Pojat eläinlääkärissä

Viime viikolla sain vihdoin varattua Riolle ajan eläinlääkärille. Ajan sain vasta viikon päähän eli tämän viikon torstaille. Olisin aamuaikaa mieluummin halunnut ajan iltapäivälle, mutta jos ensimmäinen vapaa aika löytyi vasta viikon päästä, niin seuraavaa ilta-aikaa olisi varmaan joutunut odottamaan vielä pidemmälle. Varasin ajan Mevetistä, sillä ajattelin, että voisin kokeilla siellä käymistä, sillä se on saman matkan päässä meiltä kuin Kannelmäen Evidensia (2,5 km), hintataso vaikuttaa samanlaiselta (tosin esittämistapa voi olla erilainen eli tuleeko päälle muita kuluja vai ei) ja se on arvostettu eläinlääkäriasema.

Virtsanäytettä ei oltu pyydetty tuomaan, mutta ajattelin sen olevan kuitenkin tarpeellinen. Virtsanäytteen saaminen oli niin paljon helpompaa kuin Mikolta. Rion nostaessa koipea, odotin hetken aikaa ja pistin sitten kipon alle. Pian näytettä oli jo ihan riittävästi ja otin kupin pois alta ennen kuin Rio laskee koiven, jotta se ei vahingossa potkaise kippoa. Mikolta on jo parin millin saaminen saavutus, Riolta olisi saanut helposti koko kupillisen. Jotain hyötyä sentään Rion pitkistä pissoista.

Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 7,8 kg. Aulassa oli kolme muuta koiraa odottamassa ja kaksi niistä oli isoja koiria. Rioa kovin hermostutti muiden koirien läsnäolo. Hetken odottelun jälkeen eläinlääkäri otti meidät vastaan. Ensin hän haastatteli ja kerroin paljosta juomisesta, isoista pissahädistä, vahingoista kotiin, öisin petiin pissaamisesta ja Rion ruokavaliosta. Ell teki yleistutkimuksen, mm. katsoi hampaat, kuunteli sydämen ja tunnusteli Rion takaosaa. Hän kysyi voisiko Rio juoda nälkäänsä. Sanoin, että olen miettinyt pitäisikö ruokaa antaa enemmän, kun sillä on paino tullut alaspäin. Ell oli kuitenkin sitä mieltä, että Rion paino on juuri sopiva. Ell myös kyseli juoko Rio enemmän silloin, kun se syö nahkapuruluita. En osannut sanoa, mutta ei ne kuitenkaan voi syynä olla. Rio juo paljon joka päivä ja aina, kun menemme ulos, sillä on ensin iso pissahätä. Poikkeuksia ovat ne päivät, kun Rio juo niin paljon, ettei se pysty pidätellä ja pissaa sisälle.

Ell kävi katsomassa virtsanäytettä ja palasi takaisin hetken päästä. Virtsa oli ok, se ei ollut haaleaa, vaikka välillä se mielestäni näyttää aika värittömältä. Jotain sairauksia voitiin sulkea pois virtsanäytteen perusteella, mutta en tiedä mitä, kun ell sanoi niiden latinankieliset nimet. Sitten hän lähti suunnittelemaan verikokeita ja jäimme huoneeseen odottamaan. Reilun puolen tunnin odottelun päästä hoitaja tuli ottamaan kaksi putkiloa verta. Rio yritti vähän rimpuilla, kun sille pistettiin puristussidettä etujalkaan, mutta se seisoi ihan rauhallisesti, kun hoitaja pisti neulan ja valutti verta ensimmäiseen putkiloon. Vaihtaessaan toisen putkilon, hoitaja vähän käänsi neulaa, joka taisi kirpaista ja sen jälkeen Rio vaikutti saaneen tarpeeksi verenluovutuksesta. Hyvin kuitenkin toinenkin putkilo saatiin täyteen. Jäimme odottelemaan verikokeiden tuloksia. Kului tunti kunnes ell saapui kertomaan tuloksia. Maksa- ja munuais- sekä sokeriarvot olivat ok. Urea oli hieman viitearvojen ulkopuolella. Maksa- ja munuaisarvot olivat helpotus. Eläinlääkärikin sanoi, että vakavimmat sairaudet on suljettu pois. Hän tutki vielä Rion eturauhasen, joka oli ok. Anaalirauhaset olivat melko täynnä, joten hän tyhjensi ne. Anaalirauhaserite ei ihan osunutkaan paperille, joten sellainen mukava tuoksu levisi huoneeseen, kun ell alkoi putsata Rion housukarvoja. Hän vielä ihmetteli kuinka olikaan saanut sellaisen sotkun aikaiseksi... Ell sanoi, että yksi mahdollisuus on Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta, jossa oireina on mm. runsas juominen, kohonnut urea-arvo ja löysähkö uloste. Kerroin Riolla olleen ripulin viime viikolla, jonka jälkeen sillä on ollut välillä löysempää ulostetta. Addisonin taudin oireista ruokahaluttomuus ja alakuloisuus ei kuitenkaan sovi Rioon. Ell sanoi, että mahdollisesti ruokavaliota täytyy säädellä. (Tiedän, että ko. ell ei kannata raakaruokintaa ja hän sanoikin, että välillä Rion nappuloihin lisäämästäni raa'asta lihasta Rio voi saada liikaa valkuaista, joten sen hän varmasti jättäisi pois.) Ell jätti virtsanäytteen vielä viljelyyn ja sanoi, että voin perjantaina soittaa ja tiedustella kasvaako siellä jotain. Jos kasvaa, niin tulokset saa viikonloppuna. Hän pyysi myös varaamaan soittoajan ensi viikolle, jolloin keskustelemme jatkotutkimuksista. Ainakin urea-arvoa kontrolloidaan. Ell vielä syötti Riolle muutaman kourallisen nappuloita ja lähti sitten tekemään papereita valmiiksi. Luulin, että eläinlääkärissä ei mene kovin kauaa ja olen työpaikalla jo aamupäivän aikana. Aikaa eläinlääkärillä vierähti 2 h 40 min. Kävelimme Rion kanssa kotiin, pesin sen housukarvat, vein Mikon pienelle lenkille, sillä jouduin olemaan töissä myöhempään, ja sitten pääsin lähtemään töihin. Töissä olin vasta klo 13... Rio oli tosi reipas eläinlääkärissä.

Se on hieno juttu, että Rio ei saanut (ainakaan toistaiseksi) mitään diagnoosia. Pelkäsin, että sillä on munuaisten vajaatoimintaa tms ja että se kuolisi sairauteensa nuorena. Toisaalta taas on ikävä, että mitään syytä ei löytynyt. Sisälle pissaaminen on hyvin ikävää ja tulee kalliiksi, jos mattoja pitää jatkuvasti pesettää. Olen toivonut Riosta harrastuskoiraa ja erityisesti siksi luustokuvaukset hieman jännittävät, sillä nivelissä voi olla jotain mikä estää agilityn harrastamisen. En ollut osannut huolestua siitä, että Riolla voisi olla sairaus, joka estää kisaamisen, ennen kuin oireita alkoi olla. On toki muitakin mahdollisia syitä, jotka voivat estää kisaamisen, virallisesti tai epävirallisesti.

Soittelin tänään virtsanäytteestä eikä siinä ollut bakteerikasvustoa.

Perjantaina oli Mikon vuoro joutua eläinlääkärille. Varasin sille ajan Kannelmäen Evidensiaan, sillä sieltä oli todennäköisempää saada sopiva aika. Perjantai oli Mikon rokotusten viimeinen voimassaolopäivä eli rokotuksista oli kyse. Mikon paino oli 14,1 kg. Miko ei ole koskaan aikuisiällä painanut alle 14 kg, mutta voisi se hyvinkin olla alle eikä se siltikään olisi liian laiha. Mikon paino on ollut laskussa, kuten Rionkin, joten täytyy tarkkailla molempien painoa ja antaa varmaan lisää ruokaa.

Mikoa jälleen hermostutti odotellessa ja se murisi tai haukkui kaikille näkemilleen hoitajille tai eläinlääkäreille. Kaikki olivat potentiaalisia pahantekijöitä. Eläinlääkärin pöydällä Mikolla aluksi tärisi takajalat ja se oli muutenkin surkean näköinen. Ell pisti ensin rokotukset ja kokeili sitten Mikon eturauhasen. Se ei ollut aristava eikä suuri, muttei pienikään. Ell sanoi, että siitä voi olla vielä vaivaa. Hän ehdotti kastrointiajan varaamista saman tien, mutta varaan sen vasta myöhemmin. Ell olisi muuten pistänyt vielä toisen Tardak-piikin, mutta se olisi voinut vaikuttaa rokotteiden vasta-aineiden muodostukseen.

Minulla on alustava suunnitelma kastroinnille. Suunnitelmana olisi, että meidän seuran syyskuisten rt-kisojen jälkeisellä viikolla olisi kastrointi (ehkä torstaina, jolloin voisin olla Mikon kanssa kotona perjantain ja sitten olisi vielä viikonloppu). Kastroinnista olisi sitten kuusi viikkoa aikaa kooikereiden rt-mestaruuskisoihin. En tiedä, ehtiikö varoajat umpeutumaan siinä ajassa, mutta eiköhän. En kuitenkaan lokakuun kisojen takia kastrointia siirrä, sillä muuten on kohta taas eturauhasvaivat kuvioissa.