Mietiskelin yksi ilta lenkillä, että joskus kirosin sitä kun Mikon hihnakäyttäytyminen on mitä on. Koskaan sen jälkeen ei ole tullut kirjoitettua siitä, miten se on parantunut. Ei Miko edelleenkään kulje täydellisesti hihnassa; joskus se vähän vetää, koirien ohitukset menee niin ja näin kun yleensä ei ole namia mukana, ja Mikolla on tapana yhtäkkiä singota sivulle tai taaksepäin jonkun hajun takia. Tosi usein kuitenkin mennään löysällä hihnalla tai sitten Miko kulkee hihnanmitan edellä. Ihmisten ja pyörien ym ohi voidaan mennä niin, että Miko kulkee kaksi metriä edellä. Joskus tosin käy niin, että Miko lähteekin kaartamaan kohti vastaantulevaa ihmistä ja ne on yleensä miehiä! Miko tahtoo usein vaihdella tien reunaa sen mukaa miten kivoja hajuja missäkin on, mutta asian eteen on tehty töitä, vaikka en aina johdonmukainen olekaan, ja Miko useimmiten kiltisti siirtyy takaisin sille reunalle, jossa kävellään tai jos se vasta on kaartamassa, niin jättääkin sen tekemättä, kun vain sanon "täällä". Äänensävy pitää valita vähän tilanteen mukaan. Aina Miko ei suostu heti vaihtamaan reunaa ja silloin pysähdyn ja jatkan matkaa vasta kun Miko on palannut takaisin oikealle tienreunalle. Tuo sivulle kaartaminen on vähän vaarallista kun meidän lenkkireiteillä menee niin paljon pyöräilijöitä.
Toinen asia, joka tuli iltalenkillä mieleen, oli se, ettei Miko ole enää haukkunut ihmisille. Heti perään kyllä tuli mieleen, että yleensä Miko on haukkunut pimeään aikaan ja nyt on pitkään ollut valoisaa... Taisi olla maanantai-iltana kun Miko ensin murisi yhdelle huppupäiselle nuorelle miehelle, joka tuli vastaan, sen jälkeen haukahti ihan pienesti yhdelle naiselle ja vielä säikähti kantoa hypähtämällä ja murisemalla sekä melkein aiheuttamalla sydärin omistajalle... Että tuo haukkuminen epäilyttäville ihmisille on edelleen ongelmalistalla. Mikosta kyllä huomaa, jos se meinaa haukkua/murista jollekin ihmiselle, sillä sen häntä nousee niin ylös. Nameja vaan mukaan lenkille, vaikka ne onkin niin helppo unohtaa.
Mielessä on jo useampana päivänä ollut, että pitäisi alkaa taas ahkerasti harjoittelemaan luoksetuloa. Aluksin tehtäisiin niin, että toinen pitää Mikoa kiinni ja toinen juoksee ja kutsuu. Vielä se on suunnitteluasteella, mutta ehkä joku ilta saan kaverin mukaan lenkille. Jos Mikon luoksetulon saisi jossain vaiheessa varmaksi, niin voisi alkaa taas pitämään sitä välillä vapaana. Tuntuu vähän pahalta Mikon puolesta kun Helsinkiin muutettua se ei ole saanut olla vapaana kuin koirapuistoissa, joissa tulee käytyä harvoin. Täällä ei ole mitään sellaista paikkaa (jota tietäisin), jossa voisin pitää Mikoa huoletta vapaana. Paitsi ne koirapuistot, mutta metsää tarkoitan. Ai niin, oli Miko vapaana kun käytiin Firan montulla kahlailemassa.
Toivottavasti en ole ajoittaisesta kurkkukivusta huolimatta flunssaa lähiaikoina saamassa kun ohjelmaa riittää moneksi viikonlopuksi. Seuraavat kolme viikonloppua menee kokonaan koiramaisissa tunnelmissa, sillä tänä viikonloppuna on kooikerhondjein kesäpäivät, sen jälkeen I-HAH:n agikisat, joissa olen töissä ja sitten todennäköisesti hyppytekniikkakoulutus. Tämän jälkeen on vielä kolme viikonloppua, jolloin toisena päivänä on jotain menoa. Näinä viikonloppuina on Porvoon näyttely, mätsäri/toko-koe/agilitykisa (jälkimmäisissä turistina) sekä MH-luonnekuvaus Tammelassa. Syksyyn mahtuu myös Spanielierkkari, neljät agilityepikset ja ehkä möllitokoakin. Agitreenitkin jatkuu, joten tekemistä on. Ylihuomenna vuorossa kesäpäivät, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti