Kuulumisia

Vähän pidempi tauko on ollut blogin päivittämisessä, mutta ei meillä ole mitään sen kummempaa ohjelmaakaan ollut. Kumpikaan pojista ei ole käynyt hetkeen treeneissä, sillä tein pidempää työpäivää pari viikkoa ja sitten olin flunssassa. Päädyin jättämään Rion tokotreenit pois, sillä halli on liian stressaava treeniympäristö Riolle. Kesätreenikausi kestää vielä neljä viikkoa ja sitten loppuu pojilta treenit ellei saada omatoimivuoroa Konalaan. Se selviää myöhemmin. Toiveissa olisi jatkaa Rion kanssa agilitya omatoimisesti ja samalla voisi vaikka rallytokoilla Mikon kanssa.

Pari viikkoa sitten talkoilin agikisoissa ja pääsin rapsuttelemaan suloista koohopentua Dania (Estaika’s Unpredictiple Fast). Ihanan rennosti pentu oli hallissa. Viime viikonloppuna kävin katsomassa kooikerit vinttikoirakeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä. Olin miettinyt Rion ilmoittamista, mutta jätin ilmoittamatta, kun epäilin, että tuomari saattaisi tutkia koirat maassa. Ja niinhän se tutkikin. Riolle oli näyttelysuunnitelmia, mutta taidamme kuitenkin pitää taukoa ja antaa Rion kehittyä. Turhaan EH:ta ja H:ta käy keräämässä, ainakaan junnuluokassa.

Miko on ollut viime aikoina aika herkkä reagoimaan epäilyttäviin asioihin. Joka vuosi, kun illat alkavat pimetä, Mikon epävarmuus korostuu. Iltojen lisäksi se reagoi myös päivällä helpommin. Olen tehnyt analysointia molemmista pojista ja todennut, että Miko on epävarma ja Rio pelokas. Jos Rio alkaa haukkua jollekin, myös Miko alkaa haukkua, sillä epävarman koiran pitää reagoida ensin ja katsoa sitten mistä on kyse. Jos Miko alkaa haukkua jollekin, Rio katselee pelokkaana ympärilleen ja hermostuu. Tämä vuodenaika saa epäilemään kastrointia, sillä se voi lisätä epävarmaa käytöstä. Mutta kyllä se tulee tapahtumaan. Aikakin on jo varattu syyskuun lopulle. Riolla on myös aika eläinlääkärille ensi viikolla, jolloin otetaan kontrolli virtsa- ja verinäytteet. Pojille on myös varattuna aika silmäpeilaukseen ja Riolle polvitutkimukseen. Rion rokotukset pitää myös uusia lokakuussa, jolloin ajattelin hoitaa myös erilaiset verinäytteiden lähetykset. Ihan kiitettävästi tässä syksyllä saa rahaa kulumaan eläinlääkärille…

Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit ja meitä oli paikalla vain pari. Olipahan aikaa treenata. Tällä kertaa ei tehty rataa vaan pieniä pätkiä. Ensin harjoiteltiin peruuttamista. Miko osaa peruuttaa edessä, tosin aika lyhyen matkan kerrallaan, joten kokeilimme sivulla peruuttamista. Kouluttaja kehotti kokeilemaan jo käytössä olevalla peruutuskäskyllä. Se toimi, mutta Miko lähti vinoon. Täytyy siis palkata ulkokautta ja se onkin ihmeen vaikeaa... Kokeilimme peruuttamista myös niin, että lähdin kääntymään paikallani vasempaan ja se toimi myös. Toisena yksittäisharjoituksena oli seisominen. Miko osaa ihan hyvin perusasennosta seisomaan nousemisen ja treeneissä asennonvaihdot olivat erinomaisia. Kouluttaja kovin kehui Mikon tekniikkaa :) Muutaman kyltin ratapätkät menivät myös kivasti, sillä Mikolla oli melko hyvä vire.

Keskiviikkona oli Riolla agilitytreenit. Kentän portilla Rio huomasi Xeman ja puolisisarukset pääsivät pikaisesti tervehtimään. Aluksi avustin toista koirakkoa ja samalla kentän yläpuolella lensi muutama lentokone. Kun palasin Rion luokse, se makasi penkin alla täristen. Luulin jo, ettei treenaamisesta tulisi mitään, mutta pelko unohtui, kun lähdimme ensimmäiselle pisteelle. Ensimmäisenä harjoituksena oli estefokus. Harjoittelimme yhdellä hypyllä vaihdellen minun paikkaa. Ensin olin Rion tasolla oikealla ja vasemmalla, sitten siivekkeen kohdalla molemmin puolin ja lopuksi etupalkkana olleen lelun tasolla. Lähtöluvan odottaminen ei aina vielä onnistu, joten avuksi tuli Irra-bretonin omistaja. Hyppyä tehtiin ilman rimaa, sillä Riolle pistettiin hihna, jota avustaja piti. Riolle olisi ollut häiriö jo se, että joku ei niin tuttu pitää kiinni. Lähtölupa tuli aina silloin, kun koira katsoi eteenpäin. Toisena harjoituksena oli takaaleikkaus. Esteinä oli kaksi hyppyä ja mutkaputki. Aloitimme ensin yhdellä hypyllä ja putkella. Kahden hypyn kanssa oli jo paljon vaikeampaa, sillä Rio tulee jalkoihini ensimmäisen esteen jälkeen. Pistin sen estefokuksen puuttumisen piikkiin, mutta Ida myöhemmin sanoi, että välillä pistin toista kättäni selän taakse, joka saattoi myös vaikuttaa. Lähdöt tehtiin lentävinä ja ihan hyvin takaakierrot onnistuivat, vaikka Rio pitääkin vielä saattaa ihan esteelle asti. Toistoja tuli tehtyä aika monta, mutta Rio kesti sen ihan ok. Rion kanssa on tosi kiva treenata ja erityisen iloinen olen siitä, että sen voi palkata lelulla.  Treenien päätteeksi Rio pääsi vielä vähän leikkimään Xeman kanssa ja kävelimme yhtä matkaa pysäkille saakka. Bussista jäätyä kohdattiin vielä lisää tuttuja, kun Esa sattui juuri samaan aikaan pyöräilemään ohi. Ensin Rio alkoi haukkua kummalle pyöräilijämiehelle, mutta päästyään haisteluetäisyydelle, Rio tunnisti Esan ja tervehti iloisesti.

Ida oli meidän onneksi kentällä kameran kanssa ja muutama kuva tuli Riostakin. Kaikki kuvat © Ida Alexandersson.