Pojat huollossa

Mikolta löytyi toissa perjantaina selästä märkä kohta, jota se vähän aristi. Ilmeisesti Miko oli nuollut sitä kohtaa, mutta mitään syytä nuolemiselle ei näkynyt. Oletin, että Miko on liukastunut ulkona ja venäyttänyt selän ja siksi nuolee kipeää kohtaa. Miko oli viikonlopun ajan hieman haluton liikkumaan ja se vaikutti kipeältä, joten annoin sille kipulääkettä lauantaina ja vielä puolikkaan sunnuntaina ja maanantaina. Sitten totesin, että diagnoosini taisikin olla väärä. Miko alkoi liikkua taas normaalisti, joten haluton liikkuminen johtui varmaan hyvin liukkaista keleistä. Ihoalue oli aluksi punoittava ja hieman kostea, mutta viime viikon alkupuolella se muuttui rupimaiseksi. Mietin, että se voisi olla hot spot, mutta mielestäni oireet eivät kuitenkaan ihan täsmännyt. Kyselin asiasta fb:ssa ja hot spotiksi sitä arveltiin. Olen huuhdellut ihoa vedellä ja pistänyt siihen Vetramil-voidetta, sitten annoin sen olla muutaman päivän ja nyt olen puhdistanut Betadine-liuoksella ja jatkanut Vetramilin käyttöä. Miko on joutunut pitämään haavapukua, sillä muuten se nuolisi ihoa. Muutoin Miko ei huomioi selkäänsä ollenkaan, mutta hoitotoimenpiteet tekevät kipeää. Ensimmäisistä oireista on nyt lähes kaksi viikkoa ja iho alkaa jo näyttää paremmalta.

Varasin pojille fyssariajan heti, kun olin tehnyt Mikolle diagnoosin liukastumisesta. En varannut aikaa vain siksi, vaan loppuvuodesta eläinlääkärikin oli sitä suositellut Mikon selän ja takapään jumien vuoksi. Minä vain unohdin koko asian… Ei Miko onneksi ole kipeältä vaikuttanut, sillä se leikkii Rion kanssa päivittäin ja hyppii normaalisti mm. sängylle. Meillä on agilityseurassa fysioterapeutti, joka tekee kotikäyntejä ja varasin häneltä ajat viime torstaille. Tiistaina tuli yhtäkkiä mieleen, etten ole koskaan kokeillut, saanko Rion kyljelleen. Mikolle ei opetettu kyljelleen menoa vaan olen joko nostanut sen syliin ja asetellut siitä kyljelleen tai sitten ”kaatanut” Mikon ottamalla jalkojen ympäriltä kiinni. Kumpikin tapa sai Rion rimpuilemaan ja se kummasteli mitä oikein tapahtuu. Keskiviikkona kokeilin uudestaan ja hetken vastaanpanemisen jälkeen Rio jäi rennosti makaamaan. Torstaina fyssari tuli käymään. Olin jo etukäteen sanonut, että Riolle se voi olla enemmän tutustumista käsittelyyn, sillä se jännittää uusia tilanteita.

Fyssari katsoi ensi liikkeet ulkona. Oletin, että hän saa tyypillisen ulkona kohdattujen vieraiden ihmisten vastaanoton eli haukut heti, kun hän alkaa puhua meille. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan yllätyksekseni molemmat olivat hiljaa, vaikka ulkona oli pimeää. Miko meni iloisesti tervehtimään, Rio sai pysyä taka-alalla. (Viime viikkoon mahtui monta ulkoilutusta, joista jäi paha mieli, joten oli ihanaa, että edes kerrankin kaikki meni hyvin.) Fyssari katsoi ensin Mikon liikkeet hitaassa käynnissä ja ravissa sekä istumisesta ponnistamisen, kun kutsuin hihnanmitan päästä. Mikon jälkeen hän katsoi Rion vastaavat liikkeet. Molemmat pitivät pääasiassa kontaktia, joten vartalot ei ollut kummallakaan ihan suorassa. Rio meni enemmän vinoon. Fyssari kyseli ensin taustatietoja ja sitten Miko oli ensimmäisenä vuorossa. Ensin fyssari katsoi Mikon liikeratoja liikuttelemalla Mikoa namin avustuksella. Ja Mikohan seurasi suu kuolassa namikättä ihan mihin vaan :D Sitten ”kaadoin” Mikon lattialle, johon se sai jäi rauhassa makaamaan. Olin ihan yllättynyt siitä, kuinka rauhallisesti Miko makasi kyljellään koko ajan. Vain pariin kertaan jouduin painaa sen päätä takaisin maahan (pari kertaa, kun fyssari osui kipeään kohtaan ja kerran, kun meidän ovi napsahti kunnolla kiinni ja sille piti haukkua). Fyssarikin sanoi, että Mikosta huomaa sen olevan tottunut käsittelyyn. Fyssari oli jo ulkona tehnyt Riosta huomion, että se on aika sähäkkä ja paljon aktiivisempi kuin Miko. Kotona Rio taisi kuitenkin jännittää sen verran, että se oli aika rauhallinen eikä kovinkaan innokkaasti seurannut fyssarin namikättä liikeratoja katsottaessa. Toki Riolle käden seuraaminen ei ole yhtä ”luonnollista” kuin Mikolle, koska olen välttänyt houkuttelua sen koulutuksessa. Fyssari käsitteli Rioa ensin sen istuessa ja seisoessa. Syöttelin välillä Riolle nameja ja se oli ihan rauhallisesti, mutta kyllä sen silmät kovasti pyöri, kun fyssari oli Rion takapuolella. Eli ei se mukava tilanne ollut Riolle, kun vieras ihminen teki jotain sen takana. Yritin saada Rion kyljelleen, mutta se ei onnistunut, joten Rion hoito jäi pentufysioterapian tasolle. Lopuksi vielä hain meidän treenivälineet, joilla tehtiin Rion kanssa pari harjoitusta. Miko oli myös kovasti istumassa tasapainotyynyllä tai pistämässä tassuja tyynylle ja odotti saavansa nameja :)

Mikolla oli jonkin verran jumeja, jotka fyssari sai auki. Seuraavan ajan voi varata tarvittaessa, mutta noin kaksi kertaa vuodessa olisi ihan hyvä määrä fysioterapiaa Mikolle. Rio ei pahemmin aristanut mitään kohtaan (vaikka reagoi kyllä herkästi kosketukseen), mutta fyssari oli sitä mieltä, että Rion takapäässä voisi olla työstettävää. Se vaan pitäisi ensin totuttaa kylkiasentoon. Riolle voisi siis katsoa uutta aikaa joskus talven jälkeen, kun kyljelleen meno ja olo sujuu. Perjantaina olisi ollut treenipäivä, mutta pojat saivat lepopäivän fyssarikäynnin vuoksi.

Fyssari lähetti minulle jälkikäteen lomakkeet, joissa oli huomiot ja ohjeet molemmista koirista. Tosi kätevää!

Huomioita Mikosta:

• seisoma-asento: kohtalaiset kulmaukset, seisoo tasaisesti, roikottaa selkää lapojen takaa
• istuminen + liikkeelle lähtö: istuu siististi, ponnistaa tasaisesti raviin
• makuu + liikkeelle lähtö: ok, liikuttaa ahkerammin vasenta takajalkaa vartalon alle
• taipuminen pienellä ympyrällä: taipuu hyvin molempiin suuntiin
• käynti puhdas, liikkuu lyhyehköllä askeleella
• ravaa puhtaasti, pitää kontaktia minkä vuoksi taipuu hieman vinoon
• oikea ranne rutisi taivutuksissa (rutina lakkasi käsittelyn jälkeen)
• aristaa th rangan (rintaranka) loppuosaa 
• palpaatio, pehmytkudokset: kireyttä vas lavan edessä, lievästi selässä, etureisissä, takareisissä, pohkeissa

Huomioita Riosta:

• seisoma-asento: seisoo tasaisesti neljällä jalalla hetkittäin jos ei nojaa sivulle, selkää pitää herkästi kaarella lannerangasta
• istuminen + liikkeelle lähtö: istuu kahdella ekalla toistolla laittaa takajalan sivulle, kolmannella istunut siististi, ponnistaa reippaasti ja tasaisesti kun jalat alla, usein istuu hassusti
• taipuminen pienellä ympyrällä: ei malta kunnolla taipua, kulkee takaosa ulkona
• kävelee puhtaasti, tiukasti pitää kontaktia
• ravaa puhtaasti vinossa kontaktin vuoksi
• vastustelee jalan eteenvientiä (etujalka)
• palpaatio, pehmytkudokset: vaikea arvioida kun ei täysin rentoudu, aristuksia ei juurikaan löydy mutta herkkä takaosasta ja lihakset tuntuvat kireiltä
• muut tutkimukset/huomiot: herkästi levittää takajalat sivuille, selkeästi enemmän käyttää etuosaa liikkumisessa tutkimustilanteessa, tasapaino hyvä

Miko huollossa, Rio pentukurssilla

Miko pääsi tiistaina pitkästä aikaa fyssarille. Edellinen kerta oli maaliskuussa, joten olikin jo aika lihashuollolle. Pääasiallinen syy fyssarikäyntiin oli kuitenkin 2,5 viikon takainen toisen koiran päällekäynti. Irti ollut iso koira kävi kiinni Mikon takaselkään. Ilman näkyviä vammoja siitä onneksi selvittiin, mutta hieman Miko aristi sen jälkeen lanneosan kohdalta. Mikon edellisellä fyssarilla ei ole enää vastaanottoa pääkaupunkiseudulla, joten piti etsiä uusi. Kyselin suosituksia ja päädyin varaamaan ajan Mevettiin Riina Koskelmalle.

Mevet ei ollut ennestään tuttu paikka ja mietin jo, miksen ole siellä aikaisemmin käynyt. Meiltä on sinne matkaa vain 2,5 km ja siellä on monia tuttuja nimiä töissä (siis eläinlääkäreitä, joita on suositeltu). Tilaa oli vastaanotossa niin paljon, ettei tarvinnut olla lähellä muita. Miko kävi vaa'alla, joka näytti painoksi 14,4 kg. Kummaa, että Miko painaa noin vähän, kun sillä on jonkin verran ylimääräistä. Vasta istuuduttuamme odottamaan Miko taisi tajuta, että olemme eläinlääkäriasemalla ja se haukahti pari kertaa ja murisi, kun ohi kulki henkilökuntaa.

Fyssari katsoi ensin Mikon liikkeet ravissa ja hitaassa kävelyssä. Sitten oli alkututkimusten vuoro Mikon seistessä lattialla. Miko oli kovin varautunut ja jännittynyt, mutta namien avulla sain sen pysymään paikallaan. Paitsi, että kaivaessani lisää nameja Miko alkoi aina pakittaa. Mikolle ei ollut ok, että fyssari otti sen pannasta kiinni. Siinä vaiheessa Mikolta pääsi kunnon ärähdys haukkujen kera. Mikon reaktio tuli kaikille yllätyksenä. Mikon rauhoituttua fyssari sai jatkettua tutkimuksiaan. Sanoin jo heti alkuun, että Miko on varautunut, mutta silti käsiteltävissä ja se rentoutuu ollessaan kyljellään. Ja niinhän siinä kävikin. Tämäkin fyssari ihmetteli sitä, kuinka eri koira Miko on maatessaan käsiteltävänä, lihakset rentoina ja välillä silmät kiinni.

Mikon liikkeet olivat ok, mutta ravissa takapotku olisi voinut olla pidempi. Hitaassa kävelyssä Mikon vasen takajalka oli hitaampi, mutta siihen saattoi olla syynä se, että Miko seurasi, jolloin paino on enemmän vasemmalla takajalalla. Etuosassa lihakset olivat pehmeät ja ranka joustava. Kireyttä oli lanneosassa, lanteen kalvot olivat kireät ja lannerangan viimeisissä nikamissa oli enemmän jäykkyyttä. Jumit avautuivat hyvin käsittelyssä, joten hoidon jälkeen lanneosa oli pehmeämpi eikä fyssari nähnyt tarvetta uudelle käynnille.

Meillä on nyt kokemusta neljästä eri fyssarista viiden vuoden ajalta. Eli vähän turhan tiheään on vaihtunut. Kaikista olen tykännyt, mutta selkeitä erojakin on ollut. Suurin ero on ollut se, että vain yhden fyssarin mielestä Miko on kovastikin jumissa eikä yksi hoitokerta ole riittänyt, muiden mielestä jumeja on vähän ne on saatu auki yhdellä käsittelyllä. Tällä viimeisillä, Riinalla, oli hieman erilainen käsittely, sillä hänellä oli myös osteopatiasta kokemusta.

Miko sai olla illan rauhassa kotona leväten, sillä lähdimme seuraavaksi Rion kanssa pentukurssille. Kertasimme asioita, joita toivoimme. Teimme ensin käsikosketusta, jolla koiraa voi esimerkiksi rauhoittaa ja se sopii hyvin epävarmalle koiralle. Tämä lähti siitä, kun Rio alkoi yhtäkkiä haukkua sermin takana olevalle koiralle. Meidän vieressä sermin takana oli terrieri, joka ei ollut aikaisemmin ollut meidän vieressä. En tiedä pitikö se jotain ääntä vai leikkikö, mutta Riolle se oli pelottavaa. Rio alkoi tunnin aikana vielä toisenkin kerran haukkua sermille ja kerran hyppäsi sermiä päin. Yllättävä reagointi toiseen pentuun, kun aikaisemmin Rio ei ole kiinnittänyt huomiota muihin pentuihin. Teimme ohitusharjoitusta, jossa Rio oli nätisti, kun muut menivät ohi ja se ohitti itsekin oikein nätisti. Ehkä sitten "näkymätön uhka" pelotti. Teimme myös maahanmenoa niin, että vähitellen otettiin etäisyyttä, Meillä se oli keston harjoittelu ilman etäisyyttä, sillä on haastavaa saada Rio pysymään maassa palkan jälkeen tai että se ylipäätään on vielä maassa silloin, kun palkka tulee. Tämä oli pentukurssin viimeinen kerta. Olen hyvin tyytyväinen kurssin sisältöön ja voin suositella Heiluvan Hännän pentukurssia muillekin!

Lupa hyppiä

© Kaisa Suominen

Miko kävi tiistaina vaa'alla ja painoa oli 15,4 kg. Paino on siis edelleen noussut. Torstaina vaaka näytti samoja lukemia. Miko ei ole muutamaan päivään saanut puuro-kasvissosetta, mutta eipä siitä juurikaan kaloreita edes tule. Täytyy viikonloppuna tehdä uudet soseet ja vähentää lihan määrää 150 grammaan. Pitäisi vähän tarkemmin katsoa Mikojen saamien lihojen rasvapitoisuuksia ja laskea vitamiinien määrät, kun tällä ruokavaliolla ainakin toistaiseksi mennään. Fyssari sanoi, että 3 kk pitäisi mennä samalla ruokinnalla, jotta näkee ruokavalion vaikutukset.

Miko kävi siis torstaina fyssarilla. Uskoin nyt kaiken olevan ok, sillä Miko ei ole reagoinut selän kosketukseen ja eturauhanen tuntui olevan syy lihaskireyksiin. Epätoivo meinasi iskeä, sillä Miko edelleen reagoi rintarangan ja lannerangan käsittelyyn. Se piti vikinää ja yritti välillä kierähtää selälleen. Fyssari ihmetteli, mistä kireydet voisi johtua, kun jo kaikenlaista on tutkittu. Hänestä edelleen vaikutti siltä, että vatsassa voisi olla jotain. Fyssari ihmetteli myös sitä, että Mikon rintaranka taipuu niin hyvin. Jumissa olevan koiran rangan ei pitäisi taipua niin. Fyssari sitten mietti, että Miko saattaa vain olla herkkä kosketukselle. Hänestä se kuitenkin kertoo enemmän, että Miko on ihan normaali ja sillä on hyvä vire treeneissä. Fyssarin mielestä voimme palata normaaleihin treeneihin. Vähitellen jumit alkoivat avautua melko hyvin. Kerroin, että isäntä on alkanut lenkkeillä enemmän Mikon kanssa, mm, torstaina ennen fyssaria olivat tehneet 2,5h lenkin. Fyssari sanoi, että kyseessä voi olla ihan normaalit liikunnan jälkeiset lihaskireydet. Hän suositteli nostamaan liikunnan määrää vähitellen.

© Kaisa Suominen

© Kaisa Suominen

Jotta asiat eivät olisi liian hyvin, niin kotiin palattuamme löin varpaani olohuoneessa olevaan crosstraineriin. Kuntolaite on ollut pitkään kirjahyllyn edessä, olohuoneen oven vieressä. Se ei ollut ihan normaalilla paikallaan, joten se osui reitilleni. Löin varpaan niin kovaa, että kipu oli valtava. Aamulla varvas (pikkuvarpaan vieressä oleva) oli edelleen kipeä (ja sini-punainen) enkä pystynyt astumaan kunnolla sillä jalalla. Kävin näyttämässä jalkaa lääkärissä. Lääkäri sanoi, että varvas saattaa olla murtunut ja että paraneminen kestää noin kaksi viikkoa. Rasitusta pitäisi välttää. Tämä oli ilmeisesti crosstrainerin kosto, kun luovuimme siitä ilmaiseksi (se haettiin eilen) :) Eipä me sittenkään jatketa hyppytekniikkatreenejä ainakaan tänä viikonloppuna...

Ellalla on asiaa. © Kaisa Suominen

Torstaina ennen fyssaria esitin opinnäytetyöni meidän opinnäytetyöryhmän tapaamisessa. Työ olisi viimeistelyjä vaille valmis. Kylläpä tuntuu hyvältä! Lisäksi pitäisi kirjoittaa raportti, jolla saan toisen työharjoittelujakson kuitattua. Sitten olisi tutkinto valmis. Tämä maaliskuu on stressikuu, sillä opinnäytetyön lisäksi on ollut kaikkea muuttoon liittyvää, mm. pöytä itsepalvelukirpparilla ja tavaroiden myyntiä huuto.netissä, rotuyhdistyksen jäsenlehti piti saada valmiiksi ja painoon ja onhan vielä kooikereiden tulosjulkaisu. Sitä en tosin ole vielä kauheasti murehtinut. Vuosi 2013 on lähes valmis ja 2014 täytyy aloittaa muuton jälkeen. Onneksi muutto on tasan kahden viikon päästä ja sitten alkaa loma. Ja jospa sitten lähtisi tämä kauhea väsymys.

Ei tän pitänyt mennä näin

Tänään oli Mikolla fyssari. Ajattelin, että tämän päivän jälkeen Mikon jumit on mennyttä ja voimme jatkaa treenejä normaalisti. Valitettavasti niin ei käynyt...

Aistissa ei ollut päivystystä, joten olimme fyssarin kanssa keskenämme. Olipas hiljaista tällä kertaa. Alkuun kerroin mitä kuuluu. Miko on jumpannut melko säännöllisesti, mutta välillä on jäänyt muutama päivä välistä. Namitaivutukset jätin jossain vaiheessa pois, sillä Miko värisytti selkää kun taivutuksia teki kylkeen. Fyssari sanoi, että taivutuksia kannattaa tehdä, sillä ne auttavat. Näytin taivutukset kylkeen ja hännäntyveen ennen kuin pistin Mikon kyljelleen pöydälle. Oikealla puolella Miko jännitti erityisesti toiseksi viimeisen kylkiluun kohdalla. Tätä kohtaa fyssari ihmetteli, koska jännitys palasi joka kerta kun hän sitä käsitteli.

Kun oli puolen vaihdon aika, Miko nousi ylös, kuten normaalistikin. Vaihdoin vähän asentoa, että saisin Mikon paremmin nostettua syliin ja asetettua kyljelleen, mutta kun liikuin, niin Miko hyppäsikin maahan. Pöytä oli melko korkealla eikä Mikon juuri käsitellyt, pehmeät lihakset olisi vielä ollut valmiita vastaanottamaan iskua... Nostin Mikon takaisin pöydälle ja vasemman puolen käsittely alkoi. Vasen puoli on enemmän jumissa kuin oikea. Vasemmalla puolella lihaskireyksiä oli rinta- ja lannerangan alueella. Molemmin puolin Mikon jännitti lanneselän kraniaaliosaa. Jännitys meni kaarena oikealta vasemmalle sillä alueella, johon eturauhanen voi vaikuttaa.

Mikon jumit aiheuttivat paljon ihmetystä, sillä Miko ei ole käynyt treeneissä eikä se ole liukastellut kotona yhtään sen enempää kuin aikaisemmin tai leikit ole muuttunut. Miko ei ollut yhtä jumissa kuin viimeksi, mutta tällä elämisellä sen ei pitäisi olla noin jumissa. Siksi fyssari epäili, että kyseessä voi olla joku vaiva. Mutta mikä, se onkin sitten ihan mysteeri. Hän suositteli, että kävisimme eläinlääkärissä tutkimuksissa. Ainakin sitten, jos jumpan lisääminen, leikkiminen kotona pelkästään matoilla, riittävä nesteytys, B-vitamiini, lämpöhoito lanneselälle ja BoT ei auta, niin vatsan/eturauhasen ultraamista voisi kokeilla. Ehkä Mikolla voi olla jotain vatsassa tai sitten eturauhanen vaivaa. Vaikka Mikon selkä on kuvattu ja hyväksi todettu lokakuussa 2011, niin on mahdollista, että sen jälkeen selkään on tullut muutoksia.

Mysteerivaivan selvittäminen ei kuulosta yhtään kivalle. Pitäisi löytää heti oikeat eläinlääkärit, jotta välttyisi eläinlääkäristä toiseen ramppaamiselta. Kaikilla on kuitenkin eri mielipide tai vaivaa ei löydy. Toivon kovasti, että kyseessä olisi vain ulkona tai kotona liukastumisista johtuvia jumeja...

Miko painoi 15,2 kg heijastinliivi päällä eli pudotusta viimeviikkoiseen 0,1 kg. Tardak ei ole vaikuttanut mitenkään erityisesti. Ehkä sen vaikutukseksi voidaan lukea se, että Miko on nyt normaali. Eli haistelee ulkona paljon, mutta ei vingu kotona lenkkiaikaan. Joitain pissoja se nuolee, mutta ei edes joka lenkillä. Sohvatyynyjen astumisyrityksetkään ei ole mennyttä, mutta vähentynyt.

Ihan jumissa

Viime viikon perjantaina kävimme pitkästä aikaa rally-tokotreeneissä. Se oli vasta meidän toinen kerta näissä treeneissä... Teimme radan, jolla oli ALO ja AVO luokkien kylttejä. Miko oli hyvässä vireessä, joten rata meni oikein sujuvasti. Perusasennot olivat aika vinoja, mutta en viitsinyt pilata virettä korjailemalla asentoa. Toinen kierros meni myös hyvin. Vire oli hieman matalampi, mutta kuitenkin hyvä. Enempää en viitsinyt tehdä, vaikka aikaa olisi ollut. Tulimme treeneihin myöhässä lumipyryn vuoksi, joka sotki liikennettä. Mikon kanssa ei päässyt kovin ripeästi etenemään, kun lumen alla on niin paljon hyviä hajuja ja kun olimme jo muutenkin myöhässä, niin mitä sitä enää kiirehtimään... Paikalla oli vain kolme koirakkoa ja treeniaikaa 1,5h.

Sunnuntaina oli sitten hyppytekniikkatreenien vuoro. Teimme kolmea etäisyyttä ja liikkuvaa hyppyä. Kaikki menivät ihan hyvin, mutta Miko ei taas malttanut yhtään odottaa lupaa lähteä.

Tänään oli kauan odotettu fyssariaika. Mikon vatsa ja jalat olivat aivan mustana, kun saavuimme Aistiin. Olin ottanut pyyhkeen mukaan ja sille tosiaan oli käyttöä. Jouduimme odottamaan sen verran pitkään omaa vuoroa, että Miko ehti jo kuivuakin ja loppu lika varista pois. Mutta vatsakarvat ei yhtään näytä siltä, että ne olisi tiistaina pesty. Miko kävi vaa'alla, joka näytti ikäviä lukuja: 15,8 kg! Elokuussa Miko painoi 15 kg ja toukokuussa 14,4 kg. En ymmärrä miten painoa on voinut tulla noin paljon lisää, mutta tästä käyrä lähtee alaspäin, sen lupaan. Noh, ehkä sittenkin tiedän mistä painonnousu johtuu (isäntä "puhutteluun").

Pesun jälkeen

Oli hyvä, että meillä oli nyt myöhäinen aika, sillä saimme odottaa ihan keskenämme. Alkuun Miko oli kovin levoton, mutta lopulta se rauhoittui makaamaan. Eläinlääkäri on ahdistusta herättävä paikka. Rauhallisuus loppui siihen, kun fyssari tuli kutsumaan meitä. Mikolta sai haukkuvastaanoton kera mulkoilevan katseen. Kerroin alkuun kuulumiset eli pääasiassa Mikon tassuongelmat ja epäilyt ehkä isommistakin jumeista. Mainitsin myös hyppytekniikkakoulutuksessa Ullan mainitseman mahdollisen tukilihasten heikkouden Mikon etupäässä. Fyssari ei päässyt tutkimaan Mikon syvien lihasten tilannetta Mikon seistessä, koska Miko väisti. Mentiin siksi suoraan asiaan eli Miko kyljelleen hoitopöydälle. Hieman myöhemmin fyssari meinasi, että on aika uskomatonta, että huolimatta Mikon epäilevästä käytöksestä häntä kohtaan Miko pystyy hänen käsittelyssä rentoutumaan. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän sitä ihmettelee. Miko on vähän erilainen tapaus.

Mikolla oli voimakkaita lihaskireyksiä rinta- ja lannerangassa molemmilla puolilla. Kireydet olivat symmetrisiä, johtuen kai siitä, että tassuvaivaa oli sekä oikealla että vasemmalla puolella. Fyssari kyllä mietti olisiko Miko voinut törmätä johonkin tms. sen verran pahasti se oli jumissa. En keksi mitään mistä jumit olisi voinut tulla kuin ontumisista. Edellisestä kerrasta on aika pitkä aika, joten onhan tässä välissä voinut olla vaikka mitä, mikä jumit on aiheuttanut. Miko reagoi kireyksiin pääasiassa hiljaisella ääntelyllä ja yrittämällä kierähtää selälleen. Lopuksi laserhoitoa selkään. Fyssari myös tutki Mikon tassuja ja ihmetteli vasemman takajalan anturavammaa ja sitä mistä sellainen olisi voinut tulla. Yleensä anturasta lähtee ihoa niin kuin Mikon oikeasta takajalasta oli lähtenyt. Fyssari teki myös sellaisen huomion, että Mikon toinen kives on pyöreämpi/pulleampi kuin toinen. Hän kehotti tarkkailemaan sitä, sillä en ollut itse sitä huomannut eikä kukaan muukaan Mikoa kopeloinut ole asiasta huomauttanut. Jäi jonkin verran häiritsemään, kun en tiedä onko ero ollut aina. Täytyy jonkin aikaa tarkkailla ja käydä mahdollisesti näyttämässä palleja eläinlääkärille.

Mikon kaikkia jumeja ei saatu auki. Nyt täytyy tehdä säännöllisesti venyttelyjä ja jos ne auttavat jumeihin, niin voimme seuraavan kerran mennä ensi vuoden alussa. Mutta jos venyttelyt eivät tuo helpotusta, niin olisi hyvä käydä vielä tämän vuoden puolella uudestaan. Messarin ostoslistaan täytynee lisätä BOT-loimi, vaikka en tiedä uskallanko ostaa sitä ilman koiraa. Saimme myös yhden etuosan syvien lihaksien harjoitteen. Fyssari sanoi lopuksi, että jos Mikolla on jo hyppytekniikkakoulutuksen aikaan ollut jumeja, niin etupään joustamattomuus alastulossa on voinut johtua myös siitä. Se olisi sitten taas vaihteeksi treenitauko. Nyt on kyllä huono omatunto, että kävimme Mikon kanssa kahtena viime viikkona hyppytekniikkatreeneissä.

Tältä vtj antura näytti 24.11.2014

Pimeää fysioterapiaa

Tänään Miko pääsi fysioterapeutin käsittelyyn. Odotushuoneessa Miko suhtautui kaikkiin kovin epäilevästi ja tuntui olevan sitä mieltä, että kaikki haluavat tehdä sille jotain pahaa. Ehkä Mikoon vaikutti myös se, että vastaanotolla oli aikaisempaa vilkkaampaa. Fyssarin huoneesta ja muutamasta muustakin oli mennyt lamput pimeäksi ja kun huoneessa ei ollut ikkunaa, niin Miko sai käsittelyn pimeässä. Aluksi molemmat ovet fyssarin huoneeseen olivat auki, jotta huoneessa ei olisi ihan pimeää, mutta ympärillä kävi liian kova hälinä eikä Miko pystynyt rentoutumaan. Ensin suljettiin yksi ovi ja lopulta toinenkin. Jouduin pistämään Mikon monta kertaa uudelleen kyljelleen, kun aina jokin sai sen nousemaan. Tietokoneen näytöstä tuli jonkin verran valoa. Kunnes näytönsäästäjä meni päälle... Kun ovet oli kiinni, Miko pystyi vihdoin rentoutumaan. Puolen vaihdossa Miko oli ihan sen oloinen kuin se olisi juuri herännyt :) Käsittelyn loppupuolella valot yhtäkkiä pärähtivät päälle. Hetken aikaa meni silmiä siristellessä. Pimeässä oli ihan mukavaa :) Käsittelyn jälkeen tutkin Mikon päätä, jossa olin tuntenut pienen kohouman. Se oli juuri kiinnittynyt punkki, joka ei ollut vielä ehtinyt imeä verta. Onneksi fyssarilta löytyi väline, jolla niin pienen punkin sai irti. Eilen Mikon kaulasta löytyi iso, lihava punkki. Kylläpäs niitä riittää, mutta toisaalta litkut odottaa edelleen pöydällä...

Fyssari ei meinannut uskoa, että Mikon harjoitusten tekeminen on jäänyt hyvin vähään, koska Mikon kovin jumissa ollut rintaranka oli nyt paljon parempi. Ehkä syy Mikon epätavallisiin jumeihin oli Sporttarin liukas matto. Vaikka meillä on ollut paljon treenejä ja jonkin verran kisaamista, niin ei se ole saanut Mikoa yhtään normaalia enempää jumiin. Mikolla oli normaaliin tapaan jumia rintarangassa ja lanneselässä, mutta nyt on taas jumiton poika.

Tokoilua ja huoltoa

Keskiviikkoiltana meillä oli kesäkauden ensimmäiset tokotreenit. Treenit ovat hallissa koko kauden. Meidän ryhmässä on 6 koiraa, joista kaikki ovat isompia koiria (vain yksi on medi) ja sukupuolijakauma menee tasan. Treeneissä on siis ihan hyvä kokoonpano erityisesti paikalla makaamista ajatellen. Aloitimme kertomalla missä vaiheessa olemme ja missä asioissa on haasteita. Meillä ne on ne tutut motivaatiota seuraamiseen ja varmuutta paikalla makaamiseen. Liikkeistä ensimmäisenä oli paikkamakuu, jossa Miko makasi kahden tytön välissä. Miko makasi hyvin ryhdikkäästi paikallaan ja muutamia vilkaisuja sivulle lukuun ottamatta katsoi koko ajan minua. Kävin kuitenkin palkkaamassa usein, koska edellisestä ryhmässä tehdystä paikkamakuusta on jo lähes vuosi. Tämän jälkeen kouluttaja katsoi perusasennon. Mikon asennossa oli hieman korjaamista, koska aluksi se oli vähän vinossa ja hieman liian edessä. En tosin vaadi täydellistä asentoa, kun ei me kuitenkaan koskaan tulla

kisaamaan korkeimmissa luokissa. Viimeisenä kouluttaja katsoi seuraamisen tilanteen. Lyhyet seuraamispätkät menivät hyvin, mutta pitäisi palkata myös itse seuraamisesta eikä aina perusasentoon tulemisesta. Palkkaan vasta pysähdyttyä, koska kontakti katoaa heti palkan jälkeen. Pitäisi ottaa naksutin avuksi. Perusasentoon istahtamisessa oli hieman epäröintiä eli se ei tapahtunut nopeasti, mutta en tässäkään vaadi täydellisyyttä. Kiva oli päästä pitkästä aikaa tokoilemaan.

Torstaina Miko pääsi jälleen fysioterapeutin käsittelyyn. Miko oli kovin epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan heti kun pääsimme Aistiin ja epäluulo näkyi haukkumisena. Miko haukkui myös fyssarille ja ulkona liikkeitä katsoessa Mikon epäluulo jatkui. Liikkeet poispäin menivät siten paremmin. Fyssarin mielestä Mikon liikkeet näyttivät edellistä kertaa paremmilta ja Miko käytti kroppaansa tehokkaammin. Alkukäsittelyssä Mikon seisoessa se ei enää reagoinut lanneselän

käsittelyyn lihaksia väräyttelemällä. Muuten Miko hoidettiin pöydällä, jolla se makasi nätisti kuten aina, mutta tällä kertaa levollisemmin kuin edellisellä kerralla. Eläinlääkärissä oli paljon hiljaisempaa kuin viimeksi, joten Mikon oli helpompi rentoutua. Käsittelyn aikana, kun oli puhetta mm. Mikon jälkikasvusta (jota ei siis ole), sanoin, ettei Miko luonteen osalta ole valioyksilö kun se on varautunut ja epävarma. Siihen fyssari sanoi, ettei varautuneet ja epävarmat koirat makaa hoitopöydällä kuten Miko. Mutta Miko onkin ristiriitainen tapaus :) Rintarangassa oli edelleen kireyttä, samoin lanneselän oikealla puolella ja hieman sisäreisissä. Fyssarin mielestä Mikon selän jumit johtuvat todennäköisemmin keppien treenaamisesta kuin meidän korkeaan sänkyyn hyppimisestä, sillä jumit olivat "keppialueella". Sängystä hyppiminen vaikuttaisi etuosaan. Lopuksi jumiutuneet lihakset saivat laseria. Uusi aika pitäisi taas varata muutaman viikon päähän. Toivottavasti sen jälkeen päästään takaisin harvempaan rytmiin, kun ei tuo ihan ilmaista ole. Eläinlääkärin vaaka näytti muuten 14,4 kg eli 100 g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Jos se johtui vain märästä turkista?

Pikkumies huollossa

Olenkin jo odotellut tämän vuoden ensimmäisiä punkkihavaintoja ja tämä viikko on sitten ollut oikein punkkiviikko. Maanantaina lenkin jälkeen Mikon päästä löytyi punkki etsimässä sopivaa verenimemispaikkaa, samoin tiistaina. Torstaiaamuna, kun olin herännyt, pyysin Mikon sänkyyn. Siinä poikaa rapsutellessa tuntui patti päälaella ja punkkihan se. Kovin iso punkki ei vielä ollut, mutta sen on täytynyt edellispäivänä tarttua mukaan. Toinen punkki löytyi myös Mikoa rapsutellessa, sekin torstaina. Tämä punkki oli poskessa. Pitäisi käydä ostamassa liuokset apteekista. Inhoja otuksia!

Eilen torstaina Miko pääsi uuden fyssarin käsittelyyn. Tuntui vähän pahalta vaihtaa fyssaria, koska tykkään Mikoa vuoden hoitaneesta Patriciasta. Vastaanotto muutti hieman kauemmaksi Porvoon keskustasta, kylläkin kävelymatkan päähän, mutta sen vuoksi katselin uutta fyssaria vähän lähempää. Varasin ajan Niina Sorvarille eläinsairaala Aistiin. 50 km muuttui 5 km:ksi. Hieman mietitytti, miten Miko pystyy rentoutumaan käsittelyn ajaksi, sillä ensimmäistä kertaa olimme eläinlääkärissä fysioterapeutilla. Eläinlääkäri ei ole Mikon lempipaikkoja.

Aloitimme ulkona, jossa fyssari katsoi Mikon liikkeitä. Liikkeet olivat ok, mutta fyssari toivoi niihin lisää energisyyttä ja napakkuutta. Sisällä kävimme Mikon historiaa läpi ja Miko sai sillä aikaa tutustua huoneeseen. Ensin Miko käytiin läpi sen seistessä. Selästä tuli jotain kommenttia, jotenkin Miko meni vinoon. Lanneselän lihaksien käsittelyyn Miko reagoi ja sen olin jo itsekin huomannut. Rangan jousto oli hyvä. Hoitopöydällä Miko pysyi hyvin kyljellään, mutta ei se pystynyt kunnolla rentoutumaan. Ympäriltä kuului koko ajan ääniä, joita Miko kuunteli silmät auki. Mikolla oli lihaskireyksiä normaalia enemmän ja kipeää kohtaa käsitellessä Miko yritti nostaa päätä ylös. Välillä Miko piti pientä ääntä. Koskaan aikaisemmin Miko ei ole äännellyt fyssarin käsittelyssä. Lihaksiin Miko sai laserhoitoa. Lihaskireyksiä oli rintarangassa, jossa Mikolla on joka kerta ollut jumia ja vasemmassa sisäreidessä. Lanneselkä oli myös jännittynyt ja Miko reagoi oikean puolen kylkiluiden käsittelyyn. Jos Mikon selkää ei olisi kuvattu ja hyväksi todettu, niin fyssari olisi kehottanut menemään kuvauksiin. Mikon selkä oli sen verran jumissa, ettei sitä vielä saatu kuntoon. Kahden viikon päästä on uusi aika. Mietimme syitä selän jumiutumiseen. Yksi asia, joka ei tullut vielä fyssarin luona mieleen, oli meidän uusi sänky. Ostimme alkuvuodesta isomman sängyn, joka on aikaisemmasta poiketen jenkkisänky ja siten selkeästi korkeampi. Olen mitannut korkeudeksi 60 cm. Täytyy muistaa mainita tuo seuraavalla kerralla. Eläinlääkärin yhteydessä olevan vastaanoton hyvä puoli on se, että mukaan sai potilaskertomuksen. Ei siis tarvinnut muistella kaikkea fyssarin sanomaa jälkikäteen. Miko ottaa vielä tämän päivän rennosti, joten agilitytreenit jäävät tänään välistä.

Huollossa

Ihan kummaa kuinka blogissa riittää kävijöitä joka päivä, vaikka päivitystahti on ollut hidas. Viime viikon agility- ja hyppytekniikkatreenien tarinointi taitaa jäädä viikonlopulle. Ei kai pitäisi kuvata treeneja, jos ei jaksa käsitellä videoita :)

Tänään pidin vapaapäivän ja matkustin Mikon kanssa Porvooseen. Oli siis pikkumiehen huoltopäivä. Olinkin jo kovasti odottanut tätä fyssarikertaa, sillä Miko on viime aikoina nuollut paljon nivusiaan. Toivoin, että se johtuisi jumeista eikä mistään ruuasta. Käynnin pääasiallinen syy oli saada tietää onko maksikorkeuksilla ollut vaikutusta ja saada Miko kondikseen kesäkauden treenien jälkeen.

Vastaanoton oven ohi Miko meinasi sujahtaa vikkelästi, taisi siis poika tietää missä oltiin. Jäimme ovelle odottelemaan ja Miko alkoi haukkua. Ei se ole noin koskaan aikaisemmin tehnyt, joten se oli hieman hämmentävää. Patricia-fyssari ei normaaliin tapaan tullut pääovesta ulos, jolloin Miko on joka kerta alkanut haukkua hänelle, vaan hän tuli takaovesta. Miko alkoi siltikin haukkua hänelle, mutta ehkä se haukkui vähän vähemmän. Ulkona katsottiin ensin liikkeet ja aina meidän ollessa Patrician lähellä Miko vähän örisi. En ymmärrä miksi Miko suhtautuu häneen niin suurella epäilyksellä. Ei Miko normaalisti noin hauku vieraille tai (puoli)tutuille ihmisille, mutta Patricialle Miko haukkuu aina kun tapaamme (oli se sitten hänen vastaanotolla tai mätsärissä, kuten viime talvena) ja sitä haukkua riittää. Ja silti Miko pystyy rentoutumaan Patrician käsittelyssä. Liikkeissä näkyi jäykkyyttä selässä.

Sisällä samalla kun kuivasin Mikoa kerroin kuulumiset ja miksi olemme tulleet. Sen jälkeen näytin miten saamamme harjoitukset sujuvat. (Harjoituksia tuli taas tehtyä liian harvoin...) Istu-seiso -vaihdoista niin, että Miko istuu jalkojeni välissä, luovuttiin, sillä harjoituksessa Miko ei käytä kunnolla takapäätään ponnistaessaan seisomaan. Seinän edessä seisominen ei auta, sillä Miko liikkuu eteenpäin. Viimeksi saamastamme uudesta harjoituksesta, istu-seiso -vaihdot niin, että Mikon etujalat ovat vadin päällä, oli sen sijaan ollut hyötyä. Miko kuulemma käytti hyvin takapäätään ponnistamiseen. Tähän harjoitukseen saatiin pari uutta kokeiltavaa juttua. Pyöriminen tyynyn päällä sujui niin hyvin, että on aika pienentää alustaa. Kokeilimme paria vatia, jonka jälkeen fyssari oli sitä mieltä, että meidän istu-seiso -harjoituksen vati käy myös pyörimiseen. Hankalin harjoituksista oli peruuttamisen opettelu niin, että Miko pää on alhaalla tai selän kanssa samassa linjassa. Näytin miten se menee. Ihan hyvin se meni, vaikka Miko ei meinaa pysyä suorassa. Jatkossa parin peruuttamisen jälkeen Miko istumaan ja sitten taas peruuttamaan jne. Mikolla on hyvä vartalonhallinta, mutta takaosan kanssa on vielä tehtävä töitä.

Pöydällä Patricia kävi Mikon selkää läpi Mikon seisoessa ja silloin Miko oli vielä hyvin epäileväinen. Sen piti olla koko ajan katsomassa mitä oikein tapahtuu, joten oli hankala saada Mikoa pysymään suorassa. Sain Mikon kyljelleen melko helposti (viimeksi oli kauheaa taistelua) ja hyvin Miko myös pysyi kyljellään. Aluksi se onnistui nousemaan pari kertaa. Mikolta löytyi jumia tutusta paikasta rintarangasta (jostain rinta- ja lannerangan seutuvilta) ja uutena oli jumi selässä takapäässä. Patricia uskoi takapään jumin aiheuttaneen nivusien nuolemisen. Jumi on todennäköisesti tullut jostain kiertoliikkeestä esim. Mikon liukastellessa pallon perässä kotona. Eli maksiesteet eivät ole aiheuttaneet Mikolle jumeja. Se on hyvä juttu se. Patricia kutsui Mikoa luomuksi, kun se ei juuri mene lukkoon :) Meillä ei siis todennäköisesti ole asiaa fyssarille ennen kesätreenien alkua keväällä. Patrician vastaanotto on alkuvuodesta muuttamassa uusiin tiloihin ja häntä vähän mietitytti miten hänen bussilla liikkuvat asiakkaat pääsevät uuteen paikkaan. Jos sinne ei pääse helposti julkisilla, niin sitten vaan täytyy vaihtaa fyssaria, mutta toivottavasti ei tarvitse. Pyyhe, jolla Mikoa aluksi putsasin, unohtui vastaanotolle...

Erkki epäileväinen

Maanantaina Miko pääsi vihdoin fyssarin käsittelyyn. Rankka viikonloppu vielä painoi ja Miko nukkui kaikki bussimatkat. Normaaliin tapaan aloitimme ulkona Mikon liikkeiden katsomisella. Miko on joka kerta meidän käydessä Patricia Hirnin käsittelyssä haukkunut hänelle ensin, mutta sitten todennut vaarattomaksi. Tällä kertaa sama juttu, mutta Miko ei lopettanutkaan haukkua vaan oli kovin epäileväinen fyssaria kohtaan. Namit kyllä kelpasivat, mutta nameja mussuttaessa Miko murisi. Liikkeiden katsominen kuitenkin onnistui. Takaliikkeissä olisi saanut olla enemmän voimaa. Siirryimme sitten sisälle, jossa Mikon epäileväinen käytös jatkui. Enää se ei haukkunut, mutta luimisteli ja murahteli fyssarille hänen tullessa liian lähelle.

Ensin kerroin kuulumiset ja jouduin paljastamaan, ettemme ole juurikaan tehnyt Mikolle annettuja jumppaliikkeitä. Asennon vaihtoja ja pyörimisiä tyynyn päällä piti jatkaa, mutta jotenkin ne vain jäi kun en saanut Mikoa siirtämään seistessä painoa takajaloille. Toinen juttu oli opettaa Miko peruuttamaan pää alhaalla tai selän jatkona, mutta en saanut sitä onnistumaan (Miko meni joko maahan tai istumaan), joten luovutin. Kolmas juttu oli istuttaa Miko jalkojen väliin ja siinä tehdä istu-seiso vaihtoja, mutta sen unohdin ihan kokonaan. Ohjeet on kyllä minulla kirjallisesti... Fyssari halusi kokeilla istumista niin, että Mikolla on etujalat korokkeen päällä, koska silloin se joutuu käyttämään takapäätään. Miko pisti ihan omatoimisesti jalat korokkeen päälle, mutta istumaan meno ei onnistunut muuten kuin laskemalla etujalat maahan. Kokeilimme sitten niin, että seisoin Mikon takana, Mikon takaosa jalkojeni välissä. Näin istuminen onnistui. Tätä harjoitusta jatketaan kotona ja minun pitää vähitellen vähentää tukemista eli ensin siirrän jalkojani kauemmaksi ja lopulta siirryn Mikon eteen.

Sitten oli aika siirtyä pöydälle. Miko hyppäsi itse alas lasketulle pöydälle, mutta fyssarin meinatessa aloittaa tutkiminen Mikon seisoessa, Miko hyppäsi alas. Ja taas epäilevää murinaa. Fyssari meinasi, että viikonlopun stressi aiheutti Mikon käytöksen. Kun sain Mikon takaisin pöydälle, niin tutkiminen meni hyvin. Eniten hankaluuksia aiheutti Mikon pistäminen kyljelle, sillä Miko nousi koko ajan pystyyn. Mutta kun sen lopulta sai pysymään aloillaan, niin Miko kyllä nautti käsittelystä. Kaikista fyssariin kohdistuneista epäilyistä huolimatta Miko pystyi rentoutumaan käsittelyn ajaksi. Toiselle kyljelle saaminen oli samanlainen show, mutta kyllä sekin lopulta onnistui. Ei ole koskaan ennen ollut näin hankalaa. Kesken toisen puolen käsittelyn Miko yhtäkkiä ponnahti ylös. Ilmeisesti fyssari oli liikuttanut tuoliaan niin, että se oli osunut pöydän jalkaan ja pöytä vähän liikahti. Sitten meni taas hetki kellistämiseen.

Mikolla oli jumia rintarangassa (on tainnut olla joka kerta) ja lonkkien ojentajissa (tai sitten koukistajissa, ei voi muistaa), mutta muuten fyssari kehui sen olevan oikein hyvässä kunnossa. Mutta eipä meidän treenimäärillä koira mene jumiin kun muistan kuitenkin aina lämmitellä ja jäähdytellä. Seuraavan kerran voimme mennä syksyllä, koska Miko ei tarvitse käsittelyä kovin usein. Aktiiviset kisakoirathan käyvät fyssarilla kuuden viikon välein. Lopussa Miko jo kävi kerjäämässä fyssarilta namia, joten ehkä poika hänet vihdoin hyväksyi. Ensi kerralla täytyy tehdä niin, että menemme ensin hetkeksi sisälle ja sitten vasta ulos liikkeitä katsomaan. Aikaisemmin olemme odottaneet ulkona. Tilat ovat katutasoa alempana, joten ehkä Mikon reagointiin on vaikuttanut se, kun fyssari nousee "talon alta". Nyt lupaan jumpata Mikoa säännöllisesti, sillä takapään voimistaminen on tärkeää ihan jo meidän kisahaaveiden takia. Vaikeahan se on ponnistaa korkean hypyn yli, jos takana ei ole voimaa. Fyssari vielä sanoi, että jos on jotain ongelmia jumppaliikkeiden kanssa, niin kyllä hänelle saa soittaa ;)

Bussimatkojen lisäksi kotona Miko on nukkunut paljon, joten nyt keräilemme voimia viikonlopun koitoksia varten. Tämä on viimeinen työviikkoni ennen lomaa ja toivottavasti loma menee aktiivisesti Mikon kanssa touhutessa. Kesän ohjelmistoon kuuluu mm. agitreenit Tainan ja Lokin kanssa torstaina, kooikerkoulu perjantaina, Agirotu sunnuntaina (illan hyppytekniikkatreeneihin emme varmaan ehdi), ensi viikolla reissu Ouluun, jossa Miko osallistuu kahteen KV-näyttelyyn (ihan vaan harrastusmielessä, ei CACIBin metsästystarkoituksessa) ja toivottavasti saamme pohjoisessa kooikertapaamisen aikaiseksi sekä elokuun alussa kooikereiden kesäpäivät Kaarinassa. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna seuramme järjestää taas Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutuksen, jonne emme valitettavasti mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti peruutuspaikka irtoaisi.

Porvoossa jälleen

Sori, paljon tekstiä eikä kuvia, mutta pitää kirjoittaa kattavasti, ettei pääse asiat unohtumaan.

Tänään oli Mikolla fyssarikäynti Patricia Hirnin vastaanotolla Porvoossa. Porvoon busseissa oli taas kovin mukavat (ja koiraystävälliset) kuskit. Menomatkalla kuski rapsutteli Mikoa sillä aika kun minä kaivelin rahoja ja opiskelijakorttia. Bussi oli 10 minuuttia myöhässä ja jouduimme odottelun ajan pysyä liikkeessä, ettei Mikon tassuja alkanut paleltaa. Porvooseen bussi tuli 15 min myöhässä, joten eipähän tarvinnut odotella pakkasessa Mikon fyssariajan alkamista vaan saimme ihan reippaasti kävellä asemalta suoraan vastaanotolle.

Aluksi Patricia katsoi taas Mikon liikkeet, ravissa ja käynnissä sekä ympyrää tehtäessä. Patrician tullessa ulos ja moikatessa meitä Miko alkoi haukkua hänelle kuten viimeksikin. Ennen liikuttelua Miko sai haistella fyssaria turvallisesti takaapäin ja sen jälkeen ei ollut Mikolla enää aihetta haukkuun. Sisällä ensin kerroin kuulumisia ja miten ollaan treenattu annetuilla ohjeilla. Patricia kysyi olenko huomannut edistystä enkä siihen osannut muuta sanoa kuin että tyynyn päällä pyörimisessä on ollut selkeä edistyminen. Aluksi Miko astui koko ajan ulos tyynyltä ja olin jo ostamassa isompaa tyynyä, mutta kyllä sitten muutaman päivän kuluttua alkoi sujua. Meidän sohvatyyny on selvästi kapeampi kuin tyyny, jolla harjoituksia edellisellä fyssarikäynnillä kokeilimme. Kuulumisten jälkeen piti näyttää miten Miko harjoituksia tekee. Meidän treenityynyn kapeuden vuoksi ensin kokeiltiin sellaisella kumisella tasapainoalustalla, jonka sisällä on ilmaa. Mikolle tuollainen alusta oli ihan uusi, joten se oli hieman epävarma ja pisti vain etutassut alustalle. Siirryttiin sitten tyynylle. Pyörimiset meni ok, kaukokäskyissä Mikon noustessa seisomaan sen paino oli selkeästi etujaloilla. Sanoin, että niin on myös ollut kotona treenatessa. Patricia kysyi myös istuma-asennossa, että onko Miko samalla tavoin kotonakin ja vastasin myöntävästi. Paino etujaloilla ei ollut harjoituksien kannalta hyvä juttu, joten kokeiltiin niin, että sanoin käskyt seisten. Heti Mikon paino jakautui paremmin. Jatkossa en siis saa enää istua tyynyn eteen. Seiso-istu harjoitus niin, että Mikon takajalat pysyvät jalkojeni välissä, näytettiin myös. Siinä Patricia huomautti, että Miko liikuttaa seisomaan noustessa takajalkoja. Sen olin itsekin huomannut ja tähän kokeiltiin niin, että menin mahdollisimman lähelle seinää seisomaan. Siltikin Miko liikutti vähän takajalkojaan, mutta jatketaan harjoituksia seinän edessä. Kokeilimme vielä uudestaan uudelle kumiselle alustalle menoa ja tällä kertaa Miko sai sinne takajalatkin. Istuminen onnistui, mutta seisomaan Miko ei päässyt. Pojan jalat kovasti tärisivät, joten se joutui tekemän paljon töitä tasapainon säilyttämiseksi. Meidän pitäisi hankkia joku vastaavanlainen alusta ja tehdä harjoituksia sen päällä.

Sitten tehtiin laatikoiden yli kävelemistä ensin pituussuunnassa ja sitten leveyssuunnassa. Laatikko vaihdettiin parin toiston jälkeen pienempää. Patricia sanoi, että edistystä on selkeästi tapahtunut. Kolmas koko oli sellainen lasten kylpyhuoneen koroke, jolle Miko ei viimeksi yrityksistä huolimatta saanut takajalkojaan. Tällä kertaa Miko sai toisen takajalan korokkeelle, mutta toista se ei saanut. Sen voi pistää korokkeen epäsymmetrisen muodon piikkiin (toisella pitkällä sivulle on kaari, jotta sen saa esim. wc-pytyn eteen). Kokeiltiin vielä pari pienempää laatikkoa. Patricia kovasti kehui miten Mikon vartalonhallinta oli edistynyt viime kerrasta. On meidän harjoituksista sitten ollut jotain hyötyä :)

Lopuksi oli vuorossa itse käsittely. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Selkä oli ollut viimeksi jäykkä ja nyt se oli selkeästi joustavampi. Patricia taas hämmästeli sitä kun Mikon kanssa sai hetken taistella ennen kuin sen sai kyljelleen pöydälle, mutta sitten kun se kyljellään oli, niin siinä se pysyi nätisti. Mikolla oli selässä pieni jumi ja etureidet olivat myös jumissa, mutta muuten poika oli kunnossa. Etureisien jumit saattavat johtua siitä, että nyt on taas se aika kun Miko on kiinnostunut meidän sohvatyynyistä... Miko ei saa tyynyjä astua, mutta ei voi tietää mitä se täällä yksin ollessaan tekee.

Kotona tehtäviin harjoituksiin tuli lisänä peruuttamisen opettaminen niin, että Mikon pää on alhaalla (=selän tasolla). Nyt Miko peruuttaa pää pystyssä ja se voi jumittaa selkää. Ellei mitään kummempaa tule, niin seuraavalle käynnille ei ole tarvetta ennen kuin alamme taas aktiivisesti treenaamaan eli huhti-toukokuun vaihteessa kun agilityn kesätreenit alkavat. Kiva tietää, että Mikolla on nyt kaikki ok.

Kävelimme reippaasti takaisin asemalle, jossa bussi jo odotti. Jäin bussin eteen kaivamaan lompakkoa laukusta, jolloin bussikuski vihelsi. Miko heti kääntyi katsomaan mistä vihellys tuli ja kuski alkoi sitä sitten kutsua. Miko paineli bussiin ja tämäkin kuski rapsutteli Mikoa kun minä kaivelin lompakkoa. Että tällaisia kivoja kuskeja kulkee Helsingin ja Porvoon välillä :) Ja minä olen kovin tyytyväinen kun Miko molempiin kuskeihin suhtautui niin ystävällisesti.

Fysioterapiaa

Tänään Miko pääsi fyssarikäynnille, jota Ulla hyppytekniikkakoulutuksessa suositteli. Ulla mainosti meille eläinfysioterapeutti Patricia Hirniä Suomen parhaana agilitykoirien fysioterapeuttina, joten kiinnostus heräsi. Jonkin aikaa mietin onko mitään järkeä autottomana lähteä Porvooseen asti fyssarille ja toisaalta halusin pysyä uskollisena nykyiselle, josta olen tykännyt. Tamara on aina saanut Mikon nopeasti rentoutumaan, jolloin Mikon on helposti saanut kyljelleen ja sitä on saanut hyvin käsitellä. Mutta kiinnosti kokeilla toista, joten tänään lähdettiin koko perheen voimin Porvooseen.

Aluksi Patricia katsoi Mikon liikkeet ulkona. Mentiin muutama kerta edestakaisin ja ympyrää. Sisällä Miko sai sillä aikaa vapaasti tutustua hoitotilaan kun minä kerroin Mikon historiaa. Syynä tähän käyntiin oli siis se, että Ullan mielestä Mikon keskiruumiissa on joko jotain jumia tai sillä heikot syvät lihakset. Mm. perussarjassa Mikon etu- ja takapää ei vaikuttanut toimivan yhteistyössä. Patricia sanoi, että liikkeistä huomasi Mikon selän olevan vähän jäykkä.

Patricia teki toimenpiteet pöydällä, joka oli Mikolle uutta (Tamara käsitteli maassa) ja se aiheutti alkuun vähän jännitystä. Aluksi Miko käytiin läpi sen seisoessa. Lantiossa toisella puolella oli jäykkyyttä, samoin selässä. Seistessä Miko oli jonkin verran vinossa. Sitten siirryttiin kylkiasentoon. Miko pysyi hyvin paikallaan ja pääkin nousi vain muutaman kerran. Patricia sanoi Mikon lihaksien olevan hyviä.

Käsittelyn jälkeen tehtiin vielä koordinaatioharjoituksia. Ensin lattialle pistettiin laatikko nurinpäin, jonka yli Miko piti houkutella kävelemään. Piti liikkua hitaasti, ensin etujalat laatikon päällä, sitten koko koira ja lopuksi takajalat. Muutamien toistojen jälkeen laatikko käännettiin ja piti tehdä taas samoin, mutta Miko ei mennyt laatikkoon kokonaan, pisti vain etutassut. Sitten vaihdettiin pienempään laatikkoon. Sen päälle Miko ei mennyt, pisti taas vain etujalat. Patricia oli samaa mieltä Ullan kanssa siitä, ettei Mikon etu- ja takapää ihan puhalla yhteen hiileen. Miko kuitenkin yritti saada takajalkojaan laatikolle, joten on se kuitenkin takapäästään jossain määrin tietoinen. Lopuksi Miko sai mennä seisomaan ison tyynyn päälle. Kovin mielellään Miko ei seissyt vaan olisi halunnut istua. Mikon piti kävellä myös tyynyn läpi. Seisomisen lisäksi Mikon piti vaihdella asentoja myös istumaan ja maahan. Patrician mielestä Mikolla oli ihan hyvä koordinaatio, vaikka takapäästään se saisi olla enemmän tietoinen.

Jutustellessa tuli puhetta siitä etten pidä Mikoa vapaana. Laukkaaminen epätasaisessa maastossa kehittää keskivartalon lihaksia, joten Patricia yritti ehdottaa erilaisia juttuja vapaanapitoon, mutta mulla oli aina joku syy miksi ei. Patricia sitten keksi, että me voitaisi ostaa saari ja muuttaa sinne :D Eipähän pääsisi Miko katoamaan omille teilleen. Täytyy katsella jos vapaana juoksuttamisen saisi jotenkin toteutettua. Puhetta oli myös koiran venyttelystä. Joskus venyttelin Mikon jalkoja aina agilityn jälkeen, mutta sitten se jäi ja nykyään teen sitä aika harvoin. Eipähän tarvitse potea huonoa omaatuntoa, kun Patrician mielestä koiran jalkoja ei pitäisi venytellä kun se osaa itse tehdä sen paremmin. Palautumista voi edesauttaa sivelemällä lihaksia.

Mikon kanssa täytyy nyt säännöllisesti tehdä ison tyynyn päällä kaukokäskyjä ja ympyröitä molempiin suuntiin. Lisäksi pitäisi pyytää Mikoa jalkojen väliin istumaan ja siitä seisomaan niin, ettei takajalat liiku. Kunhan parin päivän lepo on takana, niin täytyy alkaa ahkerasti treenailemaan, sillä joulukuussa on seuraava käynti.

Kun me kerran Porvooseen asti mentiin, niin piti tietenkin käydä Pienessä Suklaatehtaassa ostamassa salmiakkivalkosuklaata, naminami :p Jätettiin Miko ulos kiinni portaiden kaiteeseen ja eiköhän vieressä alkanut sitten kirkonkellot soida. Miko meni hämilleen kelloista ja alkoi haukkua. Liikkeessä nainen sanoi, että Mikon saa ottaa sisälle kun ei siellä muita ollut. Niinpä Miko pääsi sisälle suklaakauppaan, olipas ystävällistä!

Lenkkeilyä, agia ja fysioterapiaa

Käytiin Mikon kanssa viikonloppuna parina päivänä kahlaamassa hangessa. Oli varmasti molemmille raskasta, kun lunta oli yli polven. Uskalsin päästää irti Mikon hihnasta, sillä eteneminen oli hangessa niin hidasta. Sunnuntaina lunta tulikin niin paljon, ettei tarvinnut lähteä edes metsään kun raskasta oli jo pelkästään jalkakäytävillä kulkeminen.

Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa agilitya. Miko innostui kun aloin pakkaamaan reppua ja toivoin, että innostus jatkuisi kentälläkin. Aluksi ei kouluttajaa näkynyt, joten hetken tokoilin Mikon kanssa. Niin innostuneita sivulletuloja en olekaan pitkään aikaan nähnyt! Pari kertaa tehtiin kepit sekä yhden esteen takaakiertoa. Sitten kouluttajakin saapui paikalle.

Aiheena oli takaaleikkaus, joka tehtiin hypyillä 2 ja 13 sekä putkella 20. Ensimmäisellä kierroksella saimme tehtyä koko radan, vaikkakin osissa. Mikolla oli kivasti intoa ja vauhtia. Kävimme välissä harjoittelemassa keinua, jota tehtiin ehkä kolme toistoa. Vähän oli hitaita ylös menemiset, mutta muuten ok. Toisella toistolla kentällä syttyi tappelu, mutta onneksi se ei juuri vaikuttanut Mikon suoritukseen. Viimeinen toisto tehtiin vasta kun tilanne oli rauhoittunut. Olimme kouluttajan kanssa samaa mieltä siitä, että toisella kierroksella tehdään vain yksi pikkupätkä. Tehtiin radan loppu hypyltä 19 lähtien, mutta suoritus tyssäsi jo heti toisella esteellä kun koipi nousi putkessa. Olisi vaan pitänyt kiinnittää huomiota siihen, ettei Miko enää ollut kovin motivoitunut. Jätin tarkoituksella eilen kirjoittamatta blogiin, jotta ei tulisi kirjoitettua kaikkea sitä, mitä mielessä pyöri. Torstaina omatoimitreeneissä alkaa putken opettelu uudestaan, ihan alusta.

Lisää verhokuvia :) Miko odottaa ulospääsyä

Tänään kävimme tapaamassa Tamara-fyssaria. Mikoa taas vähän jänskätti, mutta Tamaran herkuilla poika vähitellen rohkaistui. Melko nopeasti Miko oli jo kyljellään ja rauhallisesti siinä lepäili. Välillä piti nostaa päätä, varsinkin kun rinnan kohdalla oli jotain jumia. Tamara toivoi, ettei Mikon eturauhasesta olisi tällä kertaa vaivaa, jotta hän saisi oikean tuntemuksen siltä seudulta tms. Lannerangan seudulta ei onneksi löytynyt mitään. Rintarangan kohdalla ollut jumi oli ainoa mitä löytyi. Lopuksi Tamara totesi, että jos Mikolla jotain ongelmia tulee, niin ne ei ainakaan johdu rakenteesta. Niin hyvät on nivelet ja kaikki. Kehuja tuli kaikesta paitsi lihaksista. Edelleen pitää jatkaa syvien lihasten harjoittamista. Syvässä hangessa kahlailua Tamara ei nähnyt kovin mielekkäänä (se vaikuttaa vaan päällisiin lihaksiin), mutta kävely ja hidas ravi sopivassa hangessa on hyvää treeniä syville lihaksille. Jos tässä ei mitään sen kummempaa tule, niin sitten vasta puolen vuoden päästä uudestaan käsittelyyn.

Fyssarilla

Tänään Miko pääsi ensimmäistä kertaa fysioterapeutille. Meidät otti vastaan Käpylässä Tamara Merenvalta. Ensin ulkona Tamara katsoi Mikon liikkeet. Aluksi Miko oli liikkunut vasemmalla puolella vinosti, mutta oikealla ihan suoraan. Vastaanotolla Mikoa selvästi jännitti, mutta kun se sai rauhassa tutkia paikkoja ja itse istuin maahan alustalle fyssarin seuraksi, niin poika alkoi rentoutua. Kun olin istunut, Miko tuli hetkeksi istumaan jalkojeni päälle, mutta sitten uteliaisuus voitti. Fyssarista tuli heti kiva, kun hän otti namit esille. Hienosti Miko namin avulla seisoi, istui ja meni maahan. Aluksi fyssari tutki Mikoa sen seisoessa, nosteli takajalkoja ja kokeili selkää jne.

Sitten Miko käskettiin maahan, jonka jälkeen poikaa rapsuteltiin ja sitten autettiin kyljelleen. Miko makasi rauhallisesti koko käsittelyn ajan. Välillä se meinasi nostaa päätä, jos tuntui ikävältä. Vasen puoli oli ensin käsittelyssä ja vasemmasta takajalasta löytyi jumia niin kuin arvelinkin. Oikeassakin takajalassa oli vähän jumia sekä jotain selässä, lapojen takana. Fyssari sanoi, että Mikolla on hyvät, liikkuvat nivelet. Mikon heikko puoli on löysyys eli sillä on heikot syvät lihakset. Mikon kanssa pitäisi tehdä tapapainoharjoituksia, kävellä mäkiä jne. Jalkojen lihakset oli oikeassa paikassa :) , mutta takajaloissa saisi olla enemmän lihasta. Fyssari meinasi, että varmaan hyppytekniikkakoulutuksessa huomattu huono takapään käyttö on syynä takajalkojen lihaksien vähyyteen. Ravilenkkejä pitäisi pojan kanssa tehdä. Jospa nyt vihdoin saisin aikaiseksi käydä Mikon kanssa juoksemassa.

Fyssaria hieman huolestutti Mikon lanneranka (ristiselkä, lumbo-sakraalialue) ja hän suositteli kuvaamaan Mikon selän. Fyssari sanoi, että kannattaa mennä hyvälle ortopedille, joka osaa heti sanoa miten asiat on, ettei tarvitse alkaa arvuutella. Sain muutaman eläinlääkäriehdotuksen. Mua harmitti jo Mikon lonkka- ja kyynärkuvauksen jälkeen etten kuvauttanut samalla selkää ja nyt se harmittaa sitäkin enemmän. Ja varsinkin kun Mikon kuvannut Kai Skutnabb oli yksi fyssarin suosittelemista eläinlääkäreistä... Nyt siis Mikolle uutta röntgenaikaa varaamaan. Kuvauksen jälkeen katsotaan sitten jatko.

Mikoa käsitellessä fyssari sanoi, ettei Miko kovin varautunut ole ja että ennemminkin se on avoin (on se varautunut, sanoo Suvi). Miko vaan tarvitsee aikaa tutustumiseen ja tutustuminen pitäisi tapahtua Mikon ehdoilla. Käsittelyn jälkeen oven takaa (vastaanotto on eläinkaupan yhteydessä) alkoi kuulua papukaijan ääntelyä (piippausta pääasiassa), joka kiinnosti Mikoa kovasti. Miko meni makaamaan oven eteen ja vikisi, niin kovasti se olisi tehnyt mieli mennä äänen luo.

Tässä vielä kuvia viikon takaiselta lenkiltä, jolloin kävimme tutustumassa Prisman takana oleviin juoksuhautoihin.