Viikonloppuna oli taas koiramaista ohjelmaa, mutta Miko sai pysyä kotona. Sää oli lähes helteinen, joten hieman iho punoittaa. Lauantaina oli Vantaan kaikkien rotujen näyttely. Ilmoitettuna oli 6 kooikeria, mutta tuomarimuutoksen vuoksi vain 5 kävi pyörähtämässä kehässä. Ensimmäisenä bongasin Nekku-pennun (Tuulikaislan Gellert Zapphire), joka oli helppo tunnistaa kokonaan ruskeasta etujalasta. Nekku oli tutustumassa näyttelyihin samalla kun perheen toinen koira käväisi kehässä. Uroksissa ainoa oli Niko, mutta Nova-isoveikka oli myös mukana. Taika ja Gimma olivat myös turistina näyttelyssä. Kehässä kävi Nikon lisäksi kaksi junnunarttua ja kaksi veteraaninarttua. Kehää pyöritti vain yksi kehäsihteeri, joka siis joutui kirjoittamaan arvostelut ja kutsumaan koirat kehään jne. Aurinko paistoi vähän ikävästi kuvauksen kannalta. Tuomari tutki ja arvosteli koiran pääasiassa pöydällä. Liikkeiden jälkeen koiria ei ehtinyt yhtään seisottaa, kun laatuarvosana jo ilmoitettiin. Sekin lisäsi kuvaamisen haastavuutta, mutta onneksi liikkeistä tuli ihan ok kuvia. Niitä täällä.
Sunnuntaina oli Helsingin seudun piirinmestaruuskisat, joiden järjestämisvuorossa oli tänä vuonna meidän seura I-HAH. Päivä oli varmaan kuumempi kuin lauantaina ja kun meidän kentällä ei ole yhtään varjoa, niin auringossa sai käristyä... Kooikereita oli kisaamassa 4 (Veiko, Mizy, Dio ja Lily). Lily tuli yksilöpiirinmestaruuksissa toiseksi, Veiko oli HSKH:n voittojoukkueessa ja Mizy I-HAH:n pronssijoukkueessa. Hienosti siis meni punavalkoisilla! Aurinko oli taas vähän haitaksi, mutta jonkinmoisia kuvia sain medeistä. Kuvia täällä. Tällä kertaa en ollut normaaliin tapaan roturasisti, vaan kuvasin muunkin rotuisia ;) Oli kiva päivä ja tunnelma kisoissa oli mukava.
Mikokin pääsi jotain tekemään, kun kävimme illalla hyppytekniikkatreeneissä. Harjoituksena oli alastulo ja liikkuva hyppy. Molemmat muuten ihan ok, mutta ainakin liikkuvassa hypyssä Miko ähkäisi laskeutuessaan. Siitä Ulla on sanonut molemmissa hyppytekniikkakoulutuksissa ja se johtunee Mikon etupainoisuudesta. Hyppytekniikan osalta siis riittää vielä työstettävää. Loppuun harjoittelimme kontakteja ensimmäistä kertaa etupalkan kanssa. Kontaktiharjoittelut tehtiin puomilla. Ensin Miko sai hypätä sivusta kontaktille, josta vapautin sen namikupille. Saara toimi namikupin vartijana. Kokonaista puomia Miko meni tosi reippaasti. Etupalkalla on siis ainakin vauhtiin liittyviä positiivisia vaikutuksia. Mutta vähän vaikealta etupalkka vielä tuntui, sillä Miko tuli monta kertaa läpi. Helpotin jarruttamalla Mikoa omalla liikkeellä ja saatiin me onnistuneitakin suorituksia. Etupalkkaa käytetään jatkossakin. Mikolla oli koko puolituntisen ajan hyvä vire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti