Vuosi vaihtui

3.1.2014 © Lotta Franck

Normaaliin tapaan täällä alkoi satunnainen rakettien ampuminen heti kun ilotulitteet tulivat myyntiin. Miko ei onneksi lenkeillä reagoinut kovin voimakkaasti. Miko vähän säpsähti kun pauke kuului, mutta jatkoi sitten matkaa. Poika kuitenkin ahdistui pamauksista, joka näkyi siinä, että Miko kantoi häntäänsä normaalia alempana, sillä oli korvat vedettynä taakse ja se pysähtyi harvemmin haistelemaan. Jos olimme jo lähellä kotia, niin Miko saattoi kävellä reippaammin kotia kohden, mutta muuten raketit eivät aiheuttaneet haluttomuutta liikkua muualle kuin kotiin päin. Näin siis muina päivinä kuin uudenvuodenaattona.

3.1.2014 © Lotta Franck

Uudenvuodenaattona teimme pitkän lenkin jo aamulla. Tai aamupäivällä, kun en viimeisen viikon aikana ole saanut itseäni kovin aikaisin ylös :) Lenkin aikana paukahti pari kertaa ja lenkillä oli jo havaittavissa pientä haluttomuutta. Tarkoituksena oli tehdä normaalia päivälenkkiä pidempi lenkki, mutta se jäi vähän vajaan tuntiin, sillä ainakin kerran Miko pysähtyi hetkeksi eikä suostunut liikkumaan. Kyllä se suostuttelujen jälkeen taas jatkoi matkaa, mutta ajattelin sitten, että ei väkisin ulkoilla. Seuraavan kerran kävimme ulkona noin klo 16.30. Ehdimme olla ulkona noin 2 min kun alkoi paukkua ja Miko löi jarrut pohjaan. Se ei suostunut menemään mihinkään muulle kuin kotiin ja sinnekin kovalla kiireellä. Miko oli ehtinyt pari kertaa nostaa koipea, joten menimme sitten kotiin. Kotona Miko ei juurikaan reagoinut pamauksiin, kuten ei aikaisemminkaan ole, mutta pistin kuitenkin olohuoneen verhot kiinni. Isoimmat pamaukset saivat Mikon säpsähtämään. Illalla Miko sai pakastetun Kongin, jossa oli jauhelihaa. Tunti Mikolla kesti sen tyhjentämisessä ja jossain vaiheessa pojalla alkoi jo mennä hermo kun se alkoi heitellä Kongia :D Ei se jäinen jauheliha taida kovin helposti irrota :) Viimeinen ulkoilu oli noin klo 1. Mikolle olisi riittänyt koivennosto talon kulmaan, mutta Markus vei sen väkisin noin 10 min lenkille. Ihan hyvä niin, sillä Miko oli sitten nostanut koipea useampaan kertaan ja välillä pidemmäksikin aikaa, joten hätä oli varmasti ollut iso.

3.1.2014 © Lotta Franck

Uudenvuodenpäivänä lenkkeilyt sujuivat normaalisti. Viime vuonna Miko ei olisi vielä aamullakaan halunnut lähteä ulos, mutta nyt ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä voisi sanoa, että tämä uusi vuosi meni paremmin kuin edellinen. Taas mietin, että olenko syypää Mikon ilotulituspelkoon. Ensimmäinen uusi vuosi meni ok, Miko ei silloin 7 kk ikäisenä pentuna raketeista juuri välittänyt. Seuraavan uuden vuoden Miko vietti koirahoitolassa Oulunkylässä ja sen jälkeen Miko on pelännyt ilotulituksia. Koirahoitolan lähellä on varmasti paukkunut enemmän kuin Nummelassa, jossa silloin asuimme. Ja siihen vielä päälle se, että me jätimme Mikon sinne "yksin" ja ympärillä muita ikävää potevia ja ehkä ahdistuneita koiria. Ei voi tietää, olisivatko asiat toisin, jos olisimme olleet uuden vuoden silloin kotona.

3.1.2014 © Lotta Franck

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa koko porukka koossa agilitytreeneissä ja lisäksi mukana olivat myös sheltit Tessi ja Teppo. Teimme aluksi Mikon kanssa lyhyttä ja yksinkertaista radan pätkää, joka päättyi A:han. Mikolla oli aluksi ylimääräistä virtaa ja sillä oli enemmän vauhtia kuin normaalisti. Ensimmäinen kerta päätyi A:n sijasta rallatteluun. Sen jälkeen meno oli hallitumpaa, mutta kontaktille Miko ei malttanut pysähtyä. Se tuli niistä läpi useamman kerran. Toisena harjoittelukohteena oli keinu, jota teimme putken kanssa ja Taina oli palkkaamassa. Ei auttanut, vaikka kiva ihminen oli keinun päässä, silti keinut olivat joka kerta hyvin hitaita. Joko ryhdytään treenaamaan keinua toisin keinoin tässä talvikauden aikana tai sitten odotan, että pääsemme keväällä omalla kentälle treenaamaan laskettavalla keinulla.

Huomenna alkaa taas normaali arki. Kahden viikon loma oli erittäin mukava ja päivät kuluivat kovin nopeasti, vaikka en kauheasti ole edes kotoa poistunut. Kaikenlaista tekemistä on riittänyt ja aherruksen tuloksena kaikki kooikereiden vuoden 2012 näyttelyarvostelut on nyt kirjoitettu. Siitä olen hyvin iloinen! Ja sitten vuoden 2013 arvostelujen kimppuun...