Herkkuja ja ruokajuttuja

Mikolle nauta aiheuttaa vatsa/suolisto-ongelmia, joten olen yrittänyt sitä välttää. Yleensä koirien namit sisältävät epämääräisiä ainesosia, kuten “lihaa ja eläinperäisiä tuotteita”, joiden tarkemmasta sisällöstä ei voi tietää (vaikka namit olisivatkin vaikka kanan makuisia). Siksi olen yrittänyt ostaa Mikolle sellaisia herkkuja, jotka sisältävät mahdollisimman vähän ja selkeitä ainesosia, esim. pakastekuivattua kanaa. Olen myös keittänyt possun tai broilerin sydämiä. Erityisesti possun sydäntä tykkään keittää ja leikellä namiksi, sillä liha on vähärasvaista ja koostumus on mukavan kiinteä. Ja se maistuu koirille erinomaisesti.

Possun sydänpalat valmiina pakkaseen

Mikon kanssa namien kulutus ei ole ollut kovin runsasta, sillä olen pääasiassa käyttänyt niitä treeneissä tai kotona aktivoidessa. Lenkkeillessä nameja olisi ollut hyvä olla mukana, sillä Mikolta ei toisten koirien ohitus aina onnistu nätisti, mutta jostain syystä namit on ollut kauhean vaikea muistaa ottaa mukaan eikä sopivia namejakaan ihan kauheasti ole yleensä kaapista löytynyt. Rion tullessa taloon myös namien kulutus nousi huimasti, sillä namit ovat aina mukana ulkona (Rion kanssa) ja kotonakin Rion kanssa on tullut harjoiteltua kaikenlaista. Aluksi käytössä oli erilaisia valmisnameja (joilla on epämääräinen ainesosaluettelo) ja välillä keittelin sydäntä. Myös Miko sai näitä nameja joko ulkona tai koulutushetkissä kotona. Noin neljä viikkoa sitten päätin, että on aika parantaa namien laatua, sillä Mikolla silmät vuosivat jonkin verran ja pidin valmisnameja siihen syynä. FB tuntuu välillä lukevan ajatuksia ja niinpä se juuri sopivasti ehdotti sivua, josta voisi tilata koiranherkkureseptin. Olin jo aikaisemminkin miettinyt namien valmistusta itse, sillä Saaralla on ollut hyppytekniikkatreeneissä itsetehtyjä nameja Huugolle.

Niinpä sitten ryhdyin työpäivän jälkeen valmistamaan kana-maksanameja (kananpojan jauheliha, jauhettu maksa, kananmuna, maizena). Jouduin ensimmäisen kokkauskerran jälkeen toteamaan, että kokkailut kannattaa jättää viikonloppuun/vapaapäiville. En ehtinyt yhtään kuivattamaan nameja (se ei ole välttämätöntä), joten nameista tuli helposti hajoavia. Hyvin ne kuitenkin koirille maistuivat. Seuraavalla kerralla lisäsin joukkoon Saaran suosituksesta hieman kaurahiutaleita ja kuivatin nameja nelisen tuntia. Silloin niistä tuli täydellisiä. Näiden lisäksi olen tehnyt tonnikalanameja (tonnikala, kananmuna, perunajauho), joista erityisesti tykkään (siis koostumuksesta, en ole maistanut). Molemmat ovat kaiketi vähärasvaisia, sillä sormiin ei jää ikävää rasvakerrosta. Possunamit (possun jauheliha, jauhettu maksa, kananmuna, maizena) ovat selkeästi rasvaisempia, mutta niiden koostumus on tiiviimpi kuin kanaversioilla, joten ne pysyvät hyvin kasassa.

Kana-maksa namien valmistusvaiheita

Tonnikalanamien valmistusvaiheita

Nyt olen pitänyt nameja mukana aina myös Mikon kanssa ulkoillessa. Namien menekki on suuri ja joudun joka viikonloppu tekemään lisää nameja (kaksi pellillistä). Kustannuksilta omat namit tuskin ovat edullisempia kuin kaupan valmiit (paitsi tonnikalanamit), mutta ovat varmasti terveellisempiä. Jonkin verran käytän edelleen kaupan valmisnameja, joista osa on sisällöltään mitä lie ja osa vähän parempia. Tällä hetkellä kaapissa on mm. kuivattuja, ihanan pieniä naksutteluun sopivia kalapaloja, joissa ainesosana on pelkästään kala (mutta mikä kala?).

Kana-maksa namit (ensimmäinen kokeilu)

Tonnikalanamit ennen kuivatusta

Miko on syönyt raakaa viime keväästä lähtien. Pääasiassa Miko syö Maukkaan pakastepötköjä (jauhettu kalkkuna, broileri, lohi ja sian sydän, joskus myös jauhetut broilerin siivet, poro ja possu) ja lisäksi Miko saa kerran viikossa reilu 20 g jauhettua maksaa ja kerran viikossa sisäelinseosta (silloin kun olen käynyt sitä jostain kauempaa ostamassa). Lisäksi kaapissa on yleensä hätävarana Cesarin tai Hauhaun märkäruokaa sekä tonnikalaa, sillä aina en muista ottaa ruokaa sulamaan ja joskus ruoka pääsee loppumaan. Miko syö noin 130-150 g päivässä jaettuna kahteen ruokailukertaan. Mikon ruokamäärä on pieni sen kokoon nähden, mutta isommalla annoksella Miko lihoo. Lisäksi Mikon ruokakuppiin päätyy BE-liuosta, merilevää, kalsiumia, sinkkiä, D-vitamiinia ja lohiöljyä. Viime aikoina olen pistänyt ruoan sekaan myös hieman nappuloita, jotta ulostemassa olisi parempaa (määrällisesti hieman enemmän ja koostumukseltaan ”parempaa”). Aluksi pistin kuppiin näytepussien sisällöt (Husse & Purenatural) ja nyt Hauhau Championia, jota sain kahden kilon pussin työkaverilta. Nappulamerkeistä Barking Heads kiinnostaa, joten sitä olisi tarkoitus kokeilla seuraavaksi. Hussen lohi tai lammas nappulat maistuivat Mikolle erinomaisesti, joten ruotsalaismerkki voisi olla myös vaihtoehto.

Rio sai kasvattajilta mukaan 13 kg ruokaa (Canami 10 kg, Brit Care 3 kg). 10 kg:n säkistä on vielä noin kilo jäljellä, jonka jälkeen pääsen kokeilemaan muita merkkejä. Olen erittäin iloinen, että ruokaa tuli noin paljon mukaan (Mikokin sai aikanaan 10 kg) eikä minun ole tarvinnut vielä ostaa nappuloita, mutta kyllä tuo 10 kg on kulunut hitaasti :) Näiden lisäksi kaapissa odottaa Royal Caninia 1 kg, Hill’siä 0,7 kg sekä näytepakkaus Hussea, jota olen nyt pistänyt Riolle aktivointileluun. Sitten joskus ensi vuonna, kun pääsen/joudun ostamaan itse nappuloita, niin myös pentunappuloista Barking Heads kiinnostaa. Rio saa päivässä 2,5 - 3 dl nappulaa, joskus vähemmän jos nameja on mennyt paljon. Iltaruoan kanssa Rio saa usein joko jauhelihaa tai Maukkaan Into-pötköstä viipaleen, joskus myös esim. jogurttia, mutta nyt lihaa on ollut niin paljon pakkasessa, ettei muille ole jäänyt tilaa kuppiin. Rio siirtynee vanhempana myös raakaruokintaan.

Jauhettu kalkkuna, lohi ja sydän, alimpana
Riolle Maukas Intoa

Valmiina pakkaseen

Laaduntarkkailijat

Pakastimesta 2/3 on koirille. Alimmassa ja pienimmässä lokerossa on mejä-tarvikkeet (sorkat ja verta). Keskimmäisessä ja isoimmassa on koirien ruuat ja namit sekä eilen saamani hirven sorkka, joka ei mahtunut pienempään lokeroon. Ylimmässä ja keskikokoisessa lokerossa on sitten meidän ihmisten ruuat. Eipä me enempää tarvitakaan, mutta joskus pitää pistää jotain myös koirien lokeroon :)