Kuulumiset loka-joulukuulta

Lokakuun 7. päivä oli Spanieliliiton päänäyttely, jonne piti tietenkin mennä kameran kanssa. Minulla oli valokuvaamiseen aika hyvä paikka ja lisäksi tuomarin pöydän edessä oli hyvä valaistus, joten sain ihan kivoja kuvia. Aika usein näyttelykuvissa tarkennus on ollut jossain muualla kuin koiran päässä, mutta nyt oli tarkennus osunut mukavasti kohdalleen. Oli kiva nähdä taas tuttuja ja erityisesti suloinen Lois-pentu. Kuvia löytyy täältä.

Muutama päivä erkkarin jälkeen huomasimme, että Mikolla on tassussa taas pikkuvammaa. Siltä oli lähtenyt pala anturan ihoa ja tassu oli siksi pari päivää tosi kipeä. Ulkoillessa Mikolla oli kumitossu jalassa ja sisällä oli pakko pitää jonkin aikaa kauluria, ettei Miko pääsisi nuolemaan tassua. Onneksi nämä pienet tassuvaivat paranevat nopeasti.

4. marraskuuta oli kooikereiden arkitokoa Espoossa, johon osallistuimme Mikon kanssa pitkästä aikaa. Nurmikko oli täynnä isoja rusakon papanoita, joita Miko söi alkuun ihan koko ajan. Mietin jo, ettei treeneistä tule mitään, sillä Mikoa kiinnostaa vain papanat. Teimme rallytokoa ja radalla oli myös joitain ylempien luokkien kylttejä ja oikealla seuraamista. Teimme radan kahteen kertaan (välissä muut tekivät eli ei tehty putkeen) ja molemmilla kerroilla meni tosi kivasti. Mikolla oli hyvä kontakti ja oikealla tehdyt liikkeetkin sujuivat ihan kivasti. Liikkeestä maahan tarvitsi kunnon avun, sillä Miko ei ole koskaan ennen mennyt maahan oikealla puolella. Ei sitä itse osaa ajatella, että se olisi koiralle jotenkin erilaista kuin vasemmalla puolella, mutta onhan se eri asia kuitenkin. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, ettei Miko syönyt papanoita meidän suorituksen aikana, mutta ehkä se oli jo imuroinut kaikki :D Keli ei ollut kovin kiva, joten rallytokon lisäksi otimme yhteiskuvan ja lähdimme kotiin. Miko oli vetänyt papanoita ihan runsaasti ja ne ei ollut mitään pikkupapanoita, joten Mikon piti saman ja vielä seuraavan päivän aikana käydä kyykkimässä aika monta kertaa...

Miko, Hetja, Jack, Savina & Bene

Itsenäisyyspäivänä oli kooikereiden tokomestaruuskoe Lohjalla. Menin yhdistyksen tokovastaavana paikalle palkitsemaan rotumestaruuskisan. Päivä oli aika talvinen ja yllätyin kuinka kylmä Lohjalla oli. Tuntui siltä, kuin pakkasta oli useita asteita, vaikka piti olla vain pari pakkasastetta. Bussipysäkiltä oli n. 1,5 km matka hallille. Bussissa tajusin, että olisin voinut lähteä tunnin myöhemmällä bussilla. Tulipahan sitten nähtyä myös voittajaluokan suorituksia. Olin saanut etukäteen tiedon, että neljä kooikeria on ilmoitettu, kaksi avoimeen luokkaan ja kaksi alokasluokkaan. Osallistujalistalla oli kuitenkin vain kolme nimeä, joten ilmeisesti yksi avo-luokan osallistuminen oli pitänyt peruuttaa juoksujen vuoksi. Mestaruuskokeessa pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla testaamaan uutta objektiiviani, Canon EF 70-200 mmf/2.8L IS II USM. Kyseessä on sama objektiivi, jonka vuokrasin elokuun lopulla ja josta olen haaveillut jo jonkin aikaa. Löysin sen juuri ennen Black Fridayta käytettynä ja säästin siinä useamman satasen. Riittävän hyvää BF-tarjousta en löytänyt, joten käytetty sopi hyvin. Yritin hallissa säätää asetuksia niin, että saisin myös liikkeestä kuvia, mutta en millään saanut sopivia. Jälkikäteen harmittelin asetusvalintojani, sillä olisin voinut saada paljon parempia kuvia, jos en olisi yrittänyt saada myös liikekuvia onnistumaan, sillä ei ne onnistunut kuitenkaan. Kuvia löytyy täältä. Kooikereilla meni hyvin ja kaikki saivat tuloksen. Saapa nähdä löytyy kokeisiin osallistujia enää jatkossa, kun kilpaileminen vaatii lisenssin. Kooikereiden kanssa kun aika paljon harrastetaan tokokokeisiin osallistumista kerran, kaksi vuodessa. Paluumatka ei mennyt ihan putkeen, sillä jäin hallille liian pitkäksi aikaa kuluttamaan aikaa enkä ehtinyt bussiin. Seuraava meni vasta tunnin myöhemmin. Ihan helpolla ei aikaa saanut itsenäisyyspäivänä kulutettua pienessä Lohjan Virkkalassa :D Tokokoe vei koko päivän, vaikka se oli vain 60 km päässä meiltä...

Samalle viikolle riitti valokuvaamista koiratapahtumissa, sillä viikonloppuna oli kolmepäiväiset Koiramessut. Perjantaina oli mielenkiintoista ohjelmaa, joten pidin silloin vapaapäivän. Harmittavasti tosin mielenkiintoisimmat luennot menivät keskenään päällekkäin sen lisäksi, että ensimmäinen meni päällekkäin myös kooikereiden kehän kanssa. Kooikereiden kehä oli lopulta niin paljon myöhässä, että olisin ehtinyt kuuntelemaan luennon (lähes) kokonaan... mutta eipä sitä voi tietää. Kävin kuuntelemassa luennot/tietoiskut "Elämää ikääntyvän koiran kanssa", "SmartDOG-testit - mitä ne ovat ja mitä ne kertovat koirasta?" (tähän olisi myös liittynyt mielenkiintoisin luento "Koiran kognitio - mitä koira ymmärtää ja käsittää", jonka missaaminen erityisesti harmitti), "Opi yhteinen kieli koirasi kanssa" ja "Eutanasia - kun on viimeisen matkan aika". Kuvia perjantailta täällä.

Chriskooi's Ottilie / Helsinki Winner 2017

Lauantaina tein vain ostoksia ja katsoin kooikereiden kehät, joten se jäi lyhyeksi visiitiksi Messukeskuksessa. Ihan hyvä niin, sillä kolme pitkää päivää olisi ollut aika raskasta. Kooikereilla meni pentunäyttely ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttely päällekkäin. Koska "aikuiset" oli pääasiassa tuttuja koiria, joita on tullut kuvattua monet kerrat, niin kävin ensin pentukehällä ja siirryin pentujen jälkeen aikuisten kehään, joka onneksi oli ihan lähellä. PMV-näyttelystä oli juuri paras uros -kehä meneillään eikä uroksista lopulta jäänyt kuvaamatta kuin pari. Lauantain kuvia täällä.

Royal Fayza v. Dyjadin / Pohjoismaiden Voittaja 2017

Riolla on jonkin verran resurssiaggressiota, se mm. puolustaa treenireppua. Treenireppu voi ihan huoletta olla meillä kotona lattialla (eteisessä on sille oma soppi), mutta Mikolla ei ole asiaa lähelle, jos pakkaan/purkaan reppua tai kaivan sieltä jotain. Hankin syksyllä kamerarepun ja huomasin viikonlopun aikana, että Rio tulee paikalle heti, kun kuulee vetoketjun avattavan. Arvelin siitä, että Rio saattaa puolustaa myös kamerareppua. Lauantaina juuri ennen kuin olin lähdössä Messukeskukseen pakkasin viimeiset tavarat reppuun. Miko oli repun lähellä, joten käskin sen pois ennen kuin koskin reppuun. Rio tietysti ryntäsi heti paikalle. Reppu oli lattialla ja minä kyykyssä sen edessä. Repun etutasku oli avoinna 180 astetta ja hetken päästä ihmettelin, kun Rio ryömi etutaskun alla. Jälkikäteen harmittelin, etten tajunnut erikoisen käytöksen johtuvan siitä, että Miko oli takanani. Pian sen jälkeen Rio hyökkäsi jalkojeni välistä Mikoa kohden. Ehdin reagoida sen verran, että pistin käteni Rion eteen ja sain sen vuoksi osumaa Rion hampaista. Rio ei ollut ketään puremassa, vaan se vain louskutti ja käteni sattui väärään kohtaan. Onneksi sain kämmeneen, peukalon kohdalle vain pintanaarmut enkä kunnon reikiä. Peukalo turposi heti ja oli tosi kipeä. Puhdistin ja laastaroin käden ja lähdin, mutta mietin pystynkö pitämään kameraa, sillä hampaat osuivat oikeaan käteen. Onneksi kuvaaminen onnistui ihan normaalisti. Sunnuntaina käsi ei ollut enää kipeä ja melko nopeasti haavat paranivat. Eniten harmitti se, etten pakannut reppua pöydän päällä kun kuitenkin osasin arvata, että Rio saattaa sitä puolustaa.

Sunnuntaina kooikerit oli kehässä heti aamusta ja jälleen pennut ja aikuiset menivät päällekkäin. Tällä kertaa jätin pentukehän välistä, sillä pennut olivat samoja kuin edellisenä päivänä. Näyttelyiden jälkeen oli ihan reilusti aikaa ennen seuraavia tapahtumia, joten kulutin aikaa kiertelemällä jälleen kerran myyntipisteet ja syömällä. Olin niin aikaisin jo hakemassa lounasta, etteivät keittiöt ollut vielä auki :D Iltapäivällä oli Houkutusten highway, jossa oli yksi kooiker mukana. Tulin istumaan jo hyvissä ajoin, jotta saan hyvän paikan kuvata ja paikka olikin hyvä niin kauan, kunnes kilpailu alkoi. Sitten eteen kerääntyi lapsia, joka vähän haittasi kuvaamista. Viikonlopun viimeisenä tapahtumana oli minun osalta sankarikoirien palkitseminen. Palkittavana oli kooikerhondje Masi, joten siksi palkitseminen piti nähdä. Isolla lavalla palkitsemisen jälkeen koirakot siirtyivät pressialueelle, jolla oli kahvit ja kuvaukset. Pääsin samalla jututtamaan Masin omistajaa ja ottamaan kuvia. Masilla oli ihan mielenkiintoinen tarina ja on se vaan hienoa, miten koirista voi olla apua, esimerkiksi sairaskohtauksen tullessa, kuten Masin tapauksessa. Erityisesti silmäkulmaa kostutti labradori Otto, jonka ansiosta pieni poika pelastui hukkumiselta (sankarikoirat). Masi oli suloinen pieni pappakoira. Harmittavasti en saanut kovin onnistuneita kuvia kuvauspisteellä, sillä tarkennus ei jostain syystä osunut kohdalleen. Onneksi vieressä oli oikeitakin kuvaajia, jotka onnistuivat paremmin. Kuvia sunnuntailta täällä.

Cavalriina's Didi Daniela / Voittaja 2017

Sankarikoira Masi

(Valitsin joka näyttelystä yhden kuvan, joka mielestäni on onnistunut / tarkennus kohdillaan. Eivät ole ko. näyttelyiden voittajakoiria.)

Jouluaaton vietimme kotona. Meille tuli ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 joulukuusi kotiin eli ensimmäistä kertaa kummankaan koiran elinaikana. Toki molemmat olivat joulukuusia nähneet äitini luona. Rio oli kuusesta ja sen koristelusta hyvin kiinnostunut, mutta Miko ei välittänyt ollenkaan. Lahjat pistimme kuusen alle vasta ennen niiden avaamista, sillä Miko on vähän turha innokas paketinavaaja. Omaa lahjaansa se oli hakemassa kuusen alta omatoimisesti :D Miko olikin innoissaan, kun pääsi avaamaan paketteja. Jälleen lahjapaperin repiminen oli se pääasia, ei se mitä paketti piti sisällään. Riokin oli nyt aikaisempaa kiinnostunut paketistaan ja avasi sen itse. Joulupäivänä menimme äitini luokse, mutta ensimmäistä kertaa ikinä koirat joutuivat jäädä kotiin. Ajattelin, ettei Riolla olisi kovin mukavaa enkä itsekään pystyisi rentoutua, vaikka Riolla olisi kuonokoppa. Nuorin sisarusteni lapsista on nyt sen ikäinen, että sitä kiinnostaa eläimet. Muut eivät juuri koirista välitä. Vierailun kesto piti suunnitella niin, ettei koirille tule liian pitkää ulkoilutusväliä. Ihan kivasti se meni näin eikä Mikoakaan tarvinnut vahtia, ettei se varastaisi ruokaa...

Spanieliliiton päänäyttely

Lauantaina kävin Hyvinkäällä Spanieliliiton päänäyttelyssä katsomassa ja kuvaamassa kooikereita. Tehtäväksi tuli myös luokkavoittajien palkitseminen ruusukkeella. Oli tosi kiva nähdä paljon uusia tuttavuuksia nuorissa kooikereissa. Pentuja oli ilmoitettu 15 ja junnujakin oli useita. Siitä on jo 7 vuotta aikaa, kun Mikon kanssa osallistuimme spanielierkkarissa ensimmäiseen näyttelyymme ja Miko voitti luokkansa 5-7 kk pennuissa :)

Kameran asetuksien opettelu on ollut jo varmaan pari vuoden projekti eikä se oikein etene. Kuitenkin nykyisin kuvaan pääasiassa manuaaliasetuksilla, tai ainakin puolimanuaalisilla. Aukko ja ISO-arvo ovat tuttuja asioita, mutta suljinaikaa en vielä oikein ymmärrä ja sitäkin vähemmän ymmärrän, miten kaikki kolme osa-aluetta vaikuttavat toisiinsa. (Siksi puolimanuaaliset asetukset.) Erkkarissa kokeilin säätää itse sekä aukon että suljinajan, jotta saisin liikkeen pysäytettyä. Vaihtelin alkuun kahden objektiivin välillä ja päädyin pentujen jälkeen vaihtamaan zoomilinssiin, sillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuvata kaukaa. Kameran näytöllä kuvat näyttivät ihan ok:lta, mutta tiesin, etteivät ne tule olemaan tarkkoja. Kuvissa oli enemmän kohinaa kuin ajattelin. Jotain kuitenkin onnistui eli sain jotenkuten asetukset kohdilleen, sillä liikekuvat olivat ihan ok. Epätarkkuus ei johtunut välttämättä liikkeestä vaan isosta ISO-arvosta (ja välillä tarkennuksen epäonnistumisesta). Muutamaan lähietäisyydeltä (automaattiasetuksilla) kuvattuun kuvaan olin hyvin tyytyväinen, sillä yleensä näyttelykuvissa koiran pää jää epätarkaksi.

Oorbellen Noah "Teddy" liikkeessä

Xema-siskopuoli tarkkana

Oli kiva viettää muutama tunti kooikereiden ja kooikerihmisten seurassa. Mutta hieman haikea olo tuli, kun ajattelin, ettei minulla ole näyttelykoiraa ja siksi voin vain käydä näyttelyissä turistina. Erkkariin en olisi Rioa ilmoittanut muutenkaan, edes ennen kuin päätin etten vie sitä enää mihinkään, eikä Rio-rimpula kyllä olisi sopinutkaan sinne muiden junnu-urosten keskelle.

Miko alkaa olla jo aika normaali ja haava on parantunut hyvin. Pojat ovat nyt olleet yhteensä kolme päivää keskenään kotona työpäivien ajan (isäntä oli lähes kaksi viikkoa sairaslomalla). Mikolla on ollut sekä kauluri että haavapuku, toinen estämässä Mikoa nuolemasta ja toinen Rioa. Muutoin en enää ole pitänyt haavapukua. En ole eristänyt poikia yksinolon ajaksi, sillä en usko, että ne alkaisivat leikkimään, kun Rioa jännittää Mikon kauluri. Eilen ennen lenkille lähtöä otin Mikolta kaulurin pois ja annoin sen hetken nuolla takapuoltaan, kun haavapuku piilotti muut paikat. Mikon nuolemishetki kesti ja kesti ja kun sana ei tehonnut, niin yritin siirtää pään käsin pois. Silloin Miko murisi minulle ihan kunnon varoitusmurinaa. Se oli hämmentävää, sillä Miko ei ole koskaan murissut minulle noin (ja käsin olen siirtänyt sen päätä pois haavan luota jo useasti). Pistin sille kaulurin takaisin, jonka jälkeen Miko oli hyvin levoton. Ilmeisesti takapuolessa oli joku ikävä tunne. Ulkona Miko kävi kyykkimässä monta kertaa, mutta ripulia sillä ei ollut. Vaikka haava näyttää jo hyvältä, niin silti vähän mietityttää, että voiko kaulurista luopua jo ylihuomenna. Miko haluaa edelleen kovasti päästä nuolemaan jalkoväliään ja Miko saattaa käyttää nuolemiseen ihan runsaastikin aikaa sitten, kun se sitä pääsee tekemään.

Toinen hämmentävä asia tapahtui viime tai toissaviikolla. Rio pelästyi, kun isäntä tuli illalla kotiin ja siltä tyhjeni anaalirauhaset. Kiva haju sitten leijaili meillä kotona jonkin aikaa. Varmaan anaalirauhaset tyhjenevät vain silloin, jos koira ihan kunnolla pelästyy. Ehkä Rion pelko liittyi jotenkin siihen, kun meillä on lähiaikoina ikkunanvaihtoihin liittyen käynyt useampana päivänä työmiehiä kotona. Riolle on varmaan ollut pelottavaa, kun tuntemattomia ihmisiä on tullut kotiin ja siksi Rio onkin saanut olla silloin portin takana.

Kooikerhondjien erikoisnäyttely

Lauantaina oli kooikerhondjien erikoisnäyttely Vääksyssä Asikkalassa. Se oli ainakin minulle vuoden odotetuin tapahtuma, sillä rodun omaa erkkaria ei ihan joka vuosi järjestetä. Edellinen oli neljä vuotta sitten eli kesällä 2012. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana näyttelytoimikunnassa ja se oli mielenkiintoista. Otin ilmoittautumiset vastaan ja tein luettelon. Pienen stressin se aiheutti, kun piti yrittää varmistaa, että varmasti kaikki ilmoittautuneet on kirjattu ja luettelossa. Ilmeisesti kukaan ei jäänyt kirjaamatta :) Näyttelyyn ilmoitettiin 90 kooikeria. Näyttelypaikkana Vääksy oli hyvä ja sijainti oli rodun esiintuomisen kannalta erinomainen. Samana päivänä toisella puolen kanavaa oli kirpputori ja viereisen panimon terassilla oli avajaiset. Näyttelyalueella kävi siis paljon satunnaisia ohikulkijoita ja aika paljon koiranulkoiluttajia. Joku kysyi, onko tämä jonkun tietyn rodun mätsäri :D Sää oli ihan suosiollinen, vaikkakin aika vaihteleva. Välillä oli pilvistä, välillä puolipilvistä ja välillä aurinkoista, mutta hieman myös vettä tihkutti hetken aikaa. Tuomareina olivat alankomaalaiset Alie Bennink-Smies (urokset) ja Carla Snels (nartut), joista jälkimmäinen myös kasvattaa kooikereita. Harjoitusarvostelijana urosten ja narttujen kehässä vaihdellen oli Eeva Resko.

Tuomari pohtii onko Riolla hyvä pää tai korvakorut

Pääsimme näyttelypaikalle Jackin ja Hetjan porukoiden matkassa. Meillä oli autossa neljä ihmistä ja neljä koiraa, hyvin mahduttiin vähän isompaan autoon :) Lähtömme oli sen verran myöhäinen, että olimme näyttelypaikalla vasta klo 10 jälkeen, jolloin pentujen arvostelu oli juuri alkanut. Kiireellä pystytimme kevythäkit ja valmistelin Rion kehää varten. Kameran asetuksia ehdin pikaisesti säätämään. Junnu-uroksia oli 11. Alkuun koiria seisotettiin pitkään, sillä tuomari valitsi koirat jatkokilpailuihin ”paras pää” ja ”parhaat korvakorut”. Sen jälkeen koirat ravasivat yhdessä, jotta tuomari sai valittua koiran ”paras häntä” kilpailuun. Rio lähti aluksi vetämään nelivetoa edellisen koiran perään, mutta onneksi noin puolikkaan kierroksen jälkeen (kehä oli iso) liikkuminen alkoi sujua. Tämän jälkeen oli yksilöarvostelujen vuoro. Rio oli tosi hienosti koko pöydällä arvostelun ajan. Se ei yhtään nojannut minuun, vaikka tuomarin lisäksi myös harjoitusarvostelija tuli kopeloimaan. Eihän tilanne toki Riolle ollut se kaikkein mieleinen ja tutkimisen ajan se seisoi pöydällä selkä kaarella. Liikkeet menivät hyvin ja välillä Rio malttoi seisoakin ihan ok. Arvostelu kesti, sillä tuomari samalla myös opasti harjoitusarvostelijaa. Riolla ei ihan vielä riitä maltti niin pitkään seisomiseen, mutta kyllä siitä selvittiin J Rio sai H:n. En ollut edes odottanut sille parempaa, joten H kelpasi hyvin. Rion osalta näyttely oli siinä, joten pääsin keskittymään kuvaamiseen.

Valioluokassa oli 15 urosta. Jälleen alkuun tuomari mietti jatkokilpailuihin meneviä koiria ja siinä meni aikaa. Mikolla alkoi jo maltti mennä ja se alkoi vähän äännellä. Nostin Mikon pöydälle, kun edellistä koiraa vielä arvosteltiin. Harjoitusarvostelija kävi tutkimassa Mikon ja totesi sen olevan aika kookas. Hetken päästä myös tuomari tuli tutkimaan Mikon. Hän nyppi pari karvatuppoa Mikosta ja sanoin Mikon olevan nyt tosi huonossa turkissa. Mikon liikkeet menivät tosi kivasti. Yleensä Miko on perässä vedettävä ja sen liikkeistä puuttuu draivi. En tiedä, mikä nyt sai sen liikkumaan paremmin. Miko seisoi hienosti koko arvostelun ajan. Miko sai EH:n ja se oli enemmän kuin odotin. Loppuaika meni koiria kuvatessa. Onneksi kepo oli mukana huolehtimassa koirista ja toimi minun ollessa kehässä kuvausassistenttina. Sain siis itse keskittyä kuvaamiseen ja seurusteluun.

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”11 months old. Needs to develope all around. Fine in head. Good ears, eyes and teeth. Needs more length of neck and forechest. A little bit roach back maybe because he's feeling a bit unhappy. Fine in bone. Good quality of hair but too many black hairs. Moves happily but could have more reach in the front. Good tail carriage.” JUN-H

© Ida Alexandersson

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”7 years old. He lacks substance, makes him racy. Unfortunately he's in poor coat condition. Sweet head. Good ears, eyes and teeth. Level teeth. Could have better front angulations and more sring of rib. Could have better hind angulations. Good tail. Happy mover. A bit narrow behind.” VAL-EH

Loppukilpailut alkoivat arvioitua myöhemmin, sillä harjoitusarvostelijan vuoksi aikaa meni enemmän ja tuomarit muutenkin käyttivät arvosteluun aikaa. Loppukilpailujen jälkeen näyttelyalue tyhjeni nopeasti ja mekin saimme kaiken purettua aika nopeasti. Kävin saattamassa pojat autoon, sillä itse jäin vielä illallistamaan tuomareiden kanssa. Näyttelypäivä oli onnistunut :)

Illallinen oli näyttelytoimikunnan pj Annen kotona ja meille tarjottiin erittäin hyvää ruokaa. Oli kiva istua tuomareiden kanssa ja kuulla heidän ajatuksiaan. Molemmat ovat arvostelleet kooikereita Suomessa aikaisemminkin, mutta siitä oli jo aikaa. Molempien mielestä rodun taso on täällä laskenut ja he olivat hieman pettyneitä näkemäänsä. Erityisesti he mainitsivat rakenteeltaan hyvin kevyet koirat ja kapeakuonoiset päät. Riolta löytyy molemmat ja mainitsinkin heille, että yksi näistä koirista oli minun. Urosten tuomari myös mainitsi kehässään olleesta huonoturkkisesta koirasta, jonka myös kerroin olevan minun :D Bennink-Smies lähtiessään pahoitteli ilmeisesti koirieni saamaa arvostelua, mutta kyllä ne mielestäni saivat mitä ansaitsivatkin :) Olipas mukava päivä, mukavat tuomarit ja mukavat kooikeri-ihmiset.

 Vasen kuva © Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Mikon pää ja korvakorut tarkastelussa

Harjoitusarvostelija Eeva Reskon arvosteltavana

Mikosta ei ollut hyviä liikekuvia

Into

Lisää kuvia täällä.

Näyttelytreenejä ja Helsinki KV

Maanantaina kävimme Rion kanssa Vinttikoirakeskuksessa kennelpiirin järjestämässä näyttelytreenissä. Hintaa treenillä oli 1 € / koira, joten varsin kohtuullista. Isoille koirille oli oma vetäjä ja pienille kaksi. Liikuimme ensin koko porukka isossa ympyrässä. Sitten oli mahdollisuus käydä kahden eri vetäjän tutkittavana. Katselimme ensin hetken sivusta ja päätin sitten mennä ensin perusteellisemman ja oikein kivalta vaikuttavan vetäjän jonoon. Saimmekin jonottaa aika pitkään. Harmittavasti yksi edellä jo kommentoi (ei mitenkään pahalla tosin), että voisi vähän ripeämminkin mennä, mutta vetäjä halusi käyttää aikaa yhteen koiraan, mikä mielestäni on jonottamisen arvoista. Jonottaessa katselin myös toisen vetäjän suuntaan ja totesin, etten vie Rioa hänelle ollenkaan, sillä en pitänyt siitä, miten hän toimi aran koiran kanssa. Valitsemani vetäjä olikin oikein kiva ja hän oli ollut jommassakummassa kooikereiden erkkarissa kehäsihteerinä :) Hän tutki ensin pöydällä. Tutkiminen meni hyvin, mutta Rio hieman nojasi minuun. Vetäjä pyysi ottamaan hieman etäisyyttä pöytään Rion nojaamisen vuoksi. Silloin Rio liikkui sen verran reunalle, että vetäjä totesi sen olevan kuitenkin parempi, että seison ihan vieressä. Liikkeet edestakaisin ja ympäri ei mennyt hyvin. Rioa kiinnosti vain hajut nurmikolla. Rio oli ollut koko jonotusajan sylissäni, joten olisi pitänyt ensin liikutella sitä. Liikkeiden jälkeen vetäjä vielä pyynnöstäni tutki Rion maassa. Yllätyksekseni Rio ei väistänyt yhtään, mutta olihan tutkija jo tuttu.

Keskiviikkona kävimme Mikon ja Rion kanssa mätsärissä Munkkiniemessä. Tuomareina oli ulkomuototuomareita, pienillä pennuilla Marja Kurittu ja isoilla aikuisilla Hannele Jokisilta. Ilmoittautuessa sai myös pari esitettä, kakkapussit ja nahkapurutikkuja. Aikaisemmat saivat tennispallot, mutta ne varmaan loppuivat, joten me saimme useamman purutikun :) Mikon vuoro tuli ensin. Liikkeiden jälkeen tuomari tutki ensin Mikon. Hän otti Mikon pään käsiensä väliin ja katsoi Mikoa kovin pitkältä tuntuvan ajan. Mikolle se oli liian pitkä katse, sillä se murisi tuomarille. Tutkiminen meni silti muuten hyvin, Miko ei yhtään väistänyt ja antoi hienosti katsoa hampaat. Se ilmeisesti murinalla vain ilmaisi, ettei tuijottelu ollut miellyttävää. Miko sai sinisen. Kehän ulkopuolella harjoitellessa Miko seisoi melko ryhdikkäästi ja liikkui hyvin, mutta kehässä meno oli tahmeaa. En tiedä miten siihen saisi draivia. Ilmeisesti näyttelykehässä myös näkyy paineistumista. Odotellessani Rion vuoroa minulta meni isojen aikuisten sinisten kehä ohi. No, eipä se mitään, sillä tuskin Miko olisi sijoittunut murinan ja laiskan liikkumisen vuoksi. Rio oli kehässä pekingeesin? parina. Oli jännä, ettei tuomari pyytänyt meitä ensimmäiseksi liikkeiden ajaksi. Teimme sitten Rion kanssa vähän isompaa ympyrää, sillä Rio oli paljon reippaampi liikkuja. Pöydällä tutkiminen ei mennyt hyvin, sillä Rioa alkoi jännittää tuomari niin, että se ensin pyörähti ympäri ja uuden yrityksen jälkeen meinasi lähteä kiipeämään minua pitkin. Tuomari ei sitten katsonut hampaita, vaan vain silitteli Rion takaosaa. Liikkeet menivät tosi hienosti. Riolle sininen. Sinisten kehässä tuomari katsoi joka koiran edestakaiset liikkeet. Rio liikkui taas upeasti ja tuli ensimmäisenä valittua jatkoon. Rion sijoitus oli sinisten 4. Uskoisin Rion sijoittuneen sen liikkeiden vuoksi, sillä se oikeasti liikkui tosi hienosti eikä yhtään antanut toisten koirien häiritä. Tuomarin käydessä katsomassa joka koiraa ennen liikkeitä, Rio ei yhtään arastellut vaan meni haistelemaan tuomaria. Se varmasti vaikutti myös, vaikka tutkiminen ei hyvin mennytkään.

Pienten pentujen SIN4 Kuva: SEBY

Palkintokassista löytyi herkkuja, märkäruokaa, panta, viilentävä
panta ja Mushin lahjakortti

Maanantaista jäi tosi hyvä fiilis tutkimisen osalta, keskiviikkona taas liikkeiden osalta. Miko täytyy vielä ennen erkkaria viedä ainakin yhteen mätsäriin murisemisen vuoksi.

Lauantaina oli sitten tosi kyseessä eli Rion kolmas virallinen näyttely, Helsinki KV. Sain onneksi puhuttua isännän mukaan, sillä halusin Riolle häkin enkä halunnut alkaa sitä yksin kuskata bussissa. Hieman ennen näyttelyyn lähtöä huomasin patin Rion poskessa ja punkkihan sieltä löytyi. Punkki ei ollut iso, mutta ison, selkeästi näkyvän patin se jätti.

Rion pattiposki © Ida Alexandersson

Heti näyttelypaikalla tapasimme Sannan ja Aian. Rio oli tosi iloinen molempien näkemisestä, vaikka emäänsä kohtaan se olikin mielistelevä. Kehän laidalla tapasimme Helin ja Jackin, joiden tapaamisesta Rio oli myös hyvin iloinen. Poikien olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kunnolla leikkimään, mutta ei se ahtaassa näyttelypaikassa ollut mahdollista. Rion kanssa harjoitellessa tyhjässä kehässä se liikkui hyvin ja seisoi kivasti. Myöhemmin, kun kehässä oli myös muita koiria, kuten Jack tai ihanainen Kerttu (Cavalriina's Fendi Fanette), niin liikkumisesta ei enää tullut mitään. Jack ja Rio molemmat ihastuivat Kerttuun, joka leikki mielellään poikien kanssa. Junnu-uroksia oli kolme. Onneksi Rion ja Jackin välissä oli Lumo. Ensin ravattiin yhdessä ympäri ja sitten oli Rion vuoro. Pöydällä tutkiminen meni ok, mutta jonkin verran Rio arkaili. Tuomari ei ollenkaan seisottanut koiria, vaan se arvosteli koiran pöydällä, katsoi sitten liikkeet ja laatuarvosana tuli jo ennen kuin koko kierros oli menty ympäri. Rio sai EH:n. Kilpailuluokassa tuomari pisti Rion viimeiseksi, myös EH:n saanut Jack oli meidän edellä. Silloin liikkeistä ei tullut yhtään mitään, Rio vain veti Jackin perään. Yksin Rio liikkuu ihan kivasti, mutta porukassa liikkumista pitää vielä paljon harjoitella.

21.5.2016 Helsinki KV, tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi
"Still very puppylike looking 11 months that could be little more secure. Correct head. Proper ears. Bite ok. Hindquarters showing correct muscles. Could have little more stronger topline." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Edelleen olen samaa mieltä tuomarin kanssa Rion puutteista. Rio on niin kehittymätön, ettei sen kanssa vielä kannattaisi näyttelyissä pyöriä. Tarkoituksena on nyt mennä vielä ensi viikolla Järvenpäähän ja kolmen viikon päästä erkkariin, koska niihin Rio on ilmoitettu, mutta sen jälkeen täytyy pitää vähän taukoa. En kyllä millään haluaisi, mutta Rion on parempi antaa kehittyä ja saada lisää itsevarmuutta. Kesällä on vielä kaksi näyttelyä Helsingissä, joten niihin kai Rion ilmoitan ihan vain sijainnin vuoksi, mutta muuten annan kesän näyttelysuunnitelmien olla

Rion Aia-emä oli hienosti PN3 ja sai varasertin.

Nätti Aia

Muutamia kuvia löytyy täältä, mutta kovin hyviä ei näillä asetuksilla tullut. Onneksi Ida otti hienoja kuvia :)

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Rio katsoo epäilyksellä harjoitusarvostelijaa

Monenlaista harrastusta

Viime maanantaina kävimme Rion kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Koirat arvosteltiin roturyhmittäin ja tuomareina olivat ulkomuototuomarit. Pennut arvosteltiin yhdessä ryhmästä riippumatta, mutta ikäraja oli 9 kk, joten Rion kanssa menimme aikuisiin. Ryhmän 8 koiria oli vain 5, joista Rio oli viimeinen ja arvosteltiin yksin. Tuomarina oli tammikuun toisesta pentunäyttelystä tuttu Veli-Pekka Kumpumäki. Tutkiminen pöydällä meni ok, mutta hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkaa aina nojata minuun. Liikkeetkin menivät ok. Rio sai punaisen. Punaisten kehässä oli kolme koiraa ja yllättäen Rio sijoitettiin ensimmäiseksi. Tosin ei sen takia, että se olisi ollut paras koira, vaan siksi, että tarvitsee eniten harjoitusta. Tuomari kai ajatteli, että BIS-kehässä pyörähtäminen tekisi Riolle hyvää :) Noh, olen tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa koirani oli luokkansa ykkönen. Mikolla on muutama 2. ja 3. sijoitus. Palkintona oli 3 kg:n säkki RC nappulaa (jonka jätin mätsäripaikalle, sillä olisi ollut hankalaa viedä se kotiin enkä olisi muutenkaan syöttänyt sitä koirilleni) ja hieno ruusuke. BIS-kehässä palkittiin ensin pennut ja sitten loput. Yhteensä koiria oli 18, joista 10 palkittiin. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka katsoi jokaisen koiran liikkeet erikseen. BIS-kehässä Rio liikkui paljon paremmin. Liikkeiden jälkeen tuomari tiputti 8 koiraa pois. Kuusi oli selkeitä ja sen jälkeen tuomari joutui vielä miettiä. Juuri silloin Rio alkoi kyllästyä seisomiseen ja me saimme lähteä :) Mutta eipähän Rio ainakaan ensimmäisten joukossa tippunut pois :)

Tiistaina alkoi Mikon rallytokotreenit. Puhuimme aluksi tavoitteista, jotka meillä ovat käännökset, erityisesti vasempaan ja motivaation/vireen kasvattaminen. Aloitimme treenit lyhyellä radalla, jossa oli ALO- ja AVO-luokan kylttejä. Miko teki kivasti vuoroa odotellessamme, mutta radalla se jonkin verran paineistui. Osa liikkeistä onnistui ihan kivasti ja osa ei niin hyvin. Ilmeisesti Mikolle oli hankalaa kävellä kohti seinää, koska se alkoi sillä kyltillä aina hidastaa ja se jäi jälkeen. Kouluttaja suositteli harjoittelemaan vasemmalla kääntymisiä tasapainotyynyn avulla. Lopuksi olisi ollut vielä yksittäisinä tehtävinä putki ja sarjahyppy, mutta me jouduimme Mikon kanssa lähteä aikaisemmin.

Mikon treeneistä kotiuduttuamme lähdin Rion kanssa Pitäjänmäkeen Häirikköluokka-kurssille. Meillä oli tällä kertaa kaverina parsonrusseli. Russeli haukkui välillä vähän enemmänkin, mutta hienosti Rio kesti häiriön. Teimme lähestymistreeniä, jossa kouluttaja käveli meitä kohti koiran istuessa vierellä. Tämän jälkeen Rio sai olla vapaasti hihnan päässä ja kouluttaja tuli lähemmäs samalla heitellen nameja maahan. Kouluttaja meni myös kyykkyyn ja alkoi jonkin ajan päästä tehdä käsikohdennusta. Rion kanssa ei ole ollenkaan tehty käsikohdennusta niin, että se koskisi jonkun muun kuin minun kämmentä, mutta hyvin se silti onnistui. Kouluttajan noustua seisomaan, hän myös käski Rioa istumaan ja palkkasi siitä. Tauon jälkeen kouluttajan mies tuli mukaan häiriöksi. Hänen läsnäolo selkeästi jännitti Rioa, varsinkin silloin, kun hän oli kyykyssä. Rio meni kyllä hakemaan nameja ja koskemaan kouluttajan kättä, mutta se ei mennyt reippaasti lähelle, vaan jätti takajalat paikalleen ja kurkottautui eteenpäin. Lopuksi kouluttaja vielä lähestyi Rioa yksin, jotta sille jäi rento fiilis vieraasta ihmisestä.

Keskiviikkona alkoi Rion agilitytreenit. Meillä on kaksi kenttää treenikäytössä ja lisäksi vapaatreenialue. Etukäteen olin miettinyt, miten Rio kestää kaiken sen häiriön. Meidän ryhmässä on apukouluttaja, joten treenipisteitä on kaksi. Siinäkin on paljon häiriötä. Lisäksi lämmin sää oli houkutellut Kivikkoon paljon muitakin ihmisiä. Vähän väenpaljous (jalkapalloilijat, frisbeegolffarit) jännitti Rioa, mutta agikentällä Rio oli hyvin rennon oloinen. Se jäi tosi nätisti istumaan, kun lähdin radalle kuuntelemana kouluttajaa. Välillä Rio seisoi ja katsoi ympärilleen ja välillä se meni maahan tai istui. Yhtään ääntä ei kuulunut, joten olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Ehkä hallissa Rio vikisi, kun se näki minut, mutta kentällä se ei varmaan nähnyt, kun olin kauempana ja aidat välissä. Ensimmäisellä pisteellä harjoiteltiin hypyn tarjoamista ja toiselle leikkimistä. Erotimme kentän putkilla, joten häiriö ei ollut liian suuri. Rio kävi ensin hypyllä. Käytössä oli yksi siiveke ja aloitimme sillä, että ohjaaja on kyykyssä siivekkeen takana. Sitten välimatkaa vähän kasvatettiin ja pienen tauon jälkeen seison siivekkeen takana. Riolla sujui hyvin, sillä se oli tuttua juttua. Rio keskittyi tosi hyvin tekemiseen, mutta silloin, kun se ei ollut keskittynyt, niin se alkoi huomioida ympärillä olevia häiriöitä. Kutsusta se tuli kuitenkin aina luokse. Toisella pisteellä kokeiltiin niin, että apukouluttaja leikkii Rion kanssa. Otin käyttöön kaikista kivoimman lelun eli kaninkarvalelun. Rio lähti hyvin leikkimään vieraan ihmisen kanssa ja lopulta alkoi ihan kunnolla vetää murinoiden kera. Kokeilimme myös kuolleelle palkalle lähetystä. Sekin sujui hyvin. Rio lähti vetämään kunniakierroksia ympäri kenttää eikä siltä saanut lelua hetkeen takaisin. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähemmän kivaa lelua palkkana, että kivemmalla olisi saanut Rion luopumaan lelusta. Nakkiin Rio ei meinannut vaihtaa kaninkarvaa. Lopuksi kokeilimme vielä niin, että kouluttaja pitää Riosta kiinni ja minä lähden juoksemaan, tiputan lelun ja jatkan juoksemista. Rio juoksi ensin lelun ohi, mutta palasi sitten hakemaan sen. Riolta jäi varmaan huomaamatta lelun tiputus, sillä sille oli erittäin epämukavaa, että vieras ihminen pitää siitä kiinni eikä Rio siksi katsonut minuun päin. Olen tosi tyytyväinen siihen, miten hienosti Riolta sujuivat ensimmäiset agilityn ryhmätreenit :)

Pyörähdys

Hyvä kontakti!

Puolenvaihto takaa

Kuvat lauantain rallytokokoulutuksesta © Sanna Pyykkönen

Torstaina oli näyttelyn vuoro. Lähdimme Lempäälään Xeman ja Mizyn perheen kanssa. Rio matkusti valjaissa minun ja Idan välissä. Ensin Rio oli sylissäni, mutta sitten se uskaltautui keskelle ja meni maaten. Näyttelypaikalla paistoi aurinko koko päivän eikä siellä ollut varjoa ollenkaan. Onneksi naamassa oli suojakertoimen 50 aurinkorasvaa. Kooikerit 14 kpl olivat viimeisenä kehässä. Junnuluokkaan oli ilmoitettu 4 urosta, mutta kolme oli paikalla. Kaikki kolme olivat erikokoisia, yksi aika kookas, pikku-Rio ja Nano näiden väliltä. Kookkaampi uros ja Rio mitattiin. Tuomari ilmeisesti halusi nähdä onko toinen yli sallitun rajan ja toinen alle. Ensin kolmikko ravasi yhdessä kehän kahdesti ympäri. Ensimmäisen kierros meni meiltä huonosti, sillä Rio oli säntäilemässä muiden perään. Toiselle kierrokselle sain sen kulkemaan nätisti. Pöydällä meni taas niin, että hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkoi nojata minuun. Keskityin niin hampaiden katsomiseen, etten huomannut Rion olevan ihan pöydän reunalla ja toinen takajalka luiskahti yli laidan. Tutkimisen jälkeen tuomari antoi meille pienen hetken hengähtää ja sitten hän mittasi Rion koska halusi nähdä "kuinka paljon se on alle". Ensin mittaaminen ei meinannut onnistua, mutta sitten sain Rion seisomaan kunnolla sen aikaa, että tuomari pystyi toteamaan sen olevan ihan hyväksyttävän kokoinen. Liikkeet menivät ok ja pääsääntöisesti Rio malttoi seisoa hienosti arvostelun ajan. Arvostelu kuulosti oikein hyvältä ja hetken aikaa mielessä käväisi, että ehkä tästä voisi tullakin enemmän kuin EH. EH:n Rio kuitenkin sai ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kilpailuluokassa oli yksi ERIn saanut ja kaksi EH:n saanutta ja Rio oli viimeisenä. Liikkeet yhdessä muiden kanssa ei vaan onnistunut, joten Riolle luokan 3. sija.

5.5.2016 Spanieliliiton II-erikoisnäyttely, Lempäälä, tuomari: Kirsi Nieminen
"Koon alarajoilla oleva uros jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula, tiivis runko. Hieman luisu lantio. Kokoon sopiva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Hieman alhainen hännänkiinnitys. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Esiintyy hyvin." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Näyttely meni siis oikein kivasti. Paluumatkalla Rio meni jo suoraan keskipenkille nukkumaan. Poikkesimme Tuusulan kautta hakemassa tolleripennun Mizyn ja Xeman perheeseen päivähoitoon. Kokonaan pentu muuttaa heille tällä viikolla. Rio istui loppumatkan sylissäni eikä oikein tiennyt, miten etupenkillä olleeseen pentuun olisi pitänyt suhtautua. Enemmän Rioa jännitti kuin kiinnosti. Pentu oli tietenkin tosi söpö :) Illalla Riolla olisi alkanut tokoalkeet, mutta totesin, että on parempi antaa pikkumiehen levätä.

Alla olevat kuvat © Ida Alexandersson 

Alla olevat kuvat © Karoliina Vainio

 

Täytyy vielä pistää vielä yhdet vertailukuvat, molemmat © Ida Alexandersson

 Rio 10 vko & Rio 10 kk