Elo- ja syyskuun kuulumiset

Oho, viime päivityksestä on vierähtänyt hetki jos toinenkin... Luonnoksissa on ollut elokuun alusta lähtien kirjoitus Nose Work ja rally-tokopäivästä, mutta en vain ole saanut sitä valmiiksi. En enää ihan kauheasti muista ainakaan Rion agilitytreeneistä, mutta tässä mitä elo- ja syyskuussa on tapahtunut. Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta kuitenkin niin, että itselle jää jotain muistiin, joten pahoittelen kirjoituksen pituutta.

Rio on itse vienyt petinsä sohvalle :D

Lauantaina 5.8. oli rotuyhdistyksen järjestämä Nose Work ja rally-tokopäivä Espoon Luukissa. Olisin halunnut jakaa koulutuspaikan Mikon ja Rion kanssa, mutta en saanut apukäsiä mukaan ja siksi Rio jäi kotiin. Olin ajatellut koulutuksen ensisijaisesti Mikolle. Alkuun meillä oli yhteinen tilaisuus, jossa kerrottiin hieman Nose Workistä, rally-tokosta ja yleisistä asioista päivään liittyen. Sitten jakauduimme kolmeen ryhmään, joista yhdellä oli rally-tokoa, yhdellä Nose Workiä ja yhdellä vapaata aikaa. Olimme Mikon kanssa ryhmässä #2, joka aloitti rally-tokolla. Rally-tokon piti olla ulkokentällä, mutta sääennusteen vuoksi koulutus oli siirretty tallirakennuksen vintille. Samassa rakennuksessa oli myös koirakoulu Tassutreenin tilat, jossa pidettiin Nose Work. Radanrakennuksen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, joten hyvä vain, että oltiinkin sisällä :) Sade ropisi niin kovaa tallin kattoon, ettei kouluttajan puhetta meinannut kuulla. Meillä oli lyhyehkö rata, jossa oli myös VOI-luokan kylttejä. Meillä rata meni ihan ok, mutta Mikon vire ei ollut parhaimmillaan. Omatoimipisteitä oli kaksi. Toisessa oli erilaisia houkutuksia, joiden seassa käveltiin. Miko meni kaikkiin ruokahoukutuksiin :D Toisella omatoimipisteellä oli ympyrässä ämpäreitä. Koira piti jättää vuorotellen eri ämpärin viereen istumaan, mennä itse keskellä ympyrää ja kutsua koira joko sivulle tai eteen. Tarkoituksena, että koiran tulisi osata tulla sivulle/eteen mistä kulmasta tahansa.

Rally-tokon jälkeen meillä oli Nose Work treenit. Aloitimme Mikon kanssa treenit muistuttelemalla mieleen, mitä Nose Work on eli naksuttelin kun Miko haisteli eukalyptuspurkkia. Sitten lattialle pistettiin kaksi purkkia ja lopuksi kolme. Harjoittelimme jo vähän ilmaisua, joka Mikolla olisi maahanmeno. Treenien jälkeen meillä oli tauko ja Miko pääsi lepäämään autoon. Minä kävin katsomassa ja kuvaamassa muiden treenejä.

Tauon jälkeen oli meidän ryhmän toinen rally-tokosessio. Omatoimipisteitä oli kolme, joista yhdessä oli kaikki eteen istumisen kyltit, yhdessä kaikki jäävät kyltit ja yhdessä puolenvaihdot edestä, takaa ja sivulta. Kouluttajan kanssa sai käydä läpi jotain, mihin kaipasi apua. Kävimme Mikon kanssa ensin omatoimipisteillä, jotka menivät yllättävän hyvin. Kouluttajan kanssa katsoimme meidän eteen istumisia. Kouluttaja pyysi minua peruuttamaan niin, että Miko kävelee minun etupuolella ja siitä piti käskeä Miko eteen istumaan. Alkuun Miko meni maahan "fram" sanasta ja sitten se jäi istumaan liian kauas. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei Miko tiedä mitä fram-käsky tarkoittaa. Peruuttamisia meidän kannattaa jatkaa ja eteen istumista voi harjoitella myös istumalla itse tuolilla.

Nose Workissä © Ida Alexandersson

Toisessa Nose Work sessiossa jatkettiin kolmella purkilla hajun etsimistä. Kouluttaja myös pyysi odottamaan, että Miko tarjoaisi maahanmenoa. Siihen Miko ei ollut vielä valmis, joten oikean purkin löydettyään se huitoi sitä tassulla ja kaatoi purkin, kun palkkaa ei kuulunut. Muitakin purkkeja meni kumoon, kun Miko yritti keksiä mistä palkan saa. Lopulta sitten annoin käskyn. Mikon kanssa ei montaa toistoa tehty, sillä väsymys alkoi jo näkyä. Ostin eukalyptus-hajun kotiin, joten pääsemme jatkamaan harjoituksia.

Miko jaksoi yllättävän hyvin pitkän päivän, mutta kyllä sille uni maistui heti, kun se pääsi autoon. Kuvia päivästä täällä.

Sunnuntaina 6.8. oli meidän oma treenivuoro, johon otin vain Rion mukaan. Aiheena oli persjättö ja takaakierto. Olin taas tosi hyvin suunnitellut treenit; kentälle tultuamme googlasin jonkun pätkän, jossa harjoitellaan persjättöä.. Persjättö meni ihan hyvin, mutta olinkin valinnut helpon harjoituksen. Suoralla olisi vaikeampi ehtiä leikkaamaan edessä. Ongelma oli putken jälkeinen hyppy, sillä Rio ei vielä tuollaisessa tilanteessa irtoa. Yritin heittää lelun putken jälkeen, mutta Rio kiersi hypyn. Jätin sitten pallon hypyn taakse Rion nähden. Koko radanpätkää ei näin voitu tehdä, sillä pallo houkutteli liikaa, mutta putkelta asti onnistui. Sen jälkeen pätkä meni hyvin. Takaakierrot meni ihan ok. Mietin vain, onko ok, että käsky on sama kummallekin puolelle. Kerran taisin sanoa "takaa", vaikka käskyn pitäisi olla "kierrä"... Jonkun verran hajut vei Rioa ja ainakin kertaalleen vein sen takaisin kentän laidalle ja annoin sen hetken siellä odotella ja sitten yritettiin uudestaan keskittyä treeniin.

Tämän jälkeen meille tuli kolmen viikon tauko treeneistä. Minulla oli flunssa, joka ei millään tahtonut mennä ohi. Tarkoituksena oli kolmena viikonloppuna putkeen mennä kuvaamaan agikisoja (I-HAH, HAU ja HSKH), mutta kaksi ensimmäistä kisaa parantelin kotona flunssaa. Viimeinen oli Helsingin Seudun piirinmestaruuskisaviikonloppu, jota en halunnut jättää välistä, sillä olin suunnitellut sille viikonlopulle vuokraavani objektiivin. Ja niin teinkin eli minulla oli viikonlopun käytössä Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM -objektiivi. Tästä haaveilen, mutta sillä on sen verran hintaa, että täytyy hetken aikaa säästää :) Ja kun on niin arvokkaasta objektiivista kyse, niin kannattaakin ennen ostopäätöstä testata. Lauantaina 26.8. oli 1.- ja 2. luokan kisat ja sunnuntaina 27.8. oli 3. luokan kisat ja joukkuepiirinmestaruuskisat. Objektiivi oli melko painava, joten laskin sen penkille/pöydälle aina kun oli taukoa, esim. rataantutustuminen. Olin hyvin tyytyväinen objektiiviin ja kuvien laatuun, vaikka aika paljon kuvissa oli epätarkkuutta, mutta se johtuu kuvaajasta. Tarkennus aiheuttaa minulle hankaluuksia, erityisesti agilitya kuvatessa. Ehdottomasti hankin tämän objektiivin jossain vaiheessa. Kuvia lauantailta täällä ja sunnuntailta täällä.

Lauantaina 2.9. kävin Saaran kanssa tekemässä yhden voittajajäljen Mäntsälässä, jossa seuraavana päivänä kisattiin mejän piirinmestaruuksista. Saara ja Huugo olivat päässeet mukaan kisaamaan Helsingin piirinmestaruudesta. Olipa mukava käydä pitkästä aikaa tekemässä jälkeä. Sääkin oli oikein sopiva, ei ollut kylmä eikä kuuma tai märkää.

Sunnuntaina 3.9. osallistuimme Mikon kanssa oman seuran rally-tokokisoihin, joista toiveena oli viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulos. Rata oli aika kiva ja varsinkin alku oli Mikon tapaiselle koiralle hyvä. Lämmitellessä ennen omaa vuoroa kohtasimme tolleripennun, jota Miko pääsi tervehtimään. Miko tuntui saavan siitä virtaa ja Miko oli leikkisällä tuulella pentukohtaamisen jälkeen. Teimme ennen omaa vuoroa yksittäisiä liikkeitä aina silloin, kun Miko otti kontaktia. Olen joskus onnistunut paineistamaan Mikon juuri ennen omaa suoritusta, joten siksi vältin tekemästä liikaa ja yritin saada vain onnistumisia. Radalla oli lähtö ja maali lähekkäin. Viimeisenä tehtävänä oli houkutus, joten se oli lähellä lähtöä. En silti osannut ajatellakaan, että houkutuksessa oleva patukka voisi kiinnostaa Mikoa, joten tuli yllätyksenä, että Miko syöksähti haistelemaan sitä. Siitä tuli siis heti alkuun -10 p. Sen jälkeen rata sujui ihan hyvin. Meno ei tuntunut yhtään niin tahmealta kuin yleensä kisoissa, mutta jonkun verran Mikon haahuili. Radasta jäi tosi hyvä fiilis, mutta tiesin, että on siinä ja siinä saammeko tuloksen. Pisteitä saimme 62, joten hyväksyttyä tulosta emme saanut. Toinen -10 p. oli täyskäännös vasemmalle ja muuten radalta tuli aika paljon yksittäisiä vähennyksiä mm. puutteellisesta yhteistyöstä ja vinosta asennosta. Video radasta löytyy täältä, kiitos Marille!

Samana päivänä oli oma treenivuoro, johon taas vain Rio pääsi mukaan. Harjoittelimme pakkovalssia muutaman toiston verran. Sitten hyödynsin edellisen ryhmän möllitasoista rataa, josta teimme noin 7-8 esteen pituista pätkää. Videokameran muistikortti täyttyi jo ensimmäisen harjoituksen aikana, joten ei ole mitään muistin tukena... Muistaakseni tekemällämme pätkällä oli hyppyjen ja putkien lisäksi muuri, jota piti tehdä yksittäin tai yhden hypyn kanssa useampaan kertaan, sillä muuria on tehty vähän ja Rio tosi herkästi kiersi sen. (Jos muuri ei ollut tällä kertaa, niin sitten se oli seuraavalla :) ) Enempää ei muistu mieleen.

Rally-tokokisojen jälkeen oli sen verran hyvä fiilis Mikon vireen tasosta ja toisaalta harmitus siitä, että viimeinen hyväksytty tulos jäi saamatta, että jo samana päivänä tutkin kisakalenteria. Kirkkonummella oli kisa, jossa oli vielä vapaata, joten ilmoitin Mikon sinne. Niinpä sateisena lauantaina 9.9. hyppäsimme junaan ja matkustimme Kirkkonummelle. Meillä oli tullut vain vähän vettä, mutta Kirkkonummella satoi ihan reippaasti. Miko pysyi suht kuivana, kun pistin sille sadetakin ja itsekin pysyin melko kuivana sadeviitan alla. Teimme taas Mikon kanssa yksittäisiä kylttejä aina kun se otti kontaktia. Mikon vire oli yllättävän hyvä ja se jopa äänteli perusasentoon tulleessaan. Märkä maa ei onneksi tuntunut haittaavan ja onneksi sade lakkasi juuri ennen avoimen luokan alkua. Meidän suorituksen aikana Mikon vire ei enää ollut niin hyvä ja se jostain syystä jäi välillä katselemaan jonnekin kaukaisuuteen. Se oli vähän poissaolevan näköinen, mutta suoritus ei silti tuntunut tahmealta. Rata tuntui menneen ihan kivasti. Palkintojen jaossa tuomari sanoi mukavat sanat: 78 pistettä, RTK2 ja menolippu voittajaan! Ja samalla sijoituttiin kolmanneksi (enempää hyväksyttyjä tuloksia ei ollutkaan). Tuomari sanoi kisakirjaa ojentaessa, että unohdin yhden istumisen. Saimme siis yhden turhan -10 pistettä vain siksi, että kahdessa eteen istumisessa olisi toisessa pitänyt ensin pysähtyä ja minä ohjasin siinäkin Mikon suoraan liikkeestä eteen istumaan. Vähänkö harmitti, mutta toisaalta 78 pistettä oli jo muutenkin meidän parhaat pisteet AVO:sta. Sateinen keli oli meidän puolella ja Mikon hidastelut meni sen piikkiin. Tuomarin kommenttina arvostelulomakkeessa oli "Pientä hidastelua sateesta, muuten kiva suoritus."

Sunnuntaina 10.9. olimme varmaan agilitytreeneissä, mutta videota ei ole ollenkaan, kun en ollut saanut aikaiseksi tyhjentää muistikorttia. Tämä taisi olla se kerta, kun edellisen ryhmän viimeinen koirakko teki vielä rataa meidän tullessa paikalle ja sillä oli juoksuhousut päällä. Ajattelin jo, ettei meidän treeneistä tule varmaan mitään, sillä olen ajatellut, että ne hajut, jotka Rio vie välillä treeneissä, on nimenomaan juoksunartuista. Onneksi Rio ei ollut juurikaan hajujen vietävänä. Jonkin verran se haisteli siinä kohtaa, jossa oli radan lähtö eli jossa narttu oli istunut. Hyödynsin jälleen edellisen ryhmän rataa ja teimme siitä noin 8 esteen pätkää. Juuri muuta ei sitten treeneistä muistukaan...

Sunnuntaina 17.9. oli meidän viimeinen kesäkauden treenikerta, sillä kuun viimeisenä sunnuntaina ei ollut treenivuoroa agikisojen vuoksi. Mikokin pääsi pitkästä aikaa treeneihin mukaan ja isäntäkin tuli pitkästä aikaa avuksi. Rion kanssa tein lyhyttä ympyrän muotoista rataa, jossa oli hyppyjä ja putkia. Yhdelle hypylle piti tehdä valssi ja siinä olin aina myöhässä. Jos Rio juoksee kovaa kaarteessa, niin se menee helposti esteen ohi. Se koskee myös putkia. Silloin Rio kiertää putken ulkokautta. Ehkä kierrettävä este ei ole kunnolla linjassa Rion juoksulinjan kanssa ja sen on helpointa kiertää este ulkokautta kuin alkaa vauhdissa muuttamaan linjaa. Saatiin kyllä Rion kanssa tämä ympyrärata toimimaan muutoin paitsi tuon valssin osalta. Rio osoitti vähän kiinnostusta puomia kohtaan, joten ajattelin, että voisi kokeilla mitä Rio tuumaa puomista. Puomi kolisi, kun Rio koski siihen ja siksi se jännitti Rioa. Ajatteli jo, että meillä menee jo aikaa siihen, että saan Rion ylipäätään menemään koko esteelle, mutta onneksi näin ei käynyt. Pidin Rioa lyhyessä hihnassa, jotta se ei pääsisi hyppäämään puomilta alas. Puomi oli jännittävä ja ensimmäisellä kerralla Rio syöksähti alastulolta maahan. Toisella kerralla Rio meni puomille jo tosi reippaasti. Heitin lopussa kosketusalustan puomin eteen, mutta eipä Rio 2on2off asentoa ottanut, kun ei sitä koskaan ole harjoiteltu. Yritin kuitenkin, jos se vaikka koskisi alustalle niin, ettei se poistuisi puomilta. Jokin puomissa Rioa kiehtoi, sillä se meni sinne ihan omatoimisesti. Kerran Rio pääsi hyppäämään alas, kun en itse ollut tarkkana. Puomin jälkeen teimme välistävetoharjoituksia. Alkuun Rio karkasi puomille. Välistävedot ei oikein meinannut onnistua, mutta pari onnistunutta mahtui joukkoon. Ehkä kummallakaan ei ollut keskittyminen ihan parhaimmillaan. Lopuksi teimme vielä ympyräradan ja kosketusalustaharjoituksia. Mikon treeneistä ei ole kerrottavaa jälkipolville, sillä Miko päätti keskittyä haisteluun.

Sunnuntaina 24.9. kävin katsomassa HAU:n kisoja ja kuvasin myös jonkin verran. Ei tosiaan ole sama asia kuvata omalla objektiivilla agilitya kuin mitä lainaobjektiivilla oli... Ja onhan 135mm ja 200mm polttovälien ero ihan merkittävä, kun kuvaa agilitya. Toinen kisaamassa olleista kooikereista oli Rion täti Veea. Kuvia täällä.

Perjantaina 29.9.2017 tuli vuosi täyteen Mikon kastroinnista. Mikon turkki on onneksi pysynyt ihan hyvänä, vaikka häntäkarvat menevätkin nykyään helposti takkuun. Olen ollut pääosin tyytyväinen kastroinnin vaikutuksiin. On ihanaa, ettei Miko ole enää tiettyinä aikoina levoton ja piippaileva eikä tytöt tai niiden hajut vie sitä. Epävarmuuden korostuminen on ikävä puoli. Se näkyy erityisesti Rion seurassa, kun olemme ulkona, mutta näkyy se myös ilman Rioa. Esimerkiksi eilen lenkitin päivällä pojat erikseen ja Mikon piti haukahtaa kahdelle koiralle, joista toinen oli parsontyttö ja toinen pelokkaan oloinen shelttipentu. Mikolla ei ollut mitään syytä haukahtaa kummallekaan, sillä koirien käytöksessä ei ollut mitään uhkaavaa eikä niiden pitäisi olla jännittäviä. Miko haukahti molemmille vain kerran, mutta tuntuu ikävältä, jos pikkuinen, ei kovin paljon luovutusikää vanhempi, shelttipentu aiheuttaa Mikolle ahdistumista ja epävarmuutta. Kaikille vastaantuleville koirille Miko ei onneksi hauku, mutta tosi helposti siltä tulee ainakin se yksi haukku. Ja sitten vielä se meteli, mitä Miko pitää, jos ovikello soi... Mitä vanhemmaksi Miko tulee, sitä kovempi tai oikeastaan korkeampi ääni siitä lähtee.

Miko 8 vuotta

Eilen Miko täytti 8 vuotta eli se on jo veteraani-ikäinen! Paljon onnea Miko ja sisarukset!

Miko juhli synttäreitään rallytokokisoissa. Olin hyvillä fiiliksillä ennen kisoja. Miko on tehnyt treeneissä tosi hyvällä vireellä eikä paineistumista ole juuri näkynyt. Lauantaina käytin pojat erikseen ulkona. Miko sai siten kävellä ihan omaan tahtiin ja se löntysti hitaasti aika ison osan lenkistä. Vauhti oli niin hidasta, että minulle teki vaikeaa kävellä riittävän hitaasti. Sen jälkeen tuli sellainen fiilis, että jos Miko lenkilläkin menee tällaista tahtia, niin miksi se kisoissakaan olisi yhtään reippaampi. Lauantai-iltana tehtiin lyhyet treenit iltalenkin yhteydessä. Alkuun meni ihan ok, vaikka Miko ei ollutkaan treenimoodissa, mutta sitten halusin saada lopetettua oikein hyvään suoritukseen ja sillä sain Mikon paineistumaan. Sitä onnistunutta, hyvää lopetusta sitten haettiin hetken aikaa. Sen jälkeen tuntui, että sunnuntain kisoista ei tule yhtään mitään. Sitä tunnetta oli vaikea saada pois ja tiesin, että sillä fiiliksellä ei ainakaan tule mitään.

Sunnuntaiaamuna olin jo paremmalla fiiliksellä ja uskoa suorituksen onnistumiseen. Avoimen luokan ratapiirros oli kivannäköinen, sillä siitä puuttui kaikkein vaikeimmat liikkeet. Olin jo etukäteen päättänyt, etten hinkkaa vaikeampia liikkeitä kisapaikalla, jotta en paineista Mikoa. Pari liikettä kuitenkin tehtiin lämppärinä ennen omaa suoritusta.

Heti lähdön jälkeen Mikolla meni nenä maahan eikä ensimmäisenä kylttinä ollut pyörähdys onnistunut kuin vasta kolmannella yrityksellä. Pyörähdyksen onnistumisprosentti kisatilanteissa on ollut 0 %, joten en lähtenyt uusimaan sitä. Kyltistä tuli -1 ja -3, joka yllätti sillä odotin -10. Paikalla käännöksen vasemmalle uusin. Houkutuksessa Miko haisteli muovivatia. Viimeisen kyltin uusin, sillä en saanut Mikoa eteen istumaan. Taisin tulla liian lähelle kylttiä, sillä toisella yrityksellä Miko kävi haistelemassa kylttiä eikä siltikään tullut eteen istumaan. Siitä siis yhteensä -13. Lisäksi tuli muita pienempiä pistemenetyksiä.

Radan jälkeen ei ollut kovin hyvä fiilis, sillä Miko taas paineistui ja teki kaiken hitaasti. Erityisesti sivulle istuminen oli vaikeaa, kuten normaalistikin Mikon paineistuessa. Silloin joudun vaihtamaan sivu-käskyn istu-käskyyn. Mietin, että on siinä ja siinä saammeko tuloksen. Enemmän kallistuin alle 70 pisteeseen. Tulostaululle kuitenkin ilmestyi lukema "70" eli saimme juuri ja juuri hyväksytyn tuloksen. Olen tyytyväinen tulokseen, sillä tämä oli viides avoimen luokan kisa ja toinen hyväksytty tulos. Mutta olisihan se kivempi saada tulos radalta, josta jäisi hyvä mieli. En tiedä, miten voisin saada paineistumisen pois. Jos saisimme vielä sen yhden tuloksen, niin ei tarvitsisi enää miettiä kisaamista. Tuloslapussa oli tuomarin kommenttina "Osaava koirakko. Harjoittele hiukan häiriöitä lisää." Se ilahduttaa, että tuomari näki, että me kyllä osataan, vaikka meno ei kovin hyvältä näytäkään. Näin on aikaisemminkin lukenut kommenttina. Molemmat avoimen luokan tulokset on samalta tuomarilta, joten täytyy olla tarkkana, ettei enää mennä hänen radalle.

Rallytokotreeniä, eläinlääkärissä, ulkoilua pitkän kaavan mukaan ja rallytokokisat

Tiistain rallytokotreeneissä aihe oli vapaa eli kaikki saivat treenata sitä, mitä halusivat. Halusin viikonlopun rallytokokisaa varten tehdä pienen radanpätkän, jossa oli vasemmalle käännöksiä ja eteenistumisia. Eteenistumiset menivät ihan ok, mutta peruutusliikkeessä asento alkoi mennä vinoon, kun tuli kaksi ja kolme askelta. Kääntymiset eivät sujuneet ollenkaan ja 360° vasempaan piti uusia pariin kertaan. Vasemmalle käännökset eivät koskaan ole niin hyviä, kuin pitäisi olla, mutta nyt oli tavallista huonompia käännöksiä. Jäi sellainen fiilis treenien jälkeen, ettei kisoista kannata odottaa tulosta.

Maisemia torstain lenkiltä

Keskiviikkona oli Riolla eläinlääkäri. Olin aikaisemmin FB:ssa tiedustellut, onko muilla kooikereilla ollut vastaavia oireita. Sain vastauksia, että juominen voi johtua närästyksestä tai stressistä ja myös kiputila nostaa stressitasoja. Närästys ja stressi voisivat hyvinkin olla syynä, jos mitään muuta ei löydy. Rio on kova stressaamaan ja sitä jonkin verran närästää. Rio usein röyhtäisee ruuan jälkeen, joskus muulloinkin ja välillä sille maistuu heinä kovin hyvin, joka myös viittaa närästykseen. Sain myös eläinlääkärin kommentin, mitkä sairaudet voisivat tulla kyseeseen ja mitä tutkimuksia vielä kannattaisi tehdä (virtsan proteiini/kreatiinisuhteen määritys, munaisten ultraäänitutkimus, vesipaastokoe, ACTH-koe). Hän myös sanoi, että Rion maksa- ja kilpirauhasarvoja ei oltu tutkittu. Se oli yllättävää, sillä luulin, että nuo arvot ainakin katsottaisiin. Olen joskus Mikonkin kanssa ajatellut, että verikokeesta tutkitaan kaikki mahdollinen, mutta laajempaa verikoetta pitäisi osata pyytää erikseen...

Vein aamusta virtsanäytteen, sillä sen piti olla aamupissasta. Pyysin, että virtsasta tutkittaisiin proteiini/kreatiini suhde. Asiakaspalvelija ei ollut varma pitääkö näyte silloin lähettää ulkopuolelle, joten sanoin, että tutkitaan, jos tekevät sen itse ja muuten ei. Illalla oli sitten aika samalle eläinlääkärille, jolla viimeksikin kävimme. Ell ensin kyseli onko oireet jatkunut jne. Sitten Riosta otettiin verinäytteet. Rioa taisi jännittää se, että heti oli kaksi ihmistä sen ympärillä, joten verinäytteen otto oli hieman haastavaa. Minun piti pyytää, että myös maksa- ja kilpirauhasarvot tutkittaisiin, mutta ell jo poistui huoneesta, kun meinasin avata suuni... Edellisellä kerralla koholla ollut urea-arvo oli nyt normaali. Ell pohti mahdollisia jatkotoimenpiteitä ja hän oli myös käynyt keskustelemassa toisen eläinlääkärin kanssa. Hän meinasi, että parempi keskittää tutkimuksia ja miettiä mitä kannattaa tehdä, ettei tämä tule minulle niin kalliiksi. Ell edelleen epäili Addisonin tautia, sillä osa Rion oireista viittaisi siihen, mutta ihan tyyppillisiä oireita ei kuitenkaan ole. Hän ehdotti, että varaisin ajan toiselle eläinlääkärille ultraäänitutkimukseen, sillä UÄ ei kuulu hänen vahvuuksiin. Samalla voisi harkita ACTH-rasituskoetta. Aika pitäisi varata aamulle, sillä ACTH-koe on kaksivaiheinen. Kerroin, että närästystä ja stressiä oli myös ehdotettu mahdollisiksi runsaan juomisen aiheuttajiksi, mutta siihen ell ei kommentoinut mitään. Rion virtsanäyte jätettiin kasvamaan ja olisin perjantaina voinut soitella, kasvaako siellä mitään, mutta en muistanut soittaa.

Itse en usko Addisonin tautiin. Koira-kissaklinikan sivuilla sanotaan oireista näin: "Aluksi oireita voi esiintyä vain stressitilanteissa (trauma, infektio, leikkaus), ja koiran vointi on välillä parempi. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Koira on väsynyt ja haluton. Tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Joskus tauti voi puhjeta kriisiksi: verenpaine laskee, koira on heikko, jopa tajuton, alilämpöinen ja kuivunut." Mikään noista ei sovi Rioon. Sairauden diagnosointia tukevat verinäytteessä alhainen natriumpitoisuus ja korkea kaliumpitoisuus (ei Riolla) sekä kohonneet munuaisarvot (ei Riolla, kai?). Diagnoosi varmistetaan ACTH-testillä.

Virtsatestin tuloksia en osaa analysoida, mutta jostain ell mainitsi. Virtsan sedimentissä näyttäisi leukosyytit (ja siittiöt) olevan viitearvon yli. Verestä ei tutkittu muuta kuin urea. Ei kai tässä muukaan auta, kuin varata aika uusiin tutkimuksiin...

Pitkäkoskella

Torstaina meille vaihdettiin ikkunat. Ikkunoiden vaihdon ajan eli noin klo 7 - 12.30 piti olla poissa kotoa. Lähdin aamulla poikien kanssa lenkille ja mietin, miten saisi 5,5 h kulutettua. Kävelimme ensin Pitkäkoskelle ja sieltä kosken vartta Vantaan puolella. Luonnonsuojelualueen loputtua tulimme asuinalueelle. Katsoin kartasta, että seuraava joen ylitys olisi vasta Haltialan tilan lähettyvillä, joten käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa vastapuolella eli Helsingin puolella kosken vartta pitkin. Metsäpolkujen jälkeen saavuimme pelloille, jonka laitaa pitkin kävelimme ja välillä poikkesimme joen rannassa. Yhdessä kohdassa joen penkka oli reilusti veden yläpuolella, mutta Miko silti kurkotteli veteen. Ja sitten tipahti. Yritin ohjata Mikoa vähän matalampaan kohtaan, mutta se vain yritti päästä ylös samasta kohdasta, josta putosikin. En mitenkään olisi saanut nostettua Mikoa vedestä eikä Miko itsekään olisi päässyt pois, joten nostin Mikoa hihnasta sen verran, että Miko sai puserrettua itsensä ylös vedestä. Sen jälkeen Miko sai kauheat hepulit ja ne juoksentelivat Rion kanssa. Yhtäkkiä tunsin piston pohkeessani ja yritin sitten saada pojat rauhoittumaan. Housuuni oli tarrannut koukku ja siimaa näytti olevan Rion jaloissa (onneksi ei ollut kuitenkaan mennyt jalkojen ympärille). Ilmeisesti koukku siimoineen oli ollut maassa. Koukku ei meinannut millään lähteä irti, mutta useamman minuutin yrittämisen jälkeen sain sen irti. Haltialan tilalla olimme noin viiden tunnin kävelyn jälkeen. Yllättävän nopeasti aika oli kulunut, mutta tuossa vaiheessa alkoi väsy painaa. Pidimme matkan aikana välillä taukoja. Itselleni olin varannut evääksi vain yhden välipalakeksin, joka ei ihan riittänyt energiaksi tuolle matkalle... Onneksi kotimatka oli lyhyempi, mutta kyllä 1,5 tuntiakin oli aikamoinen matka. Käveleminen alkoi sattua jalkoihin ja nälkäkin alkoi tulla. 6,5 h jälkeen olimme kotona. Koti oli ihan sotkuinen ja betonipölyinen, mutta siivoaminen ei siinä innostanut. Poistin sängyn päältä muovit ja menimme sinne poikien kanssa lepäämään. Miko ja Rio nukahtivat saman tien ja olivat väsyneitä koko loppupäivän.

Perjantaiaamuna meillä piti vielä tehdä ikkunoiden listoituksia, mutta sen piti kestää vain kaksi tuntia. Teimme 2 h aamulenkin kävelemällä Maunulan luontopolun. Kotiin palatessamme ei vielä ollutkaan valmista, sillä ikkuna-asentajilta oli mennyt sähköt. Piipahdimme vielä ulkona, kun miehet tekivät vielä jotain. Sen jälkeen sovimme, että he tulevat ensi viikolla uudestaan, jotta minä pääsin töihin, kun en ollut varautunut koko päivän poissaoloon.

Maunulan luontopolulla

Tänään sunnuntaina oli Mikolla rallytokokisat. Kisapaikalle kävellessä Miko välillä löntysti perässäni ja se entisestään lisäsi tunnetta, ettei tule menemään hyvin. Harjoittelin joitain kylttejä odotellessa ja Mikolla oli ihan ok vire. Juuri ennen meidän vuoroa harjoittelimme vielä radan alkua, mutta se ei enää sujunutkaan. Miko ei meinannut istua sivulle enkä meinannut saada sitä eteen istumaan. Onnistuin varmaan paineistamaan Mikoa, kun yritin saada yhden liikkeen onnistumaan. Mietin jo, että keskeytänkö, jos alku lähtee samalla tavalla. Nihkeästi se sitten lähtikin. En meinannut ensimmäisellä kyltillä saada Mikoa millään perusasentoon ja kun se vihdoin onnistui, niin en saanut sitä eteen istumaan. Jatkoimme sitten rataa. Yritin saada onnistumisia radalla, mutta oli vaikea piilottaa turhautumista, kun viidettä kertaa hokee sivu- tai istu-käskyä ja Miko vaan seisoo vieressä. Pääsimme maaliin asti ja Miko tietenkin sai Cesarinsa palkaksi. Miko ei ole ennen noin pahasti paineistunut kisoissa. Edelleen elättelen toiveita RTK2:sta, mutta jos kummallakaan ei ole kivaa, niin ei väkisin kannata yrittää. Liikkeet, joissa ei tullut yhtään virhettä olivat lähdön ja maalin lisäksi 2. "Hyppy, juoksua", 3. "Hitaasti", 5. "Juosten", 9. "Vasen täyskäännös" ja 14. "Liikkeestä maahan". 10 pisteen virheitä tuli useampia ja lopulta pistesaldoksi jäi 37...

Hyväksytty tulos ja treenailua

Sunnuntaina osallistuin Mikon kanssa meidän seuran järjestämään rallytokokokeeseen. Takana oli aika vähän treenejä, mutta pitihän omiin kisoihin osallistua. Oli aika lämmin päivä, mutta onneksi aurinko meni välillä pilveen ja välillä tuuli, joten ei ollut liian kuuma. Miko ei oikein tahdo kulkea, jos on kovin lämmin. Radalla oli paljon käännöksiä ja niistä tuomari Tiia Hämäläinen sanoi olevansa tarkka. Olimme Mikon kanssa luokan toisena lähtövuorossa. Hyvä, ettei ehtinyt kauheasti jännittää. Muistuttelin itselleni, että Mikoa pitää kehua paljon ja reippaalla äänellä, kuten edellisessä rallytokokoulutuksessa oli kehotettu. Rata lähti liikkeelle oikein kivasti, vaikka paineistuminen jonkin verran näkyi heti alusta lähtien. Loppua kohden paine kasvoi ja istumisista tuli kovin vaikeita. Selvisimme kuitenkin ihan hyvin maaliin ja Miko oli Cesarinsa ansainnut. Edellisessä palkintojenjaossa tuomari antoi palautetta jokaiselle tuloslappunsa hakeneelle, mutta harmittavasti aikataulun hieman viivästyttyä hän ei jakanut meidän luokassa kisakirjoja muille kuin sijoittuneille. Olin hyvin iloisesti yllättänyt meidän ensimmäisestä avoimen luokan hyväksytystä tuloksesta AVO 76 p.! Ja tuomarin kommenttina vielä oli "Iloinen koirakko". Reipas kehuminen kannatti :)

1. kyltti "liikkeestä maahan" vino -1, puutteellinen yhteistyö -1
5. kyltti "käännös vasempaan" kontrollin puute -1
9. kyltti "pujottelu edestakaisin" epätarkasti suoritettu liike -1
12. kyltti "istu, käännös vasempaan, istu" väärin suoritettu tehtävä (koira tekee uuden sivulletulon) -10
14. kyltti "istu, täyskäännös vasempaan" väärin suoritettu tehtävä (koira yli 90 astetta vino) -10

Tiistaina jatkoimme rallytokoa treenien merkeissä. Aiheena oli pyörähdykset ja "kukkaset". Teimme valkovuokkoa ja tulppaania sekä pyörähdyksiä molemmin puolin ja molempien vasempaan ja oikeaan täyskäännöksiä. Meiltä käännökset sujuivat aika hyvin ja niitä harjoittelemalla saa kivasti nostettua virettä. Kouluttaja vinkkasi, että pyörähdysten vihjesanoja kannattaa käyttää myös harjoittelemissamme käännöksissä. Luvassa olisi ollut myös kaksi suoraa radanpätkää, mutta meidän piti taas kiirehtiä kotiin, että ehdin Rion kanssa treeneihin.

Toiseksi viimeisellä Häirikköluokka-kurssin tunnilla harjoittelimme ihmishäiriötä. Oli yllättävän hankalaa ohjata koira vierelle tai hieman taakse, kun häiriönä toiminut ihminen käveli luokse tai me kävelimme hänen luokse. Jotenkin oli vaikeaa keskittyä moneen asiaan. Meidän täytyy vielä harjoitella istumista käsikohdennuksen avulla. Näin koiralla on muuta tekemistä ihmisen tullessa lähelle. Myös häiriöihminen tarjosi kättään Riolle ja Rio kävi sitä tökkäämässä nenällään. Kouluttaja vielä muistutti, ettei Rioa pitäisi päästää hihna kireällä ihmisten lähelle, sillä kireä hihna lisää jännitystä ja näykkäämisen mahdollisuutta.

Rion hassu istuma-asento

Keskiviikkona oli jälleen Rion agilitytreenit. Aiheena oli keinu ja erilaiset ohjaukset putkilla. Palattuani Rion luokse se kaivoi hiekkaa aidan alla. Meidän oli tarkoituksena mennä ensin toiselle pisteelle, sillä treeneissä oli myös juoksuinen narttu, mutta sitten huomasin Rion olevan hermostunut. Se yritti päästä pakoon kaivautumalla aidan ali. Me lähdimmekin kävelemään ja mietin, oliko Rio hermostunut koirien haukusta vai mistä. Rio rentoutui hieman kävellessämme, mutta kentällä se oli taas lähdössä pakoon. Sitten tajusin, mikä Rioa hermostuttaa. Viereisellä kentällä rataan kuului keinu ja se oli vielä ihan lähellä meitä. Kävimme uudestaan kävelemässä ja palattuamme oli viereisellä kentällä ryhmänvaihto meneillään, joten keinua ei hetkeen tehty. Epäilin, ettei Rio välttämättä kykene tekemään mitään. Onneksi olin väärässä. Aloitimme keinupisteeltä, jossa oli tarkoituksena, että koira itse pamauttelee keinua. Keinun toisen pään alla oli siiveke, joten maassa ollut pää liikkui vain vähän. Ensin naksuttelin ja palkkasin, kun Rio meni keinun lähelle, sitten kuonokosketuksesta ja sitten keinun läimäyttämisestä tassulla. Välillä piti vähän helpottaa, kun Rio alkoi huomioida häiriöitä. Tosi hienosti keinun pamauttelu sujui. Teimme myös vähän siivekkeen kiertämistä. Tauon jälkeen menimme putkipisteelle. Siellä oli ollut juoksuinen narttu aikaisemmin ja hyvät hajut selkeästi veivät Rioa. Se meni ensin ympäriinsä kentällä ja kurkki putkiin, vähän kuin se ei oikein olisi tiennyt mistä on kyse. Kaksi mutkaputkea oli vastakkain ja tarkoituksena oli lähettää koira putkeen ja ohjata sitä putken eri päihin. Rion kanssa putkesta suoraan toiseen putkeen ei onnistunut, mutta ei sitä koska ole vielä tehtykään. Keskityimme sitten lähetysetäisyyden kasvattamiseen. Pari toistoa meni ok, mutta sitten Riosta alkoi selkeästi näkyä, että sillä oli kuuma ja väsy. Lopetimme onnistuneeseen toistoon ja leikimme vielä kunnolla lopuksi, jotta Riolle jäisi mahdollisimman hyvä fiilis. Helsingin näyttelystä ostamani melko arvokas lelu osoittautui onnistuneeksi ostokseksi. Kouluttaja ehdotti, että ensi kerralla tehdään naksuttelemalla lyhyttä putkea, sillä Riolla on fokus minussa eikä putkessa.

Loppuviikko on menty lepäillessä, sillä torstain tokotreenit siirtyivät juhannusviikolle. Meillä olisi lauantaina ollut näyttely Järvenpäässä, mutta minua ei yhtään huvittanut lähteä. Perjantaina Rio oksensi ja kakkasi löysähköt jätökset kotiin, joten oli helppo jättää näyttely välistä. Meillä on koko toukokuun ajan ollut kauheasti menoja, neljät treenit (kolmena päivänä) viikossa ja muut menot päälle. Nyt ei vaan enää jaksa. Treeneissä on aina ollut kivaa, mutta ei aina jaksa olla menossa. Myös kesäkuun Kooikerhondje-lehdelle ja erkkarin valmisteluille täytyy varata aikaa. Meillä oli muuten maanantaina näyttelytoimikunnan kokous Vääksyssä ja nyt on näyttelypaikka nähty ja suunniteltu kehien ym. paikat :)