Parin viikon tapahtumia

Tämän postauksen luonnos on ollut odottelemassa jo jonkin aikaa, joten tähän tulee vähän enemmän tekstiä.

Messarin ostoslistalla oli mm. huomiovalot pojille. Mustissa & Mirrissä olin katsellut Orbiloc-valoja, jotka vaikuttivat laadukkailta (3 vuoden takuu) ja joissa on vilkkuvalon lisäksi jatkuva valo. En nimittäin halua vilkkuvaloja, ne on ärsyttäviä. Hintaa valoilla oli M&M:ssä lähemmäs 30e, joten toivoin löytäväni niitä tai joitain muita tarjouksesta. Messarissa ei osunut silmään sopivia valoja, joten googlasin. Orbiloc-valot löytyivät Lemmikkitukusta hintaan 19,90, joten tilasin sieltä valot molemmille. Valot saapuivatkin pian postiin ja nyt kahden viikon ajan pojat ovat näkyneet paremmin pimeässä. Rio sai sinisen valon ja Miko vihreän.

Toissalauantaiaamuna kävimme Rion kanssa Vantaalla näyttelytreeneissä. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa ja kun oli valoisaa, niin Rio oli vähän rennommin. Seisominen sujui jälleen mainiosti ja kouluttaja oli sitä mieltä, että se on sen verran hyvällä mallilla, että voidaan keskittyä liikkumiseen ja tutkimiseen. Tutkiminen pöydällä oli jälleen jännää. Aluksi kouluttaja ei juurikaan koskenut Rioon. Hetken päästä nostin Rion pöydälle ilman, että kukaan oli tulossa koskemaan. Näin sen sai seisomaan paikallaan, mutta kyllä sitä jo pelkkä pöydällä olo jännittää. Myöhemmin nostin vielä Rion kahdesti pöydälle niin, että kouluttaja sai katsottua sen hampaat. Liikkuminen yksin meni ihan hyvin paria hyppimistä lukuun ottamatta. Yhdessä muiden koirien kanssa liikkuminen olikin sitten toinen juttu. En meinannut saada Rioon ollenkaan kontaktia ja se meni ihan miten sattui (veti muiden perään, katseli kouluttajaa, sillä häneltä oli saanut hyviä nakkeja tai yritti oikealle puolelleni). Alkoi jo hieman hermo kiristyä, kun kontaktia ei tahtonut millään saada (minullakin oli nakkeja, mutta toisten nakit oli sitten kai parempia...) Kouluttajan kanssa Rio meni jälleen tosi nätisti. Ehkä luovutan ja hankin sille händlerin :) Hetkittäin Rio kyllä liikkui hyvin, mutta kontaktissa se alkoi helposti hyppiä. Kouluttaja lohdutti, että hyppiminen kuuluu ikään ja sen pitäisi koiran vanhetessa jäädä pois.

Toissa sunnuntaina kävimme Kulosaaren Casinon joulupöydässä. Sillä aikaa pojat olivat keskenään kotona. Jätämme ne samaan tilaan muulloin kuin töihin lähtiessä, sillä pojat pärjäävät hyvin keskenään. Työpäivän ajaksi jätän molemmille Kongit ja lisäksi Riolle aktivointipallon ja joskus myös vessapaperihylsyn, jonka sisällä on namia. Mikon tyhjennettyä oman Kongin se kävisi viemässä Rion ruuat, joten siksi pojat ovat erillään. Miko siis ärähtää Riolle, joka sitten luovuttaa herkkunsa. Joskus pelkkä katsekin on riittänyt. Suurin syy Rion eristämiseen on ollut se, ettei se ole ollut sisäsiisti. On helpompi siistiä jäljet, kun ne tulevat vain yhteen huoneeseen. Rio ei ole ihan vielä täysin sisäsiisti. Pääasiassa se pärjää työpäivät, mutta välillä on tullut pissat makuualustalle. Öisin Rio on ainakin välillä käynyt pissalla joko omassa tai Mikon pedissä. Pesin molemmat pedit viime viikon maanantaina ja ne olivatkin jo aikamoisia aromipesiä... Petien kuivuttua en pistänytkään niitä takaisin lattialle, vaan päätin kokeilla pissaako Rio yöllä johonkin muualle. Ei se pissannut, mutta se aloitti hyvin aikaisin vinkumisen. Hätä siis taisi olla. Viime viikonloppuna pistin pedit takaisin ja sitten olemme taas saaneet nukkua. Pissatkoon sitten yöllä petiin, mieluummin nukun hyvin ja pesen pedit välillä. Petiin pissaaminen on varmaan jossain määrin tapa. Tulipas rönsyiltyä... eli siis olimme Lucian päivänä Kulosaaren Casinolla ja kun palasimme kotiin ja kaivoimme avaimia oven takana, alkoi kotoa kuulua haukkua. Rio taisi aloittaa ja Miko yhtyi siihen. Koskaan silloin ei ole ääntä kuulunut, kun pojat ovat olleet erikseen, joten kai joukossa tyhmyys tiivistyy. Rio on tainnut Mikolta oppia, että rapusta kuuluvat äänet ovat epäilyttäviä. Harvemmin Miko ääniin reagoi, mutta ne harvatkin kerrat ovat riittäneet Riolle malliksi. Onneksi haukkumista tapahtuu harvakseltaan.

Yksi syy poikien eristämiseen yksinolon ajaksi oli myös se, että pelkäsin Mikon astuvan Rioa. Rio välttämättä pienempänä ei pääsisi pois tilanteesta. Olen ollut tosi iloinen, ettei Miko ole kertaakaan edes yrittänyt Rion astumista. Ennen kuin viime viikon maanantaina. Poikien peuhatessa sängyllä Miko otti Rion pariin kertaan syleilyynsä, mutta Rio onneksi pääsi sujahtamaan pois. Täytyy kyllä sanoa, että olin hyvin pettynyt, kun olin juuri ajatellut asiaa ja iloinnut siitä, ettei astumisyrityksiä Mikon puolelta ole ollut :) Tytöt on nyt Mikolla mielessä, joten Rio alkoi siksi kiinnostaa. Onneksi se ei ole toistaiseksi toistunut. Poikien leikkiessä sängyllä kävi myös niin, että Rion jalka jäi ilmeisesti Mikon alle niin, että sitä sattui. Rio siitä tulistui Mikolle, joka ärähti Riolle takaisin. Kohtaus oli sekunnissa ohi ja sen jälkeen leikki vielä hetken jatkui. Mutta sitten Rio hyppäsi sängyltä alas ja tunkeutui sängyn alle. Rio ei enää kovin helposti sinne pääse, kun se alkaa olla jo niin iso. Sängyn alla on Rion turvapaikka, joten sitä varmaan oli sattunut tai sitten se harmistui Mikon ärähdyksestä (vaikka se ei poikennut Mikon muista ärähdyksistä). Houkuttelin Rion sängyn alta pois ja yritin katsoa käveleekö se normaalisti. En ollut ihan varma, mutta ei kai siinä kuitenkaan pahemmin käynyt.

Miko on herkkis, joka muistaa ikävät asiat. Esimerkiksi Miko ei kulje ovista, jotka liikkuvat. Olen joskus malttamattomana alkanut sulkea ovea samalla, kun Miko on ollut kulkemassa ovesta ja ovi on osunut sitä kylkeen/reiteen. Kerran, kun olin lähdössä molempien poikien kanssa ulos, suljin ulko-ovea liian innokkaasti ja se osui Mikoon. Miko yhdisti epämukavan kokemuksen Rioon. Nyt jos lähdemme molempien kanssa ulos, Miko jää sisälle ja sitä joutuu houkuttelemaan rappuun. Näin ei käy, jos menen kahdestaan Mikon kanssa. Mikolla on muitakin rajoitteita, jotka eivät välttämättä liity mihinkään epämukavaan tapahtumaan. Esimerkiksi hissistä se poistuu meidän kerrokseen vain tietystä kohdasta. Jos seison siinä edessä, niin Miko ei voi poistua hissistä. Mikon rajoitteet hankaloittavat välillä ovista kulkemista, varsinkin, jos Riokin on mukana.

Viime sunnuntaina Miko pääsi pienen tauon jälkeen hyppytekniikkatreeneihin. Teimme korkeutta ja perussarjaa. Miko hyppäsi melko rennosti 45 cm hypyn. Pitkän aikaa siinä korkeudessa on ollut epävarmuutta ponnistuksessa.

Maanantaina kävimme töiden jälkeen koko perheen voimin lenkillä. Takanamme tuli koira, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Toivoin vain, ettei se saavuta meitä, kun mieluummin vältän vieraita koiria. Erityisesti Rion takia. Takana tullut koira omistajineen yrittikin saada meitä kiinni, sillä koira oli Hipsa :) Oli kiva nähdä Hipsaa parin kuukauden tauon jälkeen ja Riokin alkuepäilyksen jälkeen tunnisti kaverinsa. Pojat pistivät hetkeksi painiksi, mutta täytyy katsoa parempi hetki poikien leikeille, että pääsevät vapaana juoksemaan.

Tiistaina Rio tuli mukaani töihin. Vaikka Rio on käynyt jo kahdesti aikaisemmin työpaikallani, niin oli se silti jännä paikka. Ja ihmiset olivat jännittävämpiä, vaikka heidätkin Rio on nähnyt aikaisemmin. Alkuun Rio ei malttanut levätä ollenkaan, mutta lounastauon jälkeen alkoi unikin maistua. Välillä toki piti leikkiä. Kotona Rio nukkui koko illan. Se oli tosi väsynyt työpäivän jälkeen. Riolle tekee hyvää käydä välillä muissakin paikoissa, kuin tutuissa lenkkimaisemissa ja nähdä vieraita ihmisiä. Vähän kyllä toivoin, että työkavereita olisi voinut hyödyntää kopelointiharjoituksissa, mutta Rio oli niin varautunut, että muut vaan antoivat sille namia ja yrittivät vähän silittää.

Tänään keskiviikkona oli ensimmäinen lomapäiväni. Menimme heti aamusta tapaamaan Jackiä Espooseen. Pojat jaksoivat leikkiä pitkään ja tulivat edelleen oikein hyvin juttuun. Uutena juttuna tulivat astumisyritykset, mutta ne tulivat kuvioihin vasta ihan lopussa. Riolla oli kova halu astua Jackiä, mutta ei se siihen montaa mahdollisuutta saanut. Jossain vaiheessa oli aika pistää peli poikki ja menimme Jackin kotiin. Kuraiset pojat joutuivat ensin suihkuun. Hetjalla oli juoksut ja se siksi kiinnostui Riosta. Rio muistaa, että jo ensitapaamisella Hetja sanoi pahasti, joten Rio halusi vältellä Hetjaa. Siksi sitä alkoi ahdistaa, kun Hetja tuli haistelemaan ja oli kiinnostunut. Rio joutui hyppäämään syliini turvaan kauheaa ahdistelijaa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun Rio hyppäsi syliini, kun istun tuolilla. Myöhemmin Rio joutui vielä toistamiseen paeta ahdistalijaansa syliini. Sanoin Riolle, että kun se vähän kasvaa, niin se vaan toivoo, että tytöt olisivat kiinnostuneita :) Hetjalle ja Jackille ei ollut maistunut kaikki nappulat, joten Rio tyhjensi niiden ruokakupit. Saimme mukaamme vähän samoja Barking Head's nappuloita, joita kupissa oli. Kiitos niistä ja poikien joululahjasta! Kyllä Riolle maistui taas uni, kun tulimme kotiin.

Jack ilmassa

Valssin pyörteissä

Fiksut ja filmaattiset

Lisää kuvia poikien leikeistä löytyy täältä.

Pentutreeniä, match show, pentupainia

Perjantaina kävimme Rion kanssa pentutreeneissä, jotka pidettiin ennen omatoimitokotreenejä. Useampi pentu oli ilmoitettu mukaan, mutta viisi taisi olla paikalla. Riolle pimeä + vieraat koirat oli ihan liian pelottava juttu. Kenttä oli valaistu, mutta olihan siellä hämärää kuitenkin. Rio rähisi muille pennuille, joten meidän piti pitää vähän etäisyyttä muihin. Pentujen kanssa harjoiteltiin pujottelua muiden koirakoiden ohi sekä luoksetuloa pentukujassa. Pujottelu onnistui hyvin eli Rio kykeni pujottelemaan muiden välistä ja muut pääsivät Rion ohi. Luoksetuloa en ottanut Rion kanssa ollenkaan.

Positiivista oli se, että Rio jännityksestä huolimatta kykeni ottamaan kontaktia ja namit maistuivat. Silloin, kun muihin oli enemmän etäisyyttä, niin Riolla häntäkin heilui. Mutta tuo tilanne oli kuin isku vasten kasvoja. Rion rähinä ei ollut mitään pikkurähinää. Siitä tulee pahempi kuin mitä Miko on, jos asialle ei tee mitään. Riolle olisi jo aikaa sitten pitänyt alkaa naksutella, kun koiria tulee vastaan, sillä jo kahdeksanviikkoisesta lähtien oli nähtävissä kuinka sitä pelottaa vieraat koirat. Alkuun Rio yritti karkuun ja sitten tuli tuhina ja lopulta rähinä. Ei tuo ensimmäinen kerta ollut kun Rio rähisi, mutta hyvin silmät avaava kerta kuitenkin. Namit on kyllä aina mukana ulkoillessa ja välillä minulla on kokoajan naksutin kädessä, mutta silloin ei tule toisia koiria vastaan. Oikeastaan aika harvoin kohtaamme Rion kanssa vieraita koiria. Tajusin myös, ettei Rio ole juurikaan ollut paikoissa, joissa on useampia koiria. Kahdesti se on ollut mukana rallytokokisoissa, mutta niistäkin on jo reilusti aikaa. Kahtena edellisenä viikonloppuna on ollut tarkoitus käydä katsomassa agilitykisoja, mutta en ole jaksanut lähteä. Ojankoon kestää julkisilla 1,5 h / suunta, joten ei se kauhean houkutteleva matka ole.

Perjantai-iltana pentunäyttelyihin osallistuminen ei enää tuntunutkaan niin hyvältä jutulta ja mietin, ettemme varmaan voi osallistua lauantain mätsäriin. Paikanpäälle olimme kuitenkin menossa. Matkalla Purina Areenalle vastaan tuli pari koiraa, joiden ohituksista selvisimme hienosti. Parkkipaikalla otin Rion syliin ja menimme sisälle halliin. Menin suoraan ilmoittautumisjonoon. Hallissa oli paljon koiria ja aluksi Rioa sai pidellä tiukemmin, mutta sitten se rauhoittui. Ilmoittautumisen jälkeen menimme ulos, jossa oli väljempää. Ilmoitin Rion pieniin pentuihin. Kävelimme hetken kentällä ja sitten jäimme kentän nurkkaan katselemaan muita. Saara ja Huugo tulivat paikalle. Ensin Huugolle piti haukkua, mutta sitten Rio totesi sen vaarattomaksi ja pojat pääsivät tervehtimään. Kun Huugo oli ilmoitettu, kävimme lyhyesti kävelemässä ja menimme sitten halliin. Rio sai alkuun olla hallissa sylissä, mutta väljemmän kohdan löydyttyä se pääsi maahan. Viimeinen kehä tyhjeni nopeasti, joten kävimme siellä harjoittelemassa liikkumista Huugon kanssa. Rio oli hallissa tosi nätisti ja vaan muutaman kerran haukkui joillekin koirille. Meidän kehän lähellä porukkaa oli niin paljon, että Rio oli aina sylissä, kun kävin tarkistamassa missä mennään.

Meidän vuoron tullessa myös kannoin Rion kehään. Kaverina meillä oli tarupi. Oli oikeastaan ihan hyvä, että Rio oli ensimmäisenä, sillä myös Messarissa Rion pitäisi molempina päivinä olla luokkansa ensimmäinen eli liikkeissä joku tulee sen takana. Ensin menimme yhdessä kehän ympäri. Rion liikkeet eivät ihan pääse oikeuksiinsa Rion seuratessa ja vasemmalla puolella sen seuramainen ei edes ole niin hyvää kuin oikealla. Mutta Rio piti lähes koko ajan minuun kontaktia eikä takana tullut pentu kiinnostanut. Pöydällä Rio oli rennosti. Tuomari oli erittäin mukava ja syötti nameja pennulle. Tuomarin siirryttyä Rion etupuolelta sivulle, Rioa alkoikin jännittää ja se painautui minua vasten. Tuomarin siirryttyä takaisin etupuolelle Rio hyppäsi pöydältä maahan. Harmitti, etten osannut ottaa sen mahdollisuutta huomioon. Nostin Rion takaisin pöydälle. Tuomari kehui Rion korvien asentoa. Rio meinasi vielä uudestaankin hypätä alas, mutta nyt olin valppaana. Laskettuani Rion maahan, tuomari totesi, että häntä heiluu jälleen. Tuomari katsoi edestakaiset liikeet ja sitten menimme odottamaan. Lopuksi seisotimme pentuja, mutta Rio ei malttanut pysyä paikallaan ollenkaan. Ei varmaan pitäisi olla namia ollenkaan kädessä. Riolle sininen nauha. Yritin päästä takaisin meidän repulle niin, että Rio kävelee itse, mutta reitillä oli niin paljon koiria, että oli parempi nostaa Rio jälleen syliin. Piti odottaa vain hetki ja sitten oli sinisten kehä. Vaikka kehässä oli nyt 14 pentua, niin Rio pystyi edelleen keskittymään vain minuun. Koko kööri meni pari kertaa kehän ympäri ja sitten tuomari valitse neljä pentua jatkoon. Ei Rio edelleenkään malttanut seisoa paikallaan eikä päästy jatkoon. Tällä kertaa Rio pystyi kävelemään itse repulle, vaikka pari jännää kohtaa lyhyelle matkalle osui.

Olen ihan hirmu tyytyväinen Rion käytökseen mätsärissä. Perjantainen epätoivo katosi, sillä Rio oli niin reipas ja hieno poika. Vielä kun sen saisi seisomaan paikallaan :) Meiltä ei ole kovin pitkää matkaa Purinalle, mutta kuljimme kuitenkin osan matkasta bussilla, sillä Riolle matka olisi ollut turhan pitkä. Käytin tilaisuuden hyväkseni, kun hyppäsimme tyhjään bussiin päättäriltä eli annoin Rion kävellä itse bussiin. Normaalisti Rion bussimatkustaminen tapahtuu kokonaan sylissä. Kyllä nytkin Rio istui matkan sylissäni, mutta reippaasti se hyppäsi bussin kyytiin ja olisi mielellään tutkinut bussia enemmänkin.

Tänään sunnuntaina Rio pääsi treffaamaan Jackiä. Ensimmäisestä kerrasta oli vierähtänyt jo kuukausi. Espoossa oli lunta reilusti enemmän kuin Helsingissä, mutta ei sielläkään paljoa ollut. Lunta oli vielä liian vähän, jotta Rio olisi sen noteerannut. Aluksi Rio katsoi epäilyksellä Jackiä ja Hetjaa, sitten pojat varovasti haistelivat toisiaan ja lopulta muistivat tavanneensa ennenkin :) Irti päästyään pojat juoksivat ja painivat sydämensä kyllyydestä. Riossa ja Mikossa on samaa se, että molemmat tykkäävät juosta ja erityisesti jahdattavana oleminen on kivaa. Välillä leikissä oli taukoja ja sitten taas hurjat takaa-ajot jatkuivat. Välillä Rio murisi leikkiessään ja välillä murina koveni, mutta onneksi se ei missään vaiheessa muuttunut rähinäksi. Rio ja Jack ovat hyvin tasaväkiset leikkikaverit, mutta Rio on hieman dominoivampi ja varmaan sen vuoksi Jackin kanssa Riolla ei pala pinna. Irran kanssa Rion pinna palaa varmaan siksi, että Irra on hyvin innokas leikkijä, joka valtavan energian ja hieman isomman koon vuoksi on hieman päällekäyvä. Sisälle päästyämme pojat simahtivat melko pian. Leikkiminen on niin rankkaa puuhaa. Levon jälkeen pojat kävivät vielä ulkona leikkimässä, jonka jälkeen lähdimme kotiin. Meille tarjottiin ystävällisesti kyyti kotiin, joten Riokin pääsi pitkästä aikaa autoon. Rio sai lainaan Jackin turvavyövaljaat. Rio oli kuin tottunutkin automatkustaja valjaissaan, sillä se nukahti saman tien auton penkille. Kotimatka oli liian lyhyt, sillä Rio ei olisi millään jaksanut nousta vielä ylös. Kuvia Rion ja Jackin leikeistä löytyy täältä.

Kotiin tultuani söin pikaisesti ja pistin Mikon treenikamat reppuun. Sitten olikin vuorossa Mikon hyppytekniikkatreeneihin lähtö. Teimme etäisyyksiä ja korkeuden arviointia. Mikolla oli jälleen vire kohdillaan ja se teki harjoituksia hyvin innokkaasti ja hyvällä vauhdilla. Etäisyyksissä Miko ähkäisi laskeutuessaan viimeisen hypyn jälkeen. Alastulossa olisi siis parannettavaa. Korkeuksissa teimme 25-45 cm, joista jälleen 45 cm sai ponnistukseen epävarmuutta.

Jack ja Rio

Rio & Jack

Söpöläinen

Rio & Jack

Rio & Jack

Rio, Jack & Hetja

Rio, Jack & Hetja (Riolla ja Jackilla on samanlaiset sivuprofiilit)

Väsynyt matkustaja

Harvahammas

Viime maanantaina pidin pienet näyttelytreenit, sillä pentunäyttelyt lähestyvät koko ajan. Meidän eteisessä oli sopivasti tilaa liikkumisharjoitukselle. Rio liikkui tosi nätisti, mutta olisi tietenkin parempi jos se ei pitäisi kontaktia. Toki kontakti on parempi kuin hyppiminen. Mitä enemmän meni aikaa, sitä enemmän Riolla alkoi kierrokset nousta ja sitten ei enää liikkuminen mennyt niin hyvin. Naksutin ja palkkasin aina, kun Rio oli sivulla ja liikkui niin kuin sen haluaisin liikkua. Teimme myös seisomisharjoituksia sekä minun seisoessa että ollessa kyykyssä. Sen pari sekuntia Rio malttaa nätisti seisoa, joten täytyy vähitellen lisätä kestoa. Pitää myös pitää huoli, etteivät namit ole liian hyviä.

Perjantaina kävimme treffaamassa Irra-bretonia. Riolla ei ole ollut leikkiseuraa kahteen viikkoon, jos ei lyhyitä leikkisessioita hihnassa meidän talossa asuvan pennun kanssa oteta huomioon. Irralla oli valopanta, joka näkyi kivasti pimeällä niityllä. Oli niin pimeää, että piti tarkkaan katsoa, ettei kukaan yllättäen tule lähelle. Taas loppua kohden Riolla alkoi hermo mennä ja lyhyiden leikkihetkien päätteeksi se alkoi rähistä. Ikävää, että joidenkin pentujen kanssa leikkiessä Rio hermostuu. Onneksi niin ei kuitenkaan käy kaikkien kanssa. Poikkesimme lopuksi tallin kautta. Kentällä ratsastettiin yhdellä hevosella. Riosta oli aika jännää, kun hevonen laukkasi. Naksuttelin, kun Rio katsoi hevosta, ja hyvin namit maistuivat.

Lauantaina kävin aamupäivästä kuuntelemassa Rion pentukurssiin kuulunutta luentoa koirien elekielestä. Koirien elekielen tunteminen on todella tärkeää. Jos olisin osannut Mikon ollessa pentu lukea paremmin sen elekieltä, olisin todennäköisesti aikaisemmin ymmärtänyt sen olevan hyvin epävarma. Oli kiva, että luennolla näytettiin videoita, joista elekieltä piti tarkkailla. Nyt tekee mieli lukea uudestaan Turid Rugaasin kirja "Rauhoittavat signaalit". Pari muutakin kirjaa tuli hankintalistalle. Pitää vaikka pyytää joululahjaksi.

Lauantaiaamuna ennen luennolle lähtemistä kurkkasin Rion suuhun ja huomasin, että vasen yläkulmahammas lähtee kohta irti. Kotiin palattuani katsoin suuhun uudestaan ja hammas oli poissa. Huomasin samalla, että myös alaleuasta oli kulmurit poissa. Ne olivat lähteneet jo varmaan aikaisemmin, sillä tulee helposti katsottua vain yläleuan hampaita, kun niitä on helpompi katsoa. Ei nyt oikein onnistu Riolta vetoleikit, sillä ei se saa ilman kulmureita kunnon otetta lelusta :) Viikon aikana myös pari poskihammasta on vaihtunut. Pikku harvahammas.

Luennon jälkeen kävimme poikien kanssa ulkona ja tarkoituksena oli ottaa ennakkoon Rion 5 kk kuvat, sillä arki-illat ovat liian pimeitä kuvaussessioille. Olin kotiin palatessani törmännyt isääni, joka asuu ihan muutaman sadan metrin päässä meiltä. Hän oli kuullut, että Pirkkolassa olisi myös koukkuja sisältäviä nakinpaloja. Ei sitä koskaan tiedä kuinka paikkaansa pitäviä huhut ovat, mutta en halunnut ottaa riskiä, joten menimmekin viereiseen pikkumetsikköön. Ihan yhtä hyviä kuvia ei tullut kuin viimeksi, sillä Rio ei oikein malttanut pysyä paikallaan. Silloin, kun se pysyi, se tuli niin lähelle, että Rion pää oli suoraan ylöspäin. Ennen kuvia kävelimme pikkulenkin. Ensimmäistä kertaa Rio lähti linnun perään. Onneksi se ei mennyt kauaksi ja tuli kutsuttaessa takaisin. Palkattuani sen, se lähti uudestaan, mutta tuli onneksi taas takaisin. Sitten Rio sai olla hetken hihnassa.

Sunnuntaina oli Mikolla hyppytekniikkatreenit. Teimme okseria ja korkeuden arviointia. Miko oli normaalia paremmassa vireessä, joten harjoituksetkin onnistuivat paremmin. Taisi itse tehdyt tonnikalanamit maistua hyvin. Korkeutta teimme 25-45cm. 40 cm oli vielä ok, mutta 45 cm:ssä oli jo ponnistuksessa epäröintiä. Riolla oli jälleen näyttelytreenit kotona. Tällä kertaa ei mennyt yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, mutta ei nyt ihan toivotontakaan ollut. En tiedä mikä olisi paras keino naksutella seisomisesta, sillä Rio ei ole vielä hoksannut, mistä palkka tulee.

Rio kasvaa ja kehittyy

Riolla on nyt ikää 20 viikkoa ja 1,5 viikon päästä se on jo 5 kk. Rio painaa 6,2 kg ja korkeutta sillä on 34 cm. Rio on kilon kevyempi ja 2 cm matalampi kuin isänsä saman ikäisenä. Miko taas oli 5 kiloa painavampi ja n. 6 cm korkeampi. Rio tuntuu olevan kovin pieni sintti, mutta aina välillä muistan, että Mikoon verrattuna kaikki muut kooikerit näyttävät pieniltä. Kuitenkin tämän hetkisen tilanteen perusteella Riosta tulisi pieni, mutta aika näyttää.

Rioa mitataan rullamitan ja kynän avulla

Iso ja pieni

Sisäsiisteys alkaa olla jo parempaan päin. Työpäivää Rio ei pysty pidätellä eikä yötä. Tosin vaikuttaa siltä, että Rio pystyy pidättelemään yön, sillä aamulla merkkejä pissoista ei näy, mutta jossain vaiheessa haju paljastaa, että tarpeita on tehty. Rio pissaa yöllä joko omaan tai Mikon petiin. En tiedä tekeekö se sitä joka yö, mutta usein kyllä. Pedit ovat usein pesussa, mutta en aina pese niitä heti, kun huomaan, että niihin on pissattu. Rioa ei yhtään haittaa nukkua pissapedissä. Muuten, jos Rio pissaa sisälle, niin se pissaa olohuoneen matolle. Kaikki olohuoneeseen tulevat vahingot johtuvat vain siitä, että Rioa ei ole viety riittävän ajoissa ulos. Pääsy eteiseen on yleensä rajattu pentuaitauksella. Rio välillä käy ovella, jos sillä on hätä. Lauantaina, kun lähdimme kauppaan, Rio olisi halunnut lähteä mukaan. Ei se päässyt ja kotiin palattuamme (pojat saivat olla koko asunnossa) sohvalta löytyi pissat. Tuon ikäinen pentu ei tee enää ihan pieniä pissoja... Oma vika, yrittihän Rio kertoa ovella, että ulos täytyy päästä. En silti olisi uskonut sen pissaavan sohvalle. Sängyllekin on kerran tullut pissat, mutta siitä on jo pidemmän aikaa. Nyt Rio jo välillä pääsee itse sängylle. Jos ulkoilut ajoitetaan oikein, niin sisältä ei tarvitse siivota kuin työpäivän aikana tulleet pissat (+ mahdollinen petien pesu).

Karvaa on jo alkanut kasvaa enemmän ja suurin osa selän mustasta karvasta on lähtenyt pois. Selkeät mustan karvan alueet ovat säkän kohdalla ja rinkula hännässä sekä pieni pläntti karvaa niskassa. Hännän rinkula ei katoa, mutta muu musta karva toivottavasti. Riolla kyllä muutenkin kasvaa mustaa karvaa, mutta ne ovat yksittäisinä ruskean seassa. Ruskean karvan seassa olevaa mustaa karvaa on kuitenkin aika paljon. Riolla on myös musta pilkku hännässä. Tai ei se enää pilkulta näytä, kun karva on alkanut kasvaa. Ja tietenkin se on hännän päällä. On aika jännä juttu, että vaikka Riolla on tuota mustaa, niin sillä on aika vaalea pigmentti muuten. Valkoisista kynsistä kaksi on muuttunut osittain mustaksi. Kajaleita Riolla ei ole ollenkaan vaan sen silmänympärykset ovat ihan vaaleat. Pilkkuja Riolla on onneksi vain pari ja nekin ovat aika vaaleita. Miko taas on varsinkin nyt karvanlähdön aikaan ihan bambin näköinen.

Rion värittömät silmänrajaukset

Turkki kasvaa ja musta raita on pääosin jo kadonnut

Rion hännässä on pilkku

Rio jo kovasti harjoittelee merkkailun alkeita. Isommat pissat se edelleen tekee "kyykyssä", mutta jo parin viikon ajan Rio on nostanut koipea säännöllisesti. On se jotenkin söpöä, kun tuollainen pikkumies käyttäytyy kuin isomies :) Koiven nostaminen on jo ihan päivittäistä. Rio on nostanut koipea pääsääntöisesti ruohotupsuihin, mutta tänään se Mikon perässä Rio merkkasi puun.

Kuukauden päästä Riolla on ensimmäiset pentunäyttelyt Messarissa. Ei ehkä ihan paras paikka aloittaa, mutta piti se ilmoittaa, kun ei minulla ole koskaan ollut koiraa Messarissa mukana. Seisomista ja hampaiden katsomista on harjoiteltu, mutta liikkumista ei, muuten kuin kerran Irran kanssa, jolloin siitä ei tullut mitään. Seisomista täytyy vielä harjoitella ihan kauheasti, sillä kestoa siinä ei vielä ole. Onneksi päästään kerran mätsäriin ennen joulukuuta. Saa nähdä paljonko Riolla on kavereita kehässä. Erkkarissa pentuja oli huimat 15, mutta tämän viikon pentunäyttelyissä Lemmikkimessujen yhteydessä ei ollut yhtäkään. Messarissa tuskin erkkarin tasolle päästään, mutta voi sielläkin pentuja olla ihan kiitettävästi. Rion veljiä ainakin on :)

Tänään Rio ja Miko pääsivät taas jäljestämään. Jälki oli jälleen vain noin 10 metriä. Rio jäljesti oikein mallikkaasti, vaikka meinasi kahdesti lähteä sivuun. Pysyin silloin paikallani ja hihnan kiristyessä Rio palasi jäljelle. Ennen kaatoa oli pyörimistä, mutta lopulta hirvensorkka (tai nilkka) löytyi. Miko jäljesti hyvin suoraviivaisesti jäljen päällä, mutta silläkin meni pyörimiseksi ennen kaatoa. Ehkä joku oli käynyt välissä kävelemässä jäljen päällä, vaikka se ehti vanhentua vain tunnin.

Jäljestyksen jälkeen

Märät ja kuraiset joutuvat suihkuun, Miko on siitä innoissaan :D

Matkalla jäljelle tulimme jyrkkään alamäkeen, jossa poikien hihnat menivät ristiin. Miko eteni niin vauhdikkaasti, että päästin Rion hihnasta irti, jotta Miko ei hihnojen välityksellä nykäisisi Rioa. Sitten Rio pyörikin muutaman kerran ympäri ja näytti sen jälkeen vähän pelokkaalta. Otin sen syliin ja huomasin, että jotain oli osunut lähelle Rion vasempaa silmää. Sillä oli melko iso vereslihalla oleva naarmu silmän alla. Onneksi ei osunut silmään eikä tullut haavaa. Riolla oli ilmeisesti liian paljon vauhtia alamäessä ja se kompuroi ja siksi veti muutamat kuperkeikat. Mielestäni se kiihdytti vasta, kun olin päästänyt hihnasta irti, mutta jäin myös miettimään, olinko syypää kompurointiin. Jos hihna oli jo kiristynyt, kun päästin irti, niin silloin syy oli minun. Toivottavasti naarmu paranee pian eikä ala kutisemaan. Silloin nimittäin tulisi kaulurille tarvetta.

Miko pääsi vielä iltapäivästä kolmen viikon tauon jälkeen hyppytekniikkatreeneihin tekemään okseria ja etäisyyksiä. Jälkimmäinen meni paremmin, sillä siihen löytyi paremmin vauhtia.

Toimistokoira

Sunnuntaina oli Mikon treenipäivä. Hyppytekniikkaharjoituksina oli etäisyyksiä ja alastulo. Vähän oli ensimmäisessä harjoituksessa Mikolla hankaluuksia venyttää askelta ja väleihin tuli apuaskeleita. Laskeutuessa kuului vähän ähinää, joten siksi tehtiin toisena alastuloa. Kotimatkalla törmäsimme Purina Areenan kohdalla Sannaan ja Esaan, joilla oli mukana myös Muru. Miko pääsi tervehtimään Rion siskolikkaa. Murussa kiinnitti huomiota se, että se oli nyt rakenteeltaan vähän Rioa raskaampi. Rintakehä oli Murulla leveämpi ja Riosta onkin tämän hetkisen kehitysvaiheen perusteella tulossa kapea poikanen, kuten isänsäkin.

Toimistokoiraa väsyttää

Maanantaina otin Rion mukaan töihin, sillä syyslomaviikon vuoksi töissä on hiljaista. Ajatuksena oli myös, että pystyisin tekemään hieman pidemmän työpäivän ja Rio saisi tutustua uusiin ihmisiin. Rio lähti heti reippaasti tutustumaan tiloihin. Työpöytäni nurkalle pistin pienen kipon, jossa oli nameja. Siitä tarjosin nameja kaikille Rion tervehtijöille. Päivän aikana moni kävi Rioa katsomassa ja oli jännä seurata miten erilailla se reagoi eri ihmisiin. Joiltain Rio ei meinannut edes hakea nameja ja toiset pääsivät melko pian silittämään. "Arka" -sanaa tuli joitain kertoja kuultua ja kun olimme syömässä pienessä taukotilassamme, niin yksi remppamies (meillä on 1,5 vuoden remontti meneillään) ihmetteli, miten Rio voi olla niin arka. Vähän tuo sana särähtää korvaan enkä haluaisi sanoa Rioa araksi, vaan että se jännittää. Rio on kuitenkin kauhean reipas, vaikka vieraat ihmiset saavatkin sen perääntymään. Kovin kiinnostunut se silti on ihmisistä ja siksi usein ulkonakin ihmiset kumartuvat tervehtimään (ja siinä vaiheessa Rio perääntyy). Rion työpäivään mahtui uusien ihmisten lisäksi leikkiä ja riehumista sekä nukkumista. Rio oli niin ahkera toimistotyöläinen, että se nukkui kotona koko illan. Töissä huomasin, että Riolta oli lähtenyt etuhampaita ja kotona huomasin, että myös alhaalta oli lähtenyt.

Tiistaina en ottanut Rioa mukaan töihin, sillä meillä oli illalla pentukurssi. Täytyy erikseen mainita kaksi ihmiskohtaamista tiistailta. Ensimmäinen oli päiväulkoilun aikana. Nuori nainen kysyi saako hän silittää Rioa. Hänellä oli kova koirakuume eikä Rio varmaan sitä helpottanut :) Sanoin, että Rio vähän jännittää, mutta Rio käyttäytyikin toisin ja hyppi naista vasten ja veti sitten pienet spurtit. Iltalenkillä melko tumma intialainen (tai niiltä sunnilta kotoisin oleva) mies kyykistyi tervehtimään Rioa. Tilaisuus piti tietenkin käyttää hyväksi, joten kyykistyin itsekin reilun metrin päähän miehestä ja annoin hänelle namia. Ei Rio antanut silittää, mutta kävi tervehtimässä, vaikka aluksi vähän pöhisi. Onneksi osa ihmisistä ei pysty vastustamaan pentua :)

Pentukurssilla ensimmäisenä oli puhetta lupasanasta, jollainen meillä on jo käytössä ruokailussa. Eli Rio menee syömään vasta annettuani siihen luvan. Sitä voi käyttää moneen muuhunkin asiaan, joita koira haluaa, esim. toisten koirien kanssa pääsee leikkimään vasta luvan saatuaan. Myös vapaa-sanasta oli puhetta ja sitä harjoittelimme. Kouluttaja neuvoi tekemään niin, että sanoo vapaa-sanan esim. pennun istuessa ja heittää sitten namin, jonka perään koira lähtee. Nami jätetään pois, kun koira tietää mitä "vapaa" tarkoittaa. Tämä olikin haastavaa Rion kanssa, sillä emme ole vielä harjoitellut kestoa. Jotta toistoja on voinut tehdä mahdollisimman nopeaan tahtiin, olen aina naksautuksen jälkeen heittänyt namin kauemmaksi, jotta Rio ei ole palkan jälkeen valmiiksi siinä asennossa, johon menemistä harjoitellaan. Siksi Rio ei oikein malttanut pysyä istumassa enkä pystynyt vapauttaa sitä. Maassa Rio pysyi paremmin, joten saimme harjoiteltua vapautusta.

Seuraavana pennut kävivät yksitellen harjoittelemassa ovesta kulkemista. Sillä välin muut harjoittelivat kontaktia ja seuraamista. Yritin palkata Rioa niin, että se on vierelläni ja kontaktissa (ja mieluiten istuen, perusasentoa silmällä pitäen), mutta Rio tahtoo tulla eteeni tai olla vinossa. Ovesta kulkemisharjoituksessa oli tarkoitus, että koira istuu vierellä ja menee ovesta vasta vapaa-sanasta. Jos pentu nousi seisomaan, niin ovi pistettiin kiinni. Ovea avattiin vähitellen. Kerran meillä tuli vähän takapakkia, kun avasin ovea kerralla liikaa enkä pystynyt estämään Rion syöksyä ovesta. Oven toisella puolella oli lelu, sillä muuten Rioa ei olisi kiinnostanut mennä ovesta. Se olisi vain katsonut minua palkan toivossa. Riolla välähti tosi nopeasti ja saimme lyhyessä ajassa harjoituksen onnistumaan. Palkaksi Rio sai vapautuksen jälkeen leikkiä oven takan odottaneella lelulla. Hieno pentu! Hississä olen yrittänyt, että sinne saisi mennä ja poistua vasta luvalla, mutta automaattisesti avautuvia ovia en voi kontrolloida. Kouluttajan mielestä kannattaa treenata ovien kanssa ja kyllä sen sitten saa toimimaan hississäkin.

Seuraavana ja viimeisenä oli harjoittelussa vastaehdollistaminen. Kouluttaja kulki edestakaisin vetäen narun päässä olevaa lelua ja piti naksauttaa, kun pentu katsoo lelua. Jos pentu ei naksautuksesta kääntynyt katsomaan omistajaansa, niin sitten namia piti vain syöttää yhtäjaksoisesti pennulle niin kauan, kun kouluttajan vetämä lelu näkyi. Pentukurssilla pennut ovat omissa loosseissaan, joten ne eivät näe toisiaan ja siksi kouluttaja lelun kanssa ei näkynyt pitkiä aikoja kerrallaan. Seuraavana vuorossa oli aidon oloinen lelukoira, jota kouluttaja veti perässään. Narun päässä olevaa lelua Rio jäi kerran katsomaan pidemmäksi aikaa, mutta muuten naksautus sai Rion kääntymään minuun päin. Pentukurssia on nyt kaksi kertaa takana ja tuntuu, että tämä on satakertaa parempi pentukurssi kuin Mikon käymä. Vaikka en todellakaan tiedä kaikkea koiran koulutuksesta, niin en uskonut itse saavani juuri mitään irti pentukurssista. Ilmoitin Rion sinne häiriötreenin vuoksi eli jotta Rion kanssa tulee tehtyä jotain vieraiden koirien seurassa. Mielestäni se on pentukurssin suuri anti, ei niinkään se, mitä siellä tehdään. Tähän mennessä odotukseni pentukurssista ovat ylittyneet.

Keskiviikkona Rio pääsi taas töihin mukaan. Heti aamusta se hepuloi toimiston käytävillä. Ensin se riehui avainkaulanauhan kanssa ja sitten pallon kanssa. Pääosin samat työkaverit kävivät pentua tervehtimässä, mutta myös Riolle uusia tuttavuuksia kävi. Rio oli nyt väsyneempi ja se nukkuikin suurimman osan päivästä. Tai sitten se vain käyttäytyi normaalisti, sillä kyllähän se kotonakin enimmäkseen nukkuu työpäivän aikana. Johtuiko sitten riehumisesta vai mistä, mutta aamulla Rion rakko toimi hyvin aktiivisesti... Minun kanssa Rio leikki normaalisti, mutta muiden kanssa Rio ei lähtenyt kunnolla leikkiin mukaan. Rion käytökseen olen erittäin tyytyväinen. Se oli rennosti koko ajan ja kävi uteliaana tutkimassa paikkoja. Välillä se vieraili muissa huoneissa ja välillä lähti seuraamaan ihmisiä, jos he kulkivat ohi. Silloin, kun Rio nukkui, se saattoi nostaa päätä jonkun tullessa, mutta jatkoi sitten taas uniaan. Työmiehiäkin välillä kävi ja vain silloin Rioa pelotti, kun poraa käytettiin. Kotona oli taas väsy poika.

© Ulla S.

Rio harjoittelee harrastamista

Sunnuntaina Saara ja Huugo olivat tavoittelemassa kooikereiden mejämestaruutta, joten lähdimme koko perheen voimin hallille. Sunnuntaina oli meidän ensimmäinen talvikauden hyppytekniikkatreenivuoro. Riolle tämä oli ensimmäinen kerta hallissa. Pistin Mikon seinään kiinni odottelemaan, kuten normaalistikin ja annoin Rion tutustua vapaana halliin sillä aikaa, kun rakensin Mikolle hyppytekniikkaharjoitusta. Olin mielissäni siitä, kuinka reipas Rio oli heti ensimmäisistä hetkistä lähtien. Se lähti heti tutustumaan halliin ja juoksenteli ympäriinsä kuin halli olisi ihan normaali paikka.Toki tarkoituksella valitsin Rion ensimmäiseksi hallikerraksi tilanteen, jossa hallissa ei ole muita kuin me. Rio taisi kahdesti käydä hyppäämässä esteen yli. Onneksi rimat olivat 20 cm:ssä, vaikka korkeahan se on tuon ikäiselle. Ei siis ole Rion vielä tarkoitus tutustua agilityesteisiin. Tarkoituksena oli vain leikkiä. Alkuun tarvitsi vähän innostaa, mutta sitten Rion lähti innokkaasti leikkimään. Leikki keskeytyi, jos Miko haukahti, mutta melko nopeasti Rio lähti uudestaan leikkimään.

Miko teki vain yhden harjoituksen, korkeuden arvioinnin. Korkeudet olivat 30-45 cm ja korkeinkin korkeus meni ihan hyvin.

Pojat pääsivät hetkeksi leikkimään. Miko oli leikeissään liian raju eikä se oikein ollut Rion mieleen. Aina, kun Rio tuli syliin, pidettiin taukoa ja leikki jatkui sitten, kun Rio halusi. Rio kuitenkin halusi leikkiä ja loppua kohden alkoi jo näyttää paremmalta. Ulkona Miko harvoin innostuu leikkimään, mutta sielläkin se on välillä ollut turhan raju. Kotona on niin vähän tilaa, etteivät leikit pääse niin hurjiksi. Miko tahtoo innostua vähän liikaa ja unohtaa, että toinen on vielä niin pieni.

Lopuksi tein vielä Mikon kanssa muutamia rallytokoliikkeitä. Rio vikisi koko sen ajan, kun tein jotain Mikon kanssa. Se istui sivussa isännän sylissä. Olisin halunnut palkata hiljaisista hetkistä, mutta ei sellaisia tullut...

Tiistaina meillä alkoi viiden kerran pentukurssi. Pentukurssiin kuuluu kaksi luentoa, toinen koiran oppimisesta ja toinen elekielestä. Miten eläin oppii -luennolla kävin viikonloppuna ja samalla ostin koirakoululta lukemista (Naksutinkoulutusta koirallesi ja Teaching Fido to Learn to Earn). Perjantaina ostin pentuleikkikoulun jälkeen rally-tokon harrastajan oppaan. Luennolla ei juurikaan tullut mitään uutta, mutta siellä tuli paljon hyvää asiaa uusille koiranomistajille. Koirakoululla käytettävät ja suositeltavat koulutusmenetelmät ovat juuri niitä, joita itsekin suosin.

Pentukurssimme alkoi vähän nolosti, kun myöhästyimme bussista ja tulimme reilu 10 min myöhässä. Meidän onneksi emme menettäneet juuri mitään, sillä kouluttajakin oli ollut myöhässä. Alkuun kouluttaja puhui lyhyesti kouluttamisesta ja ensimmäisenä harjoittelimme katsekontaktia. Sitä on tullut jonkin verran harjoiteltua, mutta oikeastaan vaan ulkona. Rio tietysti alkuun tarjosi istumista ja maahanmenoa ja tajusin, että se aika vähän ottaa katsekontaktia. Enemmän se tuntuu katsovan kättäni, vaikka siinä ei olisi namia. Välillä meni vähän haukkumiseksi, mutta kun Rio tajusi, mistä palkka tulee, niin katsekontakteja alkoi tulla nopeampaan tahtiin. Rion tarjotessa maahanmenoja kouluttaja pyysi muita katsomaan, miten naksutinkoulutettu koira tarjoaa toimintoja :) Toisena harjoituksena oli luopuminen, Se oli hankalaa, sillä Rio ei ollut erityisesti kiinnostunut kädessäni olevasta namista, varsinkaan sitten, kun suljin käden. Toki se juuri on luopumista, mutta Rio yritti tarjota kaikenlaista eikä ehkä hoksannut mitä siltä halusin. Namikäsi piti tuoda sen nenän eteen, jos halusin sen edes huomioivan käden. Lopuksi harjoittelimme kontaktia liikkumalla edestakaisin. Rion kanssa tuli hyvää oikealla ja vasemmalla puolella seuraamista. Kouluttaja kehui Rioa erittäin reippaaksi pennuksi.

Rallytokokisaaja ja -turisti

Sunnuntaina osallistuimme agilityseuramme I-HAH:n rallytokokokeeseen koko perheen voimin. Miko oli kisaamassa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja Rio oli kisaturistina. Matkustimme Saaran ja Huugon kanssa, joilla myöskin oli AVO:n korkkaus edessä.

Tuomarina oli Anna Pekkala ja tuomariharjoittelijana Riikka Timonen, joka oli laatinut melko haastavan radan. Alussa oli paljon kääntymistä ja muuten oli paljon erilaisia pysähdyksiä. Eteen istumista oli onneksi vain yhden kyltin verran.

Vaikeampia kohtia harjoittelimme odotellessa ja kaikki liikkeet menivät hienosti. Miko teki oikein hienon käännöksen vasempaan, joten takapäätreeni on tuottanut tulosta. Toki tiesin, ettei radalla tule yhtä hyviä suorituksia, sillä kehänauhojen ulkopuolella Miko on melko rento ja sisäpuolella se paineistuu.

Hyppy heti radan alussa oli kiva, koska Mikon kanssa yleensä lähtee vähän tahmeasti liikkeelle. Vasemman täyskäännöksen jouduimme uusimaan, sillä Miko meni haistelemaan kylttiä. 270 asteen käännös vasempaan oli seuraavana eikä se mennyt hyvin. Houkutus meni hyvin, vaikka Miko vilkaisi namirasian suuntaan. Liikkeestä maahan jouduimme myös uusimaan, sillä Miko istui ja toisella kerralla jouduin antamaan ison avun. Pyörähdyskään ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Radan jälkeen tuntui, että tulos voisi ehkä olla tulossa. Mutta ei se hyvää enteillyt, että kuulin tuomarin usean kyltin jälkeen puhuvan.

Ensimmäinen AVO-luokan hyväksytty tulos jäi kuitenkin vielä odottamaan itseään, sillä 66 pistettä ei siihen riittänyt. Saimme vähennyksiä ohjaajavirheistä, vinoista asennoista, puutteellisesta yhteistyöstä, hitaasta temposta, epätarkasti suoritetuista tehtävistä sekä uusimisista yhteensä 29. Tämä olisi vielä juuri ja juuri riittänyt tulokseen, mutta sen lisäksi lähti -5 kokonaisvaikutelmasta, syynä puutteellinen yhteistyö ja välillä pitkä käsimerkki. Pitkää käsimerkkiä en edes tajunnut ennen kuin katsoin videon... Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Ja saimmehan mitalin. Nimittäin viimeksi saamastamme RTK1-koularista. Mitalia emme silloin saanut, koska niitä ei kaikille riittänyt.

Sillä aikaa, kun Miko kisaili, Rio tutustui uusiin ihmisiin ja koiriin. Rio pääsi hieman tervehtimään Huugoa ja leikkimään Xema-siskopuolen kanssa. Myös Mizy kävi tutustumassa Rioon ja taisi leikkiäkin sen kanssa. Alkuun Rioa jännitti, mutta nopeasti se reipastui. Kovin reipas poika se oli muutenkin kisapaikalla. Ja pystyi se jopa siellä nukkumaan. Kooikeredustus oli melko runsas, sillä myös Robin kävi kisapaikalla. Sää oli hyvin vaihtelevaa auringonpaisteesta ukkoseen. Rio oli melko rennosti myös ukkostaessa, vaikka hieman jännittikin. Kotona olikin väsyneet pojat. Vähän pelkäsin, ettei Rio nuku yöllä, mutta hienosti se nukkui kellonsoittoon asti. Mikolla oli vielä hyppytekniikkatreenit illalla, joissa virtaa vielä riitti. Harjoituksina etäisyydet ja korkeuden arviointi. 40 cm asti hypyt meni rennosti, mutta ei enää 45 cm.

Ida otti hienoja kuvia, joista osa tässä (ai miten niin oli valinnan vaikeutta):

Miko

Miko odottaa nätisti

Oman vuoron odottelua

Takajalat vielä kääntymässä täyskäännöksessä

Perusasennossa

Eteen istuminen

Työ on tehty

Miko oli oikeasti ihan innoissaan Xemasta :D

Rion kaunis profiili (tätä kuvaa voisin vaan tuijottaa)

Rapsutuksia

Xema ja Rio

Söpöläinen

Pönötys

Olenko vähän suloinen

Rio ja Mizy

Xema ja Rio

Xema ja Rio

Xema ja Rio

Mizy, Xema ja Rio

Väsy tuli pikkuiselle