Elo- ja syyskuun kuulumiset

Oho, viime päivityksestä on vierähtänyt hetki jos toinenkin... Luonnoksissa on ollut elokuun alusta lähtien kirjoitus Nose Work ja rally-tokopäivästä, mutta en vain ole saanut sitä valmiiksi. En enää ihan kauheasti muista ainakaan Rion agilitytreeneistä, mutta tässä mitä elo- ja syyskuussa on tapahtunut. Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta kuitenkin niin, että itselle jää jotain muistiin, joten pahoittelen kirjoituksen pituutta.

Rio on itse vienyt petinsä sohvalle :D

Lauantaina 5.8. oli rotuyhdistyksen järjestämä Nose Work ja rally-tokopäivä Espoon Luukissa. Olisin halunnut jakaa koulutuspaikan Mikon ja Rion kanssa, mutta en saanut apukäsiä mukaan ja siksi Rio jäi kotiin. Olin ajatellut koulutuksen ensisijaisesti Mikolle. Alkuun meillä oli yhteinen tilaisuus, jossa kerrottiin hieman Nose Workistä, rally-tokosta ja yleisistä asioista päivään liittyen. Sitten jakauduimme kolmeen ryhmään, joista yhdellä oli rally-tokoa, yhdellä Nose Workiä ja yhdellä vapaata aikaa. Olimme Mikon kanssa ryhmässä #2, joka aloitti rally-tokolla. Rally-tokon piti olla ulkokentällä, mutta sääennusteen vuoksi koulutus oli siirretty tallirakennuksen vintille. Samassa rakennuksessa oli myös koirakoulu Tassutreenin tilat, jossa pidettiin Nose Work. Radanrakennuksen jälkeen alkoi sataa kaatamalla, joten hyvä vain, että oltiinkin sisällä :) Sade ropisi niin kovaa tallin kattoon, ettei kouluttajan puhetta meinannut kuulla. Meillä oli lyhyehkö rata, jossa oli myös VOI-luokan kylttejä. Meillä rata meni ihan ok, mutta Mikon vire ei ollut parhaimmillaan. Omatoimipisteitä oli kaksi. Toisessa oli erilaisia houkutuksia, joiden seassa käveltiin. Miko meni kaikkiin ruokahoukutuksiin :D Toisella omatoimipisteellä oli ympyrässä ämpäreitä. Koira piti jättää vuorotellen eri ämpärin viereen istumaan, mennä itse keskellä ympyrää ja kutsua koira joko sivulle tai eteen. Tarkoituksena, että koiran tulisi osata tulla sivulle/eteen mistä kulmasta tahansa.

Rally-tokon jälkeen meillä oli Nose Work treenit. Aloitimme Mikon kanssa treenit muistuttelemalla mieleen, mitä Nose Work on eli naksuttelin kun Miko haisteli eukalyptuspurkkia. Sitten lattialle pistettiin kaksi purkkia ja lopuksi kolme. Harjoittelimme jo vähän ilmaisua, joka Mikolla olisi maahanmeno. Treenien jälkeen meillä oli tauko ja Miko pääsi lepäämään autoon. Minä kävin katsomassa ja kuvaamassa muiden treenejä.

Tauon jälkeen oli meidän ryhmän toinen rally-tokosessio. Omatoimipisteitä oli kolme, joista yhdessä oli kaikki eteen istumisen kyltit, yhdessä kaikki jäävät kyltit ja yhdessä puolenvaihdot edestä, takaa ja sivulta. Kouluttajan kanssa sai käydä läpi jotain, mihin kaipasi apua. Kävimme Mikon kanssa ensin omatoimipisteillä, jotka menivät yllättävän hyvin. Kouluttajan kanssa katsoimme meidän eteen istumisia. Kouluttaja pyysi minua peruuttamaan niin, että Miko kävelee minun etupuolella ja siitä piti käskeä Miko eteen istumaan. Alkuun Miko meni maahan "fram" sanasta ja sitten se jäi istumaan liian kauas. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei Miko tiedä mitä fram-käsky tarkoittaa. Peruuttamisia meidän kannattaa jatkaa ja eteen istumista voi harjoitella myös istumalla itse tuolilla.

Nose Workissä © Ida Alexandersson

Toisessa Nose Work sessiossa jatkettiin kolmella purkilla hajun etsimistä. Kouluttaja myös pyysi odottamaan, että Miko tarjoaisi maahanmenoa. Siihen Miko ei ollut vielä valmis, joten oikean purkin löydettyään se huitoi sitä tassulla ja kaatoi purkin, kun palkkaa ei kuulunut. Muitakin purkkeja meni kumoon, kun Miko yritti keksiä mistä palkan saa. Lopulta sitten annoin käskyn. Mikon kanssa ei montaa toistoa tehty, sillä väsymys alkoi jo näkyä. Ostin eukalyptus-hajun kotiin, joten pääsemme jatkamaan harjoituksia.

Miko jaksoi yllättävän hyvin pitkän päivän, mutta kyllä sille uni maistui heti, kun se pääsi autoon. Kuvia päivästä täällä.

Sunnuntaina 6.8. oli meidän oma treenivuoro, johon otin vain Rion mukaan. Aiheena oli persjättö ja takaakierto. Olin taas tosi hyvin suunnitellut treenit; kentälle tultuamme googlasin jonkun pätkän, jossa harjoitellaan persjättöä.. Persjättö meni ihan hyvin, mutta olinkin valinnut helpon harjoituksen. Suoralla olisi vaikeampi ehtiä leikkaamaan edessä. Ongelma oli putken jälkeinen hyppy, sillä Rio ei vielä tuollaisessa tilanteessa irtoa. Yritin heittää lelun putken jälkeen, mutta Rio kiersi hypyn. Jätin sitten pallon hypyn taakse Rion nähden. Koko radanpätkää ei näin voitu tehdä, sillä pallo houkutteli liikaa, mutta putkelta asti onnistui. Sen jälkeen pätkä meni hyvin. Takaakierrot meni ihan ok. Mietin vain, onko ok, että käsky on sama kummallekin puolelle. Kerran taisin sanoa "takaa", vaikka käskyn pitäisi olla "kierrä"... Jonkun verran hajut vei Rioa ja ainakin kertaalleen vein sen takaisin kentän laidalle ja annoin sen hetken siellä odotella ja sitten yritettiin uudestaan keskittyä treeniin.

Tämän jälkeen meille tuli kolmen viikon tauko treeneistä. Minulla oli flunssa, joka ei millään tahtonut mennä ohi. Tarkoituksena oli kolmena viikonloppuna putkeen mennä kuvaamaan agikisoja (I-HAH, HAU ja HSKH), mutta kaksi ensimmäistä kisaa parantelin kotona flunssaa. Viimeinen oli Helsingin Seudun piirinmestaruuskisaviikonloppu, jota en halunnut jättää välistä, sillä olin suunnitellut sille viikonlopulle vuokraavani objektiivin. Ja niin teinkin eli minulla oli viikonlopun käytössä Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM -objektiivi. Tästä haaveilen, mutta sillä on sen verran hintaa, että täytyy hetken aikaa säästää :) Ja kun on niin arvokkaasta objektiivista kyse, niin kannattaakin ennen ostopäätöstä testata. Lauantaina 26.8. oli 1.- ja 2. luokan kisat ja sunnuntaina 27.8. oli 3. luokan kisat ja joukkuepiirinmestaruuskisat. Objektiivi oli melko painava, joten laskin sen penkille/pöydälle aina kun oli taukoa, esim. rataantutustuminen. Olin hyvin tyytyväinen objektiiviin ja kuvien laatuun, vaikka aika paljon kuvissa oli epätarkkuutta, mutta se johtuu kuvaajasta. Tarkennus aiheuttaa minulle hankaluuksia, erityisesti agilitya kuvatessa. Ehdottomasti hankin tämän objektiivin jossain vaiheessa. Kuvia lauantailta täällä ja sunnuntailta täällä.

Lauantaina 2.9. kävin Saaran kanssa tekemässä yhden voittajajäljen Mäntsälässä, jossa seuraavana päivänä kisattiin mejän piirinmestaruuksista. Saara ja Huugo olivat päässeet mukaan kisaamaan Helsingin piirinmestaruudesta. Olipa mukava käydä pitkästä aikaa tekemässä jälkeä. Sääkin oli oikein sopiva, ei ollut kylmä eikä kuuma tai märkää.

Sunnuntaina 3.9. osallistuimme Mikon kanssa oman seuran rally-tokokisoihin, joista toiveena oli viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulos. Rata oli aika kiva ja varsinkin alku oli Mikon tapaiselle koiralle hyvä. Lämmitellessä ennen omaa vuoroa kohtasimme tolleripennun, jota Miko pääsi tervehtimään. Miko tuntui saavan siitä virtaa ja Miko oli leikkisällä tuulella pentukohtaamisen jälkeen. Teimme ennen omaa vuoroa yksittäisiä liikkeitä aina silloin, kun Miko otti kontaktia. Olen joskus onnistunut paineistamaan Mikon juuri ennen omaa suoritusta, joten siksi vältin tekemästä liikaa ja yritin saada vain onnistumisia. Radalla oli lähtö ja maali lähekkäin. Viimeisenä tehtävänä oli houkutus, joten se oli lähellä lähtöä. En silti osannut ajatellakaan, että houkutuksessa oleva patukka voisi kiinnostaa Mikoa, joten tuli yllätyksenä, että Miko syöksähti haistelemaan sitä. Siitä tuli siis heti alkuun -10 p. Sen jälkeen rata sujui ihan hyvin. Meno ei tuntunut yhtään niin tahmealta kuin yleensä kisoissa, mutta jonkun verran Mikon haahuili. Radasta jäi tosi hyvä fiilis, mutta tiesin, että on siinä ja siinä saammeko tuloksen. Pisteitä saimme 62, joten hyväksyttyä tulosta emme saanut. Toinen -10 p. oli täyskäännös vasemmalle ja muuten radalta tuli aika paljon yksittäisiä vähennyksiä mm. puutteellisesta yhteistyöstä ja vinosta asennosta. Video radasta löytyy täältä, kiitos Marille!

Samana päivänä oli oma treenivuoro, johon taas vain Rio pääsi mukaan. Harjoittelimme pakkovalssia muutaman toiston verran. Sitten hyödynsin edellisen ryhmän möllitasoista rataa, josta teimme noin 7-8 esteen pituista pätkää. Videokameran muistikortti täyttyi jo ensimmäisen harjoituksen aikana, joten ei ole mitään muistin tukena... Muistaakseni tekemällämme pätkällä oli hyppyjen ja putkien lisäksi muuri, jota piti tehdä yksittäin tai yhden hypyn kanssa useampaan kertaan, sillä muuria on tehty vähän ja Rio tosi herkästi kiersi sen. (Jos muuri ei ollut tällä kertaa, niin sitten se oli seuraavalla :) ) Enempää ei muistu mieleen.

Rally-tokokisojen jälkeen oli sen verran hyvä fiilis Mikon vireen tasosta ja toisaalta harmitus siitä, että viimeinen hyväksytty tulos jäi saamatta, että jo samana päivänä tutkin kisakalenteria. Kirkkonummella oli kisa, jossa oli vielä vapaata, joten ilmoitin Mikon sinne. Niinpä sateisena lauantaina 9.9. hyppäsimme junaan ja matkustimme Kirkkonummelle. Meillä oli tullut vain vähän vettä, mutta Kirkkonummella satoi ihan reippaasti. Miko pysyi suht kuivana, kun pistin sille sadetakin ja itsekin pysyin melko kuivana sadeviitan alla. Teimme taas Mikon kanssa yksittäisiä kylttejä aina kun se otti kontaktia. Mikon vire oli yllättävän hyvä ja se jopa äänteli perusasentoon tulleessaan. Märkä maa ei onneksi tuntunut haittaavan ja onneksi sade lakkasi juuri ennen avoimen luokan alkua. Meidän suorituksen aikana Mikon vire ei enää ollut niin hyvä ja se jostain syystä jäi välillä katselemaan jonnekin kaukaisuuteen. Se oli vähän poissaolevan näköinen, mutta suoritus ei silti tuntunut tahmealta. Rata tuntui menneen ihan kivasti. Palkintojen jaossa tuomari sanoi mukavat sanat: 78 pistettä, RTK2 ja menolippu voittajaan! Ja samalla sijoituttiin kolmanneksi (enempää hyväksyttyjä tuloksia ei ollutkaan). Tuomari sanoi kisakirjaa ojentaessa, että unohdin yhden istumisen. Saimme siis yhden turhan -10 pistettä vain siksi, että kahdessa eteen istumisessa olisi toisessa pitänyt ensin pysähtyä ja minä ohjasin siinäkin Mikon suoraan liikkeestä eteen istumaan. Vähänkö harmitti, mutta toisaalta 78 pistettä oli jo muutenkin meidän parhaat pisteet AVO:sta. Sateinen keli oli meidän puolella ja Mikon hidastelut meni sen piikkiin. Tuomarin kommenttina arvostelulomakkeessa oli "Pientä hidastelua sateesta, muuten kiva suoritus."

Sunnuntaina 10.9. olimme varmaan agilitytreeneissä, mutta videota ei ole ollenkaan, kun en ollut saanut aikaiseksi tyhjentää muistikorttia. Tämä taisi olla se kerta, kun edellisen ryhmän viimeinen koirakko teki vielä rataa meidän tullessa paikalle ja sillä oli juoksuhousut päällä. Ajattelin jo, ettei meidän treeneistä tule varmaan mitään, sillä olen ajatellut, että ne hajut, jotka Rio vie välillä treeneissä, on nimenomaan juoksunartuista. Onneksi Rio ei ollut juurikaan hajujen vietävänä. Jonkin verran se haisteli siinä kohtaa, jossa oli radan lähtö eli jossa narttu oli istunut. Hyödynsin jälleen edellisen ryhmän rataa ja teimme siitä noin 8 esteen pätkää. Juuri muuta ei sitten treeneistä muistukaan...

Sunnuntaina 17.9. oli meidän viimeinen kesäkauden treenikerta, sillä kuun viimeisenä sunnuntaina ei ollut treenivuoroa agikisojen vuoksi. Mikokin pääsi pitkästä aikaa treeneihin mukaan ja isäntäkin tuli pitkästä aikaa avuksi. Rion kanssa tein lyhyttä ympyrän muotoista rataa, jossa oli hyppyjä ja putkia. Yhdelle hypylle piti tehdä valssi ja siinä olin aina myöhässä. Jos Rio juoksee kovaa kaarteessa, niin se menee helposti esteen ohi. Se koskee myös putkia. Silloin Rio kiertää putken ulkokautta. Ehkä kierrettävä este ei ole kunnolla linjassa Rion juoksulinjan kanssa ja sen on helpointa kiertää este ulkokautta kuin alkaa vauhdissa muuttamaan linjaa. Saatiin kyllä Rion kanssa tämä ympyrärata toimimaan muutoin paitsi tuon valssin osalta. Rio osoitti vähän kiinnostusta puomia kohtaan, joten ajattelin, että voisi kokeilla mitä Rio tuumaa puomista. Puomi kolisi, kun Rio koski siihen ja siksi se jännitti Rioa. Ajatteli jo, että meillä menee jo aikaa siihen, että saan Rion ylipäätään menemään koko esteelle, mutta onneksi näin ei käynyt. Pidin Rioa lyhyessä hihnassa, jotta se ei pääsisi hyppäämään puomilta alas. Puomi oli jännittävä ja ensimmäisellä kerralla Rio syöksähti alastulolta maahan. Toisella kerralla Rio meni puomille jo tosi reippaasti. Heitin lopussa kosketusalustan puomin eteen, mutta eipä Rio 2on2off asentoa ottanut, kun ei sitä koskaan ole harjoiteltu. Yritin kuitenkin, jos se vaikka koskisi alustalle niin, ettei se poistuisi puomilta. Jokin puomissa Rioa kiehtoi, sillä se meni sinne ihan omatoimisesti. Kerran Rio pääsi hyppäämään alas, kun en itse ollut tarkkana. Puomin jälkeen teimme välistävetoharjoituksia. Alkuun Rio karkasi puomille. Välistävedot ei oikein meinannut onnistua, mutta pari onnistunutta mahtui joukkoon. Ehkä kummallakaan ei ollut keskittyminen ihan parhaimmillaan. Lopuksi teimme vielä ympyräradan ja kosketusalustaharjoituksia. Mikon treeneistä ei ole kerrottavaa jälkipolville, sillä Miko päätti keskittyä haisteluun.

Sunnuntaina 24.9. kävin katsomassa HAU:n kisoja ja kuvasin myös jonkin verran. Ei tosiaan ole sama asia kuvata omalla objektiivilla agilitya kuin mitä lainaobjektiivilla oli... Ja onhan 135mm ja 200mm polttovälien ero ihan merkittävä, kun kuvaa agilitya. Toinen kisaamassa olleista kooikereista oli Rion täti Veea. Kuvia täällä.

Perjantaina 29.9.2017 tuli vuosi täyteen Mikon kastroinnista. Mikon turkki on onneksi pysynyt ihan hyvänä, vaikka häntäkarvat menevätkin nykyään helposti takkuun. Olen ollut pääosin tyytyväinen kastroinnin vaikutuksiin. On ihanaa, ettei Miko ole enää tiettyinä aikoina levoton ja piippaileva eikä tytöt tai niiden hajut vie sitä. Epävarmuuden korostuminen on ikävä puoli. Se näkyy erityisesti Rion seurassa, kun olemme ulkona, mutta näkyy se myös ilman Rioa. Esimerkiksi eilen lenkitin päivällä pojat erikseen ja Mikon piti haukahtaa kahdelle koiralle, joista toinen oli parsontyttö ja toinen pelokkaan oloinen shelttipentu. Mikolla ei ollut mitään syytä haukahtaa kummallekaan, sillä koirien käytöksessä ei ollut mitään uhkaavaa eikä niiden pitäisi olla jännittäviä. Miko haukahti molemmille vain kerran, mutta tuntuu ikävältä, jos pikkuinen, ei kovin paljon luovutusikää vanhempi, shelttipentu aiheuttaa Mikolle ahdistumista ja epävarmuutta. Kaikille vastaantuleville koirille Miko ei onneksi hauku, mutta tosi helposti siltä tulee ainakin se yksi haukku. Ja sitten vielä se meteli, mitä Miko pitää, jos ovikello soi... Mitä vanhemmaksi Miko tulee, sitä kovempi tai oikeastaan korkeampi ääni siitä lähtee.

Isä ja poika jäljestää

Perjantaina lähdin Tainan kanssa tekemään jälkiä Riolle ja Lokille. Pojat pääsivät myös mukaan. Rio matkusti jaloissani etupenkillä ja nyt matkustaminen sujui jo paljon rennommin kuin Lahden reissulla. Jälkien teon ajaksi Loki ja Rio vaihtoivat paikkaa eli Loki tuli etupenkille ja Rio meni Lokin häkkiin, sillä Rio ei ole aikaisemmin jäänyt yksin autoon. Vaihdoin aikana isä ja poika tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Kiinnostus oli molemminpuolista, joten Loki ja Rio pääsivät tervehtimään. Lokia Rio ei sen enempää kiinnostanut, mutta Rio olisi voinut lähteä vaikka leikkimään. Häkkiin Rio jäi ihan ok eikä lähtiessämme ainakaan kuulunut ääntä (eikä palatessa).

Teimme ensin Lokille noin 200 metrin jäljen yhdellä kulmalla ja sitten Riolle lyhyehkön suoran jäljen. Rion jälki oli hieman pidempi kuin syksyllä tekemäni jäljet.

Jälkien teon jälkeen kävimme hihnalenkillä. Välillä Rio yritti käydä innostamassa Lokia leikkiin, mutta en päästänyt sitä ihan kunnolla iholle, sillä Loki ei ehkä kauheasti arvostanut Rion lähentelyitä. Minulle Loki on aina ollut pieni uros, sillä onhan niillä Mikon kanssa iso kokoero. Oli jännä, ettei Loki enää näyttänytkään niin pieneltä, sillä Rio oli hieman matalampi. Lokille oli myös kastraation myötä tullut enemmän karvaa, joten se oli turkiltaan Rioa muhkeampi.

Lauantaina aamupäivästä lähdimme ajamaan jäljet. Loki pääsi ensin omalle jäljelleen. Lokilla taitaa olla muutaman vuoden tauko takana, mutta tosi hyvin se jäljesti. Peuransorkan Loki kantoi ylpeänä autolle asti. Riolle oli uutta yli 12 h vanha jälki ja jälkihihna, sillä syksyllä kävimme jo pari tunnin päästä ajamassa jäljet ja käytin tavallista hihnaa. Meinasin kävellä alkumakauksen ohi, mutta onneksi Rio löysi sen ja jäi tutkimaan. Ihan kivasti Rio alkoi jäljestää. Välillä se palasi vähän takaisin päin tai lähti hetkeksi jäljeltä sivuun tai kävi katsomassa Tainaa, mutta se palasi aina omatoimisesti jäljelle. Viimeinen pätkä meni oikein kivasti, mutta Rio oli tainnut saada vainun sorkasta. Sorkka löytyi hyvin, vaikka itse en heti noteerannut, että Rio oli jo "maalissa". Rion jäljestys meni hyvin, vaikka meno oli vielä epävarmaa. Lisää vaan kokemusta, niin varmuuskin paranee.

Ennen kotiinlähtöä Taina kuvasi Rioa ja otti pari yhteiskuvaa isästä ja pojasta. Tainan kanssa tehtiin myös käsittelyharjoittelua ja leikittiin Rion kanssa. Oli tosi kiva käydä ihan kunnon metsässä jäljestämässä ja nyt tekisi mieli käydä useamminkin.

Loki & Rio © Taina Lempiäinen

Rio kasvaa ja kehittyy

Riolla on nyt ikää 20 viikkoa ja 1,5 viikon päästä se on jo 5 kk. Rio painaa 6,2 kg ja korkeutta sillä on 34 cm. Rio on kilon kevyempi ja 2 cm matalampi kuin isänsä saman ikäisenä. Miko taas oli 5 kiloa painavampi ja n. 6 cm korkeampi. Rio tuntuu olevan kovin pieni sintti, mutta aina välillä muistan, että Mikoon verrattuna kaikki muut kooikerit näyttävät pieniltä. Kuitenkin tämän hetkisen tilanteen perusteella Riosta tulisi pieni, mutta aika näyttää.

Rioa mitataan rullamitan ja kynän avulla

Iso ja pieni

Sisäsiisteys alkaa olla jo parempaan päin. Työpäivää Rio ei pysty pidätellä eikä yötä. Tosin vaikuttaa siltä, että Rio pystyy pidättelemään yön, sillä aamulla merkkejä pissoista ei näy, mutta jossain vaiheessa haju paljastaa, että tarpeita on tehty. Rio pissaa yöllä joko omaan tai Mikon petiin. En tiedä tekeekö se sitä joka yö, mutta usein kyllä. Pedit ovat usein pesussa, mutta en aina pese niitä heti, kun huomaan, että niihin on pissattu. Rioa ei yhtään haittaa nukkua pissapedissä. Muuten, jos Rio pissaa sisälle, niin se pissaa olohuoneen matolle. Kaikki olohuoneeseen tulevat vahingot johtuvat vain siitä, että Rioa ei ole viety riittävän ajoissa ulos. Pääsy eteiseen on yleensä rajattu pentuaitauksella. Rio välillä käy ovella, jos sillä on hätä. Lauantaina, kun lähdimme kauppaan, Rio olisi halunnut lähteä mukaan. Ei se päässyt ja kotiin palattuamme (pojat saivat olla koko asunnossa) sohvalta löytyi pissat. Tuon ikäinen pentu ei tee enää ihan pieniä pissoja... Oma vika, yrittihän Rio kertoa ovella, että ulos täytyy päästä. En silti olisi uskonut sen pissaavan sohvalle. Sängyllekin on kerran tullut pissat, mutta siitä on jo pidemmän aikaa. Nyt Rio jo välillä pääsee itse sängylle. Jos ulkoilut ajoitetaan oikein, niin sisältä ei tarvitse siivota kuin työpäivän aikana tulleet pissat (+ mahdollinen petien pesu).

Karvaa on jo alkanut kasvaa enemmän ja suurin osa selän mustasta karvasta on lähtenyt pois. Selkeät mustan karvan alueet ovat säkän kohdalla ja rinkula hännässä sekä pieni pläntti karvaa niskassa. Hännän rinkula ei katoa, mutta muu musta karva toivottavasti. Riolla kyllä muutenkin kasvaa mustaa karvaa, mutta ne ovat yksittäisinä ruskean seassa. Ruskean karvan seassa olevaa mustaa karvaa on kuitenkin aika paljon. Riolla on myös musta pilkku hännässä. Tai ei se enää pilkulta näytä, kun karva on alkanut kasvaa. Ja tietenkin se on hännän päällä. On aika jännä juttu, että vaikka Riolla on tuota mustaa, niin sillä on aika vaalea pigmentti muuten. Valkoisista kynsistä kaksi on muuttunut osittain mustaksi. Kajaleita Riolla ei ole ollenkaan vaan sen silmänympärykset ovat ihan vaaleat. Pilkkuja Riolla on onneksi vain pari ja nekin ovat aika vaaleita. Miko taas on varsinkin nyt karvanlähdön aikaan ihan bambin näköinen.

Rion värittömät silmänrajaukset

Turkki kasvaa ja musta raita on pääosin jo kadonnut

Rion hännässä on pilkku

Rio jo kovasti harjoittelee merkkailun alkeita. Isommat pissat se edelleen tekee "kyykyssä", mutta jo parin viikon ajan Rio on nostanut koipea säännöllisesti. On se jotenkin söpöä, kun tuollainen pikkumies käyttäytyy kuin isomies :) Koiven nostaminen on jo ihan päivittäistä. Rio on nostanut koipea pääsääntöisesti ruohotupsuihin, mutta tänään se Mikon perässä Rio merkkasi puun.

Kuukauden päästä Riolla on ensimmäiset pentunäyttelyt Messarissa. Ei ehkä ihan paras paikka aloittaa, mutta piti se ilmoittaa, kun ei minulla ole koskaan ollut koiraa Messarissa mukana. Seisomista ja hampaiden katsomista on harjoiteltu, mutta liikkumista ei, muuten kuin kerran Irran kanssa, jolloin siitä ei tullut mitään. Seisomista täytyy vielä harjoitella ihan kauheasti, sillä kestoa siinä ei vielä ole. Onneksi päästään kerran mätsäriin ennen joulukuuta. Saa nähdä paljonko Riolla on kavereita kehässä. Erkkarissa pentuja oli huimat 15, mutta tämän viikon pentunäyttelyissä Lemmikkimessujen yhteydessä ei ollut yhtäkään. Messarissa tuskin erkkarin tasolle päästään, mutta voi sielläkin pentuja olla ihan kiitettävästi. Rion veljiä ainakin on :)

Tänään Rio ja Miko pääsivät taas jäljestämään. Jälki oli jälleen vain noin 10 metriä. Rio jäljesti oikein mallikkaasti, vaikka meinasi kahdesti lähteä sivuun. Pysyin silloin paikallani ja hihnan kiristyessä Rio palasi jäljelle. Ennen kaatoa oli pyörimistä, mutta lopulta hirvensorkka (tai nilkka) löytyi. Miko jäljesti hyvin suoraviivaisesti jäljen päällä, mutta silläkin meni pyörimiseksi ennen kaatoa. Ehkä joku oli käynyt välissä kävelemässä jäljen päällä, vaikka se ehti vanhentua vain tunnin.

Jäljestyksen jälkeen

Märät ja kuraiset joutuvat suihkuun, Miko on siitä innoissaan :D

Matkalla jäljelle tulimme jyrkkään alamäkeen, jossa poikien hihnat menivät ristiin. Miko eteni niin vauhdikkaasti, että päästin Rion hihnasta irti, jotta Miko ei hihnojen välityksellä nykäisisi Rioa. Sitten Rio pyörikin muutaman kerran ympäri ja näytti sen jälkeen vähän pelokkaalta. Otin sen syliin ja huomasin, että jotain oli osunut lähelle Rion vasempaa silmää. Sillä oli melko iso vereslihalla oleva naarmu silmän alla. Onneksi ei osunut silmään eikä tullut haavaa. Riolla oli ilmeisesti liian paljon vauhtia alamäessä ja se kompuroi ja siksi veti muutamat kuperkeikat. Mielestäni se kiihdytti vasta, kun olin päästänyt hihnasta irti, mutta jäin myös miettimään, olinko syypää kompurointiin. Jos hihna oli jo kiristynyt, kun päästin irti, niin silloin syy oli minun. Toivottavasti naarmu paranee pian eikä ala kutisemaan. Silloin nimittäin tulisi kaulurille tarvetta.

Miko pääsi vielä iltapäivästä kolmen viikon tauon jälkeen hyppytekniikkatreeneihin tekemään okseria ja etäisyyksiä. Jälkimmäinen meni paremmin, sillä siihen löytyi paremmin vauhtia.

Pikkujäljestäjä ja agilitykoiran alku

Suunnitelmissa oli tehdä viime viikonloppuna Riolle ensimmäinen verijälki, mutta tuli muuta ohjelmaa ja jälki siirtyi tälle viikonlopulle. Arki-iltoina tulee pimeä niin aikaisin, ettei töiden jälkeen voi lähteä jäljestämään. Ensimmäistä kertaa olin fiksu ja jaoin 0,5 litran veripullon sisällön pienempiin pulloihin. Helpompaa sulattaa ja kuljettaa mukana kerta-annos eikä veri tykkää hyvää, jos sitä monta kertaa sulattelee ja pakastelee. Kävin lauantaina aamupäivästä tekemässä jäljen, jolle tuli pituutta n. 10 metriä. Rio sai aloittaa tuoreella jäljellä, joten lähdimme poikien kanssa ulos melko pian sen jälkeen, kun olin palannut jäljentekoreissulta. Sitä ennen Rio sai tutustua veriseen sieneen, sillä Rio oli jännittänyt sientä kooikereiden syyspäivillä, vaikka pelkkä veri ei sitä pelottanutkaan. Tällä kertaa verisieni ei ollut pelottava. Miko olisi halunnut omia sienen, joten jouduin pistämään sen portin taakse. Molemmat pojat vuorollaan kävivät haistelemassa ja nuolemassa sientä.

Mikon pentuhihna löytyi...

Rio haistelee sientä (ja katsoo Mikoa)

Pojat jäivät odottamaan tien laitaan siksi aikaa, kun vein peuran sorkan kaadolle. Sitten otin Rion mukaan, isäntä ja Miko joutuivat vielä odottelemaan. Rio ei yhtään ikävöinyt isompien poikien perään, mutta hieman ennen jäljelle pääsyä Miko alkoi vikistä oravan perään, joka sai Rion katselemaan huolestuneena ympärille. Ajattelin jo, että sen takia koko jäljestys menee pieleen, mutta onneksi Miko hiljeni. Rio haisteli alkumakausta mielenkiinnolla ja alkoi syödä maata. Makauksella meni sen verran aikaa, että aloin jo opastaa Rioa eteenpäin. Maassa näkyi verijälkiä, joten pystyin osoittamaan tarkasti Riolle mihin pitäisi lähteä. Pikkumiehellä alkoi kova nuuskutus ja se lähti seuraamaan jälkeä. Rio eteni rauhallista tahtia, sillä se haisteli tarkkaan. Näytin sille välillä mihin pitää mennä, jotta se varmasti ymmärtää olla veren jäljillä eikä jonkun muun hajun. Välillä Rio meni jäljen sivusta, esim. kiersi kiven toista kautta kuin jälki meni, mutta annoin sen mennä, kun oikeilla jäljillä se tuntui olevan. Kaadolle Rio tuli sivusta. Se nuuhki sorkkaa, muttei ollut siitä sen enempää kiinnostunut. Ehdin napata kuvan ja sitten vielä palkkasin Rio nakeilla sorkan vieressä. Olin niin hirmu tyytyväinen! Pelkäsin etukäteen, että Rio ei malta keskittyä haisteluun vaan häseltää kaikkialla muualla kuin jäljellä. Ihan turhaan, sillä Rio selkeästi keskittyi haistelutehtäväänsä ja toimi rauhallisesti. Todella lupaavaa :)

Rio kaadolla

Seuraavaksi Miko pääsi samalla jäljelle. Miko ei ole tainnutkaan jäljestää kahteen vuoteen. Miten aika onkin kulunut niin nopeasti... Mikolla alkoi kauhea veto, kun se haistoi jäljen. Alkumakauksella se ei kauaa viipynyt ja sitten se lähti reippaaseen tahtiin jäljestämään. Mikokaan ei ihan koko aikaa pysynyt jäljen päällä, mutta suunta oli oikea ja kohta sorkka jo löytyikin. Rio tuli isännän kanssa meidän perässä. Muutamat kuvat piti ottaa sorkan kanssa ennen kuin jatkettiin lenkkeilyä metsässä. Verta olisi vielä neljään lyhyeen jälkeen, joten täytyy vielä ennen lumentuloa käydä tekemässä jälkiä.

Pikkujäljestäjä ja haavoittuneen peuran jalka

Miko maistelee sorkkaa

Rio haluaa syödä peuran jalan

Jäljestyksen jälkeen Riolla riitti vielä virtaa juoksennella metsässä ja leikkiä Mikon kanssa kepeillä. Kotona meillä sitten olikin varsin tyytyväisiä ja väsyneitä koiria.

 Miko ei halunnut jakaa keppiä

Sunnuntaina Rio lähti mukaani hallille, sillä Miko on vielä tämän viikon sivussa. Tarkoituksena oli treenata kosketusalustaa uudessa ympäristössä ja harjoitella kiertämistä. Alkuun leikitin Rioa. Kun Riolle tuli tauko leikkiin ja yritin innostaa sitä uudestaan, niin se hyppäsi suoraan kohti naamaani ja osui nenään. Hetken jo luulin, että verta alkaa tulemaan, mutta onneksi niin ei käynyt. Unohdin kosketusalustan kotiin, joten jouduin käyttämään hallilta löytämääni maton palasta. Tältä osin suunnitelmat hieman muuttuivat, koska uuden alustan kanssa piti lähteä alkeista. Toki nopeasti Rio ymmärsi, että alustaa pitää koskea, mutta en viitsinyt ottaa etäisyyttä mukaan treeniin.

Kiertämisen kanssa piti myös lähteä alusta alkaen, sillä tötsä on kuitenkin erilainen kuin kotona käytetty talouspaperiteline. (Muovitötsät täytyy lisätä Messarin ostoslistalle.) Eikä takana ollut kuin kaksi treenisessiota, joten asia oli vielä Riolle melko uusi. Ei siinä kovin kauaa mennyt, kun Rio jo lähti kiertämään tötsää. Videolla on kaikki ensimmäiset toistot, olen vain leikannut pois kohtia, joissa minulla kestää kaivaa nameja taskusta. Sitten, kun kiertäminen jo onnistui, leikkasin joitain kohtia pois, ettei videosta tule liian pitkää. Alla siis video Rion treeneistä. Tykkään kyllä tuosta pennusta ihan kauheasti!

Hallilta lähtiessä katsoin ensin onko seuraavat treenaajat jo odottamassa, sillä lopetimme hieman etuajassa. Seuraava oli tulossa, joten palasin pistämään välioven kiinni. En tyhmänä tajunnut, että Rio tietenkin on menossa takaisin halliin. Vedin ovea reippaasti kiinni ja se kolahti Rioon. Ilmeisesti sen päähän, kun se ravisteli päätä pari kertaa kolauksen jälkeen. Olisi pitänyt mennä ovesta uudestaan sisään, ettei Riolle jää ikävää muistoa, mutta kiirehdin jo bussille (johon ei sitten kuitenkaan ehditty...) Rio ei onneksi tuntunut olevan moksiskaan.

Mikon ja Rion ulkoilusta löytyy lisää kuvia täältä.

Rio 12 viikkoa

Tänään Riolla on ikää 12 viikkoa ja painoa 3,7 kiloa. Mittauksen teen viikonloppuna, kun pikkuinen nyt nukkuu. Siitä on nyt jo neljä viikkoa kuin haimme Rion kotiin. Kasvun huomaa erityisesti päästä. 8-viikkoisella Riolla oli valtavan suloinen, pieni pää. 12-viikkoisella Riolla on jo selkeästi isompi pää eikä se ole niin suloinen. Kasvuun kuuluu se vaihe, kun pentu/junnu ei ehkä näytä ihan parhaimmaltaan :) Takajaloissa näkyy myös kasvanut pituus.

Painovertailussa on nyt Mikon lisäksi mukana Xema-siskopuoli (Lokin tytär) ja Loki-isä. Mikolla ja Riolla on painossa eroa jo 1,8 kg. Lokin ja Rion painot ovat kehittyneet ihan samaan tahtiin, mutta iskä on mennyt vähän ohi, kun Rion painonkehitys on hidastunut. Xema on ollut hieman isompi pentu, mutta jossain vaiheessa Rio menee ohi (toivottavasti).

12-viikkoinen pentu pääsi/joutui tänään ensimmäiselle rokotukselle. Eläinlääkärin aula oli jännittävä, mutta pian Rio meni jo tutkimaan hyllyillä olevia ruokasäkkejä. Eläinlääkäri teki ensin tarkastuksen ja sitten oli rokotuksen vuoro. Rio ei edes huomannut pistoa, kun se ahmi broilerin sydämiä kädestäni. Ell suositteli madottamaan molemmat pojat kahden viikon kuluttua, sillä en ollut madottanut Mikoa samalla kuin Rion. Eipä tullut edes mieleenkään, mutta kyllähän se ihan fiksulta kuulostaa, että molemmille samaan aikaan. Muutenhan Mikon mahdolliset madot tarttuisivat Rioon. Ell sanoi, ettei painosta tarvitse huolestua, vaikka se onkin noussut vain 100g. Hänestä Rio on "hyvässä ravitsemustilassa" eli ei liian pullea eikä liian laiha. Ell ja hoitaja meinasivat, että Rio on kovin reipas ja rohkea. Hoitaja otti Riosta kuvan, joka löytyy Animagi Kannelmäen FB-sivuilta. Kotiin saimme mukaan pentukansion ja näytepussin (700 g) Hill'sin ruokaa. Sain mukaani myös rokotteen pullon, sillä tiedot rokotuksesta pistetään kuukauden päästä lemmikkipassiin, jota ei vielä voinut saada (pitää olla myös rabies annettuna). Täytyy siis pitää pullo tallessa, jotta siitä saa sitten tarran passiin. Nyt Rion rokotuksia ei merkitty mihinkään.

Pentupaketti

Torstaina Rio kävi taas tapaamassa Irra-bretonia. Nyt Rio jo innostui enemmän juoksemaan, joten leikki ei ollut enää pelkästään painimista.

Kotona Rio on leikkinyt ahkerasti Mikon kanssa. Hammastelua sekä jo ihan painia on ollut maanantaista lähtien useita kertoja päivässä.

Rio mahtuu vielä Mikon alle seisomaan

Takajaloilla seisten Rio on Mikon korkuinen

Kummalla on isompi suu

Ja kuvasaaste vielä jatkuu...

Vaaleanpunainen on poikien väri

Viili on herkkua

Suloisuus

Töyhtöhyyppä / punkkari

Tennispallo oli mieleinen

Unohtuikin mainita syyspäivien postauksessa, että Rio pääsi Loimaalla tutustumaan mejä-tarvikkeisiin. Erityisesti peuransorkka oli mieluinen. Riolle tarjottiin myös ryyppy / verisnapsi eli korkillinen verta ja se kelpasi pikkumiehelle. Veri katosi hetkessä ja sen jälkeen Rio lähti juoksemaan korkki suussaan. Myöhemmin Rio pääsi vielä haistamaan sientä, jota oli käytetty jälkien teossa. Se olikin jännittävämpi, vaikka veren ihan sellaisenaan luulisi haisevan voimakkaammin.