Girls girls girls

Muutamat viime viikot Mikon kanssa ulkoilu on ollut melko ärsyttävää kun joka paikassa on ihania hajuja ja pissoja. Viime päivinä ollaan kohdattu useampi juuri juoksunsa aloittanut tai kohta aloittava tyttökoira. Tänä viikonloppuna Mikon käytös on vähän muuttunut, nyt se saattaa myös vinkua kun pitäisi päästä ulos tyttöjen perään. Nyt Mikoa ei myöskään tarvitse vetää yhtä paljon perässä kun sillä on välillä niin kiire, etten itse pysty perässä. Miko on jonkin aikaa alkanut pistää jarruja päälle, jos emme menekään sen haluamaan suuntaan. Pari kertaa olen antanut periksi (kerran kun luulin sillä vielä olevan tarpeita tehtävänä ja kerran kun meinasimme mennä kahluupaikan ohi), mutta muuten ollaan aina menty sinne minne minä haluan. Mikolle ei kyllä yhtään saisi antaa periksi. Miko yrittää ensin jarruttaa pysähtymällä seisomaan. Kun siitäkin huolimatta jatkan matkaa, Miko voi mennä istumaan mutta yleisimmin se menee maahan. Silloin en vedä sitä perässä vaan menen Mikon luo, joka saa sen nousemaan, koska Miko luulee, että muutamme suuntaa, ja hihna lyhyellä jatkan matkaa. Kyllä Mikokin sitten mukaan lähtee. Melkoista tahtojen taistelua on välillä ollut...

Tänään, kun olimme matkalla bussipysäkille, meitä vastaan tuli yksi tyttö, jolla tiesin olevan juoksut, kun olimme kohdanneet sen muutama päivä aikaisemmin. Ohi pääsimme ihan ok eikä Miko jäänyt sen kummemmin haikailemaan perään. Mikolla oli kova kiire edessä näkyvään metsään, jossa eilen verijäljen jälkeen Miko haisteli joitain aivan ihania hajuja. Emme menneetkään metsään vaan käännyimme pysäkille. Miko pisti aluksi vastaan, mutta tuli sitten nätisti pysäkille. Kovin kauaa Miko ei odottanut vaan olisi lähtenyt takaisin päin. Kun en mihinkään liikkunut, niin Miko aloitti laulamisen. Ensin vähän kummallisia ääniä, jotka vähitellen muuttuivat ulvomiseksi. Aluksi Miko seisoi ja ulvoi surumielisesti. Sen jälkeen alkoi kutittaa ja Miko ulisi koko rapsutussessionkin ajan :D Sitten se siirtyi istumaan jalkojeni viereen ja ulvomisen sekaan tuli vähän haukuntapaista. Lopun sain kuvattua kännykällä, video alla. Muistaakseni Miko ei ole aikaisemmin kuin kerran ulvonut ulkona, ihan hyvä vain ettei sitä sen kummemmin harrasta.

Vähän mietitytti miten Mikon kaipuu vaikuttaa agilityyn. Onneksi sillä ei tainnut olla vaikutusta. Jotain ihania hajuja kentällä kyllä oli kun lähes kaikki koirat jäivät niitä haistelemaan. Tällä kerralla harjoittelimme eteen lähetystä, keppejä, A:ta ja hyppy-pussi-hyppy pätkää. Lähetys kahdelle hypylle meni ihan ok, mutta vauhtia ei ollut yhtä paljon kuin viime kerralla. Kepeissä oli verkkojen sijaan samaa asiaa ajavat läpinäkyvät muoviset ohjurit, jotka hieman hämmensivät koiria. Useampikin tuli niistä välillä läpi tai hyppäsi yli. Mikon kanssa piti ottaa useampi toisto ennen kuin sain onnistuneesti ohjattua 12 keppiä molemmilta puolilta. Teimme omatoimisesti neljää keppiä ilman ohjureita ja ne meni oikein kivasti. A:lla oli ihan hyvät kontaktit ja kouluttajan mielestä meidän pitäisi alkaa jo harjoitella sitä, että itse olen eri paikoissa. Viimeinen pätkä, jossa oli hyppy, pussi ja hyppy meni Mikolta tosi kivasti ja vauhdikkaasti. Ensimmäisellä kerralla Miko ohitti viimeisen hypyn, mutta se johtui omasta ohjaamattomuudesta.