Rion näyttelytreeni ja Miko lomalla

Viime keskiviikkona kävimme Rion kanssa näyttelytreeneissä Malminkartanossa. Treeneissä oli yhteensä 5 koirakkoa. Kävimme vuodenvaihteessa saman kouluttajan treeneissä Keravalla. Harjoittelimme yhdessä liikkumista, tutkimista, erilaisia näyttelyissä tulevia tilanteita, itse hampaiden näyttämistä, mittaamista ja yksilöliikkeitä. Rion kanssa liikkumisessa oli haasteita sekä yksilö- että ryhmätilanteissa, mutta ei juurikaan toisten koirien vuoksi vaan nurmikossa olleiden ihanien hajujen vuoksi. Liikkui se välillä ihan hyvinkin. Kouluttaja suositteli käyttämään jotain sanaa liikkeelle lähdettäessä. Liikkeelle kannattaa lähteä rauhallisemmin, jos koiralla on taipumusta syöksähtää eteenpäin. Pöydällä tutkiminen meni hyvin. Mitta Rioa jännitti, mutta kouluttaja sai Rion mitattua hieman alle 40 cm korkeaksi. Ihan oli hyvät treenit ja tosi kiva, että tutkiminen alkaa mennä vaan paremmin. 

Rio löysi kovasti mielenkiintoista syötävää nurmikolta. Välillä se repi nurmikkoa (ja söi sen) ja välillä se söi kuivaa, leikattua nurmikkoa... Muutenkin Rio syö lenkkeillessä ties mitä maasta. Useimmiten kai pupun papanoita, mutta joskus kakkaa, ruokaa tms. Jotain pientä se usein löytää enkä ehdi nähdä mitä. Toivottavasti se ei koskaan löydä mitään, mistä voi olla vaaraa. Rio tykkää myös kovasti syödä heinää. Mikolla heinänsyönti ei näy missään, mutta Riolta heinä tulee lähes samassa muodossa ulos kuin se meni sisäänkin. Siinä sitten odotellaan, kun Rio kyykkii ja kyykkii ja pyörii… Välillä pitkällä roikkuva tuotos likaa housukarvoja ja lenkin jälkeen joutuu käydä suihkussa. 

Miko on taas kovasti tyttöjen perään. Lenkkeily on aika kaukana rentouttavasta, kun toinen koira on hulluna tyttöjen (pissojen) perään ja toinen hulluna lintujen perään… Osaa ne onneksi välillä kulkea hyvin nätistikin. Mutta ei tosiaan tarvitse edes harkita Rion päästämistä irti jossain muualla kuin aidatulla alueella. Sen saalisvietti on ihan mahdoton enkä ymmärrä miten se bongaa kaikki maassa pusikossa tai heinikoissa olevat linnut. Ylösajaminen onnistuu Riolta erinomaisesti...

Perjantaina lähdin aamupäivästä Mikon ja äitini kanssa Isojoelle, Etelä-Pohjanmaalle. Rioa en halunnut ottaa mukaan, sillä menimme julkisilla enkä tiedä mitä mieltä se olisi ollut uusista ihmisistä. Miko on niin helppo matkakumppani, joten junamatkat Seinäjoelle ja sieltä takaisin menivät leppoisasti. Meidän ei onneksi tarvinnut mennä bussilla Seinäjoen ja Isojoen välistä matkaa kumpaankaan suuntaan, sillä saimmekin kyydin. Kahden tunnin bussimatka oli se, joka Rion kanssa olisi huolettanut, mutta ihan hyvä vaan, että Rio jäi kotiin, jotta Miko sai vähän lomaa Riosta ja Rio sai olla ilman Mikoa. Maalla lenkkeily Mikon kanssa oli paljon mukavampaa, sillä siellä koiria on vähemmän ja siten myös ihania tyttöpissoja. Tytöt Mikolla kyllä oli edelleen kovasti mielessä ja Miko yritti välillä rasittavuuteen asti astua muita ihmisiä paitsi minua ja äitiä. Tosin viimeisenä iltana Miko yritti, josko minun jalkaan olisi voinut tarttua... Papan lähellä on kyitä, mutta en onneksi ole koskaan nähnyt elävää kyytä. Nyt kuolleita oli tiellä, ihan papan tontin lähellä, kaksi kappaletta. Maanantain aamulenkillä huomasin, että tielle oli ilmestynyt vielä kolmas kyy, joka oli tapettu. Se olikin näistä kolmesta kaikkein eniten kyyn näköinen (koska ei ollut auton renkaiden liiskaama), joten piti sitä hetken ihmetellä. Kyiden vuoksi en viitsinyt päästää Mikoa ojia ja pusikoita tutkimaan. Vaikka olen ihan kaupunkilainen enkä muualla haluaisi asua, niin tykkään kauheasti käydä maalla, etenkin kesällä. Illalla kymmeneltä peltojen ympäröimillä hiekkateillä kävely auringon vielä jossain etäällä paistaessa oli suuri nautinto. Niissä maisemissa sielu lepää.

Ehkä joku päivä tästä tulee perhonen

Tässä kuvassa Miko ei näytä kovin karvattomalta

Kotiin palatessa Rio oli hurjan iloinen nähdessään Mikon. Kyllä se vähän minuakin kävi tervehtimässä, mutta Mikon paluu oli parasta :) Miko taas meni ihan sekaisin ihanista hajuista ja on paluustamme lähtien yrittänyt välillä astua Rioa. Tyynytkin käy. Tänä aamuna Miko aloitti jo ennen seitsemää vikisemisen ja oli tyytyväinen vasta päästyään ulos. Pahasti näyttää siltä, että eturauhasongelmia on taas luvassa. Tarkoituksena oli kastroida Miko kesän aikana, mutta haluan odottaa, että Miko kasvattaa turkin takaisin. Nyt se on ihan karvaton. En tiedä, onko kastroinnin ajankohdalla mitään väliä, mutta varmuuden vuoksi haluan turkin olevan hyvässä kunnossa, ettei kaikki uusi turkki ole pelkkää höttökarvaa ja haluan koiran mielessä olevan jotain muutakin kuin tytöt. Se on kuitenkin ihan varmaa, että Miko kastroidaan. Silloin alkuvuodesta vielä hieman epäröin, mutta en todellakaan halua enää nähdä tätä mitä meillä nyt on. Eikä näin enää pitänyt käydä, joten harmittaa, että kastrointipäätöstä on tullut venytettyä. Toivottavasti Rioon tytöt eivät vaikuta yhtä voimakkaasti, sillä Rio on juuri sellainen koira, jota ei pitäisi kastroida. Pelkoaggressiivisuus ja kastrointi eivät sovi yhteen. Mikon reagointi ei voi olla normaalia, joten olen ihan toiveikas sen suhteen, ettei Riolla tule juoksuajat olemaan näin rankkoja.

Tässä vielä kuva Rion synttärikakusta. Rio oli hassu ja nuoli ensin huolellisesti kaikki jogurtit kakun päältä :)

Kesätauolle

Treenit on jäänyt kesätauolle ja täytyy myöntää, ettei se yhtään haittaa. Treeneissä on aina ollut kivaa ja joka kerta olen lähtenyt treeneistä hyvin mielin. Kolmet treenit viikossa plus muut menot päälle on ollut ihan liikaa ja sen lisäksi olen viime aikoina tehnyt töissä vähän pidempää päivää. Tuntuu, ettei enää jaksa, joten tauko tuli tarpeeseen. Loma on onneksi edessä. Sen oli tarkoitus alkaa jo nyt, mutta töitä on vielä sen verran, että maanantaina käyn vielä töissä. Kotona en ole jaksanut avata läppäriä hetkeen aikaan, joten täytyy muistella viimeisimpiä treenejä.

Erkkariviikon alussa tuntui, että flunssa on tulossa, joten peruin tiistain rallytokot ja keskiviikon agilityt. Yhden päivän lepo auttoi ja keskiviikkona menimmekin Jackin ja Hetjan luo Espooseen. Pidimme ensin näyttelytreenit ja sitten tehtiin piha-agilitya. Helin poika toimi hampaiden katsojana ja se meni hyvin. Yhdessä Jackin kanssa liikkuminen meni myös ihan hyvin, ainakin välillä. Treenien jälkeen teimme Rion kanssa vähän putkea ja takaakiertoja. Rima oli ehkä vähän korkealla Riolle, sillä Riolla ei ole vielä juurikaan ollut rimoja ja ehkä siksi pariin otteeseen Rion jalka kopsahti rimaan.

Erkkariviikon torstaina oli Rion tokotreenit. Aiheena oli kosketusalustan alkeet tai edistyneemmille ruututreeniä ja kaukot. Rion kanssa teimme ensin muutaman kerran kosketusalustaa ja lisäsin etäisyyttä. Se sujui niin hyvin, että alusta vietiin ruutuun ja teimme ruudun alkeita. Muitakin oli samaan aikaan kentällä, joten Rio oli hihnassa ja etäisyydet sen mukaiset. Lopuksi teimme istu-maahan vaihtoja, jotka sujuivat Riolta erinomaisesti.

Rio matkalla erkkariin

Rio ilahtui minun näkemisestä :) © Heli Lagus

Miko kotimatkalla erkkarista

Ennennäkemätöntä läheisyyttä

Viime viikolla oli kevätkesäkauden viimeinen treeniviikko. Tiistaina oli Mikon rallytokotreenit. Teimme rataa, jossa oli pieni pätkä oikealla seuraamista. Puolenvaihto tapahtui takaa ja paluu vasemmalle edestä. Miko oli tosi hyvässä vireessä ja koko rata meni hienosti. Myös oikealla seuraaminen, sisältäen pujottelun oikealla seuraten, meni hyvin. En tiedä, mistä hyvä vire johtui, ehkä palkkana olleista broilerpyöryköistä, mutta oli ihanaa treenata hyvässä vireessä olevan Mikon kanssa :) Keskiviikkona töissä meni sen verran pidempään, että emme ehtineet agilitytreeneihin. Torstaina matka tokotreeneihin tyssäsi isoon vesilammikkoon, jonka kiertäminen olisi vienyt niin paljon aikaa, ettemme olisi ehtinyt olla treeneissä kuin alle puoli tuntia. Käännyimme siis kotiin.

Vesieste...

Tämän viikon tiistaina oli vielä Rion tokotreenit, jotka siirtyivät aikaisemmalta kerralta, jolloin kouluttaja ei päässyt paikalle. Treenasimme toivomiamme asioita. Rion kanssa katsoimme perusasentoa ja seuraamista. Tällä kertaa Riolla oli vaikeuksia keskittyä, sillä sitä hermostutti niin paljon muiden koirien läsnäolo. Halli on muutenkin Riolle haastava treenipaikka. Meillä oli treeneissä viisi koirakkoa paikalla, joista kolme isoja koiria. Niistä kaksi vielä tummia ja toinen aika kierroksilla käyvä. Siinä oli siis monta Rioa hermostuttavaa asiaa ja se oli kovin rähjäherkkänä. Tämä treenikerta pisti miettimään, ilmoitanko Rioa sittenkään talvikaudeksi agilityyn. Treenit ovat pienessä hallissamme ja agilityssa koirat voivat olla äänekkäämpiä ja käydä enemmän kierroksilla kuin tokossa. Rio ei taida vielä olla valmis treenaamaan sellaisissa olosuhteissa.

Rion kasvua ja kehitystä (10 kk kuva © Taina Lempiäinen)

Näyttelytreenejä ja Helsinki KV

Maanantaina kävimme Rion kanssa Vinttikoirakeskuksessa kennelpiirin järjestämässä näyttelytreenissä. Hintaa treenillä oli 1 € / koira, joten varsin kohtuullista. Isoille koirille oli oma vetäjä ja pienille kaksi. Liikuimme ensin koko porukka isossa ympyrässä. Sitten oli mahdollisuus käydä kahden eri vetäjän tutkittavana. Katselimme ensin hetken sivusta ja päätin sitten mennä ensin perusteellisemman ja oikein kivalta vaikuttavan vetäjän jonoon. Saimmekin jonottaa aika pitkään. Harmittavasti yksi edellä jo kommentoi (ei mitenkään pahalla tosin), että voisi vähän ripeämminkin mennä, mutta vetäjä halusi käyttää aikaa yhteen koiraan, mikä mielestäni on jonottamisen arvoista. Jonottaessa katselin myös toisen vetäjän suuntaan ja totesin, etten vie Rioa hänelle ollenkaan, sillä en pitänyt siitä, miten hän toimi aran koiran kanssa. Valitsemani vetäjä olikin oikein kiva ja hän oli ollut jommassakummassa kooikereiden erkkarissa kehäsihteerinä :) Hän tutki ensin pöydällä. Tutkiminen meni hyvin, mutta Rio hieman nojasi minuun. Vetäjä pyysi ottamaan hieman etäisyyttä pöytään Rion nojaamisen vuoksi. Silloin Rio liikkui sen verran reunalle, että vetäjä totesi sen olevan kuitenkin parempi, että seison ihan vieressä. Liikkeet edestakaisin ja ympäri ei mennyt hyvin. Rioa kiinnosti vain hajut nurmikolla. Rio oli ollut koko jonotusajan sylissäni, joten olisi pitänyt ensin liikutella sitä. Liikkeiden jälkeen vetäjä vielä pyynnöstäni tutki Rion maassa. Yllätyksekseni Rio ei väistänyt yhtään, mutta olihan tutkija jo tuttu.

Keskiviikkona kävimme Mikon ja Rion kanssa mätsärissä Munkkiniemessä. Tuomareina oli ulkomuototuomareita, pienillä pennuilla Marja Kurittu ja isoilla aikuisilla Hannele Jokisilta. Ilmoittautuessa sai myös pari esitettä, kakkapussit ja nahkapurutikkuja. Aikaisemmat saivat tennispallot, mutta ne varmaan loppuivat, joten me saimme useamman purutikun :) Mikon vuoro tuli ensin. Liikkeiden jälkeen tuomari tutki ensin Mikon. Hän otti Mikon pään käsiensä väliin ja katsoi Mikoa kovin pitkältä tuntuvan ajan. Mikolle se oli liian pitkä katse, sillä se murisi tuomarille. Tutkiminen meni silti muuten hyvin, Miko ei yhtään väistänyt ja antoi hienosti katsoa hampaat. Se ilmeisesti murinalla vain ilmaisi, ettei tuijottelu ollut miellyttävää. Miko sai sinisen. Kehän ulkopuolella harjoitellessa Miko seisoi melko ryhdikkäästi ja liikkui hyvin, mutta kehässä meno oli tahmeaa. En tiedä miten siihen saisi draivia. Ilmeisesti näyttelykehässä myös näkyy paineistumista. Odotellessani Rion vuoroa minulta meni isojen aikuisten sinisten kehä ohi. No, eipä se mitään, sillä tuskin Miko olisi sijoittunut murinan ja laiskan liikkumisen vuoksi. Rio oli kehässä pekingeesin? parina. Oli jännä, ettei tuomari pyytänyt meitä ensimmäiseksi liikkeiden ajaksi. Teimme sitten Rion kanssa vähän isompaa ympyrää, sillä Rio oli paljon reippaampi liikkuja. Pöydällä tutkiminen ei mennyt hyvin, sillä Rioa alkoi jännittää tuomari niin, että se ensin pyörähti ympäri ja uuden yrityksen jälkeen meinasi lähteä kiipeämään minua pitkin. Tuomari ei sitten katsonut hampaita, vaan vain silitteli Rion takaosaa. Liikkeet menivät tosi hienosti. Riolle sininen. Sinisten kehässä tuomari katsoi joka koiran edestakaiset liikkeet. Rio liikkui taas upeasti ja tuli ensimmäisenä valittua jatkoon. Rion sijoitus oli sinisten 4. Uskoisin Rion sijoittuneen sen liikkeiden vuoksi, sillä se oikeasti liikkui tosi hienosti eikä yhtään antanut toisten koirien häiritä. Tuomarin käydessä katsomassa joka koiraa ennen liikkeitä, Rio ei yhtään arastellut vaan meni haistelemaan tuomaria. Se varmasti vaikutti myös, vaikka tutkiminen ei hyvin mennytkään.

Pienten pentujen SIN4 Kuva: SEBY

Palkintokassista löytyi herkkuja, märkäruokaa, panta, viilentävä
panta ja Mushin lahjakortti

Maanantaista jäi tosi hyvä fiilis tutkimisen osalta, keskiviikkona taas liikkeiden osalta. Miko täytyy vielä ennen erkkaria viedä ainakin yhteen mätsäriin murisemisen vuoksi.

Lauantaina oli sitten tosi kyseessä eli Rion kolmas virallinen näyttely, Helsinki KV. Sain onneksi puhuttua isännän mukaan, sillä halusin Riolle häkin enkä halunnut alkaa sitä yksin kuskata bussissa. Hieman ennen näyttelyyn lähtöä huomasin patin Rion poskessa ja punkkihan sieltä löytyi. Punkki ei ollut iso, mutta ison, selkeästi näkyvän patin se jätti.

Rion pattiposki © Ida Alexandersson

Heti näyttelypaikalla tapasimme Sannan ja Aian. Rio oli tosi iloinen molempien näkemisestä, vaikka emäänsä kohtaan se olikin mielistelevä. Kehän laidalla tapasimme Helin ja Jackin, joiden tapaamisesta Rio oli myös hyvin iloinen. Poikien olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kunnolla leikkimään, mutta ei se ahtaassa näyttelypaikassa ollut mahdollista. Rion kanssa harjoitellessa tyhjässä kehässä se liikkui hyvin ja seisoi kivasti. Myöhemmin, kun kehässä oli myös muita koiria, kuten Jack tai ihanainen Kerttu (Cavalriina's Fendi Fanette), niin liikkumisesta ei enää tullut mitään. Jack ja Rio molemmat ihastuivat Kerttuun, joka leikki mielellään poikien kanssa. Junnu-uroksia oli kolme. Onneksi Rion ja Jackin välissä oli Lumo. Ensin ravattiin yhdessä ympäri ja sitten oli Rion vuoro. Pöydällä tutkiminen meni ok, mutta jonkin verran Rio arkaili. Tuomari ei ollenkaan seisottanut koiria, vaan se arvosteli koiran pöydällä, katsoi sitten liikkeet ja laatuarvosana tuli jo ennen kuin koko kierros oli menty ympäri. Rio sai EH:n. Kilpailuluokassa tuomari pisti Rion viimeiseksi, myös EH:n saanut Jack oli meidän edellä. Silloin liikkeistä ei tullut yhtään mitään, Rio vain veti Jackin perään. Yksin Rio liikkuu ihan kivasti, mutta porukassa liikkumista pitää vielä paljon harjoitella.

21.5.2016 Helsinki KV, tuomari: Laurent Pichard, Sveitsi
"Still very puppylike looking 11 months that could be little more secure. Correct head. Proper ears. Bite ok. Hindquarters showing correct muscles. Could have little more stronger topline." JUN-EH JUK3

© Ida Alexandersson

Edelleen olen samaa mieltä tuomarin kanssa Rion puutteista. Rio on niin kehittymätön, ettei sen kanssa vielä kannattaisi näyttelyissä pyöriä. Tarkoituksena on nyt mennä vielä ensi viikolla Järvenpäähän ja kolmen viikon päästä erkkariin, koska niihin Rio on ilmoitettu, mutta sen jälkeen täytyy pitää vähän taukoa. En kyllä millään haluaisi, mutta Rion on parempi antaa kehittyä ja saada lisää itsevarmuutta. Kesällä on vielä kaksi näyttelyä Helsingissä, joten niihin kai Rion ilmoitan ihan vain sijainnin vuoksi, mutta muuten annan kesän näyttelysuunnitelmien olla

Rion Aia-emä oli hienosti PN3 ja sai varasertin.

Nätti Aia

Muutamia kuvia löytyy täältä, mutta kovin hyviä ei näillä asetuksilla tullut. Onneksi Ida otti hienoja kuvia :)

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

© Ida Alexandersson

Rio katsoo epäilyksellä harjoitusarvostelijaa

Rio 9 kk

Tänään Riolla tuli 9 kuukautta ikää täyteen eli nyt se ei enää ole pentu vaan junnu (näyttelyissä). Mittailin taas Rioa useaan kertaan ja sain lukemia välillä 39-40 cm. Molemmat korkeudet ovat ok, joten ei sillä niin väliä, mutta halusin mahdollisimman tarkan mitan. Useimmiten mitta näytti 39,5 tai alle ja lopulta päädyin tulokseen 39,2 cm. Painoa oli 8,4 kg.

Kuvat otettiin perjantain ilta-auringossa, sillä lauantaille oli muuta ohjelmaa. Rio sai juosta vapaana ennen kuvauksia, mutta ei Rio siltikään olisi jaksanut keskittyä poseeraamiseen. Olin varmuuden vuoksi ottanut taas näyttelyhihnan mukaan ja päädyin sitä käyttämään. Aikaisemmin kuvaamiseen on mennyt paljon aikaa, kun Rio usein palkkaamisen jälkeen lähtee tekemään muuta ja sen saa kutsua aina uudestaan luokse. Näyttelyhihnan kanssa se keskittyy vähän paremmin eikä se toki muualle pääsekään.

Lauantaiaamupäivänä matkustimme Rion kanssa Vantaan Tammistoon näyttelytreeneihin. Ryhmässä oli kahdeksan koiraa, neljä isompaa ja neljä pienempää. Olimme Rion kanssa pienien ryhmässä, vaikka jako tehtiin sen perusteella tutkitaanko koira maassa vai pöydällä. Halusin Rion tutkittavan maassa, sillä se on haastavaa. Kerroin, että Rio ei välttämättä kykene liikkumaan muiden kanssa. Kouluttaja oli tosi mukana ja sanoi, että jos ryhmässä ei onnistu, niin liikkeitä tehdään yksinkin. Hän kehotti käymään välillä ulkona, jos Rioa alkaa hermostuttaa. Aloitimme ryhmässä liikkumalla ja olimme Rion kanssa ensimmäisenä. Varsinkin alkuun Rio keskittyi muuhun kuin nätisti liikkumiseen, mutta kyllä sitten lopulta osasi mennä nätistikin. Yksin teimme edestakaiset liikkeet ja kehän kiertämisen, jonka jälkeen koiraa seisotettiin ja sitten kouluttaja tutki. Maassa tutkittaessa Rio yrittää kovasti väistää, mutta välillä se seisoi nätisti paikallaan. Hyvin kuitenkin tuomari sai mm. hampaat katsottua. Toisella kierroksella tehtiin samalla tavalla ja tällä kertaa liikkeet menivät jo paljon paremmin. Molemmilla kerroilla edestakaisissa liikkeissä kouluttaja kehui meidän käännöstä. Toisella kerralla Rio tutkittiin pöydällä, jossa se oli selkeästi rennompi eikä yrittänyt väistää.

Rion ensimmäinen virallinen näyttely on kahden viikon päästä Lahdessa. Näyttelyyn on ilmoitettu 15 kooikeria. Tuomari muuttui, mutta se ei haittaa, sillä alkuperäinen tuomari oli vähän pelottavan näköinen :D Maassa tutkimista pitäisi vielä päästä harjoittelemaan ja toisten koirien kanssa juoksemista. Se kyllä onnistuu silloin, kun välimatkat ovat riittävät ja Rio kontaktissa. Sitten, kun Rio sietää häiriöitä paremmin, täytyy alkaa treenata näyttelyravia ilman katsekontaktia, sillä ei se tee liikkeille oikeutta. Seisomistakin täytyy vielä treenata, vaikka tosi kivasti Rio jää seisomaan. Kuten edellisen näyttelytreenin kouluttaja sanoi, niin Rio osaa asettaa hyvin etupään, mutta takapään asentoa pitää hioa. Kuten alla olevista kuvista näkee, niin jos Rion takajalat ovat liian edessä eli rungon alla, niin se korostaa luisua lantiota ja tekee selkälinjasta pyöreän. Myöskin liian takana olevat takajalat korostavat laskeutuvaa takapäätä. Mutta ei laskevaa lantiota oikein pysty peittelemään.

Miko on käynyt enimmäkseen ERI-automaatti tuomareilla, joten olen joutunut toteamaan itselleni, että Rio tulee todennäköisesti enimmäkseen saamaan EH:ta ja ERIä ilman SA:ta. Ettei sitten tarvitse pettyä, vaikka nyt koira on oikeankokoinen :) Ei se kuitenkaan virheetön ole.

Nose Work treenailua ja näyttelykoulutus

Viime viikolla treenailin kahdesti poikien kanssa Nose Workia ja torstaina Mikolla oli treenit. Ensin kotona yritin vahvistaa hajun merkitystä. Rio on mielestäni paremmin perillä siitä mistä on kyse, kun taas Mikolla ei tunnu olevan hajua. Pistin hajustetun huopatarran lasisen jälkiruokakupin pohjaan ja kupin nurinpäin (tarra oli siis kupin ulkopuolella). Tämä oli helppoa molemmille. Sitten otin mukaan toisen kupin, jossa ei ollut hajua. Riolle se ei tuottanut vaikeuksia. Tosin en osaa sanoa johtuuko se siitä, että Rio tietää hajun olevan se juttu vai se, että Rio muutenkin jaksaa yrittää, vaikka asia josta palkka tulee ei heti löytyisikään. Mikoa sai palkattua oikean kupin päälle nenän pistämisestä silloin, kun kupit olivat vierekkäin tai peräkkäin ja hajukuppi ensimmäisenä. Mutta sitten ei enää onnistunut, kun hajukuppi oli kauempana. Miko ei edes yrittänyt haistaa sitä ja turhautui, kun palkkaa ei tullut.

Seuraavalla kerralla käytin pahvimukeja. Ensin mukeja yli yksi, sitten kaksi ja lopuksi kolme. Pidin mukeja nurinpäin ja huopatarra oli pohjassa. Tämä sujui Mikon kanssa paljon paremmin ja se löysi helposti oikean kupin silloinkin, kun niitä oli kolme. Rion kanssa kevyet pahvikupit olivat haastavia, sillä ne lentelivät ympäriinsä, kun Rio ryntäili kupilta toiselle. Mutta hyvin sekin oli perillä siitä, miltä kupilta sai palkan.

Torstain treeneissä hajustettu huopatarra oli ensin muovikorin sisällä ja kori nurinpäin. Silloin Miko oli koko ajan astumassa korin päälle. Kun kori käännettiin oikein päin, oli Miko koko ajan menossa koriin sisälle. Kouluttaja sitten piti koreja pystyssä ja silloin Miko alkoi pistää päätä koriin sisälle. Seuraavana haju oli muovikartion sisällä. Kartiossa oli reikiä sekä sivuilla että päässä. Lattialla oli myös koreja. Miko löysi ensin hajun kartiosta (tai kokeili vaan saako siitä palkkaa), mutta kun kartioita oli kaksi, se yritti laskea päätä vain toisen päälle. Mikolla tuo pään laskeminen esineen päälle on vahva toimintatapa. Täytyy edelleen jatkaa hajun opettamista. Viimeisenä huopatarra oli tokohypyssä. Mikon kanssa me tuttuun tapaan vaan seisoskeltiin ja Miko katsoi minua. Sellaisia meidän treenit pääasiassa ovat. Kiersimme välillä estettä, mutta Miko ei edes yrittänyt tehdä mitään. Kouluttaja tuli sitten koputtelemaan/taputtelemaan estettä, jolloin Miko kiinnostui siitä ja haju löytyi. Yhden palkkauskerran jälkeen Miko löysi hajun uudestaan. Vielä on yksi kerta treenejä jäljellä. Jatkokurssia ei ainakaan vielä tarvitse harkita :)

Poikien uudet ruokakupit

Keskiviikkona Riolla oli näyttelyharjoitukset Espoossa. Samassa paikassa, samalla kouluttajalla kävimme myös joulukuun alussa. Pienessä tilassa oli tällä kertaa seitsemän koiraa, joka oli mielestäni liikaa. Tosin loppujen lopuksi aikaa ja tilaa oli hyvin koko porukalle, mutta Rio olisi tarvinnut joko enemmän tilaa tai vähemmän koiria ympärille. Paikalla oli kaksi isompaa koiraa, joista toinen oli hyvin levoton ja se hermostutti Rioa. Seisominen meni Riolla hyvin, mutta aika helposti sillä painui takapuoli maahan. Liikkuminen yhdessä toisen koiran kanssa ei mennyt yhtä hyvin. Toinen koira ei ollut häiriöksi, mutta odottavat koirat olivat. Jonkin verran Riolla tuli myös hyppimistä. Edestakaiset liikkeet tehtiin yksitellen. Alkuun Rio otti kovasti häiriötä muista koirista eikä liikkuminen mennyt siksi hyvin. Muutaman kerran jälkeen alkoi kuitenkin sujua.

Pöydällä tutkittaessa Rio ei väistänyt yhtään. Se seisoi nätisti tutkimisen ajan. Olin siitä yllättynyt, mutta toki hyvin iloinen :) Kouluttaja totesi, että selkeästi kehittymistä on tapahtunut sitten viime kerran. Lihaksisto oli kehittynyt, erityisesti takaosassa on hyvät lihakset. Etuosa tarvitsee vielä aikaa. Kouluttajan mielestä Riolla on edelleen hyvin pieni yläpurenta. Ei hän nähnyt siitä haittaa, mutta hampaista tarkka tuomari voisi siihen puuttua. Toisella kierroksella nuorimies tutki Rion pöydällä. Silloin Rioa hieman jännitti, mutta hyvin meni silläkin kertaa. Lopuksi liikkeitä harjoiteltiin vielä ryhmässä. Rio oli nyt yhdessä kolmen muun pienemmän koiran kanssa. Siinä vaiheessa Rioa alkoi jo enemmän hermostuttaa muut koirat, joten loppu oli aika rähinäherkkää... Eikä ne liikkeetkään mennyt hyvin. Hyvä fiilis jäi kuitenkin kokonaisuudessaan. Tällä hetkellä näyttelykäyttäytymisessä haastavin osuus on muiden koirien kanssa liikkuminen. On harmi, että tänä vuonna kaikissa pentunäyttelyissä Rio oli yksin eikä harjoitusta tullut rotukavereiden kanssa, jotka Rioa hermostuttavat vähemmän kuin muun rotuiset.

Sylissä nukkuja

Keskiviikkoaamuna kävin molempien koirien kanssa yhtä aikaa aamulenkillä. Puolessa välissä selvittelin Rion aiheuttamaa "hihnasotkua" (se oli kiertänyt takakauttani tms.), jolloin Rion hihna putosi kädestäni. Olin juuri tarttumassa hihnaan, kun yhtäkkiä vierestä pongahti citykani juoksuun. Ja niinhän siinä kävi, että Rio syöksyi sen perään. Olimme hieman normaalia aikaisemmin ulkona, jolloin oli vielä melko hämärää. Rio juoksi pupun perässä rinteeseen, jossa kasvaa puita. Ei sitä metsäksi voi sanoa, mutta kuitenkin melko tiheästi siellä kasvaa. Jos Rion valjaissa ei olisi ollut valoa, en olisi nähnyt sitä. Pystyin seuraamaan, missä sininen valo kulkee. Muuten olisi varmasti tullut hätä, kun Hämeenlinnanväyläkin on vaan muutaman kymmenen metrin päässä. Lähdin Mikon kanssa kulkemaan rinteessä olevaa polkua ja kutsuin Rioa. Pupu oli varmaan aika nopeasti karistanut Rion kintereiltään ja Rio tuli meitä kohti. Kun Rio oli lähellä, meinasin tarttua hihnaan, mutta Rio lähtikin uudestaan juoksemaan. Ei se enää pupun perässä ollut, mutta hajut veivät. Lähdin Mikon kanssa tarpomaan hangessa Rion perään eikä onneksi mennyt kauaa, että sain tartuttua hihnaan. Hajujen perässä Rio ei mennyt yhtä reippaasti ja pysähtyi välillä. Kylläpä tuo säikäytti. Onneksi Rio ei missään vaiheessa kadonnut niin, etten olisi nähnyt sitä. Olipa huonoa tuuria, että pupu sattui juuri sillä hetkellä lähtemään, kun hihna ei ollut kädessäni.

Mukava näyttelykaveri

Kävimme lauantaina Rion kanssa Showhau Centerissä näyttelyharjoituksissa. Saavuimme paikalla juuri, kun harjoitukset pentujen kanssa alkoivat. Nopeasti otin ulkovaatteet pois ja vaihdoin Riolle näyttelyhihnan. "Tuomari" kävi ensin tervehtimässä pentuja ja jakoi sitten pennut pieniin ja isoihin, pienet aloittivat. Ensin "tuomari" kävi tarkemmin tervehtimässä pentuja ja sitten menimme pari kertaa yhdessä ympäri. Riolla oli koko ajan nenä maassa eikä siihen saanut kontaktia ollenkaan. Rio olisi tarvinnut vähän enemmän aikaa totutella paikkaan, suoraan kehään meneminen ei ollut hyvä. "Tuomari" tutki koirat yksitellen. Meidän vuoroa odotellessa Rio oli välillä kovin levoton ja vinkui. Kävin välissä hakemassa lisää namia ja namien vaihdoksella oli positiivinen vaikutus. Rioon sai nyt paljon paremmin kontaktia. "Tuomari" tutki ensin pöydällä ja otti hyvin huomioon Rion jännityksen. Välissä kävimme liikkumassa edestakaisin ja ympäri, jonka jälkeen oli pienen seisotuksen vuoro. "Tuomari" kehui, että Rio seisoo hienosti kaikilla neljällä jalalla. Liikkeetkin olivat ihan erilaiset kuin aluksi. Rio liikkui oikein kivasti ja nätisti. Rio tutkittiin vielä uudestaan pöydällä ja taidettiin tutkia vielä maassakin. Lopuksi menimme vielä yhdessä ympäri. Oli tosi kiva näyttelykoulutus ja edullinen hinta, 3 euroa, oli tosi kiva juttu. Varsinkin meidän tiistaisen ei-niin-edullisen näyttelykoulutuksen jälkeen. Tämän jälkeen jäi oikein hyvä fiilis pentunäyttelyä ajatellen. Tutkiminen menee jo selkeästi paremmin ja liikkeetkin ovat parantuneet.

Matkustimme pääasiassa bussilla ja viimeisen osan kotimatkasta junalla. Bussissa Rio oli jonkin verran hermostunut. Se välillä tärisi ja läähätti. Junamatka kesti noin 10 minuuttia ja se oli kaikista pahin. Pelko koskee siis myös muunlaisia junia.

Tänään Riolla oli pentunäyttely Kaapelitehtaalla. Olimme paikalla klo 12.30 ja veikkasin meidän vuoron olevan siitä noin tunnin päästä. Odottelua tulikin sitten lähemmäs 2,5 h ja vasta kolmen jälkeen Rio, ainoa kooiker ja kehän viimeinen koira, pääsi kehään. Odotellessa muutama ihminen kävi tervehtimässä Rioa. Ensimmäisellä oli joku kooikertuttu/naapuri. Toinen nainen oli tullut tutustumaan muutamaan rotuun ja hän oli jo jonkin aikaa odotellut, että pääsisi näkemään kooikerin, ainoan joka oli vielä näkemättä. Hän oli käynyt kyselemässä missä kooiker voisi olla ja yritti katsoa ihmisten numerolappuja, että oikea ihminen löytyisi :) Lopulta hän löysi meidät hallin perältä, pylvään takaa. Hän kyseli paljon ja toivottavasti hän sai tarvitsemansa vastaukset. Rioa kävi myös ihastelemassa nainen poikansa kanssa, Riolla alkoi häntä heilua, kun poika tuli lähelle ja Rio antoi pojalle pusuja :) Naisen kättäkin Rio kovasti nuoli. Onneksi se osaa välillä olla sosiaalinen :)

Kehässä tuomari kävi ensin tervehtimässä ja sitten menimme kerran kehän ympäri. Riolla tuli juuri silloin iso hätä, joten liikkuminen piti hetkeksi keskeyttää. Kehäsihteeri ystävällisesti korjasi jätökset ja me pääsimme jatkamaan kierrosta. Tuomari pyysi menemään vielä toiste, kun oli tuo häiriö ensimmäisellä kierroksella. Pöydällä Rio jännitti ja tuomarikin totesi sen ja sanoi sitten, että tehdään tästä mukavaa. Tosi kivasti hänkin koiran tutki. Tutkimisen jälkeen teimme vielä liikkeet edestakaisin ja ympäri. Sen jälkeen Rio seisoi hienosti häntää heiluttaen. Olin hyvin iloinen, kun kuulin tuomari sanovan "kp". Niin Rio oli rop-pentu! Tuomari vielä sanoi, että tutkimista pitää harjoitella. Kasiryhmä oli toisena ryhmäkehässä, joten kauaa meidän ei tarvinnut odotella. Kokoomakehää hoitanut nainen kävi tervehtimässä Rioa ja hän sanoi, että jos vaihtaa rotua, niin hän ottaisi kooikerin. Ryhmäkehään menimme joukon viimeisenä ja pelkäksi kunniakierrokseksi se jäi. Hieno kokemus se silti aina on :)

10.1.2016 Helsinki pn, tuomari: Veli-Pekka Kumpumäki
"Reippaasti liikkuva, pöydällä hieman ujosti käyttäytyvä urospentu, jolla sopiva luusto & mittasuhteet. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hyvä ilmeinen pää. Ylälinja saa vielä vakaantua. Hieman niukat, mutta tasapainoiset kulmaukset. Hyvä turkki. Rotutyypilliset värimerkit." PEK1 KP ROP-pentu

Tänään Rio matkusti paljon rennommin bussissa. Läähätystä ei ollut ollenkaan eikä tärinääkään enää paluumatkalla. Mukavan rento näyttelykaveri Rio oli, vaikka muiden koirien läheisyydessä sen kanssa saa olla varuillaan, sillä se aika helposti ärähtää. Viikon päästä olisi vuorossa Lahden pentunäyttely, jossa Rio on myös ainoana rotunsa edustajana. Lahteen olisi helpointa ja varmasti nopeinta mennä junalla, mutta täytyy miettiä vaihtoehtoinen kulkutapa. 10 minuutin junamatka saa jo Rion niin ahdistuneeksi, että tunnin junamatka olisi ihan liikaa.

Näyttelytreeneissä, epiksissä ja eläinlääkärillä

Tiistai-iltana matkustin Rion kanssa Keravalle näyttelykoulutukseen. Vaihdoimme Pasilassa junaa. Keravan juna oli sen verran täysi, että jäimme junan eteiseen istumaan. Juna oli toiseksi uusinta lähijunatyyppiä (meidän suuntaan menee vain Flirt-junia), jossa kuuluu enemmän junan ääniä kuin Flirteissä. Rio oli ensin maassa ja säikähti yhtäkkiä tullutta ääntä. Äänen hiljennyttyä Rio meni lähemmäs katsomaan. Hetken päästä tuli uusi, hieman kovempi ääni, jota Rio pelästyi niin, etten saanut houkuteltua sitä luokseni. Otin Rion syliini, jossa se matkusti koko loppumatkan. Ääniä tuli aina välillä ja Rio tärisi sylissäni. Rion pelko kasvoi koko ajan ja se alkoi jossain vaiheessa läähättää. Läähätys ja tärinä vaan kasvoivat ja lopulta Rio oli jo lähes paniikin partaalla. Se yritti välillä rimpuilla sylistäni. Junassa olisi kyllä ollut joitain istumapaikkoja, joten olisin voinut siirtyä pois eteisestä, mutta en tiedä miksi en siirtynyt. En mielelläni istu koiran kanssa muiden viereen. Toisaalta luulen, ettei siirtyminen olisi välttämättä edes auttanut. Kannoin Rion junasta ulos ja laskin sen alas vasta, kun olimme pois aseman hälinästä. Heti laskettuani Rion maahan se oli taas ihan normaali. Vaikka Rio aika helposti pelästyy ja pelkää asioita, niin se onneksi palautuu nopeasti. (Siksi olin yllättänyt, että Rio suhtautui niin välinpitämättömästi raketteihin.)

Näyttelytreenien jälkimmäisessä ryhmässä olisi pitänyt olla toinenkin osallistuja, hieman vanhempi pentu, mutta heillä oli auto hyytynyt moottoritien varteen. Saimme siis yksityisopetusta lämpimässä, melko pienessä sisätilassa. Kouluttaja oli mukava ja osasi asiansa. Harjoittelimme paljon liikkumista, joka onnistuikin pääasiassa ihan hyvin. Toki tuttua pomppimistakin nähtiin. Tehtiin kokonaista kierrosta, kolmiota ja edestakaisin liikkeitä. Kouluttaja tutki Rioa sekä pöydällä että maassa. Tutkimiset menivät yllättävän hyvin, sillä kouluttaja otti hyvin huomioon Rion jännittämisen ja eteni Rion ehdoilla. Rio on nätisti pöydällä, kunhan sillä antaa vähän aikaa. Toki sitä jännittää sekä pöytä että tuomari ja sen kanssa saa olla valppaana, ettei Rio vain pääse hyppäämään alas. Tutkimistreenien jälkeen palkkasin Rion riehakkailla vetoleikeillä. Teimme myös pari kertaa harjoituksen, jossa käytiin koko koiran yksilöarvostelu kehään tulemisesta lähtien läpi. Kannatti matkustaa kovassa pakkasessa vähän pidemmälle näyttelytreenien vuoksi.

Asemalla junaa odottaessa Riolle alkoi tulla kylmä, joten otin sen syliin. Illalla juna oli paljon tyhjempi, joten pääsimme istumaan. Juna oli samaa mallia kuin aikaisempikin. Jäin aluksi istumaan ihan lähelle eteistä, mutta kun huomasin Rion hermostumisen, siirryin kauemmaksi eteisestä. Se ei auttanut. Koko matkan Pasilaan Rio jälleen tärisi ja läähätti. "Meidän" junassa jäin seisomaan Rio sylissäni, sillä tässä junassa oli enemmän porukkaa. Rio hieman tärisi, mutta en pysty sen perusteella sanomaan, saiko myös Flirt-juna pelon esille. Rio on nimittäin aikaisemminkin tärissyt, kun olen pitänyt sitä junassa sylissä ja seisonut. Silloin, kun istun, Rio on ihan normaalisti. Päällimmäisenä mieleen jäi harmistus Riolle aiheutuneesta pelosta, mutta turha sitä on murehtia. Pitää ensin selvittää, pelkääkö Rio myös Flirt-junissa ja lähteä sitten tekemään lyhyitä junamatkoja. Harmi vain, että kaikki hieman vanhemmat lähijunat taitavat kulkea Riihimäen ja Lahden suuntaan.

Keskiviikkoaamuna hieman harmitti, kun herätyskello soi jo klo 6.30. Koiraharrastusten takiahan sitä herää vapaapäivinäkin vapaaehtoisesti hyvin aikaisin... Pakkasta oli taas entistä enemmän ja harmittelin, kun Mikolle ei ole tossuja. Matkustimme Espooseen Sporttikoirahallille rallytokoepiksiin. Ensimmäisen kerran Mikoa alkoi palella, kun odottelimme vaihtobussia. Otin sen hetkeksi syliin, mutta onneksi bussi sitten jo tulikin. En siis nosta Mikoa syliin, jos se alkaa nostella tassuja, vaan sitten jos se menee kovin surkeaksi eikä enää liiku. Jäimme Vihdintien varrella pois, josta meillä oli 1,3 km kävelymatka. Matka tuntui tosi pitkältä, sillä oli hyvin kylmä ja pariin kertaan jouduin nostamaan Mikon syliin. Ei tuota 15-kiloista kovin kauan jaksa kantaa, mutta Mikoa pienetkin tauot kylmästä maasta tuntuivat auttavan.

Epävirallinen rallytokokoe 6.1.2016 AVO

Hallin isolla puolella oli melko ahdasta, sillä alokasluokan ja avoimen luokat kisat käytiin samaan aikaan. Kaikki koiratkin olivat sisällä, sillä ei niitä autoon voinut jättää. Kauhistelin ensin, kun kehät pistettiin ihan vierekkäin ja ympärillä oli muutenkin paljon häiriötä. Onneksi kehien väliin pistettiin näköesteet ja avoimen luokan rata oli toisessa päässä, jossa häiriötä oli vähemmän. Olimme luokan puolivälissä. Rata oli ihan kiva, ei ollut mitään vaikeita juttuja. Miko oli hyvässä vireessä radan ulkopuolella ja kaikki, mitä harjoiteltiin, sujuivat hyvin. Vasen -sana saa jo aikaan peruuttamisen ja vasemmalle kääntyminen on parantunut huimasti esim. vuoden takaisesta. Ei se vielä täydellistä ole, mutta kelvollista. Miko toimi radalla oikein mukavasti. Välillä se vähän hiipui, mutta vire sitten taas nousi. Radasta jäi tosi hyvä fiilis. Ehkä tämä oli fiiliksen puolelta meidän tähän mennessä paras kisasuoritus. Tulokset eivät vastanneet fiilistä, mutta tuomari sanoikin aluksi, että ei sillä tuloksella niin väliä, pääasia, että on kivaa. Meille -34 virhepistettä eli 66 pisteellä ei hyväksyttyä tulosta saanut. (Pyörähdys ei taaskaan toiminut radalla, edes uusimisen jälkeen, -13. Vasemmassa täyskäännössä -1 tvä, ei varmaan ollut riittävän tiivis käännös. Askel oikealle, istu -10 tvä, koska Miko ei liikkunut samaan aikaan kuin minä. 270 käännös oikeaan -10 tvä, sillä Miko oli ilmeisesti istunut lopuksi.)

Paluumatkalla Miko pärjäsi paremmin kylmässä säässä. Ehkä liikuimme niin nopeasti, ettei tullut kylmä. Bussipysäkillä meillä oli vähän pidempi odotus. Kun Mikoa alkoi paleltaa, nostin sen syliin ja menin istumaan penkille, sillä minulla oli paksut toppahousut. Miko istui sylissäni täristen. Kun kylmä alkoi tuntua takapuolessa, laskin Mikon maahan ja yritin pysyä liikkeessä. Mikolla oli edelleen kylmä ja se alkoi katsella penkin suuntaan. Lopulta se hyppäsi penkille ja käveli siinä hetken aikaa edestakaisin. Sitten se meni kerälle siihen kohtaan, jossa olin istunut. Miko näytti siinä viluisena maatessaan niin surkealta (luuli varmaan, että siinä olisi ollut lämmintä), että otin sen jälleen syliin. Kyllä kävi sääliksi raukkaa. Espoossa oli paljon kylmempi kuin meillä. Varmaan koskaan ennen Miko ei ole ollut niin innoissaan menossa bussiin kuin tällä kertaa. Voi pientä.

Rio ei tykännyt tossuista

Mikon viritelmät (sukka + tossu)

 Valmiina torstain päivälenkille

Luulin eilen, että oveemme oli jätetty tyhjä post-it lappu Mikon vinkumisesta, mutta teksti olikin toisella puolella. Sen mukaan Miko oli haukkunut koko päivän. Menin tänään töihin tekemään sen, mitä en pystynyt tekemään kotona etänä ja tulin sitten kahdentoista aikaan kotiin etätöihin. Kuuntelin hieman tallennetta poissaoloni ajalta ja ulvomistahan sieltä kuului... En kuunnellut sen enempää, sillä Rio hermostuu Mikon ääntelystä. Se tieto riitti, että hiljaa Miko ei ole ollut. Sain Mikolle eläinlääkäriajan iltapäivälle. Halusin varmistaa, että eturauhanen on ok. Epäilykseni osuivat oikeaan ja eturauhanen oli turvonnut. Se oli myös pinnaltaan hieman epätasainen. Kivekset olivat ok, mutta lisäkives oli turvonnut, joka kertoo aktiivisesta siittiöiden tuotannosta. Ell tyhjensi Mikon täydet anaalirauhaset, joista tullut neste oli hieman rakeista. Keskustelimme Mikon aikaisemmista eturauhasen suurentumisista ja kastraatiomietteistäni. Ell suositteli kastraatiota, sillä iän myötä

eturauhanen voi alkaa vaivaamaan enemmän ja siihen voi tulla kystia. Minulla ei ollut virtsanäytettä enkä uskonut, että onnistuisin yksin näytettä saamaan eläinlääkärin ulkopuolella, joten sovimme, että toimitan näytteen myöhemmin. Sen vuoksi ell ultrasi eturauhasen. Tulehduksesta kertovia rakkuloita ei löytynyt. Miko sai Tardak-piikin. Sen vaikutuksen pitäisi kestää noin 4 viikkoa. Sinä aikana meidän pitäisi päättää mitä Mikolle tehdään. Vaihtoehtoina on kastraatio ennen kuin Tardakin vaikutus loppuu tai uusi Tardak neljän viikon päästä. Enempää niitä ei suositella pistettävän, sillä se alkaa rasittaa maksaa. Kerroin, että minua huolestuttaa kastraation vaikutus epävarmaan koiraan. Ell vahvisti sen, mitä olen muilta kuullut. Eli epävarmuus voi tosiaan lisääntyä ja pelkotilat pahentua. Oli kiva, että eläinlääkäri ei vaan tuputtanut kastraatiota vaan kehotti huolella harkitsemaan, etten tee jotain mitä joudun myöhemmin katumaan. Hän suositteli kemiallista kastraatiota, jolloin 6-8 kk vaikutuksen aikana näkee, miten kastraatio koiraan vaikuttaa. Haittapuolena on 2 vuoden karenssi virallisiin kilpailuihin. Se kyllä taitaa olla vähän liian iso haitta, sillä jos Miko saisi takaisin sen vireen, joka sillä oli Tardakin vaikutuksessa, niin sen kanssa treenaaminen olisi niin kivaa, että harmittaisi ettei pääsisi kisaamaan. Miko olisi sitten jo lähes 9-vuotias, kun sen kanssa pääsisi taas kisaamaan. Ja jos päätyisin oikeaan kastraatioon, niin se karenssi olisi siltikin. No, tässä nyt mietitään ja punnitaan eri vaihtoehtoja. En kastraatiota haluaisi, mutta parhaassa tapauksessa se voi olla paras päätös, jonka olen tehnyt. Ja huonoimmassa tapauksessa kadun sitä koko loppuelämäni (tai Mikon loppuelämän). Mikon kannalta kastraatio olisi varmasti hyvä ratkaisu, sillä tuskin silläkään on kivaa näinä aikoina.