Viikon tapahtumat

Mikon aina yhtä innostunut ilme

Maanantaina kävimme Rion kanssa jälleen Malminkartanon sirkuskentällä pentutreeneissä. Tällä kertaa tulimme paikalle hieman eri kautta, Kannelmäen asemalta kävellen, ja olimme aikaisemmin paikalla. Matkalla tuli jo muutama koira vastaan, mutta yhtäkään emme ohittaneet niin, että olisivat kävelleet vastaan. Rio taisi myös ensimmäisen kerran nähdä sorsia. Ne kiinnostivat kovasti. Sorsat uivat toiveikkaasti meitä kohti ja alkoivat vaakkua, joka pelästytti Rion. Paluumatkalla pysähdyimme taas ihmettelemään sorsia, mutta tällä kertaa ne pitivät pienempää ääntä eivätkä olleet pelottavia.

Kentällä oli jo kaksi koiraa, treenien vähän vanhemmat osallistujat bc ja hoffi (molemmat tummia). Jäimme ensin kentän laidalle katselemaan muita koiria ja vähitellen siirryimme kentän toiselle laidalle, jossa treenit pidettiin. Porukkaan tuli vielä mukaan Rioa nuorempi tolleripentu. Teimme ensin pujottelua muiden koirakoiden välistä niin, että seisoimme rivissä ja sitten vielä niin, että olimme ympyrässä. Muiden ohittaessa meitä Rio piti hyvin kontaktia. Meidän ohittaessa muita piti koko ajan pitää namia Rion nenän edessä, sillä muuten olisi ollut liian jännää. Harjoittelimme myös paikalla istumista ja lopuksi taas luoksetuloa muiden koirakoiden välistä. Me jälleen tyydyimme vain katsomaan ohi juoksevia pentuja. Tällä kertaa meni paljon paremmin kuin edellisenä perjantaina. Muutamia kertoja Rio pääsi haukkumaan muille, mutta kertaakaan se ei ärissyt. Katsoimme lopuksi, kun bc ja tolleri leikkivät hihnassa. Bc oli ollut jo alusta lähtien kiinnostunut Riosta ja yritti pariin kertaan tulla tervehtimään (mm. luoksetulossa). Ehkä teki ihan hyvää katsella muiden leikkiä, sillä sen jälkeen Rio omatoimisesti lähestyi bc:tä ja pääsi tervehtimään. Tosi hieno juttu! Tosin hetken päästä Rio alkoi pitää pientä vikinää ja oli varmaan hampaat irvessä. Ehkä bc oli kuitenkin hieman liian jännä.

Keskiviikkona kävimme Vantaalla näyttelytreeneissä. Paikkana oli iso sisäpiha teollisuusalueella. Paikka oli Riolle hyvin jännittävä, vaikka oikeastaan muita ääniä ei kuulunut kuin rekan äänet viereiseltä tontilta. Jossain vaiheessa pihan toisessa päässä oli jokin muu koiraporukka, jossa oli rähisevä koira. Sekin oli Riolle häiriö. Osallistujia oli meidän lisäksi 5-6 ja kaikki Rioa isompia koiria. Sekin oli yksi häiriötekijä. Ja tietenkin oli vielä pimeys. Pääasiassa teimme liikkumisharjoituksia, jotka olivat Riolle vaikeita paikkoja, sillä vaikka olimme viimeisenä, niin melko pian ensimmäinen koira oli perässämme. Liikkeistä ei siis tullut juuri mitään koko treenien aika, koska Rion piti jännittää perässä tulevia koiria. Liikkeiden lisäksi harjoiteltiin vapaasti seisottamista sekä yksilöarvostelua. Seisominen alkoi sujua treenien aikana. Pöytätreeniä tuli myös. Rioa vähän jännitti kun kouluttajanamme ollut mies tuli tutkimaan, mutta muuten se oli hienosti pöydällä. Kouluttajamme oli selkeästi hyvin kokenut ja osasi asiansa. Hän muutamaan kertaan otti Rion (kun meidän meno näytti niin toivottomalta :D ) ja olin hyvin vaikuttunut siitä, miten hän sai Rion kanssa yhteyden. Ensimmäisellä kerralla, kun he lähtivät liikkeelle, Rio katseli minuun päin, mutta hyvin pian Rion keskittyminen oli miehessä. Näytti ihan siltä, kuin kouluttaja olisi esittänyt Rioa jo pitkään ja siltä, että Riokin osaa jo hienosti liikkumiset ja seisomiset. Olisi jo melkein tehnyt mieli kysyä, olisiko hänet voinut palkata händleriksi Messariin :D Minun kanssa meno oli ihan toisenlaista (täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että silloin kun Rio oli kouluttajalla, kaikki muut olivat paikallaan, joten Rion ei tarvinnut huolehtia muista koirista). Olin tosiaan vaikuttunut ja täytyy käydä uudestaankin.

Kahden kerroksen väkeä

Lauantaina oli tarkoitus käydä katsomassa agilitykisoja, kun sellaiset oli ihan lähellä eli Purinalla. Harmittavasti en vain ehtinyt ennen veljenpojan synttäreille lähtöä. Seuraavat kisat Purinalla taitavat olla vasta keväällä. Jos joku on menossa katsomaan kisoja (esim. Ojankoon), niin meidät saa ottaa mukaan :) Synttäreiden jälkeen äitini ja siskonpojat piipahtivat meillä, sillä toivoin, että Rio tapaisi muitakin ihmisiä. Vaikka Rio oli tavannut heidät aikaisemmin, niin en uskonut sen enää heitä muistavan. Siskonpojat ja äidin Rio näki kahdeksanviikkoisena. Äiti on kyllä sen jälkeen käynyt meillä, mutta edellisestä kerrasta oli jo aikaa. Rohkeasti Rio tuli tervehtimään ja hyppi lapsia vasten. Päin hyppiminen ei ole hyvä juttu, mutta en ole halunnut siihen puuttua, sillä mieluummin niin kuin väistäen. Lapset eivät varmaan ole niin jännittäviä, kun heitä vasten Rio lähtee helpommin hyppimään. Rio sai äidiltä ja vanhemmalta siskonpojalta namia. Sohvalla he pääsivät silittämään Rioa, mutta alkuun Rio väisti äitiä.

Tänään sunnuntaina kävimme Vantaalla match showssa. Tulevaa viikonloppua ajatellen mätsärin puitteet olivat erinomaiset, sillä mätsäri oli sisätiloissa, kehissä oli matot ja paikalla paljon muita koiria. Jouduimme odottamaan meidän vuoroa pitkään. Pääasiassa istuin lattialla ja syötin Riolle namia. Välillä seisoin ja pidin Rioa sylissä, jotta namit eivät loppuisi ennen aikojaan. Olin jo osannut varautua namien runsaaseen menekkiin, sillä Rioon pitää pitää koko ajan kontaktia, ettei se ala haukkua lähellä oleville koirille. Pari rähinää se pisti pystyyn, kun alkoi jännittää liikaa. Siinä kahinassa Rio nappasi huulestani ja vähän myöhemmin nenästä. Rion ei varmastikaan ollut tarkoitus minua näykkäistä eikä onneksi jälkiä jäänyt. Seisomisharjoituksista on alkanut olla hyötyä, sillä odotellessa Rio alkoi tarjota seisomista namin toivossa.  Rio oli viimeinen pieni pentu ja parina meillä oli tipsu. Ensimmäinen ravaus yhdessä parimme kanssa ei mennyt ihan nappiin, sillä Rio kiinnostui matossa olleista hajuista. Pöydällä Rio oli rauhallisesti, kunnes naistuomari tuli vierelle. Rio väisti niin, että minun piti olla tarkkana, ettei se tipahda pöydältä. Rio myös nousi minua vasten ja yritti päästä pois. Tuomari ei sitten katsonut hampaita tai tutkinut muutenkaan, antoi vain kättään haisteltavaksi. Liikkuminen edestakaisin ja kehän ympäri menivät hyvin. Rio jäi myös hienosti hetkeksi seisomaan. Riolle sininen nauha ja jäimme kehään, sillä sinisten vuoro oli heti perään. Rio seisoi edelleen hienosti ja tuomarin tultua meidän kohdalle, Rio kävi häntä tervehtimässä. Liikkeet eivät menneet enää hyvin, sillä Rio joko haukkui toisille koirille tai yritti syöksyä eteenpäin. Kun Rioa alkaa jännittää, niin siihen ei meinaa saada kontaktia. Ehkä sitten jo väsymyskin painoi, sillä meillä oli useampi tunti reissua takana. Mutta joo, eipähän ainakaan tarvii viikon päästä jäädä isoon kehään... Ensi viikolla vielä vähän treenaamme, mutta eipä sillä paljoa paikata puutteellisia käsittelytreenejä tai toisten koirien jännittämistä.

Pentutreeniä, match show, pentupainia

Perjantaina kävimme Rion kanssa pentutreeneissä, jotka pidettiin ennen omatoimitokotreenejä. Useampi pentu oli ilmoitettu mukaan, mutta viisi taisi olla paikalla. Riolle pimeä + vieraat koirat oli ihan liian pelottava juttu. Kenttä oli valaistu, mutta olihan siellä hämärää kuitenkin. Rio rähisi muille pennuille, joten meidän piti pitää vähän etäisyyttä muihin. Pentujen kanssa harjoiteltiin pujottelua muiden koirakoiden ohi sekä luoksetuloa pentukujassa. Pujottelu onnistui hyvin eli Rio kykeni pujottelemaan muiden välistä ja muut pääsivät Rion ohi. Luoksetuloa en ottanut Rion kanssa ollenkaan.

Positiivista oli se, että Rio jännityksestä huolimatta kykeni ottamaan kontaktia ja namit maistuivat. Silloin, kun muihin oli enemmän etäisyyttä, niin Riolla häntäkin heilui. Mutta tuo tilanne oli kuin isku vasten kasvoja. Rion rähinä ei ollut mitään pikkurähinää. Siitä tulee pahempi kuin mitä Miko on, jos asialle ei tee mitään. Riolle olisi jo aikaa sitten pitänyt alkaa naksutella, kun koiria tulee vastaan, sillä jo kahdeksanviikkoisesta lähtien oli nähtävissä kuinka sitä pelottaa vieraat koirat. Alkuun Rio yritti karkuun ja sitten tuli tuhina ja lopulta rähinä. Ei tuo ensimmäinen kerta ollut kun Rio rähisi, mutta hyvin silmät avaava kerta kuitenkin. Namit on kyllä aina mukana ulkoillessa ja välillä minulla on kokoajan naksutin kädessä, mutta silloin ei tule toisia koiria vastaan. Oikeastaan aika harvoin kohtaamme Rion kanssa vieraita koiria. Tajusin myös, ettei Rio ole juurikaan ollut paikoissa, joissa on useampia koiria. Kahdesti se on ollut mukana rallytokokisoissa, mutta niistäkin on jo reilusti aikaa. Kahtena edellisenä viikonloppuna on ollut tarkoitus käydä katsomassa agilitykisoja, mutta en ole jaksanut lähteä. Ojankoon kestää julkisilla 1,5 h / suunta, joten ei se kauhean houkutteleva matka ole.

Perjantai-iltana pentunäyttelyihin osallistuminen ei enää tuntunutkaan niin hyvältä jutulta ja mietin, ettemme varmaan voi osallistua lauantain mätsäriin. Paikanpäälle olimme kuitenkin menossa. Matkalla Purina Areenalle vastaan tuli pari koiraa, joiden ohituksista selvisimme hienosti. Parkkipaikalla otin Rion syliin ja menimme sisälle halliin. Menin suoraan ilmoittautumisjonoon. Hallissa oli paljon koiria ja aluksi Rioa sai pidellä tiukemmin, mutta sitten se rauhoittui. Ilmoittautumisen jälkeen menimme ulos, jossa oli väljempää. Ilmoitin Rion pieniin pentuihin. Kävelimme hetken kentällä ja sitten jäimme kentän nurkkaan katselemaan muita. Saara ja Huugo tulivat paikalle. Ensin Huugolle piti haukkua, mutta sitten Rio totesi sen vaarattomaksi ja pojat pääsivät tervehtimään. Kun Huugo oli ilmoitettu, kävimme lyhyesti kävelemässä ja menimme sitten halliin. Rio sai alkuun olla hallissa sylissä, mutta väljemmän kohdan löydyttyä se pääsi maahan. Viimeinen kehä tyhjeni nopeasti, joten kävimme siellä harjoittelemassa liikkumista Huugon kanssa. Rio oli hallissa tosi nätisti ja vaan muutaman kerran haukkui joillekin koirille. Meidän kehän lähellä porukkaa oli niin paljon, että Rio oli aina sylissä, kun kävin tarkistamassa missä mennään.

Meidän vuoron tullessa myös kannoin Rion kehään. Kaverina meillä oli tarupi. Oli oikeastaan ihan hyvä, että Rio oli ensimmäisenä, sillä myös Messarissa Rion pitäisi molempina päivinä olla luokkansa ensimmäinen eli liikkeissä joku tulee sen takana. Ensin menimme yhdessä kehän ympäri. Rion liikkeet eivät ihan pääse oikeuksiinsa Rion seuratessa ja vasemmalla puolella sen seuramainen ei edes ole niin hyvää kuin oikealla. Mutta Rio piti lähes koko ajan minuun kontaktia eikä takana tullut pentu kiinnostanut. Pöydällä Rio oli rennosti. Tuomari oli erittäin mukava ja syötti nameja pennulle. Tuomarin siirryttyä Rion etupuolelta sivulle, Rioa alkoikin jännittää ja se painautui minua vasten. Tuomarin siirryttyä takaisin etupuolelle Rio hyppäsi pöydältä maahan. Harmitti, etten osannut ottaa sen mahdollisuutta huomioon. Nostin Rion takaisin pöydälle. Tuomari kehui Rion korvien asentoa. Rio meinasi vielä uudestaankin hypätä alas, mutta nyt olin valppaana. Laskettuani Rion maahan, tuomari totesi, että häntä heiluu jälleen. Tuomari katsoi edestakaiset liikeet ja sitten menimme odottamaan. Lopuksi seisotimme pentuja, mutta Rio ei malttanut pysyä paikallaan ollenkaan. Ei varmaan pitäisi olla namia ollenkaan kädessä. Riolle sininen nauha. Yritin päästä takaisin meidän repulle niin, että Rio kävelee itse, mutta reitillä oli niin paljon koiria, että oli parempi nostaa Rio jälleen syliin. Piti odottaa vain hetki ja sitten oli sinisten kehä. Vaikka kehässä oli nyt 14 pentua, niin Rio pystyi edelleen keskittymään vain minuun. Koko kööri meni pari kertaa kehän ympäri ja sitten tuomari valitse neljä pentua jatkoon. Ei Rio edelleenkään malttanut seisoa paikallaan eikä päästy jatkoon. Tällä kertaa Rio pystyi kävelemään itse repulle, vaikka pari jännää kohtaa lyhyelle matkalle osui.

Olen ihan hirmu tyytyväinen Rion käytökseen mätsärissä. Perjantainen epätoivo katosi, sillä Rio oli niin reipas ja hieno poika. Vielä kun sen saisi seisomaan paikallaan :) Meiltä ei ole kovin pitkää matkaa Purinalle, mutta kuljimme kuitenkin osan matkasta bussilla, sillä Riolle matka olisi ollut turhan pitkä. Käytin tilaisuuden hyväkseni, kun hyppäsimme tyhjään bussiin päättäriltä eli annoin Rion kävellä itse bussiin. Normaalisti Rion bussimatkustaminen tapahtuu kokonaan sylissä. Kyllä nytkin Rio istui matkan sylissäni, mutta reippaasti se hyppäsi bussin kyytiin ja olisi mielellään tutkinut bussia enemmänkin.

Tänään sunnuntaina Rio pääsi treffaamaan Jackiä. Ensimmäisestä kerrasta oli vierähtänyt jo kuukausi. Espoossa oli lunta reilusti enemmän kuin Helsingissä, mutta ei sielläkään paljoa ollut. Lunta oli vielä liian vähän, jotta Rio olisi sen noteerannut. Aluksi Rio katsoi epäilyksellä Jackiä ja Hetjaa, sitten pojat varovasti haistelivat toisiaan ja lopulta muistivat tavanneensa ennenkin :) Irti päästyään pojat juoksivat ja painivat sydämensä kyllyydestä. Riossa ja Mikossa on samaa se, että molemmat tykkäävät juosta ja erityisesti jahdattavana oleminen on kivaa. Välillä leikissä oli taukoja ja sitten taas hurjat takaa-ajot jatkuivat. Välillä Rio murisi leikkiessään ja välillä murina koveni, mutta onneksi se ei missään vaiheessa muuttunut rähinäksi. Rio ja Jack ovat hyvin tasaväkiset leikkikaverit, mutta Rio on hieman dominoivampi ja varmaan sen vuoksi Jackin kanssa Riolla ei pala pinna. Irran kanssa Rion pinna palaa varmaan siksi, että Irra on hyvin innokas leikkijä, joka valtavan energian ja hieman isomman koon vuoksi on hieman päällekäyvä. Sisälle päästyämme pojat simahtivat melko pian. Leikkiminen on niin rankkaa puuhaa. Levon jälkeen pojat kävivät vielä ulkona leikkimässä, jonka jälkeen lähdimme kotiin. Meille tarjottiin ystävällisesti kyyti kotiin, joten Riokin pääsi pitkästä aikaa autoon. Rio sai lainaan Jackin turvavyövaljaat. Rio oli kuin tottunutkin automatkustaja valjaissaan, sillä se nukahti saman tien auton penkille. Kotimatka oli liian lyhyt, sillä Rio ei olisi millään jaksanut nousta vielä ylös. Kuvia Rion ja Jackin leikeistä löytyy täältä.

Kotiin tultuani söin pikaisesti ja pistin Mikon treenikamat reppuun. Sitten olikin vuorossa Mikon hyppytekniikkatreeneihin lähtö. Teimme etäisyyksiä ja korkeuden arviointia. Mikolla oli jälleen vire kohdillaan ja se teki harjoituksia hyvin innokkaasti ja hyvällä vauhdilla. Etäisyyksissä Miko ähkäisi laskeutuessaan viimeisen hypyn jälkeen. Alastulossa olisi siis parannettavaa. Korkeuksissa teimme 25-45 cm, joista jälleen 45 cm sai ponnistukseen epävarmuutta.

Jack ja Rio

Rio & Jack

Söpöläinen

Rio & Jack

Rio & Jack

Rio, Jack & Hetja

Rio, Jack & Hetja (Riolla ja Jackilla on samanlaiset sivuprofiilit)

Väsynyt matkustaja