Roturace ja muita kesäkuun tapahtumia

Työpäivien jälkeen ei millään jaksaisi kotona avata konetta ja silloin jos avaa, niin aika menee kuvien käsittelyyn. Siksi tässä nyt tulee kerralla kaikki kesäkuun tapahtumat... Mutta nyt olen jo ollut pari päivää lomalla, jeejee!

7.6. oli koiravalokuvauskurssin kolmas kerta ja aiheena liikkuvan koiran kuvaus. Meillä oli vierailevana kouluttaja Jukka Pätynen! Päällimmäisenä jäi mieleen takanappitarkennus, jonka käyttöä Jukka suositteli. Monen kameran asetuksia sitten muuteltiinkin koulutuksen aikana. Alkuun takanapin käyttö tarkennuksessa tuntui hankalalta, mutta nyt kun sitä on jo jonkin verran tullut käytettyä, niin on se aika kätevä :) Toinen asia, joka jäi mieleen oli se, että Jukka kehotti kokeilemaan joissain tilanteissa pidempää valotusaikaa. Jukka puhui paljon ja minä olen hyvä unohtamaan, jos en heti kirjoita ylös, joten enempää ei tule mieleen :D Alla päivän mallit.

Lauantaina 10.6. oli Roturace Hyvinkään vinttikoiraradalla ja Rio oli mukana kooikerjoukkueessa ASAP. Joukkueessa oli Rion lisäksi Loki-isä, Nova ja Ilo. Miko jäi tällä kertaa varakoiraksi. Kooikerhondjejoukkueita oli ilmoitettu 5 eli 20 kooikeria kävi juoksemassa vieheen perässä. Rio ei ollut ikinä nähnytkään viehettä, joten vähän oli arvoitus miten se reagoi. Sitä en epäillyt, etteikö Rio lähtisi vieheen perään, sillä sen saalisvietti on kova. Pohdin ottaisiko se häiriötä aidan takana olevista koirista ja ihmisistä tai juoksisiko Rio koko 80 metriä vai kääntyisikö se takaisin päin. Halusin ottaa varmaan päälle ja muutenkin tutun ihmisen vastaanottamaan Rion eli isäntä joutui mukaan. Ennen meidän vuoroa annoin Rion katsoa radalle ja sen katse nauliutui ohi kiitävään vieheeseen. Hyvä merkki! Loki aloitti meidän joukkueen vuoron ja oli yhtä innoissaan vieheestä kuin edellisellä kerralla 4 vuotta sitten, vaikkei sekään ollut viehettä edelliskerran jälkeen nähnyt. Rio oli toisena. Isäntä käveli radan puoliväliin ja juoksi loppumatkan maaliin. Eipä kiritystä tarvittu, sillä Rio ampaisi vieheen perään ja ajoi sitä loppuun asti.

Midi-luokan päättymistä ja tuloksia odotellessa kävimme drive-in mätsärissä. Rion kanssa ei ollut tarkoituksena osallistua mätsäriin, mutta kun Taina ja Loki osallistuivat, niin mentiin sitten myös. Rion osalta ravaaminen meni välillä ihan hyvin ja välillä Riolla oli pää maassa. Pöydällä tutkittaessa Rio oli aika jännittyneen oloinen, mutta hyvin tuomari sai katsottua hampaat ja tutkittua. Tuomari tuumasi Rion reisilihaksista, että se on juossut ennenkin :D Rio sai sinisen nauhan eikä sinisten kehässä tullut menestystä.

ASAP-joukkueen sijoitus oli 19. ajalla 16,37. Rion aika oli 8,14, joka oli yksilöajoissa 66. nopein ja kooikereista kuudenneksi nopein. Vähän kyllä yllätyin Rion ajasta, sillä Miko on juossut nopeammin! Vuoden 2014 Roturacessa Mikon aika oli 7,52 ja vuoden 2013 Roturacessa 7,85. Mikolla on toki pidemmät jalat, mutta pidän Rioa selkeästi nopeampana juoksijana. Ainakin se on vikkelämpi, mutta ehkä se ei sitten auta pidemmällä matkalla.

Roturacen kooikerit (osa oli ehtinyt jo lähteä)

ASAP: Loki, Rio, Nova ja Ilo

Mätsärissä

Keskiviikkona 14.6. oli valokuvauskurssin neljäs kerta ja olimme Viikissä. Kuvattavana oli kultainennoutaja ja stabyhoun. Aiheena oli tarkennus ja kuvan suunnittelu.

Sunnuntaina 18.6. tulimme meidän treenivuorolle puolituntia myöhässä eli meillä oli vain puolituntia treeniaikaa. Aloitin Rion kanssa rallytokolla, sillä epikset lähestyvät koko ajan... Toisena syynä oli se, että odottelualueella oli muita treenaamassa ja meidän kentältä oli aika suora näköyhteys sinne. Rio ei pystynyt yhtään keskittyä, joten saimme tehtyä vain pari perusasentoa ja seuraamispätkää. Lupaavaa... Mikon kanssa kokeilin Rion kanssa treenattavaa valssiharjoitusta ja sitten teimme rallytokoa. Rio pääsi tauon jälkeen tekemään valssiharjoitusta ja se sujui ihan kivasti. Mikon kanssa jatkoimme rallyharjoituksia ja lopuksi tein vielä Rion kanssa valssiharjoituksen kertaalleen. Tällä kertaa pistin kameran kuvaamaan, joten sain todistusaineistoa. Ihan hyvin meni tämä toinenkin kerta.

Keskiviikkona 21.6. oli valokuvauskurssin viimeinen kerta. Olimme Vetokannaksen alueella Kaivokselassa. Meillä oli useampi kuvauspiste, joista ensin olin parini kanssa kuvaamassa pikkukoiraa (venäjäntoy), sitten oli rodun erityispiirteet -piste, jossa oli basset ja käppänäpentu, kolmantena pisteenä oli uivan koiran kuvaaminen (belgi & saksanpaimenkoira) ja viimeisenä usean koiran kuvaaminen (chihuja). Oli tosi kiva päästä kuvaamaan noin montaa eri koiraa ja erityisesti uiman koiran kuvaaminen oli kiva juttu. Kurssilta jäi paljon käteen ja edelleen sanoisin, että takanappitarkennus oli ehkä se isoin uusi juttu. Nyt ainakin tuntuu, että sillä saa tarkennuksen paremmin onnistumaan. Hyviä vinkkejä tuli kuvauspaikan valintaan, kuvauksen suunnitteluun ja taustan huomioimiseen.

Viime sunnuntain 25.6. agitreeneissä aiheena oli puolivalssi. Kokeilin taas ensin Mikon kanssa, että esteväli on ok ja että ohjaaminen onnistuu. Rion kanssa ensin palkkasin sen kädestä, kun käännyin ja vaihdoin ohjauskättä. Parin onnistuneen kerran jälkeen jatkoin ohjausta seuraavalle hypylle. Yllättävän hyvin meni, vaikka välillä ohjaus ei onnistunut. Mikon kanssa teimme välissä rallytokoa ja sitten jatkoimme puolivalssin harjoittelua Rion kanssa. Ihan loppuun Rio pääsi vähän rallattelemaan putkiin. Putkiin se jo hakeutuu ihan hyvin, joten ihan turhaan saatoin sen ihan putken suulle asti.

Veteraaniluokan korkkaus

Viime viikon keskiviikkona alkoi viiden kerran koiravalokuvauskurssi. Ensimmäisellä kerralla olimme Vuosaaressa Kallahdenniemessä. Siellä oli tosi kivat maisemat ja jos vaan olisi auto, niin koirien kanssa tulisi Itä-Helsingin kauniissa maisemissa käytyä. Puhuimme ensin valotuksesta ja valon suunnan vaikutuksesta sekä koiran/koiran omistajan ohjaamisesta. Sitten etsimme metsästä sellaiset paikat, jossa haluaisimme koiramallit kuvata. Ensimmäisen kerran malleina olivat tollerinarttu ja bokseriuros. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset kävivät ensin bokserin kanssa valitsemillaan paikoilla kuvaamassa ja toiset tollerin. Minä olin ensin kuvaamassa tolleria. Tolleri oli ihanan rauhallinen ja sitä oli helppo kuvata. Bokseri olikin sitten vaativampi tapaus, sillä se kävi niin kierroksilla, ettei se malttanut pysyä paikallaan ja sen kiinnostus oli ihan jossain muualla. Jossain vaiheessa uskaltauduin siirtymään aukon esivalinnasta manuaaliasetuksiin, mutta iso-arvon jätin automaatille. Oli tosi kiva päästä kuvaamaan muun rotuisia koiria. Erityisesti ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että koiran silmistä pitää heijastua valo. Jos valoa ei näy, niin täytyy etsiä paikka, jossa valoa näkyy. Kurssiin kuuluu myös oma fb-ryhmä, jossa mm. saamme palautetta kuvista. Saimme ensimmäisen kerran päätteeksi lahjakassit sponsoreilta, joka oli mukava yllätys.

Sunnuntaina kävimme Mikon kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Näyttelysäännöt muuttuivat vuoden vaihteessa niin, että terveydellisistä syistä kastroidut urokset eivät voi enää osallistua näyttelyihin. Sen vuoksi korkkasimme veteraaniluokan mätsärissä. Miko oli luokkansa ensimmäinen ja sai pariksi vuoden vanhemman stabyuroksen. Tuomarina oli Armi Toivanen. Kumpikaan roduista ei ollut tuomarille tuttu ja oli hassu yhteensattuma, että molemmat olivat hollantilaisia rotuja. Mikosta tuomari heti kysyi, että sillä on varmaan kokemusta vastaavista tilanteista. Miko seisoi nätisti paikallaan ja tuijotti namikättä. Ei siinä tilanteessa mikään muu kiinnosta :) Tuomari tykkäsi molemmista, mutta antoi punaisen nauhan silmänsä menettäneelle stabylle. Veteraaneja taisi kaikkiaan olla 11. Sinisten kehässä tuomari valitsi Mikon ykköseksi. Syynä oli mm. se, että Miko oli liikkuessaan haistellut välillä. Multitaskaamista ;) Miko heti "palkintopallilla" pisti päänsä palkintokassiin ja selvästi löysi jotain kiinnostavaa. Kassissa oli vaikka mitä ja annoin Mikolle niistä puruluun, jota se varmaan oli havitellutkin. Puruluu oli nautaa ja siinä oli kanaa päällä. Nauta ei Mikon vatsalle sovi, mutta annoin sen tällä kertaa syödä puruluun. Siinä odotteluaika meni näppärästi. BIS-kehässä oli kaksi tuomaria ja 14 koiraa. Veteraaneissa punaisten ykkönen oli meidän pari, joten me olimmekin erinomainen pari :D Koirat ensin liikkuivat kolmessa osassa ja sitten tuomarit tutkivat koirat. Alkuun Miko oli ihan nätisti, mutta sitten kun sen takapäätä tutkinut miestuomari alkoi puhua, Miko alkoi murista ja haukahtikin kerran. Mikon murina ei ollut varoitusmurinaa vaan samanlaista, jolla se mm. kotona tervehtii. Tuomarit ei kuitenkaan enää sen jälkeen koskeneet Mikoon vaikka naureskelivatkin, että sillä on asiaa. Ei ollut yllätys, että jutteleva koira eli Miko käteltiin ensimmäisenä pois. Kaikki loppukilpailuissa palkittiin, joten saimme toisen runsaan palkintokassin mukaan. Oli mukava mätsäripäivä ja Mikon kanssa oli niin kiva olla kahdestaan, sillä silloin se on useimmiten tosi nätisti. Ihan huoletta pystyi mennä läheltäkin toisia koiria. Rion seurassa Mikonkin käytös huononee. Veteraanikehässä ei näyttelyitä varten olisi saanut hyvää treeniä, mutta minua se ei ainakaan haitannut.

Veteraanien SIN1

SIN1 & BIS14 palkinnot

Varasin meille kesäkaudeksi Hurtta Areenan ulkokentältä tunnin treenivuoron. Vuoro on sunnuntaisin. Ensimmäiselle kerralle emme ehtinyt, mutta viime sunnuntaina pääsimme ensimmäisen kerran treenaamaan. Lähtö oli noin 1,5 tuntia sen jälkeen, kun olin tullut Mikon kanssa kotiin 6,5 h mätsärireissulta, joten Miko sai jäädä kotiin lepäämään ja lähdin Rion kanssa kahdestaan. Ajatuksena oli totutella uuteen treenipaikkaan ja tehdä vain lyhyesti jotain. Olin tarkoituksella valinnut sellaisen ajan, ettei muilla ole samaan aikaan vuoroa, mutta kausikorttilaisia voi tulla milloin vain treenaamaan. Kun saavuimme kentälle, se porukka, joiden piti lopettaa hallissa samaan aikaan kuin meillä alkaa vuoro, olivatkin kentällä. Odottelin hetken aikaa, mutta kun heillä näytti menevän yli, niin menimme kauemmalle kentälle. En tiennyt kumpi kenttä meillä oli varattuna. Kumpikaan kentistä ei ollut kokonaan aidattu, joten viivyttelin aloittamista siitä toivossa, että viereinen kenttä tyhjenisi lähiaikoina. Kävin tekemässä meille pari harjoitusta valmiiksi ja sitten kävin leikittämässä Rioa kentällä sponsoripussissa olleella Ke-Hu-lelulla. Se oli kiva lelu ja Rio pystyi hienosti keskittymään leikkiin. Viereisellä kentällä ei millään meinannut loppua treenit, vaikka vähitellen porukka alkoi lähteä. Uskaltauduin sitten jo päästämään Rion irti kentällä ja teimme ensin muuria, joka oli Riolle uusi este. Muuri alkoi sujua ihan hyvin, mutta Rion tarve tökätä kuonolla tai tassulla esteitä aiheuttaa välillä vähän jännitystä. Muurissa oli palikat päällä ja niitä Rio tökkäsi. Olihan ne aika jänniä, kun ne liikkuivat. Mutta onneksi palikat ei mikään mahdoton juttu ollut. Tauon jälkeen ajattelin naksutella rengasta. Olin unohtanut, että sitäkin Rio tökkii ja se onkin jo paljon jännittävämpää. Pari onnistunutta toistoa saatiin enkä viitsinyt yrittää enempää. Täytyisi ensin harjoitella harjoitusrengas varmaksi. Viereinen kenttä lopetti puoli tuntia myöhässä ja sitten pääsimme Rion kanssa paremmin treenaamaan. Teimme paria erilaista putki-hyppy -yhdistelmää. Lopulta olimme paikalla koko tunnin, vaikka aika vähän mitään tehtiin. Treenien päätteeksi sain avaimen kentälle ja tiedon, että se kenttä jossa treenasimme, oli oikea. Täytyy seuraavilla kerroilla katsoa, jos vaikka putkesta saisi vähän estettä kentän laidalle. Kyllähän Rio varmaan ihan hyvin kentällä pysyy, mutta olen vähän varovainen sen kanssa varmuuden vuoksi.

Maanantaina kävimme Konalan Mustissa & Mirrissä Lemmikkien koulukuvauksessa. Mikolle se oli jo neljäs kerta koulukuvauksessa ja Riollekin toinen. Halusin vielä ainakin kerran käydä kuvauttamassa pojat, sillä olisi kiva teettää kuvista vaikka taulu. Viime kerralla Rio oli 4 kk eikä se silloin ollut ihan parhaan näköisessä kehitysvaiheessa :) Mikon housukarvat on melko runsaat ja pitkät. Ne usein Mikon kyykistyessä levittäytyvät nätisti maahan niin, että jätökset tipahtavat suoraan päälle. Miko kävi tarpeillaan hieman ennen meidän vuoroa. Edellispäivän nautapuruluu taisi vaikuttaa asiaan ja tietenkin tällä kertaa tuotos oli löysähköä ja sotki ihan kunnolla Mikon housukarvat. Sain jonkin verran kostutetulla paperilla putsattua karvoja, mutta taskusta löytyi vain yksi nenäliina. Onneksi Mustissa ja Mirrissä sain pari märkää paperia lisää ja sain lopulta siistittyä karvat kohtuu hyvin. Kuvauspaikka oli aika häiriöisessä paikassa, mutta Rio selviytyi kuvauksesta hyvin. Ei se varmaan edes huomannut lasin takana ihastelevia ihmisiä. Nyt odotellaan kuvia ja toivottavasti siellä useampikin kiva kuva :)

 Miko nauttii auringosta ja rapsutuksista

Näyttelytreenejä ja Helsinki KV

Maanantaina kävimme Rion kanssa Vinttikoirakeskuksessa kennelpiirin järjestämässä näyttelytreenissä. Hintaa treenillä oli 1 € / koira, joten varsin kohtuullista. Isoille koirille oli oma vetäjä ja pienille kaksi. Liikuimme ensin koko porukka isossa ympyrässä. Sitten oli mahdollisuus käydä kahden eri vetäjän tutkittavana. Katselimme ensin hetken sivusta ja päätin sitten mennä ensin perusteellisemman ja oikein kivalta vaikuttavan vetäjän jonoon. Saimmekin jonottaa aika pitkään. Harmittavasti yksi edellä jo kommentoi (ei mitenkään pahalla tosin), että voisi vähän ripeämminkin mennä, mutta vetäjä halusi käyttää aikaa yhteen koiraan, mikä mielestäni on jonottamisen arvoista. Jonottaessa katselin myös toisen vetäjän suuntaan ja totesin, etten vie Rioa hänelle ollenkaan, sillä en pitänyt siitä, miten hän toimi aran koiran kanssa. Valitsemani vetäjä olikin oikein kiva ja hän oli ollut jommassakummassa kooikereiden erkkarissa kehäsihteerinä :) Hän tutki ensin pöydällä. Tutkiminen meni hyvin, mutta Rio hieman nojasi minuun. Vetäjä pyysi ottamaan hieman etäisyyttä pöytään Rion nojaamisen vuoksi. Silloin Rio liikkui sen verran reunalle, että vetäjä totesi sen olevan kuitenkin parempi, että seison ihan vieressä. Liikkeet edestakaisin ja ympäri ei mennyt hyvin. Rioa kiinnosti vain hajut nurmikolla. Rio oli ollut koko jonotusajan sylissäni, joten olisi pitänyt ensin liikutella sitä. Liikkeiden jälkeen vetäjä vielä pyynnöstäni tutki Rion maassa. Yllätyksekseni Rio ei väistänyt yhtään, mutta olihan tutkija jo tuttu.

Keskiviikkona kävimme Mikon ja Rion kanssa mätsärissä Munkkiniemessä. Tuomareina oli ulkomuototuomareita, pienillä pennuilla Marja Kurittu ja isoilla aikuisilla Hannele Jokisilta. Ilmoittautuessa sai myös pari esitettä, kakkapussit ja nahkapurutikkuja. Aikaisemmat saivat tennispallot, mutta ne varmaan loppuivat, joten me saimme useamman purutikun :) Mikon vuoro tuli ensin. Liikkeiden jälkeen tuomari tutki ensin Mikon. Hän otti Mikon pään käsiensä väliin ja katsoi Mikoa kovin pitkältä tuntuvan ajan. Mikolle se oli liian pitkä katse, sillä se murisi tuomarille. Tutkiminen meni silti muuten hyvin, Miko ei yhtään väistänyt ja antoi hienosti katsoa hampaat. Se ilmeisesti murinalla vain ilmaisi, ettei tuijottelu ollut miellyttävää. Miko sai sinisen. Kehän ulkopuolella harjoitellessa Miko seisoi melko ryhdikkäästi ja liikkui hyvin, mutta kehässä meno oli tahmeaa. En tiedä miten siihen saisi draivia. Ilmeisesti näyttelykehässä myös näkyy paineistumista. Odotellessani Rion vuoroa minulta meni isojen aikuisten sinisten kehä ohi. No, eipä se mitään, sillä tuskin Miko olisi sijoittunut murinan ja laiskan liikkumisen vuoksi. Rio oli kehässä pekingeesin? parina. Oli jännä, ettei tuomari pyytänyt meitä ensimmäiseksi liikkeiden ajaksi. Teimme sitten Rion kanssa vähän isompaa ympyrää, sillä Rio oli paljon reippaampi liikkuja. Pöydällä tutkiminen ei mennyt hyvin, sillä Rioa alkoi jännittää tuomari niin, että se ensin pyörähti ympäri ja uuden yrityksen jälkeen meinasi lähteä kiipeämään minua pitkin. Tuomari ei sitten katsonut hampaita, vaan vain silitteli Rion takaosaa. Liikkeet menivät tosi hienosti. Riolle sininen. Sinisten kehässä tuomari katsoi joka koiran edestakaiset liikkeet. Rio liikkui taas upeasti ja tuli ensimmäisenä valittua jatkoon. Rion sijoitus oli sinisten 4. Uskoisin Rion sijoittuneen sen liikkeiden vuoksi, sillä se oikeasti liikkui tosi hienosti eikä yhtään antanut toisten koirien häiritä. Tuomarin käydessä katsomassa joka koiraa ennen liikkeitä, Rio ei yhtään arastellut vaan meni haistelemaan tuomaria. Se varmasti vaikutti myös, vaikka tutkiminen ei hyvin mennytkään.

Pienten pentujen SIN4 Kuva: SEBY

Palkintokassista löytyi herkkuja, märkäruokaa, panta, viilentävä
panta ja Mushin lahjakortti

Maanantaista jäi tosi hyvä fiilis tutkimisen osalta, keskiviikkona taas liikkeiden osalta. Miko täytyy vielä ennen erkkaria viedä ainakin yhteen mätsäriin murisemisen vuoksi.

Lauantaina oli sitten tosi kyseessä eli Rion kolmas virallinen näyttely, Helsinki KV. Sain onneksi puhuttua isännän mukaan, sillä halusin Riolle häkin enkä halunnut alkaa sitä yksin kuskata bussissa. Hieman ennen näyttelyyn lähtöä huomasin patin Rion poskessa ja punkkihan sieltä löytyi. Punkki ei ollut iso, mutta ison, selkeästi näkyvän patin se jätti.

Rion pattiposki © Ida Alexandersson

Heti näyttelypaikalla tapasimme Sannan ja Aian. Rio oli tosi iloinen molempien näkemisestä, vaikka emäänsä kohtaan se olikin mielistelevä. Kehän laidalla tapasimme Helin ja Jackin, joiden tapaamisesta Rio oli myös hyvin iloinen. Poikien olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kunnolla leikkimään, mutta ei se ahtaassa näyttelypaikassa ollut mahdollista. Rion kanssa harjoitellessa tyhjässä kehässä se liikkui hyvin ja seisoi kivasti. Myöhemmin, kun kehässä oli myös muita koiria, kuten Jack tai ihanainen Kerttu (Cavalriina's Fendi Fanette), niin liikkumisesta ei enää tullut mitään. Jack ja Rio molemmat ihastuivat Kerttuun, joka leikki mielellään poikien kanssa. Junnu-uroksia oli kolme. Onneksi Rion ja Jackin välissä oli Lumo. Ensin ravattiin yhdessä ympäri ja sitten oli Rion vuoro. Pöydällä tutkiminen meni ok, mutta jonkin verran Rio arkaili. Tuomari ei ollenkaan seisottanut koiria, vaan se arvosteli koiran pöydällä, katsoi sitten liikkeet ja laatuarvosana tuli jo ennen kuin koko kierros oli menty ympäri. Rio sai EH:n. Kilpailuluokassa tuomari pisti Rion viimeiseksi, myös EH:n saanut Jack oli meidän edellä. Silloin liikkeistä ei tullut yhtään mitään, Rio vain veti Jackin perään. Yksin Rio liikkuu ihan kivasti, mutta porukassa liikkumista pitää vielä paljon harjoitella.

21.5.2016 Helsinki KV, tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi
"Still very puppylike looking 11 months that could be little more secure. Correct head. Proper ears. Bite ok. Hindquarters showing correct muscles. Could have little more stronger topline." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Edelleen olen samaa mieltä tuomarin kanssa Rion puutteista. Rio on niin kehittymätön, ettei sen kanssa vielä kannattaisi näyttelyissä pyöriä. Tarkoituksena on nyt mennä vielä ensi viikolla Järvenpäähän ja kolmen viikon päästä erkkariin, koska niihin Rio on ilmoitettu, mutta sen jälkeen täytyy pitää vähän taukoa. En kyllä millään haluaisi, mutta Rion on parempi antaa kehittyä ja saada lisää itsevarmuutta. Kesällä on vielä kaksi näyttelyä Helsingissä, joten niihin kai Rion ilmoitan ihan vain sijainnin vuoksi, mutta muuten annan kesän näyttelysuunnitelmien olla

Rion Aia-emä oli hienosti PN3 ja sai varasertin.

Nätti Aia

Muutamia kuvia löytyy täältä, mutta kovin hyviä ei näillä asetuksilla tullut. Onneksi Ida otti hienoja kuvia :)

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Rio katsoo epäilyksellä harjoitusarvostelijaa

Monenlaista harrastusta

Viime maanantaina kävimme Rion kanssa mätsärissä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Koirat arvosteltiin roturyhmittäin ja tuomareina olivat ulkomuototuomarit. Pennut arvosteltiin yhdessä ryhmästä riippumatta, mutta ikäraja oli 9 kk, joten Rion kanssa menimme aikuisiin. Ryhmän 8 koiria oli vain 5, joista Rio oli viimeinen ja arvosteltiin yksin. Tuomarina oli tammikuun toisesta pentunäyttelystä tuttu Veli-Pekka Kumpumäki. Tutkiminen pöydällä meni ok, mutta hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkaa aina nojata minuun. Liikkeetkin menivät ok. Rio sai punaisen. Punaisten kehässä oli kolme koiraa ja yllättäen Rio sijoitettiin ensimmäiseksi. Tosin ei sen takia, että se olisi ollut paras koira, vaan siksi, että tarvitsee eniten harjoitusta. Tuomari kai ajatteli, että BIS-kehässä pyörähtäminen tekisi Riolle hyvää :) Noh, olen tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa koirani oli luokkansa ykkönen. Mikolla on muutama 2. ja 3. sijoitus. Palkintona oli 3 kg:n säkki RC nappulaa (jonka jätin mätsäripaikalle, sillä olisi ollut hankalaa viedä se kotiin enkä olisi muutenkaan syöttänyt sitä koirilleni) ja hieno ruusuke. BIS-kehässä palkittiin ensin pennut ja sitten loput. Yhteensä koiria oli 18, joista 10 palkittiin. Tuomarina oli Saija Juutilainen, joka katsoi jokaisen koiran liikkeet erikseen. BIS-kehässä Rio liikkui paljon paremmin. Liikkeiden jälkeen tuomari tiputti 8 koiraa pois. Kuusi oli selkeitä ja sen jälkeen tuomari joutui vielä miettiä. Juuri silloin Rio alkoi kyllästyä seisomiseen ja me saimme lähteä :) Mutta eipähän Rio ainakaan ensimmäisten joukossa tippunut pois :)

Tiistaina alkoi Mikon rallytokotreenit. Puhuimme aluksi tavoitteista, jotka meillä ovat käännökset, erityisesti vasempaan ja motivaation/vireen kasvattaminen. Aloitimme treenit lyhyellä radalla, jossa oli ALO- ja AVO-luokan kylttejä. Miko teki kivasti vuoroa odotellessamme, mutta radalla se jonkin verran paineistui. Osa liikkeistä onnistui ihan kivasti ja osa ei niin hyvin. Ilmeisesti Mikolle oli hankalaa kävellä kohti seinää, koska se alkoi sillä kyltillä aina hidastaa ja se jäi jälkeen. Kouluttaja suositteli harjoittelemaan vasemmalla kääntymisiä tasapainotyynyn avulla. Lopuksi olisi ollut vielä yksittäisinä tehtävinä putki ja sarjahyppy, mutta me jouduimme Mikon kanssa lähteä aikaisemmin.

Mikon treeneistä kotiuduttuamme lähdin Rion kanssa Pitäjänmäkeen Häirikköluokka-kurssille. Meillä oli tällä kertaa kaverina parsonrusseli. Russeli haukkui välillä vähän enemmänkin, mutta hienosti Rio kesti häiriön. Teimme lähestymistreeniä, jossa kouluttaja käveli meitä kohti koiran istuessa vierellä. Tämän jälkeen Rio sai olla vapaasti hihnan päässä ja kouluttaja tuli lähemmäs samalla heitellen nameja maahan. Kouluttaja meni myös kyykkyyn ja alkoi jonkin ajan päästä tehdä käsikohdennusta. Rion kanssa ei ole ollenkaan tehty käsikohdennusta niin, että se koskisi jonkun muun kuin minun kämmentä, mutta hyvin se silti onnistui. Kouluttajan noustua seisomaan, hän myös käski Rioa istumaan ja palkkasi siitä. Tauon jälkeen kouluttajan mies tuli mukaan häiriöksi. Hänen läsnäolo selkeästi jännitti Rioa, varsinkin silloin, kun hän oli kyykyssä. Rio meni kyllä hakemaan nameja ja koskemaan kouluttajan kättä, mutta se ei mennyt reippaasti lähelle, vaan jätti takajalat paikalleen ja kurkottautui eteenpäin. Lopuksi kouluttaja vielä lähestyi Rioa yksin, jotta sille jäi rento fiilis vieraasta ihmisestä.

Keskiviikkona alkoi Rion agilitytreenit. Meillä on kaksi kenttää treenikäytössä ja lisäksi vapaatreenialue. Etukäteen olin miettinyt, miten Rio kestää kaiken sen häiriön. Meidän ryhmässä on apukouluttaja, joten treenipisteitä on kaksi. Siinäkin on paljon häiriötä. Lisäksi lämmin sää oli houkutellut Kivikkoon paljon muitakin ihmisiä. Vähän väenpaljous (jalkapalloilijat, frisbeegolffarit) jännitti Rioa, mutta agikentällä Rio oli hyvin rennon oloinen. Se jäi tosi nätisti istumaan, kun lähdin radalle kuuntelemana kouluttajaa. Välillä Rio seisoi ja katsoi ympärilleen ja välillä se meni maahan tai istui. Yhtään ääntä ei kuulunut, joten olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Ehkä hallissa Rio vikisi, kun se näki minut, mutta kentällä se ei varmaan nähnyt, kun olin kauempana ja aidat välissä. Ensimmäisellä pisteellä harjoiteltiin hypyn tarjoamista ja toiselle leikkimistä. Erotimme kentän putkilla, joten häiriö ei ollut liian suuri. Rio kävi ensin hypyllä. Käytössä oli yksi siiveke ja aloitimme sillä, että ohjaaja on kyykyssä siivekkeen takana. Sitten välimatkaa vähän kasvatettiin ja pienen tauon jälkeen seison siivekkeen takana. Riolla sujui hyvin, sillä se oli tuttua juttua. Rio keskittyi tosi hyvin tekemiseen, mutta silloin, kun se ei ollut keskittynyt, niin se alkoi huomioida ympärillä olevia häiriöitä. Kutsusta se tuli kuitenkin aina luokse. Toisella pisteellä kokeiltiin niin, että apukouluttaja leikkii Rion kanssa. Otin käyttöön kaikista kivoimman lelun eli kaninkarvalelun. Rio lähti hyvin leikkimään vieraan ihmisen kanssa ja lopulta alkoi ihan kunnolla vetää murinoiden kera. Kokeilimme myös kuolleelle palkalle lähetystä. Sekin sujui hyvin. Rio lähti vetämään kunniakierroksia ympäri kenttää eikä siltä saanut lelua hetkeen takaisin. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähemmän kivaa lelua palkkana, että kivemmalla olisi saanut Rion luopumaan lelusta. Nakkiin Rio ei meinannut vaihtaa kaninkarvaa. Lopuksi kokeilimme vielä niin, että kouluttaja pitää Riosta kiinni ja minä lähden juoksemaan, tiputan lelun ja jatkan juoksemista. Rio juoksi ensin lelun ohi, mutta palasi sitten hakemaan sen. Riolta jäi varmaan huomaamatta lelun tiputus, sillä sille oli erittäin epämukavaa, että vieras ihminen pitää siitä kiinni eikä Rio siksi katsonut minuun päin. Olen tosi tyytyväinen siihen, miten hienosti Riolta sujuivat ensimmäiset agilityn ryhmätreenit :)

Pyörähdys

Hyvä kontakti!

Puolenvaihto takaa

Kuvat lauantain rallytokokoulutuksesta © Sanna Pyykkönen

Torstaina oli näyttelyn vuoro. Lähdimme Lempäälään Xeman ja Mizyn perheen kanssa. Rio matkusti valjaissa minun ja Idan välissä. Ensin Rio oli sylissäni, mutta sitten se uskaltautui keskelle ja meni maaten. Näyttelypaikalla paistoi aurinko koko päivän eikä siellä ollut varjoa ollenkaan. Onneksi naamassa oli suojakertoimen 50 aurinkorasvaa. Kooikerit 14 kpl olivat viimeisenä kehässä. Junnuluokkaan oli ilmoitettu 4 urosta, mutta kolme oli paikalla. Kaikki kolme olivat erikokoisia, yksi aika kookas, pikku-Rio ja Nano näiden väliltä. Kookkaampi uros ja Rio mitattiin. Tuomari ilmeisesti halusi nähdä onko toinen yli sallitun rajan ja toinen alle. Ensin kolmikko ravasi yhdessä kehän kahdesti ympäri. Ensimmäisen kierros meni meiltä huonosti, sillä Rio oli säntäilemässä muiden perään. Toiselle kierrokselle sain sen kulkemaan nätisti. Pöydällä meni taas niin, että hampaiden katsomisen jälkeen Rio alkoi nojata minuun. Keskityin niin hampaiden katsomiseen, etten huomannut Rion olevan ihan pöydän reunalla ja toinen takajalka luiskahti yli laidan. Tutkimisen jälkeen tuomari antoi meille pienen hetken hengähtää ja sitten hän mittasi Rion koska halusi nähdä "kuinka paljon se on alle". Ensin mittaaminen ei meinannut onnistua, mutta sitten sain Rion seisomaan kunnolla sen aikaa, että tuomari pystyi toteamaan sen olevan ihan hyväksyttävän kokoinen. Liikkeet menivät ok ja pääsääntöisesti Rio malttoi seisoa hienosti arvostelun ajan. Arvostelu kuulosti oikein hyvältä ja hetken aikaa mielessä käväisi, että ehkä tästä voisi tullakin enemmän kuin EH. EH:n Rio kuitenkin sai ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Kilpailuluokassa oli yksi ERIn saanut ja kaksi EH:n saanutta ja Rio oli viimeisenä. Liikkeet yhdessä muiden kanssa ei vaan onnistunut, joten Riolle luokan 3. sija.

5.5.2016 Spanieliliiton II-erikoisnäyttely, Lempäälä, tuomari: Kirsi Nieminen
"Koon alarajoilla oleva uros jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula, tiivis runko. Hieman luisu lantio. Kokoon sopiva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Hieman alhainen hännänkiinnitys. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Esiintyy hyvin." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Näyttely meni siis oikein kivasti. Paluumatkalla Rio meni jo suoraan keskipenkille nukkumaan. Poikkesimme Tuusulan kautta hakemassa tolleripennun Mizyn ja Xeman perheeseen päivähoitoon. Kokonaan pentu muuttaa heille tällä viikolla. Rio istui loppumatkan sylissäni eikä oikein tiennyt, miten etupenkillä olleeseen pentuun olisi pitänyt suhtautua. Enemmän Rioa jännitti kuin kiinnosti. Pentu oli tietenkin tosi söpö :) Illalla Riolla olisi alkanut tokoalkeet, mutta totesin, että on parempi antaa pikkumiehen levätä.

Alla olevat kuvat © Ida Alexandersson 

Alla olevat kuvat © Karoliina Vainio

 

Täytyy vielä pistää vielä yhdet vertailukuvat, molemmat © Ida Alexandersson

 Rio 10 vko & Rio 10 kk