Sunnuntaina meillä oli pitkästä aikaa hyppytekniikkatreenit. Treenaamme jälleen Saaran ja Huugon kanssa Purinalla. Ajattelin tehdä set pointia ja tasaokseria koska niissä koira pysyy koko ajan melko lähellä. Tajusin aikaisemmin päivällä, kun Miko aloitti surumielisen uikutuksen, että nyt on SE aika. Toki Miko on jo jonkin aikaa ollut kovasti tyttöjen pissojen perään, mutta aika oli kullannut muistot. Enhän tätä vaihetta muistanut enää ollenkaan... Ajattelin siksi Mikon olevan niin hajujen perään, että parempi pitää se lähellä. Set point meni hyvin. Palkkasin lopuksi Mikon vinkupallolla mutta hajujen peräänhän tuo hormonien vallassa oleva lähti. Tasaokseria nostin 35 cm:stä 55 cm:iin. Kaikki korkeudet menivät hyvin eikä korkeimmatkaan aiheuttanut epäröintiä. Sporttiksella Miko kiersi muutamana kertana korkeimpia, johon syynä oli todennäköisesti jumit selän alueella. Koska meillä oli vielä aikaa, teimme muutaman kerran keppejä. Pujottelu oli hyvin reipasta. Sitten harjoittelemme saksalaista ja vähän kääntymistä. Palkkasin treenien loppupuolella vinkupallolla ja nyt Miko pystyi jo keskittymään pallon kanssa juoksemiseen. Jossain välissä teimme myös paikalla makaamistreenit. Lopetimme kun Saara ja Huugo tulivat paikalle. Eiköhän ensi kerralla meidän kalenterit näytä treenejä samaan kellonaikaan :)
Tänään tiistaina Mikon tyttökaipuu siirtyi seuraavalle tasolle, sillä se alkoi ulvoa kotona... Kiva lähteä agilitytreeneihin sellaisen pojan kanssa, jonka päässä pyörii vaan tytöt. Meillä oli treeneissä kaksi pistettä ja kun tiedusteltiin kestävätkö koirat häiriötä, sanoin ettei me tässä tilanteessa voida olla tytön kanssa samaan aikaan kentällä. Mulla ei ollut yhtään luottoa siihen, että Miko silloin pysyisi hanskassa. Miko oli taas alkuun kovin kiinnostunut kentän hajuista ja vikisi kaikille ohimenneille tytöille. Sitä ei oikein saanut mistään innostumaan. Sateessa saimme tovin seisoskella ennen kuin kenttä tyhjeni meitä varten. Harjoituksena oli pieni radanpätkä, jolla tehtiin kaksi valssia ja kaksi takaakiertoa. Treenit alkoivat lupaavasti, kun lähtöluvan saatuaan Miko alkoi haistella. Seuraavalla yrityksellä pääsimme ensimmäisen esteen yli, mutta sitten hajut taas veivät mennessään. Ehdin juuri puuttumaan, kun pojan koipi meinasi nousta ja sitten Miko bongasi tytön odotusalueelta ja juoksi sen luokse. Onneksi Miko kuitenkin tuli heti takaisin. Kolmas kerta toden sanoi eli meno alkoi jo näyttää agilitylta. Itse kuitenkin sekoilin ohjauksien kanssa. Saatiin me onnistuneitakin suorituksia. Ajoitukseni oli hyvä, mutta saisin enemmän käyttää jalkoja ohjauksessa. Sehän vasta vaikeaa onkin. Helpompi vaan sohia käsillä. Ja Miko menee hyvin, kunhan se vaan saa oikean vaihteen päälle.
Pienen tauon jälkeen menimme toiselle pisteelle, jossa oli irtoamista. Esteinä oli pituus-hyppy-hyppy-rengas. Pituudessa oli neljä palaa ja rengas maksikorkeudessa. Namikuppi oli renkaan takana ja sen bongattuaan Miko kiisi koko suoran. Toinenkin yritys oli yhtä vauhdikas eli minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä mukana. Halusin sitten nostaa hypyt 55 cm:iin, sillä perjantaina olisi tarkoitus mennä epiksiin. Vauhdikas meno jatkui, mutta Miko kiersi molemmat hypyt. Otin hypyn yksinään eikä hyppäämisessä ollut ongelmaa. Parin yrityksen jälkeen Miko hyppäsi hypyt, mutta alitti sitten renkaan. Sen jälkeen teimme renkaan uudestaan ja Miko jälleen alitti sen. Toisella yrityksellä rengas meni oikein. Hyppyjen ohittaminen pisti miettimään mitä perjantain episten kanssa tehdään. Eiköhän me kuitenkin mennä, aina voi mennä medeihinkin. Syynä voi olla se, että Miko oli litimärkä tai se, että se heti treenien jälkeen kakkasi. Ehkä olo ei vaan ollut mukava. Mutta joka tapauksessa olen erittäin iloinen, että irtoamistreeni onnistui
(matalammilla hypyillä) erinomaisesti.
Kieltämättä näinä aikoina kastraatio vaikuttaisi houkuttelevalta vaihtoehdolta. Suurin syy, miksi sitä en halua tehdä, on sen
(mahdollinen?) vaikutus turkkiin. En halua takkuuntuvaa höttöturkkia, jota mahdollisesti joutuisi trimmaamaan. Toinen syy on se, että Miko on epävarma remmirähjääjä ja kastraatio voisi tehdä Mikosta entistä epävarmemman. Elämä jatkuu siis normaalisti. Jotta eturauhasvaivoilta vältyttäisiin, niin sängyn koristetyynyt on mennyt piiloon. Niitä kun Miko käy salaa lempimässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti