Torstaina kävimme rally-tokotreeneissä. Eteen istuminen sujui jo paremmin kuin aikaisemmin, mutta liike, jossa ohjaaja peruuttaa 1, 2 ja 3 askelta ja koira on ohjaajan edessä ja sen tulee istua liikkeen pysähtyessä, oli haastava. Täytyy treenailla sitä kotona. Ilmoitin Mikon rally-tokon mölli-ALO luokkaan, joka on virallisten kisojen yhteydessä marraskuun lopussa. Onpahan jotain johon treenata :) Rally-toko on vielä hieman hämmentävää, kun siinä on sallittua puhua koiralle, kehua sitä ja käyttää käsi- ja vartaloapua. Niissä liikkeiden osissa, jotka ovat samanlaisia kuin tokossa, en halua käyttää mitään apuja, koska tokokokeet on meillä edelleen tähtäimessä. Ilmoitin Mikon muuten myös möllitokoon, ALO-nakkiluokkaan kahden viikon päähän.
---
Perjantaina kävimme Saaran kanssa vetämässä veristä sientä metsässä.
---
Lauantaina menin Tainan kyydillä kuokkimaan Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämään pentupäivään. Sinne oli ilmoitettu 31 kooikerhondjepentua, joten eihän sitä voinut jättää välistä. Taina veti näyttelykoulutusta ja jäin kuvaamaan siihen, koska pentujen piti ainakin yrittää pysyä paikallaan. Muita pisteitä olivat toko ja 2 x agility. Yritin ensin kuvata pikkuobjektiivilla (Canon EF 50mm f/1.8 II), koska se on valovoimaisin objektiivini. Ja sillä saa hyviä kuvia. En saanut asetuksia kohdilleen ja halli on muutenkin haastava kuvauspaikka. Vaihdoin zoomiobjektiiviin (Canon EF 28-135mm f/3.5-5.6 IS USM), joka on taas koiratapahtumien luotto-objektiivini. En siltikään saanut asetuksia hyviksi ja kuvista tuli ikävän rakeisia ja epäteräviä. Latasin kuvat normaalia pienempinä nettiin, että ne näyttäisivät paremmalta :) Kuvia löytyy täältä. Oli ihana nähdä niin monta kooikerpentua kerralla. Pentukuume ei silti tullut :)
 |
| Pentupäivän 31 pentua |
Pentupäivän jälkeen lähdimme Saaran ja Huugon kanssa ajamaan edellisenä päivänä tehdyt jäljet. Huugo pääsi aloittamaan. Minulla oli hieman vaikeuksia löytää kaato, kun olin viemässä sinne sorkkaa ja epäilinkin käveleväni jäljen päällä. Luulin löytäneeni kaadon, mutta olinkin tosiaan mennyt ohi ja kävellyt jälkeä pitkin loppusuoralla olevalle makaukselle. Ensi kerralla katson vähän tarkemmin, missä kaato on... Huugon jäljen jälkeen kävimme lenkillä, sillä halusin Mikon olevan rauhallisempi jäljellä. Pitkää lenkkiä emme tehneet, mutta kaiken sen koohottamisen ja vetämisen jälkeen Miko oli autolle palatessa sen verran kuluttanut energiaa, ettei se enää vetänyt yhtään (metsässä Mikolla on aina kauhea veto päällä). Kävelimme vielä hieman Saaran viedessä sorkkaa kaadolle. Alkumakausta Miko haisteli ja sen jälkeen ohjasin Mikoa hetken aikaa. Tavallinen hihna oli taas käytössä. Miko eteni jäljellä liian reippaasti, mutta jäljestys oli parempaa kuin aikaisemmin tänä vuonna. Miko jopa välillä malttoi käyttää maavainua. Muutaman kerran Miko oli poikkeamassa jäljeltä, mutta pysähdyin ja sitten Miko jatkoi jäljen seuraamista. Jälki oli melko lyhyt suora ja kaato löytyi helposti. Ensi kerralla vaan enemmän energian purkamista ennen jäljestystä.
---
Sunnuntaina kävin kuuntelemassa Janita Leinosen agilitykoiran peruskoulutus-luentoa Vantaalla. Aina välillä hieman stressaan siitä miten koulutan seuraavalle koiralle agilitya, vaikka seuraavasta koirasta ei ole vielä tietoakaan. Nyt luennon jälkeen minulla on taas enemmän ideoita koulutukseen. Parasta antia taisi olla "opeta koiralle ensin kaikki ohjaustavat ja vasta sitten hyppäämään". Eri ohjauskuvioita voi treenailla ilman esteitä kentän ulkopuolella jo pienen pennun kanssa. Suurin osa ohjauskuvioista on koiralle luontaisia, joten niitä ei sille tarvitse varsinaisesti opettaa, mutta esimerkiksi niisto, saksalainen, ihmisnuoli ja päällejuoksu eivät ole ja ne pitää erikseen opettaa. Palkkaukseen pitäisi panostaa ja käyttää sellaista palkkaa, joka on Mikolle todella mieleistä. Oli hyvä luento, mutta hieman eri luennoitsijoiden erilaiset mielipiteet hämmentävät, mutta enköhän löydä niistä parhaiten sopivat. Esimerkiksi pennun hyppyyttämisen osalta Ulla Kaukosen neuvot tuntuvat sopivammilta kuin Janitan.
Luennon jälkeen olin pari tuntia kotona ja sitten lähdimme Mikon kanssa Herttoniemeen/Roihuvuoreen kooikertapaamiseen. Tapaamisen osallistui 10 kooikerhondjea, joista Sirun, Laran ja JuJun tapasin ensimmäistä kertaa. Milonkin olin nähnyt ensimmäisen kerran lauantaina pentupäivässä. Lara on Mikon siskopuoli, molempien isä on Gipi. Lara oli hyvin pieni Mikoon verrattuna. Hyvä vaan, että koko on tullut emältä :) Kävelimme pienen lenkin ja sitten otimme kuvia. Oli kiva, että vaihteeksi Helsingin kooikertapaamisessa oli paljon tyttöjä, kun normaalisti tapaamiset ovat olleet hyvin poikavoittoisia. Kymmenestä koirasta 4 oli uroksia ja niistäkin Milo 4kk ikäinen pentu. Kuvaamisten jälkeen porukan miehet, äijäporukka Miko, Loki ja Huugo, lähtivät kotiin ja muut menivät vielä koirapuistoon leikkimään. Kuvia täällä.
 |
| Siskopuoli Lara |
 |
| Huugo, Milo, Siru, Lara, JuJu, Miko, Loki, Sara, Taika ja Gimma |
Miko ja Huugo tosin eivät lähteneet kotiin vaan hyppytekniikkatreeneihin. Meille jäi treeniaikaa vain 15min, mutta eipä lenkkeilyn jälkeen ollut tarkoitustaan tehdä kovin kummoisia treenejä. Teimme pingistä. Innokkaasti pojat juoksivat namikupilta toiselle. Mikolla oli aluksi normaalia korkeampi rima (35 cm), joka aiheutti liian pitkät hypyt kun Miko hyppäsi ponnareiden päälle. Lopuksi heittelin Mikolle vähän palloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti