Kooikerhondjet Miko & Rio: Parin viikon tapahtumia

Tämän postauksen luonnos on ollut odottelemassa jo jonkin aikaa, joten tähän tulee vähän enemmän tekstiä.

Messarin ostoslistalla oli mm. huomiovalot pojille. Mustissa & Mirrissä olin katsellut Orbiloc-valoja, jotka vaikuttivat laadukkailta (3 vuoden takuu) ja joissa on vilkkuvalon lisäksi jatkuva valo. En nimittäin halua vilkkuvaloja, ne on ärsyttäviä. Hintaa valoilla oli M&M:ssä lähemmäs 30e, joten toivoin löytäväni niitä tai joitain muita tarjouksesta. Messarissa ei osunut silmään sopivia valoja, joten googlasin. Orbiloc-valot löytyivät Lemmikkitukusta hintaan 19,90, joten tilasin sieltä valot molemmille. Valot saapuivatkin pian postiin ja nyt kahden viikon ajan pojat ovat näkyneet paremmin pimeässä. Rio sai sinisen valon ja Miko vihreän.

Toissalauantaiaamuna kävimme Rion kanssa Vantaalla näyttelytreeneissä. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa ja kun oli valoisaa, niin Rio oli vähän rennommin. Seisominen sujui jälleen mainiosti ja kouluttaja oli sitä mieltä, että se on sen verran hyvällä mallilla, että voidaan keskittyä liikkumiseen ja tutkimiseen. Tutkiminen pöydällä oli jälleen jännää. Aluksi kouluttaja ei juurikaan koskenut Rioon. Hetken päästä nostin Rion pöydälle ilman, että kukaan oli tulossa koskemaan. Näin sen sai seisomaan paikallaan, mutta kyllä sitä jo pelkkä pöydällä olo jännittää. Myöhemmin nostin vielä Rion kahdesti pöydälle niin, että kouluttaja sai katsottua sen hampaat. Liikkuminen yksin meni ihan hyvin paria hyppimistä lukuun ottamatta. Yhdessä muiden koirien kanssa liikkuminen olikin sitten toinen juttu. En meinannut saada Rioon ollenkaan kontaktia ja se meni ihan miten sattui (veti muiden perään, katseli kouluttajaa, sillä häneltä oli saanut hyviä nakkeja tai yritti oikealle puolelleni). Alkoi jo hieman hermo kiristyä, kun kontaktia ei tahtonut millään saada (minullakin oli nakkeja, mutta toisten nakit oli sitten kai parempia...) Kouluttajan kanssa Rio meni jälleen tosi nätisti. Ehkä luovutan ja hankin sille händlerin :) Hetkittäin Rio kyllä liikkui hyvin, mutta kontaktissa se alkoi helposti hyppiä. Kouluttaja lohdutti, että hyppiminen kuuluu ikään ja sen pitäisi koiran vanhetessa jäädä pois.

Toissa sunnuntaina kävimme Kulosaaren Casinon joulupöydässä. Sillä aikaa pojat olivat keskenään kotona. Jätämme ne samaan tilaan muulloin kuin töihin lähtiessä, sillä pojat pärjäävät hyvin keskenään. Työpäivän ajaksi jätän molemmille Kongit ja lisäksi Riolle aktivointipallon ja joskus myös vessapaperihylsyn, jonka sisällä on namia. Mikon tyhjennettyä oman Kongin se kävisi viemässä Rion ruuat, joten siksi pojat ovat erillään. Miko siis ärähtää Riolle, joka sitten luovuttaa herkkunsa. Joskus pelkkä katsekin on riittänyt. Suurin syy Rion eristämiseen on ollut se, ettei se ole ollut sisäsiisti. On helpompi siistiä jäljet, kun ne tulevat vain yhteen huoneeseen. Rio ei ole ihan vielä täysin sisäsiisti. Pääasiassa se pärjää työpäivät, mutta välillä on tullut pissat makuualustalle. Öisin Rio on ainakin välillä käynyt pissalla joko omassa tai Mikon pedissä. Pesin molemmat pedit viime viikon maanantaina ja ne olivatkin jo aikamoisia aromipesiä... Petien kuivuttua en pistänytkään niitä takaisin lattialle, vaan päätin kokeilla pissaako Rio yöllä johonkin muualle. Ei se pissannut, mutta se aloitti hyvin aikaisin vinkumisen. Hätä siis taisi olla. Viime viikonloppuna pistin pedit takaisin ja sitten olemme taas saaneet nukkua. Pissatkoon sitten yöllä petiin, mieluummin nukun hyvin ja pesen pedit välillä. Petiin pissaaminen on varmaan jossain määrin tapa. Tulipas rönsyiltyä... eli siis olimme Lucian päivänä Kulosaaren Casinolla ja kun palasimme kotiin ja kaivoimme avaimia oven takana, alkoi kotoa kuulua haukkua. Rio taisi aloittaa ja Miko yhtyi siihen. Koskaan silloin ei ole ääntä kuulunut, kun pojat ovat olleet erikseen, joten kai joukossa tyhmyys tiivistyy. Rio on tainnut Mikolta oppia, että rapusta kuuluvat äänet ovat epäilyttäviä. Harvemmin Miko ääniin reagoi, mutta ne harvatkin kerrat ovat riittäneet Riolle malliksi. Onneksi haukkumista tapahtuu harvakseltaan.

Yksi syy poikien eristämiseen yksinolon ajaksi oli myös se, että pelkäsin Mikon astuvan Rioa. Rio välttämättä pienempänä ei pääsisi pois tilanteesta. Olen ollut tosi iloinen, ettei Miko ole kertaakaan edes yrittänyt Rion astumista. Ennen kuin viime viikon maanantaina. Poikien peuhatessa sängyllä Miko otti Rion pariin kertaan syleilyynsä, mutta Rio onneksi pääsi sujahtamaan pois. Täytyy kyllä sanoa, että olin hyvin pettynyt, kun olin juuri ajatellut asiaa ja iloinnut siitä, ettei astumisyrityksiä Mikon puolelta ole ollut :) Tytöt on nyt Mikolla mielessä, joten Rio alkoi siksi kiinnostaa. Onneksi se ei ole toistaiseksi toistunut. Poikien leikkiessä sängyllä kävi myös niin, että Rion jalka jäi ilmeisesti Mikon alle niin, että sitä sattui. Rio siitä tulistui Mikolle, joka ärähti Riolle takaisin. Kohtaus oli sekunnissa ohi ja sen jälkeen leikki vielä hetken jatkui. Mutta sitten Rio hyppäsi sängyltä alas ja tunkeutui sängyn alle. Rio ei enää kovin helposti sinne pääse, kun se alkaa olla jo niin iso. Sängyn alla on Rion turvapaikka, joten sitä varmaan oli sattunut tai sitten se harmistui Mikon ärähdyksestä (vaikka se ei poikennut Mikon muista ärähdyksistä). Houkuttelin Rion sängyn alta pois ja yritin katsoa käveleekö se normaalisti. En ollut ihan varma, mutta ei kai siinä kuitenkaan pahemmin käynyt.

Miko on herkkis, joka muistaa ikävät asiat. Esimerkiksi Miko ei kulje ovista, jotka liikkuvat. Olen joskus malttamattomana alkanut sulkea ovea samalla, kun Miko on ollut kulkemassa ovesta ja ovi on osunut sitä kylkeen/reiteen. Kerran, kun olin lähdössä molempien poikien kanssa ulos, suljin ulko-ovea liian innokkaasti ja se osui Mikoon. Miko yhdisti epämukavan kokemuksen Rioon. Nyt jos lähdemme molempien kanssa ulos, Miko jää sisälle ja sitä joutuu houkuttelemaan rappuun. Näin ei käy, jos menen kahdestaan Mikon kanssa. Mikolla on muitakin rajoitteita, jotka eivät välttämättä liity mihinkään epämukavaan tapahtumaan. Esimerkiksi hissistä se poistuu meidän kerrokseen vain tietystä kohdasta. Jos seison siinä edessä, niin Miko ei voi poistua hissistä. Mikon rajoitteet hankaloittavat välillä ovista kulkemista, varsinkin, jos Riokin on mukana.

Viime sunnuntaina Miko pääsi pienen tauon jälkeen hyppytekniikkatreeneihin. Teimme korkeutta ja perussarjaa. Miko hyppäsi melko rennosti 45 cm hypyn. Pitkän aikaa siinä korkeudessa on ollut epävarmuutta ponnistuksessa.

Maanantaina kävimme töiden jälkeen koko perheen voimin lenkillä. Takanamme tuli koira, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Toivoin vain, ettei se saavuta meitä, kun mieluummin vältän vieraita koiria. Erityisesti Rion takia. Takana tullut koira omistajineen yrittikin saada meitä kiinni, sillä koira oli Hipsa :) Oli kiva nähdä Hipsaa parin kuukauden tauon jälkeen ja Riokin alkuepäilyksen jälkeen tunnisti kaverinsa. Pojat pistivät hetkeksi painiksi, mutta täytyy katsoa parempi hetki poikien leikeille, että pääsevät vapaana juoksemaan.

Tiistaina Rio tuli mukaani töihin. Vaikka Rio on käynyt jo kahdesti aikaisemmin työpaikallani, niin oli se silti jännä paikka. Ja ihmiset olivat jännittävämpiä, vaikka heidätkin Rio on nähnyt aikaisemmin. Alkuun Rio ei malttanut levätä ollenkaan, mutta lounastauon jälkeen alkoi unikin maistua. Välillä toki piti leikkiä. Kotona Rio nukkui koko illan. Se oli tosi väsynyt työpäivän jälkeen. Riolle tekee hyvää käydä välillä muissakin paikoissa, kuin tutuissa lenkkimaisemissa ja nähdä vieraita ihmisiä. Vähän kyllä toivoin, että työkavereita olisi voinut hyödyntää kopelointiharjoituksissa, mutta Rio oli niin varautunut, että muut vaan antoivat sille namia ja yrittivät vähän silittää.

Tänään keskiviikkona oli ensimmäinen lomapäiväni. Menimme heti aamusta tapaamaan Jackiä Espooseen. Pojat jaksoivat leikkiä pitkään ja tulivat edelleen oikein hyvin juttuun. Uutena juttuna tulivat astumisyritykset, mutta ne tulivat kuvioihin vasta ihan lopussa. Riolla oli kova halu astua Jackiä, mutta ei se siihen montaa mahdollisuutta saanut. Jossain vaiheessa oli aika pistää peli poikki ja menimme Jackin kotiin. Kuraiset pojat joutuivat ensin suihkuun. Hetjalla oli juoksut ja se siksi kiinnostui Riosta. Rio muistaa, että jo ensitapaamisella Hetja sanoi pahasti, joten Rio halusi vältellä Hetjaa. Siksi sitä alkoi ahdistaa, kun Hetja tuli haistelemaan ja oli kiinnostunut. Rio joutui hyppäämään syliini turvaan kauheaa ahdistelijaa. Se olikin ensimmäinen kerta, kun Rio hyppäsi syliini, kun istun tuolilla. Myöhemmin Rio joutui vielä toistamiseen paeta ahdistalijaansa syliini. Sanoin Riolle, että kun se vähän kasvaa, niin se vaan toivoo, että tytöt olisivat kiinnostuneita :) Hetjalle ja Jackille ei ollut maistunut kaikki nappulat, joten Rio tyhjensi niiden ruokakupit. Saimme mukaamme vähän samoja Barking Head's nappuloita, joita kupissa oli. Kiitos niistä ja poikien joululahjasta! Kyllä Riolle maistui taas uni, kun tulimme kotiin.