Kuulumisia

Vähän pidempi tauko on ollut blogin päivittämisessä, mutta ei meillä ole mitään sen kummempaa ohjelmaakaan ollut. Kumpikaan pojista ei ole käynyt hetkeen treeneissä, sillä tein pidempää työpäivää pari viikkoa ja sitten olin flunssassa. Päädyin jättämään Rion tokotreenit pois, sillä halli on liian stressaava treeniympäristö Riolle. Kesätreenikausi kestää vielä neljä viikkoa ja sitten loppuu pojilta treenit ellei saada omatoimivuoroa Konalaan. Se selviää myöhemmin. Toiveissa olisi jatkaa Rion kanssa agilitya omatoimisesti ja samalla voisi vaikka rallytokoilla Mikon kanssa.

Pari viikkoa sitten talkoilin agikisoissa ja pääsin rapsuttelemaan suloista koohopentua Dania (Estaika’s Unpredictiple Fast). Ihanan rennosti pentu oli hallissa. Viime viikonloppuna kävin katsomassa kooikerit vinttikoirakeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä. Olin miettinyt Rion ilmoittamista, mutta jätin ilmoittamatta, kun epäilin, että tuomari saattaisi tutkia koirat maassa. Ja niinhän se tutkikin. Riolle oli näyttelysuunnitelmia, mutta taidamme kuitenkin pitää taukoa ja antaa Rion kehittyä. Turhaan EH:ta ja H:ta käy keräämässä, ainakaan junnuluokassa.

Miko on ollut viime aikoina aika herkkä reagoimaan epäilyttäviin asioihin. Joka vuosi, kun illat alkavat pimetä, Mikon epävarmuus korostuu. Iltojen lisäksi se reagoi myös päivällä helpommin. Olen tehnyt analysointia molemmista pojista ja todennut, että Miko on epävarma ja Rio pelokas. Jos Rio alkaa haukkua jollekin, myös Miko alkaa haukkua, sillä epävarman koiran pitää reagoida ensin ja katsoa sitten mistä on kyse. Jos Miko alkaa haukkua jollekin, Rio katselee pelokkaana ympärilleen ja hermostuu. Tämä vuodenaika saa epäilemään kastrointia, sillä se voi lisätä epävarmaa käytöstä. Mutta kyllä se tulee tapahtumaan. Aikakin on jo varattu syyskuun lopulle. Riolla on myös aika eläinlääkärille ensi viikolla, jolloin otetaan kontrolli virtsa- ja verinäytteet. Pojille on myös varattuna aika silmäpeilaukseen ja Riolle polvitutkimukseen. Rion rokotukset pitää myös uusia lokakuussa, jolloin ajattelin hoitaa myös erilaiset verinäytteiden lähetykset. Ihan kiitettävästi tässä syksyllä saa rahaa kulumaan eläinlääkärille…

Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit ja meitä oli paikalla vain pari. Olipahan aikaa treenata. Tällä kertaa ei tehty rataa vaan pieniä pätkiä. Ensin harjoiteltiin peruuttamista. Miko osaa peruuttaa edessä, tosin aika lyhyen matkan kerrallaan, joten kokeilimme sivulla peruuttamista. Kouluttaja kehotti kokeilemaan jo käytössä olevalla peruutuskäskyllä. Se toimi, mutta Miko lähti vinoon. Täytyy siis palkata ulkokautta ja se onkin ihmeen vaikeaa... Kokeilimme peruuttamista myös niin, että lähdin kääntymään paikallani vasempaan ja se toimi myös. Toisena yksittäisharjoituksena oli seisominen. Miko osaa ihan hyvin perusasennosta seisomaan nousemisen ja treeneissä asennonvaihdot olivat erinomaisia. Kouluttaja kovin kehui Mikon tekniikkaa :) Muutaman kyltin ratapätkät menivät myös kivasti, sillä Mikolla oli melko hyvä vire.

Keskiviikkona oli Riolla agilitytreenit. Kentän portilla Rio huomasi Xeman ja puolisisarukset pääsivät pikaisesti tervehtimään. Aluksi avustin toista koirakkoa ja samalla kentän yläpuolella lensi muutama lentokone. Kun palasin Rion luokse, se makasi penkin alla täristen. Luulin jo, ettei treenaamisesta tulisi mitään, mutta pelko unohtui, kun lähdimme ensimmäiselle pisteelle. Ensimmäisenä harjoituksena oli estefokus. Harjoittelimme yhdellä hypyllä vaihdellen minun paikkaa. Ensin olin Rion tasolla oikealla ja vasemmalla, sitten siivekkeen kohdalla molemmin puolin ja lopuksi etupalkkana olleen lelun tasolla. Lähtöluvan odottaminen ei aina vielä onnistu, joten avuksi tuli Irra-bretonin omistaja. Hyppyä tehtiin ilman rimaa, sillä Riolle pistettiin hihna, jota avustaja piti. Riolle olisi ollut häiriö jo se, että joku ei niin tuttu pitää kiinni. Lähtölupa tuli aina silloin, kun koira katsoi eteenpäin. Toisena harjoituksena oli takaaleikkaus. Esteinä oli kaksi hyppyä ja mutkaputki. Aloitimme ensin yhdellä hypyllä ja putkella. Kahden hypyn kanssa oli jo paljon vaikeampaa, sillä Rio tulee jalkoihini ensimmäisen esteen jälkeen. Pistin sen estefokuksen puuttumisen piikkiin, mutta Ida myöhemmin sanoi, että välillä pistin toista kättäni selän taakse, joka saattoi myös vaikuttaa. Lähdöt tehtiin lentävinä ja ihan hyvin takaakierrot onnistuivat, vaikka Rio pitääkin vielä saattaa ihan esteelle asti. Toistoja tuli tehtyä aika monta, mutta Rio kesti sen ihan ok. Rion kanssa on tosi kiva treenata ja erityisen iloinen olen siitä, että sen voi palkata lelulla.  Treenien päätteeksi Rio pääsi vielä vähän leikkimään Xeman kanssa ja kävelimme yhtä matkaa pysäkille saakka. Bussista jäätyä kohdattiin vielä lisää tuttuja, kun Esa sattui juuri samaan aikaan pyöräilemään ohi. Ensin Rio alkoi haukkua kummalle pyöräilijämiehelle, mutta päästyään haisteluetäisyydelle, Rio tunnisti Esan ja tervehti iloisesti.

Ida oli meidän onneksi kentällä kameran kanssa ja muutama kuva tuli Riostakin. Kaikki kuvat © Ida Alexandersson.

Kooikerhondjien erikoisnäyttely

Lauantaina oli kooikerhondjien erikoisnäyttely Vääksyssä Asikkalassa. Se oli ainakin minulle vuoden odotetuin tapahtuma, sillä rodun omaa erkkaria ei ihan joka vuosi järjestetä. Edellinen oli neljä vuotta sitten eli kesällä 2012. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana näyttelytoimikunnassa ja se oli mielenkiintoista. Otin ilmoittautumiset vastaan ja tein luettelon. Pienen stressin se aiheutti, kun piti yrittää varmistaa, että varmasti kaikki ilmoittautuneet on kirjattu ja luettelossa. Ilmeisesti kukaan ei jäänyt kirjaamatta :) Näyttelyyn ilmoitettiin 90 kooikeria. Näyttelypaikkana Vääksy oli hyvä ja sijainti oli rodun esiintuomisen kannalta erinomainen. Samana päivänä toisella puolen kanavaa oli kirpputori ja viereisen panimon terassilla oli avajaiset. Näyttelyalueella kävi siis paljon satunnaisia ohikulkijoita ja aika paljon koiranulkoiluttajia. Joku kysyi, onko tämä jonkun tietyn rodun mätsäri :D Sää oli ihan suosiollinen, vaikkakin aika vaihteleva. Välillä oli pilvistä, välillä puolipilvistä ja välillä aurinkoista, mutta hieman myös vettä tihkutti hetken aikaa. Tuomareina olivat alankomaalaiset Alie Bennink-Smies (urokset) ja Carla Snels (nartut), joista jälkimmäinen myös kasvattaa kooikereita. Harjoitusarvostelijana urosten ja narttujen kehässä vaihdellen oli Eeva Resko.

Tuomari pohtii onko Riolla hyvä pää tai korvakorut

Pääsimme näyttelypaikalle Jackin ja Hetjan porukoiden matkassa. Meillä oli autossa neljä ihmistä ja neljä koiraa, hyvin mahduttiin vähän isompaan autoon :) Lähtömme oli sen verran myöhäinen, että olimme näyttelypaikalla vasta klo 10 jälkeen, jolloin pentujen arvostelu oli juuri alkanut. Kiireellä pystytimme kevythäkit ja valmistelin Rion kehää varten. Kameran asetuksia ehdin pikaisesti säätämään. Junnu-uroksia oli 11. Alkuun koiria seisotettiin pitkään, sillä tuomari valitsi koirat jatkokilpailuihin ”paras pää” ja ”parhaat korvakorut”. Sen jälkeen koirat ravasivat yhdessä, jotta tuomari sai valittua koiran ”paras häntä” kilpailuun. Rio lähti aluksi vetämään nelivetoa edellisen koiran perään, mutta onneksi noin puolikkaan kierroksen jälkeen (kehä oli iso) liikkuminen alkoi sujua. Tämän jälkeen oli yksilöarvostelujen vuoro. Rio oli tosi hienosti koko pöydällä arvostelun ajan. Se ei yhtään nojannut minuun, vaikka tuomarin lisäksi myös harjoitusarvostelija tuli kopeloimaan. Eihän tilanne toki Riolle ollut se kaikkein mieleinen ja tutkimisen ajan se seisoi pöydällä selkä kaarella. Liikkeet menivät hyvin ja välillä Rio malttoi seisoakin ihan ok. Arvostelu kesti, sillä tuomari samalla myös opasti harjoitusarvostelijaa. Riolla ei ihan vielä riitä maltti niin pitkään seisomiseen, mutta kyllä siitä selvittiin J Rio sai H:n. En ollut edes odottanut sille parempaa, joten H kelpasi hyvin. Rion osalta näyttely oli siinä, joten pääsin keskittymään kuvaamiseen.

Valioluokassa oli 15 urosta. Jälleen alkuun tuomari mietti jatkokilpailuihin meneviä koiria ja siinä meni aikaa. Mikolla alkoi jo maltti mennä ja se alkoi vähän äännellä. Nostin Mikon pöydälle, kun edellistä koiraa vielä arvosteltiin. Harjoitusarvostelija kävi tutkimassa Mikon ja totesi sen olevan aika kookas. Hetken päästä myös tuomari tuli tutkimaan Mikon. Hän nyppi pari karvatuppoa Mikosta ja sanoin Mikon olevan nyt tosi huonossa turkissa. Mikon liikkeet menivät tosi kivasti. Yleensä Miko on perässä vedettävä ja sen liikkeistä puuttuu draivi. En tiedä, mikä nyt sai sen liikkumaan paremmin. Miko seisoi hienosti koko arvostelun ajan. Miko sai EH:n ja se oli enemmän kuin odotin. Loppuaika meni koiria kuvatessa. Onneksi kepo oli mukana huolehtimassa koirista ja toimi minun ollessa kehässä kuvausassistenttina. Sain siis itse keskittyä kuvaamiseen ja seurusteluun.

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”11 months old. Needs to develope all around. Fine in head. Good ears, eyes and teeth. Needs more length of neck and forechest. A little bit roach back maybe because he's feeling a bit unhappy. Fine in bone. Good quality of hair but too many black hairs. Moves happily but could have more reach in the front. Good tail carriage.” JUN-H

© Ida Alexandersson

11.6.2016 Asikkala ER, tuomari: Alie Bennink-Smies, Alankomaat
”7 years old. He lacks substance, makes him racy. Unfortunately he's in poor coat condition. Sweet head. Good ears, eyes and teeth. Level teeth. Could have better front angulations and more sring of rib. Could have better hind angulations. Good tail. Happy mover. A bit narrow behind.” VAL-EH

Loppukilpailut alkoivat arvioitua myöhemmin, sillä harjoitusarvostelijan vuoksi aikaa meni enemmän ja tuomarit muutenkin käyttivät arvosteluun aikaa. Loppukilpailujen jälkeen näyttelyalue tyhjeni nopeasti ja mekin saimme kaiken purettua aika nopeasti. Kävin saattamassa pojat autoon, sillä itse jäin vielä illallistamaan tuomareiden kanssa. Näyttelypäivä oli onnistunut :)

Illallinen oli näyttelytoimikunnan pj Annen kotona ja meille tarjottiin erittäin hyvää ruokaa. Oli kiva istua tuomareiden kanssa ja kuulla heidän ajatuksiaan. Molemmat ovat arvostelleet kooikereita Suomessa aikaisemminkin, mutta siitä oli jo aikaa. Molempien mielestä rodun taso on täällä laskenut ja he olivat hieman pettyneitä näkemäänsä. Erityisesti he mainitsivat rakenteeltaan hyvin kevyet koirat ja kapeakuonoiset päät. Riolta löytyy molemmat ja mainitsinkin heille, että yksi näistä koirista oli minun. Urosten tuomari myös mainitsi kehässään olleesta huonoturkkisesta koirasta, jonka myös kerroin olevan minun :D Bennink-Smies lähtiessään pahoitteli ilmeisesti koirieni saamaa arvostelua, mutta kyllä ne mielestäni saivat mitä ansaitsivatkin :) Olipas mukava päivä, mukavat tuomarit ja mukavat kooikeri-ihmiset.

 Vasen kuva © Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Mikon pää ja korvakorut tarkastelussa

Harjoitusarvostelija Eeva Reskon arvosteltavana

Mikosta ei ollut hyviä liikekuvia

Into

Lisää kuvia täällä.

Miko 7 vuotta

Mikolla on tänään (muoks. tai siis eilen, sillä päivä ehti juuri vaihtua, postauksen julkaisuaika klo 0.00) 7-vuotis syntymäpäivä. Kovin nopeasti aika menee ja vuoden päästä Miko on jo veteraani-ikäinen :) Kooikerit tosin eivät vielä silloin ole yhtään vanhoja, ne pysyvät pitkään nuorekkaina. Paljon onnea myös sisaruksille Nikille, Rikolle, Saskialle, Stellalle, Millalle ja Daralle sekä Rodille pilvenreunalle!

Miko vietti syntymäpäiväänsä kooikereiden rallytokokoulutuksessa Lahdessa. Kouluttajana oli rallytokotuomari Taru Leskinen. Ensimmäisessä ryhmässä oli mukana Rion veli Into, jonka tapaamista innolla odotin, sillä viimeksi olen nähnyt Inton 11-viikkoisena. Komea poika siitä oli tullut. Hyvin samantyylisiä kaikki sisarukset ovat, vaikka tavallaan ovat aika erilaisia :) Niissä on siis samoja piirteitä, vaikka ainakin ulkonäöllisesti esim. Rio, Oiva ja Muru ovat aika erilaisia. Intolla oli hieno puhdas väri ja kivasti runkoa, ei ollut sellainen rimpula kuin Rio.

Into

Edistyneempien ryhmä teki ensin lämmittelynä ALO-luokan radan. Radalla oli hyvin paljon käännöksiä. Meillä rata lähti vähän kankeasti liikkeelle. Miko tuli perässä eikä ollut yhtään innokas. Kouluttaja sanoi, että seuraaminen ei ole sille kannattavaa, joten ei Mikolla ole mitään syytä seurata kunnolla. Hän neuvoi palkkaamaan Mikon parin askeleen seuraamisen jälkeen joka kyltin jälkeen. Seuraaminenhan on meillä isoin ongelma, sillä hyvällä seuraamisella kaikki liikkeetkin sujuisivat hyvin. Minun piti myös käyttää enemmän ääntäni eli kehua iloisesti. Seuraamisesta palkkaamisen ja kehujen lisäämisen jälkeen rata alkoi sujua paremmin ja Mikolla häntä heilua.

Toisessa osassa harjoittelimme voittajaluokan käännöksiä sekä pyörähdyksiä. Harjoiteltavat käännökset olivat "molemmat oikeaan täyskäännös" ja "molemmat vasempaan täyskäännös". Pyörähdys tehtiin sekä vasemmalla että oikealla, riippuen siitä kummalla puolella koira seurasi, sillä täyskäännöksissä koiralla vaihtuu puoli. Kunhan itse sisäistin täyskäännökset, niin lähdimme tekemään "käännössuoraa", jolla käännöskyltit olivat peräkkäin ja jota kuljettiin edestakaisin. Koiralle tämä treeni oli kivaa, koska namia tuli usein ja käännökset nostivat virettä. Ihan kivasti meilläkin sujui ja Miko tuli koko ajan reippaasti mukana. Pyörähdykset molemmin puolin onnistuivat hyvin, mutta kisatilanteessa ei ole vielä kertaakaan onnistunut.

Viimeisessä osassa tehtiin lyhyt radan pätkä, jossa oli kyltteinä "istu-seiso, kierrä koiran ympäri", "2 x vasen täyskäännös", "puolenvaihto takana" ja "2 x oikea täyskäännös". Tämänkin meni ihan kivasti ja Miko teki tehtäviä häntä heiluen. Enpä muista koska olisin viimeksi saanut Mikon tekemän töitä noin kivasti. Tosi hyviä neuvoja tuli kouluttajalta, joten kannatti osallistua.

Piha-agilitya ja agilitykoulutuksessa

Viime viikolla ja tällä viikolla on ollut niin paljon ohjelmaa, etten blogiakaan ole ehtinyt päivittää. Tässä nyt ensin viime viikon kuulumiset.

Viime maanantaina menimme Rion kanssa Jackin ja Hetjan luo Espooseen. Kolmikko pääsi ensin päästelemään höyryjä pellolle. Hermoilin sen verran pellolla olleista linnuista, sillä Rio on kovasti lintujen ja kaiken muunkin liikkuvan perään, etten kaivanut kameraa esille. Jackin ja Hetjan pihalla pojat pääsivät tekemään piha-agilitya. Rio teki putkea, hyppyä, pujottelun alkeita ja pussia. Putki meni ihan ok. Hyppyä harjoitellessa aidan taakse tuli lapsia, joille Rion piti käydä haukkumassa. Hyppy oli lähellä aitaa. Onneksi Rio pystyi välillä keskittyä, mutta välillä piti käydä haukkumassa. Keppejä ei ole tarkoitus tehdä Rion kanssa vielä hetkeen eikä käyttää opetuksessa kujakeppejä, mutta kokeilimme kuitenkin kujakeppejä. En muista kuinka monen kepin kujaa Rio juoksi, mutta kivasti Rio tajusi idean. Pussi oli hankala. Rio taisi tulla siitä kahdesti läpi ja olisin halunnut vielä kolmannen onnistuneen yrityksen, mutta sitä ei tullut. Ei kyllä pidä jäädä koskaan hinkkaamaan mitään, jos ei onnistu, mutta pussilla näin tehtiin. Eiköhän siitä jäänyt kuitenkin ihan hyvä kokemus.

Viime tiistaina lähdin töiden jälkeen Jyväskylään, jossa oli keskiviikkona työjuttuja. Kotiin tulin keskiviikkoiltana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Rio vietti yönsä eri paikassa kuin minä. Ihan hyvin pojat oli pärjännyt, mutta oli ne ollut levottomia ja odottanut minua kotiin. Pojat ei ollut edes leikkinyt keskenään minun poissa ollessa.

Viime torstaina kävin Rion kanssa mätsärissä Munkkiniemessä. Ajattelin, että illaksi luvattu runsas vesisade olisi verottanut osallistujamäärää, mutta porukkaa oli paikalla vaikka kuinka. Rio oli 40. pikkupentu. Rio olisi kai ollut viimeisessä parissa, mutta koska muutamia Rio edeltäviä koiria ei näkynyt, niin menimme kehään chihupennun kanssa. En ollut yhtään ehtinyt viritellä Rioa, joten se ei liikkuessa ollut ihan mukana. Chihupentu ei tainnut tykätä sateisesta säästä, joten se ei suostunut liikkua. Pöytä oli tavallinen liukaspintainen pöytä, jossa oli pieni alusta liukuesteenä. Riolla jalat liukuivat ja se alkoi rimpuilla pöydällä. Sain sen onneksi seisomaan sen verran, että tuomari katsoi hampaat. Muuta hän ei tainnutkaan tutkia. Liikkeet teimme edestakaisin ja ympäri. Rio sai punaisen nauhan "koska se liikkui". Toisen pennun omistajalle tuomari pahoitteli, ettei voinut antaa punaista ja kertoi tykkäävänsä pennusta kovasti jne. Rion jälkeen kehään tuli vielä aikaisemmin puuttuneet pennut, mutta värikehiin ei silti olisi ollut kuin hetki. Rio hermostui jonkun koiran haukkumisesta sen verran, että ajattelin olevan parempi, että jätämme punaisten kehän väliin. Eikä tuomari tuntunut välittävän Riosta ollenkaan, joten ei meillä olisi ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Ei nyt ehkä ollut kaikkein hyödyllisin mätsäri, mutta onhan se aina hyvä käydä Rion kanssa tapahtumissa, joissa on paljon koiria.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Outi Harjun agilitykoulutus, joka oli suunnattu Ollin jälkikasvulle eli Ollin kahdelle pentueelle (Chirpy ja Damliers) sekä jälkeläisten jälkeläisille eli Aian pennuille. Osallistujia piti olla 15, mutta kolme ei päässytkään, joten 11 kooikerin ja yhden vesikoiran voimin treenasimme. Aian pentueesta oli Rion lisäksi paikalla Muru ja Oiva, Totti joutui harmittavasti peruuttamaan. Koulutus oli Tampereella ja pääsimme sinne Sannan, Aian ja Murun kanssa samalla kyydillä.

Rio odottaa hienosti lupaa © Merja Mäki

Oiva-veli © Merja Mäki

Otin Riolle ensimmäistä kertaa häkin mukaan. Harjoittelimme häkissä oloa syksyllä, mutta sitten se jäi. Perjantaina pistin häkin taas olohuoneeseen. Miko tunki sinne heti nukkumaan :) Riolle naksuttelin ensin häkkiin menemistä ja aika pian Rio alkoi tarjota maahanmenoa. Rio myös viikonlopun aikana nukkui välillä häkissä. TamSKin hallissa Rio oli ensimmäistä kertaa suljetussa häkissä ja hyvin meni. Jätin pari "verhoa" laskematta, jotta Rio näki häkistä ulos. Jonkun verran Rio piippaili häkissä eikä se ihan rennosti ollut, mutta ilokseni se meni välillä makaamaan.

Etukäteen ajattelin, ettei me välttämättä voida mitään tehdä, jos Rio hermostuu muiden äänistä. Onneksi pelkoni oli aiheeton. Kerran Rio hermostui haukkumisesta sen verran, että se alkoi tassulla raapia häkin ovea. Rio rauhoittui, kun tulin sen vierelle. Sen jälkeen en kovin kauaksi viitsinyt lähteä häkistä, ettei Rio hermostuessaan tule sieltä läpi. Itse treenaaminen meni ihan hyvin. Teimme putkea ja hyppyä erikseen. Putki ei sujunut uudessa ympäristössä ihan yhtä hyvin kuin tutussa, mutta ihan ok kuitenkin. Meidän täytyy harjoitella sitä, että Rio pysyy istumassa ja lähtee hypylle vasta luvan saatuaan. Ja ennen luvan antamista sen pitää katsoa eteenpäin kohti esteitä. Luvan odottamisen kanssa oli tekemistä... Luvan saatuaan Rio meni kuulemma paremmin eli kun se tietää, mitä se saa tehdä eikä itse tarvitse arpoa. Tauon jälkeen jatkoimme ensin putkella ja sitten kokeilimme kahta peräkkäistä hyppyä. Silloin luvan odottaminen sujui jo paremmin, mutta Rio ei heti tajunnut, että matkan olisi pitänyt jatkua toisellekin hypylle. Kivasti Rio palkkautui myös leluilla. Olen tyytyväinen :) Videon lopussa on pieni pätkä sisarusten ja Aian takaa-ajoleikeistä.

Treenien jälkeen koohot menivät yhteiskuvaan ja sitten sisarukset poseerasivat Aian kanssa. Kävimme metsässä lenkkeilemässä ennen lähtöä. Riolla ja Oivalla oli vähän pörinää ja ne olivat häntä pystyssä toistensa lähellä, mutta tulivat kuitenkin toimeen. Vapaana onkin parempi olla muiden koirien kanssa kuin hihnassa. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä Dave-kooikerin kotona. Davella oli hieman sanomista Riolle ennen kuin menimme heidän pihalle, mutta kyllä Rio sitten sopi joukkoon. Andy-cavalier oli värityksensä vuoksi ok, mutta Remu-cavalier oli väritykseltään poikkeava (tricolor) ja siksi epäilyttävä. Ihan ok Rio pärjäsi porukassa, vaikka enimmäkseen pysyi taka-alalla. Välillä se leikki Murun kanssa tai mateli joko Murun, Aian tai Daven edessä. Rion suhtautuminen Daveen oli jännä. Se enimmäkseen väisti Davea, mutta välillä Rio kävi heiluttamassa sille häntää. Tai sitten se haukkui Davelle. Paluumatkalla oli väsynyt takapenkkiläinen, Rio taisi nukahtaa heti kun lähdimme matkaan.

Oiva, Muru, Aia ja Rio © Sami Vihervaara

Aia johtaa letkaa ja pennut Oiva, Muru ja Rio tulevat perässä

Oiva ja Rio

Isä ja poika jäljestää

Perjantaina lähdin Tainan kanssa tekemään jälkiä Riolle ja Lokille. Pojat pääsivät myös mukaan. Rio matkusti jaloissani etupenkillä ja nyt matkustaminen sujui jo paljon rennommin kuin Lahden reissulla. Jälkien teon ajaksi Loki ja Rio vaihtoivat paikkaa eli Loki tuli etupenkille ja Rio meni Lokin häkkiin, sillä Rio ei ole aikaisemmin jäänyt yksin autoon. Vaihdoin aikana isä ja poika tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Kiinnostus oli molemminpuolista, joten Loki ja Rio pääsivät tervehtimään. Lokia Rio ei sen enempää kiinnostanut, mutta Rio olisi voinut lähteä vaikka leikkimään. Häkkiin Rio jäi ihan ok eikä lähtiessämme ainakaan kuulunut ääntä (eikä palatessa).

Teimme ensin Lokille noin 200 metrin jäljen yhdellä kulmalla ja sitten Riolle lyhyehkön suoran jäljen. Rion jälki oli hieman pidempi kuin syksyllä tekemäni jäljet.

Jälkien teon jälkeen kävimme hihnalenkillä. Välillä Rio yritti käydä innostamassa Lokia leikkiin, mutta en päästänyt sitä ihan kunnolla iholle, sillä Loki ei ehkä kauheasti arvostanut Rion lähentelyitä. Minulle Loki on aina ollut pieni uros, sillä onhan niillä Mikon kanssa iso kokoero. Oli jännä, ettei Loki enää näyttänytkään niin pieneltä, sillä Rio oli hieman matalampi. Lokille oli myös kastraation myötä tullut enemmän karvaa, joten se oli turkiltaan Rioa muhkeampi.

Lauantaina aamupäivästä lähdimme ajamaan jäljet. Loki pääsi ensin omalle jäljelleen. Lokilla taitaa olla muutaman vuoden tauko takana, mutta tosi hyvin se jäljesti. Peuransorkan Loki kantoi ylpeänä autolle asti. Riolle oli uutta yli 12 h vanha jälki ja jälkihihna, sillä syksyllä kävimme jo pari tunnin päästä ajamassa jäljet ja käytin tavallista hihnaa. Meinasin kävellä alkumakauksen ohi, mutta onneksi Rio löysi sen ja jäi tutkimaan. Ihan kivasti Rio alkoi jäljestää. Välillä se palasi vähän takaisin päin tai lähti hetkeksi jäljeltä sivuun tai kävi katsomassa Tainaa, mutta se palasi aina omatoimisesti jäljelle. Viimeinen pätkä meni oikein kivasti, mutta Rio oli tainnut saada vainun sorkasta. Sorkka löytyi hyvin, vaikka itse en heti noteerannut, että Rio oli jo "maalissa". Rion jäljestys meni hyvin, vaikka meno oli vielä epävarmaa. Lisää vaan kokemusta, niin varmuuskin paranee.

Ennen kotiinlähtöä Taina kuvasi Rioa ja otti pari yhteiskuvaa isästä ja pojasta. Tainan kanssa tehtiin myös käsittelyharjoittelua ja leikittiin Rion kanssa. Oli tosi kiva käydä ihan kunnon metsässä jäljestämässä ja nyt tekisi mieli käydä useamminkin.

Loki & Rio © Taina Lempiäinen

Koiramessut 2015

Nyt on Rion näyttelydebyytti ohi ja siitä selvittiin :)

Lauantaina oli aikainen herätys, sillä kooikerpennut olivat ensimmäisenä kehässä. Oli kiva olla ensimmäisenä, sillä kehässä pystyi harjoitella ennen tositoimia. Pentuja oli vain neljä ja kaikki uroksia. Pikkupennuissa olivat veljekset Rio, Oiva ja Totti. Ensin pennut menivät yhdessä ympäri ja sitten oli yksilöarvostelujen aika. Pöydällä Rioa jännitti, mutta tuomari oli onneksi mukava eikä tehnyt tilanteesta pennulle yhtään enempää epämukavaa. Mielestäni tuomari ei katsonut Rion hampaita, joten se taisi häneltä unohtua. Liikkeitä hän katsoi sekä edestakaisin että yksin kehän ympäri. Liikkeiden jälkeen en yhtään ehtinyt seisottaa Rioa, sillä tuomari siirtyi jo seuraavan arvosteluun. Liikkeet olivat aikalailla hyppimistä, mutta välillä sain Rion kulkemaan kunnolla. Yllätyksekseni tuomari sijoitti Rion ykköseksi! Rio ja toiseksi tullut Oiva saivat kunniapalkinnon. Paras urospentu -kehässä Riolla oli kaverina vanhempi pentu, jonka Rio myös voitti ja siten Rio oli myös ROP-pentu! Ilmeisesti tuomari näki kaikesta hyppimisestä ja sähläämisestä huolimatta Rion oleva hieno pentu eikä tuomarin hurmaamiseen tarvinnut Rion hännänheilutusta :)

5.12.2015 Helsinki Puppy Show, tuomari: Tuula Savolainen
"5 kk iloinen nuori uros, jännittää hieman esiintymistä. Hyvät mittasuhteet. Hyvä vahva kuono. Pyöreähköt silmät. Hyvä raajaluusto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Runko saa vielä vahvistua. Tasapainoisessa liikkeessä pentumaista iloisuutta. Hyvä häntä ja karvan laatu." PEK1 KP ROP-pentu

Pentujen kehästä siirryimme katsomaan aikuisten kehiä. Riolla oli häkki mukana, mutta se meni niin hyvin penkillä tai sylissä ettei häkille tullut tarvetta. Hienoa, että Rio pystyi keskellä näyttelyhuminaa nukkumaan penkillä meidän välissä :) Aikuisten koohojen arvostelun jälkeen lähdin Rion kanssa kohti kasvattikotia.

Rio katselee aikuisten kooikereiden arvostelua

Tätä mieltä Miko oli, kun joutui olemaan sivussa Rion
palkintoposeerauksista

Väsynyt pikkupentu

Sannan luokse saavuttuamme Rio pääsi leikkimään Muru-siskonsa kanssa. Jokin aikaa leikittyään seuraan liittyi Oiva-veli. Rioa alkuun jännitti uuden tyypin mukaan tuleminen. Rio ei ole meille tultuaan leikkinyt kertaakaan isommassa porukassa, vaan aina se on ollut jonkun kanssa kaksistaan. Siksi olisi ollut hyvä, jos olisimme joskus ehtinyt Mustin ja Mirrin pentutreffeille. Mutta alkujännityksen jälkeen leikit alkoivat sujua ja Rio tuli hyvin juttuun Oivan kanssa, vaikka välillä Rio yritti astua veljeään. Homma meni vieläkin jännittävämmäksi, kun paikalle tuli Totti-veli. Totista Rio ei jostain syystä välittänyt eikä innostunut veljensä leikkiyrityksistä. Voi olla, että tilanne olisi ollut eri, jos Totti olisi tullut silloin, kun porukkaa oli vähemmän. Totin tulon jälkeen Rio alkoi jättäytyä porukasta pois. Pääasiassa Rio oli ihmisten luona, mutta välillä se vähän leikki tai meni hetkeksi muiden mukaan. Lopuksi joukkoon liittyi vielä Aia-emä ja se vasta Rion mielestä jännää olikin, sillä viime vierailulla Aia oli näyttänyt Riolle kaapin paikan. Selkeästi Rioa ahdisti isompi lauma koiria. Siirryimme vielä sisälle, jossa Rio tunki muiden ihmisten syliin. Lopulta uni vei voiton.

Muru & Rio

Rio & Oiva

Totti & Rio

Rio katselee sivusta, kun Oiva, Totti ja Muru leikkivät

Rion levättyä jonkin aikaa palasimme Messukeskukseen ryhmäkehien vuoksi. Odottelusta tuli pitkä, mutta ihan hyvää kokemusta se oli Riolle. Meno oli vähän rauhoittunut, kun suurin osa oli lähtenyt kotiin, mutta uutena asiana olivat kuulutukset. Ryhmässä oli sama tuomari. Hän katsoi koirien edestakaiset liikkeet. Rio hyppi molempiin suuntiin mennessä, johon tuomari kommentoi "Eikö sillä vieläkään pysy jalat maassa." Ja sitten hän pyysi menemään uudestaan. Tällä kertaa sain Rion pysymään maassa ja liikkeet menivät jopa ihan hyvin. Olihan se ihan hienoa mennä isoon kehään, jonon viimeisenä, kun selostaja sanoi "kooikerhondje" ja ihmiset katsoivat katsomossa. Mitään muuta kuin lämmintä kättä en odottanutkaan eikä tuomari katsonut meidän suuntaan juuri ollenkaan :)

Sunnuntaina ehdimme alkuun tehdä vähän ostoksia, sitten kävimme katsomassa junnukooikereiden arvostelun. Pienen shoppailukierroksen jälkeen siirryimme pentunäyttelyn puolelle, jossa ei enää montaa koiraa ollutkaan ennen meidän vuoroa. Jännitti taas ja tällä kertaa oli vielä tuttujakin katsomassa. Rio meni kehään leikkikaverinsa Jackin kanssa. Aluksi Rio yritti kokoajan kääntyä kaverinsa puoleen, mutta sain sitten onneksi pidettyä huomion itsessäni. Yhdessä liikkuminen ei mennyt hyvin. Kehän matolla oli paljon namimurusia, joita Rio yritti syödä. Jos Rio ei ollut nameja metsästämässä, niin se hyppi. Meni se ehkä välillä ihan nätistikin sekunnin tai kaksi. Pöydällä tutkiminen oli jälleen jännää, mutta onneksi tämäkin tuomari oli mukava. Yksin liikkeet eivät menneet sen paremmin, mutta seisominen oli ihan hienoa. Toki välillä nenä meni maahan haistelemaan, mutta muuten Rio seisoi paikallaan katsoen minua ja heiluttaen häntää (kuvista sitten näin, että takajalat sillä voisi olla paremmin). Jack voitti luokan ja sai KP:n. Ihan oikeaan osoitteeseen meni voitto, onnea Jackin kotopuoleen :) Kehäsihteerin kysyessä "vain ensimmäiselle kp?" tuomari mietti hetken ja sanoi, että menisimme vielä kerran kehän ympäri. Jos liikkeet menisivät hyvin, niin Rio saisi kunniapalkinnon. Paineita siis liikkumiseen :) No eipä Rio sen paremmin liikkunut, mutta taisi tuomari sen verran tykätä Riosta, että kunniapalkinto irtosi kuitenkin :) (Sen perusteella, mitä ehdin nähdä, niin tuomari jakoi kunniapalkintoa aika avokätisesti, mikä ei pentunäyttelyssä ole mielestäni yhtään huono juttu.)

6.12.2015 Voittaja Puppy Show, tuomari: Marja Kosonen
"Oikean kokoinen, hyvä mittasuhteet omaava. Kaunisilmeinen pää. Hyvä purenta. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvä raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Oikea karvanlaatu. Hyvä väritys. Halutessaan liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta tänään jännittää kehätilannetta eikä halua esiintyä. Hyvä luonne." PEK2 KP

Tälläkin kertaa pentuja oli neljä, joista yksi vanhempi urospentu ja yksi narttupentu, joille menivät myös rodun parhaiden pentujen palkinnot. Pentukehältä matka jatkui aikuisten kehän laidalle, jossa juuri alkoi kooikereiden arvostelu. Rio oli taas nätisti mukana penkillä ja ihan kiitettävästi valloitti tilaa uniaan varten... Lopuksi oli vielä viimeisten shoppailujen ja ruokailun aika. Kotona olimme vasta viideltä.

En asettanut näyttelyihin mitään tavoitteita, mutta kunniapalkinto molemmista näyttelyistä oli tosi hieno juttu! Ja roppi oli tietenkin vielä piste iin päälle. Olen tosi tyytyväinen meidän pikkumieheen. Tosi hienosti ja reippaasti se selvisi noin isosta tapahtumasta. Pari kertaa Rio pääsi ärähtämään ikävästi, mutta muuten se oli nätisti. Aika paljon Rio kulki sylissä sekä siksi, että muut koirat ja väenpaljous jännittävät ja siksi, ettei mukaan lähtisi mitään tautia. Väljemmillä alueilla Rio oli rennosti maassa, mutta ahtaammissa paikoissa se tuli mielellään syliin.

Mukaan lähti kauheasti syötävää koirille. Royal Caninin 4 kg:n säkin Rio sai näyttelymenestyksestä ja muutama näytepakkaus lähti mukaan, muuten ruuat ostettiin itse. Kuvasta puuttuu Maukkaan uutuuspullat Oiva ja Vieno sekä jauhetut poropötköt, jotka menivät suoraan pakkaseen. Maukkaan pisteeltä sain myös kaupanpäälle poron luita. Jos joku haluaa, niin voin ne lahjoittaa, sillä Mikon vatsa ei oikein kestä luita. Pojille löytyi myös joululahjat sekä muovitötsät rally- ja ehkä tokotreenejäkin varten. Riolle ostin näyttelyarvostelukansion. Muutama ostoslistalla ollut asia jäi löytymättä. Lisäksi sain kotiin arkistoitavaksi kaikki Kooikerhondje-lehden tähän mennessä ilmestyneet numerot. Kiitos Mariannelle ja lehtien välissä olleesta joulutervehdyksestä myös!

Ostokset

Vanhoja Kooikerhondje-lehtiä

 

Kuvia Helsinki Winner 2015 ja Helsinki Puppy Show näyttelyistä löytyy täältä

Kuvia sisarusten leikeistä löytyy täältä

Kuvia Voittaja 2015 ja Voittaja Puppy Show näyttelyistä täältä

Rallytokokisaaja ja -turisti

Sunnuntaina osallistuimme agilityseuramme I-HAH:n rallytokokokeeseen koko perheen voimin. Miko oli kisaamassa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja Rio oli kisaturistina. Matkustimme Saaran ja Huugon kanssa, joilla myöskin oli AVO:n korkkaus edessä.

Tuomarina oli Anna Pekkala ja tuomariharjoittelijana Riikka Timonen, joka oli laatinut melko haastavan radan. Alussa oli paljon kääntymistä ja muuten oli paljon erilaisia pysähdyksiä. Eteen istumista oli onneksi vain yhden kyltin verran.

Vaikeampia kohtia harjoittelimme odotellessa ja kaikki liikkeet menivät hienosti. Miko teki oikein hienon käännöksen vasempaan, joten takapäätreeni on tuottanut tulosta. Toki tiesin, ettei radalla tule yhtä hyviä suorituksia, sillä kehänauhojen ulkopuolella Miko on melko rento ja sisäpuolella se paineistuu.

Hyppy heti radan alussa oli kiva, koska Mikon kanssa yleensä lähtee vähän tahmeasti liikkeelle. Vasemman täyskäännöksen jouduimme uusimaan, sillä Miko meni haistelemaan kylttiä. 270 asteen käännös vasempaan oli seuraavana eikä se mennyt hyvin. Houkutus meni hyvin, vaikka Miko vilkaisi namirasian suuntaan. Liikkeestä maahan jouduimme myös uusimaan, sillä Miko istui ja toisella kerralla jouduin antamaan ison avun. Pyörähdyskään ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä. Radan jälkeen tuntui, että tulos voisi ehkä olla tulossa. Mutta ei se hyvää enteillyt, että kuulin tuomarin usean kyltin jälkeen puhuvan.

Ensimmäinen AVO-luokan hyväksytty tulos jäi kuitenkin vielä odottamaan itseään, sillä 66 pistettä ei siihen riittänyt. Saimme vähennyksiä ohjaajavirheistä, vinoista asennoista, puutteellisesta yhteistyöstä, hitaasta temposta, epätarkasti suoritetuista tehtävistä sekä uusimisista yhteensä 29. Tämä olisi vielä juuri ja juuri riittänyt tulokseen, mutta sen lisäksi lähti -5 kokonaisvaikutelmasta, syynä puutteellinen yhteistyö ja välillä pitkä käsimerkki. Pitkää käsimerkkiä en edes tajunnut ennen kuin katsoin videon... Hyvä fiilis jäi kuitenkin. Ja saimmehan mitalin. Nimittäin viimeksi saamastamme RTK1-koularista. Mitalia emme silloin saanut, koska niitä ei kaikille riittänyt.

Sillä aikaa, kun Miko kisaili, Rio tutustui uusiin ihmisiin ja koiriin. Rio pääsi hieman tervehtimään Huugoa ja leikkimään Xema-siskopuolen kanssa. Myös Mizy kävi tutustumassa Rioon ja taisi leikkiäkin sen kanssa. Alkuun Rioa jännitti, mutta nopeasti se reipastui. Kovin reipas poika se oli muutenkin kisapaikalla. Ja pystyi se jopa siellä nukkumaan. Kooikeredustus oli melko runsas, sillä myös Robin kävi kisapaikalla. Sää oli hyvin vaihtelevaa auringonpaisteesta ukkoseen. Rio oli melko rennosti myös ukkostaessa, vaikka hieman jännittikin. Kotona olikin väsyneet pojat. Vähän pelkäsin, ettei Rio nuku yöllä, mutta hienosti se nukkui kellonsoittoon asti. Mikolla oli vielä hyppytekniikkatreenit illalla, joissa virtaa vielä riitti. Harjoituksina etäisyydet ja korkeuden arviointi. 40 cm asti hypyt meni rennosti, mutta ei enää 45 cm.

Ida otti hienoja kuvia, joista osa tässä (ai miten niin oli valinnan vaikeutta):

Miko

Miko odottaa nätisti

Oman vuoron odottelua

Takajalat vielä kääntymässä täyskäännöksessä

Perusasennossa

Eteen istuminen

Työ on tehty

Miko oli oikeasti ihan innoissaan Xemasta :D

Rion kaunis profiili (tätä kuvaa voisin vaan tuijottaa)

Rapsutuksia

Xema ja Rio

Söpöläinen

Pönötys

Olenko vähän suloinen

Rio ja Mizy

Xema ja Rio

Xema ja Rio

Xema ja Rio

Mizy, Xema ja Rio

Väsy tuli pikkuiselle