keskiviikko 31. elokuuta 2011

Epistelyä


Viikonloppu meni oman seuran agikisoissa työskennellen. Olin molempina päivinä buffassa. Lauantai oli oikein lämmin päivä, joten oli kiva olla buffan teltan varjossa. Se oli muutenkin mukavampi työpäivä, kun kaveri buffassa oli tuttu ja meillä oli hyvä systeemi. Sunnuntaina oli sitten eri ihmiset ja vähän eri systeemi. Sunnuntaina kävin illempana Mikon kanssa isän luona katsomassa Sandraa. Miko joutui heti ovella innokkaiden tyttöjen ympäröimäksi ja se taisi miestä vähän ahdistaa. On se jännä, miten erilainen Miko on silloin kun yksi koira tulee tervehtimään kuin jos koiria on kaksi tai enemmän. Sandra oli kasvanut kauheasti ja taitaa olla jo Sisiä korkeampi. Miko oli hieman suopeampi Sandraa kohtaan, mutta antoi sille kerran lähtöpassit. Miko myös haukkui sille pari kertaa, jonka jälkeen Sandra tuli vähän varovaisemmaksi Mikon kanssa. Pahemmin paineja ei sunnuntaina tullut, ainakaan sellaisia joissa Miko olisi ollut mukana. Miko oli vähän vaisun oloinen ja Sisin ärähdys oli sen mielestä ihan kamalaa. Sisin ja Sandran leikkiessä Miko haukkui vieressä. Jos muut leikkii, niin aina Miko tuntuu olevan komentamassa kuin se sanoisi "Lopettakaa!"

Kuvaaminen oli haastavaa kun tilaa ei ollut paljon, oli pimeää ja Sandra oli hyvin liikkuvainen. Se oli vähän väliä pusuttelemassa ja tuli kerran syliinikin.

Sandra ja Sisi leikkii, Miko komentaa

Hieman on kokoeroa

Tiistaina menimme oman seuran epiksiin, joissa olin sekä töissä että Mikon kanssa kisaamassa. Vähän mietin onko se eduksi, että kenttä on meille tutu vai ei, sillä Miko on mennyt muilla ulkokentillä paremmin ja innokkaammin kuin Kivikossa. Olin ratahenkilönä mini- ja maksimöllien radoilla. Medeissä kisasi myös Tessa ja Paula. Olin hieman yllättynyt kun ensimmäisten hyppyjen jälkeen Miko lähti vetämään rallia. Olin yllättynyt, koska ei Miko tuolla kentällä ole omiaan juoksennellut kuin pallon kanssa. Ensimmäisen putken jälkeen Miko ei enää tahtonut mennä putkeen, joten loput putket skipattiin (kaikkiin kyllä yritin Mikon ensin saada). Välillä mentiin rataa, välillä kutsuin Mikoa takaisin kun se huiteli omiaan. A:n kontaktin yli Miko taisi taas hypätä. Saatiin ekalta radalta kuusi hylkyä ja 5 kieltoa/muuta vitosen virhettä. Yliaikaa tuli melkein minuutti. Jos hyllyistä sai 10 vp niin ekan radan tulos oli 142,12. Tiesin, ettei seuraava yritys voi mennä paremmin eikä se mennytkään. Tällä kertaa Mikolla ei ollut intoa tai vauhtia yhtään. Kovasti jouduin poikaa innostamaan, jotta sain sen kulkemaan. Kaikki putket piti skipata ja tältäkin radalta melkein minuutti yliaikaa, kuusi hylkyä sekä 2 muuta virhettä. A:n kontakti sentään meni ok kun jäin sitä varmistelemaan. Piti radalla pitää pallien puhdistustaukokin... Toiselta radalta tulos 125,03, joten se oli sitten meidän tulos näistä epiksistä kun parempi otettiin mukaan. Sijoituksesta ei tietoa, mutta ei me ainoita oltu, joilla ei mennyt ihan nappiin. Medien jälkeen alkoi sataa ja sadetta riitti koko loppuillan. Tessa sijoittui medeissä toiseksi, onnea! Mulla ei ole koskaan epiksien jälkeen ollut huono fiilis vaan aina löydän suorituksen hyvät asiat ja tiedän, että virheet on omia vikoja. Tärkeintä agilityssa on, että Mikolla on kivaa eikä se onko suoritukset virheettömiä.

Täytyy vielä harkita käydäänkö ensi viikolla oman seuran epiksissä. Ehkä me jatkossa käydään vaan Purinalla. En tiedä mistä johtuu, kun eri kentillä Miko on niin erilainen. Viime keväänä kun kävimme sekä Munkkiniemessä että Kivikossa treeneissä, Munkkinienessä meni aina paremmin. Miko oli siellä paljon nopeampi ja innokkaampi eikä meillä kertaakaan ollut Mikon motivaation kanssa ongelmia. Sen takia olisin mielelläni käynyt Munkassa vielä yhden jatkokurssin, mutta en sinne ilmoittautunut, koska halusin ohjattujen treenien lisäksi käydä myös vapaatreenaamassa. Vapaatreenit on kyllä jäänyt vähiin kun on ollut kaikkea muutakin ohjelmaa.

Porvoon näyttelyn aikataulut löytyivät jo viikonloppuna netistä ja harmikseni koikkereilla oli tuomarimuutos. Harri Lehkonen oli etukäteen ilmoitettu varatuomariksi ryhmälle 8, joten kun ilmomaksua ei saa takaisin, niin pitää harkita osallistutaanko. Viimeisen kuuden vuoden aikana tuomari ei ole antanut kooikereille muuta kuin ERIä ja EHta. Sinänsä harmittavaa, koska olisi ollut kiva lukea huonompien laatuarvosanan saaneiden arvosteluja. Päätös lähdöstä pitää siis tehdä ERIn ja EHn saaneiden arvostelujen perusteella. Olisi kyllä kiva viedä Mikoa välillä suomalaiselle tuomarille, mutta H:n tai huonomman saaminen ei innosta. Mutta tutkaillaan.

perjantai 26. elokuuta 2011

Taiteiden yön epikset


Hieroin ja venyttelin Mikon eilen illalla. Pääasiassa hieroin jalkoja eikä niissä ollut kuin vähän jumia. Venyttelyt meni ok, mutta vasen takajalka ei halunnut venyä. Takareiden venytyksessä ei ongelmaa, mutta etu- ja sisäreittä Miko ei antanut venyttää kuin ihan vähän. Samalla tavalla on ollut kahdella edelliselläkin hieronta/venyttelyhetkellä, joten on aika varata aika ammattilaiselle. Täytyy alkuviikosta soittaa fyssarille. Mielestäni Miko hyppää hyvin, joten ei takajalan jumilla tai mikä lie on, ole ollut vaikutusta menoon (kai).

Tänään kävimme Purina Areenalla Cockerspanielit ry:n järjestämissä epiksissä. Paikalla ei kovin paljon ollut porukkaa ja medeissä taisi olla eniten koirakoita. Paikalla oli myös toinen kooho, Wiima (Black Amiikos Wolferina Wouda). Rata näytti suunnilleen tältä:


Mielestäni rata ei vaikuttanut vaikealta, mutta en silti elätellyt toivoa ekasta nollaradasta. Mietin, ehdinkö tehdä valssin hypyn 3 jälkeen. Muuta ohjauskuviota en esteeltä 3 esteelle 4 keksinyt, jossa Miko ei jatkaisi suoraan eteenpäin. Mietin myös sitä, että kuinka kauas A:sta uskallan tulla ettei Miko hyppää liian ylhäältä alas ja missä kohtaa kannattaa olla, että ehdin tehdä valssin. Niin siinä sitten kävi, että olin valssin kanssa aivan liian myöhässä ja siksi meni esteet 3-5 pipariksi. Seuraava kohta, joka ei mennyt ihan nappiin oli hyppy 14. Eteen-käsky olisi ollut aika jees, mutta ei se tullut mieleenikään enkä tiedä olisiko toiminut vähäisestä harjoituksesta johtuen. Hyppy 19 ei myöskään mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ajaksi tuli 50,63s joka alitti ihanneajan 9,37 sekunnilla, ratavirheitä tuli 30 ja sijoitus 12. eli toiseksi viimeinen tuloksen saanut. Koikkerit piti perää.

Mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin ilmoittanut Mikon myös toiseen starttiin (en ilmoittanut, koska ryhdyin pihiksi): olisin mennyt lähemmäksi hyppyä 3 Mikon ollessa A:lla, jotta minulla olisi ollut aikaa tehdä valssi, olisin juossut kovempaa esteillä 12-14 ja ohjannut viimeisen pätkä toiselta puolelta.

Meidän ratavirheistä hylkyjä oli 10+10 ja ilmeisesti yksi vitonen kiellosta ja yksi kontaktin yli hyppäämisestä. Videon perusteella meille olisi pitänyt tulla enemmän virheitä. Miko saattoi hypätä A:n kontaktin yli ekalla ylityksellä, se todennäköisesti skippasi kontaktin myös toisella kerralla, kieltoja tuli kaksi ja puomin kontakti jäi tekemättä... Mutta jotain positiivistakin. Miko haki tosi hyvin esteille, esimerkiksi esteet 8-11 meni hienosti. Miko taitaa tehdä niin, että varsinkin vauhdissa se aika nopeasti lukitsee esteet, joille se menee ja jos en ajoissa kerro minne mennään, niin voi olla vaikea saada Mikoa muuttamaan suunnitelmaa. Jos Miko on lukinnut oikeat esteet, niin se irtoaa ihan kivasti. Kun katsoin videota paikanpäällä, piti ihan kelata taaksepäin ja katsoa näinkö oikein. Miko LAUKKASI puomilla! :D No, siksi se kontaktikin jäi... Kolmas positiivinen juttu oli vauhti.

Kontaktivirheet kertoo siitä, että on tosi tärkeää opettaa kontaktit kunnolla. Vaikka Miko ei ole ennen mielestäni hypännyt kontaktien yli, vauhdin kasvaessa niin tulee käymään ilman kunnon harjoittelua. Pitäisi vielä oppia juoksemaan kovaa. Huomasin muuten kesäpäivien agivideolla, että kun joudun keskittymään juoksemiseen, niin kädellä ohjaus unohtuu. Video tämän päivän suorituksesta täällä.

Wiima

Miko ottaa rennosti ympärillä olevasta hälinästä huolimatta

Viikonloppu menee sitten I-HAH:n agikisoissa työskennellen. Kummaa, etten nähnyt yhtään koikkeria lähtölistoilla.

torstai 25. elokuuta 2011

Mätsärissä


Maanantaille oli suunnitelmissa agiepikset, mutta viikonloppuna Virroilla mietin, että ehkä kuitenkin kannattaa pitää maanantai lepopäivänä. Mennään epistelemään sitten huomenna Purinalle. Toivottavasti menee hyvin!

Tänään oli pakko mennä käymään mätsärissä, sillä isoilla aikuisilla oli miestuomari. Miestuomari mätsärissä on niin harvinainen (ainakin täällä päin), että tilaisuus piti hyödyntää. Kahden viikon päästä Porvoon näyttelyssä on miestuomari, mutta se on kyllä jo tuttu. Tuomarina oli Juha Palosaari, jolla on koikkerioikeudet. Meillä oli parina lyhytkarvainen collie. Ensin menimme kerran kehän ympäri, jolloin annoin collien mennä suosiolla meidän edelle. Collie sitten tutkittiinkin ensin, vaikka meillä oli pienempi numero. Miko antoi hyvin katsoa pään ja hampaat, vaikka vähän vartaloa vetikin taakse. Se ei kuitenkaan ottanut yhtään askelta. Tuomari kävi Mikon kivan tarkasti läpi. Ilmeisesti Miko ei seisonut ihan parhaalla mahdollisella tavalla kun tuomari asetteli Mikon etujalkoja nostamalla sitä rinnasta sekä oikoi vielä takajalkojakin (olisikohan takapäätäkin nostanut, en nyt muista). Asettelun jälkeen hän katseli Mikoa vähän matkan päästä ja tuli sitten vielä ihan Mikon viereen seisomaan. Ilmeisesti mittaili Mikoa jalallaan. Ravaamiset meni ihan hyvin, vaikka aluksi pää meni maahan. Miko sai yllätyksekseni punaisen nauhan. Olisi tehnyt mieli kysyä miksi, vaikka mätsärissä koiraa ei verratakaan rotumääritelmään. Juha Palosaari on itse asiassa ollut meillä ennenkin mätsärissä tuomarina. Edellinen kerta oli viime joulukuussa Lohjalla ja silloin tuli myös punainen nauha. Silloin olimme tosin viimeiset eikä meillä ollut paria. Jäimme punaisten kehään, kun meidän jälkeen ei ollut enää montaa paria. Punaisten kehästä meidät käteltiin ensimmäisten joukossa pois, ihan niin kuin arvelinkin.

Tässä pari pokkarikuvaa.






maanantai 22. elokuuta 2011

Kooikereiden kesäpäivät


Perjantaina piti jättää työpäivä lyhyeksi, vaikka hommaa töissä olisi riittänyt lukuvuoden alkamisen vuoksi. Taina ja Loki tulivat hakemaan meitä puoli kolmen aikoihin. Suuntasimme ensin Tampereelle, jossa joukkoon liittyi Tytti ja Jana. Samalla tuli vaihdettua autoa. Kaupassakäynnin (treeninakeille oli tarvetta) ja pienen ruokailun jälkeen matka jatkui kohti Virtoja. Perillä meitä odotti kiva hirsimökki, jonka jaoimme Tainan ja Leevin, Tanjan ja Tuffen sekä Anun ja Ellan kanssa. Kuusi koiraa mahtui kaksikerroksiseen mökkiin hyvin eikä yöllä tarvinnut herätä ääniin.

Perjantai sujui lenkkeillessä, agilityrataa rakentaessa sekä paikkaan tutustuessa. Illalla meille pidettiin infotuokio saunaosastolla, joka oli meille varattuna koko viikonlopun. Samalla kaikki esittäytyivät toisilleen.

Lauantai alkoi aamupalalla, jonka jälkeen Capon Sanna piti meille luennon koiran koulutuksesta. Meillä oli Mikon kanssa sen jälkeen agilitya Petterin ohjauksessa.

Lauantain ratapiirustuksesta ei tietoa, se katosi Vuodatuksesta muiden kuvien kanssa enkä sitä enää löydä. Ekasta agilitykerrasta ei kai ole pahemmin mitään sanottavaa (en oikein mitään muistakaan). Kovin hyvin ei mennyt, sillä Mikoa tuntui kiinnostavan enemmän kentän ja sen reunojen hajut. Oman osansa hajuihin toi meitä ennen kentällä ollut juoksuinen narttu. Ihan ok suorituksia saatiin kuitenkin loppuun. Rataa menimme pätkissä.

Miko sai levätä muutaman tunnin ennen kuin meillä oli rallytoko. Meitä oli kouluttamassa Antonia, joka ei ollut kooikerväkeä. Rallytoko oli mielenkiintoista ja Mikon kanssa meni ruohokentästä huolimatta hyvin. Harmittavasti meillä oli vain niin vähän aikaa, ettei ehditty mennä kuin yksi alokasluokan rata. Tätä lajia voisi alkaa harjoittelemaan enemmänkin.

Rallytokosta suuntasin päärakennuksessa pidettyyn Suomen Kooikerhondje ry:n ylimääräiseen kokoukseen. Kokouksen jälkeen keräännyimme saunaosastolle, jossa Liisa Kotisalo ryhtyi ottamaan kooikereista verinäytteitä Hannes Lohelle ja Taina S. apujoukkojen kanssa salaatintekoon. Jonkin aikaa toimin Liisan avustajana ja tehtävänä oli tarkistaa, että koiran sirunumerot täsmäävät, numeroida lomake ja veriputkilo samalla numerolla sekä sulkea putkilo ja käännellä sitä hetki. Onneksi ei ole tarvinnut olla Mikon verinäytteenotossa mukana, pari koiraa reagoi näytteenottamiseen aika voimakkaasti. Kaiken kaikkiaan 18 kooikeria antoi näytteen, hienoa! Kooikereista oli heinäkuun alkuun mennessä annettu 125 näytettä, joten kivasti tulee lisää.

Saunaosaston edustalle tuotiin jokainen meidän käytössä olleen mökin grilli. Siinä grillailtiin makkaraa, lihaa ja kasviksia sekä syötiin salaattia, keksiä ja pullaa. Ilta sujui mukavassa seurassa syöden.

Sunnuntaina meillä oli vielä agilitya ennen lounasta. Tällä kertaa meni paremmin. Rata alla.

Tein Mikon kanssa rataa kahdessa osassa. Ensin tein esteitä 1-8, mutta esteen 7 jätin välistä, sillä muurilta olisi tullut meille liian vaikea keppikulma. Jouduin lopulta lyhentämään ensimmäisen osan esteisiin 1-6, sillä Miko tuli hypyltä 6 liian kovaa kepeille eikä niiden aloitus olisi siksi onnistunut. Toisaalta en hypyn jälkeen kertonut mitä seuraavaksi tehdään, joten siksi Miko juoksi keppien ohi, mutta tiesin myös sen, ettei keppien huutaminen olisi auttanut kun kepit on tähän mennessä aloitettu aina niiden vierestä. Toisessa osassa tein esteitä 8-15. Muuten pätkä meni hyvin, mutta putkessa Miko kääntyi pari kertaa ympäri kun ilmeisesti liian aikaisin/väärässä paikassa aloin sitä huudella.

Kun tuli meidän vuoro toistamiseen, pyysin Leevin Tainaa kuvaamaan meidän suoritukset. Teimme nyt vain esteitä 8-15. Ensimmäisellä kerralla Miko meinasi nostaa koipea putkessa 9. Kun näin Mikon pysähtyvän, tuuppasin Mikoa vähän takapuolesta, sillä en osaa karjaista niin, että Miko lopettaisi. Videolla näkyy miten Miko sen jälkeen hypähtää putkesta ulos, mutta en sitä videota pistä näkyville kun esteet 14-15 ei mennyt ihan putkeen. Toinen kerta oli parempi ja siitä video täällä. Mikolla on näköjään vähän tapana hauskuuttaa katsojia... Mutta eipä se mitään, pääasia että Mikolla on hauskaa :)

Kepit meni lähes joka kerralla ihan nappiin! Kerran kävi niin, että Miko tuli liian aikaisin ulos, koska heitin pallon liian aikaisin ja kerran se lopetti jostain muusta syystä kesken. Muuten Miko pujotteli hienosti ja ilman käsiapua! Missä poika on oikein käynyt harjoittelemassa?? Petteri meinasi, että vauhtia tarvitsisi lisää kun Mikon pujottelu näytti vähän laiskalta ja sanoi myös, että kauempaa voisi alkaa lähettämään kepeille. Sanoin, ettei Miko vielä niin taitava ole kun nyt se vasta meni ensimmäisen kerran ilman, että vähän kädellä ohjaan. Vauhtia en vielä halua lisää, koska pujottelu ei ole vielä tarpeeksi varmaa ja vauhti vain lisäisi virheitä. Ehkä kepeille lähetystä voi tämän vuoden puolella alkaa treenailla, mutta ei vielä. Mikolla oli vauhtia muuten ihan kivasti ja siitä tulikin palautetta. Miko haki tosi kivasti esteille ja olin ihan yllättynyt, että Miko juoksi niin määrätietoisesti hypyltä 12 suoraan muurille ja putkeen. Sunnuntain agit meni oikein kivasti.

Lounaan jälkeen Tiina V-M ja Mari Isotupa pitivät loppuhuipennuksen, joka oli kananmunan kantoa lusikalla. Muodostimme viisi neljän koirakon joukkuetta. Jokaisen joukkueen kaikkien jäsenten piti vuorotellen kiertää n. 10m päässä oleva ämpäri pitämällä lusikkaa, jossa oli kananmuna, samassa kädessä kuin koiran hihnaa. Meidän joukkueessa oli myös Loki, Tessa ja Tellu. Tessa ja Marko aloittivat hienolla suorituksella ja samaa jatkoivat Taina ja Loki. Mikon pistäminen oikeaan käteen ei ehkä ollut paras idea kun Mikolle on helpompi kulkea vasemmalla puolella. Pääsimme ämpärille asti, mutta paluumatkalla Miko nykäisi sivulle niin, että muna putosi. Hain uuden munan, jonka kanssa pääsimme perille. Tellun kanssa meni pari munaa rikki. Voitto ei tullut meidän joukkueelle:)

Oli tosi kiva viikonloppu ja oli aivan ihana nähdä niin monta kooikeria! Paikalla kävi jopa 42 punavalkoista. Osa porukasta oli Marttisen lomasaarella kaksi yötä, osa yhden yön ja osa kävi paikalla vain lauantaina. Tässä vielä luettelo kaikista Virroilla vierailleista kooikereista (linkin takaa löytyy kuva ko. koirasta): Leevi (Oorbellen Joaquin), Miko (Estaika's Deliverance), Tessa (Oakmeadow Cool Champagne), Retu (Frisian Gem Bastens Berthus), Tuffe (Oakmeadow Simply Perfect), Ella (Oakmeadow Silky Lady), Tellu (Aniella), Indy (Lucky Nana's Marco Polo), Capo (Huvi-Tuulen Don Quihotte), Loki (Harm v.d. Schoonheden), Jana (Bullbenz Kooi Qera Sade), Remus (Lucky Nana's Egregio Optimus), Zito (Cavalriina's Zito Zombrero), pikku-Nero (Oorbellen Kiefer), Maru (Wishdecoy Ruth Olivia), Viivi (Wishdecoy Olivia Nikita), Neppe (Lucky Nana's Xmas Extra Nice), Kelmi (Milfeddyg Innemend Elaika), Lempi (Milfeddyg Elaika Bianca), Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix), Vili (Nordkooik's Lord Willy v.d. Bas), Bitti (Wishdecoy Phantom Nicole), Olli (Bullbenz Kooi Olly Sade), iso-Nero (Estaika's Kulkurinvalssi), Fero (Lucky Nana's Ferra Fioraano), Opri (Golden-Fox Sindarella), Oona (Lucky Nana's Belladonna), Omar (Lucky Nana's Alfa Roomeo), Orson (Oorbellen Kurt), Kaisa (Maricosan's Penna Orion?), Mandy (Maricosan's Quintus Orion), Peter (Cirtap's Unique Peter van Unika-K), Sally (Wishdecoy Geri Claudia), Akira (Featherfox Akira Fidomido), Huugo (Simi), Kiia (Mariconsan's R. Orion?), Orry (Maricosan's Orion Duenna), Rosa (Maricosan's Rosea Orion), Enna (Callitris Duenna Flame), Uki (Muskettikoiran Unihiekka), Kavi (Wishdecoy Gavin Claudia) ja Lotta (Wishdecoy Nikita Claudia). Huh, mikä määrä koiria :) Toivottavasti kaikki viralliset nimet meni oikein kun vetäsin ne päästä. Mulla on aika hyvä nimimuisti ja oon just eilen noita nimiä kirjoittanut kuviin. Kuvat löytyy täältä. Harmittavasti vasta kotona tuli huomattua, ettei kaikista koirista tullut yksittäiskuvaa ja osasta kuvat oli huonoja. Koko porukasta (ainakin melkein) otettiin yhteiskuva. Annoin Mikon Tellun omistajille kun itse toimin kuvaajana. Joillekin koirille taisi niin lähellä oleminen olla hieman vaikeaa ja lopuksi yksi uros ärähti niin, että Miko taisi sitä säikähtää. Miko oli vetäytynyt taaksepäin ja samalla vetänyt päänsä puolikuristavasta pannasta. Miko onneksi juoksi suoraan luokseni ja Tellun emäntä tuli hakemaan pojan takaisin. Mikolla oli niin kova veto pois paikasta, jossa se oli ärähdystä säikähtänyt, että lähti vetämään niin kovaa eteenpäin, ettei Tellun emäntä voinut kuin tulla perässä. Siihen oli hyvä lopettaa kuvaussessio. Piti vähän myöhemmin kysyä, että eikö Mikolla olekin voimaa ;)


Osallistuneista koohoista pitää erikseen mainita Tellu, kaikki ihanat pennut eli Nero, Orson ja Akira sekä Enna. Tellu oli oikein valloittava tapaus ja tyttöön taisi Mikon lisäksi ihastua aika moni muukin uros. Pennut nyt vaan on aina ihania. Enna piti nostaa esille siksi, että vanha rouva löytyy Mikon sukutaulusta 4. polvesta! Enna on siis Mikon äidin äidin isän äiti.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille ja koirille onnistuneista kesäpäivistä!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pohdiskelua ja syksyn suunnitelmia

Mietiskelin yksi ilta lenkillä, että joskus kirosin sitä kun Mikon hihnakäyttäytyminen on mitä on. Koskaan sen jälkeen ei ole tullut kirjoitettua siitä, miten se on parantunut. Ei Miko edelleenkään kulje täydellisesti hihnassa; joskus se vähän vetää, koirien ohitukset menee niin ja näin kun yleensä ei ole namia mukana, ja Mikolla on tapana yhtäkkiä singota sivulle tai taaksepäin jonkun hajun takia. Tosi usein kuitenkin mennään löysällä hihnalla tai sitten Miko kulkee hihnanmitan edellä. Ihmisten ja pyörien ym ohi voidaan mennä niin, että Miko kulkee kaksi metriä edellä. Joskus tosin käy niin, että Miko lähteekin kaartamaan kohti vastaantulevaa ihmistä ja ne on yleensä miehiä! Miko tahtoo usein vaihdella tien reunaa sen mukaa miten kivoja hajuja missäkin on, mutta asian eteen on tehty töitä, vaikka en aina johdonmukainen olekaan, ja Miko useimmiten kiltisti siirtyy takaisin sille reunalle, jossa kävellään tai jos se vasta on kaartamassa, niin jättääkin sen tekemättä, kun vain sanon "täällä". Äänensävy pitää valita vähän tilanteen mukaan. Aina Miko ei suostu heti vaihtamaan reunaa ja silloin pysähdyn ja jatkan matkaa vasta kun Miko on palannut takaisin oikealle tienreunalle. Tuo sivulle kaartaminen on vähän vaarallista kun meidän lenkkireiteillä menee niin paljon pyöräilijöitä.

Toinen asia, joka tuli iltalenkillä mieleen, oli se, ettei Miko ole enää haukkunut ihmisille. Heti perään kyllä tuli mieleen, että yleensä Miko on haukkunut pimeään aikaan ja nyt on pitkään ollut valoisaa... Taisi olla maanantai-iltana kun Miko ensin murisi yhdelle huppupäiselle nuorelle miehelle, joka tuli vastaan, sen jälkeen haukahti ihan pienesti yhdelle naiselle ja vielä säikähti kantoa hypähtämällä ja murisemalla sekä melkein aiheuttamalla sydärin omistajalle... Että tuo haukkuminen epäilyttäville ihmisille on edelleen ongelmalistalla. Mikosta kyllä huomaa, jos se meinaa haukkua/murista jollekin ihmiselle, sillä sen häntä nousee niin ylös. Nameja vaan mukaan lenkille, vaikka ne onkin niin helppo unohtaa.

Mielessä on jo useampana päivänä ollut, että pitäisi alkaa taas ahkerasti harjoittelemaan luoksetuloa. Aluksin tehtäisiin niin, että toinen pitää Mikoa kiinni ja toinen juoksee ja kutsuu. Vielä se on suunnitteluasteella, mutta ehkä joku ilta saan kaverin mukaan lenkille. Jos Mikon luoksetulon saisi jossain vaiheessa varmaksi, niin voisi alkaa taas pitämään sitä välillä vapaana. Tuntuu vähän pahalta Mikon puolesta kun Helsinkiin muutettua se ei ole saanut olla vapaana kuin koirapuistoissa, joissa tulee käytyä harvoin. Täällä ei ole mitään sellaista paikkaa (jota tietäisin), jossa voisin pitää Mikoa huoletta vapaana. Paitsi ne koirapuistot, mutta metsää tarkoitan. Ai niin, oli Miko vapaana kun käytiin Firan montulla kahlailemassa.

Toivottavasti en ole ajoittaisesta kurkkukivusta huolimatta flunssaa lähiaikoina saamassa kun ohjelmaa riittää moneksi viikonlopuksi. Seuraavat kolme viikonloppua menee kokonaan koiramaisissa tunnelmissa, sillä tänä viikonloppuna on kooikerhondjein kesäpäivät, sen jälkeen I-HAH:n agikisat, joissa olen töissä ja sitten todennäköisesti hyppytekniikkakoulutus. Tämän jälkeen on vielä kolme viikonloppua, jolloin toisena päivänä on jotain menoa. Näinä viikonloppuina on Porvoon näyttely, mätsäri/toko-koe/agilitykisa (jälkimmäisissä turistina) sekä MH-luonnekuvaus Tammelassa. Syksyyn mahtuu myös Spanielierkkari, neljät agilityepikset ja ehkä möllitokoakin. Agitreenitkin jatkuu, joten tekemistä on. Ylihuomenna vuorossa kesäpäivät, jee!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Viikon kuulumiset


Pahemmin tällä viikolla ei ole ollut ohjelmaa, Mikolla ainakaan. Palasin maanantaina töihin ja Mikolle oli ainakin pari ensimmäistä aamua vähän vaikeita kun lomalla ei juurikaan oltu erossa. Tosin kyllähän silloinkin kävin kaupassa jne. joten en tiedä miksi minun lähtemiset ilman Mikoa oli sitten hankalia. Yhtenä aamuna Miko oli alkanut lähdettyäni vikistä. Jonkun verran Mikolle on tuottanut vaikeuksia uuden uloskäynnin aikana, jos olemme lähteneet yhdessä ulos. Silloin Miko on ollut tunkemassa mukaan. Eiköhän se pikku hiljaa ala tottumaan meidän lähtöön parvekkeen kautta.

Perjantai-iltana menimme treenaamaan agilitya. Alkuun teimme eteen lähetystä kahden hypyn takaa ja sen jälkeen vauhtisuoraa hyppy-hyppy-putki. Vauhtijutut on Mikolle kaikkein eniten mieleisiä, joten hyvin meni molemmat harjoitukset. Muutaman kerran tehtiin muistaakseni kahdeksaa keppiä, mutta Mikolla tuntui ajatukset olevan muualla ja jouduimme ottamaan monta kertaa uudestaan. Kepit ei siis mennyt niin hyvin, mutta lopetimme hyvään toistoon. Lopuksi teimme keinua ja A:ta. Keinu on edelleen vaikea ja ensimmäisen kerran jälkeen alkaa ylös juoksemiset hidastua. Ylhäälle juoksemisen jälkeen pienet keinuttelut on ahdistavia, mutta vähän edistystä tuntuu tulevan. A:n kontaktit oli hyviä, vaikka itse jatkoin juoksemista hieman pidemmälle. Ihan viimeiseksi teimme rengasta vähän huonolla menestyksellä kun en osannut kääntää rengasta maksista mediin. Positiivista oli kuitenkin se, että sain Mikon hyppäämään maksirengasta! Se olikin ensimmäinen kerta kun onnistui ilman apuja (pöytää toisella puolella), mutta jatkossa pitää pitää huoli, että rengas on medikorkeudella, sillä ei me vielä siirrytä maksirenkaaseen eikä maksirengasta harjoiteltua saisi enää laskea mediin, ettei satu vahinkoja...

Markus otti taas kuvia ja kun ihan suht onnistuneet agilitykuvat on kivoja, niin en kauheasti osaa niitä karsia... Alla siis Mikon liitelyä perjantailta.















Iloista kepittelyä
Lauantaina lähdimme puoli viiden aikaan Markuksen, Mikon ja veljeni kanssa kohti Rekolaa, jonne äiti oli meidät kutsunut grillaamaan. Pihvit tosin paistui kuitenkin pannulla, mutta ei sen väliä kun ruoka oli silti hyvää. Paikalla oli äidin ja Mikan lisäksi siskoni pojat, Mikan nuorempi poika sekä Mikan äiti. Ilta sujui oikein rattoisasti syödessä ja mölkkyä pelatessa (joukkuekisassa minun ja Mikan pojan muodostama joukkue voitti ja olen oikein ylpeä voittoheitostani, kun onnistuin kaatamaan numeron 9 kun meillä oli 41 pistettä ja 50 piti saada :D ). Mikoa kehuttiin moneen otteeseen oikein hyvin koulutetuksi koiraksi, mutta itse en kyllä ole sitä mieltä :D Voihan se siltä vaikuttaa kun Miko on niin rauhallinen eikä varasta ruokaa, mutta jos se olisi hyvin koulutettu niin silloin Miko olisi ollut pihassa irti kun pelasimme mölkkyä eikä kiinni terassin pylväässä ;) Kotona olimme puoli kahdentoista aikoihin. Oli oikein mukava ilta.

Tänään sunnuntaina meillä oli taas ohjatut agilitytreenit. Meidän kouluttaja oli sairaana ja olikin kiva yllätys, että Mari, meidän kevään/kesän kouluttaja, piti treenit. Ohjelmassa oli eteen lähettämistä ja irtoamista. Kentällä oli kaksi pistettä; vauhtiympyrä omatoimisena sekä ohjattuna eteen lähetys. Yksittäisistä esteistä keppejä, keinua ja rengasta sai treenailla myös omatoimisesti. Minit aloitti omatoimipisteeltä ja maksit medikorkeuksilla ohjatulta. Suurinpiirtein näytti tältä. Vauhtiympyrä vasemmalla ja eteen lähetys oikealla. Lopuksi mentiin molemmat pisteet yhdistettynä ratana, joten siksi numerointi noin.

Aloitimme esteillä 11-14. Mari oli namien ja alustan kanssa esteen 14 takana, jonne koiran piti mennä eteen-käskyllä. Ensimmäisellä kerralla irtoaminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta toisella kertaa Miko jo tiesi, että namit odottavat Marin luona. Tämän jälkeen teimme koko pätkän eli esteet 11-19. Tarkoituksena oli itse olla esteen 15 lähettyvillä kun koira lähetettiin esteelle 14 ja sitten kutsuttiin esteelle 15. Hieman kesti esteellä 14, että Miko tajusi ettei Marilta nyt saanutkaan namia ja rata pääsi jatkumaan. Miko oli tiputtanut esteen 12 riman, mutta hienosti Miko silti meni tolppien välistä kun tulimme takaisin päin (este 16). Ennen puomia jouduimme pysähtymään kun yksi mini koirista oli karannut meidän luokse. Koira ei ollut niinkään kiinnostunut Mikosta vaan nakilta haisevista sormistani. Vaikka koira oli tyttö, niin Miko onneksi pysyi paikallaan kun hellästi pidin muutamasta rintakarvasta kiinni. Teimme keinuharjoituksen ennen lepohetkeä. Ensin tehtiin pelkkä ylös juokseminen, jonka jälkeen nostin Mikon alas. Sitten tehtiin niin, että se keinun alapää oli pöydällä, jolloin tuli pienempi lasku maahan. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut pitää hihnasta kunnolla kiinni ja Miko hyppäsi pois kun keinu alkoi laskeutua (treenikaveri laski keinua). Toisella kerralla päästiin hyvin alas asti.

Vauhtiympyrää tehtiin kaksi kertaa peräkkäin eli aloitettiin esteeltä 1, hypyn 9 jälkeen mentiin vielä pussi (4), hyppy (5), putki (6) ja hyppy (1). Meillä meni tosi hienosti ja Miko tykkäsi kun pääsi menemään kovaa. Pienen tauon jälkeen käytiin tekemässä keppejä. Tehtiin yksi toisto molempiin suuntiin ja se sai riittää, sillä Miko kepitti ihan täydellisesti! Tehtiin vielä toinen kerta vauhtiympyrää, jolloin ensimmäinen kierros meni hienosti, mutta toisella putki vähän tökki ja se piti ottaa pari kertaa uusiksi.

Lopuksi tehtiin 19 esteen rata, joka alkoi vauhtiympyrästä ja jatkui irtoamispätkälle. Ajattelin, että keppien aloitus ei onnistu jos menemme sinne suoraan vauhdista esteeltä 9, mutta kokeilin silti. Kannatti kokeilla, sain nimittäin sen verran hidastettua Mikon vauhtia, että se meni oikein keppeihin sisään ja pujotteli taas täydellisesti loppuun asti! Keppien jälkeen Miko sai palkan, jonka jälkeen jatkoimme rataa. Esteen 14 jälkeen Miko menikin puomille hypyn 15 sijaan, mutta sain sen kääntymään takaisin, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan radan loppuun asti.

Kun kaikki oli tehnyt radan, jäi vielä aikaa harjoitella jotain esteitä tai radanpätkiä, mutta olimme mielestäni tehnyt Mikon kanssa jo ihan tarpeeksi. Miko oli tänään ihan huippu! Se oli innostuneempi kuin yleensä, vaikka välillä kentän hajut veivätkin mukanaan. Innostus näkyi myös vauhdissa, jota yleensä Kivikon kentällä ei olla nähty. Kaikkein tyytyväisin olen keppeihin, joita ei kertaakaan tarvinnut ottaa uusiksi. Tunnin lopuksi selvisi, että seura järjestää tässä syksyllä kolmet epikset, joten kyllä meidät vielä nähdään mölleissä tänä vuonna, myös kerran Purinalla. Tutuille kentille uskallan lähteä kisaamaan kahden viikon takaisesta huolimatt.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Girls girls girls

Muutamat viime viikot Mikon kanssa ulkoilu on ollut melko ärsyttävää kun joka paikassa on ihania hajuja ja pissoja. Viime päivinä ollaan kohdattu useampi juuri juoksunsa aloittanut tai kohta aloittava tyttökoira. Tänä viikonloppuna Mikon käytös on vähän muuttunut, nyt se saattaa myös vinkua kun pitäisi päästä ulos tyttöjen perään. Nyt Mikoa ei myöskään tarvitse vetää yhtä paljon perässä kun sillä on välillä niin kiire, etten itse pysty perässä. Miko on jonkin aikaa alkanut pistää jarruja päälle, jos emme menekään sen haluamaan suuntaan. Pari kertaa olen antanut periksi (kerran kun luulin sillä vielä olevan tarpeita tehtävänä ja kerran kun meinasimme mennä kahluupaikan ohi), mutta muuten ollaan aina menty sinne minne minä haluan. Mikolle ei kyllä yhtään saisi antaa periksi. Miko yrittää ensin jarruttaa pysähtymällä seisomaan. Kun siitäkin huolimatta jatkan matkaa, Miko voi mennä istumaan mutta yleisimmin se menee maahan. Silloin en vedä sitä perässä vaan menen Mikon luo, joka saa sen nousemaan, koska Miko luulee, että muutamme suuntaa, ja hihna lyhyellä jatkan matkaa. Kyllä Mikokin sitten mukaan lähtee. Melkoista tahtojen taistelua on välillä ollut...

Tänään, kun olimme matkalla bussipysäkille, meitä vastaan tuli yksi tyttö, jolla tiesin olevan juoksut, kun olimme kohdanneet sen muutama päivä aikaisemmin. Ohi pääsimme ihan ok eikä Miko jäänyt sen kummemmin haikailemaan perään. Mikolla oli kova kiire edessä näkyvään metsään, jossa eilen verijäljen jälkeen Miko haisteli joitain aivan ihania hajuja. Emme menneetkään metsään vaan käännyimme pysäkille. Miko pisti aluksi vastaan, mutta tuli sitten nätisti pysäkille. Kovin kauaa Miko ei odottanut vaan olisi lähtenyt takaisin päin. Kun en mihinkään liikkunut, niin Miko aloitti laulamisen. Ensin vähän kummallisia ääniä, jotka vähitellen muuttuivat ulvomiseksi. Aluksi Miko seisoi ja ulvoi surumielisesti. Sen jälkeen alkoi kutittaa ja Miko ulisi koko rapsutussessionkin ajan :D Sitten se siirtyi istumaan jalkojeni viereen ja ulvomisen sekaan tuli vähän haukuntapaista. Lopun sain kuvattua kännykällä, video alla. Muistaakseni Miko ei ole aikaisemmin kuin kerran ulvonut ulkona, ihan hyvä vain ettei sitä sen kummemmin harrasta.


Vähän mietitytti miten Mikon kaipuu vaikuttaa agilityyn. Onneksi sillä ei tainnut olla vaikutusta. Jotain ihania hajuja kentällä kyllä oli kun lähes kaikki koirat jäivät niitä haistelemaan. Tällä kerralla harjoittelimme eteen lähetystä, keppejä, A:ta ja hyppy-pussi-hyppy pätkää. Lähetys kahdelle hypylle meni ihan ok, mutta vauhtia ei ollut yhtä paljon kuin viime kerralla. Kepeissä oli verkkojen sijaan samaa asiaa ajavat läpinäkyvät muoviset ohjurit, jotka hieman hämmensivät koiria. Useampikin tuli niistä välillä läpi tai hyppäsi yli. Mikon kanssa piti ottaa useampi toisto ennen kuin sain onnistuneesti ohjattua 12 keppiä molemmilta puolilta. Teimme omatoimisesti neljää keppiä ilman ohjureita ja ne meni oikein kivasti. A:lla oli ihan hyvät kontaktit ja kouluttajan mielestä meidän pitäisi alkaa jo harjoitella sitä, että itse olen eri paikoissa. Viimeinen pätkä, jossa oli hyppy, pussi ja hyppy meni Mikolta tosi kivasti ja vauhdikkaasti. Ensimmäisellä kerralla Miko ohitti viimeisen hypyn, mutta se johtui omasta ohjaamattomuudesta.

lauantai 6. elokuuta 2011

Vähän agilitya, vähän mejää


Keskiviikkona meidän piti mennä heti aamusta treenaamaan agilitya. Lähtö vähän venyi ja kentällä olimme vasta klo 12. Jo lähtiessä tiesin, että aurinko paistaa liian lämpimästi, mutta en halunnut seuraavaksikin aamuksi pistää herätystä. Aluksi tehtiin valssiharjoitus kuudella hyppyesteellä. Ensimmäinen toisto meni ihan hyvin, toinen vähän huonommin kun sekoilin valsseissa ja Mikoa alkoi kiinnostaa hajut maassa. Tämän enempää ei tehty, koska Miko hyytyy niin helposti lämpimässä (eikä ollut edes hellettä).



Kilpajuoksu viimeiselle esteelle



Kontaktiharjoituksia voi onneksi tehdä lämpimälläkin ilmalla hyvin tuloksin. Harjoittelimme sekä A:n että puomin kontakteja. Kosketusalusta on hyvin Mikolla hallussa. Puomilla vaaraa kontaktin läpi juoksemisesta ei ole, mutta jyrkällä A:lla se on mahdollista. Toistaiseksi harjoituksissa olen pysähtynyt kontaktin päähän, pitäisi alkaa myös juosta edelle, sivulle jne. Harjoittelimme myös keinua niin, että Markus piti toista päätä ylhäällä ja alkoi sitä sitten vähän laskea ylös ja alas. Keinu laskettiin medipöydän päälle. Keinutus jännittää Mikoa eikä sille vieläkään meinaa namit maistua kun keinutus alkaa. Täytyy muistaa jokaisissa omatoimitreeneissä tehdä parit keinuherjoitukset, jotta se joskus alkaa edistyä.





Lopuksi harjoittelimme keppejä kahdeksalla kepillä. Ilman verkkoja tuntuu menevän paljon kivemmin, vaikkakin Miko saattaa välillä oikaista. Miko aloittaa kepit aika hitaasti, mutta loppua kohden alkaa tulla kunnon pujottelua.


Miko jossain keppien välissä :D




Ennen lähtöä leikittiin vielä pallolla. Miko tuntuu juoksevan paljon innokkaammin pallon perässä kun paikalla ei ole muita. Muiden läsnä ollessa Miko on pari ensimmäistä heittoa suht innoissaan pallosta, mutta sen jälkeen juoksee vain katsomaan maahan pudonnutta palloa tuomatta sitä takaisin.


Tälle viikolle oli suunnitelmissa tehdä yksi lyhyempi jälki viikolla ja yksi vähän pidempi lauantaina. Edellisen kirjoituksen mukaan tiistaina piti käydä tekemässä jälki, sitten keskiviikkona, sitten torstaina, sitten perjantaina... Jälki jäi tekemättä kun aika on mennyt mm. leipoessa, leffassa käydessä (2 leffaa käytiin katsomassa) ja pelatessa. Erityisesti tunnit on kulunut Wiin parissa kun pitkästä aikaa tuli innostuttua pelaamisesta... Mut hei, vedettiin parissa päivässä Wiin Super Mario läpi :D Luulin jo, ettei tänään lauantainakaan pääse jäljen tekoon kun aamupäivällä aurinko paistoi niin lämpimästi, mutta onneksi päivällä viileni ja alkoi sataa. Lähdin mukavassa sateessa jäljen tekoon. Noin 100m suora jälki sai muhia nelisen tuntia, sillä toistaiseksi teen Mikolle lyhyitä ja tuoreita jälkiä (yksi vinkki miten motivaatiota jäljelle voi saada kasvatettua). Miko meni hyvin innokkaasti haistelemaan alkumakausta, mutta lähti siitä hieman eri suuntaan kuin mihin jälki meni. En ollut varma oliko Miko oikeiden hajujen perässä, joten kutsuin sen takaisin haistelemaan makausta. Sitten Miko lähti oikeaan suuntaan. Miko jäljesti jäljen päällä (mutta kiersi pari puuta eri puolelta) mukavaa vauhtia ja pysähtyi kaadolle (jossa ei ollut mitään) haistelemaan. Miko jäljesti niin hienosti ja olin tosi tyytyväinen, mutta palkaksi Miko sai vaan kehuja ja taputuksia. Cesar-purkki oli pudonnut taskusta, joten se siitä superpalkasta kaadolla, höh. Housuissa oli niin pienet taskut, että purkki jäi pilkottamaan. Jossain vaiheessa jäljestystä kuului tömähdys, jolloin Miko pysähtyi ja katsoi minua. Silloin siis Cesar putosi taskusta, mutta huomasin sen vasta vähän myöhemmin. Ihan kauhea harmistus! Miko on usein poikennut jäljeltä minne lie tarkistuksille ja nyt kun Miko meni nätisti suoraan koko jäljen, niin palkkaa ei tule. Koska halusin antaa Mikolle palkan, vaikkakin myöhässä, niin lähdimme takaisin etsimään purkkia. Näin ei sitten saa koskaan tehdä jäljellä!!! Eli paluujäljelle ei saa lähteä koiran kanssa, sillä kokeessa siitä tulee hukka. En tosin tiedä kuinka pitkän matkaa paluujälkeä saa mennä ennen kuin hukka tuomitaan. Minä siis lähdin Mikon kanssa jälkeä takaisin päin (Miko ei onneksi enää siinä vaiheessa jäljestänyt), mutta purkkia ei löytynyt. Menimme jäljen vielä kerran alusta loppuun (Miko taas muiden hajujen perässä, ei se samaa jälkeä kahdesti mene), mutta ei löytynyt Cesaria. Jäljellä oli pariin otteeseen aika runsasta aluskasvillisuutta, joiden sekaan purkki varmaan katosi. Viikon päästä olisi mejäkoe, mutta ei me olla menossa. Kai.

tiistai 2. elokuuta 2011

Syksy saapuu


Alkaa olla iltaisin jo niin hämärää, että syksy on tuloillaan. Nyt kun lämpötilatkin on aika radikaalisti tippunut, niin tuntuu entistä enemmän siltä, että syksy lähestyy. Mun puolesta saisi kyllä olla vielä hieman lämpimämpää (siis iltaisin), mutta en valita, on tämä sata kertaa parempaa kuin helteet. Tänään voisin jopa käydä tekemässä jäljen, kunhan ensin keksin minne sen vedän!

Torstaina meidän väliaikainen sisäänkäynti valmistui ja parvekkeiden ovien edestä otettiin laudat pois. Oli ihana avata parvekkeen ovea pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa kesän aikana saada olohuoneen ilma vaihtumaan. Kokeilimme uutta uloskäyntiä illalla, mutta sisään menimme normaalia kautta kun emme saaneet väliaikaista ulko-ovea auki. Perjantaina rappukäytävä piti sulkea, mutta taisivat työmiehet jäädä hieman aikataulusta, joten viikonlopun kuljimme vielä normaalin uloskäynnin kautta. Eilisestä lähtien on parvekkeen ovi toiminut ulko-ovena. Mikoa hieman ihmetyttää, että olohuoneen kautta lähdetään ulos. Meidän talossa on kaksi rappua, mutta porrastorneja tehtiin vain yksi, joten nyt ehkä kohtaamme portaissa myös D-rapun asukkaita. Porrastorni tuli juuri meidän parvekkeen kohdalle eli meidän olohuoneen verhot pysyy kiinni seuraavat viisi kuukautta.

Näkymä meidän parvekkeen ovelta. Porrastornin aukko on
vasemmalla, mutta ei mahtunut kuvaan.

Eilen lähdimme pitkästä aikaa päivällä pitkälle lenkille. Määränpäänä meillä oli jätemäki Malminkartanossa. Matkan varrella oli isän ja Päivin asunto. Miko näki parvekkeen raosta Sisin, joka sai aikaan paljon vikinää, joten poikkesimme moikkaamassa Sisia ja Sandraa. Sandra oli tällä kertaa paljon energisempi (viimeksi oli aika väsynyt) ja yritti aktiivisesti saada leikkiä sekä Sisin että Mikon kanssa aikaiseksi. Miko ei lämmennyt Sandralle ja taas murisi sille. Sandra silti välillä mm. nappasi Mikoa päästä kiinni. Niin isoon suuhun mahtui melkein koko Mikon pää! Kyllä Miko joku päivä alkaa vielä Sandrasta tykätä, on se kuitenkin tyttö ;) Sandra oli käynyt aikaisemmin rokotuksilla ja painoa tytöllä oli jo reilu 18kg. Punnitsin muuten Mikon viikonloppuna ja vaaka näytti 15kg. Olin oikein positiivisesti yllättynyt, sillä luulin Mikon lihoneen. Viimeksi Miko on punnittu toukokuussa, jolloin painoa oli 15,4kg. Mervi viikonloppuna sanoi Mikoa hoikaksi, joten kai se sitten sitä on.

Alle puolen tunnin vierailun jälkeen matka jatkui kohti huippua. Huipulla tuuli niin kylmästi, että olisi ollut pitkähihaiselle tarvetta. Matkalla alas jostain pusikosta lähti fasaani äännelleen lentoon. Miko ei varmaan edes kerinnyt nähdä koko lintua, mutta heti sen jälkeen Miko muuttui metsästäjäksi. Se lähti ihan kauhealla vauhdilla jäljestämään lintua. Miko oli suorastaan vauhkona hihnan päässä eikä Markuksen rauhoitteluista ollut mitään apua. Mikolla oli vain päämääränä löytää se lintu. Tällä koiralla on kyllä sekä saalis- että riistaviettiä. Miko alkoi rauhoittua kun oltiin tarpeeksi kaukana metson lähtöpaikasta. Täytyy toivoa, ettei mejä-kokeessa koskaan kohdata vastaavia lintuja...

maanantai 1. elokuuta 2011

Hurvittelua


Lauantaina kävimme Vantaan Koivukylässä meidän viidensissä epiksissä. Epiksiin oli pitänyt ilmoittautua etukäteen ja pari päivää ennen tuli sähköpostitse kisakirje arvioitune aikatauluineen. Oikein kiva, ihan oikean kisan tuntua! Vähän jännitti kun rata oli nurmella, joka on meille uusi alusta. Ajattelin, että Miko varmaan pysähtyy haistelemaan kesken radan.

Medejä oli ilmoittautunut 7, mutta kuusi taisi olla paikalla. Medit aloitti Tessa ja Paula. Me oltiin toiseksi viimeisenä. Hieman ennen meidän vuoroa innostin ja motivoin Mikoa. Aikaisemmissa epiksissä en ole innostanut Mikoa ennen rataa, jotta ei kävisi niin, että Miko lähtee heti spurttaamaan ympäri kenttää. (Miksi sitten nyt tein niin?!?) En tiedä olisiko Mikon innostamatta jättäminen estänyt sitä mitä radalla tapahtui... Kahden ensimmäisen hypyn jälkeen homma lähti käsistä. Miko innostui juoksemisesta niin, ettemme lopulta päässyt edes maaliin asti. En nyt viitsi selostaa mitä kaikkea tapahtui, sen voi katsoa videolta. Miko pisti ranttaliksi ja se tuli ihan puun takaa. Innostin Mikoa aluksi, koska se oli niin flegmaattisen oloinen. Meidän suoritus päättyi siihen kun Miko lysähti A:n alle lepäämään. Sitä ei kunnolla videolta näe kun tolppa oli edessä. Siinä vaiheessa tuomari sanoi, että eiköhän se ollut tässä kun Mikoa ei selvästikään kiinnosta. Tuomari ei siis ollut kovin innoissaan Mikon ilakoinnista, mutta videolla kuultavista nauruista päätellen Miko tarjosi viihdettä muille paikallaolijoille. Videon olen nyt muutaman kerran katsonut ja viimeistään kohdasta 1:25 lähtien alkaa naurattaa ääneen. Ei pidä ottaa tätä liian vakavasti :D  Siitä en kyllä yhtään innostunut, että Miko ennen puomia lähti radalta...


Kaikki medit menivät vielä toisen kierroksen, sillä kahdesta startista paras huomioitiin tuloksissa. Meidän toinen startti mietitytti. Epäilin, ettei Miko enää jaksaisi.  Kun Miko sai lähtöluvan, se yhtäkään hyppyä hyppäämättä lähti salamana ulos radalta. Jos olisin ollut fiksu, olisin pistänyt Mikon kiinni ja jättänyt suorituksen siihen kun Miko palasi lähes puolen minuutin reissultaan. Mutta yritin vielä uudelleen, varmaan siksi kun halusin edes yhden kerran mennä radan kokonaan. Kahden hypyn jälkeen Miko lähti taas kuin tykin suusta ulos radalta ja siinä vaiheessa sanoin tuomarille, että tämä oli sitten tässä. En ainakaan muista, että Miko olisi karkureissuillaan mennyt toisten koirien luo ja siihen olen tosin tyytyväinen. Ellei mukaan lasketa Savinaa, joka tuli juuri paikalle kun olin hakenut Mikon hihnan ja kutsuin sitä takaisin. Savinan luo Miko meni vauhdilla ja kesti hetki ennen kuin se antoi ottaa itsensä kiinni kun Savinaa piti liehitellä.

Mervi oli sitä mieltä, että paikka oli hieman haastava, sillä koko alue oli yhtä nurmikenttää, jossa rata oli merkitty maahan nauhoin. Miko ei välttämättä ymmärtänyt, että se lähti pois kentältä kun sitä samaa aukeaa oli koko paikka. Kaikissa muissa paikoissa kenttä on selvästi erottunut eikä Nummelassa sitä oltu aidattu.

Rata oli vaikuttanut suht helpolta, mutta yhtään nollatulosta ei medeille tullut, vaikka kaikki radan meni kahdesti. Paula ja Tessa pääsivät palkintopallille toiselle sijalle 10 virhepisteen suorituksella, onnea! Kotiin lähdettiin vähän sekavissa tunnelmissa. Myöhemmin kotona kun epiksiä mietin, alkoi ihan masentaa, sillä en kaipaa meidän ongelmalistalle enää yhtään mitään lisää. Toivottavasti radalta karkailusta ei ole tulossa ongelmaa. Jos Miko alkaa spurttailemaan kentällä, niin heti vaan kiinni ja sivuun. En kyllä taida enää tänä vuonna uskaltautua epiksiin. Ehkä Mikolla oli aamupäivällä aivan liikaa energiaa, muut epikset on ollut arki-iltoina.

Pieni yhteenveto epiksistä. Kirjoitin aikaisemmin, että olemme menossa epiksiin, vaikka emme vielä valmiita olekaan. Tällä meinasin sitä, että olemme vasta niin vähän aikaa treenannut säännöllisesti (reilu puoli vuotta), Miko ei ole suorittanut pitkiä ratoja kuin pari kertaa ja oma ohjaustaito on vielä ihan lapsenkengissä. Olen tosi iloisesti yllättynyt, että epiksissä meni eilistä lukuun ottamatta niin hyvin. Tulokset ei ollut hyviä, kun itse mokailin, mutta Miko meni tosi hienosti 18 esteen ratoja ja seurasi tarkasti ohjausta, myös sitä tiedostamatonta. Putkissa ei ollut mitään ongelmaa ja Miko jopa meni putkeen pari ylimääräistä kertaa. Innokkuutta pojasta löytyi paljon enemmän kuin harkoissa. Miko ei ole nopea, mutta ei se ole hidaskaan. Mutta ehkäpä eiliset epikset palautti maan pinnalle: ei me vielä olla valmiita.

Tänään sunnuntaina alkoi kesätauon jälkeen taas ohjatut treenit. Mari siirtyi toiseen ryhmään kouluttamaan, joten meillä oli Noora kouluttamassa. Paikalla oli vain kolme koirakkoa sekä yksi ilman koiraa. Aiheena oli takaakierto, joten aika hyvin valitsin yhden aiheen viime viikon omatoimitreeneihin :D

Rata jotain sinne päin

Aluksi teimme esteitä 1-6. Takaakierto onnistui esteellä 2 ensimmäisellä yrittämällä. Esteet 3-4 tuotti hankaluuksia ja jouduin vaihtamaan ohjauspuolta. Siitä huolimatta Miko hyppäsi esteen 4 väärästä suunnasta. Esteiden 5 ja 6 takaakierto meni ok. Toisessa pätkässä teimme esteet 5-12. Kahden takaakierron lisäksi tuli välistävetoja. Välistävedot ei oikein tahtonut onnistua. Otimme uudestaan putkesta lähtien ja siinä tuli tehtyä se moka, että lähetin Mikon putkelle matalassa vireessä ja siitähän seurasi koivennosto... Teimme vielä radasta poikkeavaa pyöritystä esteillä 10-12. Lopuksi teimme eteen lähetystä lyhyellä suoralla, jossa oli hyppy ja pituus. Ensin pari toistoa lähetyksellä, jotka meni vauhdikkaasti ja sitten pari toistoa kilpajuoksua. Mikolla oli vauhtia niin paljon, että jäin jälkeen vaikka kuinka yritin juosta kovaa. Siihen olikin hyvä lopettaa. Tai teimme vielä lopuksi kepit molemmista suunnista ja meni ihan kivasti. Ehkä verkot pitää jättää kokonaan pois kun paremmin ne menee ilman.