Agilitya, rallytokoa ja rokotuksia

Viime perjantain treeneihin sain ensimmäistä kertaa apukädet mukaan, joten sain apua palkkaukseen. Teimme Rion kanssa ensin hypyn tarjoamista. Lopuksi Rio innostui leikkimään, joten annoin sen hetken rallatella lelun kanssa. Kotona Rio leikkii välillä hyvinkin hurjasti, mutta jostain syystä nyt syksyn aikana hallilla Rio ei ole innostunut lelusta. Viime kevään treeneissä leikkimisessä ei vielä ollut ongelmaa. Edellisellä kerralla esitin itse innostunutta lelusta ja sain niin Rion vähän leikkimään. Täytyy jatkaa samaa linjaa. Teimme Rion kanssa myös suoraa putkea niin, että palkka oli perässä ja samalla tavalla myös kolmea peräkkäistä hyppyä. Alkuun eteen meneminen sujui hyvin, mutta sitten Rio alkoi tarjota yhtä hyppyä. Lopuksi vielä naksuttelin takaakiertoja. Olen miettinyt, että pitäisikö takaakiertoihin oikealta ja vasemmalta olla erilliset käskyt. Mikolla on vain yksi.

Miko oli innoissaan, kun tuli sen vuoro. Isäntä teki ensin vähän agilitya Mikon kanssa eli kerran A:ta ja muutaman kerran putkea. Sitten teimme rallytokoa, kuten edellisilläkin kerroilla. Vire oli ihan kiva, mutta pariin kertaan Miko lähti haistelemaan. Lopuksi vielä leikin Mikon kanssa ja piti jättää leikit myös videolle, sillä on erittäin harvinaista, että Miko repii lelua treeneissä. Ei se usein kotonakaan sitä tee, vaikka viime aikoina Miko on kyllä repinyt lelua enemmän kuin normaalisti.

Eilen Rion rokotukset saatettiin vihdoin ajan tasalle. Eläinlääkärin vaaka näytti 8,8 kg eli taas enemmän kuin viimeksi. Joku aika sitten vaihdoin Rion nappuloita, joten ehkäpä annostus on pielessä. Ell otti Riosta myös verinäytteen Hannes Lohen geenipankkiin. Jostain syystä verta tuli hyvin hitaasti, joten siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin putkilon täyttymistä. Onneksi Rio malttoi pysyä paikallaan. Pyysin vielä lopuksi tarkistamaan, onko Rion anaalirauhaset täynnä. Rion anaalit on tyhjennetty jo kahdesti tänä syksynä ja oli niissä nytkin tyhjennettävää. Ell sanoi, että joillain koirilla ne eivät vaan tyhjene normaalisti. Itse en sitä osaa tehdä, joten täytynee välillä käydä tyhjennyttämässä anaalit eläinlääkärissä.

Rio 16 viikkoa

Perjantaina Riolla tuli taas yksi etappi elämässä saavutettua eli 16 viikon ikä, joka meinasi rokotuksia. Miko sai 16-viikkoisena tehosterokotuksen ja siitä noin neljän viikon päästä rabieksen. Jossain vaiheessa suositukset muuttuivat niin, että sekä nelosrokote että rabies annetaan samaan aikaan. Piti rokotusaikaa varatessa varmistaa, että nytkö ne sitten tulevat samaan aikaan. Halutessani rokotukset olisi voinut antaa myös eri aikaan.

Eläinlääkärin vaaka näytti 5,1 kg eli samaa lukemaa kuin meidän vaaka viikko sitten. Kotona punnitsin uudestaan ja sain taas useamman eri lukeman, mutta 5,3 kg tuli pari kertaa. Olkoon siis Rion 16-viikkoispaino 5,3 kg. Onhan sen täytynyt edes vähän kasvaa :) Korkeutta pikkumiehellä on 32,5 cm.

Katselin Rion ja Hipsan leikkikuvia ja mietin, että kahden kuukauden päästä Rion pitäisi olla samassa kehitysvaiheessa ja mitoissa. Sehän on vielä ihan sintti. Onneksi Loki on ollut saman ikäisenä samankokoinen. Korkeudeltaan Rio on myös samaa luokkaa, kuin sisarpuolensa eli Lokin ensimmäiset pennut. Jospa se ei ihan sintiksi jää :)

Rio 16 vko

Eläinlääkärireissusta ei jäänyt hyvät fiilikset. Ell oli sama kuin viimeksi, mutta silloin kaikki meni ok. Kun olin nostanut Rion pöydälle, ell otti Rion pannasta kiinni, jotta sai Rion pään lähelleen ja tutkittua sen purennan, korvat jne. Rion yritti vetäytyä pois otteesta. Sydämen kuuntelu meni paremmin, sillä seisotin Rioa namien avulla. Ell meinasi, että hoitajan olisi hyvä pitää Riosta kiinni, sillä hän ajatteli, ettei Rion jännityksen vuoksi rokotus menisi yhtä huomaamattomasti kuin ensimmäisellä kerralla. Hoitaja otti Riosta kiinni ja minä yritin syöttää sille nameja. Tilanne oli kuitenkin Riosta niin pelottava, ettei se syönyt. Ja raukka laski alleen. Varmaan Rio menee tosi mielellään seuraavallakin kerralla eläinlääkäriin... Rion rokotukset merkittiin lemmikkipassiin, joka muuttui viime vuodenvaihteessa. Olihan siinä selkeitä muutoksia Mikon passiin verrattuna. Toivottavasti Rion passille tulee jossain vaiheessa käyttöä :) Riolla ei ollut vielä uusia hampaita tulossa, mutta ihan näinä hetkinä pitäisi hampaiden alkaa vaihtua. Ell vielä muistutteli tarkkailemaan pentua tunnin ajan mahdollisen reaktion vuoksi. Reaktioita ei tullut enkä ajatellut, että tulisikaan. Mutta riski on todellinen, sillä Rion sisko oli saanut anafylaktisen reaktion rokotuksesta.

Pojilla on jatkossa rokotukset samoihin aikoihin, sillä ensi vuoden elokuussa on aika uusia Mikon rokotukset ja lokakuussa Rion.

Tyytyväinen matonsyöjä

Lauantaina Miko tapasi Viikissä siskopuolensa Xeman. Bussia odotellessa viinalta haiseva mies halusi tehdä Rion kanssa tuttavuutta. Rio haukahti miehelle, mutta mies onneksi osasi lähestyä jännittävää pentua oikein. Lopulta mies pääsi jo silittämäänkin Rioa. Hyviä kokemuksia ihmisistä Rio tarvitsee runsaasti. Silittämään haluaville lapsille olen antanut namia, jotta Rio uskaltaa lähestyä heitä. Mutta ei sitä helpolla pääse koskemaan.

Vaikka Rion ja Xeman ensimmäisestä kohtaamisesta on jo aikaa, niin Rio ei jännittänyt Xemaa. Hyvin lähti leikki sisaruksilta käyntiin. Leikin lomassa yritimme myös saada yhteiskuvia, mutta ei se ollut helppoa, kun Rio ei malttanut pysyä paikallaan :) Idalle kiitos hienoista kuvista!

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Xema & Rio © Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Xema & Rio © Ida Alexandersson

Rio 12 viikkoa

Tänään Riolla on ikää 12 viikkoa ja painoa 3,7 kiloa. Mittauksen teen viikonloppuna, kun pikkuinen nyt nukkuu. Siitä on nyt jo neljä viikkoa kuin haimme Rion kotiin. Kasvun huomaa erityisesti päästä. 8-viikkoisella Riolla oli valtavan suloinen, pieni pää. 12-viikkoisella Riolla on jo selkeästi isompi pää eikä se ole niin suloinen. Kasvuun kuuluu se vaihe, kun pentu/junnu ei ehkä näytä ihan parhaimmaltaan :) Takajaloissa näkyy myös kasvanut pituus.

Painovertailussa on nyt Mikon lisäksi mukana Xema-siskopuoli (Lokin tytär) ja Loki-isä. Mikolla ja Riolla on painossa eroa jo 1,8 kg. Lokin ja Rion painot ovat kehittyneet ihan samaan tahtiin, mutta iskä on mennyt vähän ohi, kun Rion painonkehitys on hidastunut. Xema on ollut hieman isompi pentu, mutta jossain vaiheessa Rio menee ohi (toivottavasti).

12-viikkoinen pentu pääsi/joutui tänään ensimmäiselle rokotukselle. Eläinlääkärin aula oli jännittävä, mutta pian Rio meni jo tutkimaan hyllyillä olevia ruokasäkkejä. Eläinlääkäri teki ensin tarkastuksen ja sitten oli rokotuksen vuoro. Rio ei edes huomannut pistoa, kun se ahmi broilerin sydämiä kädestäni. Ell suositteli madottamaan molemmat pojat kahden viikon kuluttua, sillä en ollut madottanut Mikoa samalla kuin Rion. Eipä tullut edes mieleenkään, mutta kyllähän se ihan fiksulta kuulostaa, että molemmille samaan aikaan. Muutenhan Mikon mahdolliset madot tarttuisivat Rioon. Ell sanoi, ettei painosta tarvitse huolestua, vaikka se onkin noussut vain 100g. Hänestä Rio on "hyvässä ravitsemustilassa" eli ei liian pullea eikä liian laiha. Ell ja hoitaja meinasivat, että Rio on kovin reipas ja rohkea. Hoitaja otti Riosta kuvan, joka löytyy Animagi Kannelmäen FB-sivuilta. Kotiin saimme mukaan pentukansion ja näytepussin (700 g) Hill'sin ruokaa. Sain mukaani myös rokotteen pullon, sillä tiedot rokotuksesta pistetään kuukauden päästä lemmikkipassiin, jota ei vielä voinut saada (pitää olla myös rabies annettuna). Täytyy siis pitää pullo tallessa, jotta siitä saa sitten tarran passiin. Nyt Rion rokotuksia ei merkitty mihinkään.

Pentupaketti

Torstaina Rio kävi taas tapaamassa Irra-bretonia. Nyt Rio jo innostui enemmän juoksemaan, joten leikki ei ollut enää pelkästään painimista.

Kotona Rio on leikkinyt ahkerasti Mikon kanssa. Hammastelua sekä jo ihan painia on ollut maanantaista lähtien useita kertoja päivässä.

Rio mahtuu vielä Mikon alle seisomaan

Takajaloilla seisten Rio on Mikon korkuinen

Kummalla on isompi suu

Ja kuvasaaste vielä jatkuu...

Vaaleanpunainen on poikien väri

Viili on herkkua

Suloisuus

Töyhtöhyyppä / punkkari

Tennispallo oli mieleinen

Unohtuikin mainita syyspäivien postauksessa, että Rio pääsi Loimaalla tutustumaan mejä-tarvikkeisiin. Erityisesti peuransorkka oli mieluinen. Riolle tarjottiin myös ryyppy / verisnapsi eli korkillinen verta ja se kelpasi pikkumiehelle. Veri katosi hetkessä ja sen jälkeen Rio lähti juoksemaan korkki suussaan. Myöhemmin Rio pääsi vielä haistamaan sientä, jota oli käytetty jälkien teossa. Se olikin jännittävämpi, vaikka veren ihan sellaisenaan luulisi haisevan voimakkaammin.

Liukastellen

Viime viikko oli koko vuoden kiireisin viikko töissä. Intensiivikurssin suorittamisestakaan ei tullut mitään kun kahden viime viikon aikana olen joutunut tekemään pitkää päivää, muutamia kertoja töissä on mennyt kellon ympäri. Saldo on kasvanut 20 tuntia näinä neljänä viikkona, jotka olen ollut loman jälkeen töissä... No saanpahan pitää muutaman pitkän viikonlopun tässä syksyn aikana kun kiire hellittää. Mikolle nämä pari viikkoa ovat olleet hyvin tylsiä, sillä se on joutunut olemaan paljon yksin kotona. Agility- ja tokotreenitkin jäivät viime viikolla välistä. Odotin kovasti viime viikonloppua, sillä Mikolle olisi ollut luvassa ohjelmaa koko viikonlopuksi. Kohtalo sitten päätti toisin. Perjantaiaamuna Miko liukastui portaissa, kun olimme menossa aamulenkille. Miko lähti liukumaan portaita alas, mutta olin onneksi Mikon edellä ja sain pysäytettyä pojan. Pidin Mikosta kiinni kunnes se oli taas tukevasti jaloillaan. Miko sitten jatkoi portaiden laskeutumista, mutta liukastui portaiden lopussa uudestaan. Ulos päästyämme Miko alkoi ontua. Kävin heti vasemman etujalan läpi. Miko ei aristanut mitään kohtaa, mutta äännähti kun vähän painoin jalkapöydän päältä. Teimme hyvin lyhyen lenkin. Koko ajan Miko varasi jalalle, mutta ontui kuitenkin. Liikkuminen näytti vähän paranevan loppua kohden.

Prinka rally-tokossa

Kotona Miko hyppäsi heti sängylle ja se taisi tuntua jalassa. Mietin sitten ääneen, että Mikon pääsy sängylle pitäisi estää eikä se saisi hypätä sängyltä alas. Ennen lähtöäni Miko varoi tassua enemmän kuin ulkona. Ajattelin odottaa iltapäivään ja katsoa miltä jalka sitten vaikuttaa. Olin töissä, kun Markus huolestuneena viestitteli, että Miko todella varoo jalkaansa. Soitin sitten eläinlääkärille, josta neuvottiin antamaan kipulääkettä. Meillä ei ole koirille sopivaa kipulääkettä, joten aamupäiväksi varattiin Mikolle aika. Kun tulin kotiin, Miko tuli iloisesti vastaan eikä ontunut enää ollenkaan. Makkarin ovi oli auki ja vasta hetkeä aiemmin minulle selvisi, että Miko oli aamulla tullut itse alas sängyltä. Ilmeisesti sen vuoksi Miko oli aamulla lenkin jälkeen reagoinut voimakkaammin. Meidän korkealta jenkkisängyltä alas hyppääminen teki varmasti kipeää. Vaikka Miko vaikutti olevan ok, menimme lyhyen matkan eläinlääkärille bussilla.

Vaaka näytti 15 kg eli Miko on lihonut 600g. Laihikselle siis. Eläinlääkäri kävi tarkasti Mikon etujalan läpi, mutta Miko ei reagoinut tutkimiseen mitenkään. Ell huomasi jalassa vain hyvin lievää turvotusta. Hän kuitenkin antoi Mikolle kolmen päivän kipulääkekuurin (Dolox vet.). Viikonloppu piti pitää Mikoa levossa ja ottaa alkuviikkokin rauhallisesti eli agilitytreenit jäävät nyt kolmannen kerran putkeen välistä. Ell teki myös perustutkimuksen ja totesi Mikon olevan hyvässä kunnossa. Samalla reissulla Miko sai kennelyskärokotteen, sillä se oli mennyt vanhaksi elokuun alussa.

Makkarin ovi on nyt pysynyt kiinni muulloin paitsi silloin kun menemme nukkumaan. Alaspäin menemme taas hissillä. Olemme aikaisemminkin käyttänyt hissiä lenkille lähtiessä liukastelusta johtuen. Miko on tainnut elokuun aikana kaksi kertaa aikaisemminkin liukastua portaissa niin, että se on lähtenyt liukumaan niitä alas. Olisi pitänyt jo silloin tajuta vaihtaa portaat hissiin... Jouduin perumaan meidän paikan lauantain epävirallisessa tokokokeessa ja sunnuntain virallisessa rally-tokokokeessa. Rally-tokokokeen väliin jättäminen harmittaa tosi paljon, sillä paikkoja alo-luokkaan on vaikea saada. Toivottavasti meitä kuitenkin vielä onnistaisi syksyn aikana. Kipulääkkeen varoaika päättyy onneksi ennen seuraavaa mahdollista koetta. Minulla tosin oli epäilyksiä kipulääkkeen käytön suhteen, sillä Miko ei ole vaikuttanut yhtään kipeältä perjantaiaamun jälkeen. Jotenkin se tuntui turhalta, mutta enhän voi tietää onko Mikolla kipuja vai ei. Lepoa on hyvä joka tapauksessa pitää, sillä jos jalkaan tulee jotain isompaa vammaa, niin meidän agilityura on sitten siinä.

Muuta kuva rally-tokokeesta löytyy täältä.

Piikillä

Niin se aika kuluu ja Mikon reilun vuoden ikäisenä saamat rokotukset oli aika uusia. Mikon rokotukset olisivat vanhenneet 24.8., mutta kävimme uusimassa ne jo tänään, koska Mikolla on näyttely tiedossa 25.8. Rokotukset uusittiin nyt, jotta kahden viikon varoaika ehtii täyttyä. Tutkin joku päivä sitten Kennelliiton rokotusohjeita, sillä mietin, että voimmeko osallistua epiksiin ensi viikolla. Käsitin, että kahden viikon varoaika koskisi vain jos rokotukset ehtivät vanhentua. Saa korjata, jos olen käsittänyt väärin.

2.7.2013

Joku aika sitten kiinnitin huomiota siihen, että aina kulkiessamme paikallisen eläinlääkärin ohi, Miko alkoi vetää kohti tietä. Ilmeisesti viimevuotiset useat eläinlääkärireissut ovat tehneet eläinlääkäristä hyvin epämiellyttävän paikan. Tämän vuoksi kävin viime maanantaina Mikon kanssa paikan päällä varaamassa ajan rokotuksille. Ensin seisoimme jonkin aikaa eläinlääkärin ulko-oven edessä, jolloin Miko yritti kovasti päästä siitä pois eikä namit välillä kelvannut. Sisälle se kuitenkin tuli vapaaehtoisesti. Ensin Miko pääsi vaa'alle, joka hihnan ja pannan kanssa näytti 14,6 kg. Olen epäillyt, että Miko olisi lihonut, mutta vaaka näyttää sopivaa lukemaa. Sisällä Miko yritti vähän väliä rynnätä kohti ulko-ovea. Ajanvarauksen jälkeen lähdimme.

Viime torstaina kävimme uudestaan eläinlääkärillä. Taas ovella Miko oli kovasti vetämässä pois, mutta se tuli oven avatessa sisälle. Menin istumaan ja syötin Mikolle nameja. Miko yritti välillä rynnätä ulko-ovelle. Aikaisemmin Miko on istunut rauhallisesti odottamassa, mutta nyt se ei malttanut istua hetkeä kauempaa. Korvat liikkuivat kovasti eteen ja taakse, Miko liikuskeli levottomasti ympäriinsä. Kun aikaa oli kulunut, Miko alkoi vikistä. Meinasin istua odotustilassa niin kauan, että Miko rauhoittuu, mutta olisimme varmaan saaneet olla siellä sulkemisaikaan asti.

Miko ottaa rennosti 26.7.2013

Tänään Miko ei enää vetänyt ovella yhtä paljon pois, kuin aikaisemmin. Ilman pantaa vaaka näytti 14,5 kg ja siihen olen tyytyväinen. Menimme hetkeksi istumaan ja odottamaan. Miko oli sisällä levottomampi kuin aikaisemmilla kerroilla. Se ei taaskaan malttanut pysyä paikallaan, ryntäili välillä kohti ulko-ovea, vikisi, hyppi välillä minua vasten (ja raapien samalla viikonloppuna leikatuilla kynsillä käsivarttani...) ja meni välillä jalkojen alle. Koskaan ennen Miko ei ole ahdistunut yhtä paljon eläinlääkäristä. Kun eläinlääkäri tuli kutsumaan Mikoa, Miko vähän murahti. Eläinlääkärin huoneeseen se ei ensin meinannut mennä, mutta tuli kuitenkin ihan vapaaehtoisesti. Huoneessa Miko pyöri jaloissani ja seurasi kuin hai laivaa. Tutkimuspöydällä Miko oli hyvin jännittynyt ja mulkoili eläinlääkäriä, mutta antoi tutkia. Rokotukset pistettiin Mikon takapuoleen (aikaisemmin on pistetty niskaan) eikä Miko juuri piikkiä huomannut namin syömiseltään. Maksaessa käyntiä Miko oli jo rauhallisempi eikä yrittänyt rynniä ulos. Mutta oli se iloinen kun lähdimme pois. Toivottavasti jatkossa eläinlääkärikäynnit eivät tule olemaan hankalia. Nyt on rokotukset kunnossa taas seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Seuraavien rokotusten aikaan Miko on jo 7-vuotias!

-------
Ja jotta tulee kirjattua hyppytekniikkatreenit ylös: Sunnuntai-iltana kävimme hyppytekniikkatreeneissä ATD:n hallilla, kun Purinalla oli kisat. Teimme ensin pingistä, jossa Miko juoksi vauhdikkaasti kupilta toiselle. Saaraa kohti Miko hyppäsi niin pitkän hypyn, että se meinasi hypätä ponnarin päälle ja se vähän sotki hyppäämistä. Toisena harjoituksena oli perussarja 5 jalan etäisyyksillä. Ensin lähetin Mikon ponnarin takaa ja sitten kauempaa, jolloin sarja meni paremmin. Lopuksi tehtiin pari kertaa A:ta, jossa on taas alkanut olemaan ongelmana läpi tuleminen. Ensimmäinen A tuli läpi ja toisella Miko pysähtyi. Sen jälkeen tehtiin vielä parit ok kepit.

Alkuviikon agilitytreenit ja eläinlääkäri

Toissaviikonloppuna olleiden tokotreenien jälkeen rohkaistuin ostamaan treenipaikan agilityyn yhdeltä meidän seuralaiselta. Menimme siis Mikon kanssa tuuraamaan heitä eilisiin treeneihin. Ryhmän taso oli jatko 1. Malmilla sijaitsevaan halliin oli vaikea löytää ja myöhästyimme harhailujen vuoksi hieman. Ohjelmassa oli takaaleikkaus-, persjättö- ja vekkiharjoitus sekä kontakteja ja keppejä. Ohjausharjoitukset tehtiin ihanan lyhyellä kuuden esteen radalla. Tällaisia ohjausharjoituksia olisi hyvä tehdä enemmänkin. Ryhmässä oli pelkkiä minejä, joten mekin tehtiin harjoitukset minikorkeuksin (30 cm). Takaaleikkaus tehtiin ennen hyppyä 5. Miko oli innokas ja vauhdikas. Takaaleikkaus ei ensin onnistunut kun ohjauksessa oli vikaa. Rintamasuunta oli varmaan jonnekin muualle kun Mikokaan ei ollut menossa kohti putkea 6. Toisella kerralla kouluttaja oli palkkaamassa putken 6 suulla. Sen jälkeen onnistui takaaleikkaus, mutta tein sen vasta hypyn 5 jälkeen. En halunnut liikaa hinkata samaa, joten tehtiin sitten persjättöharjoitus. Takaaleikkauksessa koira piti hakea putken 3 suulta, mutta persjätössä jäätiin hypyn 2/4 luokse ja tehtiin persjättö hypylle 4. Harjoitus onnistui heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti. Siirryttiin sitten takaisin takaaleikkaukseen. Teimme sen kerran tai kaksi ja vihdoin onnistui. Aikaa vielä jäi, mutta tuo riitti meille. Kylläpäs suuta kuivasi sen jälkeen. Tarkoituksena oli käydä vielä toiseen kertaan tekniikkaradalla, mutta aika ei riittänyt toiseen kierrokseen.

Kontaktiharjoitukset tehtiin maksipöydän päälle nostetulla puomin alastulolla. Miko tuli kerran läpi, mutta muuten pysähtyi hyvin (tosin itsekin aina pysähdyin kun Miko pysähtyi). Keppejä teimme ihan viimeisenä, sillä kaikilla muilla oli ohjurit käytössä. Muut sai ihailla Mikon hienoja keppejä :D Ensimmäisellä kerralla keppien suoritus keskeytyi puolivälissä Mikon kiljahdukseen. Kaksiosaisten keppien kiinnityskohdasta alaosa oli jäänyt päällimmäiseksi ja se oli vähän koholla. Mikon jalka ilmeisesti osui siihen. Miko ei hetkeen laskenut painoa vasemmalle takajalalle, mutta siellä ei näkynyt mitään ruhjetta. Palattiin keppien alkuun ja sen jälkeen Miko pujotteli hienosti 4 kertaa. Oli oikein mukava treenata pitkästä aikaa agilitya ja Mikon innokkuus tuntuu aina tosi hyvältä.

Tänään Miko joutui eläinlääkärille, sillä kennelyskärokote olisi vanhentunut kuun lopussa. Samalla Miko luovutti verta ENM- ja VWD-testejä varten. Ensin Miko kävi vaa'alla, joka näytti 14,4 kg. Täytyy kai alkaa ruokkia poikaa vähän enemmän ettei se jatka laihtumista. Miko on painanut viimeksi noin vähän alle vuoden ikäisenä. Kovasti Mikoa taas jännitti. Kun eläinlääkäri kutsui huoneeseen, Miko lähti reippaasti liikkeelle. Mutta kun se huomasi, ettemme ollutkaan lähdössä pois (ulko-ovi on odotustilan ja eläinlääkärien huoneiden välissä), niin se pisti jarrut päälle. Eläinlääkäri siirtyi huoneen ovelta Mikon taakse, jonka jälkeen Miko suostui tulla huoneeseen. Ensin ell teki tarkastuksen ja huomautti takahampaisiin kertyneestä hammaskivestä. Pitää alkaa ahkerammin harjaamaan Mikon hampaita ja luitakin voisi syöttää enemmän, mutta raa'at luut jätetään välistä. Pakkasessa olevat hirven luut voisikin pistää uuniin... Ensin Miko sai rokotuksen ja sitten otettiin verta. Miko yritti kovasti kurkkia mitä eläinlääkäri tekee eikä se tykännyt, että jalkaan koskettiin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Heti kun eläinlääkäri päästi irti jalasta, Miko vetäisi sen alleen :) Eläinlääkäri lähettää veret Hollantiin ja toivottavasti ne ehtivät maaliskuun testaukseen. Verta voi hyödyntää vasta kaksi viikkoa sen jälkeen, kun se on tullut tutkimuspaikkaan. Kaksi viikkoa kestää jonkin asian erottuminen verestä, en nyt muista minkä enkä jaksa etsiä. Lähtiessä Miko sai käydä uudestaan vaa'alla, koska paino epäilytti, mutta edelleen se näytti samaa. Seuraava eläinlääkärireissu on toivottavasti vasta puolen vuoden päästä kun muut rokotukset pitää uusia.

Rokotuksessa

Torstaiksi olin varannut meille agitilan omia treenejä varten. Tila ja vähäiset vanhat esteet ei oikein innostanut, joten en usko, että käydään toiste samassa paikassa. Miko heti kentälle päästyä läähätti kuin olisi jo tunnin agia harrastanut. En sitten tiedä oliko se paineistunut vai mitä, mutta ei poikaa tahtonut saada millään motivoitua. Mikosta heti näki, ettei tästä mitään tule. En kuitenkaan viitsinyt saman tien lähteä poiskaan, joten pientä sitten tehtiin. Ensin vähän hyppytekniikka ja sitten hyppy-kepit-hyppy sarjaa sekä yksittäisenä keinua ja A:ta. Yhden kerran otettiin puomikin ja se taisi olla ihan ennätyshidas. Lopuksi tehtiin vähän putkea. Pistettiin se ihan lyhyeksi ja ensin pitelin Mikoa putken suulla, kun Markus innosti sitä toisessa päässä. Sitten Markus, joka saa paremmin Mikoa innostettua, juoksi pojan kanssa kentällä ja lähetti sitä välillä putkeen. Vauhtia putkella ainakin oli. Mutta kyllä se vahinkokin sitten kävi, kun Markus antoi Mikon mennä putkeen omatoimisesti. Olisi vaan paremmin pitänyt selittää, mikä tuossa harjoituksessa oli tarkoituksena... Ihan viimeiseksi halusin vähän tokoilla Mikon kanssa, mutta se häiritsi hyvin paljon, kun seuraavat tulivat kentän laidalle katsomaan meidän touhuja.

Oli taas niin masentavat agit, että pakko se vaan on myöntää, ettei agility ole meidän laji. Ulkona menee ihan ok, joten kesäkauden alkua jo odotan. Kaduttaa, että ilmoittauduin hallitreeneihin. Jos ensi kesän jälkeen meno on samanlaista, niin sitten me pidetään ihan suosiolla treenitauko talven ajan. Oikein mielelläni uhraan maaliskuussa kahdet treenit KOOHOlle, sillä motivaatiota ei enää ole.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Mikon kanssa Kannelmäen eläinlääkäreillä. Topi-kanin kanssa siellä tuli pari kertaa käytyä äidin kanssa ja sinne suuntautui Topin viimeinen matka. Vaaka näytti 14,9 kg eli 100g on tullut painoa lisää, mutta onneksi jo pidemmän aikaa Mikon paino on pysytellyt melko samoissa lukemissa eli hieman alle 15 kg. Mikoa jännitti kovasti ja sirun katsominen tuotti aluksi vaikeuksia. Päädyin sitten nostamaan Mikon pöydälle, sillä lattialla jos olisi jatkettu, niin olisi jo voinut tulla murinat. Eläinlääkärin mielestä Mikon paino oli juuri sopiva, ei liikaa eikä liian vähän. Sydämen äänet oli ok, pulssi 72 eli normaalin alarajoilla, jota ell ihmetteli kun oletti Mikon jännityksestä johtuen sen olevan korkeampi. Silmistä mainitsin, kun Mikon silmäkulmat ovat mielestäni vaalenneet hieman. Ell ei nähnyt niissä mitään normaalia poikkeavaa, vaikka jonkin verran silmät on vuotanut. Terveystarkastuksen jälkeen Miko sai kennelyskärokotteen, jonka pistämistä Miko ei tainnut edes huomata.