Viime perjantain treeneihin sain ensimmäistä kertaa apukädet mukaan, joten sain apua palkkaukseen. Teimme Rion kanssa ensin hypyn tarjoamista. Lopuksi Rio innostui leikkimään, joten annoin sen hetken rallatella lelun kanssa. Kotona Rio leikkii välillä hyvinkin hurjasti, mutta jostain syystä nyt syksyn aikana hallilla Rio ei ole innostunut lelusta. Viime kevään treeneissä leikkimisessä ei vielä ollut ongelmaa. Edellisellä kerralla esitin itse innostunutta lelusta ja sain niin Rion vähän leikkimään. Täytyy jatkaa samaa linjaa. Teimme Rion kanssa myös suoraa putkea niin, että palkka oli perässä ja samalla tavalla myös kolmea peräkkäistä hyppyä. Alkuun eteen meneminen sujui hyvin, mutta sitten Rio alkoi tarjota yhtä hyppyä. Lopuksi vielä naksuttelin takaakiertoja. Olen miettinyt, että pitäisikö takaakiertoihin oikealta ja vasemmalta olla erilliset käskyt. Mikolla on vain yksi.
Miko oli innoissaan, kun tuli sen vuoro. Isäntä teki ensin vähän agilitya Mikon kanssa eli kerran A:ta ja muutaman kerran putkea. Sitten teimme rallytokoa, kuten edellisilläkin kerroilla. Vire oli ihan kiva, mutta pariin kertaan Miko lähti haistelemaan. Lopuksi vielä leikin Mikon kanssa ja piti jättää leikit myös videolle, sillä on erittäin harvinaista, että Miko repii lelua treeneissä. Ei se usein kotonakaan sitä tee, vaikka viime aikoina Miko on kyllä repinyt lelua enemmän kuin normaalisti.
Eilen Rion rokotukset saatettiin vihdoin ajan tasalle. Eläinlääkärin vaaka näytti 8,8 kg eli taas enemmän kuin viimeksi. Joku aika sitten vaihdoin Rion nappuloita, joten ehkäpä annostus on pielessä. Ell otti Riosta myös verinäytteen Hannes Lohen geenipankkiin. Jostain syystä verta tuli hyvin hitaasti, joten siinä sitten odoteltiin ja odoteltiin putkilon täyttymistä. Onneksi Rio malttoi pysyä paikallaan. Pyysin vielä lopuksi tarkistamaan, onko Rion anaalirauhaset täynnä. Rion anaalit on tyhjennetty jo kahdesti tänä syksynä ja oli niissä nytkin tyhjennettävää. Ell sanoi, että joillain koirilla ne eivät vaan tyhjene normaalisti. Itse en sitä osaa tehdä, joten täytynee välillä käydä tyhjennyttämässä anaalit eläinlääkärissä.
Vietimme ensimmäistä kertaa jouluaaton keskenämme kotona. Se oli vähän outoa, kun olen aina viettänyt joulua äidin luona. Toisaalta oli kiva tehdä kotona jouluvalmisteluja, sillä yleensä en tee mitään joulun eteen (paitsi ostan suklaakonvehteja ja teen joulutorttuja). Kinkku piti tietenkin olla ja aika hyvin onnistuin kinkun paistamaan :p Tein pitkästä aikaa pipareita. Pipareista tuli pupujen ja kooikereiden muotoisia, sillä muunlaisia muotteja meillä ei olekaan. Kooikereita tuli kahdenlaisia. Yhden muotin Miko sai luokkavoitosta ensimmäisessä näyttelyssään (pikkupennuissa spanielierkkarissa) ja toisen ostin rotuyhdistykseltä tässä kuussa. Ensimmäisen muotin mallina on ollut Mikon isoisoisä Nicky (Nobles Nice Nicky v.h. Runxputtehof).
Kahdenlaisia kooikerpipareita, uusi muotti on kivemman näköinen
Aattona kävimme poikien kanssa pitkällä lenkillä Pirkkolassa. Juurikaan muita ei ollut liikenteessä, joten saimme olla rauhassa keskenämme. Paluumatkalla kävimme yhden isomman lätäkön rannalla ja pojat kävivät siellä kahlaamassa. Rio tuntuu kovasti tykkäävän lammikoista. Kuvasin Rion touhuja ja mietin, ettei tämä kovin jouluista ole. Ympärillä oli ihan vihreää ja tunnelma oli keväinen.
Ruokailun ajan pojat istuivat pöydän alla ja molemmat saivat ruuaksi maksalaatikkoa sekä hieman jämiä kinkusta ja savulohesta. Miko oli tuttuun tapaan innoissaan lahjoista ja alkoi repiä omiaan auki. Rio ei vielä oikein ymmärtänyt lahjojen päälle, mutta kyllä se vähän yritti lahjapaperia repiä. Enemmän Rio ehkä ihmetteli Mikon touhuja. Miko niin kovin innostuu lahjoista, että se meinasi jo alkaa omia lahjoja. Kun Rio kävi ottamassa palan Mikon repimää lahjapaperia, Miko ärähti sille. Lahjat olivat mieluisia. Molemmat saivat huopanarulelut, Rio sai oman Kong Wubban ja Miko pehmolelun. Lisäksi pojat saivat herkkuja.
Miko tykkää avata lahjoja
Kerjurit
Joulupäivänä menimme äitini luokse Vantaalle. Pääsimme veljeni kyydissä ja kun autossa muutenkin oli vähän ahdasta, niin ajattelin, että Rion on nyt hyvä kokeilla takakontissa matkustamista. Veljelläni on farkku, joten takana on hyvin tilaa. Jossain veljeni aikaisemmassa autossa oli muistaakseni verkko takapenkkien ja takakontin välissä, mutta nykyisessä ei ole. Vähän jännitti pysyykö Rio takana, sillä alkuun se seisoskeli takapenkkejä vasten ja vaikutti siltä, että se haluaisi tulla pois takakontista. Kyllä se sitten lopulta rauhoittui. Ikkunastakin oli kiva katsella ulos. Jännitin vähän sitä, miten Rio on äidilläni, sillä se ei ole tottunut niin isoon määrään ihmisiä (8 aikuista ja kolme 2-9 -vuotiasta lasta). Rio pärjäsi oikein hienosti eikä se vaikuttanut stressaavan tilanteesta. Rio enimmäkseen vältteli ihmisiä, mutta Miko oli rapsuteltavana. Kyllä Rioakin sai silittää, mutta oli välillä huvittavaa, kuinka se puikkelehti ihmisten välistä niin, ettei kukaan vain koske. Alkuun pojat leikkivät kovasti keskenään. Mikokin oli ihan innoissaan ja Rio joutui sen oikeiden suorien kohteeksi (Miko siis huitoi tassullaan). Ääntäkin niistä lähti. Äiti kysyi onko meillä kotona koskaan rauhallista :D Ei pojat ihan noin paljon normaalisti leiki.
Meidän syödessä pojat saivat jälleen maksalaatikkoa nappuloiden kera. Ruokailun jälkeen annoin pojille maksamakkaralla täytetyt Kongit. Miko meni pöydän alle syömään omaansa, mutta Rio ei onnistunut löytämään suojaisaa paikkaa. Se joutui useampaan kertaan ottamaan Kongin suuhun ja vaihtamaan paikkaa, kun muut eivät ymmärtäneet, että se pelkäsi muiden vievän sen ruuan. Lopulta pyysin Rion viereeni sohvalle. Ei Rio siltikään pystynyt rentoutumaan, vaan sen silmät tarkkailivat koko ajan ympäristöä. Ja sitten tuli Miko. Pyysin Mikoa siirtymään, jotta Rio saisi olla rauhassa ja jotta Miko ei yrittäisi ottaa Rion Kongia. Ehdin vain komentaa Mikoa, kun Rio alkoi rähisten puolustaa ruokaansa ja Miko lähti siihen mukaan. Onneksi istuin Rion vieressä ja sain nopeasti pojat erotettua. Se olikin poikien ensimmäinen yhteenotto. Rio ei ole koskaan aikaisemmin puolustanut ruokaansa, mutta luulen, että nyt syynä oli se, että se joutui koko ajan pelkäämään jonkun vievän sen ruuan. Vähän tapahtuneen jälkeen kaikki oli taas normaalisti ja Rio hyppi Mikoa vasten yrittäen nuolla sen suupieliä. Onneksi ruuasta johtuvat yhteenotot on helppo ennaltaehkäistä eikä edelleenkään ruoka pääosin aiheuta mitään ongelmia. Esimerkiksi toissapäivänä annoin Mikolle hieman nappuloita vatsantäytteeksi. Rio oli juuri syönyt omat nappulansa. Miko jäi odottamaan lupaa ja sillä aikaa Rio ryntäsi tyhjentämään Mikon kupin. Miko vain katsoi sivusta, kun sen ruoka katosi kupista. Miko sai sitten uudet nappulat.
Tapaninpäivän ulkoilua
Tapaninpäivänä lähdimme taas aamupäivästä pitkälle lenkille. Pirkkolassa olikin kovin ruuhkaisaa, sillä muutkin olivat lähteneet nauttimaan kauniista aurinkoisesta ilmasta. Menimme sitten hieman kauemmaksi keskuspuistoon, jossa Rio sai juoksennella sydämensä kyllyydestä. Miko sai flexissä hieman enemmän vapautta. Ulkona vierähti 1,5 - 2 tuntia, joten koirat oli taas onnistuneesti väsytetty. Illalla satoi hieman lunta, joka on toistaiseksi pysynyt maassa. Lunta on kuitenkin niin vähän, että virallisesti Helsinkiin ei ole vielä tullut ensilunta. Ihanaa, että ulkona näyttää ja tuntuu talvelta.
Sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin Mikon hyppytekniikkatreeneihin. Rio pääsi tekemään putkea. Rio oli ihan täynnä virtaa ja aluksi se vain juoksenteli ympäri hallia. Putkiharjoituksia varten olisi pitänyt pistää Rio hihnaan, sillä se ei oikein tykännyt, että otin siitä kiinni. Reippaasti Rio sujahti putken läpi. Se tykkäsi kovasti juoksennella myös lelujen kanssa. Harjoittelin Rion kanssa myös kosketusalustaa. Naksutin jäi kotiin, mutta onneksi naksuttimen korvaaja "jes!" toimii lähes yhtä hyvin. Miko pääsi juoksemaan putkeen ja leikkimään Rion kanssa. Miko oli ollut aikaisemmin vähän huonovointinen, joten meinasin jättää sen kotiin. Miko kuitenkin pääsi mukaan hengailemaan. Lopuksi tein Mikon kanssa vähän rallytokoa, sillä meillä on epikset ensi viikolla. Miko teki hommia oikein kivasti, vaikka Rio oli mukana häiritsemässä.
Suunnitelmissa oli tehdä viime viikonloppuna Riolle ensimmäinen verijälki, mutta tuli muuta ohjelmaa ja jälki siirtyi tälle viikonlopulle. Arki-iltoina tulee pimeä niin aikaisin, ettei töiden jälkeen voi lähteä jäljestämään. Ensimmäistä kertaa olin fiksu ja jaoin 0,5 litran veripullon sisällön pienempiin pulloihin. Helpompaa sulattaa ja kuljettaa mukana kerta-annos eikä veri tykkää hyvää, jos sitä monta kertaa sulattelee ja pakastelee. Kävin lauantaina aamupäivästä tekemässä jäljen, jolle tuli pituutta n. 10 metriä. Rio sai aloittaa tuoreella jäljellä, joten lähdimme poikien kanssa ulos melko pian sen jälkeen, kun olin palannut jäljentekoreissulta. Sitä ennen Rio sai tutustua veriseen sieneen, sillä Rio oli jännittänyt sientä kooikereiden syyspäivillä, vaikka pelkkä veri ei sitä pelottanutkaan. Tällä kertaa verisieni ei ollut pelottava. Miko olisi halunnut omia sienen, joten jouduin pistämään sen portin taakse. Molemmat pojat vuorollaan kävivät haistelemassa ja nuolemassa sientä.
Mikon pentuhihna löytyi...
Rio haistelee sientä (ja katsoo Mikoa)
Pojat jäivät odottamaan tien laitaan siksi aikaa, kun vein peuran sorkan kaadolle. Sitten otin Rion mukaan, isäntä ja Miko joutuivat vielä odottelemaan. Rio ei yhtään ikävöinyt isompien poikien perään, mutta hieman ennen jäljelle pääsyä Miko alkoi vikistä oravan perään, joka sai Rion katselemaan huolestuneena ympärille. Ajattelin jo, että sen takia koko jäljestys menee pieleen, mutta onneksi Miko hiljeni. Rio haisteli alkumakausta mielenkiinnolla ja alkoi syödä maata. Makauksella meni sen verran aikaa, että aloin jo opastaa Rioa eteenpäin. Maassa näkyi verijälkiä, joten pystyin osoittamaan tarkasti Riolle mihin pitäisi lähteä. Pikkumiehellä alkoi kova nuuskutus ja se lähti seuraamaan jälkeä. Rio eteni rauhallista tahtia, sillä se haisteli tarkkaan. Näytin sille välillä mihin pitää mennä, jotta se varmasti ymmärtää olla veren jäljillä eikä jonkun muun hajun. Välillä Rio meni jäljen sivusta, esim. kiersi kiven toista kautta kuin jälki meni, mutta annoin sen mennä, kun oikeilla jäljillä se tuntui olevan. Kaadolle Rio tuli sivusta. Se nuuhki sorkkaa, muttei ollut siitä sen enempää kiinnostunut. Ehdin napata kuvan ja sitten vielä palkkasin Rio nakeilla sorkan vieressä. Olin niin hirmu tyytyväinen! Pelkäsin etukäteen, että Rio ei malta keskittyä haisteluun vaan häseltää kaikkialla muualla kuin jäljellä. Ihan turhaan, sillä Rio selkeästi keskittyi haistelutehtäväänsä ja toimi rauhallisesti. Todella lupaavaa :)
Rio kaadolla
Seuraavaksi Miko pääsi samalla jäljelle. Miko ei ole tainnutkaan jäljestää kahteen vuoteen. Miten aika onkin kulunut niin nopeasti... Mikolla alkoi kauhea veto, kun se haistoi jäljen. Alkumakauksella se ei kauaa viipynyt ja sitten se lähti reippaaseen tahtiin jäljestämään. Mikokaan ei ihan koko aikaa pysynyt jäljen päällä, mutta suunta oli oikea ja kohta sorkka jo löytyikin. Rio tuli isännän kanssa meidän perässä. Muutamat kuvat piti ottaa sorkan kanssa ennen kuin jatkettiin lenkkeilyä metsässä. Verta olisi vielä neljään lyhyeen jälkeen, joten täytyy vielä ennen lumentuloa käydä tekemässä jälkiä.
Pikkujäljestäjä ja haavoittuneen peuran jalka
Miko maistelee sorkkaa
Rio haluaa syödä peuran jalan
Jäljestyksen jälkeen Riolla riitti vielä virtaa juoksennella metsässä ja leikkiä Mikon kanssa kepeillä. Kotona meillä sitten olikin varsin tyytyväisiä ja väsyneitä koiria.
Miko ei halunnut jakaa keppiä
Sunnuntaina Rio lähti mukaani hallille, sillä Miko on vielä tämän viikon sivussa. Tarkoituksena oli treenata kosketusalustaa uudessa ympäristössä ja harjoitella kiertämistä. Alkuun leikitin Rioa. Kun Riolle tuli tauko leikkiin ja yritin innostaa sitä uudestaan, niin se hyppäsi suoraan kohti naamaani ja osui nenään. Hetken jo luulin, että verta alkaa tulemaan, mutta onneksi niin ei käynyt. Unohdin kosketusalustan kotiin, joten jouduin käyttämään hallilta löytämääni maton palasta. Tältä osin suunnitelmat hieman muuttuivat, koska uuden alustan kanssa piti lähteä alkeista. Toki nopeasti Rio ymmärsi, että alustaa pitää koskea, mutta en viitsinyt ottaa etäisyyttä mukaan treeniin.
Kiertämisen kanssa piti myös lähteä alusta alkaen, sillä tötsä on kuitenkin erilainen kuin kotona käytetty talouspaperiteline. (Muovitötsät täytyy lisätä Messarin ostoslistalle.) Eikä takana ollut kuin kaksi treenisessiota, joten asia oli vielä Riolle melko uusi. Ei siinä kovin kauaa mennyt, kun Rio jo lähti kiertämään tötsää. Videolla on kaikki ensimmäiset toistot, olen vain leikannut pois kohtia, joissa minulla kestää kaivaa nameja taskusta. Sitten, kun kiertäminen jo onnistui, leikkasin joitain kohtia pois, ettei videosta tule liian pitkää. Alla siis video Rion treeneistä. Tykkään kyllä tuosta pennusta ihan kauheasti!
Hallilta lähtiessä katsoin ensin onko seuraavat treenaajat jo odottamassa, sillä lopetimme hieman etuajassa. Seuraava oli tulossa, joten palasin pistämään välioven kiinni. En tyhmänä tajunnut, että Rio tietenkin on menossa takaisin halliin. Vedin ovea reippaasti kiinni ja se kolahti Rioon. Ilmeisesti sen päähän, kun se ravisteli päätä pari kertaa kolauksen jälkeen. Olisi pitänyt mennä ovesta uudestaan sisään, ettei Riolle jää ikävää muistoa, mutta kiirehdin jo bussille (johon ei sitten kuitenkaan ehditty...) Rio ei onneksi tuntunut olevan moksiskaan.
Mikon ja Rion ulkoilusta löytyy lisää kuvia täältä.
Olen viime aikoina lueskellut erilaisia koirakirjoja oppiakseni uutta ja välttääkseni virheitä, joita Mikon kanssa on tullut tehtyä. Olisi varmasti ollut hyödyllistä lukea näitä kirjoja enemmän jo ennen kuin Miko tuli taloon, mutta eiköhän käytäntö ole kuitenkin opettanut paremmin. Nyt tiedän, mitä en halua :)
Yksi kirjoista oli Naksutinkoulutusta koirallesi (Morten Egtvedt & Cecilie Køste). Lainasin tämän kirjastosta, koska haluan käyttää kouluttamisessa enemmän naksutinta. Mikoa on koulutettu pääasiassa houkuttelemalla. Kirjan mukaan se on viimeinen keino, jota naksutinkoultuksessa voidaan käyttää, jos mikään muu ei toimi. Tekniikan ongelma on se, että koira ei tarvitse itse ajatella. Tekniikan passivoivan vaikutuksen on voinut huomata ainakin Mikossa. Miko on hyvin huono tarjoamaan mitään saadakseen palkan. Miko tekee muutamia asioita (istuminen, maahan meneminen, katsekontakti, tassulla läppääminen, peruuttaminen) ja jos ne eivät toimi, se turhautuu. Tämän vuoksi on ollut hyvin hankalaa opettaa esimerkiksi noutokapulan pitoa. En pysty vaikeuttamaan kriteeriä ilman, että Miko turhautuu. Vikaa voi toki olla (ja varmasti onkin) kouluttajassakin, mutta shaping eli käytöksen muovaaminen ei Mikolla oikein toimi.
Toivon, että onnistun saamaan Riosta sellaisen koiran, joka aktiivisesti tarjoaa erilaisia toimintoja. Silloin monien asioiden opettamisesta tulee varmasti helpompaa. Viikonloppuna aloitimme Rion kanssa naksutinkoulutuksen. Maanantaina otin jo kosketusalustan mukaan, mutta eilen Riolla vasta kunnolla välähti, mikä oli ideana. Positiivista oli se, että vaikka Rio välillä pitkään istui ja katsoi minua, niin se silti lähti välillä yrittämään jotain ja minäkin maltoin odottaa ja antaa pennun tehdä työn. Nyt tassujen pistäminen kosketusalustalle, joka on parinkymmenen sentin päässä, onnistuu. Palan halusta päästä naksuttamaan pennulle vaikka mistä! Mutta yritän nyt edetä maltillisesti, ettei tulee liikaa kerralla :)
Jotain hyötyä kirjan lukemisesta on varmasti Mikonkin kanssa. Innostuin nimittäin capturing eli käytöksen sieppaaminen -tekniikasta. Se voisi oikeasti toimia Mikon kanssa. Esimerkiksi vierellä hihna löysällä kulkemisesta voisi naksuttaa. En ole sellaista koskaan Mikolle opettanut ja lenkillä poika yleensä meneekin hihnanmitan päässä edellä. Joskus, esimerkiksi keskustassa tai jossain muualla, jossa on paljon ihmisiä, olisi hyvä, jos koira kulkisi kivasti vierellä. Miko näissä tilanteissa yleensä vetää ja tilanne on sitten se, että Miko ei ole ihan vierelläni vaan vähän edelläni. Miko kuitenkin lenkillä tulee välillä vierelle, joten ehdottomasti sitä voisi vahvistaa.
Videokameralle ei ole vielä tullut kauheasti käyttöä, kun vuoden viimeisellä neljänneksellä ei juurikaan ollut kisoja tai treenejä, joten kuvailin kaikenlaista joululomalla. Ohessa kooste Mikon joululomasta. Videot on kuvattu ajalla 24.12.2014 - 8.1.2015 ja biisi, jolla vähän peittelin videon ääniä, on isännän käsialaa.
Viikko sitten selvisi kevät-kesän tokotreeniryhmät. Kovasti olen jo odotellut tokotreenejä, sillä toivoisin, että olisimme koevalmiita syyskuussa kun oma seuramme järjestää tokokokeen. Harmitti ihan kamalasti, kun meidän treenipäivä osui keskiviikolle eli samalle päivälle kuin agilitytreenit. Tokotreenien ja agilitytreenien välissä olisi puoli tuntia. Pakkohan oli peruuttaa meidän paikka, sillä ei matalan-motivaation-Mikon kanssa voi treenata kaksi tuntia putkeen. Samalla pistin toivomuksen, että jos perjantain jatkoryhmästä vapautuu paikka, niin haluaisin sinne. Todennäköistä kuitenkin on, ettei meillä ole touko-kesäkuussa ohjattuja tokotreenejä. Mutta toivottavasti tuo koetavoite motivoi treenaamaan runsaasti omatoimisesti.
Viime perjantaina tosin alkoi epäilyttää, että onkohan koetavoite kuitenkin liian lähellä tai että uskalletaankohan koskaan mennä kokeeseen. Tuli vaan mieleen, että mehän ei välttämättä päästä edes varsinaisiin liikkeisiin asti. Ensin pitäisi selvitä ”juoksutarkistuksesta” ja luoksepäästävyydestä. Siinä asioita, joita ollaan harjoiteltu tosi vähän ja joita pitäisi harjoitella paljon enemmän (ja nimenomaan tuntemattomien ihmisten kanssa). Välillä pääsee unohtumaan, että Miko on niin kauhean varautunut vieraita kohtaan. Tai eihän se aina ole, mutta koskaan ei voi tietää mitä mieltä se on vieraasta, joka ottaa siihen kontaktia tai yrittää tulla koskemaan. Miko on kovin epävarma, joka näkyy monessa asiassa ja minä kokemattomana olen varmaan vaan vahvistanut sitä. Miko ei oikein tunnu luottavan vieraisiin ihmisiin ja siihen, että niillä on hyvä aikeet. Juoksutarkastus on varmaan ihan ”vapaamuotoinen” eli jos saan kyykistyä Mikon vierelle, niin se todennäköisemmin ei ole ongelma. Kevään ja kesän suurimmat tokotavoitteet ovat siis luoksepäästävyyden ja juoksutarkastuksen harjoittelu sekä paikalla makaaminen. Seuraamista pitää toki edelleen harjoitella kovasti. Tarkoituksena on nyt vihdoin käydä katsomassa miltä kokeissa oikein näyttää. Pääkaupunkiseudun kevään ja kesän tokokokeet on merkitty kalenteriin.
Toinen epäilys liittyy paikalla makaamiseen, siihen saanko sen tarpeeksi varmaksi. Tähänkin liittynee Mikon epävarmuus. Miko reagoi tosi helposti häiriöön, varsinkin siihen, jos koirat lähistöllä alkavat rähisemään/leikkimään/haukkumaan. Pysyykö Miko paikallaan, jos toisten koirien kesken tulee rähinä vai syöksähtääkö se mukaan? Alokasluokan paikalla makuussa häiriön mahdollisuus on varmasti suurin. Kuin tilauksesta, perjantaina yksi meidän seurasta pisti tietoa koulutuksesta, joka on tarkoitettu häiriöherkille, reaktiivisille koirille. Lisätietoa täällä. Harmittavasti vain päivät sijoittuvat RotuRace ja Agilityn SM-viikonlopuille. Jälkimmäisen olisin voinut skipata, koska sunnuntaina on todennäköisesti joukkuekisat. Sain liian myöhään tiedon, että RotuRace mini- ja midi-luokille on eri päivänä kuin tuo koulutus, kaikki paikat olivat nimittäin jo täynnä. Harmittaa. Näköjään kurssista on myös yhden päivän versio, juuri silloin kun todennäköisimmin on agilityn SM-yksilökisat, joita en millään tahtoisi jättää väliin, kun ne ovat tänä vuonna niin lähellä. Voi miksi, miksi pitää kaiken kivan/hyödyllisen osua samalle viikonlopulle… Ehkä ilmoittaudun vain kuunteluoppilaaksi kahden päivän kurssille.
Mikon paino on kokonaan etujaloilla, joten vati on vähän
painunut alas
Viikonloppuna harjoittelimme paikalla makuuta etupalkan kanssa. Käskin Mikon perusasennosta maahan, menin itse parin metrin päähän ja vapautin sitten Mikon namikupille. Meni kivasti ja Mikon pää pysyi maassa. Aloitimme myös kontaktiharjoittelut hyllyn osasta tekemälläni kontaktilaudalla ja kosketusalustaa hyödyntäen. Miko tykkäsi niin kovasti palkkana käyttämistäni nappuloista, jotka ovat Purina Areenalta ottamastani näytepakkauksesta, ettei sille edes lempparikotilelu kelvannut palkaksi. Innostuin myös kokeilemaan jos saisin opetettua Mikon pyörimään ympäri etujalat pesuvadilla. Aluksi ei oikein onnistunut ja sitten Miko olikin kaikilla jaloilla vadin päällä. Piti kokeilla sitä uudestaan, jotta saisin siitä kuvallisien todisteen :) Se oli Mikolle vaikeaa, mutta todistusaineisto saatiin kovan yrittämisen jälkeen. Ympäri pyöriminen edistyi hieman tauon jälkeen ja sain Mikon vähän liikuttamaan takajalkojaan.
Sunnuntai-iltana oli hyppytekniikkatreenit, jossa tehtiin perussarjaa ja kasvavaa sarjaa. Perussarja meni ok, aloitus kauempaa. Kasvavassa sarjassa välit 6-7-8-9 jalkaa ja se meni vähän liian lähelle seinää. Siitä johtuen Miko alkoi jarruttaa ennen viimeistä väliä, johon se sitten joutui ottamaan kaksi askelta. Loppuun tehtiin pari toistoa keinua, joka oli normaalia hitaampi.
Messarissa tulleen koirakeilausinnostuksen jälkeen ryhdyin etsimään netistä ja lelukaupoista/-osastoilta lasten muovisia keiloja. Se ei ollutkaan mikään helppo homma. Parit erilaiset tuli vastaan, mutta ne eivät kelvanneet kun olivat joko eläinhahmoja tai pehmeää materiaalia (pitäähän keilojen näyttää keiloilta). Meinasin jo luovuttaa, mutta onneksi keilasetti viimein löytyi Toys "R" Us:n nettisivuilta. Taina kävi hakemassa meille keilasetit Espoon myymälästä. Keiloja odotellessa aloitettiin harjoitukset 0,5 litran muovipulloilla. Perjantaina kuvasin yhden session. Miko oli ollut koko illan levoton (tyttöjuttuja), joten keskittyminen ei ollut ihan parasta.
Kohta 1:14 on ihan paras :D
Samalla naksuttelin myös meidän uutta paikalla makaamisasentoa eli pää maassa ja peruuttamista. Tokossa on paremmat mahdollisuudet onnistua paikalla makaamisessa kun Mikon pää on maassa, sillä se muuten havainnoi liikaa ympäristöä. Ja pelottaa mitä kävisi jos Miko kääntyisi katsomaan vieressä makaavaa toista urosta joka myöskin kääntyisi katsomaan... Peruuttamisesta tuli mieleen, että fyssari ehdotti toisenlaista peruuttamistapaa ja siitä tuli mieleen, että meillä on ollut jo kuukauden tauko jumpista. Jatketaan tässä joku päivä. Videolla ensin maahan menoa ja sitten peruuttamista. Pää maassa makaaminen on saanut käskyksi "down" ja peruuttaminen on "piip piip", niin kuin isoilla ajoneuvoilla :D
Tänään (= lauantaina) kävimme Tainan ja Lokin kanssa katsomassa agilitykisoja Ojangossa. En ollut tuolla aikaisemmin käynyt ja ihan kivanoloinen paikka oli. Ajoitimme tulomme niin, että näimme mini ykkösissä Teten (Callitris Jirmaliza Hubicka) ja medi ykkösissä Kafin (Callitris Kafilo Gatrina). Muita kooikereita ei päivän aikana kisannut. Oli mukava tavata muutamaa tuttua ja vaihtaa kuulumisia Jarin kanssa, joka käski hankkia seuraavaksi pienemmän kookerin :D Petra tuli kisoihin mittauttamaan Gimman, josta tuli minikoira. Kisoja seurasi siis kaikkia säkäluokkia edustavat kooikerit eli Gimma-minikoikkeri, Loki-medikoikkeri ja Miko-maksikoikkeri.
Mikolla on nyt vaikea vaihe elämässä, kun tytöt pyörii niin paljon päässä. Miko oli siksi hallissa kovasti tyttöjen tai tytöltä haisevien ihmisten perään. Miko oli kovin kiinnostunut yhdestä meidän agiseuralaisesta, jolle piti vikistäkin. Hän oli kisaamassa uroskoiralla, mutta kotoa löytyy narttu. Lokin kanssa Miko kovasti pusutteli. Loki välillä kellahti selälleen Mikon eteen ja Miko pesi Lokin korvia. Hihnaa piti pitää kovin lyhyellä, sillä muuten Loki olisi joutunut Mikon tiukkaan syleilyyn... Gimmakin kanssa Miko olisi halunnut halia, mutta lähestyminen oli vähän varovaisempaa kuin Lokin kohdalla (Gimmalta voi saada hammasta, Lokilta ei). Gimma myös pari kertaa kellahti Mikon eteen, joku Mikossa saa näköjään sellaista aikaan :D
Hallilla vierähti muutama tunti, jotka Miko oli pääsääntöisesti nätisti. Miko alkaa helposti räksyttää jos joku vieressä aloittaa haukkumisen/riehumisen, mutta aika hyvin nameilla sain huomion itseeni. Vieressä olevalle meidän agiseuralaisen villakoiraurokselle Miko ärähti kun sekin osoitti kiinnostusta Gimmaa kohtaan, muuten Mikolla ei ollut mitään urosta vastaan. Suurimmaksi osaksi aikaa Miko tarkkaili ympäristöä tai kerjäsi nameja, mutta osasi se toki ottaa rennostikin. Lopuksi kävimme koohokolmikon kanssa lenkillä ja sitten suuntasimme kotiin. Mikolle maistui uni tosi hyvin, joten aloitamme keilausharjoitukset meidän hienoilla keiloilla sitten huomenna.
Eipä ole ennen tainnut blogissa olla 1,5 viikon päivitystaukoa, mutta nyt koulu on pitänyt huolen, ettei jää aikaa mihinkään muuhun. Nyt jo helpottaa kun ekat tentit on takana. Melkein mitään ei siis Mikon kanssa olla tehty. Viime viikonloppu meni kokoustaessa ja rotuyhdistyksen agilitykisoissa. Oli tosi kiva päivä ja hyvin radan reunalla jaksoi seistä, kun välillä kävi tankkaamassa pullaa ja suklaata (no ehkä vähän söin ihan oikeaa ruokaakin). Kakkosissa koikkereita edustivat Noa, Johnny ja Pimu, mutta valitettavasti kukaan ei päässyt loistamaan, vaikka muuten meno kaikilla näyttikin hyvältä. Ihan parasta oli muiden koohoihmisten näkeminen kun kaikkia ei niin usein näe ja kun aina saa kuulla kaikkea mielenkiintoista.
Noa (Bullbenz Kooi Verro Geri) oli kisojen paras kooiker
Johnny (Oorbellen Johnny)
Jonkun verran olen naksutellut noutokapulaa ja peruuttamista. Kapula etenee tosi hitaasti, mutta ehkä jossain vaiheessa Miko nostaa sen ihan kunnolla ilmaan. Nyt on enemmän vain kapulan liikuttamista millin korkuisilla nostoilla. Peruuttamisessa päästiin alkuun kun vähän vihjasin käyttämällä sanaa, jolla peruuttamista on aikaisemmin opeteltu. Ihan kivasti Miko sen jälkeen on alkanut tarjoamaan peruuttamista.
Loppuun pitää vielä kertoa Mikon tämän illan ruokailusta. Normaalisti pistän iltanappuloiden sekaan raakaa lihaa, mutta tänään en ollut muistanut ottaa lihaa sulamaan. Rikoin sitten kananmunan nappuloiden seuraksi. Laskin kupin maahan ja annoin kauempana odottavalle Mikolle luvan ruokailuun. Miko tuli innoissaan kupille, haistoi ruokaa ja sitten käänsi katseensa minuun. Ihan kuin Miko olisi kysynyt että olenko ihan tosissani :D Kehotin sitä syömään ja Miko sitten otti nurkasta yhden nappulan ja siirtyi vähän kauemmaksi sitä syömään. Miko tuli valitsemaan kupin reunasta lisää nappuloita, joihin kananmunaa ei ollut levinnyt, mutta taisi sitten kuitenkin vahingossa maistaa kananmunaa. Sitten ruokailu jatkui oikein hyvällä ruokahalulla ja kuppi nuoltiin hyvin puhtaaksi. Ennakkoluuloinen mies :D Olen kerran aikaisemminkin, kauan aikaa sitten, pistänyt kananmunan nappuloiden sekaan ja silloinkin Miko aluksi suhtautui yhtä epäilevästi.
