Palkalla on väliä

Tänään agilitytreeneissä oli valssiharjoitusta ja pienempänä harjoituksena irtoaminen/rengas. Me ollaan nyt kolmatta kertaa putkeen kesätreeneissä jatkoryhmässä, mutta se ei haittaa, koska meille sopii paremmin pikkuharjoitukset kuin ratatreeni. Ja olen myös ilmoittautumisen yhteydessä maininnut, ettei ryhmän tasolla ole väliä, kun opiskelujen vuoksi olen joutunut esittämään enemmän toiveita treenien ajankohdan suhteen, kuin olisi suotavaa.

Me aloitimme irtoamistreenillä, jossa oli hyppy-rengas-hyppy. Aluksi pätkä mentiin suoraan ja sitten viimeinen hyppy takaakiertona. Sitten vielä toinen hyppy käännettiin vinoon, pystysuoraan renkaaseen nähden. Mikoon sai hyvin kontaktia ennen kentän puolelle siirtymistä, mutta sitten kentällä se vaan katseli viereistä kenttää kohden ja haisteli ilmaa. Toisella kentällä oli silloin toinen uros. Sitten poikaan ei enää tahtonut saada kontaktia. Mikoa saa ihan hyvin heräteltyä istu-maahan vaihdoilla ja ne toimivat nytkin, vaikka ihan mukana Miko ei siltikään ollut. Miko ensin kahdesti kiersi renkaan, mutta sitten alkoi sujua. Takaakierto tökki, mutta vino hyppy meni ok. Sitten sai riittää, kun ei ollut kiva yrittää mitään tehdä koiran kanssa, joka on ihan toisissa maailmoissa.

Valssiharjoituksessa ei sujunut enää edes senkään vertaa kuin ensimmäisessä harjoituksessa. Miko ei tahtonut liikkua minnekään, mitä nyt aluksi hieman lönkytteli eteenpäin. Se vain seisoi paikallaan läähättäen. En saanut sitä mitenkään motivoitua, en edes pyörähtämään ympäri. Rimatkin otettiin pois, mutta Miko ei vaan liikkunut. Olin jo luovuttamassa, kun kouluttaja toi omien koirien nameja (kuivattua broilerin sydäntä ja naudan mahaa). Kun Miko sai nuuhkaista nameja, niin se muuttui kuin eri koiraksi. Miko pinkoi sellaista vauhtia, että sain tosissani pistää tossua toisen eteen. Saimme tehtyä kaikki 11 estettä ilman virheitä ja kokeilimme perään vielä toisen kerran. Sekin meni hyvin vauhdikkaasti, mutta pari hyppyä Miko kiersi, kun en juoksemiseen keskittymiseltä kyennyt enää keskittymään ohjaukseen. Mutta kaikki valssit onnistuivat. Rimoja ei ollut ollenkaan hidastamassa Mikon menoa, joten en lopuksi jaksanut enää juosta.

Miten voi namien vaihtamisella olla noin suuri vaikutus!?! Muutos flegmaattisesta koirasta, jota ei mikään kiinnosta, intoa puhkuvaksi kiitoraketiksi oli valtava. Tämä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri merkitys oikealla palkalla on. Ja hyvä esimerkki siitä, kuinka surkea olen koiraani motivoimaan. Olen kyllä jo aikaisemminkin tiedostanut sen, etten osaa motivoida Mikoa, mutta nyt se oli ihan selkeää. Jos osaisin motivoida Mikoa, niin meidän treenien taso olisi ihan toista luokkaa. Kyllä Miko osaa ja kyllä Mikolla riittää intoa, kunhan sen vaan osaa kaivaa esiin. Nyt vaan extrahyvien namien metsästykseen. Ja pitää muistaa vaihdella palkkaa. Toivottavasti jossain vaiheessa kautta vinkupallo alkoisi toimia yhtä hyvänä palkkana kuin se Sporttarilla toimi. Tällä hetkellä pallo ei kiinnosta yhtään.