Huhtikuun ensimmäisenä päivänä osallistuimme koko perheen voimin kooikerkouluun, joka oli tuttuun tapaan Nuottaniemessä Espoossa. Aprillipäivän keli oli aika ikävä. Aikaisemmin oli satanut lunta ja tapaamisen ajan satoi vettä, onneksi ei kuitenkaan ihan kauheasti. Paikalle pääsimme Helin, Hetjan ja Jackin kyydillä. Samaan aikaan paikalle saapui Huugon pentu Alma. Olin ajatellut, etten ainakaan Rioa päästä pennun lähelle, mutta Rio osoittikin positiivista kiinnostusta pentua kohtaan. Kun Alma rohkaistui, se tuli lähemmäksi ja Rio haisteli sitä nätisti. Kun porukka oli kasassa, kävimme pienellä kävelyllä. Rioa alkoi hermostuttaa koirien paljous, joka sai sen haukkumaan muille, myös Alma-pennulle. Mikonkin piti alkuun avata äänijänteitään...
Paikalla oli Mikon, Rion, Hetjan ja Jackin sekä Alman lisäksi Savina, Bene ja Riemu. Myös Meeko käväisi paikalla. Alman ja Meekon lähdettyä aloitimme. Kiersimme ensin yhdessä ympyrää välillä pysähtyen seisomaan ja sitten välillä tehtiin rallytokon pyörähdys sivulla. Ihan hyvin isäntä pärjäsi Mikon kanssa, vaikka hän ei ole koirien kanssa treenaillut :D Teimme yksittäin erilaisia rallytokon käännöksiä. Nämä tein peräkkäin molempien koirien kanssa eli vaihdoin ensimmäisen suorituksen jälkeen koiraa. Ihmeen hyvin Rioltakin onnistui käännökset, vaikka emme ole vielä mitään rallytokoon liittyvää treenannut. Tosin käännöksiin riittää, että koira osaa seurata. Lopuksi teimme vielä pujottelua.
Jack, takana Hetja
Alma
Meeko & Riemu
Meeko & Riemu
Alma & Jack
Alma & Jack
Jack
Bene
Bene, Savina, Riemu, Hetja, Jack, Miko ja Rio
Tämän viikon perjantaina oli meidän viimeiset talvikauden treenit. Olin ajatellut U:n muotoista radanpätkää. Kentällä olleita esteitä hyödyntämällä saimme tehtyä soikion muotoisen radan. Testasin ensin radan Mikon kanssa. Rion kanssa kävi taas niin, että ensin yritin aloittaa alusta ja tehdä pienemmissä osissa, mutta sitten lopulta aloitimmekin loppupäästä, joka tähänkin mennessä on toiminut paremmin. Yksi mutkaputken jälkeinen hyppy oli vähän hankalassa kulmassa ja olin ohjauksen kanssa koko ajan myöhässä, joten Rio tuli siitä useimmiten ohi. Suora eteneminen on vielä Riolle hankalaa, joten siihen täytyy panostaa enemmän. Rion ollessa tauolla tein radan kaksi kertaa Mikon kanssa. Se tuntui niin ihanan helpolta. Ei tarvinnut kuin näyttää esteitä (ja huudella käskyjä) ja Miko meni eikä sitä tarvinnut saattaa ihan putken suulle asti. Mikolla on tietysti paljon enemmän kokemusta ja se osaa hakeutua esteelle, joka sille näytetään eikä se katsele niin paljon minua. Loppuaika käytettiin siihen, että yritin saada Rion kanssa onnistumaan radan ensimmäisen puolikkaan. Suoran putken kohdalla jouduin ihan tosissani juosta, jotta olin ajoissa ohjaamassa Rioa seuraavaan putkeen. Sitä kun teki muutaman kerran, niin alkoi tulla kuuma ja hengästyttää... Viimeinen toisto onnistui parhaiten ja päästiin lopettamaan hyvään fiilikseen.
Viime viikolla löytyi ensimmäiset punkit. Mikossa oli yksi kiinnittyneenä ja yksi kävelevä löytyi jommastakummasta. Punkkilitkut on ostettuna, mutta en ihan vielä pistä niitä. Viime aikoina on ollut pakkaspäiviä ja ensi viikolla on kai enemmänkin, joten ehkä ensimmäiset punkit kuolevat pakkaseen.
Nyt on Rion näyttelydebyytti ohi ja siitä selvittiin :)
Lauantaina oli aikainen herätys, sillä kooikerpennut olivat ensimmäisenä kehässä. Oli kiva olla ensimmäisenä, sillä kehässä pystyi harjoitella ennen tositoimia. Pentuja oli vain neljä ja kaikki uroksia. Pikkupennuissa olivat veljekset Rio, Oiva ja Totti. Ensin pennut menivät yhdessä ympäri ja sitten oli yksilöarvostelujen aika. Pöydällä Rioa jännitti, mutta tuomari oli onneksi mukava eikä tehnyt tilanteesta pennulle yhtään enempää epämukavaa. Mielestäni tuomari ei katsonut Rion hampaita, joten se taisi häneltä unohtua. Liikkeitä hän katsoi sekä edestakaisin että yksin kehän ympäri. Liikkeiden jälkeen en yhtään ehtinyt seisottaa Rioa, sillä tuomari siirtyi jo seuraavan arvosteluun. Liikkeet olivat aikalailla hyppimistä, mutta välillä sain Rion kulkemaan kunnolla. Yllätyksekseni tuomari sijoitti Rion ykköseksi! Rio ja toiseksi tullut Oiva saivat kunniapalkinnon. Paras urospentu -kehässä Riolla oli kaverina vanhempi pentu, jonka Rio myös voitti ja siten Rio oli myös ROP-pentu! Ilmeisesti tuomari näki kaikesta hyppimisestä ja sähläämisestä huolimatta Rion oleva hieno pentu eikä tuomarin hurmaamiseen tarvinnut Rion hännänheilutusta :)
5.12.2015 Helsinki Puppy Show, tuomari: Tuula Savolainen
"5 kk iloinen nuori uros, jännittää hieman esiintymistä. Hyvät
mittasuhteet. Hyvä vahva kuono. Pyöreähköt silmät. Hyvä raajaluusto.
Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Runko saa vielä vahvistua.
Tasapainoisessa liikkeessä pentumaista iloisuutta. Hyvä häntä ja karvan
laatu." PEK1 KP ROP-pentu
Pentujen kehästä siirryimme katsomaan aikuisten kehiä. Riolla oli häkki mukana, mutta se meni niin hyvin penkillä tai sylissä ettei häkille tullut tarvetta. Hienoa, että Rio pystyi keskellä näyttelyhuminaa nukkumaan penkillä meidän välissä :) Aikuisten koohojen arvostelun jälkeen lähdin Rion kanssa kohti kasvattikotia.
Rio katselee aikuisten kooikereiden arvostelua
Tätä mieltä Miko oli, kun joutui olemaan sivussa Rion
palkintoposeerauksista
Väsynyt pikkupentu
Sannan luokse saavuttuamme Rio pääsi leikkimään Muru-siskonsa kanssa. Jokin aikaa leikittyään seuraan liittyi Oiva-veli. Rioa alkuun jännitti uuden tyypin mukaan tuleminen. Rio ei ole meille tultuaan leikkinyt kertaakaan isommassa porukassa, vaan aina se on ollut jonkun kanssa kaksistaan. Siksi olisi ollut hyvä, jos olisimme joskus ehtinyt Mustin ja Mirrin pentutreffeille. Mutta alkujännityksen jälkeen leikit alkoivat sujua ja Rio tuli hyvin juttuun Oivan kanssa, vaikka välillä Rio yritti astua veljeään. Homma meni vieläkin jännittävämmäksi, kun paikalle tuli Totti-veli. Totista Rio ei jostain syystä välittänyt eikä innostunut veljensä leikkiyrityksistä. Voi olla, että tilanne olisi ollut eri, jos Totti olisi tullut silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Totin tulon jälkeen Rio alkoi jättäytyä porukasta pois. Pääasiassa Rio oli ihmisten luona, mutta välillä se vähän leikki tai meni hetkeksi muiden mukaan. Lopuksi joukkoon liittyi vielä Aia-emä ja se vasta Rion mielestä jännää olikin, sillä viime vierailulla Aia oli näyttänyt Riolle kaapin paikan. Selkeästi Rioa ahdisti isompi lauma koiria. Siirryimme vielä sisälle, jossa Rio tunki muiden ihmisten syliin. Lopulta uni vei voiton.
Muru & Rio
Rio & Oiva
Totti & Rio
Rio katselee sivusta, kun Oiva, Totti ja Muru leikkivät
Rion levättyä jonkin aikaa palasimme Messukeskukseen ryhmäkehien vuoksi. Odottelusta tuli pitkä, mutta ihan hyvää kokemusta se oli Riolle. Meno oli vähän rauhoittunut, kun suurin osa oli lähtenyt kotiin, mutta uutena asiana olivat kuulutukset. Ryhmässä oli sama tuomari. Hän katsoi koirien edestakaiset liikkeet. Rio hyppi molempiin suuntiin mennessä, johon tuomari kommentoi "Eikö sillä vieläkään pysy jalat maassa." Ja sitten hän pyysi menemään uudestaan. Tällä kertaa sain Rion pysymään maassa ja liikkeet menivät jopa ihan hyvin. Olihan se ihan hienoa mennä isoon kehään, jonon viimeisenä, kun selostaja sanoi "kooikerhondje" ja ihmiset katsoivat katsomossa. Mitään muuta kuin lämmintä kättä en odottanutkaan eikä tuomari katsonut meidän suuntaan juuri ollenkaan :)
Sunnuntaina ehdimme alkuun tehdä vähän ostoksia, sitten kävimme katsomassa junnukooikereiden arvostelun. Pienen shoppailukierroksen jälkeen siirryimme pentunäyttelyn puolelle, jossa ei enää montaa koiraa ollutkaan ennen meidän vuoroa. Jännitti taas ja tällä kertaa oli vielä tuttujakin katsomassa. Rio meni kehään leikkikaverinsa Jackin kanssa. Aluksi Rio yritti kokoajan kääntyä kaverinsa puoleen, mutta sain sitten onneksi pidettyä huomion itsessäni. Yhdessä liikkuminen ei mennyt hyvin. Kehän matolla oli paljon namimurusia, joita Rio yritti syödä. Jos Rio ei ollut nameja metsästämässä, niin se hyppi. Meni se ehkä välillä ihan nätistikin sekunnin tai kaksi. Pöydällä tutkiminen oli jälleen jännää, mutta onneksi tämäkin tuomari oli mukava. Yksin liikkeet eivät menneet sen paremmin, mutta seisominen oli ihan hienoa. Toki välillä nenä meni maahan haistelemaan, mutta muuten Rio seisoi paikallaan katsoen minua ja heiluttaen häntää (kuvista sitten näin, että takajalat sillä voisi olla paremmin). Jack voitti luokan ja sai KP:n. Ihan oikeaan osoitteeseen meni voitto, onnea Jackin kotopuoleen :) Kehäsihteerin kysyessä "vain ensimmäiselle kp?" tuomari mietti hetken ja sanoi, että menisimme vielä kerran kehän ympäri. Jos liikkeet menisivät hyvin, niin Rio saisi kunniapalkinnon. Paineita siis liikkumiseen :) No eipä Rio sen paremmin liikkunut, mutta taisi tuomari sen verran tykätä Riosta, että kunniapalkinto irtosi kuitenkin :) (Sen perusteella, mitä ehdin nähdä, niin tuomari jakoi kunniapalkintoa aika avokätisesti, mikä ei pentunäyttelyssä ole mielestäni yhtään huono juttu.)
6.12.2015 Voittaja Puppy Show, tuomari: Marja Kosonen
"Oikean
kokoinen, hyvä mittasuhteet omaava. Kaunisilmeinen pää. Hyvä purenta.
Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut.
Oikea karvanlaatu. Hyvä väritys. Halutessaan liikkuu hyvällä
askelpituudella, mutta tänään jännittää kehätilannetta eikä halua
esiintyä. Hyvä luonne." PEK2 KP
Tälläkin kertaa pentuja oli neljä, joista yksi vanhempi urospentu ja yksi narttupentu, joille menivät myös rodun parhaiden pentujen palkinnot. Pentukehältä matka jatkui aikuisten kehän laidalle, jossa juuri alkoi kooikereiden arvostelu. Rio oli taas nätisti mukana penkillä ja ihan kiitettävästi valloitti tilaa uniaan varten... Lopuksi oli vielä viimeisten shoppailujen ja ruokailun aika. Kotona olimme vasta viideltä.
En asettanut näyttelyihin mitään tavoitteita, mutta kunniapalkinto molemmista näyttelyistä oli tosi hieno juttu! Ja roppi oli tietenkin vielä piste iin päälle. Olen tosi tyytyväinen meidän pikkumieheen. Tosi hienosti ja reippaasti se selvisi noin isosta tapahtumasta. Pari kertaa Rio pääsi ärähtämään ikävästi, mutta muuten se oli nätisti. Aika paljon Rio kulki sylissä sekä siksi, että muut koirat ja väenpaljous jännittävät ja siksi, ettei mukaan lähtisi mitään tautia. Väljemmillä alueilla Rio oli rennosti maassa, mutta ahtaammissa paikoissa se tuli mielellään syliin.
Mukaan lähti kauheasti syötävää koirille. Royal Caninin 4 kg:n säkin Rio sai näyttelymenestyksestä ja muutama näytepakkaus lähti mukaan, muuten ruuat ostettiin itse. Kuvasta puuttuu Maukkaan uutuuspullat Oiva ja Vieno sekä jauhetut poropötköt, jotka menivät suoraan pakkaseen. Maukkaan pisteeltä sain myös kaupanpäälle poron luita. Jos joku haluaa, niin voin ne lahjoittaa, sillä Mikon vatsa ei oikein kestä luita. Pojille löytyi myös joululahjat sekä muovitötsät rally- ja ehkä tokotreenejäkin varten. Riolle ostin näyttelyarvostelukansion. Muutama ostoslistalla ollut asia jäi löytymättä. Lisäksi sain kotiin arkistoitavaksi kaikki Kooikerhondje-lehden tähän mennessä ilmestyneet numerot. Kiitos Mariannelle ja lehtien välissä olleesta joulutervehdyksestä myös!
Ostokset
Vanhoja Kooikerhondje-lehtiä
Kuvia Helsinki Winner 2015 ja Helsinki Puppy Show näyttelyistä löytyy täältä
On taas pitänyt kirjoitella, mutta en ole saanut aikaiseksi. Aloitin loman tiistaina ja tänään avasin läppärin ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun vietän loman "yksin". Isännällä alkoi työt pari viikkoa sitten, joten hänen kesä menee töitä tehden. Kyllähän loma näinkin menee. Tällä viikolla kävin mm. Kehärata-ajelulla, kun uusi rataosuus avautui. Kehäradan junat pysähtyvät täällä Pohjois-Haagassa, joten ihan kotiasemalta pääsi kyytiin. Mikokin pääsee tällä viikolla Kehäradalle, mutta meidän yhteisellä reissulla on muu tarkoitus kuin huviajelu :) Mutta siis kirjoitteluun palatakseni... Mitäänhän tässä ei ole tapahtunut, mutta ajattelin ajatuksia kirjoittaa ylös.
Miko 2 viikkoa sitten satutti tassunsa, joka on jo parantunut ihan hyvin. Viime viikonlopusta lähtien Miko on kävellyt normaalisti eikä se varo tassua. Hyppytekniikat jäi kuitenkin välistä vielä viime viikolla.
Viime viikon keskiviikkona Espoon Nuottaniemessä oli kooikertapaaminen, sillä Suomessa vierailulla ollut hollantilaispariskunta halusi tavata suomalaisia kooikereita. Heillä on uros nimeltään Sammie. Mikon oli tarkoitus osallistua tapaamiseen, mutta tassun vuoksi se joutui jäämään kotiin. Minä kuitenkin menin paikan päälle. Paikalla oli kaksi suloista urospentua Chriskooi's kennelistä sekä 7 aikuista kooikeria + Sammie. Sää ei ollut ihan suosiollinen ja vettä tuli pariin kertaan, lopuksi ihan kunnolla ja reippaan tuulen kera. Melko kuivana kuitenkin pysyin. Kotiin pääsin hollantilaisten kyydissä. Kiitos Merville kyydin hankkimisesta! Kuvia täällä.
Tämän viikon keskiviikkona olin talkoilemassa meidän seuran agilityepiksissä. En osannut yhtään odottaa kotiutuvani vasta klo 0.30 jälkeen... Kisaavat aloittivat Agirodun Open Class -radalla ja kisaavia riittikin varmaan hyvien kelien vuoksi. Möllit alkoivat lähempänä kymmentä ja kisat olivat ohi klo 23 jälkeen. 23.30 kenttä oli palautettu normikuntoon ja 23.58 meni päivän viimeinen bussi. Siitä meni reilu puoli tuntia, että olin kotona. Onneksi Suomen kesäyöt ovat valoisia. Ja onneksi aamulla ei tarvinnut herätä töihin.
Huomenna Miko pyörähtää näyttelykehässä vuoden tauon jälkeen. Turkkia sillä ei vieläkään ole, mutta ei se enää ihan kauhealta näytä. Kehtaa sen ehkä kehään viedä. Niskaan on alkanut kasvaa pidempiä haituvia ja vatsaan myös. Turkkiin on tullut jo kiiltoakin takaisin. Ehkä karvanmenetys kertoo siitä, ettei ruokinta ole vielä ihan täysin tasapainossa. Nutrolin öljyn voisi vaihtaa lohiöljyyn, joka saattaa närästää. Mikoa jonkin verran närästää ruuan jälkeen, mutta ei mitenkään pahasti. Yleensä vain yksi röyhtäys tulee ruuan perään, mutta välillä se myös maiskuttelee. Kokeillaan lohiöljyä silti.
Karvaton koira
Ruokinnasta tuli vielä mieleen, että vielä noin 3 viikkoa sitten, kun Miko oli kovasti tyttöjen perään, sen ruokahalu huonontui ensimmäisen kerran sitten nuoruusiän ruokahaluttomuuskauden. Miko saattoi vain katsoa kuppiinsa ja kävellä pois. Sen mentyä ohi ilahduin kovasti, kun Miko söi hyvällä ruokahalulla ja nuoli kuppinsa puhtaaksi.
Olin ajatellut, että uuteen kämppään muutettuamme (eli maalis-huhtikuun vaihteesta lähtien) ryhdyn vihdoin panostamaan toisten koirien nätisti ohittamiseen. Eli vastaehdollistaa vastaantuleviin koiriin (sitä minulle ehdotettiin vuoden alussa). Välillä Miko ohitti toiset koirat pääsääntöisesti hyvin ja välillä tuntui, että se ärisee lähes jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Muuton jälkeen Miko oli hyvin epävarma ulkona. Se ei oikein viihtynyt ulkona ja lähimetsässä se kääntyi takaisin kotiin päin, jos siellä oli joku muu koira. Miko on epävarma ja sitä jännittää vieraat koirat. Joitain koiria kohdatessa Miko jää seisomaan paikalleen ja tuijottaa häntä pystyssä. En tykkää siitä, joten olen jatkanut matkaa, jolloin Miko on väkisin joutunut kohtaamaan jännittävän koiran. Ja ärinähän siitä seuraa. Ja siitä, että Miko oli lähes aina koiria ohittaessa lyhyessä (kireässä) hihnassa. Kun muuton jälkeen Mikoa jännitti toiset koirat entistä enemmän, niin aloin vaihtamaan suuntaa, kun vastaan tuli koira, joka sai Miko jämähtämään paikoilleen. Suunnan vaihtaminen sai Miko rentoutumaan ja jatkamaan matkaa. Samoihin aikoihin aloin antaa Mikolle riittävästi hihnaa ohitustilanteissa, jolloin se usein siirtyy pientareen puolelle/pusikoihin tai on muka haistelevinaan, kun toinen koira menee ohi (samalla koko ajan kulmien alta toista koiraa katsoen). Toisille koirille ärisemiset on vähentynyt reilusti. Näin olen toiminut huhtikuusta lähtien, joten aika kauan kesti tajuta, miten Mikoa jännittävissä tilanteissa pitäisi toimia. Silloin, kun Miko oli pentu tai vasta tulossa meille, hankin Tuire Kaimion kirjat "Pennun kasvatus" ja "Koirien käyttäytyminen". Jälkimmäistä vain selasin ja ensimmäistä luin jonkun verran, mutta liian vähän. Nyt minulla on ollut "Koirien käyttäytyminen" kesälukemisena ja täytyy todeta, että olisi ehdottomasti kannattanut lukea kirja jo kuusi vuotta sitten. Olin silloin vielä hyvin kokematon koirien kanssa ja olisin todennäköisesti osannut toimia Mikon kanssa toisin, jos tietoa olisi ollut enemmän. Juuri tänään pääsin ongelmakäyttäytymisestä kertovaan lukuun, jossa mm. mainittiin, että hihnan kiristyminen vain pahentaa esim. rähjäämisongelmaa. Onneksi koko ajan vain kehittyy paremmaksi koiranomistajaksi.
Mikon Rodi-veli siirtyi tiistaina sateenkaarisilloille autoimmuunisairauden vuoksi. Liian aikaisin joutui velipoika lähtemään...
Miko & Rodi
Veljekset halailevat
Tulipahan nyt sillisalaatti. Ja käsi tykkää huonoa. Loukkasin tänään oikean käden peukalon, joten olen aika paljon joutunut toimimaan vasemmalla kädellä. Pakko oli kuitenkin ottaa välillä myös oikean käden sormet mukaan kirjoittamaan. Peukalo taittui, kun sormi jäi ovesta kulkiessani oviaukon ulkopuolelle. Olin avaamassa viikattua pussilakanaa ja levitin käsiä vähän liikaa juuri oviaukon kohdalla. Isäntä ei voi vieläkään ymmärtää, miten näin voi käydä, mutta kaikki on mahdollista :D Maanantaina täytyy näyttää kättä lääkärille.
Viime viikonloppuna katsoin ensimmäistä kertaa SAGI:n kisakalenteria meille sopivia kisoja silmällä pitäen. Aikaisemmin olen katsellut kalenterista milloin lähellä on kisoja, joita voisi käydä katsomassa tai missä kisoissa Mikon voisi mittauttaa. Olipas jännää ja alustavasti jo suunnittelin, koska meidän kisaura alkaa :D Kaikki sai alkunsa siitä, kun meillä on suunnitelmissa käydä kesällä vanhalla kotiseudulla Nummelassa (koska mulla on ikävä Nummelan AG:n makkaraperunoita :p ) ja ajattelin, että samaan reissuun voisi yhdistää agikisat, joko viralliset tai epäviralliset. Nummelassa on ykkösten kisat vasta elokuussa, joten toivottavasti sopivaan aikaan sattuisi epikset tai mätsäri. Suunnitelma kisauran alusta on siis alustava ja siihen vaikuttaa se, miten ulkokauden treenit lähtevät sujumaan. Onneksi kisakausi Purinalla alkaa reilun kuukauden päästä, niin pääsee taas katselemaan kisoja.
Perjantaina meillä jäi agilitytreenit välistä, kun en päässyt lähtemään töistä tarpeeksi ajoissa. Onneksi lauantaille oli koiramaista menoa tiedossa. Haltialassa pidettiin iltapäivällä kooikertapaaminen. Koko päivän paistoi ihanasti aurinko, mutta Haltialaa lähestyttäessä pilvisyys ja tuulisuus lisääntyivät. Haltialassa tuuli todella reippaasti. Paikalle ilmaantui 11 kooikeria. Miko pääsi tekemään tuttavuutta Hilaryn kanssa sekä pikkupoikien Robinin ja Rufuksen kanssa. Metsässä oli onneksi suojaa tuulelta, mutta tiet olivat alkuun kuraisia ja syvemmällä metsässä jäisiä. Loppumatkasta pysähdyimme pellolle ottamaan yhteiskuvan ja sitten osa koirista pääsi leikkimään. Pelto vaikutti "sopivalta", mutta se oli melko märkä ja kurainen. Mutta mitä pienistä, koiranomistajat ovat aina varustautuneet sopivasti ;) Innokkaimmat juoksijat, Hilary ja Gimma, olivat kaikkein kuraisimpia. Ensimmäistä kertaa muistin pistää RunKeeperin päälle mittaamaan matkaa. Aikaa kului 1h 40 min ja matkaa kertyi 5,17 km siitä, kun lähdimme parkkipaikalta siihen, kun palasimme sinne takaisin. Oli mukava lenkkeille ja pitää ottaa ensi kuussa uusiksi. Kuvia löytyy täältä.
Robin & Miko
Tuulee!
Alahuuli väpättää, uroksen omistajat tietää tämän...
Onpas ollut tapahtumientäyteinen loppuviikko. Onneksi ensi viikonloppuna ei taida olla mitään ohjelmaa :)
Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä. Eteen istuminen sujui jo paremmin kuin aikaisemmin, mutta liike, jossa ohjaaja peruuttaa 1, 2 ja 3 askelta ja koira on ohjaajan edessä ja sen tulee istua liikkeen pysähtyessä, oli haastava. Täytyy treenailla sitä kotona. Ilmoitin Mikon rally-tokon mölli-ALO luokkaan, joka on virallisten kisojen yhteydessä marraskuun lopussa. Onpahan jotain johon treenata :) Rally-toko on vielä hieman hämmentävää, kun siinä on sallittua puhua koiralle, kehua sitä ja käyttää käsi- ja vartaloapua. Niissä liikkeiden osissa, jotka ovat samanlaisia kuin tokossa, en halua käyttää mitään apuja, koska tokokokeet on meillä edelleen tähtäimessä. Ilmoitin Mikon muuten myös möllitokoon, ALO-nakkiluokkaan kahden viikon päähän.
---
Perjantaina kävimme Saaran kanssa vetämässä veristä sientä metsässä.
---
Lauantaina menin Tainan kyydillä kuokkimaan Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämään pentupäivään. Sinne oli ilmoitettu 31 kooikerhondjepentua, joten eihän sitä voinut jättää välistä. Taina veti näyttelykoulutusta ja jäin kuvaamaan siihen, koska pentujen piti ainakin yrittää pysyä paikallaan. Muita pisteitä olivat toko ja 2 x agility. Yritin ensin kuvata pikkuobjektiivilla (Canon EF 50mm f/1.8 II), koska se on valovoimaisin objektiivini. Ja sillä saa hyviä kuvia. En saanut asetuksia kohdilleen ja halli on muutenkin haastava kuvauspaikka. Vaihdoin zoomiobjektiiviin (Canon EF 28-135mm f/3.5-5.6 IS USM), joka on taas koiratapahtumien luotto-objektiivini. En siltikään saanut asetuksia hyviksi ja kuvista tuli ikävän rakeisia ja epäteräviä. Latasin kuvat normaalia pienempinä nettiin, että ne näyttäisivät paremmalta :) Kuvia löytyy täältä. Oli ihana nähdä niin monta kooikerpentua kerralla. Pentukuume ei silti tullut :)
Pentupäivän 31 pentua
Pentupäivän jälkeen lähdimme Saaran ja Huugon kanssa ajamaan edellisenä päivänä tehdyt jäljet. Huugo pääsi aloittamaan. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää kaato, kun olin viemässä sinne sorkkaa ja epäilinkin käveleväni jäljen päällä. Luulin löytäneeni kaadon, mutta olinkin tosiaan mennyt ohi ja kävellyt jälkeä pitkin loppusuoralla olevalle makaukselle. Ensi kerralla katson vähän tarkemmin, missä kaato on... Huugon jäljen jälkeen kävimme lenkillä, sillä halusin Mikon olevan rauhallisempi jäljellä. Pitkää lenkkiä emme tehneet, mutta kaiken sen koohottamisen ja vetämisen jälkeen Miko oli autolle palatessa sen verran kuluttanut energiaa, ettei se enää vetänyt yhtään (metsässä Mikolla on aina kauhea veto päällä). Kävelimme vielä hieman Saaran viedessä sorkkaa kaadolle. Alkumakausta Miko haisteli ja sen jälkeen ohjasin Mikoa hetken aikaa. Tavallinen hihna oli taas käytössä. Miko eteni jäljellä liian reippaasti, mutta jäljestys oli parempaa kuin aikaisemmin tänä vuonna. Miko jopa välillä malttoi käyttää maavainua. Muutaman kerran Miko oli poikkeamassa jäljeltä, mutta pysähdyin ja sitten Miko jatkoi jäljen seuraamista. Jälki oli melko lyhyt suora ja kaato löytyi helposti. Ensi kerralla vaan enemmän energian purkamista ennen jäljestystä. --- Sunnuntaina kävin kuuntelemassa Janita Leinosen agilitykoiran peruskoulutus-luentoa Vantaalla. Aina välillä hieman stressaan siitä miten koulutan seuraavalle koiralle agilitya, vaikka seuraavasta koirasta ei ole vielä tietoakaan. Nyt luennon jälkeen minulla on taas enemmän ideoita koulutukseen. Parasta antia taisi olla "opeta koiralle ensin kaikki ohjaustavat ja vasta sitten hyppäämään". Eri ohjauskuvioita voi treenailla ilman esteitä kentän ulkopuolella jo pienen pennun kanssa. Suurin osa ohjauskuvioista on koiralle luontaisia, joten niitä ei sille tarvitse varsinaisesti opettaa, mutta esimerkiksi niisto, saksalainen, ihmisnuoli ja päällejuoksu eivät ole ja ne pitää erikseen opettaa. Palkkaukseen pitäisi panostaa ja käyttää sellaista palkkaa, joka on Mikolle todella mieleistä. Oli hyvä luento, mutta hieman eri luennoitsijoiden erilaiset mielipiteet hämmentävät, mutta enköhän löydä niistä parhaiten sopivat. Esimerkiksi pennun hyppyyttämisen osalta Ulla Kaukosen neuvot tuntuvat sopivammilta kuin Janitan. Luennon jälkeen olin pari tuntia kotona ja sitten lähdimme Mikon kanssa Herttoniemeen/Roihuvuoreen kooikertapaamiseen. Tapaamisen osallistui 10 kooikerhondjea, joista Sirun, Laran ja JuJun tapasin ensimmäistä kertaa. Milonkin olin nähnyt ensimmäisen kerran lauantaina pentupäivässä. Lara on Mikon siskopuoli, molempien isä on Gipi. Lara oli hyvin pieni Mikoon verrattuna. Hyvä vaan, että koko on tullut emältä :) Kävelimme pienen lenkin ja sitten otimme kuvia. Oli kiva, että vaihteeksi Helsingin kooikertapaamisessa oli paljon tyttöjä, kun normaalisti tapaamiset ovat olleet hyvin poikavoittoisia. Kymmenestä koirasta 4 oli uroksia ja niistäkin Milo 4kk ikäinen pentu. Kuvaamisten jälkeen porukan miehet, äijäporukka Miko, Loki ja Huugo, lähtivät kotiin ja muut menivät vielä koirapuistoon leikkimään. Kuvia täällä.
Miko ja Huugo tosin eivät lähteneet kotiin vaan hyppytekniikkatreeneihin. Meille jäi treeniaikaa vain 15min, mutta eipä lenkkeilyn jälkeen ollut tarkoitustaan tehdä kovin kummoisia treenejä. Teimme pingistä. Innokkaasti pojat juoksivat namikupilta toiselle. Mikolla oli aluksi normaalia korkeampi rima (35 cm), joka aiheutti liian pitkät hypyt kun Miko hyppäsi ponnareiden päälle. Lopuksi heittelin Mikolle vähän palloa.
Kirjoittelen meidän Oulun reissusta myöhemmin, mutta tässä kuitenkin viikonlopun kuulumisia. Viikonloppuun kuului kaksi kansainvälistä näyttelyä ja kooikereiden treffit.
Lauantaina kooikerit olivat kehässä viimeisenä. Tuomari oli muuttunut norjalaisesta Siv Sandöstä belgialaiseen Rita Reyniersiin. Molemmat ovat arvostelleet kooikereita aikaisemminkin, mutta en tiennyt oliko muutos meille hyvä vai ei. Alkuperäinen olisi antanut hyvin todennäköisesti Mikolle EH:n ja uudelle tuomarille uskoin Mikon olevan liian iso. Odotin myös mainintaa Mikon takaosasta, joka ei ole yhtä voimakas kuin pitäisi. Tuomari jakeli paljon EH:ta, joten sen uskoin myös Mikon saavan.
Näyttelypaikalla piti olla klo 12 mennessä, joten meille tuli pitkä odotus. Kaikki muut kehät ympärillä olivat jo valmiita, kun vihdoin lähempänä puolta neljää pääsimme kehään. Miko oli ainoa uros ja narttuja oli kolme. Ennen kehää jännitti paljon ja sen lisäksi Mikon kasvattaja Monica oli myös kehän laidalla. Hampaiden katsomisessa Miko väisti, jota ei ole enää pitkään aikaan tapahtunut. Tuomari arveli, että hänen kätensä haisevat jo paljon koirilta, joten hän pyysi minua näyttämään hampaat. Muu kopelointi meni hyvin. Miko sai ERI:n, SA:n ja CACIB:n ja olin niin iloinen! Tuomari tykkäsi Mikosta kovasti. ROP-kehään Miko sai kaveriksi junnunarttu Henin (Chirpy Black Tortoise) ja Miko oli vielä ROP! Onneksi ryhmäkilpailuja piti odottaa vain puoli tuntia ja ryhmäjärjestys oli käänteinen eli kasiryhmä tuli jo alkupäässä. Ryhmäkehä meni odotetusti läpijuoksuksi, mutta olihan se hienoa pyörähtää isossa kehässä kansainvälisessä näyttelyssä. Kuvia näyttelystä täällä.
ROP Miko & VSP Heni
"4 years old. Excellent in size. Good
proportions. Excellent quality from tip of nose to the tip of tail.
Correct bite. Good ears. Excellent front. Strong back. Typical
hindquarters and tail. Moves very typical with typical tailcarriage."
VAL-ERI 1 SA PU1 CACIB ROP
Näyttelyn jälkeen kiirehdimme takaisin hotellille, jotta ehdimme kooikertapaamiseen ja vielä syödä jotain sitä ennen. Markus meni Mikon kanssa hotelliin ja minä jäin hakemaan ruokaa Hesestä. Hotellin hissiin tuli Markuksen ja Mikon kanssa Kaija Koo, joka ihmetteli koirien paljoutta hotellissa. Markus kertoi koiranäyttelystä, jolloin Kaija kysyi miten Mikolla oli mennyt ja onnitteli sitten menestyksestä :D
Mikon emän Seedan omistaja tuli hakemaan meidät hotellilta. Kooikertapaaminen pidettiin koirapuistossa, hieman keskustan ulkopuolella. Kooikereita oli mukana 7, joista 6 oli Estaika's-kennelistä ja lisäksi mukana oli Halla-kelpie ja Martta-papillon. Mikon lähimmät sukulaiset olivat Seeda-emä ja Fella-siskopuoli, jonka emä on myös Seeda. Miko sai jäädä aluksi koirapuiston ulkopuolelle, sillä puistossa oli toinen uros. Sen lähdettyä ehti vielä tulla toinen uros, mutta sitten Miko pääsi mukaan, kun kaikki muut olivat tyttöjä. Odotin Mikon olevan innoissaan tyttölaumasta, mutta se jätti suosiolla kooikertytöt rauhaan (taisi tietää, että niiltä voi saada turpaan). Aluksi Miko haisteli ja merkkaili, mutta alkoi sitten liehitellä Halla-kelpietä. Miko ihastui Hallaan ja ihastumista varmasti lisäsi se, että Halla sieti aika paljon lähentelyä. Jonkin aikaa Miko sai olla vapaana, mutta se joutui taas aidan toiselle puolelle kun puistoon tuli uusi uroskoira. Kovin pitkään sen jälkeen emme enää puistossa olleet ja otimme lopuksi yhteiskuvan. Kuvia täällä.
Mikon emä Seeda
Mikon siskopuoli Fella (ja takana Misty)
Halla & Miko
Kyllä Hallakin osaa sanoa kun riittää
Halla, Gimma, Taika, Fella, Misty, Seeda, Miko, Anilla ja Martta
Sunnuntaina eli tänään kooikerit olivat kehässä toisena. Aurinko paistoi mukavasti, kun lauantaina oli taas ollut kovin kylmä ja vähän sateli. Tuomarina oli itävaltalainen Sigrid Jarmer. Miko oli taas ainoa uros ja narttuja oli kaksi. Hampaiden katsominen meni tällä kertaa hyvin, mutta liikkeissä Miko oli perässä vedettävä. Poika alkoi olla jo ihan väsy, sillä viikonloppu on ollut sille rankka. Tuomari pisti vielä uudestaan ravaamaan kehän ympäri ja hän sanoi, ettei Miko näytä yhtään iloiselta. Muuten Miko oli tuomarin mieleen ja jälleen se sai ERI:n, SA:n ja CACIB:n! ROP-kehään kaveriksi tuli Gimma (Estaika's Gossip Girl), joka vei pidemmän korren eli Miko oli VSP. Se sopi meille oikein hyvin, sillä kukaan meistä ei olisi jaksanut jäädä enää ryhmäkehään. Ja olihan Gimma paljon reippaampi esiintyjä, joten ehdottomasti ROP meni oikeaan osoitteeseen :) Kehässä en tajunnut pyytää tuomaria kuvaan, joten otimme kuvan myöhemmin. Kuvia näyttelystä täällä.
VSP Miko & ROP Gimma
Miko & Gimma
"Excellent type, beautiful head, correct
earset, nice colour of coat, very good feathering, enough strong bones, a
little bit he turns out his front legs, correct movement, it seems he's little bit tired today." VAL-ERI1 SA PU1 CACIB VSP
En uskonut näyttelyistä tulevan mitään kotiin vietävää, vaikka toki sitä salaa toivoin ;) Tämä viikonloppu ei olisi voinut paremmin mennä. Kannatti lähteä Ouluun asti! Oulu on meille hyvä paikka, täältä Miko on saanut ensimmäisen sertin ja cacibin :)
Tänään kävimme kooikertapaamisessa Talissa. Oli kiva nähdä pari uutta kasvoa, jotka eivät sitten kuitenkaan ollut ihan uusia. Meidän saapuessamme Talin kartanolle siellä oli jo yksi kooikeri. Kooikerin omistaja heti kysyi olinko viime vuoden kesällä Estaika's pentuja katsomassa. Hetken aikaa löi tyhjää, kunnes muistin, että tosiaan pentuja tuli samaan aikaan katsomaan yksi perhe. Heille oli sitten myöhemmin tullut yksi pennuista, Estaika's Heartbreaker eli Pepi. Pepi on vielä niin nuori, ettei Mikolla ollut mitään sitä vastaan. Seuraavaksi paikalle tuli toinen "uusista tuttavuuksista", Black Amiikos Froane Fogel eli Bensku. Pian selvisi, että mekin olimme jo aikaisemmin tavanneet, ensimmäisen kerran kooikereiden näyttelytreeneissä ja myöhemmin näyttelyssä. Mukaan tuli vielä Veiko, Uni ja Havu, joten jälleen kerran koolla oli urosvoittoinen porukka :)
Söpö Pepi, Mikon naamaa myös kuvassa
Vaikka olen asunut lapsuuteni Munkkivuoressa eli Talin vieressä, niin golf kentän ympäristö ei ollut yhtään tuttu. Taisimme tehdä tunnin lenkin. Lenkin lopulla nuoriso ja Bensku leikkivät hetken koirapuistossa. Lopuksi otettiin yhteiskuva. Oli jälleen mukava tavata kooikerporukkaa, mutta Miko ei taas antanut ihan parasta kuvaa itsestään. Niin kauheaa meteliä tuo mies piti... Miko ujelsi kun lisää porukkaa tuli paikalle ja välillä sen piti syystä X haukkua. Eikä se haukku ollut mitään pikku haukkua vaan kaikki desibelit mukana... Muiden leikkiessä koirapuistossa Mikon piti uikuttaa ja haukkua ulkopuolella. Mutta ei Miko ollut ainoa, kimeä uikutus onnistui myös Veikolta :) Kuvauksen jälkeen Mikon piti vielä avata äänihuuliaan ja kerran jo hermostuin sille, jonka jälkeen Miko malttoi hetken istua hiljaa... Muutamia kuvia löytyy täältä.
