… kuten toisen kooikerin tai hevosten kohtaaminen lenkillä sekä revontulet Helsingissä.
Lauantaina kävin Klaukkalassa katsomassa ja kuvaamassa kooikereita Spanieliliiton II erkkarissa. Kooikereita oli ilmoitettuna 22 ja oli kiva nähdä muutama uusi tuttavuus. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka taisi mitata joka koiran ja kirjoitutti pitkät arvostelut. Mukana oli myös aluksi yksi ja sitten toinenkin harjoitusarvostelija, joten kehä vähän venähti. Nuoret urokset tuomari arvosteli pääasiassa liikkeessä eli koirat saivat kiertää kehää uudestaan ja uudestaan. Ei ehkä ensimmäisessä näyttelyssä olleet saaneet ihan oikeaa kuvaa siitä, mitä siellä kehässä tehdään… Nätit koirat tuomari pisti voittamaan. Kuvia näyttelystä löytyy
täältä. Paikalla oli myös kaksi ihan oikeaa kuvaajaa, joiden kuvia pääsee toivottavasti jostain näkemään.
 |
| Kevät... |
Sunnuntaina kävimme iltapäivällä tokotreeneissä Espoon Juvanmalmilla. Lenkkeilimme ensin lähiympäristössä ja lenkin jälkeen Mikon vatsa ja jalat olivat ihan mustina. Aloitimme paikalla makaamisella, jossa Miko makasi nyt ensimmäistä kertaa pää maassa. Välimatkaa otin enintään pari metriä ja kävin usein palkkaamassa. Hyvin Mikon pää pysyi maassa, ehkä kerran se taisi nousta. Häiriötä oli siinä mielessä paljon, että yhden ohjaajan toinen koira vikisi häkissä ja ohjaaja komensi sitä vähän väliä. Mikolla vaan silmät liikkui edestakaisin ja se tuntui vähän ihmettelevän mitä oikein tapahtuu. Palkkasin ainakin riittävän usein kun häiriö ei saanut Mikon nousemaan ylös tai muuten vaihtamaan asentoa. Paikalla makaamisen jälkeen jokainen teki itsenäisesti omia juttujaan. Mikon kanssa treenattiin sivulle tuloa, lyhyitä seuraamispätkiä, liikkeestä maahan ja seiso, luoksetuloa, maahan menoa ja paikalla makuuta sekä tokohyppyä. Seuraamispätkissä kontakti ja seuraamispaikka olivat hyviä, jäävät liikkeet meni myös kivasti. Luoksetulo tehtiin kahdesti ja ensimmäisellä kerralla Miko haukahti ennen sivulle tuloa. Tokohyppy meni ihan kivasti kun vähän avustin hypyn jälkeisen seisomisen kanssa. Treenien aikana totesin, että down-käskyn harjoittelu on vielä vähän hakusessa. Pitäisi kunnolla miettiä, että mitä haluan Mikon tekevän ja miten sen opetan. Esimerkiksi kun käyn palkkaamassa Mikoa kesken paikalla makuun, se tietenkin nostaa pään eli ehkä pitää tehdä vain sen pituisia pätkiä, ettei tarvitse palkata välissä. Kun olen Mikon edessä, se menee hyvin maahan ja on suorassa. Kun Miko on perusasennossa, se menee maahan vinoon eli on puolikuun muodossa. Välillä naksuttelin siitä ja välillä avustin kädellä, että asento olisi suora. Eli onhan tässä selkiyttämistä.
Agimestaan, jossa tokotreenit olivat, on vähän hankala päästä julkisilla (sopivin bussi menee tunnin välein eikä sovi meidän aikatauluihin). Paluumatkalle sopivin vaihtoehto oli kävellä kahden kilometrin päähän Vantaan Askistoon, josta sitten kahdella bussilla kotiin. Kun kävelimme Kehä III:n varrella kohti Askistoa, meitä vastaan tuli kooikerhondje. Hetken aikaa mietin, että näenkö oikein vai onkohan se walesi, mutta kyllä se vaan kooikeri oli. Ei nyt ainakaan tule mieleen, että lenkillä olisi koskaan aikaisemmin tullut toista punavalkoista vastaan. Se oli poika, kun rähinää tuli puolin ja toisin. Pysähdyttiin kuitenkin ja vaihdettiin pari sanaa. Kysyin kooikerin nimeä, sillä ainakin joskus Mikon velipuoli Veikka (Lentävän Luppakorvan) asui Askistossa. Nimi taisi olla Tessu, en ole ihan varma kun kehätien liikenteestä lähti niin kova melu. Lisää ihmeellisyyksiä tuli vastaan kun seisoskelimme bussipysäkillä. Jalkakäytävää pitkin tuli ratsastaja suomenhevosella ja perässä shetlanninponi, jolla oli kärryt perässä. Hepat kääntyivät meitä päin ja menivät bussipysäkin ohi, tien toisella puolella. Tie oli yksisuuntainen, joten aika läheltä ne menivät. Miko seisoi paikallaan ja katsellaan seurasi niitä. Ensimmäisen kerran kun meitä vastaan tuli ratsastaja Malminkartanossa, kyykistyin Mikon viereen syöttämään nameja, mutta onneksi Mikolla ei näytä olevan mitään syytä haukkua hevosille.
 |
| Miko kerää voimia ennen hyppytekniikkatreeniä |
Vajaan parin tunnin kotona lepäilyn jälkeen lähdimme kohti Konalaa, jossa meillä oli hyppytekniikkatreenit. Kannelmäen aseman kohdalla näin taivaalla revontulia. Ne katosivat niin nopeasti, että luulin nähneeni omiani, mutta sitten ne palasivat entistä hienompina ja selkeämpinä. Revontulia näkyi ehkä pari minuuttia ja sitten ne katosivat. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt revontulia. Olipas ne hienoja! Vielä lähellä ATD:n hallia taivaalla näkyi vihreät juovat, mutta yhtä selkeinä revontulet eivät näkyneet. En olisi uskonut näkemääni ellen olisi perjantaina lukenut
tätä uutista. Luulin nimittäin, ettei revontulia voi nähdä muualla kuin Lapissa.
Hyppytekniikkatreeneissä tehtiin perussarjaa ja askeleen pidennystä. Perussarjassa Saara huomasi, että Mikolla on pää pystyssä jos jään ponnarin taakse ja jos taas menen namikupille Mikon pää on alempana, joka on tekniikan kannalta parempi vaihtoehto. Askeleen pidennys meni hyvin ja viimeisen välinkin Mikon pääsi yhdellä loikalla kun olin namikipolla. Ensimmäisellä kerralla olin Mikon vieressä ja silloin se otti toisen askeleen viimeiseen väliin, joka oli 9 jalkaa. Pari kertaa Miko varasti, mutta muuten se lähti luvalla. Ensimmäinen varastaminen tapahtui heti silloin kun kävin hakemassa Mikon ja otin siltä manttelin pois. Tarkoitus oli pistää panta takaisin, mutta Miko otti ja lähti. No, ainakin se syöksyi suoraan perussarjalle ja suoritti sen ennen palkan saamista. Taas Miko piti kauheaa meteliä Huugon vuorolla. Toivottavasti tapa ei siirry agilitytreeneihin…
Illalla Miko oli hyvin väsynyttä poikaa. Samanlainen harrastusviikonloppu on tälläkin viikolla luvassa, dobon tilalle tulee vain agility.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti