perjantai 9. toukokuuta 2014

Tokoilua ja huoltoa

Keskiviikkoiltana meillä oli kesäkauden ensimmäiset tokotreenit. Treenit ovat hallissa koko kauden. Meidän ryhmässä on 6 koiraa, joista kaikki ovat isompia koiria (vain yksi on medi) ja sukupuolijakauma menee tasan. Treeneissä on siis ihan hyvä kokoonpano erityisesti paikalla makaamista ajatellen. Aloitimme kertomalla missä vaiheessa olemme ja missä asioissa on haasteita. Meillä ne on ne tutut motivaatiota seuraamiseen ja varmuutta paikalla makaamiseen. Liikkeistä ensimmäisenä oli paikkamakuu, jossa Miko makasi kahden tytön välissä. Miko makasi hyvin ryhdikkäästi paikallaan ja muutamia vilkaisuja sivulle lukuun ottamatta katsoi koko ajan minua. Kävin kuitenkin palkkaamassa usein, koska edellisestä ryhmässä tehdystä paikkamakuusta on jo lähes vuosi. Tämän jälkeen kouluttaja katsoi perusasennon. Mikon asennossa oli hieman korjaamista, koska aluksi se oli vähän vinossa ja hieman liian edessä. En tosin vaadi täydellistä asentoa, kun ei me kuitenkaan koskaan tulla
kisaamaan korkeimmissa luokissa. Viimeisenä kouluttaja katsoi seuraamisen tilanteen. Lyhyet seuraamispätkät menivät hyvin, mutta pitäisi palkata myös itse seuraamisesta eikä aina perusasentoon tulemisesta. Palkkaan vasta pysähdyttyä, koska kontakti katoaa heti palkan jälkeen. Pitäisi ottaa naksutin avuksi. Perusasentoon istahtamisessa oli hieman epäröintiä eli se ei tapahtunut nopeasti, mutta en tässäkään vaadi täydellisyyttä. Kiva oli päästä pitkästä aikaa tokoilemaan.

Torstaina Miko pääsi jälleen fysioterapeutin käsittelyyn. Miko oli kovin epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan heti kun pääsimme Aistiin ja epäluulo näkyi haukkumisena. Miko haukkui myös fyssarille ja ulkona liikkeitä katsoessa Mikon epäluulo jatkui. Liikkeet poispäin menivät siten paremmin. Fyssarin mielestä Mikon liikkeet näyttivät edellistä kertaa paremmilta ja Miko käytti kroppaansa tehokkaammin. Alkukäsittelyssä Mikon seisoessa se ei enää reagoinut lanneselän
käsittelyyn lihaksia väräyttelemällä. Muuten Miko hoidettiin pöydällä, jolla se makasi nätisti kuten aina, mutta tällä kertaa levollisemmin kuin edellisellä kerralla. Eläinlääkärissä oli paljon hiljaisempaa kuin viimeksi, joten Mikon oli helpompi rentoutua. Käsittelyn aikana, kun oli puhetta mm. Mikon jälkikasvusta (jota ei siis ole), sanoin, ettei Miko luonteen osalta ole valioyksilö kun se on varautunut ja epävarma. Siihen fyssari sanoi, ettei varautuneet ja epävarmat koirat makaa hoitopöydällä kuten Miko. Mutta Miko onkin ristiriitainen tapaus :) Rintarangassa oli edelleen kireyttä, samoin lanneselän oikealla puolella ja hieman sisäreisissä. Fyssarin mielestä Mikon selän jumit johtuvat todennäköisemmin keppien treenaamisesta kuin meidän korkeaan sänkyyn hyppimisestä, sillä jumit olivat "keppialueella". Sängystä hyppiminen vaikuttaisi etuosaan. Lopuksi jumiutuneet lihakset saivat laseria. Uusi aika pitäisi taas varata muutaman viikon päähän. Toivottavasti sen jälkeen päästään takaisin harvempaan rytmiin, kun ei tuo ihan ilmaista ole. Eläinlääkärin vaaka näytti muuten 14,4 kg eli 100 g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Jos se johtui vain märästä turkista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti