Viikon kuulumiset

Pahemmin tällä viikolla ei ole ollut ohjelmaa, Mikolla ainakaan. Palasin maanantaina töihin ja Mikolle oli ainakin pari ensimmäistä aamua vähän vaikeita kun lomalla ei juurikaan oltu erossa. Tosin kyllähän silloinkin kävin kaupassa jne. joten en tiedä miksi minun lähtemiset ilman Mikoa oli sitten hankalia. Yhtenä aamuna Miko oli alkanut lähdettyäni vikistä. Jonkun verran Mikolle on tuottanut vaikeuksia uuden uloskäynnin aikana, jos olemme lähteneet yhdessä ulos. Silloin Miko on ollut tunkemassa mukaan. Eiköhän se pikku hiljaa ala tottumaan meidän lähtöön parvekkeen kautta.

Perjantai-iltana menimme treenaamaan agilitya. Alkuun teimme eteen lähetystä kahden hypyn takaa ja sen jälkeen vauhtisuoraa hyppy-hyppy-putki. Vauhtijutut on Mikolle kaikkein eniten mieleisiä, joten hyvin meni molemmat harjoitukset. Muutaman kerran tehtiin muistaakseni kahdeksaa keppiä, mutta Mikolla tuntui ajatukset olevan muualla ja jouduimme ottamaan monta kertaa uudestaan. Kepit ei siis mennyt niin hyvin, mutta lopetimme hyvään toistoon. Lopuksi teimme keinua ja A:ta. Keinu on edelleen vaikea ja ensimmäisen kerran jälkeen alkaa ylös juoksemiset hidastua. Ylhäälle juoksemisen jälkeen pienet keinuttelut on ahdistavia, mutta vähän edistystä tuntuu tulevan. A:n kontaktit oli hyviä, vaikka itse jatkoin juoksemista hieman pidemmälle. Ihan viimeiseksi teimme rengasta vähän huonolla menestyksellä kun en osannut kääntää rengasta maksista mediin. Positiivista oli kuitenkin se, että sain Mikon hyppäämään maksirengasta! Se olikin ensimmäinen kerta kun onnistui ilman apuja (pöytää toisella puolella), mutta jatkossa pitää pitää huoli, että rengas on medikorkeudella, sillä ei me vielä siirrytä maksirenkaaseen eikä maksirengasta harjoiteltua saisi enää laskea mediin, ettei satu vahinkoja...

Markus otti taas kuvia ja kun ihan suht onnistuneet agilitykuvat on kivoja, niin en kauheasti osaa niitä karsia... Alla siis Mikon liitelyä perjantailta.

Iloista kepittelyä

Lauantaina lähdimme puoli viiden aikaan Markuksen, Mikon ja veljeni kanssa kohti Rekolaa, jonne äiti oli meidät kutsunut grillaamaan. Pihvit tosin paistui kuitenkin pannulla, mutta ei sen väliä kun ruoka oli silti hyvää. Paikalla oli äidin ja Mikan lisäksi siskoni pojat, Mikan nuorempi poika sekä Mikan äiti. Ilta sujui oikein rattoisasti syödessä ja mölkkyä pelatessa (joukkuekisassa minun ja Mikan pojan muodostama joukkue voitti ja olen oikein ylpeä voittoheitostani, kun onnistuin kaatamaan numeron 9 kun meillä oli 41 pistettä ja 50 piti saada :D ). Mikoa kehuttiin moneen otteeseen oikein hyvin koulutetuksi koiraksi, mutta itse en kyllä ole sitä mieltä :D Voihan se siltä vaikuttaa kun Miko on niin rauhallinen eikä varasta ruokaa, mutta jos se olisi hyvin koulutettu niin silloin Miko olisi ollut pihassa irti kun pelasimme mölkkyä eikä kiinni terassin pylväässä ;) Kotona olimme puoli kahdentoista aikoihin. Oli oikein mukava ilta.

Tänään sunnuntaina meillä oli taas ohjatut agilitytreenit. Meidän kouluttaja oli sairaana ja olikin kiva yllätys, että Mari, meidän kevään/kesän kouluttaja, piti treenit. Ohjelmassa oli eteen lähettämistä ja irtoamista. Kentällä oli kaksi pistettä; vauhtiympyrä omatoimisena sekä ohjattuna eteen lähetys. Yksittäisistä esteistä keppejä, keinua ja rengasta sai treenailla myös omatoimisesti. Minit aloitti omatoimipisteeltä ja maksit medikorkeuksilla ohjatulta. Suurinpiirtein näytti tältä. Vauhtiympyrä vasemmalla ja eteen lähetys oikealla. Lopuksi mentiin molemmat pisteet yhdistettynä ratana, joten siksi numerointi noin.

Aloitimme esteillä 11-14. Mari oli namien ja alustan kanssa esteen 14 takana, jonne koiran piti mennä eteen-käskyllä. Ensimmäisellä kerralla irtoaminen tuotti hieman vaikeuksia, mutta toisella kertaa Miko jo tiesi, että namit odottavat Marin luona. Tämän jälkeen teimme koko pätkän eli esteet 11-19. Tarkoituksena oli itse olla esteen 15 lähettyvillä kun koira lähetettiin esteelle 14 ja sitten kutsuttiin esteelle 15. Hieman kesti esteellä 14, että Miko tajusi ettei Marilta nyt saanutkaan namia ja rata pääsi jatkumaan. Miko oli tiputtanut esteen 12 riman, mutta hienosti Miko silti meni tolppien välistä kun tulimme takaisin päin (este 16). Ennen puomia jouduimme pysähtymään kun yksi mini koirista oli karannut meidän luokse. Koira ei ollut niinkään kiinnostunut Mikosta vaan nakilta haisevista sormistani. Vaikka koira oli tyttö, niin Miko onneksi pysyi paikallaan kun hellästi pidin muutamasta rintakarvasta kiinni. Teimme keinuharjoituksen ennen lepohetkeä. Ensin tehtiin pelkkä ylös juokseminen, jonka jälkeen nostin Mikon alas. Sitten tehtiin niin, että se keinun alapää oli pöydällä, jolloin tuli pienempi lasku maahan. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut pitää hihnasta kunnolla kiinni ja Miko hyppäsi pois kun keinu alkoi laskeutua (treenikaveri laski keinua). Toisella kerralla päästiin hyvin alas asti.

Vauhtiympyrää tehtiin kaksi kertaa peräkkäin eli aloitettiin esteeltä 1, hypyn 9 jälkeen mentiin vielä pussi (4), hyppy (5), putki (6) ja hyppy (1). Meillä meni tosi hienosti ja Miko tykkäsi kun pääsi menemään kovaa. Pienen tauon jälkeen käytiin tekemässä keppejä. Tehtiin yksi toisto molempiin suuntiin ja se sai riittää, sillä Miko kepitti ihan täydellisesti! Tehtiin vielä toinen kerta vauhtiympyrää, jolloin ensimmäinen kierros meni hienosti, mutta toisella putki vähän tökki ja se piti ottaa pari kertaa uusiksi.

Lopuksi tehtiin 19 esteen rata, joka alkoi vauhtiympyrästä ja jatkui irtoamispätkälle. Ajattelin, että keppien aloitus ei onnistu jos menemme sinne suoraan vauhdista esteeltä 9, mutta kokeilin silti. Kannatti kokeilla, sain nimittäin sen verran hidastettua Mikon vauhtia, että se meni oikein keppeihin sisään ja pujotteli taas täydellisesti loppuun asti! Keppien jälkeen Miko sai palkan, jonka jälkeen jatkoimme rataa. Esteen 14 jälkeen Miko menikin puomille hypyn 15 sijaan, mutta sain sen kääntymään takaisin, jonka jälkeen pääsimme jatkamaan radan loppuun asti.

Kun kaikki oli tehnyt radan, jäi vielä aikaa harjoitella jotain esteitä tai radanpätkiä, mutta olimme mielestäni tehnyt Mikon kanssa jo ihan tarpeeksi. Miko oli tänään ihan huippu! Se oli innostuneempi kuin yleensä, vaikka välillä kentän hajut veivätkin mukanaan. Innostus näkyi myös vauhdissa, jota yleensä Kivikon kentällä ei olla nähty. Kaikkein tyytyväisin olen keppeihin, joita ei kertaakaan tarvinnut ottaa uusiksi. Tunnin lopuksi selvisi, että seura järjestää tässä syksyllä kolmet epikset, joten kyllä meidät vielä nähdään mölleissä tänä vuonna, myös kerran Purinalla. Tutuille kentille uskallan lähteä kisaamaan kahden viikon takaisesta huolimatt.