Mevet ei ollut ennestään tuttu paikka ja mietin jo, miksen ole siellä aikaisemmin käynyt. Meiltä on sinne matkaa vain 2,5 km ja siellä on monia tuttuja nimiä töissä (siis eläinlääkäreitä, joita on suositeltu). Tilaa oli vastaanotossa niin paljon, ettei tarvinnut olla lähellä muita. Miko kävi vaa'alla, joka näytti painoksi 14,4 kg. Kummaa, että Miko painaa noin vähän, kun sillä on jonkin verran ylimääräistä. Vasta istuuduttuamme odottamaan Miko taisi tajuta, että olemme eläinlääkäriasemalla ja se haukahti pari kertaa ja murisi, kun ohi kulki henkilökuntaa.
Fyssari katsoi ensin Mikon liikkeet ravissa ja hitaassa kävelyssä. Sitten oli alkututkimusten vuoro Mikon seistessä lattialla. Miko oli kovin varautunut ja jännittynyt, mutta namien avulla sain sen pysymään paikallaan. Paitsi, että kaivaessani lisää nameja Miko alkoi aina pakittaa. Mikolle ei ollut ok, että fyssari otti sen pannasta kiinni. Siinä vaiheessa Mikolta pääsi kunnon ärähdys haukkujen kera. Mikon reaktio tuli kaikille yllätyksenä. Mikon rauhoituttua fyssari sai jatkettua tutkimuksiaan. Sanoin jo heti alkuun, että Miko on varautunut, mutta silti käsiteltävissä ja se rentoutuu ollessaan kyljellään. Ja niinhän siinä kävikin. Tämäkin fyssari ihmetteli sitä, kuinka eri koira Miko on maatessaan käsiteltävänä, lihakset rentoina ja välillä silmät kiinni.
Mikon liikkeet olivat ok, mutta ravissa takapotku olisi voinut olla pidempi. Hitaassa kävelyssä Mikon vasen takajalka oli hitaampi, mutta siihen saattoi olla syynä se, että Miko seurasi, jolloin paino on enemmän vasemmalla takajalalla. Etuosassa lihakset olivat pehmeät ja ranka joustava. Kireyttä oli lanneosassa, lanteen kalvot olivat kireät ja lannerangan viimeisissä nikamissa oli enemmän jäykkyyttä. Jumit avautuivat hyvin käsittelyssä, joten hoidon jälkeen lanneosa oli pehmeämpi eikä fyssari nähnyt tarvetta uudelle käynnille.
Meillä on nyt kokemusta neljästä eri fyssarista viiden vuoden ajalta. Eli vähän turhan tiheään on vaihtunut. Kaikista olen tykännyt, mutta selkeitä erojakin on ollut. Suurin ero on ollut se, että vain yhden fyssarin mielestä Miko on kovastikin jumissa eikä yksi hoitokerta ole riittänyt, muiden mielestä jumeja on vähän ne on saatu auki yhdellä käsittelyllä. Tällä viimeisillä, Riinalla, oli hieman erilainen käsittely, sillä hänellä oli myös osteopatiasta kokemusta.
Miko sai olla illan rauhassa kotona leväten, sillä lähdimme seuraavaksi Rion kanssa pentukurssille. Kertasimme asioita, joita toivoimme. Teimme ensin käsikosketusta, jolla koiraa voi esimerkiksi rauhoittaa ja se sopii hyvin epävarmalle koiralle. Tämä lähti siitä, kun Rio alkoi yhtäkkiä haukkua sermin takana olevalle koiralle. Meidän vieressä sermin takana oli terrieri, joka ei ollut aikaisemmin ollut meidän vieressä. En tiedä pitikö se jotain ääntä vai leikkikö, mutta Riolle se oli pelottavaa. Rio alkoi tunnin aikana vielä toisenkin kerran haukkua sermille ja kerran hyppäsi sermiä päin. Yllättävä reagointi toiseen pentuun, kun aikaisemmin Rio ei ole kiinnittänyt huomiota muihin pentuihin. Teimme ohitusharjoitusta, jossa Rio oli nätisti, kun muut menivät ohi ja se ohitti itsekin oikein nätisti. Ehkä sitten "näkymätön uhka" pelotti. Teimme myös maahanmenoa niin, että vähitellen otettiin etäisyyttä, Meillä se oli keston harjoittelu ilman etäisyyttä, sillä on haastavaa saada Rio pysymään maassa palkan jälkeen tai että se ylipäätään on vielä maassa silloin, kun palkka tulee. Tämä oli pentukurssin viimeinen kerta. Olen hyvin tyytyväinen kurssin sisältöön ja voin suositella Heiluvan Hännän pentukurssia muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti