Miko huollossa, Rio pentukurssilla

Miko pääsi tiistaina pitkästä aikaa fyssarille. Edellinen kerta oli maaliskuussa, joten olikin jo aika lihashuollolle. Pääasiallinen syy fyssarikäyntiin oli kuitenkin 2,5 viikon takainen toisen koiran päällekäynti. Irti ollut iso koira kävi kiinni Mikon takaselkään. Ilman näkyviä vammoja siitä onneksi selvittiin, mutta hieman Miko aristi sen jälkeen lanneosan kohdalta. Mikon edellisellä fyssarilla ei ole enää vastaanottoa pääkaupunkiseudulla, joten piti etsiä uusi. Kyselin suosituksia ja päädyin varaamaan ajan Mevettiin Riina Koskelmalle.

Mevet ei ollut ennestään tuttu paikka ja mietin jo, miksen ole siellä aikaisemmin käynyt. Meiltä on sinne matkaa vain 2,5 km ja siellä on monia tuttuja nimiä töissä (siis eläinlääkäreitä, joita on suositeltu). Tilaa oli vastaanotossa niin paljon, ettei tarvinnut olla lähellä muita. Miko kävi vaa'alla, joka näytti painoksi 14,4 kg. Kummaa, että Miko painaa noin vähän, kun sillä on jonkin verran ylimääräistä. Vasta istuuduttuamme odottamaan Miko taisi tajuta, että olemme eläinlääkäriasemalla ja se haukahti pari kertaa ja murisi, kun ohi kulki henkilökuntaa.

Fyssari katsoi ensin Mikon liikkeet ravissa ja hitaassa kävelyssä. Sitten oli alkututkimusten vuoro Mikon seistessä lattialla. Miko oli kovin varautunut ja jännittynyt, mutta namien avulla sain sen pysymään paikallaan. Paitsi, että kaivaessani lisää nameja Miko alkoi aina pakittaa. Mikolle ei ollut ok, että fyssari otti sen pannasta kiinni. Siinä vaiheessa Mikolta pääsi kunnon ärähdys haukkujen kera. Mikon reaktio tuli kaikille yllätyksenä. Mikon rauhoituttua fyssari sai jatkettua tutkimuksiaan. Sanoin jo heti alkuun, että Miko on varautunut, mutta silti käsiteltävissä ja se rentoutuu ollessaan kyljellään. Ja niinhän siinä kävikin. Tämäkin fyssari ihmetteli sitä, kuinka eri koira Miko on maatessaan käsiteltävänä, lihakset rentoina ja välillä silmät kiinni.

Mikon liikkeet olivat ok, mutta ravissa takapotku olisi voinut olla pidempi. Hitaassa kävelyssä Mikon vasen takajalka oli hitaampi, mutta siihen saattoi olla syynä se, että Miko seurasi, jolloin paino on enemmän vasemmalla takajalalla. Etuosassa lihakset olivat pehmeät ja ranka joustava. Kireyttä oli lanneosassa, lanteen kalvot olivat kireät ja lannerangan viimeisissä nikamissa oli enemmän jäykkyyttä. Jumit avautuivat hyvin käsittelyssä, joten hoidon jälkeen lanneosa oli pehmeämpi eikä fyssari nähnyt tarvetta uudelle käynnille.

Meillä on nyt kokemusta neljästä eri fyssarista viiden vuoden ajalta. Eli vähän turhan tiheään on vaihtunut. Kaikista olen tykännyt, mutta selkeitä erojakin on ollut. Suurin ero on ollut se, että vain yhden fyssarin mielestä Miko on kovastikin jumissa eikä yksi hoitokerta ole riittänyt, muiden mielestä jumeja on vähän ne on saatu auki yhdellä käsittelyllä. Tällä viimeisillä, Riinalla, oli hieman erilainen käsittely, sillä hänellä oli myös osteopatiasta kokemusta.

Miko sai olla illan rauhassa kotona leväten, sillä lähdimme seuraavaksi Rion kanssa pentukurssille. Kertasimme asioita, joita toivoimme. Teimme ensin käsikosketusta, jolla koiraa voi esimerkiksi rauhoittaa ja se sopii hyvin epävarmalle koiralle. Tämä lähti siitä, kun Rio alkoi yhtäkkiä haukkua sermin takana olevalle koiralle. Meidän vieressä sermin takana oli terrieri, joka ei ollut aikaisemmin ollut meidän vieressä. En tiedä pitikö se jotain ääntä vai leikkikö, mutta Riolle se oli pelottavaa. Rio alkoi tunnin aikana vielä toisenkin kerran haukkua sermille ja kerran hyppäsi sermiä päin. Yllättävä reagointi toiseen pentuun, kun aikaisemmin Rio ei ole kiinnittänyt huomiota muihin pentuihin. Teimme ohitusharjoitusta, jossa Rio oli nätisti, kun muut menivät ohi ja se ohitti itsekin oikein nätisti. Ehkä sitten "näkymätön uhka" pelotti. Teimme myös maahanmenoa niin, että vähitellen otettiin etäisyyttä, Meillä se oli keston harjoittelu ilman etäisyyttä, sillä on haastavaa saada Rio pysymään maassa palkan jälkeen tai että se ylipäätään on vielä maassa silloin, kun palkka tulee. Tämä oli pentukurssin viimeinen kerta. Olen hyvin tyytyväinen kurssin sisältöön ja voin suositella Heiluvan Hännän pentukurssia muillekin!

Pentukurssilla ja pentutreffeillä

Tiistaina oli Rion pentukurssin toiseksi viimeinen kerta. Aloitimme kertaamalla eteen istumista (eli luoksetuloa) ja sitten sitä tehtiin koirakko kerrallaan viereisessä huoneessa. Emme ollut Rion kanssa treenannut tätä yhtään viikon aikana, joten edelleenkään ei eteen istuminen onnistunut, mutta palkkasin sitten siitä, että Rio on puolen metrin päässä. Jännää, että silloin kun yritän saada Rion istumaan eteen, se alkaa vähitellen menemään sivuun. Ja sitten kun yritän saada sen istumaan sivulle, niin se siirtyy koko ajan eteenpäin... Kouluttaja piti Rion hihnasta kiinni ja minä menin muutamien metrien päähän kutsumaan Rioa. Teimme 4-5 toistoa ja joka kerralla Rio tuli kauhealla vauhdilla, hyppäsi ensin minua päin ja istui sitten. Eikö pääasia ole, että se tulee vauhdilla luokse :) Mutta hienoa, että se tajusi istua, vaikka ei harjoitteluissa oltukaan päästy vielä niin pitkälle. Harjoittelimme ohituksia niin, että yksi koirakko kerrallaan käveli käytävän päästä päähän. Aluksi pentu seurasi vasemmalla ja sitten oikealla, jotta se oli aina vastakkaisella puolella kuin ohitettavat pennut, jotka istuivat omissa loosseissaan. Ohitettavia pentuja palkattiin aina kun ohittava pentu oli näköpiirissä. Riolta sujui hyvin sekä ohitus että ohittavan pennun katsominen. Rioa siinä tilanteessa kiinnosti namí enemmän kuin toinen pentu, mutta kyllä se pentua nopeasti vilkaisi, sillä vain siitä sai namin. Lopuksi pennut saivat tutustua alustoihin. Aloitimme Rion kanssa ritilällä, sillä olen huomannut, että Riokin hyppii usein niiden yli. Selkeästi se ei ollut mukava alusta, mutta kun namia tuli vain ritilän päällä ollessa, niin kyllä Rio sitten oli koko ajan menossa ritilälle kävelemään. Muut alustat olivat pieni, hyvin täysi tasapainotyyny ja iso, aika lötkö (eli ei-täysi) tasapainotyyny. Tasapainotyynyt ovat Riolle ennestään tuttuja, joten ne olivat helppoja. Isompi tosin hieman aluksi jännitti, koska siinä tuntuma oli niin erilainen, kun se ei ollut pinkeä.

Jälleen pentukurssin jälkeen Rio oli edelleen täynnä energiaa, kävi kierroksilla ja oli siksi rasittava. Keskiviikkona en olisi jaksanut tehdä mitään työpäivän jälkeen, mutta Rio oli täynnä energiaa eikä antanut olla rauhassa. Se tarvitsi aktivointia. Varmaan sekin iän myötä rauhoittuu. Tietenkin jotain aktivointia pitää tarjota, mutta en myöskään halua totuttaa sitä siihen, että koko ajan on jotain virikettä. Välillä pitää osata vain olla. Kun Riolla riittää virtaa, sillä menee helposti yli. Silloin se alkaa purra ja repiä vaatteita sekä hyökkäilee kohti kasvoja. Välillä kovan murinan kera. Se on hieman huolestuttavaa, mutta yritän olla provosoimatta sitä ja Rio rauhoittuu, kun nousen ylös seisomaan enkä kiinnitä siihen huomiota. Riolle ärähtäminen saa sen vain hetkeksi lopettamaan, mutta kohta se on taas kimpussa. Miko sietää Rioa ihmeen hyvin, vaikka Rio on välillä sen kimpussa rasittavuuteen asti. Paljon Miko kylläkin murisee, mutta ei se silti kovinkaan usein aja Rioa pois. Aina aamulla, kun Miko nousee ylös, se kohtaa heti ensimmäiseksi naamalle hyppivän Rion. Samoin käy, kun tulemme Mikon kanssa ulkoa. Voisi Miko vähän useamminkin sanoa Riolle, että nyt riittää. Miko on aika kiltti. Vaikka se osaa tarvittaessa puolustaa ruokaansa ja lelujaan, niin on Rio silti päässyt varastamaan Mikolta ruokaa ja lelut Miko luovuttaa helposti ja siksi esim. vetoleikit loppuvat lyhyeen.

Torstaina tapasimme Irra-bretonin. Irra oli niin kovin energinen, että melko nopeasti Riolla paloi käämi. Hetken rauhoittumisen jälkeen kaikki oli taa ok. Irra on jo selkeästi Rioa isompi, vaikka ei säkäkorkeudessa paljon eroa ole. Harmittavasti nyt alkaa olla jo niin aikaisin pimeää, etten olen saanut hetkeen Riosta ja Irrasta kuvia.

Rio oli perjantaina Halloween-tunnelmissa

Leikki on pennun työtä

Tiistaina oli Rion pentukurssin kolmas kerta. Aloitimme kertaamalla edellisen kerran harjoituksista vapauttamista. Viimeksi tätä piti harjoitella maahanmenoilla, sillä istumassa Rio ei pysynyt. Nyt onnistui istuminen ja tuntui, että vapaa -sanalla alkoi olla jo jotain merkitystä. Harjoittelimme myös sivulla kulkemista, joka ei edelleenkään tahdo onnistua vasemmalla puolella. Rio poikittaa niin paljon, että palkattavia hetkiä ei tule usein. En muista enää tehtiinkö jotain muutakin, mutta viimeisenä harjoittelimme luoksetuloa takaperin ketjuttaen. Tarkoituksena oli pk-tottismainen luoksetulo eli niin, että koira tulee eteen istumaan. Minä haluan, että jos Rion kanssa tokoilemme, niin luoksetulo on suoraan sivulle (eikä siinä käytetä luoksetulokäskyä). Edessä istumista tarvitaan rallytokossa, joten ei mennyt tämä harjoitus hukkaan. Harjoitusta kyllä tullaan tarvimaan, sillä Rion saaminen eteen istumaan ei ollutkaan helppoa. Jos yritin astua lähemmäksi, Rio peruutti eikä houkuttelukaan toiminut. Tunnin lopuksi kouluttaja kysyi onko Rio aina yhtä energinen :) Juu, kyllä se on. Hän vielä hieman rapsutti Rioa ja kehui sitä reippaaksi. Odotin Rion nukkuvan illan, mutta sen sijaan sillä riitti virtaa niin paljon, että se alkoi olla jo rasittava...

Viikonloppuna Riolla oli paljon leikkiseuraa. Perjantaina menimme tapaamaan Rion Muru-siskoa. Edellisestä tapaamisesta oli jo aikaa ja Rioa jännitti synnyinkotiinsa palaaminen. Aluksi Muru ja Aia-emä tulivat tervehtimään ja sitten muutkin koirat. Rio tuli heti syliini, kun kyykistyin. Kovin oli jännää ja siksi Rio taisi tyhjentää anaalirauhasensa, ainakin hajun perusteella. Lähdimme läheiselle niitylle, jossa Rio ja Muru pääsivät leikkimään. Oli jo hämärää ja nopeasti tuli pimeää. Sisaruksilla oli kivaa keskenään ja leikit jatkuivat vielä pihassa, jossa valoa oli enemmän. Kävimme myös sisällä. Oli kyllä jännää, että vaikka Rio on viettänyt puolet elämästään Sannan ja Esan koiralauman keskellä, niin ihan kuin se olisi ollut vieraiden koirien keskellä. Rio kovasti viestitti eleillään olevansa pieni ja harmiton. Murun kanssa se oli rento, mutta äiskäkin oli jännä, sillä olihan se jo pistänyt poikansa ojennukseen. Kotona meillä oli väsy poika, sillä niin oli rankkaa käydä synnyinkodissa :)

Lauantaina matkustimme poikien kanssa Tapiolan Mustiin & Mirriin. Olin ilmoittanut molemmat Eläinten koulukuvaukseen, jossa Miko on jo kahdesti käynyt. Suunnittelin, että ensin kuvataan Rio, sitten Miko ja lopuksi pojat yhdessä, jotta Riolla on välissä hengähdystauko. Olin myös jo päättänyt, että jos Rion kuvaamisesta ei meinaa tulla mitään, niin annetaan sitten olla. Olin etukäteen vähän harjoitellut Rion kanssa paikalla istumista, mutta ei Rio siltikään malttanut pysyä paikalla, jos otin vähän etäisyyttä. Odotellessa Hipsa omistajineen tuli paikalle, sillä heillä oli kuvausaika meidän jälkeen. Pentuset vähän jo painivat, mutta otin Rion sitten syliin, että se säilyy siistinä (eli kuolattomana). Mikokin pääsi tervehtimään Hipsaa. Kuvauksen eivät alkaneet kovin hyvin, sillä Rio ei pysynyt paikallaan. Vaihdoimme sitten Mikoon, jolta poseeraus tai ainakin paikalla pysyminen onnistuu. Mikon kanssa haasteena on saada ilme iloiseksi ja korvat hörölle. Miko on niin vakava :) Sitten otimme Rion mukaan ja olin yllättynyt kuinka hyvin se malttoi pysyä paikallaan. Jonkin verran poikien väliin tuli hajurakoa. Sitten oli vielä Rion poseeraukset, jotka nekin menivät ihan hyvin. Olen kyllä niin tyytyväinen Rioon, joka ei ottanut yhtään häiriötä ympäristöstä, vaikka kuvaus oli liikkeessä, jossa oli muitakin asiakkaita ja käytäviltä kuului kuulutuksia. Kuvaajakin kehui tosi reippaaksi. Nyt sitten odotellaan kuvia.

Hipsan kuvauksen jälkeen pennut pääsivät leikkimään. Hipsa oli kasvattanut turkkia sitten viime näkemän. Edelleen leikit sujuivat hyvin, vaikka kokoeroa on jonkin verran. Mikokin oli nätisti, vaikka pennut leikkivät sen ympärillä. Yleensähän Miko alkaa haukkua, jos joku riehuu tai leikkii sen lähellä.

Rion takajaloilla on eri määränpää kuin muulla kropalla

Eihän Rio suinkaan yritä ketään astua

Mikki-mies

Ruuhkaa vesikupilla (Hipsa, Rio & Miko)

Akrobatiaa

Tänä aamuna aloin sheippaamalla opettamaan Riolle merkin kiertämistä. Riolla on ensimmäinen agilitykoulutus tulossa vuoden lopussa ja sitä varten täytyy vähän tehdä jotain, vaikka sinne olenkin menossa vinkkejä hakemaan. Merkkinä sai toimia talouspaperiteline. Naksuttelin ensin, kun Rio lähestyi telinettä ja sitten kun Rio oli menossa telineen vierestä (ei siis vielä mennyt ohi, mutta oli menossa samaan suuntaan kuin pitäisi telinettä kiertäessä). Ja kohta Rio jo kiersi talouspaperitelineen. Ei se ihan vielä ymmärtänyt, mistä palkka tulee, joten välillä Rio kovasti haukkui, kun ei maahanmenoista ja peruutteluista tullut palkkaa. Vielä yhden onnistuneen suorituksen jälkeen pidimme pienen tauon (oli Mikon vuoro) ja sitten jatkoimme. Nyt kiertäminen alkoi jo sujua paremmin. Kyllä tuo pentu on fiksu! Tai sitten vaan naksutinkoulutus on hirveän hyvä koulutustapa. Tai ehkä sekä että :) En uskonut, että noin nopeasti Rio lähtisi kiertämään telinettä.

Tarkoituksena oli jatkaa agilityyn liittyviä harjoituksia hallilla, mutta lähdimmekin Espooseen tapaamaan Jack-kooikeria, joka on Rioa tasan viikon nuorempi. Jack ja sen Hetja-emä olivat aluksi hieman jännittäviä, mutta melko pian pojilla alkoi leikkiyritykset hihnassa. Lenkkeilimme pellon viereen, jossa pikkupojat pääsivät irti ja Hetja jatkoi matkaa kotiin. Jackiä alkoikin vähän jännittää, joten leikit jäivät hetkeksi. Jackin rohkaistua pennuilla oli oikein hauskaa juosten ja painien. Kurainen pelto oli kiva ja pennut sen näköiset. Leikkien jälkeen pojat joutivat hihnaan ja jatkoimme lenkkeilyä, kunnes tulimme seuraavalle sopivalle leikkipaikalle. Kävelimme pellolla jonkin aikaa ja pojat vielä jaksoivat juosta. Sitten taas jatkoimme matkaa ja päädyimme Jackin kotipihalle. Pihalla meno vielä jatkui ennen kuin siirryimme sisälle. Pikkumiehet joutuivat suihkuun. Sitten alkoikin jo uni tulla. Rio ja Jack olivat hyvin tasaväkinen pari eikä väsymyksestä huolimatta Riolla palanut kertaakaan pinna. Täytyy ehdottomasti tavata vielä uudestaan. Kotiin palattuamme treenien alkuun oli enää vajaa tunti, joten ne jäivät tällä kertaa välistä. Miko kun ei ole vieläkään käynyt fyssarilla.

Pellolla tulee kuraiseksi...

Rio on niin hurja, että Jack juoksee karkuun

Jackin yllätyshyökkäys

Rio-gaselli

Pikku Ripsu

Jalkoja

Jack

Lisää kuvia Riosta, Hipsasta ja Jackista löytyy täältä ja täältä.

Rion paino oli tänään 5,7 kg.

Toimistokoira

Sunnuntaina oli Mikon treenipäivä. Hyppytekniikkaharjoituksina oli etäisyyksiä ja alastulo. Vähän oli ensimmäisessä harjoituksessa Mikolla hankaluuksia venyttää askelta ja väleihin tuli apuaskeleita. Laskeutuessa kuului vähän ähinää, joten siksi tehtiin toisena alastuloa. Kotimatkalla törmäsimme Purina Areenan kohdalla Sannaan ja Esaan, joilla oli mukana myös Muru. Miko pääsi tervehtimään Rion siskolikkaa. Murussa kiinnitti huomiota se, että se oli nyt rakenteeltaan vähän Rioa raskaampi. Rintakehä oli Murulla leveämpi ja Riosta onkin tämän hetkisen kehitysvaiheen perusteella tulossa kapea poikanen, kuten isänsäkin.

Toimistokoiraa väsyttää

Maanantaina otin Rion mukaan töihin, sillä syyslomaviikon vuoksi töissä on hiljaista. Ajatuksena oli myös, että pystyisin tekemään hieman pidemmän työpäivän ja Rio saisi tutustua uusiin ihmisiin. Rio lähti heti reippaasti tutustumaan tiloihin. Työpöytäni nurkalle pistin pienen kipon, jossa oli nameja. Siitä tarjosin nameja kaikille Rion tervehtijöille. Päivän aikana moni kävi Rioa katsomassa ja oli jännä seurata miten erilailla se reagoi eri ihmisiin. Joiltain Rio ei meinannut edes hakea nameja ja toiset pääsivät melko pian silittämään. "Arka" -sanaa tuli joitain kertoja kuultua ja kun olimme syömässä pienessä taukotilassamme, niin yksi remppamies (meillä on 1,5 vuoden remontti meneillään) ihmetteli, miten Rio voi olla niin arka. Vähän tuo sana särähtää korvaan enkä haluaisi sanoa Rioa araksi, vaan että se jännittää. Rio on kuitenkin kauhean reipas, vaikka vieraat ihmiset saavatkin sen perääntymään. Kovin kiinnostunut se silti on ihmisistä ja siksi usein ulkonakin ihmiset kumartuvat tervehtimään (ja siinä vaiheessa Rio perääntyy). Rion työpäivään mahtui uusien ihmisten lisäksi leikkiä ja riehumista sekä nukkumista. Rio oli niin ahkera toimistotyöläinen, että se nukkui kotona koko illan. Töissä huomasin, että Riolta oli lähtenyt etuhampaita ja kotona huomasin, että myös alhaalta oli lähtenyt.

Tiistaina en ottanut Rioa mukaan töihin, sillä meillä oli illalla pentukurssi. Täytyy erikseen mainita kaksi ihmiskohtaamista tiistailta. Ensimmäinen oli päiväulkoilun aikana. Nuori nainen kysyi saako hän silittää Rioa. Hänellä oli kova koirakuume eikä Rio varmaan sitä helpottanut :) Sanoin, että Rio vähän jännittää, mutta Rio käyttäytyikin toisin ja hyppi naista vasten ja veti sitten pienet spurtit. Iltalenkillä melko tumma intialainen (tai niiltä sunnilta kotoisin oleva) mies kyykistyi tervehtimään Rioa. Tilaisuus piti tietenkin käyttää hyväksi, joten kyykistyin itsekin reilun metrin päähän miehestä ja annoin hänelle namia. Ei Rio antanut silittää, mutta kävi tervehtimässä, vaikka aluksi vähän pöhisi. Onneksi osa ihmisistä ei pysty vastustamaan pentua :)

Pentukurssilla ensimmäisenä oli puhetta lupasanasta, jollainen meillä on jo käytössä ruokailussa. Eli Rio menee syömään vasta annettuani siihen luvan. Sitä voi käyttää moneen muuhunkin asiaan, joita koira haluaa, esim. toisten koirien kanssa pääsee leikkimään vasta luvan saatuaan. Myös vapaa-sanasta oli puhetta ja sitä harjoittelimme. Kouluttaja neuvoi tekemään niin, että sanoo vapaa-sanan esim. pennun istuessa ja heittää sitten namin, jonka perään koira lähtee. Nami jätetään pois, kun koira tietää mitä "vapaa" tarkoittaa. Tämä olikin haastavaa Rion kanssa, sillä emme ole vielä harjoitellut kestoa. Jotta toistoja on voinut tehdä mahdollisimman nopeaan tahtiin, olen aina naksautuksen jälkeen heittänyt namin kauemmaksi, jotta Rio ei ole palkan jälkeen valmiiksi siinä asennossa, johon menemistä harjoitellaan. Siksi Rio ei oikein malttanut pysyä istumassa enkä pystynyt vapauttaa sitä. Maassa Rio pysyi paremmin, joten saimme harjoiteltua vapautusta.

Seuraavana pennut kävivät yksitellen harjoittelemassa ovesta kulkemista. Sillä välin muut harjoittelivat kontaktia ja seuraamista. Yritin palkata Rioa niin, että se on vierelläni ja kontaktissa (ja mieluiten istuen, perusasentoa silmällä pitäen), mutta Rio tahtoo tulla eteeni tai olla vinossa. Ovesta kulkemisharjoituksessa oli tarkoitus, että koira istuu vierellä ja menee ovesta vasta vapaa-sanasta. Jos pentu nousi seisomaan, niin ovi pistettiin kiinni. Ovea avattiin vähitellen. Kerran meillä tuli vähän takapakkia, kun avasin ovea kerralla liikaa enkä pystynyt estämään Rion syöksyä ovesta. Oven toisella puolella oli lelu, sillä muuten Rioa ei olisi kiinnostanut mennä ovesta. Se olisi vain katsonut minua palkan toivossa. Riolla välähti tosi nopeasti ja saimme lyhyessä ajassa harjoituksen onnistumaan. Palkaksi Rio sai vapautuksen jälkeen leikkiä oven takan odottaneella lelulla. Hieno pentu! Hississä olen yrittänyt, että sinne saisi mennä ja poistua vasta luvalla, mutta automaattisesti avautuvia ovia en voi kontrolloida. Kouluttajan mielestä kannattaa treenata ovien kanssa ja kyllä sen sitten saa toimimaan hississäkin.

Seuraavana ja viimeisenä oli harjoittelussa vastaehdollistaminen. Kouluttaja kulki edestakaisin vetäen narun päässä olevaa lelua ja piti naksauttaa, kun pentu katsoo lelua. Jos pentu ei naksautuksesta kääntynyt katsomaan omistajaansa, niin sitten namia piti vain syöttää yhtäjaksoisesti pennulle niin kauan, kun kouluttajan vetämä lelu näkyi. Pentukurssilla pennut ovat omissa loosseissaan, joten ne eivät näe toisiaan ja siksi kouluttaja lelun kanssa ei näkynyt pitkiä aikoja kerrallaan. Seuraavana vuorossa oli aidon oloinen lelukoira, jota kouluttaja veti perässään. Narun päässä olevaa lelua Rio jäi kerran katsomaan pidemmäksi aikaa, mutta muuten naksautus sai Rion kääntymään minuun päin. Pentukurssia on nyt kaksi kertaa takana ja tuntuu, että tämä on satakertaa parempi pentukurssi kuin Mikon käymä. Vaikka en todellakaan tiedä kaikkea koiran koulutuksesta, niin en uskonut itse saavani juuri mitään irti pentukurssista. Ilmoitin Rion sinne häiriötreenin vuoksi eli jotta Rion kanssa tulee tehtyä jotain vieraiden koirien seurassa. Mielestäni se on pentukurssin suuri anti, ei niinkään se, mitä siellä tehdään. Tähän mennessä odotukseni pentukurssista ovat ylittyneet.

Keskiviikkona Rio pääsi taas töihin mukaan. Heti aamusta se hepuloi toimiston käytävillä. Ensin se riehui avainkaulanauhan kanssa ja sitten pallon kanssa. Pääosin samat työkaverit kävivät pentua tervehtimässä, mutta myös Riolle uusia tuttavuuksia kävi. Rio oli nyt väsyneempi ja se nukkuikin suurimman osan päivästä. Tai sitten se vain käyttäytyi normaalisti, sillä kyllähän se kotonakin enimmäkseen nukkuu työpäivän aikana. Johtuiko sitten riehumisesta vai mistä, mutta aamulla Rion rakko toimi hyvin aktiivisesti... Minun kanssa Rio leikki normaalisti, mutta muiden kanssa Rio ei lähtenyt kunnolla leikkiin mukaan. Rion käytökseen olen erittäin tyytyväinen. Se oli rennosti koko ajan ja kävi uteliaana tutkimassa paikkoja. Välillä se vieraili muissa huoneissa ja välillä lähti seuraamaan ihmisiä, jos he kulkivat ohi. Silloin, kun Rio nukkui, se saattoi nostaa päätä jonkun tullessa, mutta jatkoi sitten taas uniaan. Työmiehiäkin välillä kävi ja vain silloin Rioa pelotti, kun poraa käytettiin. Kotona oli taas väsy poika.

© Ulla S.

Rio harjoittelee harrastamista

Sunnuntaina Saara ja Huugo olivat tavoittelemassa kooikereiden mejämestaruutta, joten lähdimme koko perheen voimin hallille. Sunnuntaina oli meidän ensimmäinen talvikauden hyppytekniikkatreenivuoro. Riolle tämä oli ensimmäinen kerta hallissa. Pistin Mikon seinään kiinni odottelemaan, kuten normaalistikin ja annoin Rion tutustua vapaana halliin sillä aikaa, kun rakensin Mikolle hyppytekniikkaharjoitusta. Olin mielissäni siitä, kuinka reipas Rio oli heti ensimmäisistä hetkistä lähtien. Se lähti heti tutustumaan halliin ja juoksenteli ympäriinsä kuin halli olisi ihan normaali paikka.Toki tarkoituksella valitsin Rion ensimmäiseksi hallikerraksi tilanteen, jossa hallissa ei ole muita kuin me. Rio taisi kahdesti käydä hyppäämässä esteen yli. Onneksi rimat olivat 20 cm:ssä, vaikka korkeahan se on tuon ikäiselle. Ei siis ole Rion vielä tarkoitus tutustua agilityesteisiin. Tarkoituksena oli vain leikkiä. Alkuun tarvitsi vähän innostaa, mutta sitten Rion lähti innokkaasti leikkimään. Leikki keskeytyi, jos Miko haukahti, mutta melko nopeasti Rio lähti uudestaan leikkimään.

Miko teki vain yhden harjoituksen, korkeuden arvioinnin. Korkeudet olivat 30-45 cm ja korkeinkin korkeus meni ihan hyvin.

Pojat pääsivät hetkeksi leikkimään. Miko oli leikeissään liian raju eikä se oikein ollut Rion mieleen. Aina, kun Rio tuli syliin, pidettiin taukoa ja leikki jatkui sitten, kun Rio halusi. Rio kuitenkin halusi leikkiä ja loppua kohden alkoi jo näyttää paremmalta. Ulkona Miko harvoin innostuu leikkimään, mutta sielläkin se on välillä ollut turhan raju. Kotona on niin vähän tilaa, etteivät leikit pääse niin hurjiksi. Miko tahtoo innostua vähän liikaa ja unohtaa, että toinen on vielä niin pieni.

Lopuksi tein vielä Mikon kanssa muutamia rallytokoliikkeitä. Rio vikisi koko sen ajan, kun tein jotain Mikon kanssa. Se istui sivussa isännän sylissä. Olisin halunnut palkata hiljaisista hetkistä, mutta ei sellaisia tullut...

Tiistaina meillä alkoi viiden kerran pentukurssi. Pentukurssiin kuuluu kaksi luentoa, toinen koiran oppimisesta ja toinen elekielestä. Miten eläin oppii -luennolla kävin viikonloppuna ja samalla ostin koirakoululta lukemista (Naksutinkoulutusta koirallesi ja Teaching Fido to Learn to Earn). Perjantaina ostin pentuleikkikoulun jälkeen rally-tokon harrastajan oppaan. Luennolla ei juurikaan tullut mitään uutta, mutta siellä tuli paljon hyvää asiaa uusille koiranomistajille. Koirakoululla käytettävät ja suositeltavat koulutusmenetelmät ovat juuri niitä, joita itsekin suosin.

Pentukurssimme alkoi vähän nolosti, kun myöhästyimme bussista ja tulimme reilu 10 min myöhässä. Meidän onneksi emme menettäneet juuri mitään, sillä kouluttajakin oli ollut myöhässä. Alkuun kouluttaja puhui lyhyesti kouluttamisesta ja ensimmäisenä harjoittelimme katsekontaktia. Sitä on tullut jonkin verran harjoiteltua, mutta oikeastaan vaan ulkona. Rio tietysti alkuun tarjosi istumista ja maahanmenoa ja tajusin, että se aika vähän ottaa katsekontaktia. Enemmän se tuntuu katsovan kättäni, vaikka siinä ei olisi namia. Välillä meni vähän haukkumiseksi, mutta kun Rio tajusi, mistä palkka tulee, niin katsekontakteja alkoi tulla nopeampaan tahtiin. Rion tarjotessa maahanmenoja kouluttaja pyysi muita katsomaan, miten naksutinkoulutettu koira tarjoaa toimintoja :) Toisena harjoituksena oli luopuminen, Se oli hankalaa, sillä Rio ei ollut erityisesti kiinnostunut kädessäni olevasta namista, varsinkaan sitten, kun suljin käden. Toki se juuri on luopumista, mutta Rio yritti tarjota kaikenlaista eikä ehkä hoksannut mitä siltä halusin. Namikäsi piti tuoda sen nenän eteen, jos halusin sen edes huomioivan käden. Lopuksi harjoittelimme kontaktia liikkumalla edestakaisin. Rion kanssa tuli hyvää oikealla ja vasemmalla puolella seuraamista. Kouluttaja kehui Rioa erittäin reippaaksi pennuksi.