavoitteita, mutta tässä ne nyt kuitenkin on. Tavoitteena olisi käydä parissa möllitokokokeessa ja jos jaksan treenata riittävän ahkerasti, niin syksyllä voisimme osallistua ihan oikeaan kokeeseen. Liikkeiden osalta isoimmat tavoitteet ovat paikallamakuun saaminen varmaksi kuten myös kopelointien eli juoksutarkastuksen ja luoksepäästävyyden. Seuraamiseen on tavoitteena saada tekemisen meininki mukaan eli että seuraaminen ei olisi lenkkeilyä.

Rally-toko
Tavoitteena on treenata alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi, jotta voisimme osallistua rally-tokokokeeseen. Ennen oikeita kokeita haluan käydä ainakin kertaalleen möllikokeessa. Ja ehkä uskallan asettaa tavoitteeksi myös hyväksytyn tuloksen oikeasta kokeesta :) Rally-tokostahan tulee virallinen laji 1.5.2014.

Mejä
Tänä vuonna meillä ei ole tavoitteena osallistua kokeeseen, sillä meillä varmasti riittää koko jäljestyskausi tekemistä Mikon jäljestysmotivaation kanssa. Aloitamme treenit lyhyillä jäljillä lyhyessä hihnassa. Katsotaan sitten miten harjoitukset etenevät. Tavoitteena siis lisätä Mikon jäljestysmotivaatiota ja jälkiuskollisuutta, jotta voisimme harjoitella myös pidempiä jälkiä. Jos minua pyydetään jälleen sihteeriksi rotumestaruuskokeeseen, niin saatan sitten ilmoittaa Mikon kokeeseen, mutta yritän vastustaa kiusausta...

Näyttelyt
Näyttelyiden osalta ei ole enää juurikaan tavoitteita. Koska Miko sai viime vuonna kaksi CACIBia Suomesta, niin houkuttelisi lähteä ulkomaille, sillä olisihan C.I.B.-titteli ihan kiva... Mutta en kuitenkaan usko, että ainakaan tänä vuonna käymme ulkomailla. En ole vielä katsonut tämän vuoden näyttelykalenteria, mutta tarkoituksena olisi käydä parissa näyttelyssä. Ilmoitan Mikon varmaan Spanieliliiton juhlanäyttelyyn ja Maailmanvoittaja-näyttely kiinnostaisi. MV-näyttelyn tuomari ei vaan taida olla meille sopiva, mutta tutkitaan sitä asiaa vielä. Mitkä siis ovat meidän näyttelytavoitteet? Osallistua muutamaan näyttelyyn ja saada niistä EH/ERI.

Muuta
Muita tavoitteita on osallistua Dobo-jatkokurssille, nostaa sekä koiran että emännän kuntoa ja saada ohitukset vihdoin kuntoon (Miko kyllä osaa ohittaa ihan nätisti, mutta pelottaville koirille se rähjää).

Viime kirjoituksessa unohtui mainita vuoden kohokohdissa Mikon uiminen. Viime vuonna Miko nimittäin ui useamman kerran omasta aloitteestaan eli sitä ei kannettu veteen. Se vasta hieno juttu olikin :) Sitten kun vielä saisin Mikon noutamaan, niin voisimme osallistua taippareihin! No, oikeasti meillä olisi vaikka kuinka paljon tehtävää, jos haluaisin Mikon joskus taippareihin viedä (haluaisin kyllä).

Suunnitelmat vuodelle 2013

Luvassa siis katsaus siitä, miten onnistuimme saavuttamaan tälle vuodelle asetut tavoitteet.

Agility
Lisenssiä en ole vielä hankkinut, mutta C-lisenssillä edelleen mennään. Kisaamisen aloittaminen ei siis ole tavoitteena, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tavoitteena on lisätä Mikon motivaatiota ja saada kaikki esteet kisavalmiiksi. Keinun ja keppien hinkkaamisen lisäksi tämä tarkoittaa muurin, renkaan ja pituuden harjoittelua maksikorkeuksin ja -etäisyyksin. Tavoitteena on myös mittauttaa Miko ja hankkia kisakirja sekä kisata mölleissä. Möllikisojen osalta tavoitteena on 0-rata.

Ei aloitettu kisaamista, vaikka sitä yhdessä vaiheessa jo melkein tosissani pohdin. Mutta se ei ollutkaan tavoitteena. En ole kauheasti tehnyt mitään Mikon motivaation lisäämiseksi, joten se tavoite jäi toteutumatta. Kaikki esteet kisavalmiiksi... hmmm... no, Miko osaa kaikki esteet ja voisi suorittaa ne osana rataa. Keinu onnistuu kokonaisena, mutta ei se nopea ole. Muuri, pituus, okseri ja rengas saatiin nostettua maksikorkeuksiin/-pituuksiin. Kepeissä on vielä tekemistä, mutta ainakin helpot keppikulmat onnistuvat osana rataa. Hankin kisakirjan ja Miko mitattiin. Kisasimme myös jonkun verran mölleissä ja teimme kaksi 0-rataa! Agilityn osalta näyttää siis ihan hyvältä :)

Mejä
Tavoitteena on osallistua ainakin pariin kokeeseen, joista yksi on kooikereiden mejämestaruuskoe sekä saada tulos kokeesta. Tavoitteen saavuttamiseksi meidän täytyy harjoitella paljon ahkerammin kuin viime vuonna.

Osallistuimme yhteen kokeeseen, joka oli tuo kooikereiden mejämestaruus. Tulosta ei tullut. Ei me ihan kauhean ahkerasti edes harjoiteltu.

Näyttelyt
Tänäkin vuonna kierrämme näyttelyitä ja tavoitteena on saada Mikolle kolmas serti eli FI MVA-titteli. Kun niitä sertejä ei yrittämättä tule, niin aloitamme "jahdin" toivottavasti jo tammikuussa. Saa nähdä montako sataa kilometriä (ja euroa) näyttelyreissuihin menee tänä vuonna.

Kolmas serti tuli jo alkuvuonna ja Miko sai FI MVA-tittelin nimensä eteen! Aika monta sataa kilometriä näyttelyreissuihin kyllä meni, sillä kävimme mm. Kajaanissa ja Oulussa näyttelyissä :) (Sertijahdissa kertyi 1900 km välillä Helsinki - Kajaani - Helsinki, Helsinki - Turku - Helsinki ja Helsinki - Eura  - Helsinki.) Näyttelyistä tuli enemmänkin kuin osasin odottaa, sillä Miko oli kahdesti ROP ja kerran VSP ja sai vielä kaksi CACIBia!

Toko
Olisiko tämä jo kolmas vuosi putkeen kun asetan tavoitteeksi saada ALO-luokan liikkeet kisavalmiiksi... Se on siis edelleen tavoitteena. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää paljon omatoimitreeniä eikä joku treeniryhmäkään olisi pahitteeksi.

Pääsimme kevätkaudella ohjattuihin treeneihin, mutta ei me tänä vuonnakaan kauheasti treenattu. Asetin viime keväänä tavoitteeksi myös luoksepäästävyyden ja juoksutarkastuksen sekä paikalla makuun treenaamisen. Niitäkään ei kauheasti treenattu. Jotain me kuitenkin tehtiin eli osallistuttiin kahdesti möllikokeeseen. Ja ne molemmat meni ihan ok.

Muut
Muita tavoitteita on opettaa Miko koirakeilaamaan, osallistua Dobo-kurssille, kehittää meidän välistä suhdetta, saada ohitukset kuntoon ja teettää ENM- ja vWd-testit. Tavoitteena tai ehkä enemminkin toiveena on, että Miko pysyisi terveenä. Vuoden 2012 saldona oli kennelyskä tammi-helmikuussa, ärtynyt/tulehtunut iho nivusessa toukokuussa, sidekalvontulehdus, allerginen reaktio (turvonnut naama) ja ärtynyt iho toisessa etujalassa kesäkuussa, anturahaava heinäkuussa, toinen pienempi tassuvaiva lokakuussa, paha ripuli ja anaalirauhasvaivat marraskuussa. Eläinlääkäreille meni 700 euroa...

Opeteltiin koirakeilausta, osallistuttiin Dobo-kurssille, teetin ENM- ja vWd-testit (Miko on molemmista vapaa). Meidän suhteessa ja ohituksissa on edelleen parantamisen varaa. Ohituksia innostuin jossain vaiheessa harjoittelemaan, mutta se innostus katosi. Ei ehkä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, onhan tätä vuotta vielä yksi päivä jäljellä, mutta Miko on tänä vuonna pysynyt terveenä. Eläinlääkärillä kävimme kahdesti ja molemmilla kerroilla oli rokotuksista kyse.

Vuosi 2013 oli hyvä. Meillä oli monta mukavaa hetkeä ja toivottavasti samaa kivaa on myös ensi vuodelle luvassa. Tässä vielä vuoden parhaita paloja:

• tammikuussa Miko sai Kajaanin kansainvälisessä näyttelyssä vara-sertin hollantilaiselta tuomarilta (ruusuke oli iso ja komea!)
• maaliskuussa Miko sai Euran ryhmänäyttelyssä kolmannen sertin ja valioitui, Miko oli myös ROP
• huhtikuussa Miko korkkasi valioluokan Hyvinkään ryhmänäyttelyssä ja oli PU2
• toukokuussa kävimme kokeilemassa viehejuoksua kooikerporukalla ja se oli todella kivaa puuhaa
• kesäkuussa osallistuimme RotuRaceen eli viehejuoksukilpailuun ja meidän Kooikerraketten-joukkueen sijoitus oli 7.
• kesäkuussa ostin agilityn kilpailukirjan ja Miko mitattiin virallisesti maksiksi (jälkimmäinen ei ehkä kuulunut vuoden parhaisiin asioihin, mutta enpä muuta tulosta edes odottanut :) )
• kesäkuun lopussa reissasimme Saaran & Huugon sekä Pian, Noan & Matin kanssa Mikkeliin kooikereiden mejämestaruuskokeeseen ja vaikka tulosta ei meille tullutkaan, niin meillä oli ihan huippu reissu!
• heinäkuussa osallistuimme Agirotuun, jossa joukkueemme Kaaos Koohot ei juhlinut tuloksilla, mutta meillä oli kivaa :)
• heinäkuussa teimme todella mukavan reissun Ouluun, johon kuului mm. kooikertapaaminen sekä kaksi kansainvälistä näyttelyä, joista molemmista Miko nappasi CACIBin, ensimmäisessä oli ROP ja toisessa VSP, ei huono!
• heinäkuussa myös aloitimme ja päätimme maksiesteet-projektin = Miko kykenee suorittamaan agilityesteet myös maksikorkeuksilla
• heinäkuun lopussa kävimme ensimmäistä kertaa Nuuksiossa, jossa teimme pitkän lenkin hienoissa maisemissa
• elokuussa vihdoin se tapahtui: meidän ensimmäinen 0-rata epiksissä ja se oli voittonolla!
• elokuussa osallistuimme kooikereiden kesäpäiville, jotka pidettiin Kaarinassa ja meillä oli sielläkin todella mukavaa
• elokuussa oli meidän osalta vuoden viimeinen näyttely, Tervakoski KV, jossa Miko sai kymmenennen kerran putkeen laatuarvosanan "erinomainen"
• syyskuun lopussa osallistuimme ensimmäistä kertaa möllitokokokeeseen, joka meni ihan hyvin ja sijoitus oli 5.
• lokakuussa seuramestaruuskisoissa teimme meidän toisen 0-radan, jolla sijoitus oli 3.
• marraskuussa osallistuimme toisen kerran möllitokokokeeseen ja sekin meni ihan hyvin
• marraskuussa korkkasimme myös uuden lajin: rally-tokon eli osallistuimme möllikokeeseen, joka meni tilanteeseen ja harjoittelumäärään nähden ok
• sekä paljon onnistuneita treenejä ja ihan huippuja agilityepiksiä, vaikka niistä monta hylkäystä tulikin :)

Saksalaisia

15.11.2013 © Lotta Franck

Perjantaina kävimme taas kahden viikon tauon jälkeen agilitytreeneissä. En ollut taaskaan tehnyt mitään suunnitelmaa, mutta onneksi Lotalla oli jotain mietittynä. Teimme alkuun muutaman esteen radanpätkää, jossa tehtiin pakkovalssi ja takaakierto. Molemmat ohjauskuviot onnistuivat ihan ok, mutta ongelmaksi muodostui musta mutkaputki, joka oli hieman lytyssä. Vaikka Miko menikin putkeen, niin enimmäkseen se kuitenkin kieltäytyi menemästä. En tiedä mikä siinä oli vikana.

Toisena harjoituksena teimme keppejä osana radanpätkää. Kepit olivat kolmen hypyn jälkeen ja hypyistä viimeinen oli kaaressa. Hypyt lähtivät puomin vierestä ja ensin Miko meni puomille. Puomin alastulolla oli Lotan juoksukontaktimatto, mutta siitä huolimatta Miko osasi pysähtyä oikeaan kohtaan. Toisella yrityksellä Miko meni kolmannen hypyn sijasta puomin alastulolle, hienoon 2on2off asentoon. Pakkohan se oli siitä palkata :) Kolmannella yrityksellä päästiin koko pätkä ja kepit onnistui hyvin. Samoin seuraavallakin yrityksellä, joten sen enempää ei tehty.

15.11.2013 © Lotta Franck

Lotta arveli, että ohjaustekniikoista saksalainen voisi sopia Mikolle paremmin kuin pakkovalssi. En muista, että olisimme ohjatuissa treeneissä sitä koskaan harjoitelleet, joten saksalainen ei ollut minulle tuttu. Lotta kokeili ensin Mikon kanssa saksalaista. Sitten minä kokeilin Leevin kanssa ja lopuksi Mikon kanssa. Saksalainen on varmasti meille hyvä ohjaustekniikka, jota täytyy treenailla lisää.

Lopuksi teimme vielä puomia muutaman muun esteen kanssa. Puomi oli aika hidas, mutta kontaktit hyvät.

Mikon joulu

Meillä joulua vietettiin molempien vanhempieni luona. Jouluaattona meidän perhe suuntasi äidin luokse Rekolaan Vantaalle. Molemmat sisarukseni viettivät aaton muualla. Miko käyttäytyi pääosin hyvin, vaikka paikalla oli kolme nuorta miestä, joita Miko on harvakseltaan nähnyt. Yleensä Miko on ensin haukkunut heille, mutta tällä kertaa kaikki miehet olivat ok. Ainoastaan äidin tulevaa anoppia kohtaan Miko käyttäytyi sopimattomasti. En tiedä mikä hänessä oli niin ihanaa, mutta Mikolle olisi kelvannut hieman vanhempi tyttöystävä... Miko viihtyi pääosin keittiössä ja kai se oli ihan kannattavaa, kun ilmeisesti Miko oli päässyt kinkusta osingoille. Perinteiseen tapaan uunissa lämpesi muiden laatikkojen kanssa Mikolle (ja Markukselle) maksalaatikkoa. Ruokailun ajan Miko oli ihmeen näkymätön eikä normaaliin tapaan ollut kerjäämässä. Joulupukki käväisi jakamassa lahjat, vaikka ihan aikuisten kesken olimmekin. Miko ensin haukahti pukille, mutta taisi sitten tunnistaa hänet... Miko oli ollut kiltti poika, kun pukki toi kolme lahjaa. Miko oli taas aivan innoissaan lahjojen avaamisesta. Ensimmäisestä paketista löytyi se kaikkein mieluisin lahja, joten muut paketit eivät enää niin kauheasti kiinnostaneet. Mieluinen lahja oli pörröinen Kong Wubba. Sen kanssa Miko riehui kovasti ja kovat vetoleikitkin sillä sai aikaiseksi. Koska Miko sai puuhata lelunsa kanssa ihan vapaasti, niin lelu ei selvinnyt kotiin asti... Miko sai lahjaksi myös herkkuja ja älypelin. Älypeliä Miko pääsi kokeilemaan kun oli hieman rauhoittunut. Ihan ehkä Mikolla ei vielä välähtänyt, mutta kyllä se namit sai piiloista syötyä.

Joulupäivänä menimme taas äitini luokse ja tällä kertaa myös sisarukseni perheineen tulivat sinne kuten myös siskoni kämppis lapsineen. Miko oli hieman rauhallisempi kuin edellisenä päivänä, sillä paikalla oli neljä noin 5-7-vuotiasta lasta. Miko oli hieman hämillään kaikesta hälinästä ympärillä, mutta hienosti se taas oli lasten seurassa. Myös veljeni muutaman viikon ikäistä vauvaa Miko kävi katsomassa. Lapsista ainoa tyttö tykkäsi paljon koirista ja hän oli kovasti Mikoa halailemassa. Vähän heitä piti pitää silmällä, sillä touhu näytti siltä, ettei Miko sitä loputtomiin siedä. Jälleen Miko vietti paljon aikaa keittiössä ja välillä se oli siellä ihan yksinään mm. katsomassa uunia, jossa laatikot olivat lämpenemässä. Hassu poika :) Muutamia lahjoja oli myös jaossa ja Miko kävi tietenkin haistelemassa kaikki paketit. Miko sai avata saamani lahjat. On se vaan kiva katsoa kuinka toinen niin innoissaan repii paketteja auki.

Tapaninpäivänä oli vuorossa vierailu isän luona Pohjois-Haagassa. Pojat jäivät tällä kertaa kotiin. Mikoa en halunnut ottaa mukaan, sillä sitä ahdistaa isän isot koirat ja koska isälle oli tulossa myös sama lapsilauma kuin joulupäivänä oli äidin luona. Liian innokkaat tyttökoirat ja halaileva koirahullu ei tuntunut hyvältä yhdistelmältä, sillä ahdistuva pikkumies voisi ryhtyä puolustuskannalle.

Vietimme jälleen mukavan joulun ja nyt seuraavaksi toivon, ettei ennen sallittua ajankohtaa raketteja paukuteltaisi. Tänään jo yksi pamaus kuului...

Hyvää joulua!