Fysioterapiaa

Tänään Miko pääsi fyssarikäynnille, jota Ulla hyppytekniikkakoulutuksessa suositteli. Ulla mainosti meille eläinfysioterapeutti Patricia Hirniä Suomen parhaana agilitykoirien fysioterapeuttina, joten kiinnostus heräsi. Jonkin aikaa mietin onko mitään järkeä autottomana lähteä Porvooseen asti fyssarille ja toisaalta halusin pysyä uskollisena nykyiselle, josta olen tykännyt. Tamara on aina saanut Mikon nopeasti rentoutumaan, jolloin Mikon on helposti saanut kyljelleen ja sitä on saanut hyvin käsitellä. Mutta kiinnosti kokeilla toista, joten tänään lähdettiin koko perheen voimin Porvooseen.

Aluksi Patricia katsoi Mikon liikkeet ulkona. Mentiin muutama kerta edestakaisin ja ympyrää. Sisällä Miko sai sillä aikaa vapaasti tutustua hoitotilaan kun minä kerroin Mikon historiaa. Syynä tähän käyntiin oli siis se, että Ullan mielestä Mikon keskiruumiissa on joko jotain jumia tai sillä heikot syvät lihakset. Mm. perussarjassa Mikon etu- ja takapää ei vaikuttanut toimivan yhteistyössä. Patricia sanoi, että liikkeistä huomasi Mikon selän olevan vähän jäykkä.

Patricia teki toimenpiteet pöydällä, joka oli Mikolle uutta (Tamara käsitteli maassa) ja se aiheutti alkuun vähän jännitystä. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Lantiossa toisella puolella oli jäykkyyttä, samoin selässä. Seistessä Miko oli jonkin verran vinossa. Sitten siirryttiin kylkiasentoon. Miko pysyi hyvin paikallaan ja pääkin nousi vain muutaman kerran. Patricia sanoi Mikon lihaksien olevan hyviä.

Käsittelyn jälkeen tehtiin vielä koordinaatioharjoituksia. Ensin lattialle pistettiin laatikko nurinpäin, jonka yli Miko piti houkutella kävelemään. Piti liikkua hitaasti, ensin etujalat laatikon päällä, sitten koko koira ja lopuksi takajalat. Muutamien toistojen jälkeen laatikko käännettiin ja piti tehdä taas samoin, mutta Miko ei mennyt laatikkoon kokonaan, pisti vain etutassut. Sitten vaihdettiin pienempään laatikkoon. Sen päälle Miko ei mennyt, pisti taas vain etujalat. Patricia oli samaa mieltä Ullan kanssa siitä, ettei Mikon etu- ja takapää ihan puhalla yhteen hiileen. Miko kuitenkin yritti saada takajalkojaan laatikolle, joten on se kuitenkin takapäästään jossain määrin tietoinen. Lopuksi Miko sai mennä seisomaan ison tyynyn päälle. Kovin mielellään Miko ei seissyt vaan olisi halunnut istua. Mikon piti kävellä myös tyynyn läpi. Seisomisen lisäksi Mikon piti vaihdella asentoja myös istumaan ja maahan. Patrician mielestä Mikolla oli ihan hyvä koordinaatio, vaikka takapäästään se saisi olla enemmän tietoinen.

Jutustellessa tuli puhetta siitä etten pidä Mikoa vapaana. Laukkaaminen epätasaisessa maastossa kehittää keskivartalon lihaksia, joten Patricia yritti ehdottaa erilaisia juttuja vapaanapitoon, mutta mulla oli aina joku syy miksi ei. Patricia sitten keksi, että me voitaisi ostaa saari ja muuttaa sinne :D Eipähän pääsisi Miko katoamaan omille teilleen. Täytyy katsella jos vapaana juoksuttamisen saisi jotenkin toteutettua. Puhetta oli myös koiran venyttelystä. Joskus venyttelin Mikon jalkoja aina agilityn jälkeen, mutta sitten se jäi ja nykyään teen sitä aika harvoin. Eipähän tarvitse potea huonoa omaatuntoa, kun Patrician mielestä koiran jalkoja ei pitäisi venytellä kun se osaa itse tehdä sen paremmin. Palautumista voi edesauttaa sivelemällä lihaksia.

Mikon kanssa täytyy nyt säännöllisesti tehdä ison tyynyn päällä kaukokäskyjä ja ympyröitä molempiin suuntiin. Lisäksi pitäisi pyytää Mikoa jalkojen väliin istumaan ja siitä seisomaan niin, ettei takajalat liiku. Kunhan parin päivän lepo on takana, niin täytyy alkaa ahkerasti treenailemaan, sillä joulukuussa on seuraava käynti.

Kun me kerran Porvooseen asti mentiin, niin piti tietenkin käydä Pienessä Suklaatehtaassa ostamassa salmiakkivalkosuklaata, naminami :p Jätettiin Miko ulos kiinni portaiden kaiteeseen ja eiköhän vieressä alkanut sitten kirkonkellot soida. Miko meni hämilleen kelloista ja alkoi haukkua. Liikkeessä nainen sanoi, että Mikon saa ottaa sisälle kun ei siellä muita ollut. Niinpä Miko pääsi sisälle suklaakauppaan, olipas ystävällistä!