Toissaviikonloppuna olleiden tokotreenien jälkeen rohkaistuin ostamaan treenipaikan agilityyn yhdeltä meidän seuralaiselta. Menimme siis Mikon kanssa tuuraamaan heitä eilisiin treeneihin. Ryhmän taso oli jatko 1. Malmilla sijaitsevaan halliin oli vaikea löytää ja myöhästyimme harhailujen vuoksi hieman. Ohjelmassa oli takaaleikkaus-, persjättö- ja vekkiharjoitus sekä kontakteja ja keppejä. Ohjausharjoitukset tehtiin ihanan lyhyellä kuuden esteen radalla. Tällaisia ohjausharjoituksia olisi hyvä tehdä enemmänkin. Ryhmässä oli pelkkiä minejä, joten mekin tehtiin harjoitukset minikorkeuksin (30 cm). Takaaleikkaus tehtiin ennen hyppyä 5. Miko oli innokas ja vauhdikas. Takaaleikkaus ei ensin onnistunut kun ohjauksessa oli vikaa. Rintamasuunta oli varmaan jonnekin muualle kun Mikokaan ei ollut menossa kohti putkea 6. Toisella kerralla kouluttaja oli palkkaamassa putken 6 suulla. Sen jälkeen onnistui takaaleikkaus, mutta tein sen vasta hypyn 5 jälkeen. En halunnut liikaa hinkata samaa, joten tehtiin sitten persjättöharjoitus. Takaaleikkauksessa koira piti hakea putken 3 suulta, mutta persjätössä jäätiin hypyn 2/4 luokse ja tehtiin persjättö hypylle 4. Harjoitus onnistui heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti. Siirryttiin sitten takaisin takaaleikkaukseen. Teimme sen kerran tai kaksi ja vihdoin onnistui. Aikaa vielä jäi, mutta tuo riitti meille. Kylläpäs suuta kuivasi sen jälkeen. Tarkoituksena oli käydä vielä toiseen kertaan tekniikkaradalla, mutta aika ei riittänyt toiseen kierrokseen.
Kontaktiharjoitukset tehtiin maksipöydän päälle nostetulla puomin alastulolla. Miko tuli kerran läpi, mutta muuten pysähtyi hyvin (tosin itsekin aina pysähdyin kun Miko pysähtyi). Keppejä teimme ihan viimeisenä, sillä kaikilla muilla oli ohjurit käytössä. Muut sai ihailla Mikon hienoja keppejä :D Ensimmäisellä kerralla keppien suoritus keskeytyi puolivälissä Mikon kiljahdukseen. Kaksiosaisten keppien kiinnityskohdasta alaosa oli jäänyt päällimmäiseksi ja se oli vähän koholla. Mikon jalka ilmeisesti osui siihen. Miko ei hetkeen laskenut painoa vasemmalle takajalalle, mutta siellä ei näkynyt mitään ruhjetta. Palattiin keppien alkuun ja sen jälkeen Miko pujotteli hienosti 4 kertaa. Oli oikein mukava treenata pitkästä aikaa agilitya ja Mikon innokkuus tuntuu aina tosi hyvältä.
Tänään Miko joutui eläinlääkärille, sillä kennelyskärokote olisi vanhentunut kuun lopussa. Samalla Miko luovutti verta ENM- ja VWD-testejä varten. Ensin Miko kävi vaa'alla, joka näytti 14,4 kg. Täytyy kai alkaa ruokkia poikaa vähän enemmän ettei se jatka laihtumista. Miko on painanut viimeksi noin vähän alle vuoden ikäisenä. Kovasti Mikoa taas jännitti. Kun eläinlääkäri kutsui huoneeseen, Miko lähti reippaasti liikkeelle. Mutta kun se huomasi, ettemme ollutkaan lähdössä pois (ulko-ovi on odotustilan ja eläinlääkärien huoneiden välissä), niin se pisti jarrut päälle. Eläinlääkäri siirtyi huoneen ovelta Mikon taakse, jonka jälkeen Miko suostui tulla huoneeseen. Ensin ell teki tarkastuksen ja huomautti takahampaisiin kertyneestä hammaskivestä. Pitää alkaa ahkerammin harjaamaan Mikon hampaita ja luitakin voisi syöttää enemmän, mutta raa'at luut jätetään välistä. Pakkasessa olevat hirven luut voisikin pistää uuniin... Ensin Miko sai rokotuksen ja sitten otettiin verta. Miko yritti kovasti kurkkia mitä eläinlääkäri tekee eikä se tykännyt, että jalkaan koskettiin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Heti kun eläinlääkäri päästi irti jalasta, Miko vetäisi sen alleen :) Eläinlääkäri lähettää veret Hollantiin ja toivottavasti ne ehtivät maaliskuun testaukseen. Verta voi hyödyntää vasta kaksi viikkoa sen jälkeen, kun se on tullut tutkimuspaikkaan. Kaksi viikkoa kestää jonkin asian erottuminen verestä, en nyt muista minkä enkä jaksa etsiä. Lähtiessä Miko sai käydä uudestaan vaa'alla, koska paino epäilytti, mutta edelleen se näytti samaa. Seuraava eläinlääkärireissu on toivottavasti vasta puolen vuoden päästä kun muut rokotukset pitää uusia.
tiistai 19. helmikuuta 2013
maanantai 18. helmikuuta 2013
Koiran liikkeet ja liikkuminen osa 1
Sunnuntai meni kokonaan koiraharrastusten parissa. Aamulla lähdin Espooseen Leena Piiran luennolle. Sen jälkeen olin pari tuntia kotona kunnes lähdettiin hyppytekniikkatreeneihin. Luento kesti 5,5 h ja muistiinpanoja tuli kirjoitettua sivukaupalla. Muistiinpanot piti nopeasti kirjoittaa puhtaaksi, sillä loppua kohden käsiala alkoi mennä niin epäselväksi, että melkein piti muistaa mitä on kirjoittanut :) Tekstiä tulee niin paljon, että jaan sen suosiolla kahteen osaan. Toisen osan julkaisen myöhemmin tällä viikolla, sitä ennen on kirjoitettavaa tämän päivän agilitytreeneistä ja huomisen eläinlääkärireissusta.
Eläinfysioterapeutti, eläinosteopaatti Leena Piira: Koiran liikkeet ja liikkuminen
Seminaarin tarkoituksena oli, että jokainen osallistuja osaisi sen jälkeen katsoa koiraansa ja sen liikkumista niin, että huomaa mahdolliset poikkeavuudet. Sekä tietenkin tietää mikä on normaalia.
Seisominen
Koiran seisomista voi parhaiten tarkkailla niin, että koira pysähtyy liikkeestä seisomaan. Kun koira pysähtyy, sen tulisi seistä paino kaikilla raajoillaan. Etujalkojen tulee asettua olkapäiden leveydeltä alas, varpaat ja ranne eteenpäin. Takajalkojen tulisi asettua lantion leveydeltä alas, varpaat ja polvet eteenpäin, kintereet taaksepäin. Selkärangan tulisi olla suorassa kaikista suunnista katsottuna ja pään asettua rodulle tyypillisesti, katse eteenpäin. Ylhäältä katsottaessa koira on suora. Koiran painopiste asettuu lavan etuosalle, rintarangan toiselle nikamalle. Koiran painosta 60 % on edessä ja 40 % takana. Liikkeessä painosta jopa 90 % voi olla edessä. Näyttelyissä koiran takajalat voi olla liian leveästi jos sen jalkojen asentoa muutetaan ja takajalat voi olla liian takana. Takajalan ison anturan tulisi olla kunnolla maassa. Jos paino ei jakaudu tasan, siihen on jokin syy. Koira seisoo niin kuin sen on helpoin olla. Sivusta katsottaessa koiralla tulisi olla hyvä selkälinja, jolloin selkä ei ole notkolla tai kaarella. Säkän jälkeen koiran selässä on pieni kuoppa, mutta muualla sellaista ei pitäisi näkyä. Jos uroksella näkyy kaarevuutta takaselässä, syynä voi olla pinkeä eturauhanen. Nartulla voi olla selkä notkolla pentujen jälkeen. Lantion kulma selviää suoliluun ja istuinluun muodostamasta kulmasta. Rintalastan tulisi olla olkapään etupuolella (mitä lyhyempi olkaluu, sitä edempänä kyynärpää on). Tämä on tärkeää etenkin agilitykoirille. Lavan mitta tulisi olla yhtä pitkä kuin olkaluun mitta. Reisi- ja sääriluun tulisi myös olla melko samanpituisia, jolloin polven kulma on sopiva. Jos reisi- ja sääriluut ovat eripituisia, polvikulma on suora ja polvi siten kovemmalla rasituksella. Jo pienestä pennusta (vähintään 5 viikkoa) pystyy katsomaan näitä samoja asioita kuin aikuisesta koirasta. Pennun/nuoren koiran etujalat voivat vähän kääntyä ulospäin, joka johtuu heikosta välikämmenestä/ranteesta. Pennun ranteiden vahvuutta voi harjoitella kävelemällä erilaisissa maastoissa pehmeällä alustalla. Ranteille hyvää harjoitusta on myös koiran seisottaminen etujalat tasapainotyynyllä ja liikuttamalla namia koiran edessä oikealta vasemmalle.
Lisäsin havainnollistamiseksi tähän kuvan, jonka muokkasin kaksi vuotta sitten tekemääni koiran lihashuolto juttua varten, juttu löytyy Kooikerhondje-lehden numerosta 1/11. Kuva on lainattu amerikkalaiselta labradorikerholta ja muokattu luvalla.
Istuminen
Koiran tulee istua kootusti, selkä suorana. Eturaajojen tulee olla olkapäiden leveydellä, ranne ja varpaat eteenpäin. Polvet ovat koukussa, eteenpäin ja samalla tasolla sekä koira istuu molemmilla istuinluilla. Pää on suoraan eteenpäin ja häntä suorana takana. Koiran pitäisi pystyä menemään vaivatta istumaan ja nousta seisomaan käyttäen takapäätä ponnistukseen. Kun koira istuu kunnolla, paino pitäisi olla jalalla varpaista kintereeseen. Jos koiran selkä ei ole suorana, sillä saattaa olla kipeä selkä tai heikot lihakset. Lonkalla istuminen ei ole toivottavaa. Se voi johtua voimattomuudesta, ei niin hyvistä lonkista tai kipeästä selästä. Kootusti istuminen vaatii lihaskuntoa. Takajalkojen koordinaatiota kannattaa alkaa harjoittaa jo pennulla, esim. peruuttaminen. Pentuna luodaan aikuisuuden motoriikkaa.
Maahan meno
Kun koira menee vaivatta maahan, sen etu- ja takapää toimivat kuin hissi. Eturaajojen tulee olla edessä, ranne ja varpaat suorassa. Paino on molemmilla kyynärpäillä ja rintalastalla. Takaraajojen tulee olla polvista koukussa, polvet samalla tasolla, varpaat ja polvet eteenpäin. Selkärangan tulee olla suorassa, pää eteenpäin ja häntä suorana takana. Seisomaan noustessa koira ponnistaa sekä etu- että takajaloilla.
Kysyin etujalat leveästi makaamisesta, kun Mikolla on joskus etujalat hyvin leveästi. Sen asento on tukevan ja ryhdikkään näköinen, mutta se on kuitenkin fuskaamista. Etujalat leveästi makaaminen kertoo voiman puutteesta, mutta kyseessä voi olla myös jumi lapojen välissä. Leena kysyi onko etupää eli kyynärät ja olat kuvattu terveiksi. Kyynärät on, mutta olkia ei. Lisätään siis tämäkin muistilistalle seuraavaa koiraa varten eli lonkkien, kyynärien ja selän lisäksi myös olkanivelistä kuvat.
Joka osion jälkeen katsottiin esimerkkikoirista onko etujalat seistessä olkapäiden leveydellä, seisooko suorassa, istuuko koira kootusti jne. Oli mielenkiintoista katsella esimerkkikoiria, joita olivat valkoinenpaimenkoira, russeli ja bordercollie. Ihan eri tavalla katsoo koiran seisomista, istumista tai makaamista kun ensin on käyty läpi asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota. Leena myös kyseli onko suorassa, miten jalat on jne. jotta jouduimme tarkkailemaan koiraa.
Koiran normaalit liikelajit
Koiran liikelajit ovat kävely, ravi ja laukka. Koiran tulee vaivatta siirtyä liikelajista toiseen kun nopeus muuttuu ja sen pitäisi pystyä liikkumaan kaikilla liikelajeilla pennusta vaariin. Koiran pitäisi pystyä vaihtamaan vaivatta asentoa istuminen-maahan meno-seisominen. Uroskoirien pitäisi nostaa virtsatessaan tasapuolisesti molempia jalkoja. Jos uroksella toinen jalka on heikompi, se haluaa nostaa heikompaa jalkaa ja pitää vahvemman tukijalkana. Tällöin koira voi joutua tekemään kuvion ennen koivennostoa, jotta se voi nostaa haluamaansa jalkaa. Koiran tulisi myös kääntyä samalla tavalla vasempaan ja oikeaan. Lenkillä kannattaa tarkkailla kääntyykö koira aina samaan suuntaan vai vaihteleeko se puolia esimerkiksi silloin kun koira kulkee ihmisen edellä ja se kääntyy katsomaan.
Kävely
Kävely on hidasvauhtinen liikelaji, jossa koira astuu samanaikaisesti vastakkaisella etu- ja takajalalla. Selkärangassa näkyy selvästi keinahtelua liikeaskeleiden mukana. Koiran pää on rodulle tyypillisessä asennossa. Uutta oli se, että koira voi myös kävellessään peitsata.
Ravi
Ravi on vauhdikas liikelaji, jolla koira voi liikkua pitkäkestoisesti. Ravissa koira astuu samanaikaisesti vastakkaisella etu- ja takaraajalla maata tavoittavasti. Selkäranka pysyy liikkeen aikana suorassa ja selkälihakset rentoutuvat. Koiran pää on rodulle tyypillisessä asennossa. Koiran astuessa iso antura osuu ensin maahan, sitten varpaat, jonka jälkeen koira potkaisee taaksepäin ja jalkaa nousee ilmaan. Takaa katsottaessa takajalkojen anturoiden pitäisi näkyä.
Laukka
Laukassa koira ponnistaa takaraajoilla epätahtisesti, jolloin toinen takaraajoista ponnistaa ensin ja heti sen jälkeen toinen. Koiran selkäranka tekee voimakasta liikettä lanneselän ojentuessa ja koukistuessa. Myös kaula tekee voimakasta ojennus/koukistusliikettä. Lonkka-, polvi-, kinner-, kyynär- jne. kulmat on ponnistamista varten. Jos koira kovaa laukatessaan menee vinoon, sen toinen puoli on heikompi.
Epäfysiologiset liikelajit
Epäfysiologiset liikelajit syntyvät yleensä kehon kompensaatioista, jotka estävät luonnollisten liikkeiden syntymisen. Syynä näihin liikelajeihin on kehon jäykkyys, kipu, heikko lihasvoima tai huono koordinaatio. Epäfysiologisia liikelajeja ovat peitsaaminen ja pupuloikka.
Peitsaaminen
Peitsatessa koira astuu samanaikaisesti saman puoleisilla etu- ja takaraajoilla. Peitsaamisen aiheuttaa yleensä selkärangan, erityisesti rintarangan jäykkyys. Peitsaaminen voi johtua myös väsymisestä. Peitsaamiseen voi auttaa uiminen, sillä uidessa aina vastakkaiset jalat liikkuvat. Avuksi voi olla myös vaihtelevalla alustalla liikkuminen. Hidas kävely ei ole peitsaamisen syy, sillä koiran tulisi kyetä ravaamaan myös hitaasti. Peitsaamiselle herkkiä ovat lyhytrunkoiset ja syvärintakehäiset rodut.
Pupuloikka
Pupuloikassa koira ei pysty ponnistamaan takaraajoilla vuorotahtiin vaan se tuo molemmat takaraajat samanaikaisesti eteen. Selkäranka ei ole mukana liikkeessä. Pupuloikka voi johtua jäykkyydestä ja kivusta selkärangassa tai takaraajoissa.
Liikelajien teorian jälkeen katsoimme liikkeitä esimerkkikoirien avulla. Kävelyssä piti kiinnittää huomiota siihen liikkuuko vastakkaiset jalat, missä asennossa pää on ja liikkuuko selkä. Ravissa kiinnitettiin myös huomiota siihen liikkuvatko vastakkaiset jalat ja ovatko liikkeet maata tavoittavia. Laukassa katsottiin kummalla takajalalla koira ponnistaa (ainakin bodercollielta onnistui ponnistavan jalan vaihto, joka se on agilitykoirille hyödyllinen taito) sekä miten selkä ja pää liikkuvat. Liikkeiden havainnoinnissa valokuvista on myös hyötyä. Niistä voi ainakin joitain asioita nähdä paremmin kuin liikkuvasta koirasta.
------
Pari sanaa vielä hyppytekniikkatreeneistä. Tehtiin taipumista kolmella hypyllä. Rimojen toinen pää oli maassa. Toistot oikealle onnistuivat hyvin, mutta vasemman puolen kanssa oli säätöä. Miko ei odottanut lähtölupaa, jonka se saa katsoessaan menosuuntaan, vaan se katsoi minua ja tuli sitten luokse. Saatiin kolme toistoa kuitenkin tehtyä. Loppuun jäi vähän aikaa, jolloin tehtiin keinua neljä toistoa. Ihan ok, mutta vauhti oli hitaampi kuin aikaisemmilla kerroilla.
Nyt jännittää, meillä on illalla ensimmäiset ohjatut agilitytreenit sitten syyskuun!
Eläinfysioterapeutti, eläinosteopaatti Leena Piira: Koiran liikkeet ja liikkuminen
Seminaarin tarkoituksena oli, että jokainen osallistuja osaisi sen jälkeen katsoa koiraansa ja sen liikkumista niin, että huomaa mahdolliset poikkeavuudet. Sekä tietenkin tietää mikä on normaalia.
Seisominen
![]() |
Lisäsin havainnollistamiseksi tähän kuvan, jonka muokkasin kaksi vuotta sitten tekemääni koiran lihashuolto juttua varten, juttu löytyy Kooikerhondje-lehden numerosta 1/11. Kuva on lainattu amerikkalaiselta labradorikerholta ja muokattu luvalla.
Istuminen
Koiran tulee istua kootusti, selkä suorana. Eturaajojen tulee olla olkapäiden leveydellä, ranne ja varpaat eteenpäin. Polvet ovat koukussa, eteenpäin ja samalla tasolla sekä koira istuu molemmilla istuinluilla. Pää on suoraan eteenpäin ja häntä suorana takana. Koiran pitäisi pystyä menemään vaivatta istumaan ja nousta seisomaan käyttäen takapäätä ponnistukseen. Kun koira istuu kunnolla, paino pitäisi olla jalalla varpaista kintereeseen. Jos koiran selkä ei ole suorana, sillä saattaa olla kipeä selkä tai heikot lihakset. Lonkalla istuminen ei ole toivottavaa. Se voi johtua voimattomuudesta, ei niin hyvistä lonkista tai kipeästä selästä. Kootusti istuminen vaatii lihaskuntoa. Takajalkojen koordinaatiota kannattaa alkaa harjoittaa jo pennulla, esim. peruuttaminen. Pentuna luodaan aikuisuuden motoriikkaa.
Maahan meno
Kun koira menee vaivatta maahan, sen etu- ja takapää toimivat kuin hissi. Eturaajojen tulee olla edessä, ranne ja varpaat suorassa. Paino on molemmilla kyynärpäillä ja rintalastalla. Takaraajojen tulee olla polvista koukussa, polvet samalla tasolla, varpaat ja polvet eteenpäin. Selkärangan tulee olla suorassa, pää eteenpäin ja häntä suorana takana. Seisomaan noustessa koira ponnistaa sekä etu- että takajaloilla.
Kysyin etujalat leveästi makaamisesta, kun Mikolla on joskus etujalat hyvin leveästi. Sen asento on tukevan ja ryhdikkään näköinen, mutta se on kuitenkin fuskaamista. Etujalat leveästi makaaminen kertoo voiman puutteesta, mutta kyseessä voi olla myös jumi lapojen välissä. Leena kysyi onko etupää eli kyynärät ja olat kuvattu terveiksi. Kyynärät on, mutta olkia ei. Lisätään siis tämäkin muistilistalle seuraavaa koiraa varten eli lonkkien, kyynärien ja selän lisäksi myös olkanivelistä kuvat.
Joka osion jälkeen katsottiin esimerkkikoirista onko etujalat seistessä olkapäiden leveydellä, seisooko suorassa, istuuko koira kootusti jne. Oli mielenkiintoista katsella esimerkkikoiria, joita olivat valkoinenpaimenkoira, russeli ja bordercollie. Ihan eri tavalla katsoo koiran seisomista, istumista tai makaamista kun ensin on käyty läpi asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota. Leena myös kyseli onko suorassa, miten jalat on jne. jotta jouduimme tarkkailemaan koiraa.
Koiran normaalit liikelajit
Koiran liikelajit ovat kävely, ravi ja laukka. Koiran tulee vaivatta siirtyä liikelajista toiseen kun nopeus muuttuu ja sen pitäisi pystyä liikkumaan kaikilla liikelajeilla pennusta vaariin. Koiran pitäisi pystyä vaihtamaan vaivatta asentoa istuminen-maahan meno-seisominen. Uroskoirien pitäisi nostaa virtsatessaan tasapuolisesti molempia jalkoja. Jos uroksella toinen jalka on heikompi, se haluaa nostaa heikompaa jalkaa ja pitää vahvemman tukijalkana. Tällöin koira voi joutua tekemään kuvion ennen koivennostoa, jotta se voi nostaa haluamaansa jalkaa. Koiran tulisi myös kääntyä samalla tavalla vasempaan ja oikeaan. Lenkillä kannattaa tarkkailla kääntyykö koira aina samaan suuntaan vai vaihteleeko se puolia esimerkiksi silloin kun koira kulkee ihmisen edellä ja se kääntyy katsomaan.
Kävely
Kävely on hidasvauhtinen liikelaji, jossa koira astuu samanaikaisesti vastakkaisella etu- ja takajalalla. Selkärangassa näkyy selvästi keinahtelua liikeaskeleiden mukana. Koiran pää on rodulle tyypillisessä asennossa. Uutta oli se, että koira voi myös kävellessään peitsata.
Ravi
Ravi on vauhdikas liikelaji, jolla koira voi liikkua pitkäkestoisesti. Ravissa koira astuu samanaikaisesti vastakkaisella etu- ja takaraajalla maata tavoittavasti. Selkäranka pysyy liikkeen aikana suorassa ja selkälihakset rentoutuvat. Koiran pää on rodulle tyypillisessä asennossa. Koiran astuessa iso antura osuu ensin maahan, sitten varpaat, jonka jälkeen koira potkaisee taaksepäin ja jalkaa nousee ilmaan. Takaa katsottaessa takajalkojen anturoiden pitäisi näkyä.
Laukka
Laukassa koira ponnistaa takaraajoilla epätahtisesti, jolloin toinen takaraajoista ponnistaa ensin ja heti sen jälkeen toinen. Koiran selkäranka tekee voimakasta liikettä lanneselän ojentuessa ja koukistuessa. Myös kaula tekee voimakasta ojennus/koukistusliikettä. Lonkka-, polvi-, kinner-, kyynär- jne. kulmat on ponnistamista varten. Jos koira kovaa laukatessaan menee vinoon, sen toinen puoli on heikompi.
Epäfysiologiset liikelajit
Epäfysiologiset liikelajit syntyvät yleensä kehon kompensaatioista, jotka estävät luonnollisten liikkeiden syntymisen. Syynä näihin liikelajeihin on kehon jäykkyys, kipu, heikko lihasvoima tai huono koordinaatio. Epäfysiologisia liikelajeja ovat peitsaaminen ja pupuloikka.
Peitsaaminen
Peitsatessa koira astuu samanaikaisesti saman puoleisilla etu- ja takaraajoilla. Peitsaamisen aiheuttaa yleensä selkärangan, erityisesti rintarangan jäykkyys. Peitsaaminen voi johtua myös väsymisestä. Peitsaamiseen voi auttaa uiminen, sillä uidessa aina vastakkaiset jalat liikkuvat. Avuksi voi olla myös vaihtelevalla alustalla liikkuminen. Hidas kävely ei ole peitsaamisen syy, sillä koiran tulisi kyetä ravaamaan myös hitaasti. Peitsaamiselle herkkiä ovat lyhytrunkoiset ja syvärintakehäiset rodut.
Pupuloikka
Pupuloikassa koira ei pysty ponnistamaan takaraajoilla vuorotahtiin vaan se tuo molemmat takaraajat samanaikaisesti eteen. Selkäranka ei ole mukana liikkeessä. Pupuloikka voi johtua jäykkyydestä ja kivusta selkärangassa tai takaraajoissa.
Liikelajien teorian jälkeen katsoimme liikkeitä esimerkkikoirien avulla. Kävelyssä piti kiinnittää huomiota siihen liikkuuko vastakkaiset jalat, missä asennossa pää on ja liikkuuko selkä. Ravissa kiinnitettiin myös huomiota siihen liikkuvatko vastakkaiset jalat ja ovatko liikkeet maata tavoittavia. Laukassa katsottiin kummalla takajalalla koira ponnistaa (ainakin bodercollielta onnistui ponnistavan jalan vaihto, joka se on agilitykoirille hyödyllinen taito) sekä miten selkä ja pää liikkuvat. Liikkeiden havainnoinnissa valokuvista on myös hyötyä. Niistä voi ainakin joitain asioita nähdä paremmin kuin liikkuvasta koirasta.
------
Pari sanaa vielä hyppytekniikkatreeneistä. Tehtiin taipumista kolmella hypyllä. Rimojen toinen pää oli maassa. Toistot oikealle onnistuivat hyvin, mutta vasemman puolen kanssa oli säätöä. Miko ei odottanut lähtölupaa, jonka se saa katsoessaan menosuuntaan, vaan se katsoi minua ja tuli sitten luokse. Saatiin kolme toistoa kuitenkin tehtyä. Loppuun jäi vähän aikaa, jolloin tehtiin keinua neljä toistoa. Ihan ok, mutta vauhti oli hitaampi kuin aikaisemmilla kerroilla.
Nyt jännittää, meillä on illalla ensimmäiset ohjatut agilitytreenit sitten syyskuun!
perjantai 15. helmikuuta 2013
Dobo 1/5
| Doboa Messarissa |
Aloitimme kertomalla mitä tiedämme dobosta ja mitkä ovat tavoitteemme dobon suhteen. Ensin lämmiteltiin. Ihmisten piti nousta tasapainotyynylle eli lörpälle. Olen kotona jonkun verran seisonut tasapainotyynyn päällä eikä se kovin helppoa ole, ainakaan tällä tasapainolla ja lihaskunnolla. Lörpässä ilmaa oli enemmän, joten sen päällä oli vaikeampi pysyä tasapainossa. Ja sitten piti namin avulla saada koira kiertämään ihmisen ympäri, molempiin suuntiin. Ohjaaja naureskeli kuinka hämmentyneitä koirat näyttivät kun omistajat keikkuivat ja huitelivat käsillään. Meillä meni ihan hyvin, mutta ei se helppoa ollut. Pienen tauon jälkeen jatkettiin, mutta nyt lisänä piti kyykistyä ja koskea lattiaan ja vasta sitten koira ympäri.
Jatkettiin hetken jälkeen taas lörpän parissa ja tällä kertaa lämmiteltiin koiraa. Ensin koiran piti seisoa etujaloilla lörpän päällä ja sen nenän edessä piti kuljettaa namia oikealle ja vasemmalle, jolloin koira vaihteli painoa jaloilla. Mikolle olen naksutellut pari kertaa etu- ja takajalkojen pistämistä tasapainotyynylle, joten Mikolle tämä oli tuttu juttu. Sitten vaihdettiin takajalkoihin. Takajalat sai kätevästi lörpälle kun veti koiran namilla jalkojen välistä niin, että lörppä oli siinä välissä myös. Siten koira ei pystynyt astumaan sivuun, joten meillä pääasiassa kotona kävi. Eipä ollut tullut tuollaista tapaa mieleen. Mikon kanssa sujui oikein hyvin.
| Doboa Messarissa |
Loppuun koirat sai taas hetken seistä etujalat lörpällä ja sitten venyteltiin. Kaikista koirista huomasi, että harjoittelu oli vienyt mehut. Oli tosi mukavaa! Pitää taas välillä käydä koirakoulun sivuilla katsomassa milloin sinne ilmestyy sopivaan aikaan menevä jatkokurssi :) Dobo-pallo täytyy jossain vaiheessa hankkia. Pallon pitäisi olla 10 cm koiran säkäkorkeutta isompi. Miko on rajatapaus, sille käy joko 55cm tai 65 cm pallo. Pääasiassa tehtiin tuolla 65 pallolla, mutta täytyy jatkossakin tehdä harjoituksia molemmilla, jotta pystyn päättämään kumpi on parempi. Suosittelen muillekin :)
![]() |
| Miko kotimatkalla, "en jaksaa enää kävellä" (oikeasti Miko ei halunnut mennä samaan suuntaan kuin minä) |
maanantai 11. helmikuuta 2013
Tuplatreenipäivä
Sunnuntaiaamun lenkillä huomasin puissa kiipeileviä lintuja, jotka lähemmäksi päästyämme osoittautuivat tikoiksi. Käpytikka taitaapi olla Suomen yleisin tikkalaji, joten niitä ne varmaan olivat. Oli kyllä hienon näköisiä ja harmittelin kun ei ollut kameraa mukana (siis jotain parempaa kuin kännykän kamera). Enpä ole kovin usein tikkaa nähnyt ja kaupungissa en varmaan kertaakaan.
Päivällä lähdimme Espooseen tokotreeneihin. Viime tokotreenit meillä on tainnut olla kesäkuussa. Ryhmässä on ohjaaja, mutta jokainen treenaa omatoimisesti mitä tykkää ja ohjaaja kiertelee katsomassa ja neuvomassa. Aloitimme kuitenkin paikalla makaamisella ja luoksepäästävyydellä. Päädyin hyödyntämään paikalla makuutreenit, koska harvemmin sitä tulee muiden koirien kanssa treenattua. Mietin siis ennen treenejä, että tehdäänkö paikalla makaamista vai ei kun olen uutta paikallaolotapaa opettamassa. Vanhalla tavalla eli pää ylhäällä Miko pysyi hyvin paikallaan sen kaksi minuuttia. Toki kävin useamman kerran palkkaamassa ja etäisyyttä oli vain noin 2 metriä. Mitä pidempään aikaa oli kulunut, sitä enemmän Mikon pää alkoi kääntyillä. Luoksepäästävyys meni hyvin. Ohjaaja oli mies, jonka tullessa lähelle Miko nousi ylös. Käskin Mikon takaisin sivulle ja ohjaaja pääsi vähän kopeloimaan Mikoa. Otettiin vielä uudestaan, mutta ei Miko taaskaan pysynyt paikallaan. Ohjaaja sanoi, että 9 tulee vaikka koira nousisi ylös. Hienosti meni, vaikka ohjaaja oli ihan tuntematon mies. Lopputunti tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja seiso sekä ”down”. Hyvin Mikolta onnistui häiriössä down eli pää maassa makaaminen ja lopuksi lisäsin hieman kestoa, ihan vaan pari sekuntia kun aikaisemmin olen palkannut heti. Kerran Miko meni liikkeestä maahan niin, että se pisti päänkin maahan. Miko lysähti maahan niin, että se näytti ihan surkealta kun jalatkin oli ihan levällään :) Muuten erityisesti maahan meneminen meni hyvin, mutta seisominen oli vaikeampaa (= Miko ei meinannut pysähtyä). Alkuun Miko innostui repimään pupunkarvaa, mutta muutamien kertojen jälkeen piti olla pelkkien namien varassa. Ja ihan lopuksi vain maksamakkaran varassa, joka sai Mikoon kivasti virtaa. Saatiin sen avulla muutamat ihan kivat seuruupätkät. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa ryhmässä treenaamaan.
Muutaman tunnin huilien jälkeen lähdettiin taas treeneihin. Vuorossa oli sunnuntain hyppytekniikkatreenit. Harjoituksina olivat alastulo ja korkeuden arviointi. Alastulossa taidettiin saada 1/4 toistoista ilman varastamista ja korkeuden arvioinnissa 3/4. Saaran mukaan Miko meni paremmin silloin kun se lähti omin luvin. Hmm… Korkeutta muutettiin välillä 35-50 cm. Harjoitusten jälkeen aikaa jäi vielä muutama minuutti, joten otettiin kaksi toistoa keinua. Ihan ok suoritukset.
Tällä viikolla meillä alkaa uusi harrastus ja saa nähdä uskaltaudunko epiksiin. Agilitya mehän ei olla treenattu hyppytekniikkatreeneissä tehtyjä pikkujuttuja lukuun ottamatta kolmeen kuukauteen. Ja yhtä pitkään aikaan mun ei ole tarvinnut juosta…
Tässä vielä video perjantailta. Miko löysi jonkun kiinnostavan hajun lumen alta. Aluksi se oli niin keskittynyt kaivamiseen, ettei kuullut linnunlaulua, mutta sitten kun Miko sen kuuli, niin se oli menoa :)
Päivällä lähdimme Espooseen tokotreeneihin. Viime tokotreenit meillä on tainnut olla kesäkuussa. Ryhmässä on ohjaaja, mutta jokainen treenaa omatoimisesti mitä tykkää ja ohjaaja kiertelee katsomassa ja neuvomassa. Aloitimme kuitenkin paikalla makaamisella ja luoksepäästävyydellä. Päädyin hyödyntämään paikalla makuutreenit, koska harvemmin sitä tulee muiden koirien kanssa treenattua. Mietin siis ennen treenejä, että tehdäänkö paikalla makaamista vai ei kun olen uutta paikallaolotapaa opettamassa. Vanhalla tavalla eli pää ylhäällä Miko pysyi hyvin paikallaan sen kaksi minuuttia. Toki kävin useamman kerran palkkaamassa ja etäisyyttä oli vain noin 2 metriä. Mitä pidempään aikaa oli kulunut, sitä enemmän Mikon pää alkoi kääntyillä. Luoksepäästävyys meni hyvin. Ohjaaja oli mies, jonka tullessa lähelle Miko nousi ylös. Käskin Mikon takaisin sivulle ja ohjaaja pääsi vähän kopeloimaan Mikoa. Otettiin vielä uudestaan, mutta ei Miko taaskaan pysynyt paikallaan. Ohjaaja sanoi, että 9 tulee vaikka koira nousisi ylös. Hienosti meni, vaikka ohjaaja oli ihan tuntematon mies. Lopputunti tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja seiso sekä ”down”. Hyvin Mikolta onnistui häiriössä down eli pää maassa makaaminen ja lopuksi lisäsin hieman kestoa, ihan vaan pari sekuntia kun aikaisemmin olen palkannut heti. Kerran Miko meni liikkeestä maahan niin, että se pisti päänkin maahan. Miko lysähti maahan niin, että se näytti ihan surkealta kun jalatkin oli ihan levällään :) Muuten erityisesti maahan meneminen meni hyvin, mutta seisominen oli vaikeampaa (= Miko ei meinannut pysähtyä). Alkuun Miko innostui repimään pupunkarvaa, mutta muutamien kertojen jälkeen piti olla pelkkien namien varassa. Ja ihan lopuksi vain maksamakkaran varassa, joka sai Mikoon kivasti virtaa. Saatiin sen avulla muutamat ihan kivat seuruupätkät. Olipas kiva päästä pitkästä aikaa ryhmässä treenaamaan.
Muutaman tunnin huilien jälkeen lähdettiin taas treeneihin. Vuorossa oli sunnuntain hyppytekniikkatreenit. Harjoituksina olivat alastulo ja korkeuden arviointi. Alastulossa taidettiin saada 1/4 toistoista ilman varastamista ja korkeuden arvioinnissa 3/4. Saaran mukaan Miko meni paremmin silloin kun se lähti omin luvin. Hmm… Korkeutta muutettiin välillä 35-50 cm. Harjoitusten jälkeen aikaa jäi vielä muutama minuutti, joten otettiin kaksi toistoa keinua. Ihan ok suoritukset.
Tällä viikolla meillä alkaa uusi harrastus ja saa nähdä uskaltaudunko epiksiin. Agilitya mehän ei olla treenattu hyppytekniikkatreeneissä tehtyjä pikkujuttuja lukuun ottamatta kolmeen kuukauteen. Ja yhtä pitkään aikaan mun ei ole tarvinnut juosta…
Tässä vielä video perjantailta. Miko löysi jonkun kiinnostavan hajun lumen alta. Aluksi se oli niin keskittynyt kaivamiseen, ettei kuullut linnunlaulua, mutta sitten kun Miko sen kuuli, niin se oli menoa :)
torstai 7. helmikuuta 2013
Uidako vai eikö uida
Kävimme eilen Tainan & Lokin sekä Idan ja Senna-lagoton kanssa Helsingin Koirauimalassa. Hetken aprikoin, että viitsiikö lähteä mukaan kun Miko ei todennäköisesti mene altaaseen. Päätin sitten kuitenkin kokeilla, saisipa Miko ainakin jotain äksöniä tylsään arkeen. Uittaja sai jäädä tällä kertaa pois, jotta altaaseen meneminen olisi Mikolle vapaaehtoista. Allasalueelta Miko oli heti kääntymässä takaisin, mutta kun kaikki olivat altaalla ja portti pistettiin kiinni, niin ei Miko enää ollut mihinkään lähdössä. Aluksi seisoskeltiin paikallaan ja sitten päästin Mikon irti (eli kun portti oli kiinni). Aika nopeasti Miko meni altaan reunalla olevalle kumialustalle, mutta ei sillä uima-aikomuksia ollut. Pari kertaa yritin maksamakkaran avulla houkutella Mikoa veteen, mutta ramppi oli sille liian jyrkkä. Jos Miko olisi altaaseen mennyt, niin se olisi mennyt Sennan perässä. Siihen malliin Miko altaan reunalta tytön luokse kurkotteli.
Miko ei ihan rentona hallilla ollut. Muutamia kertoja se alkoi haukkumaan ahdistuneen oloisesti, korvat luimussa. En sitten tiedä mikä sen sai haukkumaan, viereisestä altaasta kuuluneet äänet vai siellä seisonut ihminen, joka näkyi meidän puolelle. Varmaan osittain edellisen kerran vuoksi uimala oli Mikolle stressaava paikka. Ainakin toistaiseksi tämä oli meidän viimeinen kerta koirauimalassa. Mutta jospa Miko joskus innostuisi luonnonvesissä uimaan. Kuvia löytyy täältä.
Sitten vielä vähän eri aiheesta. Viime syksystä lähtien Miko on ollut työpäivät yksin kotona, josta sillä ei kauheasti ollut aikaisempaa kokemusta. Kerran siltä on eroahdistusta "hoidettu" ja siksi viime syksynä mietitytti miten hiljaa Miko päivät viettää. Olisin naapureilta vähän kysynyt jos heitä joskus näkisi... Tänä aamuna juttelin hetken yhden naapurin kanssa, jolla on myös koira. Hänellä on kerran viikossa kotityöpäivä ja hän kertoi, että välillä on kuulunut koiran ulvontaa ja haukkumista. Meidän kummankaan tietääkseen samassa rapussa ei asu muita koiria, joten hän mietti mistäköhän äänet tulee. Mainitsin sitten Mikon aikaisemmista yksinolo-ongelmista, että voisihan se olla Mikokin. Naapurin mukaan meillä on ihan hiljaista, olipa mukava kuulla. Olisinkin varmaan jo heti elokuussa saanut jotakin kautta kuulla Mikon metelöinnistä, meidän poika kun ei ikävöidessään ole kovin hiljaista sorttia. No, eipä muutkaan haukkuvat/ulvovat koirat hiljaisia ole, mutta Miko pitää tosi kovaa ääntä, ei sitä kukaan naapuri montaa päivää sietäisi.
Miko ei ihan rentona hallilla ollut. Muutamia kertoja se alkoi haukkumaan ahdistuneen oloisesti, korvat luimussa. En sitten tiedä mikä sen sai haukkumaan, viereisestä altaasta kuuluneet äänet vai siellä seisonut ihminen, joka näkyi meidän puolelle. Varmaan osittain edellisen kerran vuoksi uimala oli Mikolle stressaava paikka. Ainakin toistaiseksi tämä oli meidän viimeinen kerta koirauimalassa. Mutta jospa Miko joskus innostuisi luonnonvesissä uimaan. Kuvia löytyy täältä.
| Ihan kuin Miko ja Fiona olisivat jääneet kiinni jostain kielletystä |
| Miko seuraa ihastustaan |
| Senna ja Miko |
| Miko katselee Lokin polskimista |
tiistai 5. helmikuuta 2013
Sunnuntain tekniikat ja maanantain tokotuokio
Sunnuntaimme teimme hyppytekniikkatreenissä perussarjaa ja askeleen pidennystä. Tällä kertaa Miko ei lähtenyt heti ponnarin takaa vaan muutaman metrin päästä ponnarista. Kiitos Saaran, luin hieman hyppytekniikan jatkokurssin kirjoitusta ja meille tärkeä harjoitus on perussarja ja nimenomaan tuolla kauempaa lähtemisellä. Miko taas varasti. Ehkä yksi toisto saatiin tehtyä ilman varastamista. Yhden kerran puutuin, mutta muuten Miko sai mennä palkalle asti. Toinen oli niin innoissaan menossa namikupille, ettei intoa viitsinyt pilata. Palkkana oli maksamakkaraa, joten se varmasti lisäsi kupin houkuttelevuutta. Perussarja meni hyvin ja Mikolla oli hyvä vauhti, vaikka itse en kertaakaan ehtinyt namikipolle sitä kutsumaan. Askeleen pidennyksessä namikipon sijaan palkkana toimi putki. Kylläpä Mikoa ihmetytti kun sarjan lopusta ei löytynytkään namikippoa. Kovasti sitä piti etsiä. Miko meni putkeen kun olin tarpeeksi lähellä sinne ohjaamassa. Putki kyllä sai poikaan virtaa, mutta ei Miko silti voinut ymmärtää, ettei kuppia ollut. Lähetys sarjalle niin, että seisoin Mikon vieressä ei mitenkään onnistunut. Kotimatkalla sitten mietin miten putken kanssa toimittiin kurssilla. Hyppytekniikkakurssilla silloin kun seisoin Mikon vieressä, namikippo oli putken suulla. Sitten kun piti mennä putkeen, olin joko putken luona kutsumassa tai sitten lähdettiin yhdessä liikkeelle. Olin askeleen pidennyksestä kirjoittanut, että sitä kannattaa tehdä vauhdin kanssa, koska silloin Miko menee paremmin ja putki voi olla ennen tai jälkeen sarjan. Jospa muistan tämän sitten ensi kerralla.
Maanantai-iltana harjoiteltiin uutta maahan menokäskyä ”down”. Ensimmäistä kertaa sain maahan menon toimimaan niin, että Miko seisoo sivulla tai on perusasennossa. Aikaisemmin kun tätä kokeilin, Mikolla jäi koko ajan pää ylös kun se piti katsekontaktia. Miko alkoi niin innokkaasti mennä maahan ettei se odottanut käskyä. Kun kutsuin Mikon sivulle ja palkkasin, niin saman tien se meni maahan. Tehtiin välissä pelkkiä sivulle tuloja sekä perusasennosta seuraamaan lähtemistä. Miko on nyt niin innostunut maahan menosta, että se tekee sitä koko ajan jos on naksutin kädessä. Käskysana alkaa olla jo hyvin hallussa. Pari viikkoa sitten naksuttelin vuorotellen istu-maahan ja istu-down eikä kertaakaan mennyt väärin. Maahan-käsky on siis makaamista pää ylhäällä ja down-käsky pää maassa. Seuraavaksi harjoitellaan kestoa ja viikonloppuna on luvassa ensimmäiset häiriötreenit.
Maanantai-iltana harjoiteltiin uutta maahan menokäskyä ”down”. Ensimmäistä kertaa sain maahan menon toimimaan niin, että Miko seisoo sivulla tai on perusasennossa. Aikaisemmin kun tätä kokeilin, Mikolla jäi koko ajan pää ylös kun se piti katsekontaktia. Miko alkoi niin innokkaasti mennä maahan ettei se odottanut käskyä. Kun kutsuin Mikon sivulle ja palkkasin, niin saman tien se meni maahan. Tehtiin välissä pelkkiä sivulle tuloja sekä perusasennosta seuraamaan lähtemistä. Miko on nyt niin innostunut maahan menosta, että se tekee sitä koko ajan jos on naksutin kädessä. Käskysana alkaa olla jo hyvin hallussa. Pari viikkoa sitten naksuttelin vuorotellen istu-maahan ja istu-down eikä kertaakaan mennyt väärin. Maahan-käsky on siis makaamista pää ylhäällä ja down-käsky pää maassa. Seuraavaksi harjoitellaan kestoa ja viikonloppuna on luvassa ensimmäiset häiriötreenit.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Keilausta
Yllä oleva sininen hetki on ikuistettu tiistaina kun Miko ja Markus kävivät reippailemassa Malminkartanonhuipulla. Ulkona pojat viihtyivät kolme tuntia. Ja alla video tämän päivän keilaussessiosta. Miko ei vieläkään ole ehkä ihan täysin ymmärtänyt ajatusta, mutta sujuuhan tuo jotenkuten :) Vielä kun saisi touhuun vähän lisää intoa ja vauhtia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



