Fysioterapeutti suositteli Mikolle vatsan ultraäänitutkimusta, jotta selviäisi onko vatsassa jotain, joka aiheuttaa Mikon epänormaalit jumit. Fyssarin kanssa oli puhetta siitä, kuinka eläinlääkäreissä on eroja. Toiset on sitä mieltä, että koiralla on kaikki ok, kun se syö, pissaa, kakkaa ja liikkuu normaalisti ja toiset taas ymmärtävät, että vaikka ulospäin koira näyttää normaalilta, sillä voi silti olla jotain vikana. Fyssari antoi yhden eläinlääkärisuosituksen, joten maanantaina sitten varailin Mikolle aikaa Kampissa sijaitsevasta Agimagi HauMausta. Ajanvarauspuhelu kesti useamman minuutin, kun keskustelimme eläintenhoitajan kanssa Mikon oireista. Hoitaja suositteli ortopedillä käyntiä, mutta minä halusin ensin ultraäänitutkimuksen ja vasta sitten ortopedin. En huomannut pyytää, että saisimme ajan fyssarin suosittelemalta eläinlääkäriltä enkä enää, kun meille ehdoteltiin aikoja, viitsinyt ell-toivetta esittää. Mikolle varattiin aika keskiviikoksi vatsan ja eturauhasen ultraäänitutkimukseen sekä borreliatestiin. Eläinlääkäri ei ollut se, jota meille suositeltiin, mutta Animagin sivujen mukaan hän on perehtynyt sisätauteihin, joten uskoin Mikon pääsevän hyviin käsiin. Jos ortopedille ja selkäkuviin mennään seuraavaksi, niin sitten eläinlääkärillä on jo enemmän väliä.
Keskiviikon aika siirtyi perjantaille, sillä eläinlääkäriä tarvittiinkin silloin toisessa paikassa. Annoin Mikolle aamulla hieman nappuloita, sillä ennen ultraa piti olla useampi tunti syömättä eikä Mikolle siksi voinut antaa iltapäivällä ruokaa, kuten normaalisti. Mikon aika oli klo 18.20, joten ehdin ennen sitä viedä Mikon lenkille. Miko oli tietenkin ihan ihmeissään, kun päivälenkin jälkeen se ei saanut nappuloita ja se yritti kertoa, että jotain pääsi unohtumaan.
Olimme eläinlääkärillä 10 min ennen meidän aikaa ja kun ell oli 20 min myöhässä, niin tulipahan sitten istuskeltua odotusaulassa. Toisaalta se oli ihan hyvä juttu, sillä normaaliin tapaan Miko oli hyvin jännittynyt ja se haukahti aina kun joku tuli odotustilaan (joka muuten oli tosi pieni) joko ulkoa tai eläinlääkäreiden huoneista. Kun tarpeeksi kauan olimme odotelleet, niin Mikokin lakkasi reagoimasta. Olin tosi tyytyväinen, kun toinen koira alkoi rähjätä Mikolle, niin Miko vaan istui rauhallisesti ja käänsi katseen pois koirasta.
Mikon jännitys palasi, kun meitä kutsuttiin. Eläinlääkäri näki heti, että Mikoa jännittää ja kyseli pystyykö sitä tutkimaan ja tarviiko kuonokoppaa. Sanoin, että jännityksestä huolimatta pöydällä Miko antaa tutkia. Ihastuin eläinlääkäriin heti, kun hän sanoi, että käyttäisi mielellään puoli tuntia Mikoon tutustumiseen ennen kuin aloittaa tutkimiset. Aikaa sellaiseen ei kuitenkaan ollut ja ultraääneen oli tulijoita, joten tutustuminen pitäisi tehdä pikaisesti. Annoin eläinlääkärille fyssarin kertomuksen edellisestä käynnistä ja keskustelimme syistä, miksi Mikon sinne toin. Nostin Mikon pöydälle pientä tutustumista varten, mutta ell ehti vain katsoa ikeniä, kun hoitaja tuli ilmoittamaan, että ultraan pitää mennä NYT.
Ultraan ell suositteli kuonokoppaa. Nostin Mikon pienen pöydän päällä olevan kaukalon päälle ja hoitaja pisti sille kuonokopan. Pieni, pimeä huone ja kummallinen kaukalo Mikon alla olivat pelottavia ja kun ell yritti liikuttaa Mikoa, niin Miko alkoi rimpuilla ja murisi hieman. Minulla ei ollut Mikosta kunnon otetta ja se meinasi pudota pöydältä. Onneksi viime hetkellä sain kunnon otteen ja nostin Mikon syliin. Pistin sen sitten selälleen kaukaloon ja Miko pisti vastaan, kun sitä aseteltiin paremmin. Pidin Mikon etujaloista kiinni ja hoitaja takajaloista. Melko pian jännitys katosi ja Miko rentoutui. Kaikesta kiireestä huolimatta ell teki ultraäänitutkimuksen huolella. Eturauhanen oli siisti ja ihailimme sen omenamaista ulkomuotoa. Virtsarakossa ei näkynyt kystia ja sekin oli hyvin siisti. Ell yritti saada virtsanäytteen rakosta, mutta rakko oli liian tyhjä, jolloin se joustaa niin, ettei neula mene läpi. Ell kävi läpi vatsan ja muita sisäelimiä. Perna jossain vaiheessa ilmestyi kuvaan ja ell vitsaili sen haluavan tulla aina nähdyksi. Perna voi liikkua eri paikkoihin tietyllä alueella elimistöä(!) Ell käytti kaikenlaisia positiivisia adjektiiveja kuvatessaan näkemäänsä. Kaikki Mikon sisällä oli siistiä ja nättiä. Hyvä niin.
Palasimme vielä eläinlääkärin huoneeseen, jossa Mikolle tehtiin yleistutkimus. Ell sanoi, että Mikolla on ihmeen matala pulssi, vaikka sitä jännittää. Joillain koirilla voi olla matala pulssi ja se on myös hyvän kunnon merkki. En kuitenkaan usko, että Miko on kauhean hyvässä fyysisessä kunnossa, sillä suurin osa sen liikunnasta on perus remmilenkkejä. Eläinlääkärin mielestä Mikolla on hyvä lihakset ja sopiva paino. Vaaka näytti painoksi 15,3 kg pannan kanssa. Agilityn ja hyppytekniikan kannalta painoa voisi olla kilo vähemmän. Ell myös tutki eturauhasen käsin ja tunnusteli muitakin paikkoja, joita rektaalitutkimuksessa voi tutkia. Hän sanoi Mikon säpsähtävän aina, kun hän koski sormellaan uuteen paikkaan. Se ilmeisesti on vain herkän koiran tapa reagoida eikä meinaa, että olisi aristusta. Eturauhanen oli normaali ja kun siitä kyselin, niin ell käytti montaa erilaista positiivista adjektiivia (joista yhtäkään en enää muista). Eturauhasessa siis kaikki hyvin :) Toki Tardak vielä vaikuttaa. Mikosta otettiin verta borreliatestiä varten ja pyysin myös tutkimaan muut veriarvot. Ell sanoi, että borrelioosissa voi olla hyvin erilaisia ja epämääräisiä oireita. Vatsaa tutkittaessa Miko ei aristanut ollenkaan. Lopuksi ell otti kuonokopan pois ja antoi Mikolle kuivattua peuraa. Se maistui Mikolle oikein hyvin ja Miko toiveikkaana lähestyi eläinlääkäriä, joten hän antoi vielä toisen palan. Laskettuani Mikon maahan, se meni heti ovelle ja yritti pökkästä sen auki. Ell sanoi, että aika moni koira luulee, että kun ovi on raolla, se aukeaa työntämällä. Kyseessä on kuitenkin liukuovi, joten eihän se avautunut. Kovalla kiireellä Miko lähti kohti uloskäyntiä, kun ovi avattiin.
Ultrassa, yleistutkimuksessa tai rektaalitutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ell hämmästeli vain sitä, kuinka paljon Miko väräyttelee selkänahkaa tutkittaessa. Ell lupasi lähettää sähköpostia, kun on saanut tulokset ja antaa sitten suosituksia jatkosta.
Kotimatkalla bussissa huomasin, että eläinlääkäristä oli yritetty soittaa hetki sen jälkeen kun olin lähtenyt (kiitos Fonecta Caller -sovellukselle, joka kertoo kuka soittaa/on soittanut/lähettänyt tekstarin). Soitin takaisin päin ja selvisi, että ell oli yrittänyt soittaa. Asia oli se, että hän unohti mainita, että toisin vielä virtsanäytteen, kun sitä ei saatu punktoimalla. Virtsanäyte sisältyi eläinlääkärin laskuun, joten maksettavaa siitä ei enää tule. Eläinlääkärin asia olisi selvinnyt myös sillä, jos olisin kuunnellut ensin vastaajaan jätetyn viestin... Maanantaina siis jälleen virtsanäytteen metsästykseen, jei!
Eilinen ell ja Tardak-pistoksen antanut ell sanoivat molemmat, että Mikolla on ilmeikkäät silmät :)
